On hirveän vaikea päättää että missä järjestyksessä kertoisin matkasta. Kuvia on ihan julmetusti ja haluaisin jakaa ne kaikki. Mutta lähes kahta tuhatta kuvaa en kyllä rupea blogiin lataamaan. Koska en välitä rantalomista enkä shoppailusta niin lomat täyttyvät sitten erilaisista historiallisista tai muuten kiinnostavista kohteista, kuten nyt vaikka linnoista. Ehkäpä kerronkin sitten siitä ensimmäisestä kohteestamme eli Arundelin linnasta.
Pidin kovasti paikan lippusysteemistä. Lipuissa oli erilaisia hintavaihtoehtoja, jotka sisälsivät pääsyn eri alueille. Kalleimmalla lipulla pääsi näkemään ihan makuukammareihin asti, halvemmista hintaluokista oli sitten karsittu joitakin alueita pois. Tämä on kätevää esim jos aika linnassa käynnille on rajattu tai budjetti ei anna myöden ostaa kaikkein kalleinta lippua.
Yritimme käydä Arundelissa jo eräällä aikaisemmalla matkallamme muutama vuosi takaperin, mutta se oli jo mennyt siltä päivältä kiinni. Arundelissa, kuten monessa muussakin Englantilaisessa linnassa asutaan talvisin. Siellä pitää majaa Norfolkin herttua perheineen. Tästä syystä kuvaaminen itse linnan sisällä on kielletty. Muualla linnan alueella saa kuvata mielin määrin. Linnan alueeseen kuuluu suuri ja vehreä, osin luonnontilainen puutarha, Fitzalan kappeli ja keskiaikainen keskustorni jonka arvellaan olleen alkuperäinen linna 1100-luvulla.
Oppaat olivat kaikki oikein ystävällisiä ja kertoivat mielellään pieniä anekdootteja. Esim Fitzalan kappelissa on näyttävä Arundelin viidennen jaarlin hauta johon Lordi Nelson on raaputtanut oman puumerkkinsä vuonna 1801. Paronin salissa itse linnassa taas oli vitriinissä kiinnostava kokoelma erilaisia hopeisia hahmoja. Katselimme niitä aika pitkään, joten eräs opas lähestyi meitä ja kertoi että niiden päät itseasiassa liikkuvat ja kehotti meitä hyppäämään vitriinin kohdalla. Lattian tärinästä kaikkien hahmojen päät alkoivat heilua edestakaisin. Miten mainio pieni kohokohta patsaiden ja maalausten tuijottelun lomassa. Ja sitten loput kuvina. Kiinnittäkää erityistä huomiota taidokkaasti kaiverrettuihin yksityiskohtiin kaikkialla.
It is so difficult to decide where to start on the holiday photos. There’s a lot and I would love to share them all. But I’m not going to post almost 2000 photos on the blog. Because I don’t care about beach holidays or shopping, our holidays are filled with historical or otherwise interesting places, like castles. So perhaps I start with our first stop, Arundel Castle.
I liked their ticket system very much. There were several different ticket categories, which included different areas in the castle. Most expensive one included even the bedrooms, cheaper tickets included less areas. This is handy if you only have limited amount of time or your budget doesn’t allow the most expensive ticket.
We tried to visit Arundel already several years ago, but it had already closed for the day. In Arundel, like in many English castle, people live during winter time. Duke of Norfolk lives there with his family. That’s why photographing inside the main castle was not allowed. However in other areas photos were allowed. There’s lovely large garden, Fitzalan chapel and medieval keep, which they believe was originally the main castle in the 1100’s.
All guides were very friendly and they were happy to tell you small anecdotes about the castle. For example, there is a beautiful grave of the fifth Earl of Arundel in the Fitzalan chapel. Lord Nelson has carved his name in the statue on top of it. In the Baron Hall in the main castle there is a collection of small silver figurines. We were looking at them quite some time so one of the guides approached us and told us that they actually have moving heads. He told us to jump in front of the display cabinet. Vibration on the floor made all their heads to bobble back and forth. What a lovely little highlight during our visit. And then, rest is pictorial. Notice the very delicate and skillful details everywhere.
Piikiveä on käytetty paljon rakentamisessa,
siksi monet vanhat talot ovat väritykseltään kirjavia. /
Flint has been used a lot to make buildings,
that’s why many houses look sort of spotted.
Keskiaikaisen keskustornin sisäpihaa. /
Inner yard of the Keep.
Näkymä keskustornista. / View from the Keep.
FITZALAN KAPPELI / FITZALAN CHAPEL
Arundelin seitsemännen jaarlin alabasterinen hautamonumentti,
ylhäällä haarniskassa, alhaalla hieman makaaberisti ruumiina. /
Alabaster monument of the 7th Earl of Arundel,
above wearing armory, below as a little macabre cadaver.
Arundelin viidennen jaarlin Thomasin ja vaimonsa Beatricen hautamonumentti. /
Monument of the 5th Earl of Arundel, Thomas and his wife Beatrice.
Kaikkien kosketusetäisyydellä olevien hautamonumenttien nenät, kädet ja jalkaterät
olivat kuluneet ahkerien siunausta etsivien alamaisten kosketuksista. /
All noses, hands and feet of the statues on the monuments had been worn
by all the touches of humble, blessing-seeking subjects.
Nelsonin nimmari saman monumentin jalkopäässä. /
Nelson’s signature on the same monument.
Olen sanaton!
Missä Norfolkin herttua mahtaa asua kesäisin…?
Upea linna ja mahtava puutarha! O_o Nuo hautamonumentit ovat minusta aina hiukan… hmm.. creepy. Hah, lordi Nelson oli tagannyt yhden. Ihan loppumaton yksityiskohtien esiinmarssi, tuolla viihtyisi varmasti pitkään!
Elise – Olihan se aikamoinen pytinki :D Suosittelen käymään jos tulee Englantiin reisua.
Hehkuvainen – Enpäs osaa sanoa. Yritin etsiä siitä tietoa mutta kaipa sillä on joku kesäpaikka jossain. Osa perheestä asuu Yorkshiressä, mutta arvelisin että niillä on varmaan joku kaupunkitalokin, mahdollisesti Lontoossa kun herttualla on varmaan noita hallinnollisia velvollisuuksia siellä. Kuvat eivät ehkä ihan tee oikeutta kaiken mahtavuudelle. Ja etenkin kun itse linnassa ei saanut kuvata lainkaan niin on vaikea käsittää miten suuri paikka se on. Makuuhuoneisiin emme ostaneet lippua mutta esim ruokasali oli ehkä kolme tai neljä kertaa meidän koko kämpän kokoinen. Hassua ajatella että joku oikeasti asuu siellä. Mua huvittaa suuresti tuo Nelsonin tagi. Nelsonista kerron lisää myöhemmässä postauksessa.
Oi että! Kuinka tuolta malttoi lähteä ollenkaan pois:) Mua jotenkin ihan lapsellisesti innostaa linnat. En kyllä ole käynyt kuin parissa kotimaisessa vain. Jo pelkät kuvat pistää mielikuvituksen liikkeelle. Tästäkin tuli jo toisen kuvan ikkunoista mieleen elokuva Kotiopettajattaren romaani. Ja toinen samaisen elokuvan mieleen tuova kuva oli se, jossa sulla takin alta näkyy sininen mekko. Onko se ollut blogissa ennen? Ja sitä kuvaa lasimaalausikkunoiden alla tuijottelin tovin. Oli jotenkin niin puhuttelevan näköinen se hahmo. Kiitos tästä ihanasta linnajutusta!
Metsäntyttö – Koko päivän tuolla linnassa käveltyään kyllä ihan mieluusti menee välillä lepäämään :D leppoisa kävelykin on yllättävän väsyttävää. Sininen mekko on ollut blogissa mm. tässä postauksessa. Ja tässä, tosin ilman kauluksen pitsejä.
Lasimaalausikkuna-kuvan jälkeisessä kuvassa on Joanna Nevillen hautamonumentti. Hän oli Arundelin yhdeksännen jaarlin vaimo joka kuoli vain 38-vuotiaana. Heidän hautamonumenttinsa oli mielestäni kappelin kauneimpia vaikka Joannalta puuttuukin nenä.
Katsoinpa nuo mekkokuvat. Kyllä tuo pitsinen kaulus on siinä oikein hyvä. Mekko on minusta kaunis ja tuo sininen väri on juuri sellainen mistä pidän. Tosin pidän sinisestä noin muutenkin, mutta tuo sininen sopii kesäänkin:)
Metsäntyttö – Se pitsi kuuluu siihen kaulukseen ihan alunperinkin, ei ole siis mikään itse lisäämäni juttu. Ratkoin ne ensimmäisiin pesuihin irti kun en tiennyt miten paljon väriä puku päästää. Vintagemekot on joskus semmoisia että väriä lähtee vaikka ne olisi pestykin. Niin sitten en tuolle käyttökerralle jaksanut ommella niitä takas kiinni. En itse ole erityinen sinisen ystävä, mutta mekko on niin mukava päällä että se on yksi lempimekkojani ja käytän sitä usein.