Pitkästä aikaa ehdin koota linkkivinkkejä. Alunperin näiden piti tulla jo viimekuussa, mutta elämä tapahtui. Joten tässä nämä nyt sitten vihdoin ovat, vähän kaikkea.
After a long time I finally had time to put together link roundup. Originally I was going to publish this last month, but life happened. So here they finally are, little bit of everything.
Buly 1803
L’Officine Universelle Buly on erilainen kosmetiikkakauppa. Yritys aloitti 1800-luvun alussa parfyymikauppana jonka omisti Jean-Vincent Bully. Sata vuotta se valloitti kosmetiikkamarkkinoita mutta syystä tai toisesta vaipui unholaan. Nyt liike kukoistaa taas uusien omistajiensa luoman brändin voimin. Pääosin luonnonkosmetiikkaan perustuva tuotevalikoima sisältää erilaisia ihon- ja hiustenhoitotuotteita, harjoja ja pesusieniä, huonetuoksuja ja kynttilöitä. Yrityksen pääpaikka on Pariisissa, mutta hurmaavan antiikkisesti sisustettuja liikkeitä on mm. Taipeissa ja Lontoossa.
L’Officine Universelle Buly is a different cosmetic shop. It started in the early 1800’s as a perfumerie, owned by Jean-Vincent Bully. About hundred years it charmed customers with perfumes and other cosmetics, but for some reason it was then forgotten. Now it is blooming again with new owners and new brand. Concept is focused on naturally sourced ingredients. Product line includes skin and hair products, brushes and sponges, scented candles and matches. Main boutique is in Paris, but there are other stores for example in Taipei and London, all decorated in antique style.
Urbaaneja kaupunkiprinttejä / Urban city prints
Olen aina vähän pähkinöinä kun joku keksii uudenlaisen tavan valmistaa kaupallisia tuotteita. Berliiniläinen raubdruckerin muuntaa urbaanista kaupunkiympäristöstä löytyvät pinnat tekstiiliprinteiksi ihan käsipelillä. Tarvitaan vähän teippiä, tela ja tekstiiliväriä ja paita, kassi tai tyynynpäälinen on valmis. Simppeliä ja samalla niin nerokasta (ja vähän nörttiä)! Minkä kaupungin kadulta sinä haluaisit printin?
I’m always a bit smitten when someone comes up with new idea of making commercial products. raubdruckerin from Berlin turns surfaces of urban streets into textile prints, by hand. You only need some masking tape, paint roll and some fabric paint and voila: bag or t-shirt is ready. So simple and yet so clever (and little bit geeky too)! From which city would you like to get print from?
Egyptologi Colleen Darnell / Egyptologist Colleen Darnell
Olen seurannut Colleenin Instagram-tiliä jo jonkin aikaa. Hän on ammatiltaan egyptologi ja opettaa taidehistoriaa Hartfordin yliopistossa. Luulin ensin instagram-tiliä joksikin keksityksi hahmoksi koska se vaikutti aivan liian täydelliseltä tämmöiselle 20-lukua rakastavalle historianörtille joka oli teini-iässä kiinnostunut Egyptistä ja arkeologiasta (Indiana Jonesin vuoksi tietysti). Mutta ei, kyllä Colleen on ihan oikea ihminen ja ilmeisen hyvä työssään. Racked teki hänestä hiljattain lyhyen videodokumentin joka löytyy FB-sivulta.
I have followed Colleen’s Instagram account for a while now. He is egyptologist by profession and teaches art history in Hartford University. At first I thought her Instagram account was made for made-up character. It seemed way too perfect for little old me who loves 1920’s and loves history and used to be very into Egypt and dreamed of being an archeologist (influenced by Indiana Jones, of course). But no, Colleen is real person and obviously tremendously good at her job. Racked made a little documentary about her recently, it can be found on their FB-page.
Pinkertonin etsivät / Pinkerton Detective Agency
Silloin tällöin leffoissa ja muuallakin viihteessä viitataan Pinkertonin etsiviin. Se ei suinkaan ole mikä tahansa keksitty etsivätoimisto vaan yksi maailman ensimmäisiä yksityisiä etsivätoimistoja. Tynnyritehtailija Allan Pinkertonista tuli etsivä ihan vahingossa. Sattumoisin hän auttoi poliisia saamaan kiinni väärennösliigan jonka jälkeen hän alkoi saamaan muitakin etsivä-keikkoja. Oman etsivätoimiston hän perusti 1850. Yrityksen sloganista “We never sleep” ja logosta, jonka keskellä oli avonainen silmä, syntyi yksityisetsivää tarkoittava englanninkielinen termi “private eye”. 1890-lukuun mennessä toimistolla oli jo yli 2000 etsivää ja 30 000 reserviläistä ympäri Amerikkaa. Yksityisen armeijan pelossa Ohion osavaltio julisti Pinkertonit lainsuojattomiksi. Tästä huolimatta Pinkertonin etsivätoimisto elää ja voi hyvin. Nykyään se keskittyy vartiointiin ja turvallisuusriskien kartoitukseen.
Every now and then movies and other entertainment mentions Pinkerton detectives. It’s not just any made-up detective agency, but one of the first private detective agencies in the world. Barrelmanufacturer Allan Pinkerton became detective by accident. By a coincident he helped police to catch counterfeit gang and after that started getting other detective gigs too. He founded his own detective agency around 1890. Company slogan “We never sleep” and their logo with huge open eye in the middle, created the term meaning private detective, “private eye”. By 1890’s Pinkertons already had over 2000 detectives and 30 000 reserves around America. Being afraid of someone hiring them as private army state of Ohio outlawed Pinkertons. Despite of that, company still works. Now it’s mainly working on field of security surveillance and security risk mapping.
Kreivitär de Castiglione / Countess de Castiglione
Jos nykypäivän ihmiset ovat riippuvaisia selfieistä niin eipä kauas jää kreivitär de C. Hän oli pakkomielteinen omasta kauneudestaan ja otatutti itsestään yli 400 potrettia erilaisissa asuissa ja poseerauksissa. Tuona aikana tämä oli erittäin kallista, elettiinhän 1800-luvun puoliväliä jolloin itsensä kuvauttaminen oli vielä harvinaista. Muutamien säilyneiden aikalaiskuvausten perusteella Virginia oli epämiellyttävä, hänellä ei ollut juuri ystäviä eikä hän juurikaan seurustellut naisten kanssa. Hän ei ollut kovin pidetty henkilö ja hän käyttikin aikansa lähinnä kauneutensa ikuistamiseen. Ikääntyessään hän sulkeutui kotiinsa lähes täysin ja poistatti asunnostaan kaikki peilit. Metropolitanin museolla on suurin kokoelma hänen potrettejaan.
If modern people are dependent on selfies, countess de C. is not far behind. She was obsessed by her own beauty and had over 400 portraits taken of herself, in various costumes and poses. At that time it was very expensive, after all it was mid 1800’s, when it was very rare to get a photograp of yourself. Apparently she was unpleasant character, had little to no friends and she didn’t really talk to other women. She wasn’t a liked person at all and most of her time she used on immortalizing her beauty. When she aged, she mostly shut herself inside her home and removed all mirrors from there too. Metropolitan museum has the largest collection of her portraits.
Savukemainokset / Cigarette ads
Muistatteko vielä aikaa kun savukkeita sai mainostaa? Viimeisimmät mainokset olivat toki maltillisempia, mutta savukkeiden on aikanaan mainoksissa uskoteltu olevan tervehdyttäviä ja laihduttavia ominaisuuksia ja auttavan sinua saamaan puolison, rahaa ja mainetta. Mainoksissa on häikäilemättä käytetty kaikkea vauvoista Joulupukkiin. Aikamoista!
Do you still remember the time when it was legal to advertice cigarettes? Last ads were quite modest, but in the past advertisers made you believe cigarettes were healthy, made you slimmer and helped you to get a spouse, money and fame. They used in the ads everything from babies to Santa. That’s quite unbelievable!
Bullet bra
Yksi erikoisimmista 1900-luvun muotivirtauksista on mielestäni ns. bullet bra, rinnat luodin mallisiksi muotoilevat rintaliivit. Äärimmilleen vietynä ne olivat kuin ohjukset joilla voisi melkein puhkoa kaverin silmän, vaatimattomimmillaan tietysti vain pehmeämuotoinen kartio. Tyypilliseen rakenteeseen kuuluu spiraalin muotoon ommeltu tukitikkaus. Rintojen koosta riippui tietenkin se miten silmiinpistävän siluetin liivit antoivat. Useinkaan rinnat eivät yltäneet liivien kärkiin asti vaan kärkeen laitettiin toppaus joka täytti tyhjäksi jäävän osan ja auttoi saavuttamaan halutun muodon.
One of the most unusual fashion style of the 1900’s in my opinion is so called bullet bra. You know, the bra that turns breasts into bullet shape. In extreme they were like sharp missiles you could poke your friends eye out, and at the most modest style was soft cone shape. Typical construction included spiral stitching on the cups. Depending on the breast size you had either very modest or rather extreme silhouette. Often natural breasts didn’t fill the whole bra, so extra padding was used to fill the empty tip of the bra and helped to create the desired bullet shape.
Kuva: Hannah Wilson / Photo by Hannah Wilson via ParisPerfect.com
Be the first to like.
Sienet, nuo konstikkaat pikku metsäläiset. Aattelin rustata niistä pari sanaa kun sesonki on nyt vielä päällä. Meillä on nimittäin isännän kanssa harrastuksena sienestys. Isäntä etsii, minä tunnistan ja kerään. Isännästä on hirveää haaskausta, että löydämme monenlaisia sieniä reissuillamme, mutta jätämme niistä suurimman osan metsään. Kyllä hänkin toki hyvin ymmärtää, että kaikkea ei voi kerätä ja varsinkaan syödä. Itse olen hyvin konservatiivinen ja arka sienestäjä. Opettelen vain muutamia uusia sieniä per sienestyskausi, enkä mielelläni edes koske sieneen jota en tunne. Joo, vähän ehkä hermoheikkoa meininkiä, mutta en missään tapauksessa halua ottaa kontolleni omaa tai avopuolison hengenlähtöä tai vakavaa elimistön vauriota.
Siispä keräämme vain muutamia sieniä joita varmasti tunnistamme. Siihen lyhyeen listaan kuuluvat herkkutatti, kantarelli, suppilovahvero, lampaankääpä, vaalea ja rusko-orakas ja mustatorvisieni. Olkoonkin että mustatorvisieniä emme ole kaksin koskaan löytäneet. Olen “löytänyt” niitä maastosta vain kerran niin että kokeneempi sienestäjä osoitti paikan että tuossa olis, kerääpä siitä. Keväällä löysimme ensimmäistä kertaa kartiohuhtasienen. Yhden sellaisen. Omasta puutarhasta. Elättelen toiveita että ensi keväänä niitä olisi useampia. Olen kuullut että se on yksi vaikeimmin löydettäviä ruokasieniä mustatorvisienen lisäksi. Joskus sienestys voi olla turhauttavaa jos ei haluamaansa sientä millään tahdo löytää. Kyllä mekin on harhailtu metsässä turhaan kantarellien ja tattien perässä, löytämättä yhtään.
Viime syksynä keräsimme ensimmäistä kertaa rouskuja. Ne ovat siitä helppo sieniryhmä, että niistä löytyy vain yksi myrkyllinen, lakritsirousku joka ei ryöppäyksen jälkeenkään ole syötävä. Sen erottaa muista rouskuista helposti siten, että siitä erittyvä maitiaisneste on täysin kirkasta kuin vesi. Rouskuissa on muitakin syömäkelvottomia lajeja, mutta ne ovat vain pahanmakuisia, eivät myrkyllisiä. Rouskut tunnistaa siis valkoisesta maitiaisnesteestä. Sitä ei tarvitse puristaa sienestä ulos vaan se vuotaa sienen vauriokohdasta itsekseen. Itselläni on tapana tehdä veitsellä pieni viilto helttoihin lähelle sienen jalkaa nähdäkseni tuleeko maitiaista vai ei. Tarkistan näin jokaisen sienen yksitellen. Tänä syksynä keräsimme karvarouskuja, kangasrouskuja, pikkurouskuja, sikurirouskuja ja palsamirouskuja. Leppärouskuja emme löytäneet yhtään. Karvarouskun helppo tuntomerkki on vaaleanpunerva karvainen lakki. Pikkurouskut ovat nimensä mukaisesti vain muutaman sentin halkaisijaltaan ja väriltään vaalean oranssihtavan kellertäviä. Kangasrousku on iso sieni ja väriltään lähellä piparkakkua. Sikurirousku on pienikokoisempi kuin kangasrousku, väriltään hyvin samanlainen, ehkä vähän tummempi ja sen erottaa kangasrouskusta siten, että sen jalka ja heltat ovat lähes samaa väriä kuin lakki, kun taas kangasrouskussa ne ovat vaaleat, lähes kermanvalkoiset.
Kantarelleja ja muutama orakas. Kantarellisesonki alkaa olemaan ohi, mutta
orakkaita saattaa vielä löytää. /
Chanterelle season is pretty much over this year, but you might still find
some hedgehog and sweet tooth mushrooms.
Palsamirouskut voi helposti sekoittaa haaparouskuun, kalvashaaparouskuun tai harmaarouskuun, mutta varmimmin ne erottaa kookosmaisesta tuoksusta. Harmaarouskun maitiaisneste harmaantuu kuivuessaan kun taas haaparouskulla se pysyy valkoisena. Varsinaisesti ei ole väliä tuliko poimineeksi haaparouskua, kalvashaaparouskua, harmaarouskua vai palsamirouskuja (kangas- tai viita-), sillä ne ovat kaikki ryöppäyksen jälkeen syötäviä (nykytiedon mukaan rouskujen ryöppäys miedontaa kirpeää makua, myrkkyjä niistä ei tarvitse poistaa). Mielestäni on silti hyvä opetella erottamaan toisistaan lajit jotka muistuttavat toisiaan. Silloin oppii tutkimaan kaikki tuntomerkit ja kiinnittämään huomiota pikkuisiinkin eroihin, kuten muuttaako maitiaisneste väriä tai tuoksuuko sieni jollekin erityiselle. Sienissä kun on paljon variaatiota samankin lajin sisällä mm. lakin värissä joten se yksinään ei ole riittävä tuntomerkki.
Aloitteleville sienestäjille minulla on muutamia vinkkejä joista saattaa olla hyötyä. Sienien moninaisuuden vuoksi on syytä olla huolellinen ja tarkistaa jokainen sieni yksitellen. Yksikin virhe voi olla kohtalokas, mutta sienestys on täysin turvallista, kun tietää vaaranpaikat ja oppii erottamaan syötävät myrkyllisistä. Sienestys on kivaa (paitsi hirvikärpäset!) ja metsät ovat ilmaista ruokaa täynnä.
Osta uusi sienikirja
Siententutkimus antaa jatkuvasti uutta tietoa sienistä ja niiden sisältämistä aineista ja syötävyydestä. Vanhoissa sienikirjoissa voi olla vanhentunutta tietoa, joten kannattaa mieluiten hankkia mahdollisimman uusi painos. Esim nykytiedon mukaan pulkkosientä ei suositella lainkaan syötäväksi ja mustarousku on taas saanut puhtaammat paperit vaikka aiemmin tiedot ovat olleet päinvastaisia. Joskus sienikirjoissa voi olla myös suoranaisia virheitä. Vertaile kirjoja ja valitse sellainen jonka kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu alallaan. Käytä vain suomalaisia sienikirjoja. Ulkomaisissa kirjoissa voi olla sieniä joita täällä ei kasva tai tieto voi olla hyvinkin eriävää esim syötävyyden suhteen (esim Venäjällä pulkkosientä pidetään edelleen syötävänä ja Keski-Euroopassa monia syötäviä sieniä pidetään syömäkelvottomina). Älypuhelimiin löytyy myös sieni-appseja joita voi käyttää. Älä luota pelkästään nettisivuihin, niissä on usein virheitä. Varmista tiedot useammasta lähteestä, mieluiten sienikirjasta.
Käy sieninäyttelyssä (tai sienikävelyllä)
Paikalliset sieniyhdistykset järjestävät syksyisin sieninäyttelyitä joissa voi ihan livenä tutustua sieniin ja esittää asiantuntijoille kysymyksiä ja saada tunnistamisvinkkejä. Itse olen huomannut että sienen tunnistus maastossa on paljon helpompaa sen jälkeen kun on nähnyt sienen kerran tai pari livenä. Kuvat eivät aina vastaa todellisuutta. Näyttelyiden lisäksi joskus järjestetään sienikävelyitä joissa sienioppaan avulla ryhmässä tutustutaan sieniin maastossa. Varsinainen kerääminen voi kyllä jäädä kävelyllä vähiin sillä ryhmät voivat olla joskus isojakin. Silloin keskitytään enemmän juuri tunnistamiseen kuin keräämiseen.
Sienestä kokeneen sienestäjän mukana
Jos sinulla on kaveri joka on harrastanut sienestystä pidempään ja tuntee hyvin sieniä, lähden hänen kanssaan sieneen. Hän voi livenä metsässä näyttää millaisessa maastossa mitkäkin sienet kasvavat ja miten tunnistetaan sieniä siellä paikan päällä. Häneltä saat myös vinkkejä sienten esikäsittelyyn jo heti metsässä.
Opettele vain muutama sieni kerrallaan
Älä kuormita itseäsi opettelemalla puoli sienikirjaa kerralla. Jos muistettavaa on kerralla liikaa, voi tarkkaavaisuus herpaantua. Valitse muutamia sieniä ja opettele ne sekä niiden syömäkelvottomat näköislajit, mikäli sellaisia on. Itse olen pitänyt määrän 1-4 uutta syötävää sientä per sesonki, sekä niiden mahdolliset näköislajit. Kaikkein hankalimpia sieniä tunnistaa ovat kannoissa kasvavat sienet, ruskeat sienet sekä valkoiset helttasienet. Niistä löytyy paljon tappavan myrkyllisiä sieniä joten tunnistus on oltava ehdottomasti 100% varma. En suosittele aloittamaan niistä vaan sellaisista joissa tunnistus on helpompaa eikä ole myrkytysriskiä. Tällaisia helppoja sieniä ovat mm. kantarellit ja vaaleat orakkaat.
Käytä tunnistamiseen kaikkia aisteja
Noh, kuulo lienee suljettava tässä kohtaa pois, mutta muut aistit aktiivisesti käyttöön. Tarkista visuaaliset tuntomerkit: lakin väri ja muoto, jalan väri ja muoto, mitä löytyy lakin alta (heltat, pillistö, orat), miten heltat kiinnittyvät jalkaan, tuleeko maitiaista, onko jalka ontto vai täytteinen, onko jalassa kuviointia tai rengasta, jne. Tunnustele sientä, onko se hauras, sitkeä, limainen, napakka, pehmeä. Haista sientä: onko haju tympeä, hedelmäinen, metsäinen, mitä haju muistuttaa, löyhkääkö se. Kotona voi tutkia itiöpölyä ja sen väriä asettamalla sienen lakin hetkeksi paperille, alapuoli paperia vasten. Joissakin tapauksissa paperille varisevan itiöpölyn väri voi olla ratkaiseva tuntomerkki. Myös kasvupaikka voi auttaa tunnistamaan sienen. Ja viimeisenä, sientä voi maistaa. Korostan että en suosittele tätä aloitteleville sienestäjille, ainoastaan niille jotka tietävät mitä ovat tekemässä, eikä se suurimmassa osassa tapauksista ole edes tarpeen. Mutta esim rouskuissa on mietoja ja kirpeitä lajeja. Ne voi joskus erottaa tosistaan maistamalla. Tässä yhteydessä maistaminen ei tarkoita että sientä haukataan, pureskellaan ja niellään. Esim maitiaisnestettä voi kokeilla kielellä onko se kirpeää vai mietoa. Sientä tunnistusmielessä maistettaessa sitä EI NIELAISTA! Itse olen sienestänyt aktiivisesti ehkä kymmenisen vuotta ja vasta tänä vuonna maistoin sientä (sikurirousku) tunnistusmielessä ensimmäistä kertaa.
Älä syö sieniä joita et tunnista
Valmista ruuaksi vain sellaisia sieniä joiden tunnistuksesta olet ehdottoman varma. Itselläni on käytössä kahden tunnistuksen menetelmä. Kerätessäni sieniä metsässä tarkistan jokaisen sienen yksitellen. Etenkin suppisten kohdalla on oltava tarkkana sillä ne kasvavat ryppäissä ja niiden seassa kasvaa usein pieniä seitikkejä ihan kiinni suppilovahveroissa. Tarkistan sienet toisen kerran kotona niitä siivotessa. Jos olen kerännyt useampaa lajia, jaan ne omiin kasoihin tuntomerkkien perusteella ja siivotessa varmistan tunnistuksen toistamiseen. Jos en ole jostakin sienestä aivan varman heitän sen pois. Rouskujen kohdalla tämä voi joskus aiheuttaa yllättävääkin hävikkiä sillä korissa jonkun aikaa olleesta rouskusta ei aina välttämättä tule maitiaisnestettä vaikka olen sen metsässä jo kertaalleen todennut. Nämä yleensä heitän pois, ihan vain varmuuden vuoksi, ellei heltoissa sitten ole varmuudella näkyvissä kuivunutta maitiaista.
Aloita maltillisesti
Keräämisen jälkeen sienet pitää kotona puhdistaa ja esikäsitellä. Sienet pilaantuvat nopeasti joten käsittely kannattaa tehdä saman päivän aikana. Helppo nyrkkisääntö on että puhdistukseen ja esikäsittelyyn menee vähintään noin kaksi kertaa se aika mikä meni keräämiseen. Itseltäni tämä tahtoo joskus unohtua ja siivoan sieniä vielä iltamyöhälläkin hämärässä keittiössä. Helpointa on jos sienet esikäsittelee mahdollisimman pitkälle jo keräysvaiheessa. Itse puhdistan sienet mahdollisimman hyvin jo metsässä ja varsinkin isot, usein matoisat sienet kuten herkkutatit halkaisen ja tarkistan heti jo metsässä etten turhaan kanniskele täysin matoisia sieniä korissa pitkin mäkiä. Sienet jotka vaativat kotona vielä uuden tarkemman tunnistuksen (esim jotkut rouskut) jätän joskus siivoamatta niin että mukana on myös vähän sienen kasvualustaa ja koko jalan tyvi. Työläimpiä siivottavia ovat suppilovahverot sillä jokainen sieni pitää halkaista ja tarkistaa ontto jalka eläväisten salamatkustajien varalta.
Ja sitten ei kun innolla sienestämään. Omat suosikkisienet löytyvät vain kokeilemalla. Omalta osaltani taitaa tämän syksyn sienikiintiö olla jo aika täynnä. Yhtenä viikkona söimme joka päivä sieniruokaa ja isäntäkin jo totesi että voitasko pitää vähän taukoa sienestyksestä. Olin yhtä mieltä, vaikka sienistä molemmat pidämmekin. Ensi vuonna opettelemme ehkäpä nokirouskun, limanuljaskan, tuoksuvalmuskan eli matsutaken tai mustavahakkaan, en tiedä vielä. Graalin sienenä on se kartiohuhtasieni, sitä kun vielä joskus löytäisi sen verran että pääsisi maistamaan.
Mushrooms, those tricky little forest creatures. I thought to write something about them, since the season is still at hand. Me and my hubby have mushrooming as a hobby. He searches, I collect and identify. He thinks it’s horrible waste to leave so many mushrooms in the forest. Ofcourse he understands that we can’t possibly collect all of them and definitely not eat everything either. I am rather conservative and worried mushroomer. I want to learn only couple new mushrooms per season, and I don’t even like to touch muchrooms I don’t recognize. Yeah, it’s a bit silly, but I definitely don’t want to be responsible for the organ failure or even death of myself or my hubby.
So we only pick couple type of mushrooms we definitely know. Short list include boletus edulis (penny bun), chanterelle, funnel chanterele, polypore, hedgehog mushroom and horn of plenty. Allthough we haven’t found any horn of plenty on our own. I have “found” it only with more experienced mushroomer who pointed it out and said “there, pick them”. This Spring we found true morel the very first time. Just one. In our own garden. I am hoping that next Spring there is more than one. And we have also been wandering in the forests without finding any mushroom at all.
Last Autumn we picked milkcaps the first time. They are easy group of mushrooms to pick, because atleast here in Finland there is only one poisonous one, Latarius helvus, which is poisonous even after parboiling it. So it’s not edible at all. It is easy to recognize because the milk is clear as water, unlike on other milkcaps, which have milk-like liquid. There are other inedible milkcaps too, but they are just bad in taste, not poisonous, but you might want to check this from your local mushroom book. Just to make sure. Only milkcaps bleed milk, so they are easy to spot. You don’t have to squeeze the milk out of them, just cut or break the mushroom and it will bleed without any force. I usually make a cut with knife to the gills, near the foot. I check every single mushroom like this. This Autumn we have been picking wooly milkcaps, Lactarius rufus, birch milkcaps, curry milkcaps and coconut milkcaps. We didn’t find any saffron milkcaps. Wooly milkcap is easy to know by it’s light pink wooly cap. Birch milkcaps are very small, only couple centimeters diameter, lith oringy yellow in colour. Lactarius rufus is rather large mushroom and sort of gingerbread coloured. Curry milkcap is much smaller, but similar colour. You can identify it by the darker gills and foot, when rugus has almost ivory gills and foot with pinkish hue.
Suppilovahveroiden sesonki kestää pakkasiin asti. Tänä vuonna
niitä on runsaasti ja erityisen suurina. /
Funnel chanterelle aka winter chanterelle season lasts all the way to the
first freezing weather. This year they are plenty and very large too.
Coconut milkcaps are easily mixed with common lactarius, Lactarius vietus and Lactarius utilis, but coconut milkcaps smell coconutty. Lactarius vietus has milk that turns gray when it dries, on common lactarius it stays white. It doesn’t really matter if you can’t tell them apart, they are all edible after parboiling (according to current knowledge, parboiling milkcaps is just to get rid of the bitter taste, not any poisons in this case). However I think it is good to learn to tell identical species apart. Then you learn to pinpoint even all minor differences like what colour the milk turns into or does the mushroom smell particular. There is lot of variation on the colour even inside one species, so colour of the cap cannot be used the only method of identification.
For beginning mushroomers I have couple tips which might help. You should always be very carefull and check every individual mushroom one by one. Even one little mistake can be fatal, however, mushrooming is quite safe when you know what you are doing and can identify edible from poisonous. Mushrooming is fun (except deerkeds!) and forests are full of free food.
Buy new mushroom book
Study of mushrooms is gathering more information of their substances and edibility all the time. Old books might have old information, so trust only new ones. For example brown roll-rim is now considered inedible and ugly milkcap is again back to edible selection. Some books might even have errors, so check your local books and choose the one with established well-known authors. Use your local books. Books from other countries might have different mushrooms than your country and sometimes information of edibility is different. For example somewhere in Russia they still think brown roll-rim is edible and in Middle-Europe they think many mushrooms used here in Finland are inedible. Check from many different sources if you are not sure, preferably from several books. You can also get an app for your phone. Do not trust only websites, they often have mistakes.
Mushroom shows
Here in Finland we have something called mushroom shows. Local mushrooming associations arrange shows where people can see common mushrooms live and identified. It is easier to identify them in the nature when you have seen them atleast once live, not just photos. Check if your area organizes these or mushrooming walks in the woods.
Go mushrooming with a friend
If you have experienced mushroomer as a friend, go mushrooming with them. They can show you how to find mushrooms, how to identify them and how to clean them.
Lear only couple species at once
Do not go overboard and learn half of the mushroom book in one go. If you have too many details to remember, you might get sloppy. Select only couple mushrooms, and learn them well. Also learn identical species if any, they might be poisonous. It is important to identify poisonous too, to be able to separate them from edible ones. I have learned only 1-4 edible mushrooms per season and possible identical species if any. Most difficult mushrooms to identify are those growing on tree stups, brown mushrooms and white gilled mushrooms. There are many deadly poisonous in those variety, so you have to be absolutely 100% sure what it is. I don’t recommend starting on those. Start with easy ones, with no danger on mixing with poisonous ones. Easy species like this are Chanterelle and hedgehog mushrooms.
Use all of your senses
Well, not necessary hearing, but all others in active use. Check visible identifications: shape and colour of the cap, shape and colour of the leg, what lies under the cap (gills, pores or spikes), how gills attach to the leg, do they bleed milk, is the leg hollow or not, any patterns or rings on the leg etc. Feel the mushroom, is it fragile, solid, slimy, sturdy, soft. Smell it: is the smell dull, fruity, foresty, what does it resemble, is it stinky. Check the spores at home by placing the cap on paper for awhile. Colour of the pores might be important identification. Also where mushroom has been growing can be significant. And lastly, you can taste the mushroom. However, I highly emphasize that tasting is only for experienced mushroomers who know what they are doing, in most cases it’s not even necessary. For example some milk caps are bitter in taste and licking the milk can tell you what it is. Tasting a mushroom for identification does not mean to bite, chew and swallow. You NEVER SWALLOW, when doing the identification tasting! I have mushroomed about 10 years and only this year I dared to taste a mushroom (curry milkcap) for identification.
Do not eat anything you can’t identify
Only prepare for food those mushrooms you can certainly identify. I am using double identification system. When I’m picking, I identify every mushroom one by one already in the forest, before putting them into my basket. Especially funnel chanterelle require sharp eye, because often there is small Cortinarius growing amongs them. Second identification is done at home when I clean the mushrooms. If I have picked several species I first sort them in piles and then check them again while cleaning. Again, one by one. If I’m not certain, I will throw those away. Sometimes this means that quite many milkcaps end up in bin. If they have been long time in the basket, they will stop bleading milk. But I like to be certain, even if I have already check them in the forest. Unless there is visible dry milk on the gills.
Start modestly
After picking you have to clean them at home before preparing for food. Mushrooms go bad quite quickly so you might want to clean them the same day. Easy rule is that it takes about double the time to clean them than it took to pick them. I often seem to forget this and end up cleaning late in the evening when it’s getting difficult to see the details. That’s why it’s easier if you clean them as good during the picking, rather than leave all cleaning for home. Large mushrooms, prone to maggots, I always split in the forest to see if they are any good. This saves me for carrying bad, useless mushrooms around the forest. Sometimes if certain mushrooms (like some milkcaps) requires better identification at home, I leave uncleaned at forest. Just to make sure I have all information for identification with me, like the whole foot. Most timeconsuming to clean is funnel chanterelle, because each mushroom needs to be split in half to make sure there is no creatures inside.
And then, off to the forest you go. You can find your favourite mushrooms just by trying them out. I think my mushrooming is pretty much done for the season. Some time ago we had mushroom food every single day for a week. Hubby said, can we have a break from mushrooming. I agreed, even though we both like mushrooms. It was a bit too much. Next year we might learn slimy spike-cap, Lactarius lignyotus, matsutake or Hygrophorus camarophyllus. Don’t really know yet. My Grail of mushrooms is true morel, I dream of finding enough to be able to taste it.
Kangasrousku on piparkakun värinen, jalka vaaleampi, osin melkein valkoinen.
Vauriokohdista tulee maitiaisnestettä. /
Lacarius rufus is gingerbread coloured, foot is lighter in colour, partially
almost white. It bleeds milk when cut.
Orakkaiden alapinnalla on pehmeät piikit eli orat. Tämä orakas on
joko rusko-orakas tai simaorakas, en ole ihan varma kumpi. Molemmat
syötäviä sieniä. /
All hedgehog mushrooms have tiny, soft spikes underneath the cap. This
one is either terracotta hedgehog or depressed hedgehob. I’m not sure
which one. Both are good to eat.
Palsamirouskuja vasemmalla, ylhäällä oikealla sikurirouskuja ja alhaalla
pikkurouskuja. Sikurirouskut tuoksuvat voimakkaasti currylle ja palsamirouskut
kookokselle. Sikurit kuivasin kasvikuivurilla ja koko kämppä haisi currylle.
Muut rouskut menivät ryöppäyksen kautta suolasieniksi. /
Coconut milkcaps on the left, top right curry milkcaps and birch milkcaps on
the bottom. Curry milkcaps smell like curry and coconut milkcaps like coconut,
quite obviously. I dehydrated curry milkcaps and our whole house smelled
like curry. Other milkcaps I parboiled and made salted mushrooms for later use.
3 people like this post.
Kappas miten tämä nyt taas meni tämmöiseksi vatuloinniksi tämä bloggaus. Tekemistä tuntuu piisaavan niin ettei ehdi konetta edes avata. Viimekuussa totesin että Syyskuusta alkaen pitäisi olla taas enemmän vapaa-aikaa. No ei. Työkaveri meni ja teloi jalkansa joten kaikki ekstra-vapaat paloivat sitten ainakin tuonne joululle asti. Ei sinänsä huono asia, mutta ylimääräiseen puuhailuun ei hirveästi ole riittänyt energiaa eikä aikaakaan.
Paikallinen balettikurssi ei toteutunut liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi joten tämä syksy mennään nyt sitten yhden viikkotunnin voimin. Ihmettelen tätä kovasti sillä Tampereella eivät edes kaikki halukkaat mahdu tunneille mukaan ja 40 minuutin ajomatkan päässä Sastamalassa on sitten pulaa osallistujista. Varsin erikoista kyllä. Okei, kyseessä on alkeistunti, mutta jos tiedät jonkun joka jäi Tampereella rannalle ruikuttamaan eikä pistä pahaksi ajelua Vammalaan päin niin vinkkaapa Sastamalan Opistosta. Elättelen toiveita että keväällä aikuisbaletti olisi vielä kurssitarjonnassa tyrkyllä. Pitänee nyt sitten vaihtaa se menetetty balettitunti vaikka renesanssitansseihin. Niitä tosin on tyrkyllä vain Tampereella.
Lähes kolmanneksella typistynyt vapaa-aika sitten on mennyt lähinnä sienestykseen ja tapahtumiin. Kävin laulamassa Tampereella Traconissa lainatussa burgundilaispuvussa (omaa ei vielä ole, mutta haaveilen renesanssipuvusta) ja Porin Nippori-tapahtumassa. Porin pyörähdys oli lähinnä kuorokeikka mutta Traconissa ehdin tehdä vähän muutakin kuin laulaa. Kuorotreeneihin en ole kerinnyt kertaakaan sitten yhden kesäisen ekstratreenin, mutta olen sitten laulanut kotona ja työmatkoilla autossa.
Lokakuu pitäisi ottaa nyt sitten hyggeilyn kannalta (jestas että inhoan tuota sanaa, ihan yhtä paljon kuin edeltäjäänsä kotoilua). Tosin on tuonne kalenteriin jo ehditty merkitä burleskikeikkaa, tanssikurssia ja tietysti myös Halloween-hommia. Missä välissä sitä ehtii blogata? Ideoita olis enemmän kuin aikaa ja keskeneräisten jono sen kuin kasvaa.
Oh look, how did this blogging got such a mess. I got so much things to do I barely have time to open my computer. Last month I wrote that starting from September I got more free time. Well no. My colleague broke her leg, so all our extra days off were cancelled all the way till Christmas. Not really a bad thing, but it means I don’t really have much time nor energy for extra stuff.
Local ballet course was cancelled due to lack of participants. I have to settle for one lesson per week. I am hugely surprised because in Tampere everyone don’t even fit on the classes and are left out and only 40 minutes drive away in Sastamala there isn’t enough people for the class. Most unusual I have to say. Okay, it is a beginners class, but if you know anyone in Tampere who didn’t get on the ballet class, give them a hint about Sastamalan Opisto. I am hoping that they still have the adult ballet on their spring selection of courses. Now I might go to renaissance dances instead, allthough that is only in Tampere.
Now when my free time has been suddenly reduced by almost one third, I have mostly done events and mushrooming. I went to sing in Tracon in Tampere, wearing borrowed burgundian gown (I am dreaming of renaissance costume, but don’t have one yet) and later to Nippori event in Pori. That was just a choir gig, but in Tracon I had time to do other stuff too. I haven’t had any time to go to choir practice though, not since one extra practice during the Summer, but I have practiced at home and on my way to work.
October is supposed to be hygge time (I really hate that word). All though there is already some markings on my calendar, atleast burlesque gig, dance lesson and Halloween stuff. When do I have time to blog? I have more ideas than I have time. My draft pile is ever growing.
SYYSKUU / SEPTEMBER
1. Balettitossujen pehmustevilla kuohkeutuu / 2. Kirppislöytö
3. Burgundilaispuku / 4. Post-apokalyptisiä mallihommia
1. Fluffying the wool for ballet shoes / 2. Thrift find
3. Burgundy gown / 4. Post-apocalyptic modelling
4 people like this post.
Kesä on sitten taputeltu ja puutarhakin pukeutuu syysasuun. Viimeisetkin mysteerikasvit on tunnistettu ja nyt on aika tehdä päätöksiä ja suunnitelmia ensi kesäksi. Kukkapenkkien siirto-operaatio on vielä kesken, mutta tarkoitus on siirtää piakkoin kurjenmiekat ja pikkusydän kauemmas seinästä, pihalaatoituksen viereen. Kuunliljat on tarkoitus siirtää talon toiselle puolelle, varjoisampaan, uuteen perustettavaan kukkapenkkiin. Samaan penkkiin tulee osa viiruhelpiä, sekä mahdollisesti vuorenkilpeä ja äidiltä toista, isompilehtistä kuunliljaa. Toiseen talon etupuolen kukkapenkkiin on tarkoitus istuttaa jaloangervoa joka ei hirveästi leviä eikä kasva kovin suureksi, sekä mahdollisesti mehitähteä. Alunperin oli ajatus istuttaa samaan penkkiin joku pieni havu tai köynnös, mutta luovuin ajatuksesta. Kiva kuitenkin olisi että pihassa olisi jotain mielenkiintoista katsottavaa ympäri vuoden ja että kukkivia kasveja olisi koko kasvukauden ajan eikä vain keskikesällä tai syksyllä. Nythän se jo toteutuukin aika kivasti. Suuri osa pihan kasveista (kuten illakko, rohtosuopayritti, pikkusydän ja kurjenmiekat) on perinteisiä vanhoja puutarhakasveja ja pidän kyllä siitä ajatuksesta että niitä on pihassa.
Vanhat kasvit
Vuorenkilpi (ainakin osa lähtee, osa siirretään)
Rohtosuopayrtti
Viiruhelpi (osa lähtee, osa siirretään)
Elokuunasteri
Siperiankurjenmiekka (osa lähtee, osa siirretään)
Taatankurjenmiekka (osa lähtee , osa siirretään)
Kuunlilja (siirretään)
Pihakäenkaali (osa lähtee, mutta saa myös levitä)
Illakko
Maahumala (osa lähtee)
Suikeroalpi
Peurankello (luultavasti lähtee)
Akilleija
Pikkusydän (siirretään ja toivottavasti selviää siirrosta)
Idänsinililja
Pajuangervo
Palavarakkaus (siirretään)
Siperiankurjenmiekka kukkii kesä-heinäkuun taitteessa. /
Iris Sibirica blooming in June-July.
Pihassa kasvaa tietysti myös luonnonkasveja, kuten ojakellukka. /
Of course there are some wild plants too, like this water avens.
Taatankurjenmiekassa on likaisenkeltainen väri. /
This particular Iris variegata is special Finnish variety,
named after Finnish author. You recognise it by the dirty yellow colour.
Akilleija kukkii. Taustalla viiruhelpiä, rohtosuopayrttiä ja elokuunasteria. /
Aquilegia blooming. Common soapwort, Reed canary grass and
Michaelmass-daisy on the background.
Pikkusydän halusi kasvaa kiinni seinässä. /
Bleeding heart wanted to grow right next to the wall.
Takapihalla, meidän ja naapurin välissä kasvaa pajuangervo joka leviää vähän turhan railakkaasti. Naapuri inhoaa sitä, eikä se minunkaan suosikkini ole. Siitä luultavasti hankkiudutaan eroon viimeistään keväällä. Sen tilalle kuitenkin olisi kiva saada jotakin, sillä aitaan jää pensaan lähdettyä aukko. Itseäni aukko häiritsee ja keksin tässä muutama päivä sitten että aukon voisi peittää pienellä kasvihuoneella. Ehkä. Asiaa lienee paras kysyä ensin vuokranantajalta. Mielikuvitustani ehti jo kovin kutkutella vanhoista ikkunaruuduista rakennettu, rustiikkinen kasvihuone jonne voisi ripustaa vähän tunnelmavaloja ja sen sellaista. Neuvottelen isännän kanssa rakennusasioista tuonnempana.
Uudet kasvit
Kotkansiipisaniainen
Orvokki
Mustaherukka
Raparperi
Köynnöshortensia
Ruohosipuli
Kurjenmiekat ja hyötykasvitarha heinäkuun alussa. /
Irises and kitchen garden in early July.
Sama nurkka syyskuussa. Kukat ovat kukkineet ja palsternakat ja
tammenlehväsalaatit on jo korjattu pois. Kesäkurpitsa vielä puskee tavaraa. /
Same corner in September. Flowers are gone, parsnips and oak leaf lettuce
have been already harvested. Summer squash is still growing zucchini.
Kasvilavakokeilu on ollut pienimuotoinen, mutta varsin menestyksekäs. Siihen päätyi lopulta ryhmäsamettikukkaa torjumaan tuholaisia, tammenlehväsalaattia ja tavallista lehtisalaattia, palsternakkaa ja kesäkurpitsaa. Salaatit suorastaan räjähtivät käsiin enkä millään ehtinyt syömään niitä sitä tahtia kun ne ovat kasvaneet. Ensi kesänä siis vähän vähemmällä määrällä. Kesäkurpitsan taimia istutin alunperin kaksi, mutta toisen niistä söi joku tuholainen, epäilen mansikkanälvikästä. Toinen taimi selvisi ja on tuottanut viisi mukavan kokoista kurpitsaa. Lisää alkuja ja kukkiakin olisi vielä, mutta ikävä kyllä kelit taitavat loppua kesken. Loppukesästä tuuppasin lavaan vielä kaupan yrttihyllystä ostetut tillin ja ruohosipulin. Tilli menehtyi, ruohosipuli senkuin porskuttaa. Sen pitäisi olla monivuotinen, joten odottelen uutta kasvustoa ensi vuodelle. Mustaherukasta en odottanut kovin suurta satoa, sitä tuli ehkä pari desiä. Ensi vuonna toivon mukaan reilummin. Raparperi sen sijaan on lähtenyt hienosti kasvuun. Satoa en kylläkään ole vielä kamalasti korjannut, vaan ohjeiden mukaan antanut sen rauhassa juurtua.
Bubbling under
Pioni
Kirsikka
Jaloangervo tai japaninangervo
Kuunlilja
Mehitähti
Harkinnassa
Krookus
Jalokärhö
Humala
Lumikello
Suurin osa kukista on nyt kukkinut. Kiitäjäntoukkien lähes kokonaan syömä palavarakkaus vielä jaksaa yrittää puskea lisää kukkaa, vaikka onkin aika ränsistynyt. Mutta on yksi joka vasta aloittelee, nimittäin gladiolus. Ostin talvella pussin edullisia gladioluksen sipuleita tutkimatta asiaa sen tarkempaa. No selvisi myöhemmin että ne ovat usein myöhäisiä kukkijoita, koska Suomen kesä on liian lyhyt niille. Pitäisi kai esikasvattaa sisällä ensin tai jotain. Lisäksi luulin ensin että kuudesta sipulista vain kolme lähti kasvuun. No nyt ne kaikki kuusi kyllä kasvavat, mutta kukkimaan niistä ehtii vain tuo yksi johon on juuri avautunut ensimmäinen kukka. Teoriassa sipulit pitäisi voida nostaa ylös ja pistää ne talvisäilöön, mutta katsotaan. Niiden kukkien väri on kyllä jotain uskomatonta, joten miksei kukkasipulien talvettamista voisi tällainen aloittelijakin piruuttaan testata.
Kesäkukat
Pioniunikko (siemenpaketin mukaan, mutta itse kasvi näyttää jollekin muulle unikolle)
Köynnöskrassi
Gladiolus
Petuniat kukkalaatikossa ja amppelissa
Summer is gone and the garden is preparing for Autumn. All of the mystery plants have been identified and now it is time to make decisions and plans for next Summer. Moving the flower beds is still in process, but my plans are soonish to move the irises and burning heart further away from the wall. Plantain lilies I’m planning on moving to the other side of the house, to a new flower bed. Same flowerbed will have reed canary grass and possibly bergenia and another larger plantain lily from mum. On the other flower bed on that side of the building I’m going to put small filipendula, which doesn’t spread much. And possibly some houseleeks. Originally I was planning of putting small pine or a vine on that, but I decided to leave that. It would be nice to have something interesting to see on our yard all year round and that there would be blooming flowers during whole growth season. Which it already does rather nicely. Many of the garden plants are old and traditional Finnish garden plants (like hesperis matronalis, common soapwort and irises) and I do like the idea of having them.
Old plants
Bergenia (some of it goes, some will move)
Common soapwort
Reed canary grass (some go, some will move)
European Michaelmas-daisy
Iris sibirica (some go, some will move)
Iris variegata (some go, some will move)
Plantain lily (will move)
Oxalis fontana (some will go, is allowed to spread too)
Hesperis matronalis
Ground ivy (some go)
Creeping jenny
Campanula glomerata (probably goes)
Aquilegia
Bleeding heart (will move and hopefully survives)
Scilla
Filipendula (got to go)
Burning love (will move)
Kesäkuussa palavarakkauden söi kiitäjä. Syyskuussa se edelleen kukkii
vaikka suuri osa lehdistä on syöty ja kukkanuputkin kertaalleen. Sitkeä kaveri. /
Burning love was eaten by a butterfly in June. In September it’s still
blooming even though most of the leaves are half eaten and some
flower buds too. Seems to be pretty durable plant.
At the backyard, between our and neighbours yard, grows filipendula. It is one of the fast spreading type. Our nextdoor neighbour hates it and it’s not my favourite either. We will probably get rid of it in Spring at the latest. It would be nice to replace it with something, because removing it leaves a gap on the fence. Gap is somewhat disturbing to me and couple days ago I thought that perhaps we could build a small greenhouse to cover the gap. Perhaps. But we have to ask the landlady first. I have to admit that it is already tickling my imagination, something made of old windowframes. A bit rustic style with fairy lights and such. I will have to negotiate with hubby about it too later.
New plants
Ostrich fern
Pansy
Blackcurrant
Rhubarb
Climbing hydrangea
Chives
Kesä on ollut kylmä ja sateinen, joten kesäkurpitsa on tarvinnut apua pölytykseen.
Kapeavartinen hedekukka kuvan keskellä tuottaa siitepölyä. Sitä voi pölyttäjä-
hyönteisten puuttuessa itse sutia vaikka siveltimellä paksuvartisiin emi-kukkiin.
Paksu varsi on kesäkurpitsan alku joka kasvaa täyteen mittaansa vain jos päässä
oleva emikukka on pölyttynyt. /
Summer has been cold and rainy, so zucchini requires help for pollinating.
Stamen-blossom with narrow stem produces the pollen. When there is not enough
pollinating insects, you can do it yourself by brushing the pollen from anther
and then brushing it into the stigma of female blossoms. Thick stem of
female blossoms is the actual zucchini, but it only grows to full size
when the female blossom is pollinated.
Tryout with grow boxes has been small, but successfull. I finally ended up putting some Mexican marigold to prevent pests, oak leaf lettuce, ordinary lettuce, parsnips and summer squash. Lettuce practically exploded and I just could not keep eating as fast as it was growing. Next Summer I try with a bit less. I actually planted two squashes, but one was eaten by a bug. I’m suspecting galerucella. Other survived and has produced five rather large zucchinis. There are still more to come, but I think the suitable weather is not going to last long enough. At the end of the Summer I also planted pregrown dill and chives. Dill died, but chives is going strong. It is actually perennial so looking forward for it next year. I was not expecting very large harvest from blackcurrant, we got about couple deciliters of berries. Next year is hopefully better. Rhubarb however has started growing nicely. I haven’t done much harvesting on it, because I read instructions to allow it to grow roots properly for a year before collecting harvest.
Bubbling under
Peony
Cherry
Astilbe or Spirae japonica
Plantain lily
Houseleek
Under consideration
Crocus
Clematis
Common hops
Snowbell
Most of the flowers have now bloomed. Burling love is still trying hard, even though it was mostly eaten by some butterflies. One flower however is just only starting to bloom, gladiolus. I bought a cheap bag of gladiolus in the Winter. After investigating the issue I found out that they don’t always have enough time to bloom here in Finland, because Summer is so short. Requires pregrowing inside or something. First I thought only three of them survived, but now actually all six are growing. Unfortunately only one has had enough time to bloom. First flower has just opened. In theory it is possible to dig them up and keep in cool storage for winter, but lets see. The colour of the flowers is stunning, so why not even a beginner like me could try that, for the heck of it.
Köynnöskrassikin ehti kukkimaan, vaikka kylvin sen hirveän myöhään.
Saviruukuissa se jäi vähän kitukasvuiseksikin. /
Indian cress managed to bloom, even though I planted it very late.
It didn’t grow very big in these clay pots.
Rohtosuopayrtti on myöhäinen kukkija, mutta sitten kukkiikin runsaasti.
Taustalla elokuunasteria ja viiruhelpiä. /
Saponaria officinalis, the common soapwort blooms late, but then it’s plenty.
European Michaelmass-daisy and reed canary grass at the background.
Tämän piti olla pioniunikko, mutta mielestäni se ei ihan näytä sille. Mene ja tiedä,
kaunis se on silti. Kukinnon halkaisija on max vain 5 cm. /
This was supposed to be peony poppy, but in my opinion it doesn’t look like it.
Well, who knows, but it’s still very pretty. Blossom is only about 5 cm wide.
Kompostista pelastettu yksinäinen villi orvokki jaksoi kukkia koko kesän. /
I saved this lonely wild pansy from garden heap and it’s rewarded me
by blooming whole Summer through.
Kallelleen kellahtanut, upean värinen gladiolus ehti juuri ja juuri kukkaan pari päivää
sitten.Toisessa gladioluksessakin on nuppuja, mutta epäilen ehtivätkö avautua. /
Tilted gladiolus managed to open these magnificent coloured flowers just
couple days ago. Another one also has buds, but I doubt they have time to open
before cold weather.
Korkeampien kukkien takana piilossa on vuorenkilpi joka on loppukesästä vielä
intoutunut kukkimaankin. En hirveästi pidä vuorenkilvestä joten tämä
todennäköisesti lähtee jossain vaiheessa, tai ainakin siirtyy toiselle puolen taloa. /
Behind higher flowers lies this bergenia. To my surprise it started blooming
rather late. I don’t particularly like it, so it has to go at some point, or atleast
move to the other side of the building.
Puutarhan rytönurkka joka ei oikein ole muotoutunut vielä luontevaksi
oleskelupaikaksi. Puutarhatyökalut ja vesiämpärit etsivät paikkaansa ja
muutenkin tähän on alkanut kerääntyä sekalaista romua. Arkku on muuton
jäljiltä täynnä sekalaista tavaraa joka pitäisi siivota että puutarhatyökalut
sopivat sisään, mutta on jäänyt tekemättä. /
Garden junkpile. For some reason it hasn’t turn into comfortable area to
lounge. Gardening tools and water buckets are searching a good place for
storing and there is all sorts of junk lying around. Trunk is full of
random stuff from moving and requires sorting, but it has not happened yet.
Ai niin, onhan siellä vielä yksi tunnistamaton kasvi. Tämä aidan vieressä majaileva
pieni pensasmainen kasvi. Kukkia siinä ei ole ollut ja oksia ja lehtiäkin hyvin vähän.
Punertavista lehdistä päätellen se ei kuitenkaan ole sama pajuangervo kuin
pihan vastakkaisella puolella oleva ryteikkö. Ehkä./
Oh yeah, there is still one plant we haven’t identified. This small bushy plant next to
the fence is still unknown. There hasn’t been any flowers and not much leafs either.
Based on red leafs it is not the same filipendula than the big gush on the other
side of the yard. Maybe.
2 people like this post.
Vanhat kirjat ovat ihania. Niissä on upeita koristeluja, hienosti työstettyä nahkaa ja kauniita kansilehtiä. Joskus kirjojen sivut tai koristelut on kullattu lehtikullalla. Mutta niin se vain on, että toisinaan kauniille kirjalle käy niin että siitä tulee tarpeeton. Kuten nyt vaikkapa vuonna 1927 painetusta tietosanakirjasarjasta. Tieto on osin jo hyvin vanhentunutta ja nykyisin lähes kaiken löytää netistä nopeasti. Netti on väärällään kaikenlaisia ohjeita, vinkkejä ja ideoita vanhojen kirjojen uusiokäyttöön. Osa on mielestäni aivan turhanpäiväisiä, mutta osa oikeinkin päteviä.
Meillä on ollut etsinnässä veitsitukki jo pidemmän aikaa, mutta sopivaa ei vain oikein ole osunut kohdalle. Vaan nytpä meillä on veitsiteline, jonka tekemiseen meni ehkä kaksi minuuttia. Tarvitset vain muutaman tukevan vanhan kirjan ja narun jolla ne sidotaan yhteen. Veitset voi tökätä sivujen väliin oman estetiikan mukaan. Paksut tukevat kirjat pysyvät pystyssä itsestään, joten mitään tukirakenteita ei tarvita. Jos haluaa helpottaa telineen siirtelyä voi kirjat toki varmuuden vuoksi liimata kansistaan yhteen. Veitsikirjat on syytä säilyttää kauempana keittolevyistä koska roiskuneita rasvatahroja on mahdoton poistaa. Ja veitset tietysti työnnetään kirjojen väliin vain kuivattuina.
Lisää kirja-askarteluideoita löytyy Pinterest-kansiostani.
Old books are lovely. They got fantastic decoration, finely tooled leather and beautiful cover leafs. Sometimes they are decorated with leaf gold. But even so, sometimes lovely book becomes obsolete. Like this encyclopedia, printed in 1927. Information has become too old and flawed. Pretty much everything you need to know can be found online these days. Internet is full of tips and ideas how to repurpose old books. Some of them are quite useless in my opinion, but some of them are pretty cool.
We have been looking for knife stand for quite some time now, but we haven’t been able to find suitable yet. But now we have knife stand, which took about two minutes to make. You only need couple sturdy books and a piece of string to tie them together. Then just poke the knives inside as you please. Thick books stand on their own, without any support. If you want to make it easier to move the stand, just glue books together on the lids. Keep these knife books away from cooking stove, because it will be impossible to remove grease stains. And only use it for dry and clean knives, but that goes without saying.
More ideas for book crafting in my Pinterest board.
7 people like this post.
September 6th,2017
DIY,
Evil sisustaa,
Evil tuunaa,
Inspiraatio,
kierrätys ja kirppis,
Kotona,
Projektit | tags:
DIY,
Home,
Inspirational,
Interior decoration,
Recycling |
4 Comments
Ollaanko me jossain aikavääristymässä vai mihin ihmeeseen se kesä meni? Minusta ainakin tuntuu, että se päättyi ennenkuin ehti alkaakaan. Johtuu varmaan siitä että olen viettänyt suurimman osan ajasta töissä, sisätiloissa. Isäntä väittää, että hänen mielestään kesä on ollut oikein lämmin ja aurinkoinen. Minun mielestäni se taas on ollut hirveästi myöhässä ja todella viileä. Hellemekkoja ei ole tänä vuonna juuri tarvittu. Touko- ja kesäkuu menivät lähinnä takapihalta puskevia kasveja ihmetellessä ja uuteen työhön ja rytmiin totutellessa. Teen myöhemmin vielä ihan oman postauksen puutarha-asioista, enkä kyllästytä teitä tässä kohtaa sillä enempää. Heinäkuussa ehdittiin vähän jo rentoutua ja elokuu onkin mennyt sitten sadonkorjuun alkamisen kyttäämiseen.
Syyskuussa työkiireet helpottavat ja aikaa jää taas muuhunkin. Sieniä on jo jonkin verran ehditty kerätä, samoin vähän marjojakin. Puolukoita pitäisi vielä käydä keräämässä ja ehkä karpaloitakin, jos uskallan mennä suolle uudestaan tarpomaan. Tässä on satanut aika paljon, joten voipi olla upottavampaa kuin mihin saappanvarret riittää. Balettitunnit pyörähtävät käyntiin ensiviikolla. Uuden työn vuoksi joudun harmikseni jäämään pois kärkitossutunneilta tänä syksynä. Onneksi toisen tunnin lopussa on vähän kärkitossutekniikkaa, ettei se jää ihan unholaan. Kärkitossutunnin sijaan otin sitten paikallisesta kansanopistosta alkeistunnin, kun muuta ei ole tarjolla näin pienellä paikkakunnalla. Toivon että saan siellä vahvistusta tekniikkaan. Jos näyttää sille ettei siitä ole mitään hyötyä niin jätän sen sitten keväällä pois, vaikka mieluusti kyllä ottaisin kaksi balettituntia viikossa. Tunnin ajomatka suoraan töistä Tampereelle balettiin kahdesti viikossa ei houkuttele, joten siksi nyt näin tällä kertaa.
Are we in some sort of time distortion or where did the Summer vanish? It seems to me that it ended before it even started. Probably because I have spent most of the time inside, working. Hubby claims that Summer was sunny and warm. I think it has been horribly late and cold. I haven’t really needed much Summer dresses. May and June I spent observing our back yard garden and getting used to my new work and schedule. I will post separately about the garden, so I won’t bore you with those details today. In July I had little time to relax too and August have been mostly just anticipation of Harvest Season.
This month my work is going to ease up a bit and I will have more time for other things too. We have already picked some mushrooms and little bit of berries. I need to go and pick some lingonberries later and perhaps even cranberries too. If I dare to go to the swamp again (cranberries grow on swamps). It’s been raining quite a bit lately, so it might be a bit more wet than what my wellieleg can handle. Ballet classes will start next week. Due to my new work I had to drop the pointe classes this Autumn, to my huge disappointment. Thankfully there is little bit of pointe work at the end of my regular class. As a replacement for pointe classes I signed in for beginners class in local adult education center. Unfortunately they don’t have any advanced classes for adults here. That is the downside of living in small community. I am hoping however, it will improve my technique. If it feels I don’t get anything from that, I will drop it in the Spring. I had to make this choice because one hours drive straight from work to Tampere for ballet, twice a week does not really tempt me much.
ELOKUU / AUGUST
1. Lakkoja lähisuolta / 2. Paikallista asujaimistoa
3. Takapihan ihmeitä / 4. Kangasrouskun evoluutio
1. Cloudberries from nearby swamp / 2. Local folks
3. Miracles of the back yard / 4. Evolution of Lactarius rufus
HEINÄKUU / JULY
1. Yksi ja ainoa akilleija / 2. Kirppislöytö
3. Viherpirtelö oman maan aineista / 4. Kuvausmallina
1. Just one aquilegia / 2. Thrift find
3. Green shake from our own garden / 4. Modelling
KESÄKUU / JUNE
1. Suippopaprika kukkii / 2. Juhannus maalla
3. Sääntömääräinen Taku / 4. Pihakäenkaali
1. Sweet chili blooming / 2. Midsummer at country side
3. Mandatory Taku / 4. Oxalis fontana
5 people like this post.
eli Mallinukke jolta sahattiin rinnat ja muita tarinoita
Taannoin sattui niin, että Tampereella oli Tapahtumien yö. Ja oli muuten Robbie Williamsin konsertti samaan aikaan. Tapahtumien yö sinänsä on ollut viime vuosina pienoinen pettymys, ei vähiten väenpaljoutensa vuoksi, mutta tänä vuonna päätimme kaverin kanssa lähteä sen verran pyörähtämään kaupungissa, että kävimme katsomassa Milavidassa Valentinon puku-näyttelyn. Se on avoinna vielä 15.10.17 asti!
Näyttelyssä on vain muutama puku, mutta millainen puku! Herra Garavani ei itse enää suunnittele pukuja muotitalolleen, mutta kaikki näyttelyn puvut ovat hänen itsensä suunnittelemia. Niissä korostuvat ylelliset kankaat ja huippuunsa hiottu käsityötaito ja -perinne. Leikkaukset ovat näyttäviä ja yksinkertaisimmaltakin näyttävän puvun rakenteet ovat monimutkaiset. Niissä saa myös näkyä käsityön jälki, kuten mikado-silkille käsinmaalatuissa korallikuvioissa. Pieni näyttely on sitäkin kiinnostavampi ja suosittelen sitä kaikille muodista, haute couturesta ja käsityötekniikoista kiinnostuneille. Näyttelyssä on nimittäin esillä myös näytteitä erilaisista kirjonta-tekniikoista. Fantastica!
aka Mannequin with cut off boobs and other stories
Recently we had something called Night of the Events in Tampere. It is evening when the whole center of town turns into one big showcase of art and performance. You can find anything from music to fire art, theater to exhibitions and much more. And as it happened, Robbie Williams concert filled the other half of the town center on the same night. So it was packed. The Night of the Events has been a bit disappointment for me in recent years, mostly because it has been so popular it’s been difficult to watch the small performances. This time me and my friend decided to join in anyway, just enough to go and see the Valentino gown exhibition in Museum Milavida. It is open untill 15.10.17!
There is only couple gowns in the exhibition, but what kind of gowns! Mr Garavani does not design for his fashion house anymore, but all of the gowns in this exhibition are designed by him. Dresses highlight the luxurious fabrics and top notch handcrafting and tradition. Cuts are fantastic and even the most simple looking gowns are complicated in structure. It is also important that you can see they are clearly handmade, like the hand painted coral motifs on micado silk. This exhibition is small, but very interesting and I highly recommend it to all who are interested in fashion, haute couture and handcrafting techniques. Because there is also samples of embroidery techniques on display. Fantastica!
Käsinmaalattuja korallikuvioita silkillä. /
Handpainted coral motifs on silk.
Kuuluisaa Valentinon punaista, “rosso Valentino”.
Valentinon haute couture-asiakkaat ovat niin pienikokoisia että tältä
mallinukelta piti sahata rinnat pois jotta puku mahtui sen päälle. /
Famous Valentino red, “rosso Valentino”.
Haute couture customers of Valentino are so petite they had to cut
breasts off of this mannequin to make the gown fit.
Puku jota ei kuulemma saa päälle ilman pukijaa. /
Apparently you can’t put this gown on without help.
Näyte strassikoristeisesta leikekirjonnasta. /
Sampler of rhinestone encrusted cut-out-embroidery.
4 people like this post.
Vinkkasin aiemmin kesällä Sastamalan vanhat talot-tapahtumasta. En ollut aivan varma ehtisimmekö itse osallistua mutta ehdimme sittenkin. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä tirkistelemään ihmisten koteihin ihan luvan kanssa. Tällä kertaa emme sitten kuitenkaan juurikaan yksityiskoteihin päätyneet, mutta olivat nämä muutkin kiinnostavia. Tapahtumaan oli ilmoittautunut mukaan yli 50 taloa. Sellaisen määrän läpi kiertäminen yhden päivän aikana oli sula mahdottomuus joten valitsimme muutamia kauppareisun varrelle osuvia. Mahtavaa että tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna. Olisimme alla luettelemieni paikkojen lisäksi halunneet poiketa myös Tuomiston kartanossa, mutta jono oli niin valtava että päätimme suosiolla jatkaa matkaa. Kuulin myöhemmin että kartano oli ilmeisesti ollut tapahtuman suosituin kohde. Ehkäpä ensi vuonna sitten aloitamme sieltä. Voit kurkata kaikkien kohteiden tiedot ja sijainnit täältä (toimii puhelimella vähän hankalasti). Haluan vielä huomauttaa että nämä kuvat eivät kyllä tee taloille oikeutta, tunnelma pitää kokea itse.
Earlier this Summer I tipped you about the event called Old Houses of Sastamala. I wasn’t sure if we were able join, but we did. Isn’t fun to be able to peek into peoples homes! This time we didn’t really end up in many privat homes, but these other places were very interesting to visit too. There was over 50 houses signed in on the event. It was just impossible to go through all of them in one day, so we picked couple along our way to the shop. It’s awesome that they are organizing this next year too. We also wanted to stop by at Tuomiston kartano (Tuomisto mansion), but when we saw the queue we decided to leave it. Later I heard it was apparently the most popular house in the whole event. Perhaps next year we start right from there. You can check all the locations and houses from their map service (doesn’t work perfectly with mobile phone). I am also terribly sorry that most Finnish businessies don’t seem to bother with English web pages. They just don’t expect foreign tourists to come here, which is really unfortunate. I have to point out that these photos are not really doing justice to the houses, you have to experience it yourself.
Vintage-asuni keräsi taas katseita ohikulkijoilta. Ostin
tämän 30-40-lukujen taitteen mekon Nextiilistä keväällä. /
My outfit gathered some looks again. I bought this turn of
30’s-40’s dress last Spring from local fabric recycle com pany.
Vanhan liiton navigaattori. Ja sitten mennään! /
Old style navigator. And off we go!
Talo nro 16 / House no 16
Mouhijärven Osuusmeijeri / Mouhijärvi co-op dairy factory
Vuonna 1905 valmistui Mouhijärven keskustan kupeeseen kivinen meijerirakennus. Pirkanmaalaiset saattavat muistaakin meijerin tuotteet joissa komeilivat isolla kirjaimem M-O-M. Minä ainakin muistan. Mouhijärven osuusmeijeri hakeutui konkurssiin 1999, mutta rakennuksen historia elää. Nyt muhkeiden kiviseinien sisällä toimii Pub Meijeri. Kiinnostava historia ja maassiiviset kivipaadet antaisivat mielestäni potentiaalia paljon muuhunkin kuin pubina toimimiseen. /
Dairy factory was built right next to the Mouhijärvi center in the year 1905. People living in nearby towns probably remember their products, marked with huge letters M-O-M. Atleast I do. Mouhijärvi dairy factory applied bankrupt in 1999, but the history lives on. Inside the sturdy stone walls now resides the Pub Meijeri (Dairy Factory in english). In my opinion this interesting history and massive stones would give potential for much more.
Tutut MOM-purkit. / Familiar MOM products.
Massiivinen kiviseinä / Massive stone wall
Talo nro 17 / House no 17
Kahvila Signe / Cafe Signe
Keskeltä Mouhijärven kylää löytyy ulkoa ehkä vaatimaton talo, mutta sisältä täynnä tunnelmaa. Herttainen myyjä tiskin takana kertoi meille että talo on rakennettu joskus 1920-luvulla ja sen ensimmäinen emäntä oli nimeltään Signe. Talon hirret ovat kuitenkin jo 1800-luvulta, peräisin puretusta pappilasta. Vuodesta 2010 lähtien talossa on toiminut kahvila ja lounasravintola Signe. Persoonallinen sisustus ja sisälläkin osin näkyviin jätetyt, pellavariveellä tiivistetyt hirsiseinät luovat viehättävän miljöön kahvitauolle. Suosittelen! /
Right in the center of Mouhijärvi village you find this house, perhaps modest on the outside but warm character inside. Sweet staff behind the till told us that house was built some time in 1920’s and the first lady of the house was called Signe. The logs however are from late 1800’s, and came from old vicarage that was taken down. Cafe and lunch restaurant Signe (page only in Finnish) has been in there since 2010. Rustic interior and visible log walls inside give charming background for coffee break or lunch. I recommend!
Tämä taitaa olla Signe itse. / I think this might be Signe.
Talo nro 21 / House no 21
Wanha-Harsu
Keskellä pikkiriikkistä Karkun kylää sijaitsee punamultaisten hirsirakennusten pihapiiri. Harsun historia ulottuu 1500-luvulle asti, mutta nykyinen päärakennus on valmistunut 1902. 1800-1900-lukujen taitteessa kestikievarinakin toimineen tilan nykyiset omistajat kertovat auliisti talon historiasta ja saattaapa isäntä vähän laulaa luikauttaakin kun sille päälle sattuu. Tässä museokodissa hengellisyys on läsnä sitä etsiville. Isäntäparin tarinoita olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin, mutta paikka oli erittäin suosittu joten poistuimme nopsaan muiden tieltä. Täydellistä antiikkisisustusta täältä on turha etsiä, tavaraa on paljon ja kaikki vähän ihanasti rempallaan, elämisen jäljet saavat näkyä. /
Tiny village of Karkku holds the treasure inside, yard of red ocher buildings. History of Harsu (page only in Finnish) reaches all the way to the 1500’s, but current main building was made in 1902. It has been working as coaching inn in late 1800’s and early 1900’s. Current owners are happy to tell stories about the history of the farm and master of the house might even sing some. Spirituality is important in this place and those who seek it, will find it here. It would have been interesting to listen to the stories longer, but it was very busy place so we escaped. Don’t seek perfect antique interior here, there are lots of stuff, but everything is charmingly slightly shabby, and it is perfectly fine since people actually live there.
Wanha-Harsu oli vierailukohteistamme ainoa yksityiskoti. /
Wanha-Harsu was the only actual private home we visited.
Juu, minulla on outo viehätys vanhoihin tapetteihin. /
Yup, I’m weirdly fascinated by old wallpapers.
Talo nro 27 / House no 27
Sastamalan Wanha-Pappila / Old vicarage of Sastamala
Noin kahdeksan kilometriä Vammalasta Häijääseen päin sijaitsee melko vaatimaton, keskiaikainen, maalattiainen Pyhän Marian kirkko. Kirkko on rakennettu jo 1400-luvun lopulla, eikä se ole enää säännöllisesti käytössä. Kesäisin siellä järjestetään kuitenkin kaste- ja vihkitilaisuuksia, sekä vuotuinen Sastamala Gregoriana-tapahtuma. Kirkon vieressä sen sijaan on sitäkin näyttävämpi Sastamalan Wanha-Pappila. Uusrenesanssi-tyylinen, 1838 valmistunut pappila on suojeltu kohde ja tarjoaa nykyään tilausravintola- ja majoituspalveluja. Välissä se on ehtinyt olla myös Nokian kaupungin omistuksessa ja toiminut lasten ja nuorten kesäsiirtolana. Huolellisesti suunniteltu sisustus on upea näyttävine tapetteineen ja antiikkihuonekaluineen. Näkemisen arvoinen, omaan makuuni ehkä jopa liiankin täydellinen, kohde. /
About eight kilometers from Vammala towards Häijää is located pretty modest, medieval church of Holy Mary. It has rare dirt floor and it was built in late 1400’s. It’s not in regular use anymore, but during Summer season christenings and wedding ceremonies can be held there. They also have annual Sastamala Gregoriana -concert there. Next to the church is the old vicarage (page only in Finnish), which is much more elaborate building. Vicarage was made in 1838 and it’s new renaissance style. Currently it is in private ownership, offering restaurant and hotel services. Before that it was owned also by the town of Nokia and was used as summer boarding house and camp for kids. Carefully designed interior is fancy with beautiful wallpapers and antique furniture. Definitely place worth seeing, and as that, perhaps little bit too perfect for my taste.
Pyhän Marian kirkossa on maalattia. /
Church of Holy Mary has dirt floor.
Talo nro 34 / House no 34
Liekorannan kievari /Liekoranta tavern and inn
Liekoranta aloitti toimintansa kestikievarina vuonna 1901 ja on edelleen samassa käytössä. Yhtäjaksoinen toiminta on kestänyt siis pian 120 vuotta. Piikojen huoneet toimivat nykyään majoituskäytössä ja isännän tupaa voi vuokrata vaikkapa kokoustilaksi. Pääsimme kurkistamaan hotellihuoneisiin ja voimme suositella niitä kaikille jotka etsivät kodikasta, ketjuhotelleista poikkeavaa majoitusta. Kovasta kiireestä huolimatta henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta myös meille uteliaille. Kievari sijaitsee kätevästi aivan Vammalan rautatieasemaa vastapäätä. /
Liekoranta started as coaching inn in 1901 and has been continuously in the same use ever since. So almost 120 years. Housemaids rooms are now working as hotel rooms and masters cottage you can rent for meetings or small gatherings. We were able to peek inside the hotel rooms and we can recommend them to all who are looking for cozy, not so much chain-hotel-type place to stay. Despite of very busy day, staff was very friendly and helpfull to us nosy people. Tavern is located right opposite to Vammala train station.
Askeettisen Isännän tuvan lattia on jätetty kuluneeksi. /
Floor of ascetic Masters cottage has been left worn out.
Hotellin yläaula on viihtyisä ja vanhaan tyyliin sisustettu. /
Cozy upper hallway of the hotel is decorated with old furniture.
Kaikki huoneet ovat hiukan erilaisia. Tässä pieni vilaus yhteen niistä. /
All rooms look a bit different. Here is a peek into one of them.
7 people like this post.
August 23rd,2017
Asut,
Häppeninkiä,
Inspiraatio,
Jotain ihan muuta,
Mun elämä,
Muuta ajankulua,
On the road,
Vintage | tags:
Events,
History,
Inspirational,
Living history,
Something else,
Vintage |
3 Comments
Viimeaikoina minulla on ollut vähän ongelmia kasvojen ihon kanssa. Se on alkanut hilseillä ikävästi, vaikka hoitorutiinit eivät ole juurikaan muuttuneet vuosiin. Liekö kyse ihon ikääntymisestä, mene ja tiedä, mutta jotain toimenpiteitä piti suorittaa asiaintilan korjaamiseksi. Olin jonkin aikaa jo mietiskellyt konjac-sienen hankkimista. Eihän sitä ole meikkiblogeissa hehkutettu vasta kuin neljä-viisi vuotta vähintään. Kuten tavallista, olen jälkijunassa. Vertailin hintoja ja totesin että 15 € jostakin naamanpesusienestä on kyllä vähän liikaa. Vaikka olisi miten ihmeitä tekevä taikasieni. Sitten ihan sattumalta kauppareisulla kuljin luontaistuotekaupan ohi ja bongasin hyllystä konjac-sieniä 9 € hintaan. Sen vielä kärsin maksaa testikappaleesta. Plussaa nätistä pahvisesta rasiasta. Jos nyt joku ei vielä tiedä niin:
Konjac-sienet
Konjak (konnyaku) on pökkövehkoihin kuuluva aasialainen kasvi, jonka perunamaista mukulaa käytetään mm. lääkkeiden, ruuan ja kauneudenhoitotuotteiden raaka-aineena. Kasvin väitetään edistävän terveyttä monin eri tavoin. Mukulasta valmistetut puhdistussienet ovat erityisen suosittuja Koreassa, josta ne ovat levinneet ympäri maailmaa. Sienet ovat sataprosenttisesti biohajoavia.
Olen nyt testannut sientä joitakin kertoja. Täytyy sanoa että mitään ihmeitä se ei kyllä ole tehnyt. Ihon hilseily on ehkä vähentynyt hiukan, mutta ei tämä päälle nelikymppinen nahka nyt enää mikään hehkuvan sileä ja kimmoisa ole vaikka mitä tekisi. Sieni ei myöskään tunnu ihan niin pehmeälle kuin monien blogi-arvostelujen perusteella voisi kuvitella. Kyllä se ihan tavalliselta kasvosieneltä tuntuu, pehmeältä, mutta silti hiukan karhealtakin. Mitään kovaa jynssäystä en sillä suosittele tekemään, kevyttä pyörittelyä vain. Omaankaan pärstääni en aio käytää sientä jokaisella pesukerralla.
Recently I’ve had some facial skin problems. It has started to flake annoyingly, even though I have used same cleansing and treatment routines for years now. Perhaps it’s the changes in aging skin, I don’t know. However it needed some changes on my routines. I had been thinking about getting the konjac sponge for a while now. Yes, I know, I’m quite late bloomer on that. It’s been raved about in beauty blogs for years now. I compared prices and in my opinion 15 € is way too much for a facial sponge. Even if it’s a miracle maker. On our trip to groceries I happened to walk past natural foods and cosmetics shop and saw konjac sponges on their shelf. They were only 9 € each. I decided that was a reasonable price for test subject. And it was packed in cute cardboard box. If you don’t know what konjac is:
Konjac sponges
Konjak (konnyaku) is a perennial plant growing in Asia. It has potato-like corm, which is used for making for example medicine, food or beauty products. Konjac is claimed to have health giving properties. Cleansing sponges made of konjac corm are especially popular in Korea, from where they have spread around the world. Sponges are 100% biodegradable.
I have now used the sponge couple times. I have to say it hasn’t really been a miracle maker. Flaking of the skin surface has reduced a bit, but this over fourty years old skin of mine isn’t exactly glowingly smooth anymore, no matter what I do to it. Sponge doesn’t really feel as soft as you might think, based on some beauty blog reviews. It feels like ordinary facial sponge, soft but still a bit rough when rubbing the skin. So heavy pressure when scrubbing doesn’t feel very nice and is too rough, just gentle circles around your face. I’m not going to use it on my own face every day.
Ekovistan sieni tulee söpössä pahvipurkissa. Kuiva sieni on kova ja
kurttuinen. Ennen käyttöä sitä liotetaan vedessä muutama minuutti. /
Ekovista has designed lovely package for the sponge. Dry sponge is hard
and wrinkly. Before use it needs soaking couple minutes in water.
Rohtosuopayritti saponaria officinalis. Sitä on käytetty ennen saippuan
valmistukseen ja rohdoksena erilaisten vaivojen hoitoon. Saatan myöhemmin
tehdä tästä oman postauksen. /
Common soapwort, saponaria officinalis. It’s been used for making soap
and also for medication for many illnesses. I might post about this later.
Konjac-sieni kosteana näyttää tältä. Naru on kuivumaan ripustamista varten. /
Wet konjac sponge looks like this. String is for hanging it to dry.
2 people like this post.
Miten suhtautua kun maailman suurin, kaunein ja vanhin scifi-tapahtuma tulee Suomeen? Ensin seotaan tietysti aivan täysin (tapahtui jo kaksi vuotta sitten), sitten kärvistellään jäsenyys- ja lippusysteemin sekavuudesta. Tämän jälkeen panikoidaan jäsenyyden hinnannousua ja lopuksi rahapulassa jäädään kokonaan ilman lippua. Pelastukseksi saapuu lopulta harrastekuoro, jonka kokoonpanossa päästään päiväksi ihmettelemään scifitunnelmaa.
World Science Fiction Convention
Tutummalta nimeltään Worldcon on maailman vanhin tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tapahtuma, joka kerää yhteen spekulatiivisen fiktion tekijöitä ja faneja ympäri maailman. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1939, suurimmaksi osaksi Amerikan mantereella. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Kansasissa, ensi vuonna se on San Josessa ja 2019 Dublinissa. Tapahtumassa julkaistaan vuosittain Hugo-palkinnon voittajat. Tapahtumaan voi osallistua ostamalla World Science Fiction Societyn jäsenyyden, tosin ainakin Helsingin tapahtumaan myytiin myöskin päivälippuja.
Tosiaankin, tapahtumaan osallistuminen edellyttää WSFS:n jäsenyyttä ja englanninkielisiltä sivuilta koko systeemin selvittäminen oli ainakin minulle vähän hankalaa, vaikka pidänkin itseäni varsin sujuvana englannin lukijana. Onneksi kuitenkin myöhemmin selvisi, että tapahtumaan sai myöskin päivälippuja. Tosin tässä kohtaa oli jo ilmoittautunut mukaan kuorokeikalle, jonka siivellä pääsimme tutustumaan tapahtumaan lauantaina. Minulle tämä oli siinä mielessä iso juttu, että olen aina haaveillut pääseväni mukaan ison luokan tieteis-tapahtumaan. Olen toki osallistunut muutamiin paikallisiin kuten Finncon, Tracon ja Tampere Kuplii, mutta isommat kansainväliset tapahtumat ovat aika eri juttu, moneltakin kantilta ajateltuna.
Lauantaina tärkein tapahtuma oli tietysti Pixel Sistersien oma laulukeikka tapahtumassa. Keikkamme oli buukattu noin 200 hengen saliin ja iloksemme sali olikin täynnä niin että muutamat katsojat, jotka jäivät ilman istumapaikkaa, oli määrätty paloturvallisuuden vuoksi poistumaan. Yleisö tuntui pitävän keikasta ja erityisesti yhden biisin alussa improvisoitu äänenanto-Zarathustra kirvoitti rehevät naurut.
Oman keikan lisäksi halusin ehdottomasti päästä Tähtiportti 20 vuotta-paneeliin sekä kuuntelemaan ihkaelävää Nasan astronauttia, Kjell Lindgreniä. Tähtiportti-paneeli oli fanille toki hirmuisen kiinnostava, mutta tunti moisen paneelin järjestämiseen oli aivan liian lyhyt aika. Varsinkin kun itse sarjaa on tehty kymmenen vuotta ja sen reinkarnaatioita SG Atlantista ja SG Universeä vielä sen jälkeenkin. Paneelista kiiruhdimme lähes juoksujalkaa jonottamaan Kjell Lindgrenin luennolle. Jono oli valtaisa, mutta mahduimme kuin mahduimmekin mukaan. Herra Astronautti oli mukaansatempaava, humoristinen ja kiinnostava puhuja. Toki aihe itsessäänkin oli jännittävä. Hyvin rakennetun esityksen taustalla pyöri Kjell’n avaruuslennosta kertova video ja musiikki. Hän kertoi että on lapsesta asti halunnut astronautiksi ja muutaman mutkan jälkeen se lopulta toteutuikin. Koulutukseltaan Kjell on lääkäri ja vietti puoli vuotta Kansainvälisellä avaruusasemalla vuonna 2015. Tämän jälkeen en jaksanutkaan enää paneutua muuhun ohjelmaan vaan hengailin kavereiden kanssa ja odottelin cosplay-kisaa alkavaksi.
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi positiivinen kuva ja järjestelyt itse tapahtumassa toimivat loistavasti. Tosin sosiaalisessa mediassa on vellonut kränää liittyen mm. noin vuosi ennen tapahtumaa erään pitkän linjan tapahtumajärjestäjän näkyvään erottamiseen, sekä valituksiin joita tapahtumajärjestäjät saivat alzheimer-teemaisesta liveroolipelistä, joka lopulta peruttiin kokonaan. En tiedä onko edes mahdollista välttää kaikki erimielisyydet näin isossa kansainvälisessä organisaatiossa. En halua ottaa näihin sen enempää kantaa, mutta totean että tällaisessa kriisinhallinnassa organisaatiolla on vielä opittavaa. Siitäkin huolimatta tapahtuma oli aivan huikea ja tällä tietoa toiseksi suurin koko 75-vuotisen historiansa aikana. Tuli siis jälleen todistettua että pikkuinen Suomi ei ole mikään peräkylä. Hyvä Suomi! Mikä loistava tapa esitellä maatamme itsenäisyytemme juhlavuonna.
Pakko todeta että yksi päivä ei tällaisessa tapahtumassa riitä oikein mihinkään ja eniten harmittaa, että en heti tapahtuman varmistuessa kaksi vuotta sitten ostanut jäsenyyttä. Suomessa järjestettävä maailmanluokan scifi con nyt vaan on aika lailla kerran elämässä-tyyppinen tapahtuma. Nyt haaveilenkin parin vuoden päästä järjestettävään Dublinin coniin osallistumisesta, että voin ottaa ihan kaiken ilon irti laadukkaasta ohjelmasta.
How to react when the worlds largest and oldest scifi convention comes to Finland? First you go totally bonkers (happened two years ago), then you feel troubled about the confusing system about membership and tickets. After that you panic about the rising membership prices and finally due to lack of funds you end up having no ticket at all. Your saviour in the end is recreational choir gig that allows you to join in and see the wonders of the scifi con.
World Science Fiction Convention
Or Worldcon by the more familiar name, is if not the most, atleast one of the oldest science fiction and fantasy literature conventions. It gathers together fans and makers of speculative fiction, from around the world. It’s been organized since 1939, mostly in America. Last year it was in Kansas, next year it will be in San Jose and in 2019 in Dublin. Hugo Award winners are always announced in Worldcon. You can participate by buying a membership to World Science Fiction Society, allthough atleast in Helsinki you could also buy daypasses.
So, to visit the event, you really need to be a member of WSFS. For me it was totally new way of handling tickets and to figure it out from page which is not in my mother language was tricky, even though I consider myself as pretty fluent English reader. Later it was announced that day passes will also be available. Allthough at that point I had already signed in for the choir gig, which allowed us to see the whole con event for one day. This was a big thing for me because I have always dreamed of participating really big arse scifi convention. I have participated local ones like Finncon, Tracon and Tampere Kuplii, but they are totally different animal than large international conventions.
The most important program for us was of course our Pixel Sisters choir gig. It was booked for conference hall for about 200 people. For our huge joy, it was full. They even had to turn some people away who didn’t have a seat. That was done for fire safety, but it was unfortunate for the audience of course. Audience seemed to enjoy the gig and our improvised getting-the-pitch-Zarathustra in the beginning of one song made them laugh.
After our gig I definitely wanted to see the Starget 20 years-panel and real Nasa astronaut Kjell Lindgren. Stargate panel was a treat for a fan, but one hour was way too short to handle the series this big. After all, the original series run for ten years and after that the SG Atlantis and SG Universe. From the panel we almost ran to queue to see Kjell Lindgren. Queue was huge, but we managed to get in after all. Mister Astronaut was humoristic and interesting speaker. Allthough the issue was very exciting too. Presentation was really well put together. There was a video about his stay on International Space Station with background music, while he was telling how it all happened. He told us that as long as he can remember he wanted to be astronaut. And so he did, after couple twists and turns. Kjell is medical doctor by profession and he spent six months on the ISS in 2015. After his presentation I didn’t really bother with the other programs but just hanged around with friends waiting for the cosplay competition.
All and all, I was left with fuzzy feeling and positive memories from the event. All the organizing at the venue was perfect and worked like a charm. All though there has been negative things going around in social media. About year before the actual event one of the long time organizers was visibly sacked and there was also complaints about alzheimers-related LARP event, which was cancelled in the end. I don’t even know if it’s possible to avoid differences in opinions and personal clashes in such a big organization. I don’t really want to comment any of that, except that they still have lot to learn about that kind of crisis control. Despite of that we already know that this was the second biggest event during it’s 75 year history. Which proves again that small Finland is by no means nothing to overlook at. Way to go Finland! What a perfect way to showcase our country on our 100th anniversary.
I have to say, one day in event like this is not really enough for anything. I am mostly upset that I didn’t get the full memberships as soon as I found out Helsinki location was confirmed. World class huge scifi event in Finland just is once-in-a-lifetime type of thing. Now I’m dreaming about participating the Dublin event in two years. Then I could actually take full advantage of all the top-notch programs.
Tapahtuman maskotti Major Ursa. Kuvasta kiitos Elisalle. /
Event mascot Major Ursa. Photo by Elisa.
Pixelit keikan jälkeen. Kuva Annika Rinne./
Pixels after the gig. Photo by Annika Rinne.
Cosplay-kisan hauskinta antia asujen lisäksi olivat reaaliaikaiset tekstitykset jotka
menivät vähän miten sattuu. Tässä nimi Piia Sinkkonen kääntyi Piia sing Conan’iksi. /
Among the outfits, the best part on the cosplay competition was subtitles.
They were quite amusing. Here name Piia Sinkkonen turns into Piia sing Conan.
Budjettivajeen vuoksi tässä ainoa tapahtumahankintani. Isännälle tuliaisiksi
suosikkisarjan näyttelijän nimmari. Suosittu con-aktiviteetti on keräillä
nauhoja. Niitä saa tapahtumajärjestäjiltä ja yhdistysten ja myyjien kojuista. /
Due to lack of funds this is my only purchase from Worldcon. Gift for hubby,
signed picture from actress from one of his favourite series. Popular con
activity is to collect ribbons. You can get them from organizers and stalls.
5 people like this post.
August 13th,2017
Asut,
Cosplay,
Häppeninkiä,
Jotain ihan muuta,
Mun elämä,
On the road,
Vähän nörttiä | tags:
Cosplay,
Events,
Geeky stuff,
My life,
On the road,
Outfits,
Scifi,
Something else |
2 Comments
