Löysin Vapriikki-vintagesta aivan mahtavan pienen kirjasen jossa on 1920-luvun ohjeita puseroiden valmistamiseen. Kirja on hauskasti kirjoitettu ja ajattelin tässä jakaa kanssanne pienen katkelman.
“Viyella-puserossa ja konttoriesiliinassa” on erään uuden ruotsiksi ilmestyneen kirjan nimi. Kirjaa näkemättä uskaltanee väittää, että siinä on varmasti puhe konttorineidistä, sillä viyella-pusero ainakin on konttorineidin vaatekappaleita. Mikä sen mukavampi asu onkaan koneella nakutellessa ja konttoripöytää hihalla hierottaessa vuodesta vuoteen kuin luja, pitkähihainen viyella-pusero. Onpa se monta vertaa somempikin kuin jokin vanha viralta työnnetty “pyhähame” tai kissahtanut, antiikkinen silkkipusero.
– – – –
On kyllä totta, ettei korkeakauluksinen, suoratyylinen urheilu- eli paitapusero sovi kaikille, niin tyylikäs kuin se kaikessa vaatimattomuudessaan muutamilla onkin. Hyvin lihavat tai muuten lyhyt- ja paksukaulaiset eivät usein voi käyttää sitä – ainakaan eivät ole siinä edukseen – mutt’ei puseron “pukemattomuus” aina johdu siitäkään.
– – – –
Kas, ajat ovat huonot, sen tiedämme. Jos mieli kestää elämäntaistelussa, on paras seurata aikaansa. Aviomiesten ja isien ei ole syytä vielä hermostua, sillä tällä kertaa olemme harvinaisen järkeviä. Onpahan vain kysymys siitä, että naisten on entistä enemmän työtä tehtävä, muutoin meidät hukka perii ja meidän maamme samalla. Mutta mehän tunnemme osamme: “Rakasta, kärsi, ahkeroitse vainen!” Etenkin viimeksimainittu on tärkeätä. Ja nainen onkin ihmeellinen (on niin hauska päästä itse itseään kehumaan), pystyy kaikkeen, miehisiin virkoihin, kotiaskareihin ja usein molempiin yht’aikaa. Pankaapa miehet ompelemaan itse vaatteensa, sen vuoksi että räätälien laskut ovat vaikeat saada kokoon. Ei tule mitään.
– – – –
Esipuhe oli pitkä ja ikävä, mutta sellaisia ne ovat miestenkin kirjoissa.
Puserokirja – Eeva Harri & Ellen Svartström,
Kustannusosakeyhtiö Otava, 1922
From the Vapriikki-vintage fair I managed to find this marvelous little 1920’s book about blouses. It is written in a funny way so I thought to share some of it with you today.
“In viyella blouse and office apron” is the name of one new book, published in swedish. Even without seeing the book, I’m sure they are talking about office assistants, because viyella-blouse certainly is office assistants garment. Is there any nicer outfit when tapping your type writer or rubbing the office table with your sleeve, year after year, than strong longsleeved viyella-blouse. It is many times cuter than some old demoted “Sunday best” or shrunken antique silk blouse.
– – – –
It is true, that high collar, straight sports blouse, also called collar shirt, does not suit all, as stylish as it is on some people, in it’s simple way. Very fat or otherwise short and thick necked people are not often able to wear it – atleast not if they want to look their best – but that is not always the reason why blouse does not suit you.
– – – –
We know, the times are bad. If your mind is strong enough in the battle of life, it is best to follow the time. This is not the reason for husbands and fathers to get upset, because this time we are quite sensible. It’s just the matter of the fact that women have to work even harder, otherwise we are doomed and our country with us. But we know our tasks: “Love, suffer, work!” Especially the latter is important. And woman is amazing (it is so much fun to compliment yourself), they can do anything, manly office work, home chores and often both at the same times. Make the men sew their own clothes, just because tailors bills are too big to pay. That does not work.
– – – –
Prologue was long and boring, but that’s how they are even in men’s books.
Puserokirja – Eeva Harri & Ellen Svartström,
Publication company Otava, 1922
“Not just to office assistants, but a loyal friend to all women,
the collar shirt, which does not fail us, no matter what the fashion is.
Wear it with collar open or closed, just the way you want.”
6 people like this post.
*ranttaus alkaa*
Olen tässä viimeaikoina joutunut ajelemaan pidempiä matkoja iltapimeällä ja monesti vielä aika huonossa kelissä (räntäsade, sumu, mitä näitä nyt on). Siitä johtuen on tullut mieleen, että pitääkö autoilijat nykyisin pimeällä ajamista jonkinlaisena kilpailuna? Että kuka kehtaa pitää pitkiä valoja päällä pisimpään. Pimeällä räntäsateessa, kun on ajanut jo tunnin ja toinen mokoma olis vielä jäljellä, silmät alkavat olla tien tihrustamisesta jo aika väsyneet. Sitten se onkin ihan älyttömän kiva kun vastaantulija ei vaivaudu ollenkaan vaihtamaan pitkiä valoja pois päältä. Se on myöskin hemmetin päräyttävää kun rekkakuski päättää läväyttää koko valoarsenaalinsa päälle juuri siinä kohdalla. Voin toissapäiväisen kokemuksen perusteella sanoa että on muuten ihan hetken aikaa maailma pelkkää valkoista ja autoa ohjataan puhtaalla tuurilla.
Mutta siis mistä johtuu tämä autoilijoiden viimeaikainen törppöys? Ei tämä mielestäni näin perseestä ole ennen ollut. Suuri osa autoilijoista vaihtaa pitkät valot pois ihan jopa alle sata metriä ennen kohtaamista ja iso osa ei ollenkaan. Mitä siellä autokoulussa nykyään opetetaan? Ei varmaan ainakaan ajoturvallisuutta.
*ranttaus päättyy*
*rant begins*
I have been driving longer trips in the dark hours recently. Many times in quite bad weather aswell (sleeting, fog, what ever). And because of that I started thinking about something. Is driving in the dark some sort of competition for drivers these days? Sort of dare devil with full beam lights, who dares to keep them on the longest? In the dark when it’s sleeting, when you have been driving already an hour and there would be another one to go, your eyes are rather tired. So it is really lovely when the other drivers don’t really bother with the half beams at all. It’s also rather exciting when lorry drivers decide to put their whole set of full beams (with what ever extra lights they got on the roof) just when they are passing you. Based on my experience the other day I can tell you that the world goes just plain pure white at that point and you are steering with just pure luck.
But do you have any idea why are the drivers being so stupid? I don’t think it was this bad before. Most drivers change off of full beams just about 100 meters or less before they go past and some of then never do. What do the teach in the driving school these days? Probably not the safe driving anyway.
*end of rant*
Unelmien tie: autio muista autoista! /
My dream road: free from other cars!
2 people like this post.
*blogiyhteistyö Kangaskapinan kanssa/
affiliate with Kangaskapina
Voittajan nimittäin! Iiik! Oon ihan pyörryksissä koska en meinaa uskoakaan. (Oon ehkä vähän myös pyörryksissä koska uudet silmälasit.) Kangaskapinan järjestämän pukukilpailun voittajat julkaistiin tänään ja meikäläisen vihreä kesäyönunelma siellä keikkuu ykköspallilla. Olen ihan hurjan otettu. Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka äänestitte pukuani.
In Finland we have this saying it’s easy to smile when you’re the winner. And yikes! I am almost dizzy because I won. (I’m also a bit dizzy because of my new glasses.) Kangaskapina fabric shop organized a dress competition. They published the winners today and my green Midsummer nights dream won! I am so honoured. Thank you all you lovely people who voted for my dress.
14 people like this post.
Sain tuolta isännältä joululahjaksi Downton Abbeyn viidettä kautta käsittelevän kirjan Kartanon vuosi ja ahmin sen varsin innokkaasti läpi. Kirjan on kirjoittanut sarjan luojan Julian Fellowsin veljentytär Jessica Fellows. Kirja käy läpi 1920-lukuisen aateliskartanon elämää vuodenkierron kautta kesäisestä seurapiirikaudesta syksyn metsästyskauden alkuun ja niin edelleen.
Pidän kovasti kirjoittajan tyylistä. Hän yhdistää hauskasti ja jouhevasti historiallisen ja kulttuurisen faktatiedon tv-sarjan tuotantoon liittyviin yksityiskohtiin, näyttelijöihin, roolihahmoihin ja kokonaiseen kuvitteelliseen yhteisöön. Mukaan on mahdutettu niin kiinnostavia todellisia anekdootteja aristokraattien elämästä, kuin aikakauden ruokareseptejäkin. Vaikka kirja painottuukin aateliskartanon elämään kuukausi kerrallaan, oman osansa valokeilasta saavat myös sarjan tuotantotiimin osat musiikista puvustukseen ja historialliseen neuvonantajaan. Ja tietenkin kirja on täynnä näyttäviä kuvia sarjan jaksoista ja lavasteista.
Kirjaa lukiessa käy myös selväksi miten massiivisesta tuotannosta on kysymys. Niin maskeeraaja, puvustaja, lavastemestari kuin sarjan historiallinen neuvonantajakaan eivät pihtaa vaivojaan saadakseen juuri oikean kampauksen Lady Roselle, täsmälleen autenttisesti leikatut sitruunat keittiökohtaukseen tai Lady Coralle tai herra Robertille juuri tyyliin sopivan asun metsästys- tai piknik-kohtaukseen. Ruokastylistit pitävät huolta siitä että päivällisillä tarjottavat ateriat näyttävät juuri oikeilta ja historiallinen neuvonantaja huomauttaa, että taustalla näkyvän avustajan ei sovi juosta sisällä talossa sillä kukaan ei vuonna 1924 juossut sisällä kartanossa. Sarja luodaan niin pikkutarkan yksityiskohtaisesti, että tuskin tarkimmatkaan vintage-harrastajat huomaisivat siinä virheitä. Tosin joitakin myönnytyksiä modernille ajalle tuotantotiimikin on joutunut tekemään, kuten sen että sarjassa nähdään tupakoivia ihmisiä vain hyvin harvoin vaikka tilastojen mukaan tuolloin noin neljä viidestä miehestä tupakoi ja noin puolet naisistakin. Siinä varmasti on yksi syy miksi sarja on niin suosittu ympäri maailmaa, se tuntuu kaikin puolin uskottavalta. Joskin tuo isäntä tuntuu olevan välillä sitä mieltä että perheen palvelusväki sotkeutuu isäntäperheen tekemisiin välillä vähän enemmän kuin mitä tuolloin olisi ollut suotavaa.
Kaikenkaikkiaan kirja on viihdyttävää ja kiintoisaa luettavaa ja mielestäni erittäin hyvin kirjoitettu. Todellisten, 1920-luvulla tuollaisessa maailmassa eläneiden ihmisten kertomukset tekevät kirjasta todentuntuisen. Mielestäni on myös äärettömän loistava idea kirjoittaa tällaisia kirjoja suosikkisarjoista. Monen muunkin sarjan fanit varmasti ottaisivat samantyyppiset syvällisemmin sarjasta ja sen miljööstä kertovat kirjat ilolla vastaan. Minulla on myös Jessica Fellowsin kaksi aiempaa Downton Abbey-kirjaa, mutta ne ovat englanniksi ja olen toistaiseksi vain selaillut niitä, kun taas tämä suomennettu versio oli helppolukuisempi. Aion myös ehdottomasti kokeilla muutamia kirjan reseptejä, kuten parmesaanikeksi ja sitruunainen ohrajuoma. Raportoin blogissa sitten kun pääsen sinne asti.
I got fifth season Downton Abbey book as a Christmas present from hubby. It’s called A Year in the life of Downton Abbey and I have gorged through it. Book is written by the niece of the creator Julian Fellows, Jessica Fellows. Book goes through the life in the mansion in the 1920’s, from the social season in London to the hunting season in Scotland, and so on.
I like the authors style very much. She combines in funny and smooth way the historical facts with the details of a tv production, actors, characters and the whole imaginary society. There are interesting real anecdotes from aristocrats lives and also fascinating recipes from that era. Even though book is mainly about the life in the mansion month by month, it also highlights the important parts of the production team like music, wardrobe and historical adviser. And of course book is filled with colourful photos of the people and sets.
While reading the book it becomes clear how massive production the series is. Everyone from makeup, wardrobe, set masters and to historical advisers are not saving their effort to create just the perfect hairdo for Lady Rose, to provide lemons cut in the correct way to the kitchen or making just the right outfit for Lady Cora or Master Robert for hunting or picnic scene. Food stylists make sure the food served at the dinner party looks just right and historical adviser makes sure that extra at the background are not supposed to run, because no-one ran in the mansion in 1924. Series is created to the tiniest detail, and I’m sure not even the pickiest vintage people have mistakes to pinpoint out. Allthough the production team had to make some adjustments for the modern times. Like the fact that there is less smokers seen in the series than what was likely at that time. According to statistics at that time four of five men were smokers and almost half of women too. The eye to the detail must be one reason why the series is so popular around the world, it feels very realistic. Even though hubby thinks that sometimes the staff seems to meddle too much to the family issues, more than what was acceptable at that time.
I find this very entertaining and interesting book to read and I think it is very well written. The stories by the people who really lived in that kind of world in the 1920’s make it feel very real. I think it’s a brilliant idea to write such a series of books about popular tv-series. I’m sure the fans of many other series would be happy to find similar books about their favourites. I also have two other books by Jessica Fellows, but until now I have only browsed them couple times. They are in original language and this was translated to Finnish so it was easier to read (even though I use English daily at home). I am definitely going to try some of the recipes in the book, like the parmesan bisquits or the lemon barley water. I will report in the blog as soon as I get that far.
8 people like this post.
*blogiyhteistyö Kangaskapinan kanssa/
affiliate with Kangaskapina
Tadaa, juhlapukukilpailu on eetterissä. Käy katsomassa muut kilpailijat ja äänestä suosikkiasi Kangaskapinan verkkosivulla. Sattuman oikusta minun pukuni näyttää olevan listan ensimmäisenä. Äänestäminen vaatii FB-kirjautumisen, mutta mikäli sinulla ei ole FB-tiliä voit äänestää myös lähettämällä sähköpostia Kangaskapinaan. Ohjeet kilpailusivun alareunassa. Äänestysaikaa on viikko.
Tadah, frock competition is on the air. Go and check the other participants and vote your favourite on Kangaskapina web page. By coincident my dress seems to be the first on the list. Voting requires checking in with FB-account, but if you don’t have that you can also vote by email, which address you can find at the end of the competition page. There is one week to vote.
1 person likes this post.
*blogiyhteistyö Kangaskapinan kanssa/
affiliate with Kangaskapina
On aika paljastaa Kangaskapinan juhlapukukilpailun tuotos. Puvusta muodostui varsin arkaainen ja romanttinen liehukkeineen ja epäsymmetrisine leikkauksineen. Kuviin asustin sen tarkoituksella hieman kreikkalaishenkisesti. Kangaskapina lahjoitti pukuun käytetyt kankaat ja kilpailun säännöt löytyvät heidän verkkosivuiltaan. Kaikki kilpailuun osallistuvat puvut julkaistaan viimeistään 8.2 blogeissa ja sitten on teidän vuoronne äänestää. Arvelisin että Kangaskapinan FB-sivulle ilmestyy arvonnasta tarkempaa tietoa huomenissa. Ja sitten niihin kuviin.
Äänestykseen tästä.
It is time to reveal the evening frock which I made for Kangaskapina frock competition. It turned out rather archaic and romantic with flares and asymmetrical cut. I accessorized it in rather Greek fashion for the photos. Kangaskapina handed out the fabrics for the dress. All dresses are being published in the participant blogs on 8.2 at the latest and then it is your turn to vote for the winner. I assume there will be more information about the voting on their FB-page tomorrow. And now the photos.
Go and vote here.
Kultaiset asusteet: kaulakorut kaulassa ja päässä,
rannekoru, korvikset, vyö & kengät – kirppis /
Golden accessories: necklaces on the head and neck,
bracelet, earrings, belt & shoes – thrifted
12 people like this post.
Tarpeeksi kauan kun jaksaa odotella niin Universumin kauppa toimittaa. Nimittäin juuri sen mitä halusitkin. Mulla on ollut pidempään etsintälistalla erivärisiä napakasti istuvia neuletakkeja, vintagehenkeen sopivasti tietenkin. Tässäpä sitten päivänä muutamana tuli yhtäkkiä mieleen että pitäisi mennä käymään Hervannan kirppiksellä (kirppareiden kolmas silmä). Ja meninkin. Syykin selvisi, koska siellä minua odotteli tämä leijonankeltainen täysin villainen neuletakki.
Nyt minua ihan himppasen kutkuttelisi tuunata tätä kirjonnalla, koska tuo väri ei ole mulle ihan se tyypillisin ja kaipaisin siihen jotain rillumareita. Vaan enpäs osaa taaskaan päättää että mitä tähän tekisin. Olen viimeaikoina ollut ihan harvinaisen päättämätön tällaisten asioiden suhteen. Se jos mikä on tympeää. Että olisiko se sitten jotain ihan hillittyä samansävyistä, rouheaa mustaa, pirtsakkaa värikästä, juhlavaa kimallusta vai ladylike-helmikirjailua. Pää hajoaa tätä pähkäillessä! Kokosin Pinterestiin jotain ideanpoikasta, mutta visio on vielä hukassa. Help!
Kirpputorien kolmas silmä – Kun sinulle yhtäkkiä tulee tunne että sinun pitää mahdollisimman pian mennä käymään jollakin tietyllä kirppiksellä ja mennessäsi sinne teet jonkin huippuhyvän löydön. Tunnetaan myös nimellä kirppisvaisto tai kirppisoraakkeli.
When you wait long enough the Universe Shop delivers. Precisely what you was looking for (you know, energy flows where attention goes, in other words, when you start thinking about something, it will show up sooner or later). I have had fitted cardigans in various colours on my wanted-list for awhile now. So one day just recently I suddenly thought I should go and visit local flea market (third eye of flea markets) . And I did. The reason I found out soon enough, because this lion yellow wool cardigan was waiting for me there.
Now I feel like revamping this a bit. Lion yellow is just a tad out of my comfort zone, so I’m looking for some dazzle. But once again I can’t decide what to do. I have been very undecided lately with these kind of things. That is quite stupid. So, would it be something with same shade of yellow, edgy black, cheerful colours, glamorous glitter or ladylike pearls. My head is spinning! I collected some ideas on Pinterest, but my vision is still a bit lost. Help!
Third eye of flea markets - When you all of a sudden get a feeling you must visit certain flea market as soon as possible and then when you do, there is a perfect flea market find waiting for you there. Also known as thirfters instinct or flea market oracle.
6 people like this post.
Skottiruuduista on muutaman viimevuoden aikana tullut yksi suosikkikuoseistani. Ja edullisesta kirppiskankaasta ompelemani liivimekko on lempivaatteitani. Se on mukava päällä ja tunnen siinä oloni kotoisaksi. Ainoa juttu mikä siinä vähän harmittaa on että mulla ei ole riittävästi sen alle sopivia, pitkähihaisia puseroita. Lyhythihaisia kyllä löytyy liiankin kanssa, mutta ne ei talvikaudella oikein ole paras ratkaisu. Tämä musta sihteerikköpaita kuitenkin sopii mekon kanssa hyvin. Puserokin on kirppiskamaa ja nähty blogissa ensimmäisen kerran jo vuonna miekka ja kypärä (älkää nyt vaan oikeasti klikatko tuota linkkiä, jaiks!).
Tämän Share-In-Style-haasteen jaoin vaihteeksi Rosyn Sewingadicta-blogissa. Näet kuitenkin kaikki osallistujat myös Mis Papelicos-blogista.
Within couple years tartan has become one of my favourite. This pinafore I made from cheap thrifted tartan fabric is one of my favourite garments. It is comfy to wear and I feel like home in it. Only thing that disturbes me a bit is the fact that I don’t have enough long sleeved blouses to go with it. There is plentiful of short sleeved ones though, but they are not the best option during Winter season. This black pussybow blouse works like a charm with it though. Blouse is thrifted too and it’s been seen in the blog first time in the year stoneage (for goodness sakes don’t click that link, yikes!).
I shared this Share-In-Style in Rosy’s Sewingadicta blog for a change. But you can find all the participants also from Mis Papelicos-blog.
Pusero & rintakoru – kirppis
Liivihame – itse tehty, kangas kirppis /
Blouse & brooch – thrifted
Pinafore – selfmade, fabric thrifted
8 people like this post.
Oho, se on sitten vuoden ensimmäinen kuukausi takana. Kylläpäs se meni äkkiä. Ihan vähän turhan äkkiä nimittäin. Ja koska tuo tilipussikin näytti tyhjentyvän yhtä haipakkaan, niin pistän tässä aika piakkoin vielä toisenkin blogikirppiksen. Ensimmäisestäkin tosin on vielä pari juttua jäljellä.
Mutta mitäs sitä oikein Tammikuussa tuli tehtyä, tuntuu ettei enää edes muista kun se meni niin äkkiä. No ainakin kävin ompelimoyrittäjän kuolinpesän huutokaupassa. Se vasta olikin jännittävää. En ole kovin monesti huutokaupoissa käynyt, tämä taisi olla peräti kolmas kerta. Nyt olenkin sitten reilun 2000:n sukkanauhaklipsun onnellinen omistaja. Ei varmaan tarvitse koko elämän aikana ostaa lisää. Paljon mielenkiintoista tavaraa olisi ollut kaupan, mutta yritin pitää järjen päässä ja huusin vain sellaista tavaraa jota oikeasti halusin ja kohtuuhinnalla. Oli kuitenkin hauska seurata muiden tapoja huutaa ja sitä miten aivan randomeiden omituistenkin tavaroiden hinta saattoi yhtäkkiä pompsahtaa ylös. Kiva kokemus kuitenkin.
Mitäs muuta? Ai niin, muistin kovaäänistä naapuriamme pienellä kirjeellä (klikkaa kuvaa lukeaksesi viesti). Sitten oli tietysti Vapriikki-vintage ja jotain yleistä häröilyä kuten aina. Kuoro ja balettiharrastukset on taas aloitettu joulutauon jäljiltä ja lähdinhän minä tosiaan mukaan siihen juhlapukukilpaankin. Että semmoinen Tammikuu. Instagramissa ei näemmä ihan hirveästi ole ehtinyt tapahtua.
Oops, the first month of the Year is over. It went really fast. Almost too fast. And because my pay check went as fast as the month, I will put up another blog fleamarket soon. There’s still couple items left in the first one.
But what did I do in January. I don’t seem to remember anymore because it went so fast. Well atleast I went to auction. They were auctioning the lot from seamstress who died. It was rather exciting. I haven’t really been to auctions much, I think this was third time. Now I’m the happy owner of over 2000 suspender clips. I probably don’t have to buy any more of them during the rest of my life. There was lots of interesting stuff for sale, but I tried to keep my cool and did bidding only on the items I really wanted and kept the prices reasonable. It was fun to watch how other people were bidding and how prices for some random stuff climbed up pretty high. Very exciting and fun experience.
What else? Oh yes, I sent a little note to our loud neighbour (they love to sing very loudly pretty much every day, message was shortly this: you probably don’t realize that you got rather loud voice and it can be heard in next door apartments. Thank you for not singing at night or very early mornings. However there are musical rooms in local libraries where you can go and practice your music, for free. Greetings from neighbours who want to choose when and what kind of music they listen.) Then there was of course Vapriikki-vintage event and some random randomness. Choir and ballet have already started after Christmas break, and then there is this frock competition I entered. So that kind of January. Apparently my Instagram has been rather boring this month.
TAMMIKUU / JANUARY
1. Huutokaupasta sukkanauhaklipsuja / 2. Terveisiä naapurille
3. Gourmet suklaata ystävältä / 4. Instagramin mustavalkokuva-haaste
1. Suspender clips from auction / 2. Greetings to the neighbour
3. Gourmet chocolate from friend / 4. Black & white photo challenge on Instagram
6 people like this post.
Blogin alkuaikoina olin kovin viehättynyt kotiopettajatar-tyylisistä asuista. Lähes seitsemän vuoden takaisessa postauksessa pasteeraan silloisen asuintaloni ullakolla samassa hameessa kuin tänäänkin. Hame on yksi eniten käytetyistä vaatteistani ja on blogissakin nähty varsin ahkeraan. Se on maksanut aikanaan noin yhden euron ja todellakin maksanut itsensä takaisin jo aika monta kertaa. Ostin sen Fidan entisestä bulkkimyymälästä (jota ei ole enää) jossa tavara myytiin painon mukaan.
Vanhan kuvan nyörisaappaat ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen jo jokunen vuosi sitten (tekonahka se vaan ei kestä kulutusta) ja takki on unohtunut kellarin uumeniin pikkuisen pidemmille kesäteloille. Pusero löytyy nykyään kirppiskassista koska on polyesteriä ja mun päälläni hirveän hiostava eikä ole päässyt käyttöön enää aikoihin (malli on kuitenkin tosi kiva). Vaikka vaatteet ovat vaihtuneet niin kotiopettajatar-tyyli ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään. Tällä kertaa se saatiin aikaan sihteerikköpaidalla ja neuleliivillä. Ehkä joku solmion tapainen olisi vielä viimeistellyt tyylin. Hädintuskin näkyvät kengät ovat vain kuvausrekvisiittaa sillä ei noilla kevyillä nilkkureilla tuonne lumikinoksiin oikein mennä.
Saan muuten parin viikon päästä uudet silmälasit. Ne ovat hiukan erilaiset kuin nämä ruskeat, joihin olen aika paljon tykästynyt. Vähän jänskättää. Mutta olin ajatellut vaihdattaa linssit myös näihin vanhoihin, sitten olisi valinnan varaa kehyksissä.
PS. Käykääpä vielä ostamassa blogikirppiksen tavaraa että voin ladata sitä lisää!
In the early years of this blog I was fascinated by governess style. In a post published almost seven years ago, I pose on the attic of my then apartment building, wearing this same skirt. This skirt is one of my most worn clothes and has been seen in the blog quite frequently too. I payed about 1 euro of it and it has certainly been worth every penny many times over. I bought it from charity shop wholesale where they sold clothes in bulk and you payed by weight. Unfortunately that shop does not exist anymore.
Laced boots from the old photo stopped existing several years ago (faux leather just doesn’t handle heavy duty use) and the winter coat has been forgotten to the basement for extra long summer break. Blouse is now in my flea market bag, it’s made of polyester and it makes me sweat quite a lot, so I haven’t been using it for long time (very nice style though). Even though the clothes have changed, governess style hasn’t gone anywhere. This time I created it with secretary blouse and knit vest. Perhaps some sort of tie would have finished the style. Barely visible shoes are just for the photo, these ankle boots are not suitable for snow.
By the way, I’m getting new glasses in couple weeks. They are a bit different than these brown ones, which I like quite a lot. I’m a tad nervous. But I was planning on replacing the lenses on these too. Then I have two pairs and I can change them as I like.
PS. Go and shop on my blog flea market so I can upload more stuff for you!
Koko (no melkein) asu kirppikseltä.
Neuleliivi 1 €
Hame noin 1 €
Silkkipusero 6 €
Kengät – Ellos
Sukkahousut – Citymarket
Whole outfit (well almost) thrifted.
Knit vest 1 €
Skirt about 1 €
Silk blouse 6 €
Shoes – Ellos onlineshop
Tights – Citymarket (equivalent for Tesco)
4 people like this post.
