Kansallispuvun hameen pidennys / Altering the national costume skirt

Tänä keväänä olen tehnyt ehkä ärsyttävimmän ompeluhomman vuosiin. Tajusin viime syksynä, että kansallispukuni hameen helmassahan on kymmenisen senttiä käännettä. Puku on tehty  80-luvun tyylin mukaan, lyhyemmäksi kuin nykyajatus hameen pituudesta ja olen koko ajan pitänyt hametta itselleni vähän turhan lyhyenä. Hame kuului mummulleni joka oli myös minua hiukan lyhyempi. Facebookin Kansallispuku-ryhmässä bongasin keskustelua hameen pidentämisestä ja ryhdyin hommiin.

Helmat neuvottiin pidentämään kääntämällä. Eli sekä helmakäänne että vyötärö puretaan auki, käännetään helma ylösalaisin ja ommellaan uusi helmakäänne ja vyötärö. Näin helmassa ollut vanha taite ei jää niin silmiinpistävästi näkyviin vaan menee osin piiloon esiliinan ja liivin alle. Kaukolan tarkistamattomassa puvussa hame on nykyisin suositun (ja suositellun) vetopoimutuksen sijaan käsin laskostettu ja pliseerattu. En halunnut alkaa pliseeraamaan helmaa uudestaan joten päätin harsia laskokset kiinni pesun ajaksi. Hametta ei luultavasti ole kertaakaan pesty joten halusin pestä sen raikastaakseni sitä, mutta myös häivyttääkseni taitetta ja käänteen nurinkurisia laskoksia.

Pesua varten harsin laskokset kiinni. Ensin olin liian innokas ja sitten liian laiska, todellisuudessa harsinlangat olivat päissä tiiviimmin ja keskellä harvemmin. Tasaisemmin tehdyt harsinnat olisivat olleet vielä paremmat, mutta ajoivat nytkin asiansa. Harsiminen kesti ikuisuuden. Aloitin homman joskus joulukuun lopussa ja se valmistui kesäkuun alussa. Olkoonkin, että välissä oli pitkiä taukoja kun en harsinut lainkaan.

Asiantuntijat suosittelivat ompelemaan helmaan pellavaisen helmakaitaleen käänteeksi. Itselläni oli vähän kiire eikä edes pellavaa käytettävissä joten jätin sen pois ja käänsin vain reunasta sentin verran käsin ommellen ja kiinnitin sen jälkeen palmikkonauhan hamekankaan reunaan. Samoin suositellaan että vanhalla ripsinauhalla käännetyt vyötärökaitaleet korvattaisiin nykyisin pellavaisella vyötärökaitaleella. Itse pidän enemmän ripsinauhasta koska sitä on hirmu helppo säätää vyötärön koon mukaan, joten käännettyäni hameen, ompelin vanhan ripsinauhan hakasineen takaisin paikoilleen. Ommeltuani ripsinauhan ja nepparit, tajusin että ripsinauha meni nyt hiukan eri tavalla kiinni kuin mitä se alunperin oli. Ripsinauha oli nimittäin ommeltu kiinni suoraan reunaan niin että kankaan reunassa oleva saumuriommel jäi näkyviin. Nyt tein sen kääntämällä saumuriompeleen ripsinauhan alle piiloon. Koekäytössä havaitsin että vyötärö jäi aivan liian löysäksi joten aion vielä purkaa sen ja ommella uudelleen samoin kuten se oli aiemminkin.

Suurimman osan työhön käytetystä ajasta vei laskosten harsiminen, mutta sanoisin että harsiminen oli kyllä vaivan väärti sillä koko kankaan uudelleen laskostaminen pesun jälkeen olisi ollut vielä ärsyttävämpää. Valmiista hameesta ei nyt ole kuvaa. Se näyttää aivan samalta kuin ennenkin, vain vähän pidemmältä. Seuraavaksi aion ommella pukuun vielä muhkean alushameen joka kohottaa helmaa kauniisti. Päätin myös vihdoin polkaista käytiin huntuprojektin. Puvusta nimittäin puuttuu huntu. Tarkistettu, ns. suur-huntu on valkoista pellavaa jossa on keskellä ommeltu reikäpitsi. Koko huntu on pliseerattu, kiinnitetty kulmasta renkaaseen ja renkaassa hunnun alla roikkuu sini-puna-valkoinen pirtanauha. Aloitin homman ostamalla käytettynä nauhapirran. Palaan siihen aiheeseen myöhemmin.

This Spring I have made probably the most annoying sewing project for ages. I realized last Autumn, that my national costume skirt has loads of extra length on hem folding. Skirt belonged to my Grandmother, who was slightly shorter than I am. Also, dress is made according to 1980’s style, which sported slightly shorter skirts than modern requirement for Finnish national costumes is. I have always thought the skirt is a bit too short for me anyways. I was reading some conversations about doing the skirt alterations on Facebook group and decided to go on with it.

Instructions were to turn the skirt upside down. Rip open both hem and waist seams, turn it around and sew new waistband and hem fold. This way the old hem fold won’t be so visible when it is partially covered with apron and vest. The Kaukola dress skirt is completely hand pleated and I did not want to re-pleat it, so I decided to baste stitch all pleats for washing. I wanted to wash the skirt, because it has never been washed and that would also help on vanishing the old hem fold.

I did the baste stitching horizontally. First I was too enthusiast and then too lazy, stitching lines are too close to each other on both ends and too far in the middle. That wasn’t the best possible way, more evenly done stitching would have been better, but it worked. It took absolutely ages to do the stitching. I started at the end of December and finished beginning of June. Allthough, there were longer breaks when I did nothing.

National costume enthusiasts recommend to use linen strip for the hem fold. I didn’t have any linen for it, so I left that out and just made one centimeter fold, which I hand stitched in place and then attached the red braid on the edge of the skirt. It is also recommended to replace the  grossgrain ribbon on the waist with linen waistband. I was in a hurry to finish so I just used the old grossgrain ribbon. I also prefer the ribbon, because it is easier to alter the waistband if needed. When I had sewn it back on, I realized I did it differently than the original. It was originally sewn so that the overlock seam on the fabric is visible, but I folded the edge and sew the ribbon on top of the fold. When I used the skirt first time couple days ago, I realized the waist was too large. So later I will fix the waist completely to match the original and alter the size at the same time.

Mostly the time was used on the annoying baste stitching, but I would say it was definitely worth every minute. Folding the whole skirt again after wash, would have been even more annoying. I don’t have photo of the finished skirt, but it looks just like it did before, just a bit longer. Next thing to do on this national costume project is to make proper fluffy petticoat. That will give the skirt more body and beautiful shape. I also decided finally to start the missing veil project. This costume is supposed to have large veil, which never was made. Veil is made of white thin linen and it has narrow  needle lace in the middle. Whole veil is pleated and attached from one corner to a ring, diameter about 10 cm. Under the veil, on the ring, is hanging a woven ribbon in red, blue and white. I started by buying second hand ribbon reed.

Lähtötilanne, reilu 10 cm käännevaraa. /
Starting point, about 10 cm of extra fold.

Palmikkonauha on ommeltu reunan päälle käsin. /
Braid has been sewn ontop of the edge by hand.

Avattu käänne. Voimakas taite ja käänteen laskokset nurinkurin. /
Open fold. Strong ridge on the fold and reverse pleats.

Kiinni harsitut laskokset, ylhäällä liian tiheästi, keskellä liian harvasti. /
Baste stitched pleats, on top too close to each other, on the bottom too far.

Pesussa avattu käänne tasoittui ja nurin perin olevat laskokset poistuivat. /
In the wash the sharp ridge on the fold evened out and reverse pleats
vanished almost completely.

Purin helman entisestä vyötäröstä pari harsinlankaa pois. Sekä ajan että materiaalin
puutteen vuoksi ompelin vain käsin 
noin sentin levyisen taitteen. Tämän jälkeen
kiinnitin palmikkonauhan 
käsin, käänteen reunaan, eli eri tavalla kuin alkuperäinen. /
I took couple baste stitched threads off and due to lack of time and
material, made narrow fold, which 
I hand stitched in place. Then I hand stitched
the braid on the edge, 
which is different than what it was originally. 

Valmis helma. Saatan myöhemmin tehdä tämän uudestaan pellavakaitaleella,
kuten nykyisin suositellaan jos helmaa on pidennetty käänteeltä. /
Finished hem. I might redo this later with strip of linen, as it’s now 
recommended if hem length is altered. 

Laskostin avatun helmakäänteen nuppineuloin prässäystä varten. 
Tässä kohtaa kiitin itseäni siitä että olin harsinut vanhat laskokset kohtalaisen
huolellisesti kiinni, koko helman uudelleen laskostaminen olisi ollut todella tuskaa. /
I pleated the opened hem fold with pins for steaming and pressing. 
At this point I thanked myself for baste stitching the hem pretty neatly. 
To re-pleat the whole hem would have been quite agonizing.

Laskostuksen jälkeen harsin laskokset paikoilleen. Neuloista olisi
jäänyt pehmeään kankaaseen jäljet prässätessä. /
After pleating, I baste stitched the whole thing. Pins would have
left marks on the soft fabric when pressing. 

Lopuksi ompelin sivusaumasta umpeen vanhan nepparihalkion, avasin
toiseen päähän saumaa, uuteen vyötäröön vastaavan halkion ja
ompelin ripsinauhan uuteen vyötäröön. Kuten tekstissä jo kerroin,
korjaan tämänkin myöhemmin vastaamaan alkuperäistä. /
And finally I stitched the seam opening on old waist, and made
new one on the other end of the seam for new waist. Then I 
attached the grossgrain ribbon on the new waist. As I already
explained on the text, I will fix this later to match the original. 

5 people like this post.

Pesuvesi / Colour of the wash

En tiedä kiinnittävätkö muut ihmiset koskaan huomiota tähän, mutta vintageharrastajille tämä on tuttua juttua. Monet vintage-vaatteet pitää pestä käsin ja silloin tulee huomioineeksi vaatteiden pesuvesien värejä. Hassua kyllä, ne eivät aina vastaa vaatteen väriä. Siksi olenkin alkanut ihan kiinnostuksen vuoksi valokuvaamaan eri vaatteiden pesuvesiä. Joo, tiedän. Olen outo, mutta se on hauskaa sillä joskus pesuvesien värit ovat tosiaan varsin kummallisia. Tässä nämä tänä vuonna tähän mennessä kuvatut. Jatkan listausta kunhan saan lisää vintagevaatteita pestyä.

I don’t know if anyone else ever pays attention to this, but to many vintage enthusiasts this is pretty familiar thing. Usually most vintage garments must be washed by hand. When you do that, you often notice the colour of the washing water. Funny enough, it doesn’t always match the colour of the garment. That’s why I have started to photograph the washing water colours. Yeah, I know. I am weird, but it is fun, because sometimes they are very peculiar. Here are those photographed this year so far. I will continue list when I get more vintage garments washed.

Vaate 1
Vaaleahko punertavan ruskea, 40-luku
Pesuvesi voimakkaan punaoranssia /
Garment 1
Light redish brown, 40’s
Water vibrantly terracotta

Vaate 2
Lämpimän havun vihreä, 40-luku
Vesi todella tummanvihreää, melkein mustaa /
Garment 2
Warm pine green, 40’s
Water really dark green, almost black

Vaate 3
Mustavalkoinen kukonaskel, 40-luku
Vesi samean rusehtavaa /
Garment 3
Black and white houndstooth, 40’s
Water muddy brown

Vaate 5
Hankalin väri kuvata, kylmään taittava rusehtavan vihreä, 40-luku
Vesi vihertävän ruskeaa /
Garment 5
Trickiest colour to capture, cold green with brown hue, 40’s
Water greenish brown

Vaate 5
Vaaleanvihreällä pohjalla punaruskeita ja sinisiä kuvioita, 80-luku
Vesi hennon vaaleanpunaista /
Garment 5
Terracotta and blue prints on light green background, 80’s
Water light brownish pink

5 people like this post.

Kirja tuhottavaksi / Wrecking the journal

Netin ihmeellisessä maailmassa trendit vaihtuvat tiuhaan tahtiin avokadopastasta hyggeilyyn, fidget spinnereihin ja aikuisten värityskirjoihin. Ja kaikki jaetaan tottakai instagramiin, tai twitteriin tai facebookiin. Vertaillaan tuotoksia ja haetaan inspiraatiota muilta. Itse olen erilaisten trendien suhteen sellaista vähän hitaammin lämpenevää sorttia. Yleensä innostun vasta kun suurin tohina on mennyt jo ohi.

Vähän näin taisi käydä “Tuhoa tämä kirja”-hommelin kanssa. Sain kirjan lahjaksi toissajouluna ja teinkin siitä heti muutaman sivun sen alkukevään aikana. Sitten kirja unohtui hyllyyn vajaaksi vuodeksi. Alkuvuodesta innostuin kirjasta uudelleen. Tein useampia sivuja lyhyehkössä ajassa ja käytin tehtävien tekemiseen enemmän aikaa. Olen myös selannut wreck journal-kuvia instagramissa. Suurin osa viime aikoina kuvia jakaneista on jostain syystä venäjänkielisiltä alueilta tai muualta itäeuroopasta. Onkohan muu maailma saanut opuksesta jo tarpeekseen? No ei haittaa. Minä käytän kirjaa itseni uudelleenkouluttamiseen. Perfektionisti tarvitsee välillä pientä muistutusta siitä, että mikään ei ole täydellistä ja keskeneräisyyskin on ihan ok. Kirja toimii siis siedätyshoitona kaikenlaisiin päänsisäisiin perfektionisti-ongelmiin.

Mulla on päässäni sellainen vanha mielikuva vähän oudosta taiteilijatyypistä, jolla on erikoisia kirppikseltä ostettuja vaatteita ja se istuu kahvilassa silmälasit otsalla. Sillä on kasa kirjoja pöydällä ja se piirustelee muistikirjaan ja tunkee sen väliin kaikenlaisia juttuja kuivuneista puiden lehdistä pelikortteihin ja kirjeisiin. Se lukee Anais Nin’n päiväkirjaa ja kuuntelee vanhoja vinyyleitä ja viettää aikaa kirjastoissa ja vanhojen kirjojen kaupoissa. Sen kotona on vanhoja samettihuonekaluja, köynnöskasveja jotka peittää osan ikkunoista ja sermi jonka päälle on heitetty huolimattomasti vaatteita. Viikonloppuisin sen oudot taiteilijakaverit kokoontuu yhteen soittamaan musiikkia, runoilemaan, puhumaan henkeviä ja juomaan punaviiniä tai absinttia. Olen aina halunnut olla se taiteilijatyyppi ja koota eräänlaista visuaalista journalia. Vähän kuin matkapäiväkirja, mutta siellä olisi kaikkea muutakin muistinpanoista luonnoksiin. Wreck journal on aika hyvä lähtökohta semmoiselle. Yksi idoleistani tällä saralla on taiteilija José Naranja joka tekee aivan huikeita, minikokoisia journaleita. Hän jopa sitoo muistikirjat itse. Itse en ole ihan noin taitava piirtäjä, mutta teen tietysti omalla tyylilläni, omannäköisiäni juttuja. 

Jaan iloksenne muutamia sivuja. Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet niitä varmaan kyllästymiseen asti.
Note to self: Lue uudelleen Anais Nin’n päiväkirjat

The wonderous world of internet is a fast highway of trends. They vary from avocado pasta to hygge, from fidget spinners to adult colouring books. And of course, everything is shared on instagram, twitter or facebook. People compare their art and seek inspiration from others. I am a bit slow warmer when it comes to all sorts of trends. I get excited when other people have already done it and forgot about it.

It went little bit like that with the “Wreck this journal”. I got it as Christmas gift in 2016 and I managed to do couple pages of it back then. As you might have guessed, then I sort of forgot it for almost a year. In the beginning of the year I got excited about it again and made several pages in short time period. I used quite a bit of time for each project. I have also been browsing wreck journal photos on Instagram. Funny enough, most recently published photos are from Russian speaking areas or Eastern Europe. I wonder if the other side of the world has already got bored with wreck journal? Well, doesn’t matter. I am using wreck journal to re-educate myself. Perfectionist like me sometimes need a bit of a reminder, that nothing is perfect and it is ok to leave things unfinished sometimes. So this book is my educational project for all sorts of inner perfectionist problems.

I have an old image of and eccentric artist in my head. She wears odd thrifted clothes and sits at cafes wearing her glasses on her forehead. She has pile of books on the table and she is doodling on her notebook. There is old dry leafs, envelopes and old playing cards between the pages. She reads the Diary of Anais Nin and listens to old vinyls, spends her free time in libraries and old book stores. He home is filled with velvet furniture, some windows are covered with winding plants and there is room divider which is covered with clothes. At weekends she and her artistic friends get together to play music, read poetry, talk sophisticatedly and drink red wine or absinthe. I have always wanted to be that artistic person and to collect some sort visual journal. Like travel journal, but there would be all sorts of stuff from notes to sketches. Wreck journal is a good start. One of my idols on journals is artist José Naranja who makes fantastic, mini size journals. He even binds the notebooks himself. I am not that good of an artist, but I do my journal with my own style.

I will share here some pages from my Wreck this journal. Those who follow my Instagram have probably already got bored of them.
Note to self: read Diary of Anais Nin again

Jos sinullakin on Wreck this journal-kirja  niin voit saada minulta postia. 
Ensimmäinen kommenteissa hep huutanut saa postitse tämän  paperilennokin.
Ainoa ehto on että lähetät vastaavasti postissa 
minulle yhden tekemäsi
sivun omasta Wreck journalistasi. Sivun saat 
valita itse, mutta siinä pitää olla jotain
sinun itse tekemääsi. Muista lisätä kommetin yhteyteen sähköpostisi (ei näy muille)
niin otan sinuun yhteyttä./

If you have your own Wreck this journal-book, you can recieve some mail
from me. First person who indicates their wish of receiving 
post from me,
will get this paper plane, decorated by me. Only condition 
is that you also
have to send me one page of your Wreck journal. You can 
choose the page you
want to send, but there has to be something that you made. Remember to add
your email address (does not show to others), so I will contact you.

This just makes me feel a bit giddy. Finally I managed to make proper pop up picture. / Olen tästä aika pähkinöinä. Tein vihdoin pop up-kuvan. #wreckthisjournal #drawing #art #popuppictures #randomcat #tuhoatämäkirja #popupkuvat #piirustus #randomkissa #takuthecat

A post shared by Rhia Evildressmaker (@rhia_evildressmaker) on

4 people like this post.

Takapihan kevät / Backyard Spring

Tämä kevät on aika jännittävää aikaa. Istutin viime syksynä muutamia kasveja joiden selviämistä talven yli olen jännännyt pitkän tovin. Vielä muutama päivä sitten koko takapiha oli täysin lumen vallassa. Nyt yli puolet puutarhasta on sulanut ja pääsin ensimmäistä kertaa tutkimaan mille näyttää. Työkaverin isovanhemmilta saadussa pionissa on alkuja! Voitto! Tai no, vielä on pitkä matka valtoimenaan kukkiviin pioneihin, mutta ainakaan juurakko ei kuollut talvella. Siitä saan varmasti osin kiittää paksua lumipeitettä joka suojeli juurakkoa paleltumiselta.

Facebookin paikallisen vaihto-ryhmän kautta saadut köynnöshortensian pistokkaatkin näyttävät juurtuneen, sillä uutta versoa pukkaa. Viimekeväänä saamani raparperin juurakko on  juurtunut mainiosti ja kasvu on ollut vahvaa jo lumen läpi. Keväällä istutetut kotkansiipisaniaiset ovat vielä lumen alla sillä ovat pihan varjoisimmassa kohdassa, samoin perällä oleva iso, kukkapenkki on vielä melkein kokonaan lumen peitossa. Aurinkoisella seinustalla idänsinililjat sen sijaan ovat jo nupulla, kukinta on käsillä. Yllätyksekseni myöskin syksyllä etupihalle tuuppaamani narsissit ovat alullaan. Tämä on pienoinen ihme sillä narsissit olivat koko kesän ulkorappusella, katoksen alla ilman vettä. Ensimmäiset alut tosin ovat saaneet ikävästi pakkasenpuremat, kun en älynnyt niitä alussa peittää. Saa nähdä miten jaksavat kasvaa.

En voinut vastustaa edullisia kukkapaketteja Lidlissä ja ostin kaunista kirjokuunliljaa sekä jaloleinikkiä. Kuunliljaa suunnittelin jo viimekeväänä etupihalle, ikkunan alle uuteen, perustettavaan kukkapenkkiin, mutta kylmä kesä ei innostanut ylimääräiseen kaivuuhommaan ja se jäi tekemättä. Kirsikkapuukin jäi hankkimatta, ehkäpä jo tänä keväänä. Viimekevään suunnitelmista pioni on siis hyvällä mallilla ja portin pieleen suunniteltu köynnöskasvi myöskin. Seinässä kiinni olevien kukkapenkkien siirto on aloitettu syksyllä, jatkuu tänä keväänä. Tästä syystä puutarha näyttää juuri nyt aika myllätyltä. En halunnut kipata hyvää nurmikkoa puutarhakompostiin joten se jäi odottamaan uudelleensijoitusta nyt keväällä.

Kevätsuunnitelmia
– etupihalle se jo viimevuonna suunniteltu pieni pensas
– pensaan ympärille kivikkoasetelma ja mehitähtiä
– uuden kukkapenkin perustaminen toiselle puolen etupihaa
– uuden kukkapenkin kasvit: viiruhelpi, kirjokuunlinja, joku matala varjoisen paikan kasvi
– takapihalla hiekkalaatikon lopullinen poisto, nurmikon tasaaminen
– kukkapenkkien siirto pois seinustalta
– pienen kasvihuoneen suunnittelu

This Spring is going to be exciting. In last Autumn I planted couple things I have been nervously waiting for to grow. Couple days ago our backyard was still completely covered with snow. Now over half of it is already thawed and I was able to investigate. I got a peony from my work colleague’s grandparents and there is small growth on it! Win! Well, there is still long way to go for fabulously blooming peony, but atleast it didn’t die during the Winter. I think the heavy load of snow was protecting it from freezing.

From local Facebook group I managed to get some hydrangea, which I planted in the Autumn. There is also some growth on that, so it survived too. The rhubarb is growing nicely, even through the snow. My ostrich ferns are still under the snow, because they are in the most shadowy area of the backyard. So is most of the large flower bed at the far end of the backyard. However the Scilla siberica by the sunny wall, are already budding, blooming is at hand. To my huge surprise also the daffodils I just shove into the ground last Autumn, are growing. It is a small miracle because I sort of forgot them on the porch without any water for the whole Summer. First leafs got frostbitten though, because I didn’t realize to cover them. We will see how they continue growing.

I could not resist the cheap flower packages in Lidl. I bought very pretty variety of hosta undulata and ranunculus. I planned to have plantain lilies already last Spring, but cold Summer did not encourage me to do digging. I didn’t get my cherry tree either, but perhaps this Spring. Last Autumn my plan was to get peony, and that worked out fine, so did the vine for the garden gate (climbing hydrangea). I already started to move the flower beds away from the wall, and that continues this Spring. For this reason the garden looks quite disturbed at the moment. I didn’t want to ditch the grass into the compost, so I just left it waiting for relocation this Spring.

Spring plans
– small bush on the front side
– around the bush some rocks and houseleeks
– founding a new flower bed on front yard
– plants for new flower bed: phalaris arundinacea, plaintain lilies, small plants that like shade
– removing the sand box completely, evening out the grass
– moving flower beds away from the wall
– planning small greenhouse



Pioni lähdössä kasvuun. / Peony starting to grow.



Köynnöshortensia selvisi talvesta. /
Climbing hydrangea survived the winter.



Karkea luonnos siitä mille takapiha ehkä joskus näyttää. /

Rough sketch of what the garden might look like in the future.

3 people like this post.

1700-lukuiset Olympoksen ilot / 1700’s Joys of Olympos

Ylistäkää jumalten ikuista, pyhää sukua, heitä jotka Gaia, tähtinen Uranos ja tumma Yö synnyttivät, sekä heitä jotka kasvatti suolainen Pontos. Kertokaa, kuinka jumalat ja maa saivat alkunsa.

Jumalten synty – Hesiodos, n. 700 eea

Kun Olymposvuoren jumalat juhlivat, ei heidän pidoistaan nektaria ja ambrosiaa puutu. Heitä viihdyttävät lahjakkaat musikantit ja nokkelimmat älyköt. Heidän kasvonsa loistavat rakkauden hehkussa ja silmänsä kirvelevät kyynelistä kun runoilijat lukevat säkeitään. Muusat ja nymfit ovat heidän seuralaisiaan. Satyyrit lyövät heidän kanssaan korttia ja sileenit heittävät noppaa. Tanssijoiden sulavat askeleet ovat ilo heidän silmilleen ja näytelmän taitava juoni ihastuttaa huokauksiin asti.

Mutta häilyväinen on Jumalten mieli, se muuttaa suuntaa kuin tuuli. He pettävät jopa omiaan ja juonivat tuhon tiellä. Kuka selvää saa, miten rakastaa Zeus tai Afrodite? Entä petoksen taikka surmatyön, taikakeinoin toteuttaa. Niin on arvaamaton, suku Jumalten ja titaanien.

Lisää kuvia baalista voi katsoa tästä.

From the Heliconian Muses let us begin to sing, who hold the great and holy mount of Helicon, and dance on soft feet about the deep-blue spring and the altar of the almighty son of Cronos […] Thence they arise and go abroad by night, veiled in thick mist, and utter their song with lovely voice, praising […] Earth, too, and great Oceanus, and dark Night, and the holy race of all the other deathless ones that are for ever.

Theogony – Hesiod, 700 bce

When Greek Gods celebrate, there is plenty of ambrosia and nectar in their parties. Most talented mucisians and wisest scientist are entertaining. Their faces glow from love and their eyes are salted by tears, when poets read their verses. Muses and nymphs are their companions. Satyrs play cards with them and Silenus throw the dice. Smooth movement of dancers is pleasure to their eyes and clever story of the play makes them sigh.

But the mind of the God is changing, just like the wind on the vane. They cheat and plot, against their own even. And that will be their doom. Who figures it out, and how they love, Zeus or Afrodite? Which one to deceive or which one to kill, with their magical skills? So unpredictable and scheming, is the family of Gods and titans.

More photos of the event you can find here.





Jumalatar Iris toimittaa uhrilahjat Heralle. /

Goddess Iris delivering sacrifice to Hera. 





Perseus surmaa Medusan / Perseus kills Medusa




Andromeda merihirviön vankina /

Andromeda is captured by Sea Monster 



Selene, kuun henkilöitymä, magian ja noitien suojelija.
Kuva: Nora Juusela/

Selene the incarnation of moon, protector of magic and witches.
Photo: Nora Juusela



Kuva: / Photo: Nora Juusela

A post shared by Rhia Evildressmaker (@rhia_evildressmaker) on

Tanssija / Dancer: Anastasia Popova

4 people like this post.

←Older