Aina kaikki ei mene ihan putkeen, kuten olemme huomanneet. Viikonloppuna järjestettiin Museoiden Yö keralla DesignTorin ja houkuttelin isännän mukaani kierrokselle. Tarkoitus oli vilkaista tori, katsastaa William Lomaxin valokuvanäyttely ja huristella museobussilla Näsilinnan kierrokselle. Olin etukäteen tarkistanut netistä että bussit lähtevät tasalta ja puolelta. Tutkimme torin tarjonnan ja katsoimme näyttelyn ja totesimme että kello on juuri sopivasti kymmentä vaille yhdeksän joten bussin lähtöä ei joudu kauaa odottelemaan. Kävellessämme bussille kuitenkin kuulimme kuskin sanovan muille asiakkaille jotta bussi lähtee vartin yli. Hämmentyneenä katsoimme isännän kanssa toisiamme ja päätimme että emme todellakaan jää lähes puoleksi tunniksi odottelemaan bussin lähtöä vaan menemme Näsilinnalle omalla autolla.
Pääsimme Milavidaan noin 10 yli yhdeksän. Meitä vastassa oli opas joka kysyi että haluammeko osallistua kello 23 alkavaan opastettuun kierrokseen. Hämmennyin aika tavalla koska olin netistä varmistanut että kierroksia on tasatunnein ja nyt vaikutti siltä että seuraava olisi vasta lähes kahden tunnin kuluttua. En edes tajunnut kysyä mitä tapahtui klo 22 opastukselle. Samaan hengenvetoon opas totesi että yläkerta on muuten sitten suljettu eikä sinne pääse kuin opastetun kierroksen mukana. Olin tässä vaiheessa jo sen verran kyrsiintynyt että tokaisin vain että no me katsomme sitten vain alakerran ja lähdemme pois. Olisi ollut ihan vaikka fiksua ilmoittaa ohjelmatiedoissa että yläkertaan ei pääse ilman opaskierrosta. Talon alakerta kun on ilman opastusta hyvin nopeasti katsottu. Kotona sitten hoksasimme että kymmenen opastus oli todennäköisesti buukattu jo täyteen.
No siinä alakerran näyttelyihin tutustuessa hoksasimme että ohjelmalehtisen mukaan tapahtumassa voi geokätköillä ja noutaa sen jälkeen palkinnon museolta. Navigaattorimme jäi kotiin mutta isäntä päätti kokeilla onneaan puhelimella. Ohjelmalehtisessä ei kuitenkaan annettu mitään infoa siitä mistä geokätköstä oli kysymys, ainoastaan linkki kätköilysivustolle jolta ei löytynyt mitään infoa tapahtumasta saati kätköistä jotka voisivat olla tekemisissä tämän tapahtuman kanssa. Ohjelmalehtinen ei myöskään kertonut minkä tapahtumaan osallistuvan museon lähettyviltä mainittu kätkö saattaisi löytyä ja mistä museosta tämä mainittu “palkinto” olisi saatavilla. Vajavaisilla tiedoilla kätkön etsiminen on jokseenkin mahdotonta joten ei mennyt sekään niinkuin Strömsössä. Museoiden yöstä siis jäi ehkä hivenen karvas maku suuhun. Tämänpäiväisestä (16.5.12) Tamperelaisesta voitte kuitenkin lukea mitä jännittävää bongasin Design-torilla.
IN ENGLISH
Everything doesn’t always go as planned, as you all might have noticed. Last weekend there was Night of the Museums with Design Market. I lured my hubby to join me to the tour. Our intention was to check the market, William Lomax’s photo exhibition and take the museum bus to Milavida “castle” (also known as Näsicastle). I checked beforehand from the internet that busses leave every hour and half past. We then checked the market (which was very busy!) and the exhibition and noticed that it was 10 to nine, so just perfect timing to get to the bus. While approaching the bus we heard the driver saying someone that bus leaves quarter past. Me and my hubby looked at each other with round eyes and decided not to wait almost half an hour but take our own car to Milavida instead.
We got there around 10 past nine. Guide greeted us while entering the building and asked if we would like to join the eleven o’clock tour. I was, again, pretty confused because I had checked beforehand that there was tour every hour. I said no no, we are not going to wait almost two hours for that. Then the guide said btw, upstairs of the building is not open except for those who are on the guided tour. I raised my eyebrows because the info online didn’t say anything about upstairs being closed. For your information, this gorgeous baroque revival style castle or palace if you prefer, previously a museum, has been closed since 1998 but couple exceptions. It is owned by city of Tampere and it has been kept as a storage, now emptied and fading badly without proper care. The downstairs was checked pretty fast without quided tour. Well, after hearing that I was already rather pissed off so we decided just to check the downstairs and go home. Later at home we realized that the ten o’clock tour probably was fully booked.
Well, then we noticed that on the brochure there was info about geocaching on the event and then pick up a reward from the museum. We didn’t realize this before leaving home so we didn’t have our navigator with us but hubby tried with his phone. However the booklet didn’t refer to any specific geocache, only a link to caching webpage. There wasn’t any additional info on that page. Nothing about what caches are the ones included in this event and what museum to pick up the reward from. Without any details it was pretty much impossible to find a cache in question. So this Night of the Museums left a bit bitter after taste. However the Design Market was fun and I ended up writing about in my this weeks article in local newspaper.
ThinkToday valmistaa tyylikkäitä sisustustuotteita rakennusalan hukkapaloista
(kuten laminaatista, muovimatosta jne). /
ThinkToday makes stylish items for home from construction business leftovers
(like laminate flooring or plastic carpets etc).
KraaKraan puiset silmälasinkehykset ovat nerokkuudessaan täydellisiä. /
Wooden glass frames by KraaKraa are perfectly brilliant.
Vintage-rintasolkia / Vintage brooches
Museobussi / Museum bus
Milavidan koristeellinen terassi / Decorative terrace in Milavida
May 16th,2012
Geokätköily,
Häppeninkiä,
Inspiraatio,
Jotain ihan muuta,
Kitinää,
Mun elämä,
Ostoksilla | tags:
Events,
Geocaching,
Inspirational,
My life,
Style,
Whine |
No Comments
Kevät on kiireistä aikaa ja huomasin tuossa yhtäkkiä että toukokuu on jo puolessa. Sehän tarkoittaa että Sew Cinematic-haaste päättyy ihan pian. Minulle tulee siis tapani mukaan taas kiire. Kaava on piirretty mutta kangas on edelleen leikkaamatta ja kirjailun suhteen en ole vielä päättänyt mitään lopullista. Malli on loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Päänvaivaa tuottaa ainoastaan se miten toteutan etuosan kiinnityksen: onko vain pään yli vedettävää mallia vai tuleeko napitus ja onko napitus vain ylhäällä vai jatkuuko alas asti? Päätöksiä, päätöksiä! Kaavaa minulla ei nyt ole teille näyttää mutta saatte kuitenkin pienen vilauksen kankaista.
IN ENGLISH
Spring is busy time and I just noticed that May is already half gone. Which means that Sew Cinematic-challenge is almost over. As usual, I will be strugling to keep my schedules. I have the pattern drafted but I still haven’t cut the fabric and I haven’t decided what to to about the embroidery. The actual model is very simple. I’m only troubled by the front: is it going to be with or without buttons and if buttons are they only on top or do they go right down to the hem? Decisions, decisions! I can’t show you the pattern but you get to have a look at the fabrics.
Vedenväristä sifonkia ja hennon vaaleansinistä viskoosia vuoriksi.
Sifonki on itseasiassa vaaleampaa kuin kuva kertoo. /
Aqua chiffon and pale blue viscose for lining.
Chiffon is actually lighter in colour than in the photo.
2 people like this post.
Postaus sisältää alastomuutta / This post includes nudity
Taas on vietetty yksi hullu ilta burleskin pyörteissä. Helsingin Puistoravintola Kaisaniemi kirjaimellisesti täyttyi upeista puvuista ja tyylikkäistä herrasmiehistä Sinsational Spring Awakeningissä, teemanaan tietysti kevät. Niinpä tämänkertainen asuni oli varsin metsänneito/vestan neitsyt/art nouveau keiju-henkinen viritelmä. Rimpsuisesta maksihameesta muotoutui epäsymmetrinen mekko sifonkisilla olkaimilla, liehukkeella ja paperikukkasilla. Kampauksestakin tuli hieman art nouveau tyyliä jäljittelevä sotkuisin kiharoin ja minipalmikoin. Itse tapahtuma oli aika huikea lukuisine esiintyjineen. The Virallisen Tapahtumakatsauksen ja lisää kuvia löydät myöhemmin Burlesque Finlandista.
IN ENGLISH
Another crazy night with burlesque. Park restaurant Kaisaniemi in Helsinki was filled with gorgeous dresses and stylish gents in Sinsational Spring Awakening, theme being spring, of course. So my outfit for the night was rather Lady of the Forrest/ Vesta Virgine/ Art Nouveau Fairy-styled ensemble. Fringed maxi skirt turned into asymmetrical art nouveau dress with chiffon shoulder straps, paperflowers and attached scarf. Even my hairdo was a bit art nouveau style with messy curls and mini braids. The event itself was pretty amazing with numerous artists. You will find The Official Event Review and more photos later in Burlesque Finland.
Anna Fur Laxis
Tin Ker Bel
Bent van der Bleu
Sandy Jungle with Sir Willy Waterlily
Bettie Blackheart
Koko La Douce
Anna Fur Laxis
3 people like this post.
Se on taas kuukausittaisen EBEW-haasteen aika. Edellinen pastelli-haaste meni multa ohi lemmikki-stressin takia, mutta nyt päätin vakaasti osallistua. Teemana tällä kertaa Nautical, eli merellisissä fiiliksissä mennään. En ole oikein ikinä ollut mikään merihenkisten asujen ystävä, mutta koska tuota sinistä väriä on kaappiini alkanut kerääntyä niin joku sinnepäin-asu on kohtalaisen helppo väsätä. Ehkä menin sieltä missä aita on matalin ja tyydyin hienovaraisempaan vaihtoehtoon liian alleviivaavan sijaan, sillä vaakaraitoja, tuota merihenkisyyden huipentumaa, ei kaapistani löydy. En löytänyt sinistä suikkaani mistään joten hiuksiin tökkäsin eilisen orkidean. Ollapa nyt jossakin lämpimässä, puisen purjeveneen kannella, siemailemassa eksoottista drinkkiä… Ranskan Riviera ei olisi ollenkaan hullumpi vaihtoehto.
IN ENGLISH
It is once again, time for monthly EBEW-challenge. I missed last months Pastel-challenge, due to pet-stress, but this time I was determent to participate. Theme is now Nautical. I have never been a fan of nautical outfits, but because blue colour has now started to pile in my wardrobe, it was relatively easy to put this outfit together. Perhaps I took the easiest route and settled for more subtle option instead of a loud one, because horizontal stripes, the epitome of maritime, can’t be found in my wardorbe. And I could not find my Garrison hat so I just put yesterdays orchid in my hair. Oh how I wish I could be somewhere warm now, on the deck of the wooden sailboat, sipping exotic drink… French Riviera wouldn’t be a bad option at all.
Mekko – kaverilta
Kengät – Clarks
Silkkihuivi – myyjäiset
Dress – from a friend
Shoes – Clarks
Silk scarf – jumble sale
1 person likes this post.
Välillä tuntuu että elämä potkii päähän ihan urakalla. Tänä keväänä on ollut kaikenlaista epämiellyttävää juttua, viimeisimpänä pienet koettelemukset auton kanssa. Vaihdoimme nimittäin viikko sitten vihdoin kesärenkaat vain todetaksemme että yksi niistä on typötyhjä. Keskeltä rengasta löytyi naula. Rengas saatiin onneksi paikkautettua ja auto on taas back in business. Nämä jatkuvat ylimääräiset rahareiät voisivat kuitenkin jo vähitellen loppua, kiitos vain. Tänään onneksi paistoi aurinko ihanasti kun kävin ulkoiluttamassa asua jossa on jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa valkkia jonka tilasin jo aikaa sitten, Olivian Vintage Look workshopin jälkeen. Se on aika muhkea vai mitä!
IN ENGLISH
Sometimes it feels like life is kicking on the head pretty much all the time. This spring has been pretty nasty, latest issue happened with our car. We finally changed the summer tires on, just to find out that one of them was completely flat. Right in the middle of it there was a nail. Thankfully we were able to get it repaired and car is now back in business. But these continuous extra expenses could now just stop appearing, thank you very much. Thankfully today was sunny and pretty when I went for outing wearing this outfit with something old, something new, something borrowed, something blue. I also tried first time my hair rat, which I ordered already right after Olivia’s Vintage Look workshop. It is pretty large, don’t you think!
Vanhaa: kaikki muu paitsi
Uutta: punainen patellavyö, Suomen nauhatehdas
Lainattua: 70-luvun neule, äidiltä
Sinistä: mokkakengät, Clarks
Old: everything else except
New: red belt, Finland’s Ribbonfactory
Borrowed: 70′s cardigan, from mum
Blue: suede shoes, Clarks
Valkkinuttura
Hiuskukka: Olivia Rouge shop /
Hair rat bun
Hairflower: Olivia Rouge shop
2 people like this post.
Ihminen tulee iloiseksi hirmu pienistä asioista. Niinkuin nyt vaikka siitä että saa tehdä kodistaan pikkusirkuksen, viettää vapunaattoa hyvien ystävien kanssa, syödä kotitekoista hattaraa ja näyttää hetken elämässään sirkustaiteilijalta. Aurinkoista toukokuuta ihan kaikille!
IN ENGLISH
Person can become happy on very small things. Like the fact that one can turn her home into a small circus, spend the Mayday Eve with good friends, eat homemade candy floss and atleast once in her life look like a glamourous circus artist. Sunny May for all of you!
Amazing Non-bearded Lady
Happiness is your very own candy floss machine!
8 people like this post.
Onko teillä, arvon lukijat suvussa ketään sellaista sankarihahmoa? Sellaista sukulaista josta ajattelette että ompa hän jännittävä persoona, tai tuntuuko jonkun sukulaisenne elämä kovin salaperäiseltä ja ihmeelliseltä? Minulla on sellainen sukulainen. Muistan lapsuudesta mummuni tarinat Ameriikan täti Ailista joka lähetti lahjapaketteja Suomen sukulaisille.
Aili-täti syntyi 22 Toukokuuta 1902 kolmilapsiseen perheeseen ainoaksi tyttäreksi. Jo nuorena hän päätti kokeilla onneaan ja matkusti maailmalle. Ailista tuli Ameriikan täti joka asui Ottawassa ja Montrealissa ja lähetti sukulaisille vaatepaketteja. Aili meni naimisiin saksalaisen miehen kanssa mutta ei koskaan saanut lapsia. Hän työskenteli suurimman osan elämäänsä herrainklubin taloudenhoitajana ja sai eläkkeelle lähtiessään työpaikalta lahjaksi puisen laatikon jossa oli koristeellisia ruokailuvälineitä. Viimeisinä elinvuosinaan Aili palasi Suomeen ja muutti asumaan meidän luoksemme. Minä siis tapasin Aili-tädin, tosin olin niin nuori etten juurikaan muista hänestä mitään. Muistan pienen ryppyisen valkohiuksisen naisen jonka dementia teki sekavaksi.
Muistoksi Ameriikan tädistä jäivät valokuva-albumit, muutamia vaatteita ja upea sininen matka-arkku joka valitettavasti ruostuu maalla aitassa koska ei mahdu meille. Valokuva-albumeita katsoessa tulee käsitys elämäniloisesta naisesta jolla oli hyviä ystäviä ja kiinnostava aktiivinen elämä. Aili-täti on minulle mysteerinen henkilö jonka elämänvaiheet ovat jo melkein unohtuneet ja jäljellä on vain pieniä murusia. Hän on salaperäinen sankarihahmo joka uskalsi uhmata kohtaloa ja lähteä seikkailuun.
IN ENGLISH
Do you have any hero figures in your family? The kind of relatives you think are exciting personalities, or someone that makes you feel they have mysterious or wonderfull life? I have that kind of relative. I remember from my childhood my granny’s stories about American Aunt Aili who sent gift packages to relatives back in Finland.
Aili was born in 22th of May 1902. She had two brothers. As a very young woman she decided she’d try her luck and moved abroad. Aili became American Aunt who lived in Ottawa and Montreal and sent clothes to relatives in Finland. She married German guy but never had any children. Most of her life she worked as a housekeeper in Gentlemens Club. When she retired she got wooden case with decorative cutlery as a retirement gift. For her last years she returned to Finland and moved to live with us. So I actually met Aunt Aili, but I was so young I don’t really remember much of her. I remember small wrinkled whitehaired lady who was disorientated from dementia.
Things that are left behind were her photo albums, some clothes and magnificent blue travelcase which unfortunaly is rusting at my mum’s cold storage because it doesn’t have room at our place. When looking at those photo albums I get an idea of a joyful lady who had good friends and interesting active life. Aunt Aili is for me a mysterious character, who’s life is now almost forgotten and only little crumbs are left. She is a interesting heroine figure who had the courage to fight the fate and adventure a little.
Nuori Aili (oikealla) ystävänsä kanssa kotikonnuilla 1926 /
Young Aili (on right) with her friend at home 1926
Ailin ystäviä Kanadassa / Aili’s friends in Canada
Aili miehensä kanssa / Aili and her husband
Ailin aviomies.
Kun olin siinä 20-v katselin tätä valokuvaa ja ajattelin että voi kumpa
miehet nykyäänkin olisivat näin komeita ja tyylikkäitä! /
Aili’s husband.
When I was around 20 or so I used to look at this photo and say
to myself: oh I wish all men would look like this and be as stylish!
Aili tummansinisessä mekossa ystävineen. /
Aili, wearing dark blue, with her friends.
Ailin kanadalaiset passit / Aili’s Canadian passports
Nuoruudenkuvia / Photos from younger years
Ailitädin kengät, kokoa 41 / Her shoes, size 41
Aili veljineen kotipihassa, valokuva olohuoneemme seinällä. /
Aili and her brothers, photo hanging on our living room wall.
Tädin eläköitymislahja / Aunt’s retirement gift
8 people like this post.
Vähän on ollut kuiva huhtikuu blogirintamalla. Ei ole tehnyt mieli hirveästi postailla eikä juuri lueskellakaan blogeja. Tilanne toivottavasti tästä pian tokenee jahka kesä pääsee kunnolla aluilleen, ilma raikastuu ja fiiliksetkin paranee. Kohta pitää rientää tekemään kämpän siivousta vappupirskeitä varten ja sillä välin saatte ihailla mitä löysin tänään kirppikseltä. En tiedä miksi mutta jostain syystä olen alkanut ostaa kirppiksiltä sateenvarjoa. Minulla on jo yksi raidallinen, yksi liukuvärjätty ja yksi tummansininen. Tämänpäiväinen löytö kätkee sisäänsä yllätyksen. Erittäin kukallisen ja sateella hirmuisen piristävän. Samantapaisia sateenvarjoja bongasin talvella uutena Marjamäen Pajutilalta, jos en väärin muista ne maksoivat 25€. Tämä varjo elegantteine kädensijoineen maksoi vain kaksi euroa.
IN ENGLISH
It’s been a bit dry season in my blog this April. I haven’t really felt like posting or even reading blogs. Situation hopefully improves when summer arrives, air gets more fresh and I start feeling better. Soon I have to run to do some serious house cleaning for our coming Mayday bash, but meanwhile you can have a look what I found today while thrifting. I don’t know why but for some reason I have started to buy umbrellas from flea markets. I already have one striped, one gradient dye and one dark blue. Today’s find hides a surprise inside. Wonderfully flowery and very cheering in rain. I have seen similar brollies just past winter in Marjamäki Willowfarm, if I recall correctly they were about 25 €. This brolly with elegant handle was mere 2 €.
Ei ihme että se näyttää niin elegantille, sehän tulee Pariisista! /
No wonder it looks so elegant, it comes from Paris!
5 people like this post.
Vappu on ihan pian täällä joten tänään teki vähän mieli askarrella. Aiomme järjestää sirkusteemaiset vapunaaton bileet joten värikäs viirinauha kiehtoi mieltäni. Materiaalit löytyivät omista varastoista ja 10 metriä nauhaa valmistui alle tunnissa. Tässä helpot ohjeet:
IN ENGLISH
Mayday is almost here so today I wanted to do some pretty decorations for Mayday Eve Party. We are going to organize circus themed party so colourful bunting kind of tickled my imagination. I found suitable material from my stash and about 10 meters of bunting was ready in less than an hour. Here’s easy how-to:
Tarvitset: askartelupaperia tai tapettinäytteitä, kapeaa
vinokanttia (leveys n. 1-1,5 cm), sakset,
kolmion kaava & lyijykynä, ompelukone
1. Piirrä kolmion kaava (lev. 12 cm, korkeus 14 cm) ja sitä
apuna käyttäen piirrä kolmioita erilaisille askartelupapereille
(tai tapetille tai kankaalle), leikkaa kolmioita haluamasi määrä
You need: craft paper or wallpaper samples,
narrow biastape (width about 1-1,5 cm), scissors,
pattern for the triangle, pencil, sewing machine
1. Draw the pattern of the triangle (hight 14 cm, width 12 cm) and
with the pattern draw triangles on variety of craft paper
(or wallpaper or fabric even), cut as many flag triangles as you want
2. Järjestä kolmiot värien ja kuvioiden mukaan haluamallasi tavalla.
Viirinauha näyttää parhaimmalta jos samanväriset ja -kuvioiset
kolmiot eivät ole ihan vierekkäin. Kokoa kolmiot halutussa järkestyksessä
yhdeksi kasaksi josta ne on helppo ottaa.
2. Arrange colours and prints as you wish. Bunting looks
best if same colours or prints are not side by side.
Make a pile keeping the order you wanted, it’s easy to
sew them straight from the pile.
3. Ompele koneella vinokantti kaksinkerroin pituussuunnassa ja
ompele samalla viirien kapeat sivut vinonauhan väliin,
esim noin 10 cm välein. Voit ommella ne myös lähemmäksi tai
kauemmaksi toisistaan. Mitä lähempänä toisiaan viirit ovat, sitä
lyhyemmälle matkalle ne riittävät.
3. Fold the bias tape in half lengthwise and sew with machine.
At the same time sew the short side of the flags between
the folded bias tape, about 10 cm apart from each other.
You can also sew them closer or further from each other.
The closer each other they are, the shorter the bunting will be.
4. Ja sitten voitkin ripustaa upean viirinauhan,
ihailla kättesi jälkeä ja nauttia juhlista.
4. And then you can hang your gorgeous bunting,
admire your handywork and enjoy the party.
4 people like this post.
Olen tietoisesti pitänyt tämän blogin sisällön pääasiassa kevyenlaisena ja osin vähän huumoripitoisenakin. Joskus kuitenkin helpottaa kun saa purkaa asioita ihan kunnolla. Pääsiäinen ja sen jälkeinen viikko ovat olleet hirvittävän raskaita. Toinen pikkuisista rotistamme on ollut vakavasti sairaana. Lääkärikäynti oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Päätimme vielä yrittää saada rotan jotenkin toipumaan kotihoidolla vaikka se epätodennäköistä olikin. Huoli rotan kunnosta on painanut päivittäin mieltäni. Vala-rotan huonon kunnon lisäksi huomasimme perjantaina että toisella rotallamme on vatsassa patti sekä kummallakin on jotakin ulkoloisia. Viikonloppu siis kului varsin hysteerisessä mielentilassa. Eläimet ovat ns. heikko kohtani. En pysty katsomaan edes eläindokumentteja itkemättä.
Tänään eläinlääkäri vahvisti Taylan maitorauhaskasvaimen ja antoi rottatäihin loishäädön. Pikku-Valan jouduimme päästämään viimeiselle matkalle. Lemmikeistä luopuminen on minulle aina hirveän tuskallista koska kiinnyn niihin niin kovasti. Ehkä saamme pitää toisen rottaneidin vielä hetken luonamme ennenkuin eron aika tulee. Taylan vauhti ei ainakaan ole hidastunut kasvaimen myötä yhtään vaikka neiti on jo yli kaksivuotias. Lemmikin menetyksestä huolimatta haluan antaa ison kiitoksen meitä palvelleelle Veterin henkilökunnalle joka osoitti todellista välittämistä eläimiä ja heidän omistajiaan kohtaan! Kiitos!
IN ENGLISH
I have knowingly kept the content of this blog rather light and sometimes even a bit amusing. However sometimes it makes me feel better if I can write about what I really feel. Easter and week after it have been really terribly exhausting for me. Our little Vala rat has been seriously ill. We took her to the vet a week ago and it was next to nothing. We decided to see if we can make her better at home even though it was pretty uncertain. Worry about the well-being of our rat has been heavy on my shoulders every day. In addition to that we also noticed on friday that our other rat has big lump on her belly and both of them have mites. So our weekend was rather hysterical. Animals are my weak spot. I can’t even watch animal documentaries without crying.
Today the vet confirmed that Tayla has tumor on her belly and gave treatment for rat lice. But our little Vala we had to send on her last journey. Letting pets go is always very painfull to me. I get attached to them so much. Perhaps we get to keep our other rat little while longer before she has to go. Atleast the tumor hasn’t slowed her down at all even though she is already over two years old. Despite of the loss of our beloved Vala I have to say huge thanks to the Veter animal clinic that we took our pets today. Their staff showed true caring about the animals and their owners! Thank you!
Vala riippumatossa, lempipaikassaan /
Vala in a hammock, her favourite spot
Vala the rat & Taku the cat
