Puutarhaunelmia / Garden dreams

Kesä on sitten taputeltu ja puutarhakin pukeutuu syysasuun. Viimeisetkin mysteerikasvit on tunnistettu ja nyt on aika tehdä päätöksiä ja suunnitelmia ensi kesäksi. Kukkapenkkien siirto-operaatio on vielä kesken, mutta tarkoitus on siirtää piakkoin kurjenmiekat ja pikkusydän kauemmas seinästä, pihalaatoituksen viereen. Kuunliljat on tarkoitus siirtää talon toiselle puolelle, varjoisampaan, uuteen perustettavaan kukkapenkkiin. Samaan penkkiin tulee osa viiruhelpiä, sekä mahdollisesti vuorenkilpeä ja äidiltä toista, isompilehtistä kuunliljaa. Toiseen talon etupuolen kukkapenkkiin on tarkoitus istuttaa jaloangervoa joka ei hirveästi leviä eikä kasva kovin suureksi, sekä mahdollisesti mehitähteä. Alunperin oli ajatus istuttaa samaan penkkiin joku pieni havu tai köynnös, mutta luovuin ajatuksesta. Kiva kuitenkin olisi että pihassa olisi jotain mielenkiintoista katsottavaa ympäri vuoden ja että kukkivia kasveja olisi koko kasvukauden ajan eikä vain keskikesällä tai syksyllä. Nythän se jo toteutuukin aika kivasti. Suuri osa pihan kasveista (kuten illakko, rohtosuopayritti, pikkusydän ja kurjenmiekat) on perinteisiä vanhoja puutarhakasveja ja pidän kyllä siitä ajatuksesta että niitä on pihassa.

Vanhat kasvit
Vuorenkilpi (ainakin osa lähtee, osa siirretään)
Rohtosuopayrtti
Viiruhelpi (osa lähtee, osa siirretään)
Elokuunasteri
Siperiankurjenmiekka (osa lähtee, osa siirretään)
Taatankurjenmiekka (osa lähtee , osa siirretään)
Kuunlilja (siirretään)
Pihakäenkaali (osa lähtee, mutta saa myös levitä)
Illakko
Maahumala (osa lähtee)
Suikeroalpi
Peurankello (luultavasti lähtee)
Akilleija
Pikkusydän (siirretään ja toivottavasti selviää siirrosta)
Idänsinililja
Pajuangervo
Palavarakkaus (siirretään)

Siperiankurjenmiekka kukkii kesä-heinäkuun taitteessa. /
Iris Sibirica blooming in June-July.

Pihassa kasvaa tietysti myös luonnonkasveja, kuten ojakellukka. /
Of course there are some wild plants too, like this water avens.

Taatankurjenmiekassa on likaisenkeltainen väri. /
This  particular Iris variegata is special Finnish variety,
named after Finnish author. You recognise it by the dirty yellow colour.

Akilleija kukkii. Taustalla viiruhelpiä, rohtosuopayrttiä ja elokuunasteria. /
Aquilegia blooming. Common soapwort, Reed canary grass and
Michaelmass-daisy on the background.

Pikkusydän halusi kasvaa kiinni seinässä. /
Bleeding heart wanted to grow right next to the wall.

Takapihalla, meidän ja naapurin välissä kasvaa pajuangervo joka leviää vähän turhan railakkaasti. Naapuri inhoaa sitä, eikä se minunkaan suosikkini ole. Siitä luultavasti hankkiudutaan eroon viimeistään keväällä. Sen tilalle kuitenkin olisi kiva saada jotakin, sillä aitaan jää pensaan lähdettyä aukko. Itseäni aukko häiritsee ja keksin tässä muutama päivä sitten että aukon voisi peittää pienellä kasvihuoneella. Ehkä. Asiaa lienee paras kysyä ensin vuokranantajalta. Mielikuvitustani ehti jo kovin kutkutella vanhoista ikkunaruuduista rakennettu, rustiikkinen kasvihuone jonne voisi ripustaa vähän tunnelmavaloja ja sen sellaista. Neuvottelen isännän kanssa rakennusasioista tuonnempana.

Uudet kasvit
Kotkansiipisaniainen
Orvokki
Mustaherukka
Raparperi
Köynnöshortensia
Ruohosipuli

Kurjenmiekat ja hyötykasvitarha heinäkuun alussa. /
Irises and kitchen garden in early July.

Sama nurkka syyskuussa. Kukat ovat kukkineet ja palsternakat ja
tammenlehväsalaatit on jo korjattu pois. Kesäkurpitsa vielä puskee tavaraa. /
Same corner in September. Flowers are gone, parsnips and oak leaf lettuce
have been already harvested. Summer squash is still growing zucchini. 

Kasvilavakokeilu on ollut pienimuotoinen, mutta varsin menestyksekäs. Siihen päätyi lopulta ryhmäsamettikukkaa torjumaan tuholaisia, tammenlehväsalaattia ja tavallista lehtisalaattia, palsternakkaa ja kesäkurpitsaa. Salaatit suorastaan räjähtivät käsiin enkä millään ehtinyt syömään niitä sitä tahtia kun ne ovat kasvaneet. Ensi kesänä siis vähän vähemmällä määrällä. Kesäkurpitsan taimia istutin alunperin kaksi, mutta toisen niistä söi joku tuholainen, epäilen mansikkanälvikästä. Toinen taimi selvisi ja on tuottanut viisi mukavan kokoista kurpitsaa. Lisää alkuja ja kukkiakin olisi vielä, mutta ikävä kyllä kelit taitavat loppua kesken. Loppukesästä tuuppasin lavaan vielä kaupan yrttihyllystä ostetut tillin ja ruohosipulin. Tilli menehtyi, ruohosipuli senkuin porskuttaa. Sen pitäisi olla monivuotinen, joten odottelen uutta kasvustoa ensi vuodelle. Mustaherukasta en odottanut kovin suurta satoa, sitä tuli ehkä pari desiä. Ensi vuonna toivon mukaan reilummin. Raparperi sen sijaan on lähtenyt hienosti kasvuun. Satoa en kylläkään ole vielä kamalasti korjannut, vaan ohjeiden mukaan antanut sen rauhassa juurtua.

Bubbling under
Pioni
Kirsikka
Jaloangervo tai japaninangervo
Kuunlilja
Mehitähti

Harkinnassa
Krookus
Jalokärhö
Humala
Lumikello

Suurin osa kukista on nyt kukkinut. Kiitäjäntoukkien lähes kokonaan syömä palavarakkaus vielä jaksaa yrittää puskea lisää kukkaa, vaikka onkin aika ränsistynyt. Mutta on yksi joka vasta aloittelee, nimittäin gladiolus. Ostin talvella pussin edullisia gladioluksen sipuleita tutkimatta asiaa sen tarkempaa. No selvisi myöhemmin että ne ovat usein myöhäisiä kukkijoita, koska Suomen kesä on liian lyhyt niille. Pitäisi kai esikasvattaa sisällä ensin tai jotain. Lisäksi luulin ensin että kuudesta sipulista vain kolme lähti kasvuun. No nyt ne kaikki kuusi kyllä kasvavat, mutta kukkimaan niistä ehtii vain tuo yksi johon on juuri avautunut ensimmäinen kukka. Teoriassa sipulit pitäisi voida nostaa ylös ja pistää ne talvisäilöön, mutta katsotaan. Niiden kukkien väri on kyllä jotain uskomatonta, joten miksei kukkasipulien talvettamista voisi tällainen aloittelijakin piruuttaan testata.

Kesäkukat
Pioniunikko (siemenpaketin mukaan, mutta itse kasvi näyttää jollekin muulle unikolle)
Köynnöskrassi
Gladiolus
Petuniat kukkalaatikossa ja amppelissa

Summer is gone and the garden is preparing for Autumn. All of the mystery plants have been identified and now it is time to make decisions and plans for next Summer. Moving the flower beds is still in process, but my plans are soonish to move the irises and burning heart further away from the wall. Plantain lilies I’m planning on moving to the other side of the house, to a new flower bed. Same flowerbed will have reed canary grass and possibly  bergenia and another larger plantain lily from mum.  On the other flower bed on that side of the building I’m going to put small filipendula, which doesn’t spread much. And possibly some houseleeks. Originally I was planning of putting small pine or a vine on that, but I decided to leave that. It would be nice to have something interesting to see on our yard all year round and that there would be blooming flowers during whole growth season. Which it already does rather nicely. Many of the garden plants are old and traditional Finnish garden plants (like hesperis matronalis, common soapwort and irises) and I do like the idea of having them.

Old plants
Bergenia (some of it goes, some will move)
Common soapwort
Reed canary grass (some go, some will move)
European Michaelmas-daisy
Iris sibirica (some go, some will move)
Iris variegata (some go, some will move)
Plantain lily (will move)
Oxalis fontana (some will go, is allowed to spread too)
Hesperis matronalis
Ground ivy (some go)
Creeping jenny
Campanula glomerata (probably goes)
Aquilegia
Bleeding heart (will move and hopefully survives)
Scilla
Filipendula (got to go)
Burning love (will move)

Kesäkuussa palavarakkauden söi kiitäjä. Syyskuussa se edelleen kukkii
vaikka suuri osa lehdistä on syöty ja kukkanuputkin kertaalleen. Sitkeä kaveri. /
Burning love was eaten by a butterfly in June. In September it’s still
blooming even though most of the leaves are half eaten and some
flower buds too. Seems to be pretty durable plant. 

At the backyard, between our and neighbours yard, grows  filipendula. It is one of the fast spreading type. Our nextdoor neighbour hates it and it’s not my favourite either. We will probably get rid of it in Spring at the latest.  It would be nice to replace it with something, because removing it leaves a gap on the fence. Gap is somewhat disturbing to me and couple days ago I thought that perhaps we could build a small greenhouse to cover the gap. Perhaps. But we have to ask the landlady first. I have to admit that it is already tickling my imagination, something made of old windowframes. A bit rustic style with fairy lights and such. I will have to negotiate with hubby about it too later.

New plants
Ostrich fern
Pansy
Blackcurrant
Rhubarb
Climbing hydrangea
Chives

Kesä on ollut kylmä ja sateinen, joten kesäkurpitsa on tarvinnut apua pölytykseen. 
Kapeavartinen hedekukka kuvan keskellä tuottaa siitepölyä. Sitä voi pölyttäjä-
hyönteisten puuttuessa itse sutia vaikka siveltimellä paksuvartisiin emi-kukkiin.
Paksu varsi on kesäkurpitsan alku joka kasvaa täyteen mittaansa vain jos päässä
oleva emikukka on pölyttynyt. /
Summer has been cold and rainy, so zucchini requires help for pollinating.
Stamen-blossom with narrow stem produces the pollen. When there is not enough
pollinating insects, you can do it yourself by brushing the pollen from anther
and then brushing it into the stigma of female blossoms. Thick stem of 
female blossoms is the actual zucchini, but it only grows to full size
when the female blossom is pollinated. 

Tryout with grow boxes has been small, but successfull. I finally ended up putting some Mexican marigold to prevent pests, oak leaf lettuce, ordinary lettuce, parsnips and summer squash. Lettuce practically exploded and I just could not keep eating as fast as it was growing. Next Summer I try with a bit less. I actually planted two squashes, but one was eaten by a bug. I’m suspecting galerucella. Other survived and has produced five rather large zucchinis. There are still more to come, but I think the suitable weather is not going to last long enough. At the end of the Summer I also planted pregrown dill and chives. Dill died, but chives is going strong. It is actually perennial so looking forward for it next year. I was not expecting very large harvest from blackcurrant, we got about couple deciliters of berries. Next year is hopefully better. Rhubarb however has started growing nicely. I haven’t done much harvesting on it, because I read instructions to allow it to grow roots properly for a year before collecting harvest.

Bubbling under
Peony
Cherry
Astilbe or Spirae japonica
Plantain lily
Houseleek

Under consideration
Crocus
Clematis
Common hops
Snowbell

Most of the flowers have now bloomed. Burling love is still trying hard, even though it was mostly eaten by some butterflies. One flower however is just only starting to bloom, gladiolus. I bought a cheap bag of gladiolus in the Winter. After investigating the issue I found out that they don’t always have enough time to bloom here in Finland, because Summer is so short. Requires pregrowing inside or something. First I thought only three of them survived, but now actually all six are growing. Unfortunately only one has had enough time to bloom. First flower has just opened. In theory it is possible to dig them up and keep in cool storage for winter, but lets see. The colour of the flowers is stunning, so why not even a beginner like me could try that, for the heck of it.

Köynnöskrassikin ehti kukkimaan, vaikka kylvin sen hirveän myöhään.
Saviruukuissa se jäi vähän kitukasvuiseksikin. /
Indian cress managed to bloom, even though I planted it very late.
It didn’t grow very big in these clay pots.

Rohtosuopayrtti on myöhäinen kukkija, mutta sitten kukkiikin runsaasti.
Taustalla elokuunasteria ja viiruhelpiä. /
Saponaria officinalis, the common soapwort blooms late, but then it’s plenty.
European Michaelmass-daisy and reed canary grass at the background.

Tämän piti olla pioniunikko, mutta mielestäni se ei ihan näytä sille. Mene ja tiedä,
kaunis se on silti. Kukinnon halkaisija on max vain 5 cm. /
This was supposed to be peony poppy, but in my opinion it doesn’t look like it.
Well, who knows, but it’s still very pretty. Blossom is only about 5 cm wide.

Kompostista pelastettu yksinäinen villi orvokki jaksoi kukkia koko kesän. /
I saved this lonely wild pansy from garden heap and it’s rewarded me
by blooming whole Summer through.

Kallelleen kellahtanut, upean värinen gladiolus ehti juuri ja juuri kukkaan pari päivää
sitten.Toisessa gladioluksessakin on nuppuja, mutta epäilen ehtivätkö avautua. /
Tilted gladiolus managed to open these magnificent coloured flowers just
couple days ago. Another one also has buds, but I doubt they have time to open
before cold weather.

Korkeampien kukkien takana piilossa on vuorenkilpi joka on loppukesästä vielä
intoutunut kukkimaankin. En hirveästi pidä vuorenkilvestä joten tämä
todennäköisesti lähtee jossain vaiheessa, tai ainakin siirtyy toiselle puolen taloa. /
Behind higher flowers lies this bergenia. To my surprise it started blooming 
rather late. I don’t particularly like it, so it has to go at some point, or atleast
move to the other side of the building. 

Puutarhan rytönurkka joka ei oikein ole muotoutunut vielä luontevaksi
oleskelupaikaksi. Puutarhatyökalut ja vesiämpärit etsivät paikkaansa ja
muutenkin tähän on alkanut kerääntyä sekalaista romua. Arkku on muuton
jäljiltä täynnä sekalaista tavaraa joka pitäisi siivota että puutarhatyökalut 
sopivat sisään, mutta on jäänyt tekemättä. /
Garden junkpile. For some reason it hasn’t turn into comfortable area to
lounge. Gardening tools and water buckets are searching a good place for
storing and there is all sorts of junk lying around. Trunk is full of
random stuff from moving and requires sorting, but it has not happened yet. 

Ai niin, onhan siellä vielä yksi tunnistamaton kasvi. Tämä aidan vieressä majaileva
pieni pensasmainen kasvi. Kukkia siinä ei ole ollut ja oksia ja lehtiäkin hyvin vähän.
Punertavista lehdistä päätellen se ei kuitenkaan ole sama pajuangervo kuin 
pihan vastakkaisella puolella oleva ryteikkö. Ehkä./
Oh yeah, there is still one plant we haven’t identified. This small bushy plant next to
the fence is still unknown. There hasn’t been any flowers and not much leafs either.
Based on red leafs it is not the same filipendula than the big gush on the other
side of the yard. Maybe.

1 person likes this post.

Like this post

Unlike

Vanhojen kirjojen uusiokäyttöä / Repurposing old books

Vanhat kirjat ovat ihania. Niissä on upeita koristeluja, hienosti työstettyä nahkaa ja kauniita kansilehtiä. Joskus kirjojen sivut tai koristelut on kullattu lehtikullalla. Mutta niin se vain on, että toisinaan kauniille kirjalle käy niin että siitä tulee tarpeeton. Kuten nyt vaikkapa vuonna 1927 painetusta tietosanakirjasarjasta. Tieto on osin jo hyvin vanhentunutta ja nykyisin lähes kaiken löytää netistä nopeasti. Netti on väärällään kaikenlaisia ohjeita, vinkkejä ja ideoita vanhojen kirjojen uusiokäyttöön. Osa on mielestäni aivan turhanpäiväisiä, mutta osa oikeinkin päteviä.

Meillä on ollut etsinnässä veitsitukki jo pidemmän aikaa, mutta sopivaa ei vain oikein ole osunut kohdalle. Vaan nytpä meillä on veitsiteline, jonka tekemiseen meni ehkä kaksi minuuttia. Tarvitset vain muutaman tukevan vanhan kirjan ja narun jolla ne sidotaan yhteen. Veitset voi tökätä sivujen väliin oman estetiikan mukaan. Paksut tukevat kirjat pysyvät pystyssä itsestään, joten mitään tukirakenteita ei tarvita. Jos haluaa helpottaa telineen siirtelyä voi kirjat toki varmuuden vuoksi liimata kansistaan yhteen. Veitsikirjat on syytä säilyttää kauempana keittolevyistä koska roiskuneita rasvatahroja on mahdoton poistaa. Ja veitset tietysti työnnetään kirjojen väliin vain kuivattuina.

Lisää kirja-askarteluideoita löytyy Pinterest-kansiostani.

Old books are lovely. They got fantastic decoration, finely tooled leather and beautiful cover leafs. Sometimes they are decorated with leaf gold. But even so, sometimes lovely book becomes obsolete. Like this encyclopedia, printed in 1927. Information has become too old and flawed. Pretty much everything you need to know can be found online these days. Internet is full of tips and ideas how to repurpose old books. Some of them are quite useless in my opinion, but some of them are pretty cool.

We have been looking for knife stand for quite some time now, but we haven’t been able to find suitable yet. But now we have knife stand, which took about two minutes to make. You only need couple sturdy books and a piece of string to tie them together. Then just poke the knives inside as you please. Thick books stand on their own, without any support. If you want to make it easier to move the stand, just glue books together on the lids. Keep these knife books away from cooking stove, because it will be impossible to remove grease stains. And only use it for dry and clean knives, but that goes without saying.

More ideas for book crafting in my Pinterest board.

7 people like this post.

Like this post

Unlike

Kesä, minne menet? Summer, quo vadis?

Ollaanko me jossain aikavääristymässä vai mihin ihmeeseen se kesä meni? Minusta ainakin tuntuu, että se päättyi ennenkuin ehti alkaakaan. Johtuu varmaan siitä että olen viettänyt suurimman osan ajasta töissä, sisätiloissa. Isäntä väittää, että hänen mielestään kesä on ollut oikein lämmin ja aurinkoinen. Minun mielestäni se taas on ollut hirveästi myöhässä ja todella viileä. Hellemekkoja ei ole tänä vuonna juuri tarvittu. Touko- ja kesäkuu menivät lähinnä takapihalta puskevia kasveja ihmetellessä ja uuteen työhön ja rytmiin totutellessa. Teen myöhemmin vielä ihan oman postauksen puutarha-asioista, enkä kyllästytä teitä tässä kohtaa sillä enempää. Heinäkuussa ehdittiin vähän jo rentoutua ja elokuu onkin mennyt sitten sadonkorjuun alkamisen kyttäämiseen.

Syyskuussa työkiireet helpottavat ja aikaa jää taas muuhunkin. Sieniä on jo jonkin verran ehditty kerätä, samoin vähän marjojakin. Puolukoita pitäisi vielä käydä keräämässä ja ehkä karpaloitakin, jos uskallan mennä suolle uudestaan tarpomaan. Tässä on satanut aika paljon, joten voipi olla upottavampaa kuin mihin saappanvarret riittää. Balettitunnit pyörähtävät käyntiin ensiviikolla. Uuden työn vuoksi joudun harmikseni jäämään pois kärkitossutunneilta tänä syksynä. Onneksi toisen tunnin lopussa on vähän kärkitossutekniikkaa, ettei se jää ihan unholaan. Kärkitossutunnin sijaan otin sitten paikallisesta kansanopistosta alkeistunnin, kun muuta ei ole tarjolla näin pienellä paikkakunnalla. Toivon että saan siellä vahvistusta tekniikkaan. Jos näyttää sille ettei siitä ole mitään hyötyä niin jätän sen sitten keväällä pois, vaikka mieluusti kyllä ottaisin kaksi balettituntia viikossa. Tunnin ajomatka suoraan töistä Tampereelle balettiin kahdesti viikossa ei houkuttele, joten siksi nyt näin tällä kertaa. 

Are we in some sort of time distortion or where did the Summer vanish? It seems to me that it ended before it even started. Probably because I have spent most of the time inside, working. Hubby claims that Summer was sunny and warm. I think it has been horribly late and cold. I haven’t really needed much Summer dresses. May and June I spent observing our back yard garden and getting used to my new work and schedule. I will post separately about the garden, so I won’t bore you with those details today. In July I had little time to relax too and August have been mostly just anticipation of Harvest Season.

This month my work is going to ease up a bit and I will have more time for other things too. We have already picked some mushrooms and little bit of berries. I need to go and pick some lingonberries later and perhaps even cranberries too. If I dare to go to the swamp again (cranberries grow on swamps). It’s been raining quite a bit lately, so it might be a bit more wet than what my wellieleg can handle. Ballet classes will start next week. Due to my new work I had to drop the pointe classes this Autumn, to my huge disappointment. Thankfully there is little bit of pointe work at the end of my regular class. As a replacement for pointe classes I signed in for beginners class in local adult education center. Unfortunately they don’t have any advanced classes for adults here. That is the downside of living in small community. I am hoping however, it will improve my technique. If it feels I don’t get anything from that, I will drop it in the Spring. I had to make this choice because one hours drive straight from work to Tampere for ballet, twice a week does not really tempt me much.

ELOKUU / AUGUST
1. Lakkoja lähisuolta / 2. Paikallista asujaimistoa
3. Takapihan ihmeitä / 4. Kangasrouskun evoluutio

1. Cloudberries from nearby swamp / 2. Local folks
3. Miracles of the back yard / 4. Evolution of Lactarius rufus

HEINÄKUU / JULY
1. Yksi ja ainoa akilleija / 2. Kirppislöytö
3. Viherpirtelö oman maan aineista / 4. Kuvausmallina

1. Just one aquilegia / 2. Thrift find
3. Green shake from our own garden / 4. Modelling

KESÄKUU / JUNE
1. Suippopaprika kukkii / 2. Juhannus maalla
3. Sääntömääräinen Taku / 4. Pihakäenkaali

1. Sweet chili blooming / 2. Midsummer at country side
3. Mandatory Taku / 4. Oxalis fontana

5 people like this post.

Like this post

Unlike

Valentinon pukuja / Valentino gowns

eli Mallinukke jolta sahattiin rinnat ja muita tarinoita

Taannoin sattui niin, että Tampereella oli Tapahtumien yö. Ja oli muuten Robbie Williamsin konsertti samaan aikaan. Tapahtumien yö sinänsä on ollut viime vuosina pienoinen pettymys, ei vähiten väenpaljoutensa vuoksi, mutta tänä vuonna päätimme kaverin kanssa lähteä sen verran pyörähtämään kaupungissa, että kävimme katsomassa Milavidassa Valentinon puku-näyttelyn. Se on avoinna vielä 15.10.17 asti!

Näyttelyssä on vain muutama puku, mutta millainen puku! Herra Garavani ei itse enää suunnittele pukuja muotitalolleen, mutta kaikki näyttelyn puvut ovat hänen itsensä suunnittelemia. Niissä korostuvat ylelliset kankaat ja huippuunsa hiottu käsityötaito ja -perinne. Leikkaukset ovat näyttäviä ja yksinkertaisimmaltakin näyttävän puvun rakenteet ovat monimutkaiset. Niissä saa myös näkyä käsityön jälki, kuten mikado-silkille käsinmaalatuissa korallikuvioissa. Pieni näyttely on sitäkin kiinnostavampi ja suosittelen sitä kaikille muodista, haute couturesta ja käsityötekniikoista kiinnostuneille. Näyttelyssä on nimittäin esillä myös näytteitä erilaisista kirjonta-tekniikoista. Fantastica!

aka Mannequin with cut off boobs and other stories

Recently we had something called Night of the Events in Tampere. It is evening when the whole center of town turns into one big showcase of art and performance. You can find anything from music to fire art, theater to exhibitions and much more. And as it happened, Robbie Williams concert filled the other half of the town center on the same night. So it was packed. The Night of the Events has been a bit disappointment for me in recent years, mostly because it has been so popular it’s been difficult to watch the small performances. This time me and my friend decided to join in anyway, just enough to go and see the Valentino gown exhibition in Museum Milavida. It is open untill 15.10.17!

There is only couple gowns in the exhibition, but what kind of gowns! Mr Garavani does not design for his fashion house anymore, but all of the gowns in this exhibition are designed by him. Dresses highlight the luxurious fabrics and top notch handcrafting and tradition. Cuts are fantastic and even the most simple looking gowns are complicated in structure. It is also important that you can see they are clearly handmade, like the hand painted coral motifs on micado silk. This exhibition is small, but very interesting and I highly recommend it to all who are interested in fashion, haute couture and handcrafting techniques. Because there is also samples of embroidery techniques on display. Fantastica!

Käsinmaalattuja korallikuvioita silkillä. /
Handpainted coral motifs on silk.

Kuuluisaa Valentinon punaista, “rosso Valentino”.
Valentinon haute couture-asiakkaat ovat niin pienikokoisia että tältä
mallinukelta piti sahata rinnat pois jotta puku mahtui sen päälle. /
Famous Valentino red, “rosso Valentino”.
Haute couture customers of Valentino are so petite they had to cut
breasts off of this mannequin to make the gown fit. 

Puku jota ei kuulemma saa päälle ilman pukijaa. /
Apparently you can’t put this gown on without help.

Näyte strassikoristeisesta leikekirjonnasta. / 
Sampler of rhinestone encrusted cut-out-embroidery.

4 people like this post.

Like this post

Unlike

Vanhoissa taloissa / In the old houses

Vinkkasin aiemmin kesällä Sastamalan vanhat talot-tapahtumasta. En ollut aivan varma ehtisimmekö itse osallistua mutta ehdimme sittenkin. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä tirkistelemään ihmisten koteihin ihan luvan kanssa. Tällä kertaa emme sitten kuitenkaan juurikaan yksityiskoteihin päätyneet, mutta olivat nämä muutkin kiinnostavia. Tapahtumaan oli ilmoittautunut mukaan yli 50 taloa. Sellaisen määrän läpi kiertäminen yhden päivän aikana oli sula mahdottomuus joten valitsimme muutamia kauppareisun varrelle osuvia. Mahtavaa että tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna. Olisimme alla luettelemieni paikkojen lisäksi halunneet poiketa myös Tuomiston kartanossa, mutta jono oli niin valtava että päätimme suosiolla jatkaa matkaa. Kuulin myöhemmin että kartano oli ilmeisesti ollut tapahtuman suosituin kohde. Ehkäpä ensi vuonna sitten aloitamme sieltä. Voit kurkata kaikkien kohteiden tiedot ja sijainnit täältä (toimii puhelimella vähän hankalasti). Haluan vielä huomauttaa että nämä kuvat eivät kyllä tee taloille oikeutta, tunnelma pitää kokea itse. 

Earlier this Summer I tipped you about the event called Old Houses of Sastamala. I wasn’t sure if we were able join, but we did. Isn’t fun to be able to peek into peoples homes! This time we didn’t really end up in many privat homes, but these other places were very interesting to visit too. There was over 50 houses signed in on the event. It was just impossible to go through all of them in one day, so we picked couple along our way to the shop. It’s awesome that they are organizing this next year too. We also wanted to stop by at Tuomiston kartano (Tuomisto mansion), but when we saw the queue we decided to leave it. Later I heard it was apparently the most popular house in the whole event. Perhaps next year we start right from there. You can check all the locations and houses from their map service (doesn’t work perfectly with mobile phone). I am also terribly sorry that most Finnish businessies don’t seem to bother with English web pages. They just don’t expect foreign tourists to come here, which is really unfortunate. I have to point out that these photos are not really doing justice to the houses, you have to experience it yourself.

Vintage-asuni keräsi taas katseita ohikulkijoilta. Ostin 
tämän 30-40-lukujen taitteen mekon Nextiilistä keväällä. /
My outfit gathered some looks again. I bought this turn of
30’s-40’s dress last Spring from local fabric recycle com pany.

Vanhan liiton navigaattori. Ja sitten mennään! /
Old style navigator. And off we go!

Talo nro 16 / House no 16
Mouhijärven Osuusmeijeri / Mouhijärvi co-op dairy factory
Vuonna 1905 valmistui Mouhijärven keskustan kupeeseen kivinen meijerirakennus. Pirkanmaalaiset saattavat muistaakin meijerin tuotteet joissa komeilivat isolla kirjaimem M-O-M. Minä ainakin muistan. Mouhijärven osuusmeijeri hakeutui konkurssiin 1999, mutta rakennuksen historia elää. Nyt muhkeiden kiviseinien sisällä toimii Pub Meijeri. Kiinnostava historia ja maassiiviset kivipaadet antaisivat mielestäni potentiaalia paljon muuhunkin kuin pubina toimimiseen. /
Dairy factory was built right next to the Mouhijärvi center in the year 1905. People living in nearby towns probably remember their products, marked with huge letters M-O-M. Atleast I do. Mouhijärvi dairy factory applied bankrupt in 1999, but the history lives on. Inside the sturdy stone walls now resides the Pub Meijeri (Dairy Factory in english). In my opinion this interesting history and massive stones would give potential for much more. 

Tutut MOM-purkit. / Familiar MOM products.

Massiivinen kiviseinä / Massive stone wall

Talo nro 17 / House no 17
Kahvila Signe / Cafe Signe
Keskeltä Mouhijärven kylää löytyy ulkoa ehkä vaatimaton talo, mutta sisältä täynnä tunnelmaa. Herttainen myyjä tiskin takana kertoi meille että talo on rakennettu joskus 1920-luvulla ja sen ensimmäinen emäntä oli nimeltään Signe. Talon hirret ovat kuitenkin jo 1800-luvulta, peräisin puretusta pappilasta. Vuodesta 2010 lähtien talossa on toiminut kahvila ja lounasravintola Signe. Persoonallinen sisustus ja sisälläkin osin näkyviin jätetyt, pellavariveellä tiivistetyt hirsiseinät luovat viehättävän miljöön kahvitauolle. Suosittelen! /
Right in the center of Mouhijärvi village you find this house, perhaps modest on the outside but warm character inside. Sweet staff behind the till told us that house was built some time in 1920’s and the first lady of the house was called Signe. The logs however are from late 1800’s, and came from old vicarage that was taken down. Cafe and lunch restaurant Signe (page only in Finnish) has been in there since 2010. Rustic interior and visible log walls inside give charming background for coffee break or lunch. I recommend!

Tämä taitaa olla Signe itse. / I think this might be Signe.

Talo nro 21 / House no 21
Wanha-Harsu
Keskellä pikkiriikkistä Karkun kylää sijaitsee punamultaisten hirsirakennusten pihapiiri. Harsun historia ulottuu 1500-luvulle asti, mutta nykyinen päärakennus on valmistunut 1902. 1800-1900-lukujen taitteessa kestikievarinakin toimineen tilan nykyiset omistajat kertovat auliisti talon historiasta ja saattaapa isäntä vähän laulaa luikauttaakin kun sille päälle sattuu. Tässä museokodissa hengellisyys on läsnä sitä etsiville. Isäntäparin tarinoita olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin, mutta paikka oli erittäin suosittu joten poistuimme nopsaan muiden tieltä. Täydellistä antiikkisisustusta täältä on turha etsiä, tavaraa on paljon ja kaikki vähän ihanasti rempallaan, elämisen jäljet saavat näkyä. /
Tiny village of Karkku holds the treasure inside, yard of red ocher buildings. History of Harsu (page only in Finnish) reaches all the way to the 1500’s, but current main building was made in 1902. It has been working as coaching inn in late 1800’s and early 1900’s. Current owners are happy to tell stories about the history of the farm and master of the house might even sing some. Spirituality is important in this place and those who seek it, will find it here. It would have been interesting to listen to the stories longer, but it was very busy place so we escaped. Don’t seek perfect antique interior here, there are lots of stuff, but everything is charmingly slightly shabby, and it is perfectly fine since people actually live there.

Wanha-Harsu oli vierailukohteistamme ainoa yksityiskoti. /
Wanha-Harsu was the only actual private home we visited. 

Juu, minulla on outo viehätys vanhoihin tapetteihin. /
Yup, I’m weirdly fascinated by old wallpapers.

Talo nro 27 / House no 27
Sastamalan Wanha-Pappila / Old vicarage of Sastamala
Noin kahdeksan kilometriä Vammalasta Häijääseen päin sijaitsee melko vaatimaton, keskiaikainen, maalattiainen Pyhän Marian kirkko. Kirkko on rakennettu jo 1400-luvun lopulla, eikä se ole enää säännöllisesti käytössä. Kesäisin siellä järjestetään kuitenkin kaste- ja vihkitilaisuuksia, sekä vuotuinen Sastamala Gregoriana-tapahtuma. Kirkon vieressä sen sijaan on sitäkin näyttävämpi Sastamalan Wanha-Pappila. Uusrenesanssi-tyylinen, 1838 valmistunut pappila on suojeltu kohde ja tarjoaa nykyään tilausravintola- ja majoituspalveluja. Välissä se on ehtinyt olla myös Nokian kaupungin omistuksessa ja toiminut lasten ja nuorten kesäsiirtolana. Huolellisesti suunniteltu sisustus on upea näyttävine tapetteineen ja antiikkihuonekaluineen. Näkemisen arvoinen, omaan makuuni ehkä jopa liiankin täydellinen, kohde. /
About eight kilometers from Vammala towards Häijää is located pretty modest, medieval church of Holy Mary. It has rare dirt floor and it was built in late 1400’s. It’s not in regular use anymore, but during Summer season christenings and wedding ceremonies can be held there. They also have annual Sastamala Gregoriana -concert there. Next to the church is the old vicarage (page only in Finnish), which is much more elaborate building. Vicarage was made in 1838 and it’s new renaissance style. Currently it is in private ownership, offering restaurant and hotel services. Before that it was owned also by the town of Nokia and was used as summer boarding house and camp for kids. Carefully designed interior is fancy with beautiful wallpapers and antique furniture. Definitely place worth seeing, and as that, perhaps little bit too perfect for my taste. 

Pyhän Marian kirkossa on maalattia. /
Church of Holy Mary has dirt floor.

Talo nro  34 / House no 34
Liekorannan kievari /Liekoranta tavern and inn
Liekoranta aloitti toimintansa kestikievarina vuonna 1901 ja on edelleen samassa käytössä. Yhtäjaksoinen toiminta on kestänyt siis pian 120 vuotta. Piikojen huoneet toimivat nykyään majoituskäytössä ja isännän tupaa voi vuokrata vaikkapa kokoustilaksi. Pääsimme kurkistamaan hotellihuoneisiin ja voimme suositella niitä kaikille jotka etsivät kodikasta, ketjuhotelleista poikkeavaa majoitusta. Kovasta kiireestä huolimatta henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta myös meille uteliaille. Kievari sijaitsee kätevästi aivan Vammalan rautatieasemaa vastapäätä. /
Liekoranta started as coaching inn in 1901 and has been continuously in the same use ever since. So almost 120 years. Housemaids rooms are now working as hotel rooms and masters cottage you can rent for meetings or small gatherings. We were able to peek inside the hotel rooms and we can recommend them to all who are looking for cozy, not so much chain-hotel-type place to stay. Despite of very busy day, staff was very friendly and helpfull to us nosy people. Tavern is located right opposite to Vammala train station.

Askeettisen Isännän tuvan lattia on jätetty kuluneeksi. /
Floor of ascetic Masters cottage has been left worn out.

Hotellin yläaula on viihtyisä ja vanhaan tyyliin sisustettu. /
Cozy upper hallway of the hotel is decorated with old furniture.

Kaikki huoneet ovat hiukan erilaisia. Tässä pieni vilaus yhteen niistä. /
All rooms look a bit different. Here is a peek into one of them. 

7 people like this post.

Like this post

Unlike

Kasvosienikoe / Facial sponge test

Viimeaikoina minulla on ollut vähän ongelmia kasvojen ihon kanssa. Se on alkanut hilseillä ikävästi, vaikka hoitorutiinit eivät ole juurikaan muuttuneet vuosiin. Liekö kyse ihon ikääntymisestä, mene ja tiedä, mutta jotain toimenpiteitä piti suorittaa asiaintilan korjaamiseksi. Olin jonkin aikaa jo mietiskellyt konjac-sienen hankkimista. Eihän sitä ole meikkiblogeissa hehkutettu vasta kuin neljä-viisi vuotta vähintään. Kuten tavallista, olen jälkijunassa. Vertailin hintoja ja totesin että 15 € jostakin naamanpesusienestä on kyllä vähän liikaa. Vaikka olisi miten ihmeitä tekevä taikasieni. Sitten ihan sattumalta kauppareisulla kuljin luontaistuotekaupan ohi ja bongasin hyllystä konjac-sieniä 9 € hintaan. Sen vielä kärsin maksaa testikappaleesta. Plussaa nätistä pahvisesta rasiasta. Jos nyt joku ei vielä tiedä niin:

Konjac-sienet
Konjak (konnyaku) on pökkövehkoihin kuuluva aasialainen kasvi, jonka perunamaista mukulaa käytetään mm. lääkkeiden, ruuan ja kauneudenhoitotuotteiden raaka-aineena. Kasvin väitetään edistävän terveyttä monin eri tavoin. Mukulasta valmistetut puhdistussienet ovat erityisen suosittuja Koreassa, josta ne ovat levinneet ympäri maailmaa. Sienet ovat sataprosenttisesti biohajoavia.

Olen nyt testannut sientä joitakin kertoja. Täytyy sanoa että mitään ihmeitä se ei kyllä ole tehnyt. Ihon hilseily on ehkä vähentynyt hiukan, mutta ei tämä päälle nelikymppinen nahka nyt enää mikään hehkuvan sileä ja kimmoisa ole vaikka mitä tekisi. Sieni ei myöskään tunnu ihan niin pehmeälle kuin monien blogi-arvostelujen perusteella voisi kuvitella. Kyllä se ihan tavalliselta kasvosieneltä tuntuu, pehmeältä, mutta silti hiukan karhealtakin. Mitään kovaa jynssäystä en sillä suosittele tekemään, kevyttä pyörittelyä vain. Omaankaan pärstääni en aio käytää sientä jokaisella pesukerralla.

Recently I’ve had some facial skin problems. It has started to flake annoyingly, even though I have used same cleansing and treatment routines for years now. Perhaps it’s the changes in aging skin, I don’t know. However it needed some changes on my routines. I had been thinking about getting the konjac sponge for a while now. Yes, I know, I’m quite late bloomer on that. It’s been raved about in beauty blogs for years now. I compared prices and in my opinion 15 € is way too much for a facial sponge. Even if it’s a miracle maker. On our trip to groceries I happened to walk past natural foods and cosmetics shop and saw konjac sponges on their shelf. They were only 9 € each. I decided that was a reasonable price for test subject. And it was packed in cute cardboard box. If you don’t know what konjac is:

Konjac sponges
Konjak (konnyaku) is a perennial plant growing in Asia. It has potato-like corm, which is used for making for example medicine, food or beauty products. Konjac is claimed to have health giving properties. Cleansing sponges made of konjac corm are especially popular in Korea, from where they have spread around the world. Sponges are 100% biodegradable.

I have now used the sponge couple times. I have to say it hasn’t really been a miracle maker. Flaking of the skin surface has reduced a bit, but this over fourty years old skin of mine isn’t exactly glowingly smooth anymore, no matter what I do to it. Sponge doesn’t really feel as soft as you might think, based on some beauty blog reviews. It feels like ordinary facial sponge, soft but still a bit rough when rubbing the skin. So heavy pressure when scrubbing doesn’t feel very nice and is too rough, just gentle circles around your face. I’m not going to use it on my own face every day.

Ekovistan sieni tulee söpössä pahvipurkissa. Kuiva sieni on kova ja
kurttuinen. Ennen käyttöä sitä liotetaan vedessä muutama minuutti. /
Ekovista has designed lovely package for the sponge. Dry sponge is hard
and wrinkly. Before use it needs soaking couple minutes in water. 

Rohtosuopayritti saponaria officinalis. Sitä on käytetty ennen saippuan
valmistukseen ja rohdoksena erilaisten vaivojen hoitoon. Saatan myöhemmin
tehdä tästä oman postauksen. /
Common soapwort, saponaria officinalis. It’s been used for making soap
and also for medication for many illnesses. I might post about this later.

Konjac-sieni kosteana näyttää tältä. Naru on kuivumaan ripustamista varten. /
Wet konjac sponge looks like this. String is for hanging it to dry. 

2 people like this post.

Like this post

Unlike

Worldconista vähäsen / About Worldcon75

Miten suhtautua kun maailman suurin, kaunein ja vanhin scifi-tapahtuma tulee Suomeen? Ensin seotaan tietysti aivan täysin (tapahtui jo kaksi vuotta sitten), sitten kärvistellään jäsenyys- ja lippusysteemin sekavuudesta. Tämän jälkeen panikoidaan jäsenyyden hinnannousua ja lopuksi rahapulassa jäädään kokonaan ilman lippua. Pelastukseksi saapuu lopulta harrastekuoro, jonka kokoonpanossa päästään päiväksi ihmettelemään scifitunnelmaa.

World Science Fiction Convention
Tutummalta nimeltään Worldcon on maailman vanhin tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tapahtuma, joka kerää yhteen spekulatiivisen fiktion tekijöitä ja faneja ympäri maailman. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1939, suurimmaksi osaksi Amerikan mantereella. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Kansasissa, ensi vuonna se on San Josessa ja 2019 Dublinissa. Tapahtumassa julkaistaan vuosittain Hugo-palkinnon voittajat. Tapahtumaan voi osallistua ostamalla World Science Fiction Societyn jäsenyyden, tosin ainakin Helsingin tapahtumaan myytiin myöskin päivälippuja.

Tosiaankin, tapahtumaan osallistuminen edellyttää WSFS:n jäsenyyttä ja englanninkielisiltä sivuilta koko systeemin selvittäminen oli ainakin minulle vähän hankalaa, vaikka pidänkin itseäni varsin sujuvana englannin lukijana. Onneksi kuitenkin myöhemmin selvisi, että tapahtumaan sai myöskin päivälippuja. Tosin tässä kohtaa oli jo ilmoittautunut mukaan kuorokeikalle, jonka siivellä pääsimme tutustumaan tapahtumaan lauantaina. Minulle tämä oli siinä mielessä iso juttu, että olen aina haaveillut pääseväni mukaan ison luokan tieteis-tapahtumaan. Olen toki osallistunut muutamiin paikallisiin kuten Finncon, Tracon ja Tampere Kuplii, mutta isommat kansainväliset tapahtumat ovat aika eri juttu, moneltakin kantilta ajateltuna.

Lauantaina tärkein tapahtuma oli tietysti Pixel Sistersien oma laulukeikka tapahtumassa. Keikkamme oli buukattu noin 200 hengen saliin ja iloksemme sali olikin täynnä niin että muutamat katsojat, jotka jäivät ilman istumapaikkaa, oli määrätty paloturvallisuuden vuoksi poistumaan. Yleisö tuntui pitävän keikasta ja erityisesti yhden biisin alussa improvisoitu äänenanto-Zarathustra kirvoitti rehevät naurut.

Oman keikan lisäksi halusin ehdottomasti päästä Tähtiportti 20 vuotta-paneeliin sekä kuuntelemaan ihkaelävää Nasan astronauttia, Kjell Lindgreniä. Tähtiportti-paneeli oli fanille toki hirmuisen kiinnostava, mutta tunti moisen paneelin järjestämiseen oli aivan liian lyhyt aika. Varsinkin kun itse sarjaa on tehty kymmenen vuotta ja sen reinkarnaatioita SG Atlantista ja SG Universeä vielä sen jälkeenkin. Paneelista kiiruhdimme lähes juoksujalkaa jonottamaan Kjell Lindgrenin luennolle. Jono oli valtaisa, mutta mahduimme kuin mahduimmekin mukaan. Herra Astronautti oli mukaansatempaava, humoristinen ja kiinnostava puhuja. Toki aihe itsessäänkin oli jännittävä. Hyvin rakennetun esityksen taustalla pyöri Kjell’n avaruuslennosta kertova video ja musiikki. Hän kertoi että on lapsesta asti halunnut astronautiksi ja muutaman mutkan jälkeen se lopulta toteutuikin. Koulutukseltaan Kjell on lääkäri ja vietti puoli vuotta Kansainvälisellä avaruusasemalla vuonna 2015. Tämän jälkeen en jaksanutkaan enää paneutua muuhun ohjelmaan vaan hengailin kavereiden kanssa ja odottelin cosplay-kisaa alkavaksi.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi positiivinen kuva ja järjestelyt itse tapahtumassa toimivat loistavasti. Tosin sosiaalisessa mediassa on vellonut kränää liittyen mm. noin vuosi ennen tapahtumaa erään pitkän linjan tapahtumajärjestäjän näkyvään erottamiseen, sekä valituksiin joita tapahtumajärjestäjät saivat alzheimer-teemaisesta liveroolipelistä, joka lopulta peruttiin kokonaan. En tiedä onko edes mahdollista välttää kaikki erimielisyydet näin isossa kansainvälisessä organisaatiossa. En halua ottaa näihin sen enempää kantaa, mutta totean että tällaisessa kriisinhallinnassa organisaatiolla on vielä opittavaa. Siitäkin huolimatta tapahtuma oli aivan huikea ja tällä tietoa toiseksi suurin koko 75-vuotisen historiansa aikana. Tuli siis jälleen todistettua että pikkuinen Suomi ei ole mikään peräkylä. Hyvä Suomi! Mikä loistava tapa esitellä maatamme itsenäisyytemme juhlavuonna.

Pakko todeta että yksi päivä ei tällaisessa tapahtumassa riitä oikein mihinkään ja eniten harmittaa, että en heti tapahtuman varmistuessa kaksi vuotta sitten ostanut jäsenyyttä. Suomessa järjestettävä maailmanluokan scifi con nyt vaan on aika lailla kerran elämässä-tyyppinen tapahtuma. Nyt haaveilenkin parin vuoden päästä järjestettävään Dublinin coniin osallistumisesta, että voin ottaa ihan kaiken ilon irti laadukkaasta ohjelmasta.

How to react when the worlds largest and oldest scifi convention comes to Finland? First you go totally bonkers (happened two years ago), then you feel troubled about the confusing system about membership and tickets. After that you panic about the rising membership prices and finally due to lack of funds you end up having no ticket at all. Your saviour in the end is recreational choir gig that allows you to join in and see the wonders of the scifi con.

World Science Fiction Convention
Or Worldcon by the more familiar name, is if not the most, atleast one of the oldest science fiction and fantasy literature conventions. It gathers together fans and makers of speculative fiction, from around the world. It’s been organized since 1939, mostly in America. Last year it was in Kansas, next year it will be in San Jose and in 2019 in Dublin. Hugo Award winners are always announced in Worldcon. You can participate by buying a membership to World Science Fiction Society, allthough atleast in Helsinki you could also buy daypasses.

So, to visit the event, you really need to be a member of WSFS. For me it was totally new way of handling tickets and to figure it out from page which is not in my mother language was tricky, even though I consider myself as pretty fluent English reader. Later it was announced that day passes will also be available. Allthough at that point I had already signed in for the choir gig, which allowed us to see the whole con event for one day. This was a big thing for me because I have always dreamed of participating really big arse scifi convention. I have participated local ones like Finncon, Tracon and Tampere Kuplii, but they are totally different animal than large international conventions.

The most important program for us was of course our Pixel Sisters choir gig. It was booked for conference hall for about 200 people. For our huge joy, it was full. They even had to turn some people away who didn’t have a seat. That was done for fire safety, but it was unfortunate for the audience of course. Audience seemed to enjoy the gig and our improvised getting-the-pitch-Zarathustra in the beginning of one song made them laugh.

After our gig I definitely wanted to see the Starget 20 years-panel and real Nasa astronaut Kjell Lindgren. Stargate panel was a treat for a fan, but one hour was way too short to handle the series this big. After all, the original series run for ten years and after that the SG Atlantis and SG Universe. From the panel we almost ran to queue to see Kjell Lindgren. Queue was huge, but we managed to get in after all. Mister Astronaut was humoristic and interesting speaker. Allthough the issue was very exciting too. Presentation was really well put together. There was a video about his stay on International Space Station with background music, while he was telling how it all happened. He told us that as long as he can remember he wanted to be astronaut. And so he did, after couple twists and turns. Kjell is medical doctor by profession and he spent six months on the ISS in 2015. After his presentation I didn’t really bother with the other programs but just hanged around with friends waiting for the cosplay competition.

All and all, I was left with fuzzy feeling and positive memories from the event. All the organizing at the venue was perfect and worked like a charm. All though there has been negative things going around in social media. About year before the actual event one of the long time organizers was visibly sacked and there was also complaints about alzheimers-related LARP event, which was cancelled in the end. I don’t even know if it’s possible to avoid differences in opinions and personal clashes in such a big organization. I don’t really want to comment any of that, except that they still have lot to learn about that kind of crisis control. Despite of that we already know that this was the second biggest event during it’s 75 year history. Which proves again that small Finland is by no means nothing to overlook at. Way to go Finland! What a perfect way to showcase our country on our 100th anniversary.

I have to say, one day in event like this is not really enough for anything. I am mostly upset that I didn’t get the full memberships as soon as I found out Helsinki location was confirmed. World class huge scifi event in Finland just is once-in-a-lifetime type of thing. Now I’m dreaming about participating the Dublin event in two years. Then I could actually take full advantage of all the top-notch programs.

Tapahtuman maskotti Major Ursa. Kuvasta kiitos Elisalle. /
Event mascot Major Ursa. Photo by Elisa. 

Pixelit keikan jälkeen. Kuva Annika Rinne./
Pixels after the gig. Photo by Annika Rinne. 

Cosplay-kisan hauskinta antia asujen lisäksi olivat reaaliaikaiset tekstitykset jotka
menivät vähän miten sattuu. Tässä nimi Piia Sinkkonen kääntyi Piia sing Conan’iksi. /
Among the outfits, the best part on the cosplay competition was subtitles.
They were quite amusing. Here name Piia Sinkkonen turns into Piia sing Conan.

Budjettivajeen vuoksi tässä ainoa tapahtumahankintani. Isännälle tuliaisiksi
suosikkisarjan näyttelijän nimmari. Suosittu con-aktiviteetti on keräillä
nauhoja. Niitä saa tapahtumajärjestäjiltä ja yhdistysten ja myyjien kojuista. /
Due to lack of funds this is my only purchase from Worldcon. Gift for hubby,
signed picture from actress from one of his favourite series. Popular con
activity is to collect ribbons. You can get them from organizers and stalls. 

5 people like this post.

Like this post

Unlike

Vanhat hiuspinnit / Old hair clips

Niinkuin tiedätte niin tykkään vanhoista kampauksista. Niin pidän myöskin vanhoista hiuspinneistä. Sellaisista saranallisella soljella toimivista joita sai vielä kaupoista minun lapsuudessani. Nykyisin moiset hömpsötykset on korvattu hauenleuka-klipsein ja kaarevin painettavin pinnein. Mutta ei hätää sillä universumi tarjoilee vanhoja hiuspinnejä kirppiksillä ja vintage-liikkeissä. Viimeksi ostin alkukesästä neljä kaunista hiuspinniä Karkun pihakirppikseltä. Ja tässä tämä koko loppukin kokoelmani. Ostan aina mieluusti parin jos vain löytyy. Iso klipsi on yksinäinen, ostin sen muistaakseni viimekesänä Suvi-vintagesta Tallipihalta. Eihän näillä varsinaisesti mitään kampauksia rakenneta kun ei tuonne väliin paljoa hiuksia mahdu. Mutta ovatpahan vaan niin nättejä!

As you know, I love vintage style hairdo’s. I also love old hair clips. Those ones with hinge clip. They were still available in shops when I was a kid. These days those kind of silly things are items of the past. They are now replaced with alligator grips and other modern things. But not to worry. Universe has a way of delivering old hair clips via thrift and vintage shops. Last time I found four lovely clips from local yard sales. And here is my whole collection. I always love to buy these in pairs, if possible. Big clip is only single one I have. If I recall correctly, I bought it from Suvi-vintage, Tallipiha, last summer. You can’t really create a whole hairdo with these, there just isn’t enough space for lot of hair inside those clips. But they look so cute!

7 people like this post.

Like this post

Unlike

Mansikkamaalla / Strawberry fields forever

Lapsuuden kesistä on jäänyt mieleen muisto siitä, miten lähdimme aamuvarhaisella ämpärien kanssa matkojen taa mansikkaa poimimaan. Tuohon aikaan mansikkatiloja oli harvassa. Reisussa vietettiin koko päivä, eväätkin taisi olla pakattu mukaan. Sitten ilta sujuikin mansikkalastia siivoten, pakastaen ja hilloksi keitellen. Äidillä oli tapana tehdä pakastettavaa hilloa. Sillä herkuteltiin läpi talven vaniljajäätelön tai lättyjen kanssa.

Aikuisena en jostain syystä juuri ole mansikkapelloilla viihtynyt. Vuosia olen suunnitellut kyllä. Nyt sitten sanoin tuolle isännälle, että olisipa kiva kun olisi talvella pakastimessa mansikkaa, tai itse tehtyä mansikkahilloa lättyjen päälle. Ja sitten eikun tuumasta toimeen ja guugle laulamaan. Niinpä löytyi sitten Hämeenkyröstä Yrjölän mansikkatila. Soittelin nettisivun ohjeen mukaan tilalle heti aamusta ja tarkistin itsepoiminnan tilanteen ja hinnan. Ilmoitimme saapuvamme tunnin sisään. Perillä tyhjä ämpärimme punnittiin ja ohjeistettiin ajamaan lähemmäs peltoa. Päädyimme perinteiseen Polka-lajikkeeseen ja meille näytettiin mansikkamaalta rivi josta kerätä.

Oltiin sitä mieltä että yksi ämpärillinen riittäköön, johan sen käsittelyssäkin menee aikaa eikä pakastimeenkaan määränsä enempää mahdu. Kymmenen litran ämpäriin meni noin 4,5 kiloa mansikkaa ja keräämiseen meni noin tunti kahteen pekkaan. Mansikkakausi on nyt vilkkaimmillaan. Kassajonossa kuulin henkilökunnan ilmoittavan puhelimeen että itsepoimintaan ei enää siinä vähän ennen puoltapäivää voitu ottaa lisää poimijoita. Kannattaa siis olla aamusta liikkeellä jos haluaa saada itse poimien marjat talven varalle.

Ihmettelin siinä samalla pellolla kykkiessäni että eivätkö ihmiset nykyään lainkaan suojaa päätään auringolta? Itse kun on tottunut siihen että aina pitää olla oman hyvinvoinnin vuoksi hattu tai vähintäänkin huivi päässä ja 50+ suojakertoimet niskassa, niin tuntui hassulta katsoa muita poimijoita joilla hyvin harvalla oli hattu päässä. Naisilla ei juurikaan, muutamilla miehillä oli lippiksiä. Itse taas keräsin pitkiä katseita leveälierisessä kartiohatussani.

Nyt on sitten mansikkaa pakastimessa, raparperi-mansikkakiisseliä, mansikkahilloa ja vatsa täynnä tuoreita mansikoita. Satokausi on avattu ja talven varastojen kerääminen aloitettu. Tähän loppuun vielä vähän erikoisempi mansikkaresepti.

Mansikankanta-mehu
mansikan kantoja (sen mitä tuli ämpärillisestä mansikkaa)
vettä (noin 2 litraa)
sokeria (1,5 dl)

Laita mansikan kannat ämpäriin tai isoon kattilaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä. Lisää sokeria oman maun mukaan. Mitä vähemmän vettä, sitä vahvempaa mehua. Jätä tekeytymään yöksi. Siivilöi aamulla mehu puhtaisiin pulloihin. Mehu säilyy jääkaapissa noin viikon, pidempään jos lisäät sitruunahappoa. Kantojen lisäksi voi toki käyttää myös mansikan lehtiä.

I have a memory from childhood, about strawberry picking. We woke up early in the morning, packed our buckets in the car and drove long way to strawberry farm to pick berries for the winter. It was a daytrip, we even had lunch packed with us, if I recall correctly. The evening we spent by cleaning the berries and putting them in freezer boxes and cooking jam. Mum used to make jam which was then frozen. We ate that during the winter when we wanted a treat, with vanilla ice cream or pancakes.

As an adult I haven’t really done that, for one reason or another. I have planned doing it though. Now I said to hubby, that it would be nice to have some strawberries in our freezer, or home made strawberry jam. So I put google to work. I found Yrjölä strawberry farm, located near us in Hämeenkyrö. As instructed on their webpage, I called them in the morning and checked their selfpicking situation for the day, and their price (it varies every day during the season). We booked selfpicking and said we’d be arriving in an hour. In the location they weighted our bucket and guided us closer to the field. We decided to pick Polka, so they showed us our rows of strawberries.

We decided that one bucket is enough for us, after all it takes time to clean them up. And there is not that much space in the freezer either. Ten liter bucket took about 4,5 kilos of strawberries and it took about an hour to pick them just two of us. The season is now at high peak. When queuing for the till I heard them telling people on the phone that they can’t take any more pickers for the day. And it wasn’t even the midday yet. So you gotta be early if you want to get your self-picked strawberries.

While picking my strawberries there on the field I was wondering how people don’t cover their heads in the sunshine. I am used to cover my head with a hat or scarf atleast, just to avoid nausea and a headache from the sun, and always wear 50+ sunscreen. So it felt funny to be pretty much the only one wearing a hat on the field. I don’t really remember seeing any other woman with a hat, couple men wore caps though. I was turning heads with my wide conical strawhat.

So now we got frozen strawberries, rhubarb-strawberry soup, strawberry jam and a belly full of fresh strawberries. Harvest season is open and filling the winter stash has been launched. Here is a bit more unusual strawberry recipe:

Strawberry stem juice
strawberry stems (the amount that came from bucket of berries)
water (about 2 liters)
sugar (about 1,5 dl)

Put stems into a bucket or high pan. Pour boiling water on top. Add sugar to your liking. The less water, the stronger the taste. Leave to set overnight. Sieve into clean bottles next day. Stays good in fridge for about a week, longer if you add citrus acid. You can also add strawberry leafs with or instead of stems.

Mansikan kannat ennen.. /
Strawberry stems before…

… ja jälkeen liotuksen. /
… and after soaking. 

6 people like this post.

Like this post

Unlike

Fiskarsiin ja takaisin / To Fiskars and back

Jo yli 30 vuotta on Raaseporin alueella järjestetty antiikkitapahtumaa jonne kokoontuvat Suomen antiikkikauppiaat. Itse olen kuullut tapahtumasta vain huhuja ja ihaillut blogeissa esiteltyjä löytöjä. Tänä vuonna päätin että nytpä minäkin lähden mukaan. En tiennyt oikein mitä odottaa, mutta arvelin että hintataso varmasti on aika kova. En ollut väärässä.

Päivä oli mitä kaunein joten otimme sen ihan kesälomareisun kannalta. Ymppäsimme samaan reissuun Stormin roinamarkkinat jossa poikkesimme heti aamusta. Niitäkin on järjestetty jo yli kymmenen vuotta. Luonteeltaan ne ovat vähän kuin Mobilistien Restaurantapäivät Kangasalla, mutta pienimuotoisemmat. Kyllä Stormissakin silti riitti tutkittavaa ihan riittävästi. Haaviin tarttui lankakeräpurkki ja Kansan keittokirjan näköispainos vuodelta 1893. Stormista sitten piti ajella vielä 2,5 tuntia Fiskarsiin.

Fiskars ja koko Raaseporin alue on varsin pittoreskia pikkuruisine ruukkikylineen. Siellä käy mielikseen ihan muuten vaan kesälomareisulla. Tosin tällä kertaa populaa oli ihan ruuhkaksi asti joten pitäydyimme poissa paikallisista ravitsemusliikkeistä  jo ihan oman mukavuuden vuoksi. Itse antiikkitapahtuma-alue oli maksullinen. Omasta mielestäni kymppi sisäänpääsymaksua ostos-tapahtumaan on vähän liikaa, mutta kun ei näissä nyt ihan joka viikko tule käytyä niin menetteli juuri ja juuri. Myös itse tapahtuma-alueen ulkopuolelta löytyi myyjiä, hieman edullisemmalla hinta-tasolla. Vaikka kyllä sielläkin myyjät osasivat pitää huolen hintatasosta. En vaan suostu maksamaan 50 € rikkinäisestä valokuva-albumista vaikka se olisi miten hieno ja vanha.

Jos etsii erikoisuuksia ja todellista antiikkia niin tämä tapahtuma on ehdottomasti silloin se juttu. Tavaraa oli monenmoista. Varsinaista vintage-vaatetta ei kovin monella myyjällä ollut, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista kyllä pikkutilpehööristä isompiin huonekaluihin. Kallein näkemäni hintalappu oli noin 3500€, messinkinen pöytäteleskooppi. Kirppishintaisia löytöjä ei juuri kannata odotella. Eniten aikaa käytin osastolla joka myi 1800-luvun printtejä, kuten karttoja ja kuvituskuvia. Monet osastot oli rakennettu tyylikkäästi ja esineet valittu huolellisesti tapahtuman hengen mukaan. Ostin kristalleja, 1800-luvun muotiprintin ja hopeisen sormustimen.

Antique fair for all Finnish antique dealers has been held in Raasepori area for over 30 years now. I have heard about it before, but only admired other peoples finds in their blogs. This year I decided, I want to join in. I didn’t really know what to expect, but I assumed that it would be high on price range over all. I wasn’t wrong.

Day was the most beautiful one, so we decided to do this like a proper holiday trip. Early in the morning we popped in to a local thrift event in Stormi. That also has been held quite many years now, over ten if I recall correctly. It is similar, but smaller,  to the Restauranta-event in Kangasala, which I have blogged before. There was still loads to see in Stormi. I found small jar for ball of yarn and cook book reprint from 1893. Then we had 2,5 hours drive to Fiskars antique fair.

Fiskars and the whole Raasepori area are very pictoresque area with small villages. It is lovely place for summer holiday. This time it was very busy because of the antique fair. We decided to stay out of the restaurants. The antique fair itself had entrance fee. I think 10 € fee is a bit much to a shopping event. However we paid it, after all we don’t visit these kind of events every week. There were also stalls outside the actual fair, with more moderate prices too. Even though these antique and vintage dealers do know how to get their profit. I will not pay 50 € for a broken photo album, vintage or not, fancy or not.

If you are looking for special items, rarities and real antique, this is definitely go-to event. There were loads of stuff. Not so much vintage clothing, but other interesting items. Small trinkets, table ware and furniture even. Most expensive price tag I saw, was about 3500 € for a brass table telescope. So not so much charity shop or yard sales prices. Longest time I spent on stall that sold 1800’s prints, like maps and such. Many stalls were built very stylishly and items picked carefully just for the event. I bought some crystals, 1800’s fashion print and silver thimble.

 Eräs suosikki-kesämekoistani, oopperan kirppikseltä hankittu. 
Lisäsin itse valkoisen kauluksen. Mekko sai kehuja eräältä myyjältä. /
One of my favourite summer dresses, bought from Opera flea market.
I added the white collar myself. This dress got compliments from one
of the antique dealers. 

Tämä soittorasia olisi ollut upea ostos, mutta aivan liian kallis. /
This music box would have been awesome but way too expensive. 

Stormin roinamarkkinoiden löydöt. /
Finds from Stormi junk fair. 

Antiikkipäivien löydöt /
Finds from antique fair

3 people like this post.

Like this post

Unlike