Vintage-aarre : Aurinkovarjot / Vintage treasure: Parasols

Kyllä se on kuulkaa niin että odottaminen maksaa vaivan! Olen nimittäin jo useamman vuoden etsinyt kirppiksiltä aurinkovarjoa jolla voisin suojautua kesän kuumalta auringolta sopivan vintage-henkisesti. Mietin jo pariin otteeseen että tilaisin jonkun pitsisen virityksen netistä, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi. Ja kyllä kannatti. Minusta on nimittäin parin viime kuukauden aikana tullut peräti kahden kauniin vintage-varjon omistaja. Ja vieläpä aivan pilkkahintaan.

Toinen varjoista on valkoinen paperivarjo ja toinen, tänään kirpputorilta löytynyt on hurmaava painokuosillinen kangasvarjo. Arvelisin että kumpainenkin on jonkinlainen tuliainen kaukomailta. Ne ovat hurmaavasti patinoituneet, mutta eivät varmaankaan useita vuosikymmeniä vanhoja. Tyylillisesti kyllä sopivat hirmuisen hyvin vintageharrastajalle. Erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä orientalismi oli hyvin suosittua. Se näkyi niin arkkitehtuurissa ja taiteessa kuin sisustuksessa ja muodissakin. 20-luvun oopperatakit ja iltapuvut saivat vaikutteita itämaisista vaatteista ja vielä 30-luvullakin orientalismi näkyi mm. ornamenteissa ja koristeissa.

Aurinkovarjo keksittiin jo tuhansia vuosia sitten ja nykyiseen muotoonsa se kehittyi noin 4000 vuotta sitten Egyptissä, Assyyriassa ja Kiinassa. Sieltä se levisi ensin antiikin Kreikkaan ja Roomaan ja vähitellen muuhunkin Eurooppaan, joissa siitä muodostui varakkaiden naisten statussymboli. Maidonvalkea, auringolta suojattu iho kertoi varakkuudesta ja siitä että henkilön ei tarvinnut tehdä työtä elääkseen. Itämaistyylisiä paperisia aurinkovarjoja voi nähdä paljon 1800-luvun lopun maalauksissa, mutta aurinkovarjon suosio alkoi hiipua 20-luvulla. Silloin yläluokka alkoi kiinnostua aktiivisesta ulkoilmaelämästä ja aiemmin rahvaanomainen rusketus tuli muotiin. Se kertoi että henkilöllä oli varaa ja aikaa harrastaa vaikkapa purjehdusta tai tennistä, toisin kuin työväenluokalla jotka kalvakoituivat tehtaiden pimennossa.

inenglish

It is definitely worth waiting, I tell you! I have been searching several years a parasol, which I desperately need on hot summer days to protect myself from the sun in a vintage-appropriate manner. I have been thinking about ordering a lace parasol online, but never got around doing it. Which was only a good thing, because within past couple months I have become a very happy owner of, not one, but two beautiful vintage parasols. And they were true bargains too.

First of the parasols is plain off-white paper parasol. And the other one, thrifted today, is beautiful printed fabric parasol. I assume they are both souvenirs from far east. They have rather charming patina on them, but I doubt they are very many decades old. Their style suits very nicely to vintage enthusiast. Especially the end of 1800′s and early decades of 1900′s the orientalism was very popular. It reflected to architecture, interior decoration, art and fashion. 20′s opera coats and evening gowns got lot of inspiration from orient and even as late as in the 30′s orientalism had it’s fingers in ornaments and decorations.

Parasol was invented many millennia ago and developed into it’s current shape around 4000 years ago in Egypt, Assyria and China. It then spread to Ancient Greece and Rome and bit by bit all over Europe. It became a status symbol for wealthy ladies. Milky white skin, protected from sun, was a sign of wealth and hinted that person did not need to earn their living by working. Oriental style paper parasols can be seen quite a lot in the paintings of late 1800′s. However the popularity started to fade in the 20′s. The upper class started to enjoy the active outdoor life and made previously vulgar tanning very popular. Tanned skin was now a sign of wealth. It revealed the fact that the person had enough money and time to do some outdoor activities, like sailing or tennis, unlike the working class which was forced to stay pale in the darkness of the factories.

happythrifter

Onnekas aurinkovarjon metsästäjä on onnellinen (ja ehkä
hieman maaninen, kuvasta päätellen). /

Happy parasol hunter is happy (and perhaps little bit
manic, based on the photo).

parasols1

parasols2

parasols3

parasols4

5 people like this post.

Share in style: Flowers

On aina mukava löytää uusia kivoja blogeja, mutta olen hieman huono etsimään niitä. Everybody everywear-projekti oli hauska tapa löytää uutta luettavaa, mutta projektin blogi ei ole päivittynyt yli vuoteen. Siksipä olikin hauskaa että Mis Papelicos on aloittanut vastaavan projektin parin ystävänsä kanssa. Share-in-style projektissa bloggaajat voivat jakaa asupostauksiaan tiettyyn teemaan liittyen. Oman postauksensa voi jakaa joko Sacramenton Mis Papelicos-blogissa, Rosyn Sewingadicta-blogissa tai My name is Peggy Sue-blogissa. Ainoa huono puoli on että Share in Style:lla ei ole mitään täsmällistä aikataulua vaan se näyttää päivittyvän vähän miten sattuu.

Tämänkertainen teema on kukat. Mikä ei sinänsä ole huono teema ollenkaan, ottaen huomioon että kevään pitäisi olla kohta kauneimmillaan. Ensimmäiset kukathan ovat jo puhjenneet. Keväästä ja kukista on aina hyvä inspiroitua ja siksi puin päälle hameen jota en ole käyttänyt aikoihin. Asusta tuli ihan huomaamatta hyvinkin mätsätty, raitapaidassa ja villakangastakin kukkakoristeissa on hyvin samaa luumunpunaista kuin hameessakin. Jaan tämän postaukseni Mis Papelicos-blogissa.

 inenglish

It’s always fun to find new lovely blogs, but I’m a bit lazy to search for them. Everybody Everywear-project was fun way to find new blogs to read, but unfortunately that blog hasn’t been updated for over a year. So it was really nice to find out that Mis Papelicos has launched similar project with couple of her friends. Share-in-style is community to share your outfit-posts according to a specific theme. You can share yours either on Sacramento’s Mis Papelicos, Rosy’s Sewingadicta or at My name is Peggy Sue. Only downside to Share in Style is that it doesn’t seem to have any proper schedule, but seems to be updating quite randomly.

Theme this time is flowers. Which isn’t bad theme at all, considering that spring is soon supposed to be at it’s best. First flowers have already bloomed. It’s good to get inspired by spring and flowers, and that’s why I wanted to wear today a skirt which I haven’t worn for ages. Outfit colours match by accident, skirt, striped top and flower decor on my wool coat are matching plum red shade. I’m sharing this post in Mis Papelicos.

shareinstyleflowers1

Lempitakkini, huovutetut kukkakoristeet. /
My favourite coat, felted flower decoration.

shareinstyleflowers2

Useita vuosia sitten tehty kukkahame, jonka helmassa on pieni röyhelö. /
Flower skirt made many years ago, with little ruffle on the hem.

2 people like this post.

Äänistä ja lyijykynistä / About sounds and pencils

Seuraa täysin randomisti markuskajomainen hajatelma:

Oletteko koskaan ajatelleet että maailmaan syntyy jatkuvasti uusia ääniä (minä ajattelin, sellainen on joskus vaarallista, mutta tällä kertaa ei niinkään). Sellaisia ääniä joista aikaisemmat sukupolvet eivät ole tienneet mitään. Niinkuin nyt vaikka lyijytäytekynä. Jokainen meistä moderneista ihmisistä tietää mille kuulostaa kun lyijytäytekynän kirjoitusterään syöttää uutta lyijyä. Sellainen hieman laahaava naksahdus kuuluu siitä.

Ajatellaan vaikka että huoneessa on kaksi ihmistä joista toinen on selin toiseen. Se joka ei ole selin, laittaa tyhjään lyijytäytekynään lyijyä ja alkaa napsuttaa kynää saadakseen lyijyn siirtymään kirjoitusterään asti. Ja se joka on selin, tietää katsomatta taakseen mitä se toinen tekee, koska tunnistaa äänestä että kah, siellä se toinen täyttää lyijytäytekynää. Hämmästyttävää on minusta juuri se että ihmiset ennen lyijytäytekynän keksimistä eivät voineet edes ajatella että joskus maailmassa on lyijytäytekyniä ja että niistä kuuluu laahaava naksahdus lyijyä ladattaessa.

Tiesittekö muuten että varhaisin lyijytäytekynä löytyi vuonna 1791 uponneen HMS Pandoran hylystä. Ensimmäinen patentti lyijytäytekynälle myönnettiin Englannissa  1822. Patenttia hakivat yhtiökumppanit S. Mordan ja J.I. Hawkins. Mordan kuitenkin lunasti Hawkinsin osuuden patentista ja jatkoi toimintaa muiden yhtiökumppaneiden kanssa aina toiseen maailmansotaan asti, jolloin tehdas pommitettiin. Japanissa lyijytäytekynästä tuli suosittu 1915 kun nuori metallityöläinen, herra Hayakawa esitteli siihen muutamia parannuksia. Yritykset Tokiossa ja Osakassa tekivät suuret tilaukset ja “Ever Ready Sharp Pencilin” suosio oli taattu. Yhtiö on myöhemmin tullut tunnetummaksi nimellä Sharp.

Tälläistä tänään täältä lyijytäytekynän ääreltä.

inenglish

Some completely random thoughts coming your way:

Have you ever thought that there are new sounds being born to the world all the time (I thought about it, sometimes it can be dangerous to think, but this time not so much). The kind of sounds which earlier generations knew nothing about. Like for example mechanical pencil. Every one of us modern time people knows what it sounds when you insert new lead into the mechanical pencil. It’s a bit of a scratchy click.

Let’s assume there’s two people in the room. The other one is his/her back towards the other. The one facing the other one, inserts lead inside the mechanical pencil and starts clicking the pencil to get the lead towards the tip. And the one turned away, knows immediately what the other one is doing, without even looking, because they know the sound. At that point the person is thinking, oh, there’s my friend inserting the lead to the pencil. Most amazing thing about this to me is that people before the invention of mechanical pencil didn’t have any clue what that kind of sound would sound like, nor that it actually would exist at one point in time.

By the way, did you knew that the earliest known mechanical pencil was found from the wreck of HMS Pandora, sunk in 1791. First patent for mechanical pencil was granted in England in 1822. Patent was applied by business partners S. Mordan and J.I. Hawkins. Mordan did buy Hawkins’ share of the patent and continued with various business partners, untill the Second World War, when the factory was bombed. In Japan mechanical pencil became popular in 1915 when young metal worker Mr. Hayakawa introduced some improvements to the pencil. Companies in Tokyo and Osaka made large orders and “Ever Ready Sharp Pencil” was a success. Company has become well known worldwide later with the name Sharp.

That’s pretty much it, for today, with mechanical pencils.

iwonder

 Aattelepa sitä! / Think about it!

10 people like this post.

Selvisin Titanicilta / Surviving Titanic

Viime maanantainen Tallinnan reisu oli aika rankka, sisältäen 8 tuntia pelkkää matkustamista. Mutta oli se silti kaiken vaivan väärti. Kävimme siis isännän kanssa Tallinnan Lentosatama-museossa jossa oli viimeistä päivää näytteillä kansainvälinen Titanic-näyttely. Tutustuimme samalla myös museon muuhun osaan johon kuului mm. erittäin mielenkiintoinen, maailman pisimpään käytössä ollut, virolainen sukellusvene Lembit. 

1930-luvulla rakennettu ja vuonna 2011 käytöstä poistettu sukellusvene on yksi Lentosataman vetonauloista. Museovieraat pääsevät kiipeämään sisään museon sisätiloihin siirrettyyn sukellusveneeseen. Tämä oli minulle ehkä jopa Titanic-näyttelyä hienompi kokemus, sillä en ole koskaan aiemmin päässyt käymään sukellusveneessä. Ja toki sisäistä steampunkkariani viehättivät messinkiset mittaristot, vivut ja putkistot. Museo-opas kertoi että sukellusveneessä oli vakituinen 32 hengen miehistö ja pisin miehistön jäsen oli peräti 192 cm pitkä. Siis minua 20 cm pidempi. Kuvista se ei ehkä niin selvästi välity, mutta voinette kuvitella että minäkin jouduin kumartumaan mahtuakseni kulkemaan sukellusveneen laidoilla. 

seaplaneharbour1

Sukellusvene Lembit / Submarine Lembit

Kaksi muuta seikkaa kiinnittivät erityisesti huomioni. Makuulaverit olivat todella pienet ja erittäin lähellä toisiaan. Niille ei saanut kiivetä, mutta voin vain kuvitella sitä klaustrofobista tunnetta mikä syntyy kun yläpuolella roikkuva punkka on vain noin 30 sentin etäisyydellä kasvoistasi. Lisäksi osa miehistöstä joutui nukkumaan samassa tilassa kuin torpedoputket ja niistä ammuttavat torpedot. Torbedojen säilytystelineet olivat kirjaimellisesti makuulaverien vierustovereina. Aika pelottava ajatus nukkua pommin vieressä. Tosin jos torpedo jostain syystä olisi päässyt räjähtämään niin sillä tuskin olisi ollut suurta merkitystä missä kohtaa sukellusvenettä sillä hetkellä olisit sijainnut.

seaplaneharbour2

Torpedoputki no 1 / Torpedo tube number 1

Titanic-näyttelyn jokainen kävijä sai oman lipun, johon oli painettu lyhyesti jonkun todellisen Titanicilla matkustaneen henkilön tiedot.  Näyttely koostui laivan alkuperäisen sisustuksen rekonstruktioista joihin kuuluivat mm. ensimmäisen ja kolmannen luokan hytit sekä pääportaikko, hylystä nostetusta esineistöstä sekä infotauluista joissa kerrottiin laivan rakentamiseen, neitsytmatkaan ja uppoamiseen liittyvää faktatietoa sekä matkustajien henkilöhistoriaa. Minä olen ollut aina kiinnostunut Titanicin murheellisesta tarinasta ja perehtynytkin siihen aika tarkkaan joten tiesin pääpiirteittäin miten tapahtumat seurasivat toisiaan. Aika paljon huonoa onneakin oli matkassa.

Itselleni kiinnostavinta näyttelyssä olivat nimenomaan yksittäiset matkustajien tarinat. Karmealla tavalla kiehtovaa on se miten monen perheen ja suvun elämä muuttui totaalisesti aivan pienen sattuman johdosta. Esim haitilaissyntyinen mies perheineen oli aikonut muuttaa asumaan Haitiin ja oli saanut matkaliput äidiltään, joka asui Haitissa. Liput olivat alunperin toiseen laivaan, mutta muistaakseni laivassa sattuneen laiterikon johdosta heidät siirrettiin Titanicille. Koko perhe menehtyi. Näyttelyn viimeisessä salissa oli matkustajaluettelo nimineen jaoteltuna ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan matkustajiin, sekä miehistöön. Lisäksi nimiluettelo oli jaettu kahteen osaan sen mukaan ketkä selvisivät ja ketkä menehtyivät. Täällä saattoi tarkistaa selvisikö omassa lipussa mainittu henkilö haverista vai ei. Minä selvisin, isäntä ei.

inenglish

 Our trip to Tallinn last Monday was tiring, including whole 8 hours of pure travelling. But it was definitely worth it. We went to the Seaplane Harbour, which is a museum in Tallinn, that was holding the Titanic Artifact exhibition. We also saw the other exhibitions in the museum, which included most interesting estonian submarine Lembit.

Sub was built in the 30′s being the longest used submarine in the world. It was removed from active use in 2011. Now it is inside the museum hall and people can go inside. This was perhaps even more exciting to me than the actual Titanic exhibition, since I’ve never been inside submarine before. And my inner steampunk lover was of course fascinated by all the brass knobs and levers and meters. Museum guide told us that there used to be crew with 32 members and the longest of them was 192 cm tall. So 20 cm more than I am. Perhaps it’s not that clear on the photos, but you can imagine. Even I had to bend when standing on the sides of the sub.

seaplaneharbour3

Punkat / Bunk beds

Two other things caught my attention especially. The bunk beds were very small and very close to each other. We weren’t allowed to climb on them, but I can imagine what it feels like to lie on one of them when the next bunk bed is just about 30 cm away from your face. Also some of the crew had to sleep in the same space with the torpedo tubes and torpedos. Racks for the torpedos were literally right next to the beds. Quite scary thought to sleep next to a bomb. All though if torpedo would go off inside the sub, I don’t think it much mattered where in the sub you located at the time.

seaplaneharbour5

Steampunk-faneille hieman messinkiä /
Little brass for steampunk fans

All visitors for the Titanic exhibition received ticket, with printed information about real random passenger on Titanic. Exhibition included reconstructions of original interiors like first and second class cabins and Grand staircase, items from the wreck and info boards about the construction, voyage and sinking of Titanic and stories of several passengers on board. I have always been fascinated about the story of Titanic and I’ve learned quite a lot about the events and what lead to the sad result. There was quite a lot just bad luck involved too.

Most interesting things to me at the exhibition were the stories of individual passengers. It is intriguing in a grim way, how lives of many families changed just on a streak of bad luck. For example a man originally from Haiti, was planning on moving to Haiti with his family. He received travel tickets from his mother, who was still living in Haiti. The tickets were originally for another ship, but because of a malfunction on the ship, they were transferred to Titanic. They all perished. On the last hall of the exhibition had a passenger manifest divided on first, second and third class passengers and crew. Lists were also divided in two, based on who survived and who didn’t. Here you could check if the passenger on your ticket survived or not. Mine did, hubby’s didn’t.

seaplaneharbour4

Osastojen välillä olevat luukut eivät ole kovin suuria. Tässä hieman mittakaavaa. /
Hatches between sections aren’t that big. You can get the idea of the size here.

seaplaneharbour5

Lisää silmänruokaa steampunkkareille. / More eye candy for steampunkers.

seaplaneharbour6

Periskooppi ja taustalla ruori. / Periscope and subs wheel at the background.

seaplaneharbour7

Hame ei ole sukellusveneessä hirveän käytännöllinen. /
Skirt is not very practical in the submarine.

seaplaneharbour8

Yksityiskohtainen Titanic-pienoismalli / Detailed miniature of Titanic

seaplaneharbour9

Koristeelliset lasiovet, replika. / Decorative glass doors, replica.

seaplaneharbour10

Ensimmäisen luokan hyteissä oli juokseva vesi. Hylystä
nostettua esineistöä, vesihana. /

First class cabins had running water. Water tap, salvage from the wreck. 

seaplaneharbour11

Titanicin varustamo, White Star Line käytti laivoissaan nimikoituja esineitä.
Rahavaikeuksien myötä White Star Line yhdistyi 30-luvulla kilpailevan
varustamon, 
Cunardin kanssa, muodostaen Cunard-White Star Limitedin.
Titanicin uppoaminen t
eki White Star Linen esineistöstä keräilyharvinaisuuksia. /
The owner of Titanic, shipping company White Star Line, used lots of items with
their logo in their ships. Due to financial difficulties it merged in the 30′s with
the biggest competitor, 
Cunard, to form the Cunard-White Star Limited.
Sinking of Titanic made White Star Line-items 
desired collectors items. 

seaplaneharbour12

seaplanharbour13

Laivan pääportaikosta tehdyssä jäljennöksessä saattoi valokuvata itsensä. /
You could take photos of yourself on the replica of the Grand Staircase.

seaplaneharbour14

seaplaneharbour15

seaplaneharbour16

Isännän lipun matkustaja, ruotsalainen Paul Andreasson oli matkalla veljensä luo
Chicagoon, yhdessä neljän ystävänsä kanssa. Laivalla oli yhteensä 108 ruotsalaista.
Paul ei selvinnyt. Minun lippuni matkustaja, suomalainen rouva Elin Hakkarainen,
oli matkalla Pennsylvaniaan,  vastavihityn miehensä Pekan kanssa. He olivat lähteneet 
pakoon Suomessa tuolloin vallinnutta poliittista kuohuntaa. Laivalla oli matkustajina
63 suomalaista, joista selviytyi vain kolmannes. Elin oli yksi heistä. /

Passenger on hubby’s ticket, Paul Andreasson was travelling to his brother
to Chicago, with his four friends. There was 108 Swedes onboard. Paul did not 
make it. Passenger on my ticket, finnish mrs Elin Hakkarainen, was travelling
to Pennsylvania with her newly wed husband Pekka. They were escaping
the political commotion in Finland. There were 63 finns onboard and only one
third survived. Elin was one of them.

9 people like this post.

Maaliskuun Instagram / March Instagram lot

Epätavallisen aikaisesta keväästä huolimatta, olen hirmuisen onnellinen että allergiaoireet ovat pysyneet varsin hyvin kurissa. Mutta huhtikuulle siirryttäessä on taas aika kaivaa allergialääkkeet esiin. Keuhkoputkentulehduksesta on jo kutakuinkin selvitty. Nyt jaksaa taas kävellä ja harrastaa ilman raastavia yskänpuuskia. Aurinko kuitenkin paljastaa taas karun totuuden, eli tuon jokavuotisen parveke-ongelman. Ihan nolottaa, että en koskaan saanut tehtyä viime keväänä lupaamaani postausta parvekkeen siivouksesta ja uudistuksesta. Olisikohan tänä keväänä jo aika? Yritän ryhdistäytyä. Olen vannonut tänä vuonna järjestäväni syksyllä Venetsialaiset, joten parvekkeen olisi parempi olla edes jotenkin esiteltävässä kunnossa. Mutta ennenkuin syksy tulee, niin katsotaan mitä Instagramiin on kertynyt.

inenglish

Despite of the unsually early Spring, I am very happy about the fact that my allergy has been holding back. But now when the April has arrived, I have to get the medication again. I have survived the bronchitis nicely. Now I can walk and do my hobbies again without heavy coughs. Sunshine reveals the harsh truth again, that annual balcony problem. I’m quite embarrassed that I never got around doing the post about balcony clear up and revamp. Perhaps this Spring? I try to grab a hold of myself. I have sworn to organize the Venetians (traditional Autumn garden party) this Autumn, so the balcony should be atleast somewhat presentable. But before the Autumn comes, let’s have a look what my Instagram ate.

march2014

MAALISKUU
1. Viimeiset muistot Burleskifestareilta / 2. Kevään merkkejä: Lumikellot
3. Taku huolehtii toipilaasta / 4. Ystävältä saatuja valokuvia
5. Paras kirppislöytö aikoihin / 6. Virkkaus-mallin mietintää

MARCH
1. Last memories from Burlesque Festival /2. Signs of Spring: Galanthus
3. Taku taking care of patient / 4. Photos from friend
5. Best thrift find for ages / 6. Contemplating crochet pattern

3 people like this post.

Kierrätyskeijut Maaliskuu / Recycle Fairies March

Kierrätyskeiju-haaste on sujunut kutakuinkin ennakoidusti ja uutena on tullut hankittua vain pakollisia juttuja joita ei käytettynä oikein löydy. Muutenkin vaatteita ja asusteita on hankittu varsin maltilliseen tahtiin. Kuten aiemmin jo kirjoittelin niin jonkinlainen vaatekaapin järkeistys on taas edessä, mutta siitä lisää myöhemmin. Muihin haasteeseen osallistujiin voit tutustua esim Kierrätyskeijujen FB-sivulla. Tällä välin kun te luette tätä postausta, minä olen matkalla Tallinnaan katsomaan Titanic-näyttelyä ennenkuin se pakkaa tavaransa. Tänään onkin se viimeinen mahdollinen tilaisuus. Kuvia näyttelyssä tuskin saa kamalasti ottaa, mutta jonkinlaista raporttia blogiinkin varmasti tulossa.

Kierrätyskeijut – Maaliskuu

Ostettu uutena
3 paria sukkahousuja
Ihonväriset alushousut esiintymisasuun

Ostettu käytettynä
30-luvun lopun vintagemekko
Satiinikäsineet

Korseletti

Itse tehty
40′s repro hame
Rintaliivit esiintymisasuun
Alushousut esiintymisasuun

 inenglish

Recycle Fairy challenge has been going pretty much as anticipated. I have bought new only stuff that was urgent to get and can’t be easily found second hand. In general I have been quite moderate when buying clothes. Like I mentioned before, my wardrobe is in urgent need of some sort of clearance, but about that later. You can check other Recycle Fairies on the Challenge FB-page. While you are reading this, I’m on my way to Tallinn, to see the Titanic exhibition, before they pack up again. Today is actually the last chance. I doubt they allow photography in the exhibition, but I’m sure there will be some sort of report posted in the blog later.

Recycle Fairies – March

Bought new
3 pairs of tights
Nude underpants for performance outfit

Bought second hand
End of 30′s vintage dress
Satin gloves

Corselet

Self made
40′s repro skirt
Bra for performance outfit
Knickers for performance outfit

 

alineskirt1

Hame – uusi, itse tehty 40-luvun tyyliin
Pusero – vuosia sitten hankittu viskoosinen kasaripusero

Skirt – new 40′s repro, selfmade
Blouse – years ago bought 80′s viscose blouse

alineskirt2

alineskirt3

3 people like this post.

DIY: Kangaspäällysteiset napit / Fabric covered buttons

Kangaspäälysteiset napit ovat aina viehättäneet minua. Ne antavat vaatteelle mukavaa luksuksen tunnetta. Vanhoista vaatteista saattaa joskus bongata kaksinkertaisia kangaspäällysteisiä nappeja joissa on käytetty kahta kangasta. Ne vaativat hieman enemmän askartelua, mutta lopputulos on kaiken sen vaivan väärti. En ole tehnyt tutoriaaleja sitten joulukuun, joten tässä ohjeet kauniisiin nappeihin:

inenglish

Fabric covered buttons have always fascinated me. They give your garment luxury feeling. Sometimes you can find old garments that have so called double buttons, with two different fabrics. They require a bit more work, but result is definitely worth the effort. I haven’t done any tutorials since December, so here’s how:

buttons1

Tarvikkeet:
Muovirenkaita
Nappeja tai puisia nappiaihioita jotka mahtuvat renkaan sisään
Kangasta
Sakset
Silmäneula
Lankaa

You need:
Plastic rings
Buttons or wooden button base which fit inside the rings
Fabric
Scissors
Needle
Thread

buttons2

Leikkaa kankaista ympyrän muotoiset palat jotka ylettyvät renkaan ja nappiaihion ympäri. Ympyrän koon on oltava aika tarkka koska liian suuri pala ei kiristy riittävän tiukasti aihion ympärille.

Cut circles from fabrics, they should go comfortably around rings and buttons. Size of the circle must be quite precise because too large circle doesn’t go tight enough around the base. 

buttons3

Päällystä nappiaihio toisella kankaalla ja rengas toisella kankaalla. Pujottele neulan avulla lanka kiertämään kangasympyrän reunalla, kiristä lanka jolloin kankaan reuna rypyttyy ja kiristyy renkaan/napinympärille. Renkaan ympärille tuleva kangas saa jäädä hiukan löysemmälle jotta keskelle tuleva nappi uppoaa renkaan sisään kauniisti.

Cover buttons with another and rings with another fabric. Stitch the thread around the circles and pull so that it tightens the edge of the fabric around the ring/button. Fabric covering the ring can be just a tad loose, so that the button in the middle will sink inside nicely.

buttons4

Ompele nappi renkaan sisään ja kiinnitä nappi vaatteeseen. Nämä punapohjaiset napit tulevat aikanaan (kunhan ehdin ne kiinnittää) koristamaan tätä Fall For Cotton-haasteeseen tekemääni pukua. Vasemman reunan kolme nappia ovat äidin ja mummun varastoista löytyneitä vintage-nappeja. 

Sew the button inside the ring and finally attache to garment. These red-based buttons will eventually (when I have time to do it) decorate my Fall For Cotton-dress. Three buttons on the left are vintage buttons, found from mums and grandma’s stash.

buttons5

Päällystetyt renkaat voi jättää myös ilman keskustanappia ja käyttää sellaisenaan, kuten tässä 40-luvun puserossa *klik* tai tässä 30-luvun mekossa *klik*.

You can also leave the covered rings without the central button and use them as they are, like in this 40′s blouse *click* or this 30′s dress *click*.

4 people like this post.

Back to Black

Asut ovat olleet viimeaikoina varsin synkeävoittoisia, mustaa ja mustaa. Tämä musta vintagepuku on yksi suosikkejani koska kangas on aika erikoista hieman läpikuultavaa ja puku on lisäksi lähes täydellisessä kunnossa. Olen lisännyt itse suorakaiteen muotoiset strassinapit jälkeenpäin, vintagea nekin. 

Musta oli pitkään suosikkivärini, mutta jossain vaiheessa siihen tuli lopulta yliannostus ja sen jälkeen olenkin kaivannut hieman enemmän väriä. Silloin ostin terrakotan värisen vintage-mekon. Tällä hetkellä mieleni tekee erityisesti vihreää vintage-mekkoa jollaisen bongasin Vapriikki-Vintagesta. Ikävä kyllä himoitsemani puku oli liian pieni.

Viimeaikoina olen ollut kovin turhautunut vaatekaappien sisältöön, jota tuntuu olevan liikaa ja vääränlaisia. Suuri osa lempivaatteista on jatkuvasti pyykkikorissa ja loppu vaatekaapin sisältö on niin kaaoksessa että sieltä ei tahdo löytyä mitään. Vaikka kaapit olisivat järjestyksessäkin,niistä on hankala löytää mitään koska ne ovat aivan liian täynnä. Jonkinlaista sekasotkun räjäytystä kaivataan, ja mahdollisesti jonkinlaista myyntioperaatiota myös. Vielä kun löytäisi aikaa ja viitseliäisyyttä kaiken läpi käymiseen. Muissa blogeissa on näkynyt erilaisia toteutuksia blogi-kirppiksistä. Miten on, kiinnostaisiko lukijoita mahdollisesti semmoinen?

inenglish

My outfits have been recently rather gloomy, just black and black. This black vintage dress is one of my favourites, because the fabric is rather unusual, a bit sheer. Dress is also almost in pristine condition. I have added myself those rectangular rhinestone buttons, also vintage.

Black was long time my favourite colour, but at some point I got bored with it and after that I have wanted some colour. That’s when I bought terracotta vintage dress. At this moment I’m looking for green vintage dress, which I happened to find in Vapriikki Vintage. Unfortunately that treasure was too small for me.

Recently I have been quite frustrated with my wardrobe. There seems to be too much and wrong kind of stuff. Most of my favourite garments are in the wash basket most of the time, and the insides of the wardrobe is in such a chaos, I can’t really find anything. Even though the closets were in order, they are so full that it’s pretty impossible to find anything. So I think I need some sort of explosion to take care of the mess. I might have to sell some stuff too. I just need to find some time and patience to go through it all. Some bloggers have organized blog flea markets. How is it my dear readers, would you be interested in that kind of activity?

blackstripes

4 people like this post.

Villaa ja mustaa pitsiä / Wool and black lace

Keuhkoputkentulehdus alkaa vähitellen helpottaa. Yskä on vielä aika karua kamaa, mutta uskalsin sentään käydä jo maanantaina baletissa ilman että keuhkot tuntuivat palavan. Joten eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, kunhan en rehki liikaa. Pitäisi vielä pystyä harjoitella kahden viikon päästä olevan uuden burleskinumeron ensi-iltaan.

Asukuvien suhteen taas olen ollut täysin saamaton . Johtuen ehkä siitä että kuvattavaakaan ei kamalasti ole ollut. Koko tympeän kevättalven olen luuhannut gangsterihousuissa. Nyt oli kuitenkin pakko napata muutama kuva, kun puin päälle ensimmäistä kertaa uusimman mekkoni. Ostin tämän 30-40-lukujen taitteen puvun Hopeapeilin Elinalta. Kaapissani on jo aika monta mustaa vintagemekkoa mutta en voinut vastustaa kangaspäällysteisiä nappeja ja miehustan pitsidetaljeja. Luulin jo että sää oli muuttunut liian lämpimäksi villaiselle mekolle, mutta koska tuo takatalvi näköjään iski takaisin niin tämä pääsikin jo nyt käyttöön. Joten silvuuplee, päivän asu ja nasu. Ja otetaan bonuksena vielä Helsingin Burleskifestareiden asua. 

inenglish

Looks like my bronchitis is giving in, bit by bit. Coughing has been rather rough, but atleast I was able to go to the ballet class on Monday, without getting my lungs burning. So I suppose I’m getting there slowly, if I don’t sweat it too much. I still need to be able to practice for my new burlesque number premiere, which is in two weeks.

About the outfit photos, however, I have been complete and utter lazy arse . Perhaps because there hasn’t been much to photograph. The early Spring has been somewhat dull and I have been living in my gangster pants again. However today I had to snap couple photos, when I was able to wear first time my new dress. I bought this turn of 30′s dress from Elina, Hopeapeili-blog. I have several black vintage dresses in my wardrobe, but I just couldn’t resist these cute buttons and lace detail in the bodice. I already thought the weather has turned too warm for wool dress, but since the Winter seems to strike back, I was able to wear this today. So lo and behold, outfit of the day. And as a bonus treat, let’s also have my look from this years Helsinki Burlesque Festival.

wooldress1

wooldress2

hbf14outfit

9 people like this post.

Pari sanaa sukkahousuista / About tights

Uhkailin tuolla Kierrätyskeiju-päivityksessä että teen sukkahousupostauksen. No tuumasta toimeen.

Monet inhoavat sukkahousuja koska ne on niin hankalat ja epämukavat käytössä. Vintageharrastajat vannovat pitkien sukkien ja sukkanauhojen nimeen, mutta minä koen nekin hankaliksi ja epämukaviksi etenkin talvella. Siksi käytän mieluummin sukkahousuja, mutta täytyy sanoa että eivät nekään kyllä järin käytännölliset ole. Olen vuosien saatossa tullut siihen tulokseen että kroppani on väärän mallinen sukkahousuihin. Perustan tämän pitkälliseen empiiriseen tutkimukseen jonka tulokset ovat tässä.

1. Sukkahousujen pituus ja leveys
Jalkani ovat verrattain pitkät ja paksut. Pohkeen ympäryys on keskimääräistä suurempi, 43 cm, joka hankaloittaa erityisesti saapikkaiden hankkimista. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös sukkahousuihin. Neuloksien, jota myös sukkahousut ovat, yleisiin ominaisuuksiin kuuluu että ne joustavat molempiin suuntiin. Tähän ominaisuuteen kuuluu se, että jos tietyn pituinen neulosputki venytetään leveämmäksi, se lyhenee. Vastaavasti jos samaa neulosputkea venytetään pituussuuntaan, se kapenee. Sukkahousuissa tämä ominaisuus johtaa siihen, että sekä pitkä- että paksujalkaisena, sukkahousujen jalkaosat ovat lähes poikkeuksetta minulle liian lyhyet kun niiden koko “joustovara” meneekin siihen leveyteen. Jalkaosien lyhyyden vuoksi joudun aina ostamaan suurinta kokoa mitä kaupasta löytyy, muutoin en saa sukkahousuja jalkaan ollenkaan vaan housuosa jää alalantiolle ja haara roikkuu reisien puolivälissä. Yritäpä kävellä sellaisilla. Ei toimi, olen testannut. 

2. Haarakiila
Sukkahousujen haarakiila on vähän sama asia kuin housuissa haarakoukku. Se auttaa sukkahousuja sopimaan vartalon muotoihin. Paitsi että ei auta. Hyvin monissa sukkahousuissa haarakiilan väärä muoto ja koko aiheuttavat sen, että haarakiilan sauma ei ole siellä haarassa vaan se siirtyy reiden puolelle. Istuessa haarakiilan sauma puristuu reiteen aiheuttaen epämukavan tunteen. Joskus haarakiila on ommeltu niin että sauma kiristää ja hiertää jo seisoessa ja kävellessä. Voitte vain kuvitella miltä se tuntuu istuessa. Siitäkin huolimatta että haarakiila on usein aivan liian leveä, sukkahousut kiristävät silti haaroista niin että käytössä sinne muodostuu reikä jo parissa päivässä. Joko siihen itse haarakiilaan tai sitten reiden puolelle haarakiilan sauman viereen. Olkoonkin että haarakiila aiheuttaa ongelmia niin haarakiilattomia sukkiksia mun on turha edes haaveilla käyttäväni. Koosta riippumatta ne kiristävät haaroista niin paljon että hajoavat päivässä.

3. Housuosa, vyötärö ja vyötärönauha
Miksi sen vyötärönauhan pitää aina olla niin jumalattoman kapea ja vielä älyttömän kireä? Kerran ostin aivan sattumalta sukkahousut joissa oli n. 10 senttiä korkea vyötärönauha. Oi miten mukavat sukkahousut ja pysyivät hyvin päällä. Ikävä kyllä nämä sukkahousut kestivät käytössä noin kaksi viikkoa ja sen jälkeen en ole uusia samanlaisia löytänyt. Lisäksi monissa sukkahousuissa se housuosa on niin korkea että vyötärönauhan voi kiskoa kainaloon asti. Tämä aiheuttaa käytössä sen, että vyötärönauha alkaa pyrkimään luonnolliselle kohdalleen vyötärölle, jolloin sukkahousut valuvat ja haarakiila hilautuu kohti polvia.

Yhteenveto
Sukkahousuissa on siis minulle lähes poikkeuksetta liian lyhyet jalkaosat ja liian korkea housuosa. Lisäksi haarakiila on haaroista liian leveä ja haarakiilan kiinnityssauman riittämättömän jouston vuoksi housut kiristävät reiden ympäryydestä epämiellyttävästi . Ja koska joudun ostamaan niitä kaikkein suurimpia kokoja jotta sääriosan pituus riittää, se housuosa on sitten aivan liian suuri jolloin sukkahousut valuvat käytössä alas ja niitä joutuu nostelemaan jatkuvasti. Muotoilevissa ja tukisukkahousuissa valuminen ei ole yhtä suuri ongelma koska ne ovat housuosasta napakammat kuin tavalliset sukkahousut, mutta niitäpä ei saakaan talvipaksuuksina eikä villaisina. Ja ennenkuin joku neropatti nyt huomauttaa että kyllähän niitä pitkäsääristenkin sukkahousuja valmistetaan. Juu niin valmistetaan, mutta niitä ei kuitenkaan myydä ihan joka kaupassa enkä aina pääse sellaisia hankkimaan.

Ja tästä syystä en osta sukkahousuja kirppikseltä, vaikka kuinka tekisi mieli. Koska kirppis-sukkahousut ovat lähes poikkeuksetta joko yhden koon tai muuten sen verran pientä kokoa että ne eivät mahdu päälle.  En ole koskaan nähnyt kirppiksellä XL-sukkiksia. Ja kuka idiootti keksi ne “yhden koon” sukkahousut noin ylipäätään? Minä en osta niitä ollenkaan koska se on silkkaa rahan tuhlausta, ne kun eivät minulle mahdu kuitenkaan, testattu on sekin moneen kertaan. Voisiko joku alkaa valmistaa oikeasti istuvia sukkahousuja?

inenglish

Earlier I mentioned, I might make a post about tights. Well, here it comes.

Many people hate tights because they are uncomfortable and impractical. Vintage-enthusiasts usually prefer stockings and garterbelts, however I feel they are equally uncomfortable, especially in winter. That’s why I prefer tights, but I have to say, they are not that comfortable either. Trying to find the perfect pair of tights, I have come to the conclusion that my body is wrong shape for tights. This is the result of long study over the years, and here is my thesis.

1. Length and width of tights
My legs are quite long but also rather thick. Circumference of my calf is larger than general, it’s 43 cm, which makes it very difficult for me to find long boots that fit. This also affects on the tights. Jerseys and knits, of which the tights also are, general feature is that they are stretchy to both directions, length and width wise. This causes that when a knitted tube is being stretched width wise, it gets shorter. And if knit tube is being stretched length wise, it gets narrower. In tights, this causes problems to person like me who has both long and wide legs. All of the stretch goes to the width, so there is not enough length for them to reach high enough. Because the leg-part of the tights is always so short, I have to buy the biggest tights they sell in the shops, otherwise the pant-part doesn’t reach the area where it should be, but hangs on my lower hips and the crotch of the tights hang somewhere around my thighs. Try to walk wearing those, doesn’t work. I have tried.

2. Crotch gusset
The crotch gusset on tights is quite same thing than what crotch hook is on trousers. It allows tights to fit body shape round bottom and thighs. Except that it doesn’t. In most tights the gusset is wrong shape and size. Seams of the gusset should be on the angle where thigh meets the crotch, but in most cases they move over the thigh. When sitting, this seam squeezes inside the flesh, making it feel very uncomfortable. Sometimes the seam is so very tight it squeezes into the skin even when standing and walking. Try imagining what that feels like when sitting. Despite of the too wide crotch gusset, tights are most often too tight on the crotch so that they break in couple days. Holes start to form either on the gusset or right next to the seam on thigh-area. I can’t even think about wearing tights without crotch gusset, they are even tighter and break in one day.

3. Pant-part and waist
Why does the waist band always have to be so darn tight and very narrow? Once, by accident, I managed to buy tights with 10 cm wide waist band. They were really comfortable to wear and stayed up quite well. Unfortunately these tights lasted about two weeks and I haven’t found another pair since then. In many tights also the pant-part is so high, I have to pull it up to my armpits. Because of this, waist band starts sliding down towards the natural waist, which causes the whole tights to slide lower. And in the end, the crotch panel is half way of my thighs, travelling towards my knees.

Overview
So basically, almost without exception, all tights are too short on the leg and too long on the pant part. The crotch gusset is too wide and the  seam is not elastic enough, which is uncomfortable and cause them to break easily. Because I always have to buy the largest tights there is available, to make them fit on the leg, the pant part is way too large. This causes them to slide down in use and I have to lift them back up all the time. Control top tights doesn’t have so much of this problem, but they don’t come in winter thickness nor are made of wool. And before some wiseguy tells me about the tights for longlegged people, yes, I know those are also manufactured. However you can’t buy them from every shop and I don’t always have chance to get them.

And this is also the reason why I don’t buy tights from thrift shops or from flea markets. I have never ever seen XL tights being sold on flea markets, and there is no use for me to even try anything else than that. And who was the moron who invented “one size” tights? Those are just waste of money for me, they don’t fit, I have tried several times. Could someone actually start manufacturing fitting tights?

tights1

 Tältä haarakiila yleensä näyttää kolmen päivän käytön jälkeen.
Eikö teistäkin kuuluisi sukkahousujen kestää hieman pidempään? /
This is what the tight gusset usually looks like after three day’s use.
Don’t you think tights should last a bit longer than that?

tights2

Rakastan pitsikuviollisia sukkahousuja, mutta sopivien löytäminen
on aina 
vaikeaa. Tätä kyseistä mallia myy Halpa-halli.  /
I love lace tights, but finding suitable size is hard on them.
This particular style is sold by Halpa-halli, local cheap mart. 

13 people like this post.
←Older