Paluu luonnolliseen / Return to natural colour

Enpä uskonut, että tämä päivä joskus koittaisi. Nyt on nimittäin niin, että lakkasin värjäämästä hiuksiani. Katsokaatten, Evil Dressmakerin luonnollinen kuontalon sävy! Tätä ihmettä ei juurikaan ole nähty sitten kasarin. Jotenkin tässä nyt kävi vain niin, että halusin ensin vähentää keinotekoisten hiusvärien rasitusta vaihtamalla hennaan. Sitten kun tajusin, että henna ei oikein sovikaan yhteen permanenttiaineiden kanssa, lopetin senkin. Olen viimeksi värjännyt hiuksia yli vuosi sitten. Haluamieni vintagekampausten vuoksi permanentti on jokseenkin pakollinen. Ilman pohjalla olevaa permanenttia piikkisuora hiuslaatuni on aika mahdoton käsitellä. Siinä pysyvät kiharat maksimissaan noin puoli päivää jos pohjalla ei ole permistä. Kostealla säällä kiharoiden kesto on puoli tuntia. Siitä todisteena tuo Sami Pesosen ottama potretti. Kotoa lähteissä hiukset olivat näteillä kampalaineilla ja kiharoilla. Sateisessa kelissä studiolle päästessä eivät enää niinkään. En hirveästi ole tätä kuusi vuotta vanhaa kuvaa missään jakanut koska kampaus on ihan totaalisen epäonnistunut lässähdys. Permiskin suoristuu tässä päässä pesujen välissä piikkisuoraksi.

Kävin pari viikkoa sitten kampaajalla uusimassa permanenttia. Edellisestä olikin jo aivan liian pitkä aika. Nyt kun hennakin alkaa olemaan muisto vain, eihän tämä oma väri oikeastaan näytä yhtään pöljemmältä. Tosin se alkaa vähitellen tästä jo muuttua vaaleammaksi, harmaita nimittäin puskee sieltä täältä. En malta odottaa että se on kokonaan harmaa!

I never thought this day would come. I mean, I stopped dyeing my hair. Behold, the natural hair colour of Evil Dressmaker! This wonder hasn’t really been seen much since the Eighties. Somehow it just turned so, that first I wanted to reduce the chemical load of hair dye. So I swapped for henna. Then I realized that henna doesn’t work with permanent curl chemicals, so I stopped using henna too. Last time I dyed my hair over a year ago. The vintage do’s that I covet so much, require my hair to have permanent curls. Without the permanent treatment, my hair is very straight and stiff. Without the permanent as a base, curls don’t hold more than half a day. If weather is quite damp, they last about half an hour. As a proof, check that photo by Sami Pesonen. When I left home, my hair was on quite pretty waves and curls. It was raining, so when I arrived to the studios, curls-be-gone. I haven’t really shared this six years old photo anywhere, because the hairdo is so complete failure. On my hair even the perm curls get straight between the washes.

Couple weeks ago I had the hairdressers appointment to redo the perm. It was way overdue. Now when the henna colour is just a faint memory, my natural hair colour doesn’t look too bad. All though it is starting to turn lighter, gray is invading my head slowly. I can’t wait till it’s completely gray!

Päivä permanentin jälkeen. Enää latvoissa on vähän hennaa. /
Day after the permanent. There is only little bit of henna left at the ends.

Photo by Sami Pesonen
Älä käytä ilman lupaa. / Do not use without permission.

3 people like this post.

Puutarhasta puskaan / Gardening stuff

Kevään edistyessä alkaa takapiha paljastaa salaisuuksiaan. Tiedossa on jo että seinustalla elelee jonkinlainen korkea lilja, kurjenmiekka eli iiris (toivon että kukkii sinivioletti-keltaisin kukin sillä se on lempparini!) ja idänsinililja. Tämän lisäksi seinustalle on ilmaantunut pieniä alkuja, jotka on Facebookin puutarharyhmässä tunnistettu enemmän tai vähemmän varmasti unikoksi (mahdollisesti idänunikko), peurankelloksi, lemmikiksi ja kuunliljaksi. Kuunliljaa olen toivonutkin tähän pihaan, joten mahtavaa. Peurankellojen ja lemmikin (1 ainoa, todennäköisesti pihan ulkopuolelta ilmaantunut siemen, leviää kuulemma hulluna) kohtaloa mietiskelen tämän kesän. Katsotaan syksyllä kukkapenkin sokkelista irrotuksen yhteydessä mikä niiden lopullinen kohtalo tulee olemaan. Yhden paakun kurjenmiekkaa jo siirsin kauemmas sokkelista kun oli niin kiinni betonissa että lehdet tuppasivat verhouslautojen väliin.

Naapurin viereisellä aidanseinustalla on tunnistettu jo aiemmin maahumala (jota on jo nyt jokapaikassa) ja nyt uusimpana akilleija, joita on yksi kappale. Akilleija ehkä pitää siirtää koska kasvaa lähes aidan alla, vaikka se kuulemma ei yhtään tykkää siirtämisestä. Lisäksi äitini tunnisti tänään pihakäenkaalin joka pukkaa tulemaan liljan vierestä. Kyselin naapurin vanhalta rouvalta muistaako hän, mikä puska on kasvanut aidan vieressä (kanto jäljellä) ja hän kertoi sen olleen kuivakka sireeni. Elonmerkkejä kannossa ei näy, mutta vähän matkan päässä on noin puolen metrin korkuinen verso jonka epäilen olevan sireeniä. Tähän naapurin puoleisen aidan viereen olen perustanut lavakauluksen. Lähdetään nyt varovasti yhdellä porrastetulla ja katsotaan sitten ensi keväänä riittääkö into kahteen. Lavakauluksen viereen olen jo ehtinyt tuupata kaverilta saadun raparperin (hän halusi omastaan eroon). Lisäksi hän halusi ehdottomasti antaa minulle toisen mustaherukkapensaistaan. Nurmikkokin tuli vihdoin leikatuksi ja piha alkaa näyttää ihan järjelliseltä, viidakon sijaan.

Pihan perällä olevassa penkissä ei näy vuorenkilven ja mysteerikasvin lisäksi muita elonmerkkejä (paitsi rikkaruohoja, kuten rönsyleinikki). Naapurin rouva ei osannut sanoa mikä puu vuorenkilven alla oleva kanto mahtaa olla, mutta myöhemmin hän muisteli, että se on mahdollisesti vaahtera. Juuret ainakin ovat varsin mojovat sillä niitä pullistelee sekä kukkapenkissä, että sen ulkopuolella maan pinnassa. Naapurin rouva kertoi myös että hän inhoaa edellisen asukkaan istuttamaa, aidan jatkeena olevaa pensasta koska se leviää mahdottomasti. Sitä on kuulemma jo yritetty hävittää aiemmin. Edistynein veikkaus puskan identiteetistä on joku pajuangervo. Juuret ainakin ulottuvat laajalle alueelle.

Pihan uusimmat tulokkaat ovat siis mustaherukkapensas, raparperi ja kotkansiipisaniaiset jotka olen saanut anteliailta ihanilta ystäviltä. Lisäksi olen ehtinyt kylvämään lavakaulukseen jo salaattia ja palsternakkaa. Veneen muotoiseen pajupurkkiin hain lähikaupan tarjouksesta vähän kulahtaneen näköisiä orvokkeja. Nyt yritän kastella istutettuja tulokkaita ja varjella kylvöksiä ja orvokkeja pakkaselta kateharsoin. Eilen tökkäsin multaan kuusi kappaletta gladioluksia. Pitäkää peukkuja, että kaikki uudet tulokkaat pysyvät hengissä. Lisäksi bongasin eilen ensimmäiset elävät lehtokotilot, neljä kappaletta. Niiden ei tarvitse pysyä hengissä. Ilokseni kuulinkin että ainakin pihalla ahkerasti vierailevat mustarastaat ja varislinnut niitä jo ovat oppineet popsimaan hyvällä halulla. Kerään tietysti pois kaikki joihin törmään itse.

Näiden lisäksi pihasta löytyy toki perinteiset nokkonen ja voikukka. Myös puutarhaharrastajien rikkaruohoksi luokittelema amerikanhorsma tuntuu viihtyvän. Kitkemistä on siis tiedossa. Puutarharyhmän keskusteluja nyt hetken seuranneena olen myös vähän kauhuissani. Ihmisten röyhkeydellä ei nimittäin tunnu enää olevan rajoja. Useat ovat ympäri Suomen raportoineet miten ovat aamulla saaneet todeta, että joku pitkäkyntinen on yön aikana käynyt tyhjentämässä puutarhapenkkejä. Ja nyt en puhu siitä miten esim myyrät käyvät syömässä ja siirtelevät sipuleita kukkapenkeissä, vaan että ihan todella joku tyyppi on yöllä tullut lapion kera ja vienyt puutarhasta kottikärryllisen tavaraa. Pihamme ei näy tielle, mutta riski on ilmeisesti silti ihan todellinen. Pitääkö hommata riistakamera takapihalle? Varmuuden vuoksi.

 

As the Spring goes on, our new backyard starts to reveal the secrets. We already know there is some sort of tall lily, iris (I’m hoping for the blueish purple and yellow version, because that’s my favourite) and scilla are growing on the flower bed next to the wall. There is now new small plants which have been identified as poppy, forget-me-not, campanula and plantain lily. I have been hoping to get plantain lily, so that is awesome! The final plan for campanula and forget-me-not (just one, possibly came outside the yard) will be decided during this summer (forget-me-not spreads like mad). I will have to move the flower bed further away from the wall anyway, so I might get rid of some flowers when I do that in the Autumn. I already had to move one lump of iris, because leafs were growing behind the wall boards.

Previously identified ground ivy (it gets everywhere) grows next to the neighbour side fence. Newest addition to that side of the yard is one aquilegia. I might have to move that too, because it’s practically growing under the fence, allthough I have been told it doesn’t really like to be moved. My mum also identified one plant as Oxalis Fontana. That grows next to the lilies. I asked from our neighbour, the dizzy old lady, if she remembers what bush has been next to the fence (just stump left). She told me it was lilac but very dry and poorly. There is no sign of life on the stump, but there is sprout growing nearby, which I assume is lilac. Next to fence I have made my vegetable garden. Have to start small, with just one tiered pallet box. I don’t want to overwhelm myself with all the work, but if everything goes well, I might get another one next Spring. Next to the pallet box I already planted rhubarb, which my friend gave (she wanted to get rid of her’s). She also insisted on giving me one of her black currant bushes. Even the lawn is now decent and garden is starting to look garden instead of jungle.

Flower bed at the end of the yard doesn’t seem to have anything else than mysterious plant and bergenia at the moment. Neighbour didn’t know what tree used to grow there, but later on she remembered it might have been maple tree. Atleast it’s got massive roots, they are bulging out of the ground here and there, even outside the flower bed. Neighbour also told me that she hates the bush at the end of our fence. Apparently they have already tried to get rid of it but it spreads like mad. It also has very long roots that go everywhere. Most educated guess now is some sort of filipendula.

So the newest additions to the garden are blackcurrant, rhubarb and ostrich fern. I got these from my lovely generous friends. I have also seeded some lettuce and parsnips. I also got some cheap, wornout pansies from local store. Now I just try to water the planted stuff and cover the seeds for the night, so that they don’t freeze. Yesterday I planted six gladiolus. Keep your fingers crossed they will stay alive. I also found first four living Arianta arbustorum snails yesterday. They don’t have to stay alive. Thank goodness we got loads of blackbirds and magpies to eat them from our yard. And I collect all I can find myself.

Of course there is also the usual weeds like stinging nettle and dandelion growing here. Gardeners pet peeve American willowherb, seems also enjoy their stay. So there will be lots of weeding to do. I have also followed horrified the conversation in one of the facebook gardening group. There doesn’t seem to be any limits to people’s outrageousness. Many people around the country have reported that in the morning they have found their garden full of potholes. I’m not talking about moles or other animals destroying the garden. I am talking about actual human beings stealing plants from people’s gardens, sneaking in at night with a shovel and wheelbarrow. Our yard is not visible to the road, but I suppose the risk is still there. Should we get remote camera to our yard just in case?

Lavakaulushommia / Grow box is happening

Siemeniä vaille valmis / Add only seeds

Pajuangervo / Filipendula

Mustaherukka uudessa kodissa / Black currants new home

Peurankello / Campanula

Karvainen unikko / Furry poppy

Akilleija / Aquilegia

Taku the cat

 

4 people like this post.

Urheilullinen pusakka / Sporty Spring jacket

Koska oon tosi huono välikausivaatteissa, halusin tehdä itselleni kevät-/syystakin. Kangasta on kaapeissa, mutta jostain syystä mikään ei oikein ole natsannut kohdalleen. Viime syksynä kumminkin törmäsin kauniiseen villakankaaseen, muistaakseni Nextiilissä. Kangasta oli hintsunlaisesti, joten malli piti valita sen mukaan. Selasin inspiraatiokuvia pitkään, kunnes silmiini osui tässä vanhassa blogissa 30-luvun vaatekatalogin sivu. Keskellä oleva oranssi pusakka jäi jotenkin mieleeni.

Kypsyttelin ajatusta pitkään, kunnes vasta tänä keväänä sain aikaiseksi ryhtyä kaavoittamaan. Ja niinhän se takki sitten vihdoin syntyi. Minulla on hyväksi havaittu jakun kaava jota käytän tosi usein pohjana ja muokkaan vain siihen halutut muutokset. Tällä kertaa selkään tuli väljyyttä antavat laskokset säätönauhoin. Hihojen suuhun tein samanlaiset nauhat. Tuppiloiden kääntäminen oli muuten aika tuskallista. Oikean käden peukalossa on vielä viikkojenkin päästä oudolle tuntuva, kihelmöivä kohta. Epäsymmetrinen napitus ja paitakaulus eivät onnistuneet aivan nappiin. Pääntie on ehkä ihan aavistuksen liian tiukka ja kauluskärjet tahtovat käpristyä väärään suuntaan. Pitää katsoa josko sille voisi vielä tehdä jotain. Helmakin olisi voinut olla ihan parisen senttiä pidempi, mutta kangasta ei olisi oikein riittänyt pidempään. Muuten pidän takista aivan älyttömästi. Kangas on täydellisen väristä ja kivasti ruudutettu. Sisäpuolelle tein pientä luksuksen tuntua koristelemalla vuorin ja alavaran yhdyssauman polvekenauhalla.

I’m not very good with the so called mid-season clothes. Meaning Spring and Autumn. Here in Finland those seasons require specific garments which are warm enough for chilly mornings but at the same time thin enough for warm and sunny days. I have large stash of fabrics, but for some reason I haven’t been able to make proper Spring/Autumn coat. Last Autumn I found pretty vintage wool, local fabric recycle center if I recall correctly. There was very small amount of the fabric, so I had to choose the design accordingly. I browsed inspiration for long time, untill I found page of 1930’s clothing catalog in this old blog. The orange jacket in the middle somehow caught my attention.

I brewed the idea for awhile, untill this Spring I finally decided to start drafting the pattern. And so the jacket happened. I have good pattern for fitted jackets, which I often use as a base. I just make the design alterations if needed. This time I added pleats with adjustment at the back. I also added similar adjustments on sleeves. It was pretty painfull to make the tapes. I had odd, tingling spot on my thumb even weekslater. Asymmetrical buttoning and collar didn’t work as good as I thought. Neckline is just a tad too tight, and collar tips keep turning upwards. I have to see if that can be fixed. Hem could have been couple centimeters longer, but there just wasn’t enough fabric. Besides those minor flaws, I like this jacket very much. Colour is perfect and I like the cute little criss-cross stripes. I added little bit of luxury by decorating the lining seams with rickrack-tape.

 

Keskellä pusakan esikuva oranssina. /
The original jacket in orange in the middle. 

Vuorin polvekenauhakoristelu. /
Rickrack-tape decoration in the lining. 

Tässä kaikki mitä kankaasta jäi yli. /
This is all fabric that was left over.

Olen tottunut pitkiin takkeihin joten jopa korkeavyötäröisten housujen kanssa 
se tuntuu vähän lyhyeltä. Pari senttiä pituutta lisää ei olisi ollut pahitteeksi, 
mutta kangas ei riittänyt pidempään takkiin. /
I am used to a bit longer coats, so even with high waisted pants it seems quite
short. Couple centimeters longer would have been better, but there was not
enough fabric for that. 

7 people like this post.

Talvipäivä kartanolla / Winter day at Manor House

Tämä postaus on antanut odottaa itseään jo useamman kuukauden. Nyt se tapahtuu.

Kartanon talvipäivä oli pitkästä aikaa talvisempi 1700-luvun tapahtuma Tampereella. L’Amusette on järjestänyt aiemmin mm. joulubaaleja, mutta tällaista enemmän päiväaikaan sijoittuvaa tapahtumaa ei ainakaan minun tietojeni mukaan ole ollut hetkeen. Tapahtumaan oli suunniteltu ompelusalonkia, ääneenlukua, pelejä, vähän tanssia ja lounas sekä iltapäivä-tee.

Tällainen rennompi tapahtuma ei vaatinut järjestäjiltäkään hirveän raskasta työpanosta, joten kaikki saivat nauttia itse tapahtuman luomasta ilmapiiristä ilman stressiä. Aloitimme päivän ompelusalongilla jossa tutkitiin viimeisimpiä muotivillityksiä, ommeltiin ja tehtiin kokardeja (Vallankumous on tulossa!). Samalla saatoimme sivistyä ja kuunnella ääneenlukua Voltairen kirjoittamasta Micromegasista. Iltapäivällä nautimme myöhäisen kanakeittolounaan. Lounaan jälkeen oli hetki vapaata seurustelua, jonka jälkeen Tanssimestari opasti meitä uusimpien ranskalaisten muotitanssien saloihin. Kun olimme aivan puhki Marseljeesin tanssimisesta olikin jo sopivaa nauttia iltapäivätee piirakan ja keksien kera. Tee-hetken lomassa saimme kuulla 1700-lukuisia ajatuksia siitä onko naisten lainkaan sopivaa vai ennemminkin suotavaa sivistää itseään. Teen jälkeen jäi vielä aikaa hieman pelata ja tehdä käsitöitä.

Vaikka pidänkin todella paljon tanssiaisista ja notkuvasta ruokapöydästä niin tämä vapaamuotoisempi tapahtuma oli oikein mieluisaa vaihtelua. Tanssiaisissa oli viimekerralla yli 70 vierasta ja tällainen pienimuotoisempi, rauhallisempi tapahtuma ehdottomasti puolsi paikkaansa. Yksi päivän kohokohtia oli puistossa emäntineen ulkoilleet vauhdikkaat corgit jotka meidät ikkunasta nähtyään kirmasivat suoraan terassin ovien kautta sisään (meidän suosiollisella avustuksella toki). Toivottavasti vastaavia päivätapahtumia järjestetään jatkossakin.

Ja sitten hieman kuvia. Kuvat otti Nora Juusela, älä käytä niitä ilman lupaa.

This post has been in the making for several months. Here it finally is.

Winter day at Manor house was long waited day-time 1700’s event in Tampere. L’Amusette-group has been arranging Christmas Balls and other winter events before, but I don’t remember them having more relaxed day time events in a long time. For the program they had planned sewing, reading, games, little bit of dance, lunch and afternoon tea.

More laid back event didn’t require so much effort from organizers, so they were also able to enjoy the atmosphere without stress. We started before midday with sewing salon with latest fashion and making rosettes (Revolution is coming!). At the same time we were able educate ourselves and listen Voltaire’s Micromegas, which was read out loud. Afternoon we had chicken soup for lunch. After lunch we had little bit of free time before our Dance master taught us latest fashionable dances from France. When we were all exhausted from dancing  Marseillaise, it was perfect time to have afternoon tea with pie and bisquits. While having tea we heard some 1700’s thoughts about how suitable or desirable it is for women to educate themselves. After tea there was still some time to play games and do some sewing.

Even though I really love the masquerade ball and tables full of food, relaxed event was very nice. There was over 70 guests at the ball last Spring, so this laid back, small event certainly was spot on for a change. One of the highlights of the day was two cute corgi’s who were having an outing at the park with their owners. Dogs noticed us through window and ran straight in through the terrace doors (with our help ofcourse). Hopefully there is more like this coming in the future.

And then some photos. Photos are by Nora Juusela, do not use them without permission.

Lounas / Lunch

Ulkoilua ihanassa auringonpaisteessa. /
Getting fresh air in sunshine.

Uusi hattu / New hat

Empire-kaudelle tyypillisessä kuvassa nainen kannattelee laahusta. 
Siitä on tullut elävöittäjien keskuudessa vitsi koska näyttää vähän samalle
kuin kiskoisi pikkuhousuja pois pyllyvaosta. Googlatkaapa huviksenne
Regency wedgie…./

Typical portrait of a Regency era women, where lady is holding the train. 
It has become joke among history costumers because it looks little bit
like pulling down a wedgie. Just google for Regency wedgie….

Uusien tanssien opettelua. Onkohan tanssimestari menettämässä
hermonsa tässä? /
Learning new dances. I wonder if Dance master is losing his
nerves on this photo?

8 people like this post.

Hei hei Huhtikuu / Bye bye April

Miten musta taas tuntuu, että aika vaan häviää jonnekin. Yhtäkkiä huomaa että oho, kokonainen kuukausi lensi ohi niin ettei oikein huomannutkaan. Minä olen silmä kovana vahdannut puutarhaa että mitä sieltä nousee ja lähes päivittäin käynyt tarkistamassa näkyykö mitään. Niistä tarkemmin omassa postauksessaan. Balettikausi loppui vähän kuin seinään, missasin viimeisen viikon tunnit kun olin migreenissä, voihan vinetto! Toukokuulle olisi ollut vielä kuukauden mittainen kevätkurssi, mutta missasin senkin ilmoittautumisen ja sitten se olikin jo täynnä. Lupaan ja vannon taas (kuten joka kevät) että teen kotona kesällä balettitreeniä. Voitte sitten potkia mua ahterille kuukauden päästä, että tekemään niitä releveitä ja echappeita kun on taas mennyt kuukausi tekemättä yhtään mitään balettiin liittyvää.

Muutoin huhtikuussa ehdittiin ihmetellä pääsiäistä, juhlia 1700-luvun tanssiaisissa, käydä kampaajalla ja kauhistella kelejä. Lisäksi blogiin on pelmahtanut uutuus: oikean reunan histel-tapahtumien kalenteri-linkki. Omenanpoimintakuvaa (kuvannut Teemu Laukkarinen) klikkaamalla pääset tapahtumakalenteriin jossa on listattuna ainakin kotimaiset historian elävöitykseen liittyvät tapahtumat. Ihan kaikkia sieltä ei vielä löydy, mutta lisäillään pikkuhiljaa. Toukokuussa aion viritellä lavakauluskasvimaan kuntoon (kauhulla kyllä odotan huomiselle luvattua räntäsadetta). Kaveri on luvannut luovuttaa oman raparperinsa minulle, sitä varten pitäisi pikimiten perustaa kasvupaikka. Eipä tässä kai sitten muuta. Jatkakaa.

Maaliskuun instagramit jäivät näköjään postaamatta, joten otetaan ne tähän samaan syssyyn.

Again I feel that the time is just vanishing away. Suddenly I notice that, oops, a whole month just flew by and I barely noticed. I have been keeping my eye on the garden. I am eager to know what grows and I check it pretty much daily. I will make proper post just about that later. Ballet season finished quite suddenly, I missed the lessons on last week of the season because of migrain, darn it! There would have been one month long Spring class for May, but I missed the signing in too, and then it was already full. I swear and promise (like I do every  Spring) that I will do home ballet workout during the break. You may kick my lazy arse next month, when I haven’t done any releves or echappes or anything even remotely ballet related.

Otherwise April was pretty much about Easter, 1700’s ball, hairdressers appointment and constantly changing weather. But behold! There is new addition to the blog: living history event calendar on the right hand side. By clicking the apple picking photo (by Teemu Laukkarinen) you can see Finnish living history related events, more will be added as the info appears. During May I was planning on start my vegetable garden (but they have forecasted sleet for tomorrow!). Friend said I could get her rhubarb, so I have to make the base for that. I suppose that’s all. Continue.

I forgot to post March Instagram, so let’s have that here too.

MAALISKUU / MARCH
1. Kotibalettia / 2. Puutarhaunelmia
3. Hyvää ruokaa / 4. Juustokakkua

1. Home ballet / 2. Garden dreams
3. Good food / 4. Cheese cake

HUHTIKUU / APRIL
1. Piristävät narsissit / 2. Mauri Kunnaksen nimmari, jee!
3. Aurinkoiset aamut / 4. Pääsiäinen
5. Taidetta koteihin / 6. Luontoäidin kepponen

1. Cheerfull daffodils / 2. Mauri Kunnas autograph,  yay!
3. Sunny mornings / 4. Easter
5. Artsy / 6. Mother Natures trick or treat

 

2 people like this post.

Huhtikuun linkkikimara / April link roundup

Huhtikuussa internet tarjoili tällaisen pläjäyksen.

This is what the interwebs offered in April.

 

Nukketehdas / Doll factory
Mikähän siinä on että irtonaiset nukkien osat ovat vähän creepyjä? Vai mitä sanotte näistä mustavalkokuvista jotka on otettu nukketehtaassa…
What is it that loose doll parts are always a bit creepy? Or what do you think about these black and white photos taken in a doll factory…

Jazztytön nukkekoti / Jazz girls doll house
Nukketeema jatkuu. Tiesittekö että mykkäfilmien tähti Colleen Moore rakennutti kultakautenaan hämmästyttävän nukkekodin? Sen rakentamiseen on käytetty aitoa jadea, norsunluuta, kultaa ja timantteja. Sisustuksesta löytyy mm. käsinkirjoitettuja kirjoja, miniatyyrimaalauksia ja aitoja antiikkiesineitä, kuten noin 2000 vuotta vanha egyptiläinen kajal-astia. Nukkelinnassa on toimiva sähkövalaistus ja juokseva vesi kylpyhuoneessa. Sen rakentaminen maksoi nykyrahassa noin 7 miljoonaa dollaria. Maailman kallein nukkekoti kenties? Nukkekoti on ollut 40-luvun lopusta lähtien esillä Chicagon tiede- ja teollisuusmuseossa.
Continuing with doll theme. Did you knew that silent movie star Colleen Moore had amazing dollhouse built, during her golden time? Real jade, gold, ivory and diamonds have used for making it. Interior includes handwritten books, miniature paintings and real antique items, like about 2000 years old Egyption kohl jar. Doll castle has working electricity and running water in the bathroom. Building it cost about 7 million dollars in modern money. Is this perhaps the worlds most expensive doll house? It has been on display at Chicago Museum of Science and Industry since late 40’s.

Kakkukukkia / Cake flowers
Se on kakku! Eikun kukka! Eikun…häh? Hämmästyttävän aidon näköisiä kakkukoristeita Jakartalta. Lisää kuvia Ivenoven omalla instagram-tilillä.
It’s a cake! I mean it’s a flower! I mean…what? Amazingly lifelike cake decorations from Jakarta. More photos at Ivenoven’s own Instagram.

Library of Congress
Maailman suurin kirjasto, USA:n kansalliskirjasto, Library of Congress, ylläpitää valtavaa lähes 30 000 valokuvan Flickr-arkistoa. Digitoitu arkisto sisältää kuvia 1800-luvulta lähtien ja sitä päivitetään säännöllisesti. Kirjastossa on yhteensä 14 miljoonaa printti- tai valokuvaa, joista digitoituja on noin miljoona. Flickrissä niistä siis vain murto-osa. Kuvissa esiintyy kaikenlaisia ihmisiä sotilaista urheilijoihin, julkkiksista tavallisiin ihmisiin. Ne käsittelevät monenlaisia aiheita harrasteista nähtävyyksiin ja ammatteihin ja ovat kiinnostavaa tutkittavaa kaikille historiasta ja vanhoista valokuvista kiinnostuneille.
Worlds largest libabary, the national library of US, Library of Congress, maintains huge Flickr-archive, including almost 30 000 photos. Digitized archive includes photos from 1800’s and is updated regularly. Library of Congress has about 14 million prints and photos, of which about 1 million is also in digital catalogs. So Flickr only holds a fraction of the whole archive. Photos show people from soldiers to athletes, celebrities and ordinary people. They show hobbies, professions, sightseeing places, all forms of life and are interesting things to study for all who are interested in history or old photos.

Kuninkaallisten vessabisnekset / Royal loo business
Englannin kuningashuoneen tavoitelluin homma: kuninkaallisen takapuolen pyyhkijä. Tai hienommin sanottuna “Groom of the Stool”. Tähän arvostetuimpaan hommaan valittiin kuninkaan luotetuin henkilö, yleensä herttua tai joku muu korkea-arvoinen aatelinen. Hänen tärkein tehtävänsä oli tarkkailla kuninkaan suoliston toimintaa, mahdollisesti antaa dieettineuvoja ja niin… pyyhkiä kuninkaallinen ahteri toimituksen jälkeen. Koska tässä luottotehtävässä pääsi lähimmäksi kuningasta itseään, duuni oli erittäin haluttu ja siitä oli mahdollista edetä vaikkapa pääministeriksi tai muihin vaikutusvaltaisiin tehtäviin.
Most coveted job in the court of England: wiper of the Royal behind. Or as they like to put it “Groom of the Stool”. This highly valued job was appointed to the most trusted friend of the King, usually a Duke or other high ranking member of the Royal court. His most important job was to monitor the bowel movements, to help with King’s diet and of course… well, wipe the Royal arse after the business. On this job it was possible to get the closest to the King, so it was very much desired task. Doing that was also stepping stone for more influential jobs like prime minister or such. 

 

1 person likes this post.

Rohkelikon koulupuku / Gryffindor uniform

Nyt kun olen saanut taas uutta intoa postaamiseen rykäisempä alta pois myös tämän jo pitkään suunnitellun cosplay-postauksen. Maaliskuussa Tampere Kuplii-sarjakuvatapahtumassa yleisökin pääsi toteuttamaan itseään monenlaisten asujen muodossa. Usein cosplay mielletään varsinkin täällä Suomessa nuorten ja lasten hommaksi, mutta mielestäni ihan yhtä hyvin aikuiset voivat sitä harrastaa. Jos termi on jollekulle outo niin cosplay tulee sanoista “costume play” ja se tarkoittaa pukeutumista fiktiivisen hahmon asuun. Suosituimpia tapoja on kopioida hahmon asu niin tarkasti kuin mahdollista, mutta yhtä hyvin cosplay-asun voi toteuttaa muullakin tyylillä. Hahmon asusta voi tehdä vaikka historiallisen version, steampunkversion tai vaihtaa hahmon sukupuoli ja tehdä asu sen mukaan. Suosittuja hahmoja ovat perinteisesti tietokone- ja konsolipelihahmot, sarjakuva- ja animaatiohahmot  ja etenkin japanilaisen sarjakuvan ja animaation hahmot, onhan itse termi “cosplay” kotoisin Japanista. Mukaan ovat kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa tulleet myös leffojen ja tv-sarjojen hahmot, joista suosituimpia yleensä ovat fantasia- ja scifiteemaiset hahmot.

Itselläni ei vielä montaa cosplay-asua ole, sillä niidenkin tekeminen on työlästä jos sattuu olemaan perfektionisti kuten minä. Oikeastaan ensimmäinen ja tähän asti ainut valmis asuni on ollut Star Trekin alkuperäissarjan mukaan tehty asu. Siksi ajattelinkin että jospa menisi kerrankin siitä missä aita on matalin. Harry Potterin maailma on suosittu myös cossaajien keskuudessa ja niinpä erilaisia Tylypahkan kouluasuja vilahteleekin tapahtumissa tuon tuosta. Ajattelin että no siinäpä on verrattain helppo asu toteuttaa, tarvitaan vain vähän neulelankaa. Leffoissa näkyvässä osassa kun ovat velhokoulun uniformujen värikkäät huivit. Tosin käsittääkseni kirjoissa (joita en ole lukenut) koulupuku on pelkkä musta, hihallinen viitta. Velhokoulun oppilaat jaetaan neljään tupaan joista kullakin on omat tunnuksensa ja värinsä. Tottakai nälkä kasvaa syödessä. Päätin täydentää asuani brodyyrimerkillä ja tupasolmiolla. Ne löytyivät edullisesti eBaystä. Vaan mistä löytää koulupuvuksi sopiva harmaa neule ja vekkihame?

Kuvittelin, että kyllähän nyt joku harmaa perusneule ja vekkihame on ihan helppo löytää kirppiksiltä. Niitähän pyörii siellä jatkuvasti. No eipä vaan pyörinyt kun minä yritin niitä löytää. Lopulta parhaaksi metsästysmaaksi harmaalle v-aukkoiselle neuleelle osoittautuivat hyväntekeväisyyskirppisten miestenosastot. Maksoin omastani 1,50 €. Perusneuleen helmaan kirjailin Rohkelikko-tuvan värein raidat. Harmaata vekkihametta en tähän hätään löytänyt, joten jouduin tyytymään kaapissani jo majailevaan mustaan vekkihameeseen. Myöhemmin varmaankin teen oikeanlaisen hameen kunhan löydän sopivan väristä harmaata kangasta. Asulle tuli hintaa neulelankoineen noin 25 €. Että edullisestikin voi tehdä cosplay-asun kun mielikuvitusta riittää. Tosin eihän tällä nyt ihan samoissa sarjoissa painita kuin Kupliin cosplay-kisan voittajat, mutta riittää itselle hauskanpitoon.

Now when I got my posting mojo back, I would like to start sorting my delayed post with this overdue cosplay post. Tampere Kuplii comic con in March was the opportunity to express yourself via cosplay. Usually cosplay is considered atleast here in Finland to be something only teenagers and kids do. I think adults are equally allowed to, and they definitely should do it too. If you are not familiar with the term, it comes from words costume play and it means that you can wear outfit of any fictional character. Most common way to do it, is to copy any outfit as well as you can, but you can do it different ways too. You could make historical version, or steampunk version or swap the gender and make the costume accordingly. Most popular characters are the ones from computer and console games, cartoons, animations and of course from Japanese comics and anime. After all the term “cosplay” does come from Japan. However very early on people also started cosplaying characters from movies and tv-series.

I don’t have many cosplay outfits yet, because making them is time consuming, especially if you are perfectionist like me. Actually my first and only costume so far has been one from the Star Trek: original series. That’s why I thought that I should so something really easy for once. World of Harry Potter is very popular amongst cosplayers and you can see loads of various Hogwarts uniforms in most events. I thought, well that’s an easy outfit to make, all I need is some knitting yarn. After all, colourfull Hogwarts scarfs are very visible in all Harry Potter movies. Allthough as I understand, in the books (which I haven’t read) the uniform is just black cape with sleeves. Wizard school students are sorted in four different houses and dressed accordingly on specific colours and crests. Of course I got more greedy the further I got. I decided to add proper Gryffindor tie and crest to my outfit. I found them easily and very affordably online. But where to find proper gray jumper and pleated skirt?

I thought that it would be easy to find gray basic jumper and skirt. I see them on flea markets all the time. Well didn’t see them when I would have wanted them. Finally the most productive place for gray v-neck jumper was men’s section at charity shop. I payed 1,50 € for mine. I revamped the jumper by embroidering the hem with Gryffindor colours. I could not find suitable gray pleat skirt, so I had to go with black pleat skirt I already had in my wardrobe. I’m probably going to make the actual skirt later when I can find fabric with correct colour. The cost of whole outfit with knitting yarns was about 25 €. So if you really want, you can make very affordable cosplay outfit. Allthough it doesn’t exactly compete in the same league with the winners of event cosplay competition, but it’s enough for me for having fun.

Tampere Kuplii-tapahtuman cosplaykisan osallistujat. /
Participants on the Tampere Kuplii cosplay competition.

Cosplaykisan finalisti-hahmot: Kylo Ren, Reaper, Queen Himico,  Paladiini,
Maagi, Dr Strange, Elsa, Connor Kenway, Harley Quinn & Kaecilius  /
Cosplay competition finalist characters: Kylo Ren, Reaper, Queen Himico, Paladin,
Mage, Dr Strange, Elsa, Connor Kenway, Harley Quinn & Kaecilius

Rohkelikko-merkkini ei ehtinyt saapua ennen tapahtumaa. /
My Gryffindor crest didn’t arrive before the event. 

Rohkelikko uniformun referenssikuva IMDB: copyright Warner Bros & J.K.R. /
Gryffindor uniform reference photo IMDB: copyright Warner Bros & J.K.R.

Asukuvat Nora Juuseja / Oufit photos by Nora Juusela

“Hetki, tarkistan muistiinpanoista!” /
“Let me check my notes!”

7 people like this post.

Masquerade Ball: Mock funeral party a la French revolution

Pariisi, 17. Lokakuuta, 1793

Minulla on surullisia uutisia, rakas ystäväni. Tilanne täällä rakkaassa Ranskassamme on kääntynyt kammottavaksi, enkä tiedä tavoittaako tämä viesti sinua ennen kuin on myöhäistä. Minä ja muutama ystäväni olemme onnistuneet piilottelemaan nationalisteilta jo hyvän tovin. Olemme kulkeneet julkisilla paikoilla vain vähän, käyttäneet valeasuja ja jopa häpäisseet syntyperämme pukeutumalla vallankumouksen väreihin pelastaaksemme kaulamme. Teloitukset ovat nykyään lähes jokapäiväisiä ja kaduilla liikkuminen on muutenkin vaarallista. Pelkään että joudumme pian pakenemaan maasta.

Lienet jo saanut tiedon kuninkaamme tammikuisesta kuolemasta. Eilen jouduimme todistamaan miten suloinen kuningattaremme Marie Antoinette sai kohdata Madame la Guillotinen kuolettavan suudelman. Teloitus oli kammottava, mutta Marie pysytteli arvokkaana loppuun saakka. Hänen kunniakseen minä ja muut rojalisti-ystäväni järjestimme illalla valehautajaiset, joissa muistelimme kuningasparin rohkeutta ja iloitsimme siitä että olemme sentään itse vielä hengissä.

Huvittelimme leikkaamalla siluetteja ja pelaamalla Cuccu’a. Pikkugiljotiinilla katkoimme päät porkkanoilta. Ruokapöydässä kaikki ruuat olivat teeman mukaisesti mustia tai punaisia. Emme kuitenkaan tarjoilleet ruokia ruumisarkun kannelta, vaikka sekin on kuulemma suosittua rojalistien juhlissa. Muutamat ystävistäni olivat sitoneet kaulaansa punaisen nauhan, symboloimaan sitä että he olivat toistaiseksi pelastuneet giljotiinilta. Lopuksi tanssimme kuin jokainen tanssi olisi viimeisemme.

Niin rakas ystäväni, elämme kauhujen päiviä. Toivon että elämäni lanka ei katkea Madame Giljotiinin syleilyssä, vaan että voimme vielä yhdessä kilistää maljan terveydeksemme.

Ystäväsi
R

In Paris, 17th of October, 1793

I have sad news, my dear friend. Situation here in our beloved France has turned into horror, and I’m not sure if you receive this message before it is too late. Me and some of my friends have managed to hide from the Nationalists for quite some time now. We haven’t gone out to the public very much, we have used disguise and even disgraced our blood and heritage by wearing the colours of revolution, to save our necks. Executions are now almost daily and going outside is very dangerous. I’m afraid we might have to flee the country soon.

I assume you have, by now, received the news about the death of our King in January. Yesterday we were forced to witness how our sweet Queen Marie Antoinette had to encounter the deadly kiss of Madame la Guillotine. Execution was horrible, but Marie stayed graceful and dignified till the end. In the evening me and my other Royalist friends arranged mock funeral party, to honour the courage of our King and Queen and celebrated the fact we are still alive.

We amused ourselves by cutting silhouettes and by playing Cuckoo. With the little guillotine we chopped the heads of carrots. Every food at the table was either black or red, according to the theme. However we didn’t serve the food from the top of a coffin, even though it seems quite popular these days at Royalist parties. Some of my friends were wearing red ribbon on their necks, to symbolise the fact they have been safe from the guillotine, atleast for now. Finally we danced like every dance was our last.

Yes my dear friend, we are living horrid times. I hope that the thread of my life is not cut by the embrace of Madame la Guillotine, but we can once more raise glasses together for our health.

Your friend
R

“Pilkkasimme nationalisteja nauttimalla alkupalaksi köyhien ruokaa.” /
“We mocked the Nationalists by having poor people’s food for starter.”

Tunnistatteko rouvan etualalla? /
Do you recognise the lady in front?

Ludwig XVI menettää kohta päänsä. /
Louis XVI is about to loose his head. 

“Seurasimme teloitusta kauhusta kankeina. ” /
“We watched the execution horrified.”

“Jotkut meistä ovat joutuneet häpäisemään syntyperämme pukeutumalla
vallankumouksen väreihin vain pelastaaksemme nahkamme!” /
“Some of us have been forced to disgrace our blood and heritage by
wearing the Revolutionary colours just to save our lives!”

“Teloituksien jälkeen Nationalistit jakavat propagandalehtisiä joita mekin
olemme 
joutuneet vasten tahtoamme levittämään. ” /
“After the executions Nationalists are handing out propaganda,
which we also
have been forced to spread out.”

“Nostamme maljan Ludwigin ja Marien muistolle!” /
“We raise our glasses for the memory of Louis and Marie!”

“Mustat ja punaiset ruuat symboloivat kuningasparimme veristä kuolemaa.” /
“Black and red food symbolizes the bloody deaths of our King and Queen.”

Lopuksi tanssia tanssimestarin ohjeistamana. /
And then some dancing with the guidance of our dance master.

 “Rankkaa tämä vallankumous!” /
“Revolution is so tiring!”

Asukuvista ja bonuskuvasta kiitos Nora Juuselalle./
Outfit photos and bonus photo by Nora Juusela.

6 people like this post.

Haiseva ja äänekäs kevät / Loud and stinky spring

Puutarhasta päivää! Aamuisin ulos astuessa ilman täyttää lähes korvia huumaava lintujen laulu. Yli 20 kaupungissa asutun vuoden jälkeen olin unohtanut miltä kuulostaa kevät maalla. Kun on kuunnellut viimeiset vuodet ruuhkabussien melua ja hälytysajoneuvojen ulvontaa (kyllä, edellisen kotimme naapurissamme sijaitsi paloasema) tämä on ehkä hienoinen kulttuurishokki jopa. Kyllä niitä autoja täälläkin kuuluu, mutta toistaiseksi lintujen laulu vie desibeleissä voiton.

Takapihamme näyttää kirkkaassa kevätvalossa jokseenkin ankealta juuri nyt. Palmusunnuntain auringossa kävin kuopsuttelemaan maata. Edellisen asukkaan jäljiltä oli saldona useampi kourallinen muoviroskaa, josta suurin osa nippusiteitä ja koiran leluja (niitä löytyy koko ajan lisää). Lisäksi takapihalle oli jätetty haiseva yllätys: puoli ämpärillistä biopusseihin käärittyä koiranpa_eikun siis koiran jätöksiä, kuorrutettuna kasalla koiran leluja. Muutenkaan takapihallemme ei ole odotettavissa mitään Kaunein puutarha-palkintoja. Nurmikko on jätetty leikkaamatta jo jonkin aikaa ennen talven tuloa. Siellä täällä on valtavia tuppaita tai kaljuja kohtia joissa ei kasva mitään. Muistona leikkivistä lapsista on sammaloituva hiekkalaatikko. Pihalaatoitus on rikkoutunut ja ripoteltu sinne ja tänne.

Kukkapenkistä löytyy myös kuoppia joista arvatenkin on kaivettu ylös jotain. Etupihan kukkapenkissä ei kasva juuri muuta kuin rikkaruohoa. Takapihan seinustan kukkapenkissä on villiintyneitä liljoja ja iriksiä sekä scillaa (idänsinililjaa). Osa sipuleista on lähes kiinni betoniperustuksessa. Muutenkin kukkapenkit ovat aivan liian lähellä rakennuksen seinää. Pihan perällä olevassa kukkapenkissä on vuorenkilven peitossa jokin puun kanto jossa on vanhoja versoja. Muutoin penkissä näyttää olevan enimmäkseen tyhjää tai rikkaruohoja. Pihan toisella reunalla nurmikon on valloittanut maahumala. Vaikka piha on pieni, hommaa riittää ihan vaikka muille jakaa. Haluaisin kirsikkapuun, ruusupensaan, pionin, hortensian, kuunliljoja (äidiltä ehkä liikenee?), köynnöskasveja portin molemmin puolin ja hyötykasvitarhan lavakaulukseen (lavakaulukset on jo hankittu). Kaikki nämä eivät varmastikaan ole toteutettavissa (ainakaan nyt heti jo pelkästään rajallisen budjetinkin vuoksi), vaikka haaveilla toki voi. Kaikki ideat otetaan kiitollisena vastaan! Jonkin verran niitä sainkin jo edelliseen puutarhapostaukseeniOlemme kasvuvyöhykkeellä III. Myöskin kasvipistokkaat ovat tervetulleita.

Garden greetings! In the morning, when going out, you can hear almost stunningly loud concert of birds. After living over 20 years in the city, I had forgotten what the Spring is like in the countryside. Listening past years the noise from traffic and sirens (yes, our previous home had a fire station as a neighbour) this is almost a slight cultural shock. There are still sounds of traffic here, but so far the birds have won on decibels.

In the bright Spring light, our backyard looks quite miserable right now. On Palm sunday I did some maintenance there. Previous tenant left it quite badly shape. I found several handfuls of plastic rubbish, mostly cable ties and pet toys (and I still keep finding more). Also we found stinking surprise: half a bucket of dog s_ I mean dog excrement, wrapped in bio bags, under a pile of dog toys. In any way, there won’t be any Garden Awards coming our way. Lawn hasn’t been moved for months before the Winter. There is huge lumps and bald spots here and there. Memento from playing children is a mossy sandbox. Concrete garden tiles have gone broken and dropped randomly where ever.

Flower beds have holes, assumably something has been dug up. Front yard flower bed doesn’t have anything except some weeds. Backyard flower bed has lilies, irises and scilla gone wild. Some of the bulbs are pretty much touching the concrete base of the house. Flower beds are way too close to the building. Flower bed on the back of the garden seems to have some sort of tree stump, covered with bergenia. Besides that and some other flower, this bed seems to only have weeds and bald spots. On one side of the yard, lawn is covered by ground-ivy. Even though yard is very small, there is tons of work to do. I would like to have cherry tree, rose bush, peony, hydrangea, plantain lilies (mom might be able to donate some?), some vines or similar climbing plants around the gate and small vegetable garden (we already have the pallet boxes for raised vegetable beds). Some of these plans are probably not doable (atleast not right now, and not just due to very limited budget), but one can dream.  All ideas and tips are welcome! Some ideas I already got for my previous garden post. We are on the plant hardiness zone 3.

Maahumala valtaa alaa. Kuulin että tästä saa ihan kivan amppelikasvin kun 
tuuppaa maasta revityt versot amppeliruukkuun kasvamaan. /
Ground ivy spreading around. I heard that it’s quite nice plant for hanging pots.
When pulling it out from the ground, just poke them into a pot and let them grow. 

Mysteerinen pikkukanto aidan seinustalla. /
Mysterious little stump next to the fence. 

Idänsinililja kukkii jo. /
Scilla blooming. 

Tämän kasan keräämisen jälkeen on löytynyt vielä lisää muoviroskaa… /
After we collected this pile, we have found even more plastic rubbish…

…tältä alueelta! Tässä kuvassa näkyy lähes koko piha. Hiekkalaatikon kulma
näkyy alareunassa. Selkäni taa jää oikeastaan vain autokatoksen seinä.
Vasemmalla on kuvan ulkopuolelle jäävä kukkapenkki. /
…from this area! This photo shows almost the whole yard. Bottom left
shows the corner of the sand box. Behind my back is pretty much just the car park
wall. On the left, not visible in the photo is another flower bed. 

Ja se kukkapenkki näkyy tässä. Etualalla autokatoksesta (oletettavasti, koska
sitä ei ole missään muualla kuin tässä) pihaan  valunutta karkeaa sepeliä. /

And that flowerbed you can see here. At the front you can see
rubble which as come to our side from the car shed (assumably because this
is the only area where we have it on our yard). 

Penkin keskellä on vuorenkilven (josta en kamalasti pidä) peittämä kanto jossa
vanhoja versoja.  Ei yhtään käsitystä mikä puu on kyseessä. /
In the middle of that there is another stump, covered with bergenia (which I
don’t really like much). We got no idea what tree that might be. 

Seinustan perennapenkissä on tyhjää. Nurkassa joku lilja, keskellä iriksiä ja
idänsinililjat. Keskellä näkyvässä irtomöykyssä on jotain, mutta elonmerkkejä
ei ole näkynyt. Ovat ehkä kuolleet talven aikana koska möykky nököttää
irtonaisena kukkapenkin päällä. /
There’s empty space on this perennial flower bed. Unidentified lily in the corner
and 
some irises and scilla in the middle. There is something on the big lump 
in the middle, but there seems no life signs yet. Perhaps they have all died
during the winter, because that is literally loose lump on top of the ground. 

Tämä on tunnistettu suikeroalpiksi. Se näyttäisi kasvavan toisen aidan alla. /
This has been identified as creeping jenny. It seems to grow under a fence. 

Nokkosia ja jotain tuntematonta vaaleanvihreää. /
Stinging nettle and some myserious light green growth. 

Kuten näette, kukat ovat aivan liian lähellä seinää. Aion siirtää näitä kauemmas 
seinästä mutta en oikein tiedä että missä vaiheessa se pitäisi tehdä. /
As you can see, flowers are way too close to the wall. I am going to move them
further from the wall, but I don’t really know when I should do it. 

Etupihan kukkapenkki kuvattu noin kuukausi sitten kun vielä oli lunta.
Mutta ei siinä edelleenkään kasva mitään, paria rikkaruohoa lukuunottamatta. 
Ja tämäkin on aivan liian lähellä seinää. /
Front yard flower bed is photographed about a month ago when we still
had snow. But there is still nothing growing there, except perhaps couple
weeds. And this is way too close to the wall aswell. 

2 people like this post.

Pyöräkuva #7 / Bike photo #7

Ihan tähän alkuun haluan erikseen kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita lukijoitani! Kiitos! Olen aivan ällikällä lyöty. Olen todellakin kärsinyt koko kevään inspiraatiokadosta. Se on vain pahentunut kun olen tyhmyyttäni kuvitellut ettei ketään enää kiinnosta nämä mun postaukset. Ihanista kommenteista sain uutta virtaa jatkaa tätä hommaa! Ymmärrän että kommentointi on hankalaa ja jopa mahdotonta kun blogia lukee mobiililaitteilla tai appsien kautta.  Jos voin jotenkin parantaa blogin luettavuutta ja kommentointimahdollisuuksia niin vinkatkaa toki.

Ja olkaa huoletta, en minä mihinkään ole menossa enkä myöskään lopettamassa blogia. Postausideota on kasapäin ja postausluonnoksiakin on parikymmentä odottamassa valmistumista. Inspiraatio niiden valmiiksi kirjoittamiseen vain on ollut kadoksissa. Kuten edellisessä postauksessa totesin, en halua lopettaa blogia enkä sellaista ole vakavasti harkinnutkaan ikinä. Lähinnä pelkään sitä, että lukijat lakkaavat viihtymästä ja sitten bloggailen täällä keskenäni (alkuaikoina se ei niin haitannut, mutta nyt tilanne on toinen). Statistiikka kun ei kerro että lukiko kävijä oikeasti postauksen ja pitikö hän siitä vai oliko se hänestä täyttä tuubaa. Tiedän että te olette siellä, mutta joskus on kiva saada myös ihan oikeaa palautetta, olipa se sitten tykkäyksiä tai kahden sanan viesti. Vaikka yritänkin pitää sisällön monipuolisena kuten tähänkin asti, niin postausten suosio saattaa vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudessa julkaisen. Siksi kannattaa ainakin joskus reagoida omiin suosikkipostauksiin jollakin tavalla.

Sitten itse asiaan. Huhtikuun pyöräkuva on ehkä yksi hauskimmista omistamistani. Kuva on aivan minikokoinen. Printtialan koko on vain 3 x 3,5 cm. Sitä saa tutkia ihan suurennuslasin kanssa. Skannattuna kuitenkin sain sen suurennettua blogia varten. Kuvan reunat on koristeleikattu. Kuvassa oikealla oleva mies ehkä asentaa rengasta polkupyörään kivikkoisella pihalla. Vasemmalla oleva mies taas soittaa viulua. Ilman paitaa! Kokoelmistani löytyy kyllä outoja kuvia, mutta tämä on ehkä sieltä omituisimmasta päästä ja herättää joukon kysymyksiä. Miksi viulunsoittaja poseeraa samassa kuvassa polkupyöräfiksaajan kanssa? Miksi hän on ilman paitaa? Miksi? Kuvassa ei ole merkintöjä ja sen ottoajankohtaakin voimme vain arvailla. Housujen lahkeenleveydestä päätellen puhutaan kuitenkin mahdollisesti 30- tai 40-luvuista.

First of all, I want to especially thank all readers who commented my previous post! Thank you! I am gobsmacked! I have been suffering lack of inspiration whole Spring. It got worse when I stupidly thought no-one is interested in my ramblings anymore. Now your lovely comments gave me more energy and inspiration to continue. I do understand that it’s difficult, or impossible even, to comment with mobile devices and via apps. If there is any way I can improve the blog interface or ability to comment, please let me know!

And don’t worry, I’m not going anywhere or quitting the blog. I have loads of ideas for posts and about 20 drafts waiting to be finished. I just haven’t had the inspiration to finish them. Like I said before, I don’t want to quit my blog and I have never seriously contemplated on that. My fear is that readers stop finding interesting stuff to read here and after that I’m blogging just to myself  (it didn’t bother me in the beginning, now situation is different). Statistics doesn’t tell me if visitor actually read my post or did they like it or if it was utter shite . I know you are there, but sometimes it is inspiring to get actual feedback, even if it’s just a like, or two-word-message. Even though I try to keep posting various issues, the popularity of posts might affect on what I post about. That’s why it is worth reacting on atleast every now and then, to your favourite posts.

And then to the actual issue. My April bike photo is probably one of the silliest I have. It is, first of all, miniature size. Printed area is only 3 x 3,5 centimeters. So basically you need magnifying glass to look at it. Thankfully scanning made it possible to enlarge it for the blog. Photo edges are decoratively cut. Man on the right side is possibly putting tire on his bike, on very rocky yard. Man on the left, on the other hand, is playing violin. Topless! I have some quite odd photos in my collection, but this must be one of the oddest of them all. It raises all sort of questions. Why is the violin player posing with bike fixer? Why is he topless? Why? There is no markings on the photo and we can only make educated guesses when it was taken. If we can trust on the trouser leg width, it could be from 30’s or 40’s.

6 people like this post.

←Older