Viimeaikoina minulla on ollut vähän ongelmia kasvojen ihon kanssa. Se on alkanut hilseillä ikävästi, vaikka hoitorutiinit eivät ole juurikaan muuttuneet vuosiin. Liekö kyse ihon ikääntymisestä, mene ja tiedä, mutta jotain toimenpiteitä piti suorittaa asiaintilan korjaamiseksi. Olin jonkin aikaa jo mietiskellyt konjac-sienen hankkimista. Eihän sitä ole meikkiblogeissa hehkutettu vasta kuin neljä-viisi vuotta vähintään. Kuten tavallista, olen jälkijunassa. Vertailin hintoja ja totesin että 15 € jostakin naamanpesusienestä on kyllä vähän liikaa. Vaikka olisi miten ihmeitä tekevä taikasieni. Sitten ihan sattumalta kauppareisulla kuljin luontaistuotekaupan ohi ja bongasin hyllystä konjac-sieniä 9 € hintaan. Sen vielä kärsin maksaa testikappaleesta. Plussaa nätistä pahvisesta rasiasta. Jos nyt joku ei vielä tiedä niin:
Konjac-sienet
Konjak (konnyaku) on pökkövehkoihin kuuluva aasialainen kasvi, jonka perunamaista mukulaa käytetään mm. lääkkeiden, ruuan ja kauneudenhoitotuotteiden raaka-aineena. Kasvin väitetään edistävän terveyttä monin eri tavoin. Mukulasta valmistetut puhdistussienet ovat erityisen suosittuja Koreassa, josta ne ovat levinneet ympäri maailmaa. Sienet ovat sataprosenttisesti biohajoavia.
Olen nyt testannut sientä joitakin kertoja. Täytyy sanoa että mitään ihmeitä se ei kyllä ole tehnyt. Ihon hilseily on ehkä vähentynyt hiukan, mutta ei tämä päälle nelikymppinen nahka nyt enää mikään hehkuvan sileä ja kimmoisa ole vaikka mitä tekisi. Sieni ei myöskään tunnu ihan niin pehmeälle kuin monien blogi-arvostelujen perusteella voisi kuvitella. Kyllä se ihan tavalliselta kasvosieneltä tuntuu, pehmeältä, mutta silti hiukan karhealtakin. Mitään kovaa jynssäystä en sillä suosittele tekemään, kevyttä pyörittelyä vain. Omaankaan pärstääni en aio käytää sientä jokaisella pesukerralla.
Recently I’ve had some facial skin problems. It has started to flake annoyingly, even though I have used same cleansing and treatment routines for years now. Perhaps it’s the changes in aging skin, I don’t know. However it needed some changes on my routines. I had been thinking about getting the konjac sponge for a while now. Yes, I know, I’m quite late bloomer on that. It’s been raved about in beauty blogs for years now. I compared prices and in my opinion 15 € is way too much for a facial sponge. Even if it’s a miracle maker. On our trip to groceries I happened to walk past natural foods and cosmetics shop and saw konjac sponges on their shelf. They were only 9 € each. I decided that was a reasonable price for test subject. And it was packed in cute cardboard box. If you don’t know what konjac is:
Konjac sponges
Konjak (konnyaku) is a perennial plant growing in Asia. It has potato-like corm, which is used for making for example medicine, food or beauty products. Konjac is claimed to have health giving properties. Cleansing sponges made of konjac corm are especially popular in Korea, from where they have spread around the world. Sponges are 100% biodegradable.
I have now used the sponge couple times. I have to say it hasn’t really been a miracle maker. Flaking of the skin surface has reduced a bit, but this over fourty years old skin of mine isn’t exactly glowingly smooth anymore, no matter what I do to it. Sponge doesn’t really feel as soft as you might think, based on some beauty blog reviews. It feels like ordinary facial sponge, soft but still a bit rough when rubbing the skin. So heavy pressure when scrubbing doesn’t feel very nice and is too rough, just gentle circles around your face. I’m not going to use it on my own face every day.
Ekovistan sieni tulee söpössä pahvipurkissa. Kuiva sieni on kova ja
kurttuinen. Ennen käyttöä sitä liotetaan vedessä muutama minuutti. /
Ekovista has designed lovely package for the sponge. Dry sponge is hard
and wrinkly. Before use it needs soaking couple minutes in water.
Rohtosuopayritti saponaria officinalis. Sitä on käytetty ennen saippuan
valmistukseen ja rohdoksena erilaisten vaivojen hoitoon. Saatan myöhemmin
tehdä tästä oman postauksen. /
Common soapwort, saponaria officinalis. It’s been used for making soap
and also for medication for many illnesses. I might post about this later.
Konjac-sieni kosteana näyttää tältä. Naru on kuivumaan ripustamista varten. /
Wet konjac sponge looks like this. String is for hanging it to dry.
1 person likes this post.
Miten suhtautua kun maailman suurin, kaunein ja vanhin scifi-tapahtuma tulee Suomeen? Ensin seotaan tietysti aivan täysin (tapahtui jo kaksi vuotta sitten), sitten kärvistellään jäsenyys- ja lippusysteemin sekavuudesta. Tämän jälkeen panikoidaan jäsenyyden hinnannousua ja lopuksi rahapulassa jäädään kokonaan ilman lippua. Pelastukseksi saapuu lopulta harrastekuoro, jonka kokoonpanossa päästään päiväksi ihmettelemään scifitunnelmaa.
World Science Fiction Convention
Tutummalta nimeltään Worldcon on maailman vanhin tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tapahtuma, joka kerää yhteen spekulatiivisen fiktion tekijöitä ja faneja ympäri maailman. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1939, suurimmaksi osaksi Amerikan mantereella. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Kansasissa, ensi vuonna se on San Josessa ja 2019 Dublinissa. Tapahtumassa julkaistaan vuosittain Hugo-palkinnon voittajat. Tapahtumaan voi osallistua ostamalla World Science Fiction Societyn jäsenyyden, tosin ainakin Helsingin tapahtumaan myytiin myöskin päivälippuja.
Tosiaankin, tapahtumaan osallistuminen edellyttää WSFS:n jäsenyyttä ja englanninkielisiltä sivuilta koko systeemin selvittäminen oli ainakin minulle vähän hankalaa, vaikka pidänkin itseäni varsin sujuvana englannin lukijana. Onneksi kuitenkin myöhemmin selvisi, että tapahtumaan sai myöskin päivälippuja. Tosin tässä kohtaa oli jo ilmoittautunut mukaan kuorokeikalle, jonka siivellä pääsimme tutustumaan tapahtumaan lauantaina. Minulle tämä oli siinä mielessä iso juttu, että olen aina haaveillut pääseväni mukaan ison luokan tieteis-tapahtumaan. Olen toki osallistunut muutamiin paikallisiin kuten Finncon, Tracon ja Tampere Kuplii, mutta isommat kansainväliset tapahtumat ovat aika eri juttu, moneltakin kantilta ajateltuna.
Lauantaina tärkein tapahtuma oli tietysti Pixel Sistersien oma laulukeikka tapahtumassa. Keikkamme oli buukattu noin 200 hengen saliin ja iloksemme sali olikin täynnä niin että muutamat katsojat, jotka jäivät ilman istumapaikkaa, oli määrätty paloturvallisuuden vuoksi poistumaan. Yleisö tuntui pitävän keikasta ja erityisesti yhden biisin alussa improvisoitu äänenanto-Zarathustra kirvoitti rehevät naurut.
Oman keikan lisäksi halusin ehdottomasti päästä Tähtiportti 20 vuotta-paneeliin sekä kuuntelemaan ihkaelävää Nasan astronauttia, Kjell Lindgreniä. Tähtiportti-paneeli oli fanille toki hirmuisen kiinnostava, mutta tunti moisen paneelin järjestämiseen oli aivan liian lyhyt aika. Varsinkin kun itse sarjaa on tehty kymmenen vuotta ja sen reinkarnaatioita SG Atlantista ja SG Universeä vielä sen jälkeenkin. Paneelista kiiruhdimme lähes juoksujalkaa jonottamaan Kjell Lindgrenin luennolle. Jono oli valtaisa, mutta mahduimme kuin mahduimmekin mukaan. Herra Astronautti oli mukaansatempaava, humoristinen ja kiinnostava puhuja. Toki aihe itsessäänkin oli jännittävä. Hyvin rakennetun esityksen taustalla pyöri Kjell’n avaruuslennosta kertova video ja musiikki. Hän kertoi että on lapsesta asti halunnut astronautiksi ja muutaman mutkan jälkeen se lopulta toteutuikin. Koulutukseltaan Kjell on lääkäri ja vietti puoli vuotta Kansainvälisellä avaruusasemalla vuonna 2015. Tämän jälkeen en jaksanutkaan enää paneutua muuhun ohjelmaan vaan hengailin kavereiden kanssa ja odottelin cosplay-kisaa alkavaksi.
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi positiivinen kuva ja järjestelyt itse tapahtumassa toimivat loistavasti. Tosin sosiaalisessa mediassa on vellonut kränää liittyen mm. noin vuosi ennen tapahtumaa erään pitkän linjan tapahtumajärjestäjän näkyvään erottamiseen, sekä valituksiin joita tapahtumajärjestäjät saivat alzheimer-teemaisesta liveroolipelistä, joka lopulta peruttiin kokonaan. En tiedä onko edes mahdollista välttää kaikki erimielisyydet näin isossa kansainvälisessä organisaatiossa. En halua ottaa näihin sen enempää kantaa, mutta totean että tällaisessa kriisinhallinnassa organisaatiolla on vielä opittavaa. Siitäkin huolimatta tapahtuma oli aivan huikea ja tällä tietoa toiseksi suurin koko 75-vuotisen historiansa aikana. Tuli siis jälleen todistettua että pikkuinen Suomi ei ole mikään peräkylä. Hyvä Suomi! Mikä loistava tapa esitellä maatamme itsenäisyytemme juhlavuonna.
Pakko todeta että yksi päivä ei tällaisessa tapahtumassa riitä oikein mihinkään ja eniten harmittaa, että en heti tapahtuman varmistuessa kaksi vuotta sitten ostanut jäsenyyttä. Suomessa järjestettävä maailmanluokan scifi con nyt vaan on aika lailla kerran elämässä-tyyppinen tapahtuma. Nyt haaveilenkin parin vuoden päästä järjestettävään Dublinin coniin osallistumisesta, että voin ottaa ihan kaiken ilon irti laadukkaasta ohjelmasta.
How to react when the worlds largest and oldest scifi convention comes to Finland? First you go totally bonkers (happened two years ago), then you feel troubled about the confusing system about membership and tickets. After that you panic about the rising membership prices and finally due to lack of funds you end up having no ticket at all. Your saviour in the end is recreational choir gig that allows you to join in and see the wonders of the scifi con.
World Science Fiction Convention
Or Worldcon by the more familiar name, is if not the most, atleast one of the oldest science fiction and fantasy literature conventions. It gathers together fans and makers of speculative fiction, from around the world. It’s been organized since 1939, mostly in America. Last year it was in Kansas, next year it will be in San Jose and in 2019 in Dublin. Hugo Award winners are always announced in Worldcon. You can participate by buying a membership to World Science Fiction Society, allthough atleast in Helsinki you could also buy daypasses.
So, to visit the event, you really need to be a member of WSFS. For me it was totally new way of handling tickets and to figure it out from page which is not in my mother language was tricky, even though I consider myself as pretty fluent English reader. Later it was announced that day passes will also be available. Allthough at that point I had already signed in for the choir gig, which allowed us to see the whole con event for one day. This was a big thing for me because I have always dreamed of participating really big arse scifi convention. I have participated local ones like Finncon, Tracon and Tampere Kuplii, but they are totally different animal than large international conventions.
The most important program for us was of course our Pixel Sisters choir gig. It was booked for conference hall for about 200 people. For our huge joy, it was full. They even had to turn some people away who didn’t have a seat. That was done for fire safety, but it was unfortunate for the audience of course. Audience seemed to enjoy the gig and our improvised getting-the-pitch-Zarathustra in the beginning of one song made them laugh.
After our gig I definitely wanted to see the Starget 20 years-panel and real Nasa astronaut Kjell Lindgren. Stargate panel was a treat for a fan, but one hour was way too short to handle the series this big. After all, the original series run for ten years and after that the SG Atlantis and SG Universe. From the panel we almost ran to queue to see Kjell Lindgren. Queue was huge, but we managed to get in after all. Mister Astronaut was humoristic and interesting speaker. Allthough the issue was very exciting too. Presentation was really well put together. There was a video about his stay on International Space Station with background music, while he was telling how it all happened. He told us that as long as he can remember he wanted to be astronaut. And so he did, after couple twists and turns. Kjell is medical doctor by profession and he spent six months on the ISS in 2015. After his presentation I didn’t really bother with the other programs but just hanged around with friends waiting for the cosplay competition.
All and all, I was left with fuzzy feeling and positive memories from the event. All the organizing at the venue was perfect and worked like a charm. All though there has been negative things going around in social media. About year before the actual event one of the long time organizers was visibly sacked and there was also complaints about alzheimers-related LARP event, which was cancelled in the end. I don’t even know if it’s possible to avoid differences in opinions and personal clashes in such a big organization. I don’t really want to comment any of that, except that they still have lot to learn about that kind of crisis control. Despite of that we already know that this was the second biggest event during it’s 75 year history. Which proves again that small Finland is by no means nothing to overlook at. Way to go Finland! What a perfect way to showcase our country on our 100th anniversary.
I have to say, one day in event like this is not really enough for anything. I am mostly upset that I didn’t get the full memberships as soon as I found out Helsinki location was confirmed. World class huge scifi event in Finland just is once-in-a-lifetime type of thing. Now I’m dreaming about participating the Dublin event in two years. Then I could actually take full advantage of all the top-notch programs.
Tapahtuman maskotti Major Ursa. Kuvasta kiitos Elisalle. /
Event mascot Major Ursa. Photo by Elisa.
Pixelit keikan jälkeen. Kuva Annika Rinne./
Pixels after the gig. Photo by Annika Rinne.
Cosplay-kisan hauskinta antia asujen lisäksi olivat reaaliaikaiset tekstitykset jotka
menivät vähän miten sattuu. Tässä nimi Piia Sinkkonen kääntyi Piia sing Conan’iksi. /
Among the outfits, the best part on the cosplay competition was subtitles.
They were quite amusing. Here name Piia Sinkkonen turns into Piia sing Conan.
Budjettivajeen vuoksi tässä ainoa tapahtumahankintani. Isännälle tuliaisiksi
suosikkisarjan näyttelijän nimmari. Suosittu con-aktiviteetti on keräillä
nauhoja. Niitä saa tapahtumajärjestäjiltä ja yhdistysten ja myyjien kojuista. /
Due to lack of funds this is my only purchase from Worldcon. Gift for hubby,
signed picture from actress from one of his favourite series. Popular con
activity is to collect ribbons. You can get them from organizers and stalls.
4 people like this post.
August 13th,2017
Asut,
Cosplay,
Häppeninkiä,
Jotain ihan muuta,
Mun elämä,
On the road,
Vähän nörttiä | tags:
Cosplay,
Events,
Geeky stuff,
My life,
On the road,
Outfits,
Scifi,
Something else |
2 Comments
Niinkuin tiedätte niin tykkään vanhoista kampauksista. Niin pidän myöskin vanhoista hiuspinneistä. Sellaisista saranallisella soljella toimivista joita sai vielä kaupoista minun lapsuudessani. Nykyisin moiset hömpsötykset on korvattu hauenleuka-klipsein ja kaarevin painettavin pinnein. Mutta ei hätää sillä universumi tarjoilee vanhoja hiuspinnejä kirppiksillä ja vintage-liikkeissä. Viimeksi ostin alkukesästä neljä kaunista hiuspinniä Karkun pihakirppikseltä. Ja tässä tämä koko loppukin kokoelmani. Ostan aina mieluusti parin jos vain löytyy. Iso klipsi on yksinäinen, ostin sen muistaakseni viimekesänä Suvi-vintagesta Tallipihalta. Eihän näillä varsinaisesti mitään kampauksia rakenneta kun ei tuonne väliin paljoa hiuksia mahdu. Mutta ovatpahan vaan niin nättejä!
As you know, I love vintage style hairdo’s. I also love old hair clips. Those ones with hinge clip. They were still available in shops when I was a kid. These days those kind of silly things are items of the past. They are now replaced with alligator grips and other modern things. But not to worry. Universe has a way of delivering old hair clips via thrift and vintage shops. Last time I found four lovely clips from local yard sales. And here is my whole collection. I always love to buy these in pairs, if possible. Big clip is only single one I have. If I recall correctly, I bought it from Suvi-vintage, Tallipiha, last summer. You can’t really create a whole hairdo with these, there just isn’t enough space for lot of hair inside those clips. But they look so cute!
7 people like this post.
Lapsuuden kesistä on jäänyt mieleen muisto siitä, miten lähdimme aamuvarhaisella ämpärien kanssa matkojen taa mansikkaa poimimaan. Tuohon aikaan mansikkatiloja oli harvassa. Reisussa vietettiin koko päivä, eväätkin taisi olla pakattu mukaan. Sitten ilta sujuikin mansikkalastia siivoten, pakastaen ja hilloksi keitellen. Äidillä oli tapana tehdä pakastettavaa hilloa. Sillä herkuteltiin läpi talven vaniljajäätelön tai lättyjen kanssa.
Aikuisena en jostain syystä juuri ole mansikkapelloilla viihtynyt. Vuosia olen suunnitellut kyllä. Nyt sitten sanoin tuolle isännälle, että olisipa kiva kun olisi talvella pakastimessa mansikkaa, tai itse tehtyä mansikkahilloa lättyjen päälle. Ja sitten eikun tuumasta toimeen ja guugle laulamaan. Niinpä löytyi sitten Hämeenkyröstä Yrjölän mansikkatila. Soittelin nettisivun ohjeen mukaan tilalle heti aamusta ja tarkistin itsepoiminnan tilanteen ja hinnan. Ilmoitimme saapuvamme tunnin sisään. Perillä tyhjä ämpärimme punnittiin ja ohjeistettiin ajamaan lähemmäs peltoa. Päädyimme perinteiseen Polka-lajikkeeseen ja meille näytettiin mansikkamaalta rivi josta kerätä.
Oltiin sitä mieltä että yksi ämpärillinen riittäköön, johan sen käsittelyssäkin menee aikaa eikä pakastimeenkaan määränsä enempää mahdu. Kymmenen litran ämpäriin meni noin 4,5 kiloa mansikkaa ja keräämiseen meni noin tunti kahteen pekkaan. Mansikkakausi on nyt vilkkaimmillaan. Kassajonossa kuulin henkilökunnan ilmoittavan puhelimeen että itsepoimintaan ei enää siinä vähän ennen puoltapäivää voitu ottaa lisää poimijoita. Kannattaa siis olla aamusta liikkeellä jos haluaa saada itse poimien marjat talven varalle.
Ihmettelin siinä samalla pellolla kykkiessäni että eivätkö ihmiset nykyään lainkaan suojaa päätään auringolta? Itse kun on tottunut siihen että aina pitää olla oman hyvinvoinnin vuoksi hattu tai vähintäänkin huivi päässä ja 50+ suojakertoimet niskassa, niin tuntui hassulta katsoa muita poimijoita joilla hyvin harvalla oli hattu päässä. Naisilla ei juurikaan, muutamilla miehillä oli lippiksiä. Itse taas keräsin pitkiä katseita leveälierisessä kartiohatussani.
Nyt on sitten mansikkaa pakastimessa, raparperi-mansikkakiisseliä, mansikkahilloa ja vatsa täynnä tuoreita mansikoita. Satokausi on avattu ja talven varastojen kerääminen aloitettu. Tähän loppuun vielä vähän erikoisempi mansikkaresepti.
Mansikankanta-mehu
mansikan kantoja (sen mitä tuli ämpärillisestä mansikkaa)
vettä (noin 2 litraa)
sokeria (1,5 dl)
Laita mansikan kannat ämpäriin tai isoon kattilaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä. Lisää sokeria oman maun mukaan. Mitä vähemmän vettä, sitä vahvempaa mehua. Jätä tekeytymään yöksi. Siivilöi aamulla mehu puhtaisiin pulloihin. Mehu säilyy jääkaapissa noin viikon, pidempään jos lisäät sitruunahappoa. Kantojen lisäksi voi toki käyttää myös mansikan lehtiä.
I have a memory from childhood, about strawberry picking. We woke up early in the morning, packed our buckets in the car and drove long way to strawberry farm to pick berries for the winter. It was a daytrip, we even had lunch packed with us, if I recall correctly. The evening we spent by cleaning the berries and putting them in freezer boxes and cooking jam. Mum used to make jam which was then frozen. We ate that during the winter when we wanted a treat, with vanilla ice cream or pancakes.
As an adult I haven’t really done that, for one reason or another. I have planned doing it though. Now I said to hubby, that it would be nice to have some strawberries in our freezer, or home made strawberry jam. So I put google to work. I found Yrjölä strawberry farm, located near us in Hämeenkyrö. As instructed on their webpage, I called them in the morning and checked their selfpicking situation for the day, and their price (it varies every day during the season). We booked selfpicking and said we’d be arriving in an hour. In the location they weighted our bucket and guided us closer to the field. We decided to pick Polka, so they showed us our rows of strawberries.
We decided that one bucket is enough for us, after all it takes time to clean them up. And there is not that much space in the freezer either. Ten liter bucket took about 4,5 kilos of strawberries and it took about an hour to pick them just two of us. The season is now at high peak. When queuing for the till I heard them telling people on the phone that they can’t take any more pickers for the day. And it wasn’t even the midday yet. So you gotta be early if you want to get your self-picked strawberries.
While picking my strawberries there on the field I was wondering how people don’t cover their heads in the sunshine. I am used to cover my head with a hat or scarf atleast, just to avoid nausea and a headache from the sun, and always wear 50+ sunscreen. So it felt funny to be pretty much the only one wearing a hat on the field. I don’t really remember seeing any other woman with a hat, couple men wore caps though. I was turning heads with my wide conical strawhat.
So now we got frozen strawberries, rhubarb-strawberry soup, strawberry jam and a belly full of fresh strawberries. Harvest season is open and filling the winter stash has been launched. Here is a bit more unusual strawberry recipe:
Strawberry stem juice
strawberry stems (the amount that came from bucket of berries)
water (about 2 liters)
sugar (about 1,5 dl)
Put stems into a bucket or high pan. Pour boiling water on top. Add sugar to your liking. The less water, the stronger the taste. Leave to set overnight. Sieve into clean bottles next day. Stays good in fridge for about a week, longer if you add citrus acid. You can also add strawberry leafs with or instead of stems.
Mansikan kannat ennen.. /
Strawberry stems before…
… ja jälkeen liotuksen. /
… and after soaking.
6 people like this post.
July 22nd,2017
Jotain ihan muuta,
Jotain syötävää,
Mun elämä,
Muuta ajankulua,
On the road,
Päähineet | tags:
Headpieces,
My life,
On the road,
Something else,
something to eat |
6 Comments
Jo yli 30 vuotta on Raaseporin alueella järjestetty antiikkitapahtumaa jonne kokoontuvat Suomen antiikkikauppiaat. Itse olen kuullut tapahtumasta vain huhuja ja ihaillut blogeissa esiteltyjä löytöjä. Tänä vuonna päätin että nytpä minäkin lähden mukaan. En tiennyt oikein mitä odottaa, mutta arvelin että hintataso varmasti on aika kova. En ollut väärässä.
Päivä oli mitä kaunein joten otimme sen ihan kesälomareisun kannalta. Ymppäsimme samaan reissuun Stormin roinamarkkinat jossa poikkesimme heti aamusta. Niitäkin on järjestetty jo yli kymmenen vuotta. Luonteeltaan ne ovat vähän kuin Mobilistien Restaurantapäivät Kangasalla, mutta pienimuotoisemmat. Kyllä Stormissakin silti riitti tutkittavaa ihan riittävästi. Haaviin tarttui lankakeräpurkki ja Kansan keittokirjan näköispainos vuodelta 1893. Stormista sitten piti ajella vielä 2,5 tuntia Fiskarsiin.
Fiskars ja koko Raaseporin alue on varsin pittoreskia pikkuruisine ruukkikylineen. Siellä käy mielikseen ihan muuten vaan kesälomareisulla. Tosin tällä kertaa populaa oli ihan ruuhkaksi asti joten pitäydyimme poissa paikallisista ravitsemusliikkeistä jo ihan oman mukavuuden vuoksi. Itse antiikkitapahtuma-alue oli maksullinen. Omasta mielestäni kymppi sisäänpääsymaksua ostos-tapahtumaan on vähän liikaa, mutta kun ei näissä nyt ihan joka viikko tule käytyä niin menetteli juuri ja juuri. Myös itse tapahtuma-alueen ulkopuolelta löytyi myyjiä, hieman edullisemmalla hinta-tasolla. Vaikka kyllä sielläkin myyjät osasivat pitää huolen hintatasosta. En vaan suostu maksamaan 50 € rikkinäisestä valokuva-albumista vaikka se olisi miten hieno ja vanha.
Jos etsii erikoisuuksia ja todellista antiikkia niin tämä tapahtuma on ehdottomasti silloin se juttu. Tavaraa oli monenmoista. Varsinaista vintage-vaatetta ei kovin monella myyjällä ollut, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista kyllä pikkutilpehööristä isompiin huonekaluihin. Kallein näkemäni hintalappu oli noin 3500€, messinkinen pöytäteleskooppi. Kirppishintaisia löytöjä ei juuri kannata odotella. Eniten aikaa käytin osastolla joka myi 1800-luvun printtejä, kuten karttoja ja kuvituskuvia. Monet osastot oli rakennettu tyylikkäästi ja esineet valittu huolellisesti tapahtuman hengen mukaan. Ostin kristalleja, 1800-luvun muotiprintin ja hopeisen sormustimen.
Antique fair for all Finnish antique dealers has been held in Raasepori area for over 30 years now. I have heard about it before, but only admired other peoples finds in their blogs. This year I decided, I want to join in. I didn’t really know what to expect, but I assumed that it would be high on price range over all. I wasn’t wrong.
Day was the most beautiful one, so we decided to do this like a proper holiday trip. Early in the morning we popped in to a local thrift event in Stormi. That also has been held quite many years now, over ten if I recall correctly. It is similar, but smaller, to the Restauranta-event in Kangasala, which I have blogged before. There was still loads to see in Stormi. I found small jar for ball of yarn and cook book reprint from 1893. Then we had 2,5 hours drive to Fiskars antique fair.
Fiskars and the whole Raasepori area are very pictoresque area with small villages. It is lovely place for summer holiday. This time it was very busy because of the antique fair. We decided to stay out of the restaurants. The antique fair itself had entrance fee. I think 10 € fee is a bit much to a shopping event. However we paid it, after all we don’t visit these kind of events every week. There were also stalls outside the actual fair, with more moderate prices too. Even though these antique and vintage dealers do know how to get their profit. I will not pay 50 € for a broken photo album, vintage or not, fancy or not.
If you are looking for special items, rarities and real antique, this is definitely go-to event. There were loads of stuff. Not so much vintage clothing, but other interesting items. Small trinkets, table ware and furniture even. Most expensive price tag I saw, was about 3500 € for a brass table telescope. So not so much charity shop or yard sales prices. Longest time I spent on stall that sold 1800’s prints, like maps and such. Many stalls were built very stylishly and items picked carefully just for the event. I bought some crystals, 1800’s fashion print and silver thimble.
Eräs suosikki-kesämekoistani, oopperan kirppikseltä hankittu.
Lisäsin itse valkoisen kauluksen. Mekko sai kehuja eräältä myyjältä. /
One of my favourite summer dresses, bought from Opera flea market.
I added the white collar myself. This dress got compliments from one
of the antique dealers.
Tämä soittorasia olisi ollut upea ostos, mutta aivan liian kallis. /
This music box would have been awesome but way too expensive.
Stormin roinamarkkinoiden löydöt. /
Finds from Stormi junk fair.
Antiikkipäivien löydöt /
Finds from antique fair
3 people like this post.
Arvatkaas mitä! Sain töitä. Kesäkuun alusta lähtien minut on voinut bongata myymässä sekä juhla- että arkivaatteita miehille ja naisille tuolla Huittisten suunnalla (tästä syystä blogissakin on ollut aika hiljaista kesäkuun). Olen vieläkin vähän äimänä tilanteesta, sillä se kävi aika äkkiä. Vastoin tunnettua sanontaa, minut vähän kuin tultiin kotoa hakemaan töihin. No mutta näin kävi. Se tarkoittaa myös sitä, että vaatekaappi vaatii vähän uudelleenjärjestelyjä. Työvaatetuksena pitäisi periaatteessa käyttää liikkeen oman valikoiman vaatteita, joten vintagehommelit eivät käy.
Sain jo työvaatteeksi trikootunikan, jota olen käyttänyt töissä omien mustien housujen ja mustan hameen kanssa. Todennäköistä on että kumminkin pitäisi hommata myös muita alaosia ja työjalkineita myös. Vanhat työsandaalit ovat jo varmasti 10 vuotta vanhat ja niiden kanssa kävi taannoin pieni askartelumaali-vahinko, kun pieni lasinen askartelumaalipurkki putosi betonilattialle jalkojen viereen. Että tuota, ei ainakaan niitä töihin. Omalla työhuoneella ne toki vielä käyvät oikein hyvin. Kävinkin alustavasti jo katselemassa matalakantaisia kevyitä kenkiä. Ongelma vain tahtoo olemaan että moderneissa balleriinoissa on jo liiankin matala kanta. Ovat niin lättänöitä että vastaavat varvastossuja ja sellaisissa en ehkä pysty koko päivää seisomaan töissä. Pohjassa pitää olla jotain tukea ja vaikka pari senttiä korkoa. Voi myös olla että tulette myöhemmin näkemään sellaisen ihmeen kuin Evil Dressmaker kapealahkeisissa housuissa.
Parisen päivää sitten sain kesätyöhousuiksi mustat trikoo-caprit ja ostin lisäksi mustan lyhythihaisen paidan liikkeen alesta. Näistä nyt jo muutamia komboja saa, mutta ne paksummat kapeat housut pitää vielä järjestää. Liikkeen oman valikoiman housut eivät oikein istu kunnolla mun kropalle. En ole ikinä löytänyt kauppojen valmisvaatevalikoimista istuvia housuja, joten se ei ollut mikään yllätys. Ja sinnepäin istuvia en halua ottaa koska tiedän että niissä tulee epämukava olo kun tekee mieli koko ajan kiskoa housuja johonkin suuntaan. Pitänee siis tehdä itse jotkut perus-malliset.
Mutta hei, uusi duuni!!
Guess what! I got work. Starting from June I have been selling casual and formal clothes for both women and men, in Huittinen (for the same reason it’s been a bit quiet in the blog recetly). I am still a bit gobsmacked, it happened so fast. Well, it happened anyway and that also means my wardrobe needs to be rearranged. Basically we should wear cloths from the shops own selection, so vintage is out of the question.
I already got new jersey top for work clothing, and I have been wearing with my own black skirt and black trousers. It is likely however that I need other bottoms with the top and also some shoes. My old work sandals are over 10 years old and I had a little paint accident with them. Some time ago a small glass bottle of acrylic hobby paint fell on the concrete floor next to my feet and shattered, spreading all the paint all over on my feet and floor. So, I won’t be wearing those for work, even though they are still ok for my own work space. I already went browsing lightweight shoes. The problem is, modern ballerinas are already way too flat for me. They are so flat that they are almost like flip flops. I probably can’t stand in those for the whole day. I need sturdy sole and an inch of heel. It also could be the case that you will see a miracle: Evil Dressmaker wearing cigarette pants.
Couple days ago I got black jersey capri pants for summer work clothing. I also bought black short sleeved blouse from our sale. Those should work for couple combos for work clothing, but I still need atleast one pair of sturdier cigarette pants. Pants we have in our selection don’t fit for my body. I have never ever found properly fitting pants from shops, so that wasn’t really any surprise to me. I don’t really want to get almost-fitting pants either, because I know I would feel uncomfortable and would pull them constantly. So I have to make them myself.
But hey, new job!!
Takahuoneessa on tunnelmaa. /
Sewing room of my new job.
Toisena työpäivänä (!) sain asiakkaalta suklaata! Mit….?/
On my second (!) day at work I got chocolate from a customer! Whaa….?
5 people like this post.
Rakastan kesätapahtumia pikkupaikkakunnilla. Niissä on luonnetta ja asennetta, vaikka toki isolla rahalla järjestetyissäkin tapahtumissa on puolensa. Sastamala on siitä erikoinen kaupunki että se koostuu järjettömästä määrästä pieniä kyliä. Kaupunkikeskus Vammalan lisäksi koko Sastamalan kunta käsittää yhteensä 160 (!!) kylää ja se on pinta-alaltaan Pirkanmaan suurin kunta. Suurin osa kunnan asukkaista asuu maaseudulla ja näissä pienissä kylissä. Alueella toimii 40 aktiivista kyläyhdistystä joten kesätapahtumiakin riittää. Yritän listata tähän niistä kiinnostavimpia.
Kesä on kiireistä aikaa ja ikävä kyllä muutama kiinnostava tapahtuma ehti jo livahtaa ohi ennenkuin sain tämän postauksen ulos. Ensi kesää silmällä pitäen kuitenkin vinkkaan tässä vielä Vanhan kirjallisuuden päivistä jotka vietettiin viime viikonloppuna. Tapahtuma kokosi Vammalaan kymmenittäin antikvaarisia kirjakauppiaita ja kirjallista ohjelmaa. Itsekin piipahdin siellä pikaisesti vilkaisemassa tarjontaa.
I love summer events in small villages. They got character and attitude, even though big events have their pro’s too. Sastamala, our new home town, is unusual town. It is formed by enormous amount of small villages. The center of the town is Vammala, but in addition to that, there are 160 (!!) small villages and it is the largest municipality in Pirkanmaa region. Most people in Sastamala live in country side and in these small villages. There are about 40 active village associations in the area, so there are also loads of events. I try to list here some of the most interesting ones.
Summer is busy time and unfortunately couple interesting events already flew past before I managed to post this list. For next summer I will tip you about the Old literature fair of Vammala. That was held last weekend. It showcased second hand book shops from all around the country with literature related programs. I dropped by quickly to see what they offered.
1.6 – 6.8.2017
Mantan Kammari / Manta’s house, Sastamalan seudun museo, Jaatsinkatu 2, Vammala
Tyrvään Manta oli tunnettu kansanparantaja, jolla oli laajat tiedot monenmoisista sairauksista. Mantan Kammari esittelee Mantan elämää ja asiakkaita sekä kansanparannusta yleisenä ilmiönä.
Manta of Tyrvää was a well known traditional healer, who had vast knowledge of many illnesses. Mantan Kammari shows Manta’s life and her patients, but also the traditional medicine as a phenomenon.
13.6-5.8.2017
Puuhun leikattu – käsin painettu / Carved in wood – printed by hand, Pukstaavin Tornihuvila, Marttilankatu 12, Vammala
Pienoisnäyttely Daniel Medelplanista ja suomalaisen kirjapainotaidon vaiheista. Daniel Medelplan oli kotoisin Pälkäneeltä. Hän kaiversi ja painoi Pälkäneen kuuluisan puuaapisen 1700-luvun alussa.
Small exhibition about Daniel Medelplan and the history of Finnish book printing. Daniel Medelplan lived in Pälkäne, Finland. He carved and hand printed the famous Pälkäne abc-book in early 1700’s.
1-9.7.2017
Karkun karnevaalit / Karkku carnival, Karkku
Kyläläisten kaikille avoimia tapahtumia.
Open events organized by people living in Karkku.
9.7.2017
Roinamarkkinat / Swap meet, Lopenkulman nuorisoseurantalo, Stormi
Rompemyyjiä ja puffet klo 9–15.
Swap meet or car boot sales type of event with cafe 9-15.
22.7.2017
Monteverdi Vesper 1610, Pyhän Marian Kirkko, Sastamalan kirkon tie, Sastamala
Lähes 40 taiteilijan konsertti Sastamala Gregorianan kotikirkossa tekee kunniaa säveltäjä Claudio Monteverdille. Liput 32 € / 27 €.
Almost 40 artists will be performing in this concert, which is homage to composer Claudio Monteverdi. It is held in the home church of Sastamala Gregoriana. Tickets 32 € / 27 €.
30.7.2017
Häijään markkinat / Häijää market, Häijää
Perinteiset markkinat joiden historia juontaa ns. pestuumarkkinoihin vuosisadan alkuun. Avoinna klo 9-16
Traditional market, which origins are in hiring market where people and companies used to hire staff and servants. Open 9-16
20.8.2017
Keikyän Perinnepäivä / Tradition day of Keikyä museum, Keikyän Kotiseutumuseo, Museontie, Keikyä
Vanhoja perinteitä esittelevä museo Uotilan talossa.
Museum of old traditions in Uotila house.
20.8.2017
Sastamalan vanhat talot, Sastamala / Old houses of Sastamala
Yli 50 vanhaa taloa avaa ovensa yleisölle. Suomi100-tapahtuma esittelee perinnerakentamista, talonpoikaiskulttuuria ja yksilöllistä maaseutuasumista. Vapaa pääsy. Kohteista julkaistaan kartta lähempänä tapahtumapäivää.
Over 50 private old houses around Sastamala are open to the public. Finland100-event showcases traditional housebuilding, peasant culture of Finland and unique ways of living in the country side. Free entry. There will be a map of the open houses published nearer to thethe event.
Kuva: Katariina Pylsy / Sastamalan vanhat talot
(ethän käytä kuvaa ilman lupaa)
Photo: Katariina Pylsy / Old houses of Sastamala
(please do not use photo without permission)
2 people like this post.
Jokunen viikko sitten poikkesin nopsaan Porissa kirppiksellä ja haaviin jäi pitkästä aikaa kengät. Jalkani koko on se niitä yleisimpiä, 39. Sitä kokoa on hankala löytää kirppiksiltä, mutta etenkin sellaisia malleja jotka miellyttäisivät omaa, varsin nirsoa silmääni lähes mahdoton. Modernit kengät on usein aivan liian… noh, moderneja. En vain oikein tykkää niiden muotoilusta. Nämä natsasivat kertalaakista, tosin nämä nyt eivät ihan tuoretta mallistoa olekaan. Tuo t-remmi on jotenkin hirveän viehättävä ja sopii kuin nenä päähän vintage-tyyleihin.
Haaveilen aina löytäväni jotain upeanvärisiä kenkiä, kuten punaisia tai vihreitä. Mutta arvaatte varmaan miten siinä sitten aina käy. No nämäkin ovat navysiniset. Pitänee tosiaan alkaa inhoamaan jotain muuta väriä… Käsilaukun ostin jo viime, vai peräti toissakesänä mutta se oli pitkään fiksattavien kasassa. Nyt se on ollut käytössä koko talven. Tykkään tuosta gobeliinimaisesta kuvioinnista ja värit ovat juuri sellaiset jotka sopivat melkein asuun kuin asuun. Ainoa huono puoli laukussa on se että kun sen avaa, se rötvähtää ihan apposen auki ja jos tavarat ovat sisällä vähän huonosti niin ne päätyvät lattialle jos ei pidä varaansa.
Mekko on jo useamman vuoden takainen kasarilöytö jonka fiksasin vähän pukevammaksi. Siinä oli alunperin pitkät hihat ja liian pitkä helma. Tuon postauksen jälkeen olen ehtinyt jo fiksata vyönkin kuntoon niin että se ei mene soljissa kurttuun. Hattu on parin kesän takainen Pelastusarmeijalöytö ja nähty blogissa jo useampaan kertaan. Hauska yhteensattuma että Isä Brown ja hänen laumansa-sarjassa on nähty lähes identtinen hattu (eri värissä tosin).
Couple weeks ago I quickly dropped by in a flea market in Pori. I managed to find lovely pair of shoes. My shoe size is one of the most common ones, 39. That size is hard to find on flea markets. Especially the styles that pleases my eye are particularly hard to find. Modern shoes are mostly way too… well, modern. I just don’t really like their design most of the time. These were love at first sight, but then again, they are not very modern. That t-strap is just so cute and goes perfectly with vintage styles.
I always dream of finding shoes in fabulous colours like red or green. But you probably guessed how it always turns out. Well, these are navy blue, as per normal. I suppose I really need to start disliking some other colour… I bought this handbag last Summer, or was it even before that. It was long time in the fixer upper pile. I finally managed to fix it and have been using it whole winter. I like that brocade pattern and colours are just perfect so that they match pretty much all of my outfits. Only bad thing about this bag is that when I open it, it will bounce open quite fast and if things are not carefully arranged inside, they will end up on the floor if not being carefull.
Dress is several years old. It’s used to be long sleeved 80’s drab. I altered it to be more flattering. I have also fixed the problem with belt since that post. Hat is a Salvation Army shop find, couple Summers back. It’s been on the blog several times now. Funny enough, there was almost identical hat (in different colour though) in one episode of Father Brown.
Bonuskuva: tanttatäti valmistautuu kuvaukseen. /
Bonus photo: getting ready for a photo. Yeah.
7 people like this post.
June 12th,2017
Asut,
Kengät - my love,
kierrätys ja kirppis,
Laukkuset,
Päähineet,
Vaatehtimo,
Vintage | tags:
Headpieces,
Outfits,
Shoes,
Thrift finds,
Vintage |
6 Comments
Ensinnä pahoittelut että blogi on muuttunut varsin puutarha- ja kasvipainotteiseksi. Se tilanne kyllä tasaantuu loppukesää kohti, koittakaa kestää.
Mainitsin joskus aiemmin, että haluan tänä vuonna opetella hortoilemaan. Tykkään tuosta sanasta koska se kuvaa villivihannesten keräämistä ihan justiinsa nappiin. Se on vähän kuin sienestyskin, kykitään pää alaspäin puskissa ja hortoillaan sinne tänne. Kevät ja varhaiskesä ovat villiyrttien parasta keruuaikaa, sillä suurin osa villivihanneksista on parhaimmillaan nuorina versoina. Vanhemmiten monet kasvit muuttuvat kitkeriksi, puumaisiksi, säikeisiksi ja sitkeiksi. Itseäni villivihanneksista kiinnostavat eniten nokkonen, poimulehti, kuusenkerkät, maitohorsma ja mesiangervo. Ruusun terälehdistä olenkin jo aiemmin tehnyt ruususiirappia.
Horta, hortoilu
Villivihanneksista ja niiden keräilystä käytetty termi, joka tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa villiä syötävää kasvia.
Villivihannekset, villiyrtit
Luonnossa villinä kasvavat syötävät kasvit, kuten nokkonen, poimulehti, voikukka, maitohorsma jne.
Jokamiehenoikeus
Jokamiehenoikeus koskee kaikkia villinä kasvavia sieniä, marjoja ja kasveja, mutta ei puita. Puista saa kerätä lehtiä, kukkia, oksia, käpyjä, mahlaa, kasvannaisia tai kaarnaa VAIN JA AINOASTAAN maanomistajan luvalla. Vaikka kaikkea saa kerätä, niin ihmisten pihoihin, puutarhoihin ja kylvetyille pelloille ei kumminkaan saa mennä keräilemään.
Otetaan ekana käsittelyyn maitohorsma sillä sen sesonki on ihan päällänsä ja osin kohta jo ohikin. Vanhemman maitohorsman tunnistaa helposti joka suuntiin harittavista kapeista, teräväkärkisistä tummanvihreistä lehdistä. Nuoret horsmat ovat ehkä hiukan punertartaviakin pötkylöitä joissa lehdet ovat vielä supussa. Osa horsmista on jo ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa venähtänyt pitkiksi, mutta varjoisemmilta paikoilta löytyy vielä nuoriakin versoja. Asiantuntijoiden mielestä maitohorsma on parhaimmillaan tällaisina juuri maasta puskeneena versona. Ne voi valmistaa parsan tapaan keittämällä, höyryttämällä tai paistamalla, tai säilöä etikkaliemeen. Itse olen toistaiseksi valmistanut niitä ainoastaan pannulla paistamalla. Versojen kärjistä tulee rapsakoita ja mausta hiukan pähkinäinen. Henkilökohtaisesti pidän enemmän oikeasta parsasta, mutta eivät nuokaan pahoja ole.
Myöhemmin kesällä voi vielä kerätä horsman lehtiä jotka käyvät kuivattuna teeksi. Kukkia voi myös kuivata teehen tai tehdä niistä hempeän vaaleanpunaista horsmamehua. Saapa nähdä tuleeko blogiin sitten horsmamehusta postausta kunhan päästään kukinta-aikaan.
First I have to apologize the blog turning into quite garden and plant orientated. That will eventually settle down a bit. Try and bear with me.
I mentioned earlier, that this Summer I want to learn to collect wild herbs. Spring and early Summer are the best season for collecting wild vegetables, because most of them are best when young sprouts. Most wild herbs and vegetables turn bitter, woody and chewy when they get older. I am mostly interested in stinging nettle, lady’s mantle, willow herb (fireweed), meadowsweet and spruce. In Finland we have this thing called “everyman’s right”, which means that everyone is allowed to pick wild berries, herbs and mushrooms. However, spruce or any other things from trees are not included on the everyman’s right. So I can collect everything else except spruce from where ever I can find. My family owns some forest but it is 100 kilometers away, so I would have to travel there to get the spruce.
Horta
Wild herbs and vegetables, word comes from Greek and means wild edible plants.
Wild vegetables and herbs
All wild plants that can be eaten like stinging nettle, dandelion, willow herb etc.
Everyman’s right
In Finland we have a law that allows us to collect wild mushrooms, berries and herbs from where ever we can find them, even from private land, excluding people’s yards, gardens and fields with crops. Check your local legislation and rules for collecting wild herbs and berries in advance. Tree leafs, sap, bark, branches and cones straight from the tree are, however, excluded. Allthough, with the landowner’s permission, you can do that too, but you have to ask the permission in advance.
Let’s start with willow herb, because at the moment the season for that is at it’s best. It is something that is easy to recognize. Long and narrow dark green leafs are pointing to all directions. Young willow herbs are sometimes slightly pinkish and leafs are pointing upwards in a bundle. In southern Finland, some of the willow herbs are already quite large, but in shady areas you can still find young sprouts. Experienced wild herb specialists say that these are at their best when they are very young sprouts. You can cook them by steaming, boiling or frying, just like asparagus. Or put them in vinegarry marinade stock. I have so far only cooked them by frying on the pan. Tips of the sprouts go a bit crunchy and flavour is slightly nutty. Personally I prefer real asparagus, but these aren’t that bad either.
Later during the summer you can collect just leafs and dry them for tea infusion. Flowers are also lovely for tea or for making pink willow herb juice. We will see, there might be post about the fireweed juice later when they are blooming.
10-20 sentin pituisia horsman versoja huuhdottuna. /
Aprox. 10-20 cm long willow herb sprouts rinsed.
Ja voissa paistettuna, mausteena suolaa, pippuria ja vaaleaa siirappia. /
And fried in butter with pepper, pinch of salt and light syrup.
Ketunleipää vesikannun koristeena. Makua siitä ei juuri irtoa./
Oxalis acetocella decorating the water jar. It doesn’t really give any flavour.
4 people like this post.
Toukokuussa löytyi tälläisiä linkkivinkkejä.
In May I found these links.
Kiovalainen rappukäytävä / Corridor in Kiev
Ajatella jos Suomessakin voisi tehdä jotakin tällaista. Mutta voin vain kuvitella miten viranomaiset innostuvat paloturvallisuudesta ja muista säännöistä jos saavat vihiä, että joku on vähän päättänyt piristää kotikulmia. Onneksi voi ihailla muiden taideteoksia.
If this would happen in Finland, the officials would get anxious to remove everything. There are rules and regulations on everything, starting from fire safety all the way to what ever architect design. Thankfully we can always admire other people’s handywork.
Junahommia / Train stuff
Pidän junista, tässä muutamia erikoisempia. Huippuluksusta Japanissa, liput ovat loppuunvaratut pitkälle ensivuoteen. Juna joka menee asuinrakennuksen sisään. Lyhyt matka pysäkille!
I like trains, here’s couple unusual ones. Top luxury train in Japan, tickets are booked till next year. Train that goes inside apartment building. Short trip to the train stop.
Futuro-kylä / Futuro village
Suomalaisille lukijoilleni Futuro lienee tuttu, mutta jos ei ole niin se on Matti Suurosen 60-luvulla suunnittelema kompakti ufon näköinen elementtitalo. Niiden tuotanto hiipui nopeasti 70-luvun öljykriisiin, mutta nykyään Futuro on jo legenda. Suomessa Futuroita on enää kourallinen, eikä niitä koko maailmassakaan ole enää kovin montaa. Taannoin sellaisen kunnostusta esiteltiin englantilaisessa sisustusohjelmassa. Vanhan mustavalkokuvan mukaista Futuro-kylää ei koskaan ole ollut olemassa, kuva on otettu mainostarkoitukseen pienoismallien avulla. Tänä vuonna avautuu Futuro-näyttely Münchenissä, Saksassa. Jotkut saattavat muistaa Futuroa paremmin Venturon, jonka Suuronen suunnitteli 1971. Omaan lapsuuteeni Venturo kuului erottamattomasti sillä paikallinen kotileipomo oli pitkään Venturossa.
Futuro is epic ufo-shaped house, designed by Finnish Matti Suuronen, in late 60’s. It was epitome of the house design of the era, but production soon became to it’s end after the oil crisis in 1970’s. There is only a handfull of Futuro houses left, in Finland and in the whole world, but it has become a legend. Recently someone bought and refurbished one and it was shown in English home decor program. Futuro village, like pictured in old black and white photo, never existed though. Photo was made for commercial purposes with models. This year there is Futuro exhibition opening in Munich, Germany. Some people might remember Venturo-house better than Futuro. It was designed by Suuronen in 1971. Venturo was part of my childhood, because local bakery shop was long time in Venturo house.
Marmorikuulakone / Marble machine
Erikoisista soittimista kiinnostuneille menee tämä linkki. On lähes hypnoottista katsella miten kuulat liikkuvat ja tekevät samalla musiikkia. Jos tuo ei ollut riittävän outoa niin tässä lerppuasemamusiikkia ja soivat teslakäämit. Ja bonuksena vielä tämä mbira joka on kuin manuaalinen soittorasia sekä putkimies joka soittaa putkia varvastossuilla.
This link goes to those who are interested in unusual musical instruments. It is almost hypnotic to watch how the marbles move and make music. If that wasn’t weird enough for you, check out this floppy drive music and these musical tesla coils. And as a bonus this mbira, which is like manual music box and Pipe guy who plays pipes with flip flops.
1 person likes this post.
