Lakkaa ostamasta kuraa / Stop buying crap

Luulin että olin tähän ikään mennessä jo oppinut jättämään hutiostokset kauppaan. Mutta ei. Viime talvena Henkkamaukkaan tuli myyntiin Nasa-logolla t-paitoja ja huppareita. Jostain syystä oli ihan pakko sitten saada semmoinen t-paita. Näin ihan vaivaa löytääkseni sellaisen. Nettikaupasta vihdoin sitten löysin, tosin kokovalikoimaa ei kamalasti enää ollut. Tilasin XL-koon kun ajattelin että Henkkiksen koot on olleet aina vähän nafteja. No paita tuli. Se oli huonompaa laatua kuin mitä olin ajatellutkaan. Kangas oli lirua ja painatus oli jo valmiiksi kulutetun näköinen. Tarkoituksella ehkä, mutta en tykännyt jäljestä.

Paita oli jo paketista kuoriutuessaan omituisen mallinen, lyhyt ja leveä. Se istui vähän huonosti, mutta jostain syystä en sitten kuitenkaan tullut palauttaneeksi sitä. Käytin sitä talvella kerran ja pesun jälkeen paljastui koko totuus. Olkapäät vetävät vinkuraan, pääntie on kierossa ja itse kangas on leikattu aivan järkyttävän vinoon. Tällaiset virheet johtuvat aivan liian suurista laakoista ja heikkolaatuisesta kankaasta. Olen nyt käyttänyt ja pessyt paidan kahdesti. Keskellä painatuksen vieressä on reikä ja alempana toisen reiän alku. Olen aiemmin käyttänyt paljonkin Henkkamaukan vaatteta, siellä on ollut joukossa ihan hyvääkin laatua. Mm. yksi silkkisekoite-neule jonka olen ostanut jo lähemmäs 15 vuotta sitten on edelleen ehjä ja käyttökelpoinen. Mustat trikoopaidat joita olen ostanut vähän alle 10 vuotta sitten ovat edelleen hyväkuntoisia. Mutta Henkkiksen tukeminen loppuu nyt tähän. En aio ostaa sieltä enää mitään. Suosittelen samanlaista katumusharjoitusta myös muille.

Laaka
Tekstiiliteollisuudessa laa’aksi kutsutaan kangaspinoa johon kangasta on levitetty sileästi kerroksittain. Kaavakappaleet asetellaan laakaan mahdollisimman ekonomisesti niin että hukkapaloja jää mahdollisimman vähän. Tämän jälkeen laaka, joka voi olla useita kymmeniä metrejä pitkä ja yli metrin korkea, leikataan. Teollisuudessa laa’at leikataan joko täysin tietokoneavusteisesti, puoliautomaattisesti tai käsikäyttöisesti korkeilla pystyleikkureilla jotka muistuttavat vähän vannesahaa. Korkeissa laa’oissa kangasta voi olla jopa satoja kerroksia päällekkäin. Korkeilla laakoilla pyritään minimoimaan valmistuskustannuksia. Sanomattakin on selvää että kankaiden levitysvaiheessa alimmat kerrokset saattavat mennä kieroon tai venyä. Jos kangas on lörppää tai muuten heikkolaatuista, sitä suurempi todennäköisyys on että laakassa tulee leikkuuvirheitä. Kankaan venyminen leikkuuvaiheessa aiheuttaa mittavirheitä pituuteen ja virheet yleensä kertautuvat. Tiedät tämän jos olet koskaan yrittänyt leikata useampaa kerrosta paperia yhdellä kertaa.

I thought that by now I had learned to leave the bad shopping in the shop. But no. Last winter Hennes& Mauritz got Nasa t-shirts and hoodies. For some reason I just had to have one. I went through quite a bit of effort to get one. Finally I found them online, but there was not much sizes left. I ordered XL because their sizing has been somewhat slim in the past. Well, the t-shirt arrived. It was worse than I expected. Fabric was quite thin and flimsy and printing was already looking wornout. Perhaps on purpose, but I didn’t like the style. 

When I opened the packaging, the shirt looked odd. It was very short and awfully wide. It didn’t fit very well, but for some reason or another, I never returned it. I used it once in the Winter and after a wash the whole truth was revealed. Shoulder seams are very sloped, neckline is pulling, fabric is cut horribly crooked. These kinds of mistakes usually are caused by way too high lay of fabrics and low quality on fabric. I have now used and washed it twice. There is a hole next to the print and a beginning of a hole below that. I have used H&M clothes quite a lot before, and they have had good quality too. For example silk blend knit I bought about 15 years ago is still good and running. Black jersey t-shirts I bought almost 10 years ago are still good. But supporting H&M ends now. I won’t be buying anything from them anymore. I recommend the same to you.

Cutting lay
Cutting lay is a pile of smooth layers of fabric, spread on top of each other. Patterns are placed ontop of the lay as economically as possible. So that there is as little scraps as possible. After this lay, which can be several dozens of meters long and over one meter high, is cut. In industry lays are cut either completely computerised way, semi- automatically or by hand, with high tower cutters. Highest lays can have hundreds of layers of fabric. High lays are done to minimize manufacturing cost. It goes without saying, that when laying the fabric, lower layers can get stretched or crooked. If fabric is low quality and not sturdy enough, the more likely it is to cutting errors to occur. Fabric stretching at the cutting causes measure errors on length and those errors tend to multyply. You know what it means if you have ever tried cutting multiple layers of paper in one go.

Vinojen olkasaumojen ansiosta pääntie lörpöttää ja vetää kohti toista 
kainaloa. Paita on leveämpi kuin se on pitkä, eli se on vähän kuin jätti-
kokoinen napapaita. Napakan kokoiset hihat ovat vaatteessa oudosti. /
Sloped shoulders make the neckline too loose and drape oddly. It is
also weirdly pulling to one arm. Shirt is wider than it’s long, which
makes it like giant crop top. Sleeves are just plain odd for the fit. 

Reikä ja reiän kaveri. Kahden pesun jälkeen. /
Hole and it’s buddy. After just two washes. 

Jos katsot tarkasti näet kankaassa vinottaisia raitoja jotka kulkevat
olalta kohti vastakkaista kainaloa. Se on kuulkaa langansuunta jota 
markkeeraa pinkki katkoviiva. Sen kuuluisi tämmöisessä vaatteessa
olla kutakuinkin vaakasuorassa, kuten valkoinen katkoviiva. 
Valkoinen viiva näyttää mikä kuuluisi olla olkalinjan ja kädentien muoto. 
Kädentie, eli sauma johon hiha kiinnittyy, kuuluu tämän tyyppisessä 
vaatteessa pudota olalta kutakuinkin viivasuoraan lähes kainaloon asti,
ei kaartua tuolla tavalla lapaluuta kohti kuten vasemmalla. /
If you look closely, you see diagonal stripes going from one shoulder
to the opposite armpit (pink line). That is the fabric grain. It’s supposed
to be pretty much straight, like the white line. White line also shows
the correct shape of shoulders and armhole where sleeves are sewn.
On t-shirt the armhole is suppose to drop along pretty much straight line
from shoulder towards armpit, not create sharp curve towards your back. 
Like it’s doing on the left side. 

Helmassakin langansuunnan kuuluisi kulkea vaakasuoraan, ei vinoon, ellei
kyseessä ole vino, epäsymmetrinen helma. Tässä vaatteessa sen pitäisi olla suora. /
Hemline should also follow the fabric grain, unless it’s asymmetrical hemline.
This garment the hem is straight, unlike the grain. 

Käykö tämä vaate nyt enää mihinkään muuhun kuin Takun
makuualustaksi? Päällä se on epämukava ja vaatii jo paikkaustakin. /
Does this garment work for anything else than for
Taku’s sleeping rag? It is uncomfortable to wear and requires mending. 

Ompeluhurmoksessa / In sewing trance

Arvatkaas mihin koko kesäni (ja lyhyt kesälomani) on mennyt! Ompelemiseen. Olen ommellut kaikki vapaa-ajat, päivät, illat ja melkein yötkin. Vapaapäivinä olen aloittanut aamuni ompelemalla. Nyt olen aivan puhki ja tällä hetkellä tuntuu etten halua ommella enää ikinä mitään. (Ennen seuraavaa kertaa, siis.) Pyhä aikoimukseni oli että käyttäisin kahden viikon lomastani ensimmäisen viikon 1700-luvun kureliivin tekemiseen ja toisen viikon robe a l’anglaisen ompeluun. Noh, aikatauluarvioni heitti häränpyllyä ihan kunnolla. Kureliivin tekemiseen meni kolme viikkoa (olin aloittanut jo viikko ennen lomaa) vaikka ompelin kaiken mahdollisen koneella, joten angleesi jäi tekemättä. Sekä kureliivin että angleesin oli tarkoitus valmistua Mustion linnan piknikille. Menin sitten Mustioon pelkässä aluspaidassa, kureliivissä ja hameessa, eli 1700-luvun mittapuulla skandalöösisti lähes puolialasti. Mustion jälkeen oli tarkoitus ommella 1910-luvun kesäpuku Turun taiteiden yöhön. Aikaa kolme päivää. Puku tuli käyttökuntoon, mutta vähän timprausta se vielä vaatii. Kunnollinen alusasu puuttuu ja istuvuutta pitää vähän parantaa, sekä huolitella muutama saumanvara. Ja Taiteidenyön jälkeen aikaa oli vain kaksi päivää seuraavaan tapahtumaan, Vaasan kustavilaiseen päivään ja Postijahti-purjehdukseen. Ihan vain sekunnin päässäni häivähti ajatus, että josko tekisin sen angleesin tähän tapahtumaan. Onneksi järki saavutti pääkoppani ajoissa ja tyydyin vain tekemään sormettomat 1700-luvun käsineet lämmikkeeksi purjeveneeseen. HUH!

Ja tehän jo tiedättekin että mitä tein ennen kureliiviä ja 1910-luvun pukua, nimittäin tuon renesanssipuvun. Huh mitä haipakkaa. En ole ikinä tehnyt näin montaa historiallista asua näin lyhyessä ajassa. En edes tajua miten onnistuin siinä. Vauhti vähän huimaa päätä kyllä. Tällä kertaa annan teille vain pikkuvilaukset näistä viimeisimmistä asuista ja teen paremmat postaukset paremmalla ajalla kunhan vähän alkaa tämä vauhdinhurma tästä laantua.

Guess what I have been doing my whole Summer (and my short summer holiday)! Sewing. I have sewn all my free time, days, evenings and almost nights too. My days off I have started with sewing. Now I’m all worked out and at this moment it feels that I never want to sew anything anymore. (Before the next time, ofcourse.) My honest idea was to use first week of my two-week holiday for the 1700’s stays and the second week for robe a l’anglaise. Weeell, my estimate for the time consumption was way off. I mean waaaay off! It took three weeks to make stays (I started one week before holiday) even though I did everything I could with sewing machine. So I didn’t have any time to make the anglaise. I was going to wear those in the Mustio castle picnic. So I wore just chemise, stays and skirt, which was in 1700’s terms scandalously almost half naked. After that picnic I was going to sew 1910’s summer dress for Night of arts in Turku. I had three days. I managed to finish the dress for wearing, but it still needs some tweaking. I need proper underpinnings for it and then I have to alter the fitting of the dress. After the Night of arts I had only two days before the next event, Gustasvian day in Vasa and sailing with Postijahti, replica of 1679 post yacht. Only just a brief moment I had an idea in my mind to make the anglaise for this event. But thankfully the sense returned to my head in time. So I only made fingerless mitts to warm my hands on the sail boat. PHEW!

And you already know what I made before these, the renaissance gown. What a speed. I have never ever made such many historical outfits in such a short time period. I don’t even understand how I managed to do it. My head is spinning a bit. Here is just a small glimpse of these latest outfits and I will do proper posts when I have more time and the head spinning has stopped.

Mustion linnassa, kuva Nora Juusela /
At Mustio castle, photo Nora Juusela

Museet Ett Hem, Turku

Renesanssia Turun linnassa / Renaissance in Turku castle

Olen taantunut. Liikkunut ajassa taaksepäin. Lipsahtanut rokokoosta renesanssin puolelle. Valunut keskiaikaan. Olen kuullut että näin voi kuulemma käydä kun alkaa harrastaa historianelävöitystä. Sitä ihan vaatimattomasti vaan ajattelee, että teenpä tässä yhden nätin rokokoopuvun ja sitten sitä huomaakin yhtäkkiä, että jokainen kaappi ja matkalaukku tursuilee jos jonkinlaisia historiallisia pukineita keskiajalta renesanssiin, viktoriaanisesta ajasta edwardiaaniseen. Pahaa pelkään että olen joutunut historianelävöityksen uhriksi.

Sain nimittäin jokin aika sitten valmiiksi ensimmäisen renesanssipukuni. Varhaiskeskiaika ei ihan varsinaisesti ole mun juttuni (vannomatta paras), mutta renesanssi puhuttelee kauneudentajuani kyllä. Suomessa harrastajat laskevat yleensä renesanssin kuuluvaksi myöhäiskeskiaikaan. 1500-luvun alku menee oikein mukavasti keskiaikajuttuihin. Turussa järjestettiin juuri kuun vaihteessa keskiaikaiset markkinat ja Turun linnassa oli myös perinteisen tapaan järjestetty monenlaista tapahtumaa yleisölle.

Minä päätin tunkea itseni mukaan Hämeen keskiaikaseuran porukoihin elävöittämään linnaan. Käytännössä siis koketeeraamaan keskiaikapuvussa ja tekemään jotakin aikakauteen sopivaa käsityötä linnassa vierailevan yleisön iloksi. Aikaa asun tekemiseen ei ollut taaskaan liiemmälti, joten valitsin simppelin saksalaistyylisen kirtlen samettikoristein. Pellavaista aluspaitaa en ehtinyt vielä tehdä. Tällä kertaa puin puvun alle Kaukolan kansallispuvun paidan joka sopi tyylillisesti oikein hyvin kirtlen kanssa koska se muistuttaa hiukan renesanssipaitaa. Myöhemmin aion vielä tehdä sen oikean  renesanssialuspaidan, johon teen mustalankakirjontaa. Se on tyypillinen tuon aikakauden kirjontatapa. 

Ollakseen mahdollisimman monikäyttöinen, tei puvusta hihattoman. Renesanssiajalla oli tavallista että hihat olivat irtoversiot, jotka solmittiin kiinni olalle nyörein tai nauhoin. Voin siis tehdä irtohihat vielä myöhemmin. Vihreä-valkoista villakangasta jäi vielä sen verran että se riittää hihoihin. En enää muista mistä sain kankaan. Ehkä kirppikseltä tai äidiltäni. Samettia puolestaan jäi sen verran että siitä riittää pieneen hihattomaan boleromaiseen vaatteeseen, partletiin. Sitä käytetään yläosan peittona viileämmällä ilmalla. Sametinpalan jätti jälkeensä Cherise Designin Lea, joka muutti viimesyksynä ison rapakon taa. 

Renesanssiajalla, kuten vanhaan aikaan muulloinkaan, eivät naiset kulkeneet paljaspäin, joten asun pakollinen varuste on birgittamyssy. Se on pellavainen takaa rypytetty päähine joka peittää hiukset. Myssyssä on lenkkimäinen nauha joka kiedotaan kahdesti pään ympäri. Turun linnassa asukokonaisuuden täydensi vielä raidallinen esiliina jonka olen ostanut joitakin vuosia sitten kirpputorilta. Myöhemmin saatan tehdä pukuun yksivärisen värillisen esiliinan.

Itse tapahtuma oli tosi jännittävä ja hauska. Linna oli täynnä yleisöä ja opastettuja kierroksia oli tiiviiseen tahtiin. Minulla oli mukana nauhapirta, jossa on nyt työn alla Kaukolan kansallispuvun hunnun pirtanauha. Ajattelin, että tapahtuma olisi hyvä ajankohta aloittaa huntuprojektia. Kerron siitä tarkemmin lisää myöhemmin. Ihmisiä tuntui kovasti kiinnostavan pirtanauhan tekeminen, myös lapset tulivat katsomaan miten nauha muodostuu pirrassa. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta elävöittämässä renesanssia. Oikein mukava kokemus ja lähden mieluusti uudelleenkin. Seuraava elävöitystapahtuma johon aion osallistua onkin 1700-luvun piknik Mustion linnassa elokuussa. Sitä varten pitäisi ehtiä ommella 1740-luvun kureliivi ja robe a l’anglaise. Apua!

I have regressed. Moved back in time. Slipped from Rococo to renaissance. Shifted to the Medieval times. I have heard this can happen when you start doing living history. You just innocently think that you want to make one pretty Rococo gown, and then all of a sudden you got all of your wardrobes and suitcases full of all sorts of historical garments from Medieval times to Edwardian. I’m afraid, I might be a victim of living history.

Recently I finished my first Renaissance gown. Early Medieval time is not really my forte, but I like Renaissance aesthetics very much. Atleast here in Finland, early 1500’s is still considered Medieval era. There was Medieval fair in Turku just at the end of June and lots of activities in the castle too.

I decided to join in with the Häme medieval association living history group. Living history basically means doing some historically accurate activities while wearing historical garments. In my case it meant handcrafting. I didn’t have much time to make the outfit so I chose simple German style kirtle with velvet decoration. I didn’t have time to make the authentic linen chemise, so I wore my national costume blouse with the kirtle. It actually suits the style very well because it is similar to the renaissance chemise. Later when I have time, I will make proper chemise too, with black embroidery. It is typical for the era.

To be as practical as possible, I made sleeveless kirtle. In Renaissance era, it was quite common to have detachable sleeves. They were tied with ribbons on the shoulder. So I can make sleeves later. I still have just enough woolmix fabric left for sleeves. I don’t remember where I got the fabric from. Perhaps it was thrifted or perhaps mum gave it to me. Velvet was left behind by my colleague Lea from Cherise Design. She moved to United States last Autumn and left some stuff behind. There was enough for making the decoration and there is still big enough piece for making partlet. It’s vest-type top which is worn ontop on cooler weather. I will make that later too.

During Renaissance era, like any other old era, women always wore something on their heads. Only children showed bare heads. So mandatory accessory is St Birgit cap. It’s made of linen, covers hair almost completely and has a circular tie, which goes around the head twice. For Turku castle I also wore stripey apron. I have bought it from flea market some years ago. Later I will make another apron in solid colour to go with the dress.

The event itself was pretty exciting and fun. Castle was full of audience and guided tours were going on every 20 minutes. I had my ribbon reed with me. I am currently making ribbon for my national costume. It was good opportunity to finally start the veil project for the national costume, since my granny did not make one when she made the costume. I will tell you more about that project later. There was lots of people who were interested in the ribbon weaving. Even kids came to look at how it’s done. This was my first time re-enacting Renaissance but I enjoyed it very much. I am sure to do it again. Next living history event for me will be 1700’s picnic in Mustio castle, in August. For that I have to finish my 1740’s stays and robe a l’anglaise. Help!

Varsin simppelit kaavakappaleet, etukappaleen keskietuun muotoilin kaarta
rintavarustuksen mukaan. Mitään muotolaskoksia näissä ei ole. 
Käytin kaavan pohjana jotakin valmista yläosan kaavaani. Ruudukas
puuvilla on tukikangas joka napakoittaa miehustan. /
Very simple pattern. Center front is curved, according to bust. As you
notice, there is no darts at all. I used one of my plain bodice patterns
as a base for this. Chequered fabric is support material, it makes
the bodice sturdier. 

Takakappale on yhtä yksinkertainen, ilman muotolaskoksia. /
Back pieces is equally simple, no darts. 

Samettikoristeet kiinnitin kokonaan käsin. /
Velvet decoration is completely handsewn.

Birgittamyssyn muoto on tämä. Pienensin myssyä tästä vielä hiukan kun 
arvioin pääni koon vähän turhan isoksi. Päälaella kulkee sauma joka
on niskasta noin viiden sentin matkalta avoin. Alareuna ja pyöristetty
kulma rypytetään tiiviisti nuppineulaan asti. /
This is the shape of the St Birgit cap. I made it slightly smaller than this,
I first estimated my head a bit larger than it is. There is seam on top of
the head, which is open on the neckline about five centimeters. Bottom
edge and rounded corner is tightly gathered all the way to the pin on
the left.

Sitten ommellaan etureunaan nauha joka muodostaa kiinteän lenkin. Sen pitää ylettyä
pään ympäri kahteen kertaan. Niskasta ristiin ja otsalle ristiin ja loput takaraivolle. /
Then long ribbon is sewn on the front edge, it creates long loop. It has to reach
twice around the head. From neck to front where it crosses and then back. 

Puvun helma on kaksi suorakaidetta jotka on ommeltu päistä yhteen. Toinen sauma
on keskellä takana ja toinen keskellä edessä. Helman yläreuna vetopoimutettiin ja
ommeltiin miehustan alareunaan vahatulla pellavalangalla. /
Hem is two rectangular pieces sewn together on the ends. Other seam is
center back and the other center front. Top of the hem is cartridge pleated
and sewn to the bottom of the bodice with waxed linen thread.

Valmis puku. / Finished kirtle.

Esiliinan olisi tietysti voinut silittää ennen reissuunlähtöä. 
Kuvasta kiitos Nora Juuselalle. /
I could have ironed the apron before the trip. 
Photo thanks to Nora Juusela. 

Ei se ole linna eikä mikään jossa ei paria ritaria käyskentele. /
It’s not a castle of much, if there isn’t couple knights around. 

Työasento ei ollut kovin ergonominen joten oli pakko nostaa jalka penkille ettei
selkä ole loppupäivästä aivan dööd.  Muovisankaiset silmälasit eivät tietenkään
ole mikään period asuste, mutta ilman niitä en olisi nähnyt tehdä käsitöitä. 
Kuva Nora Juusela /
Work position wasn’t particularly ergonomic, so I had to lift my foot
up on the bench, to prevent my back from dying.  Of course my plastic glasses
are not very period accurate accessory, but without them I would have
not been able to do much handwork. 
Photo Nora Juusela. 

Hortoilu: Maitohorsmajuoma / Wild herbs: willowherb flower mead

Ainakin täällä Sastamalan korkeudella maitohorsman kukinta on nyt komeimmillaan. Viimekesänä testattu mansikankantamehu oli omaan makuuni hivenen kitkerää, eikä sitä varmaan siksi tule tehtyä toistamiseen. Takapihallamme rehottaa horsmapelto, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna maitohorsmajuomaa. Horsmankukat tuoksuvat makealle, lähes huumaavalle. Niiden keräämistä en suosittele pörriäiskammoisille sillä kukat ovat kimalaisten suosiossa. Kerätessä täytyy olla vähän varovainen, ettei vahingossa koppaise kimalaista käteen kukkien mukana, ne kun pörräilevät kukissa ahkerasti kerääjän ympärillä. Etenkin jos on keräämässä lämpimänä, aurinkoisena päivänä. Vältä keräämästä horsmien vihreitä osia, niistä voi tulla juomaan kitkerää makua. Kerää vain puhtailta paikoilta, eli ei teiden välittömästä läheisyydestä tai alueilta joissa on levitetty tuholaismyrkkyjä.

Tein juoman Maistuis varmaan sullekin!-blogin ohjeella, mutta vähensin sokerin määrän noin puoleen. Väriltään juoma on hehkuvan aniliinin punaista. Oikeaa sävyä on vaikea tallentaa kuviin. Makuakin on vaikea kuvailla, sokerin ansiosta se on tietysti makeaa, mutta siinä on erikoinen “kukkaisa” maku. Meden maku ehkä? Omasta mielestäni juoma on parasta sekoitettuna kivennäisveteen, noin 1:1 sekoitussuhteella. Sopii hellepäivän janojuomaksi tai kesäjuhlien alkudrinkiksi.

Maitohorsmankukkajuoma

1 litra maitohorsmankukkia
1 limen kuori ja mehu
1 tl sitruunahappoa
2 litraa kiehuvaa vettä
n. 250 g sokeria

Huuhdo kukat huolella kylmässä vedessä, voit liottaakin niitä hetken ötököiden poistamiseksi. Kumoa kukat teräskattilaan ja lisää limen kuori ja mehu sekä sitruunahappo. Kaada päälle kiehuva vesi, itse kuumensin sen vedenkeittimellä. Anna seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Kukat muuttuvat kuumasta vedestä lähes värittömiksi, kuuluu asiaan. Siivilöi juoma ja lisää lopuksi sokeri. Pullota puhtaisiin lasipulloihin.

 

Atleast here in Sastamala, where we live, the blooming of rosebay willowherb (or fireweed, if you prefer) is now at it’s peak. Last year tested strawberry stem juice was a bit bitter to my taste, so I probably don’t try that again. There’s a field of willowherb on our backyard, so this time I decided to try willowherb flower mead. Flowers have almost intoxicating scent. I don’t recommend picking of them to those who have fear of buzzing bugs. Flowers are absolutely full of them. You have to be carefull not to grab a bumble bee while picking the flowers because they are buzzing all around you while doing it. Especially if it’s warm, sunny day. Avoid picking green parts, they might bring bitter taste to the drink. Always collect wild herbs on clean areas, not nearby roads or areas where pesticide has been spread.

I used recipe from Maistuis varmaan sullekin-blog, but I reduced the amount of sugar to half. Colour of the drink is flaming pink. It is difficult to capture the real colour in photos. The flavour is also hard to describe. It is of course quite sweet but it has special “flowery” flavour, perhaps the flavour of flower nectar. I think it’s best when mixed with mineral water, 1:1 mixing ratio. It’s lovely on hot Summer day or special toast drink at summer parties.

Willowherb flower mead

1 liter of willowherb flowers
1 lime, juice and zest
1 teaspoon of lemon acid
2 liters of boiling water
about 250 grams of sugar

Rinse flowers carefully under cold water, you can even soak the for awhile to remove small bugs. Pour flowers into steel pan and add lime juice and zest and lemon acid. Pour boiling water ontop. Leave to sit for couple hours. Flowers turn almost white in boiling water, that’s normal. Sieve the mead and mix with sugar. Use clean glass bottles to store.

Kymmenen vuotta eikä suotta / Ten years of blogging

Arvatkaas mitä! Siitä on kuulkaa tasan kymmenen vuotta tänään kun Evil Dressmaker-blogi näki päivänvalon. Kyllä vaan, näin se aika vierähtää. Monenlaista on näihin vuosiin mahtunut. Olen saanut blogin kautta tutustua moniin hienoihin ihmisiin ja viettänyt monta jännää ja kiinnostavaa hetkeä tämän omani, sekä muiden blogien seurassa. Moni blogi on tänä aikana lakannut olemasta ja olen murehtinut omankin blogini elinkaarta.

Blogi on tuonut minulle ennennäkemättömiä tilaisuuksia. Minua on haastateltu paikallislehteen ja olen saanut kirjoittaa tyylipalstaa toiseen. Olen päässyt mukaan tv-sarjaan ja voittanut pukusuunnittelukilpailun. Monta erikoista ja hauskaa tilannetta olisi jäänyt kokematta ilman tätä blogia. Olen erittäin kiitollinen jokaisesta lukijasta, joka edelleen jaksaa käydä täällä jorinoitani lukemassa ja myös niistä ihanista ihmisistä joita voin blogin ansiosta nykyään kutsua ystävikseni. KIITOS!

Olen suunnitellut teitä varten pientä spesiaalia juttua blogiin, mutta katsotaan miten ehdin toteuttaa. Heinäkuu on nimittäin töiden suhteen tosi hektinen ennen kesälomaa. Sitä ennen, ihailkaa tätä “kukkakimppua”.

Guess what! Today is the tenth Anniversary of my blog. Yessiree! Funny how time flies. There’s been lots of stuff going on during all these years. I have had the pleasure of meeting lots of lovely people because of my blog and had very many fun and exciting moments. Many blogs have seized to exist, and I have wondered about the life span of my blog too.

This blog has given me unexpected opportunities. I have been interviewed for local newspaper and I had a chance to write to another. I have been on tv series and I have won gown design competition. There’s been so many fun and special moments, that would have not been possible without this blog. I’m so thankfull of every single reader, who still come here and read my ramblings. I am also very thankfull of all those people I can call my friends because of this blog. THANK YOU!

I have planned little extra special for you, but let’s see how I have time to organize it. July will be very busy at work. But while waiting for that,  you can admire this “bouguet” of flowers.