Kansallispuvussa-roadshow

Kun tuo elämä käy muuten hyvin äkkiä tylsänpuoleiseksi, niin kävin taas vähän häröilemässä lavalla. Mari Varosen aloitteesta lähtenyt Kansallispuvussa-roadshow sai päätöksensä lauantaina Suomen suurimmassa käsityötapahtumassa, Kädentaidot-messuilla Tampereella. Viralliseen Suomi100-juhlaohjelmaan kuuluvan tapahtuman lavalla nähtiin satakunta suomalaista ja suomenruotsalaista pukua. Oli upeaa nähdä niin paljon kansallispukuja yhdessä ja joukkomme oli varsin vaikuttava. Itse sain kunnian edustaa mummuni 80-luvulla valmistamassa, nyt siis jo yli 30-vuotiaassa Kaukolan puvussa. Olen kirjoittanut kansallispuvusta blogiin viimeksi vuosi sitten itsenäisyyspäivänä. Yksityiskohtakuvia löydät sieltä.

Olin pukeutuneena kansallispukuun koko päivän ja messuilla kierrellessä sain myös vastailla ihmisten kysymyksiin itse näytöksestä ja omasta puvustani. Kiinnostusta selvästi oli, tosin tältä osin nuoriso loisti poissaolollaan. Olisin mieluusti kertonut kansallispuvuista myöskin nuoremmille. Kaukolan puku on yksi suosituimmista kansallispuvuista. Se on koottu vuonna 1921. Pukuun on tehty 80-luvun lopulla aloitettu tarkistus, joka on julkistettu 1990. Tästä syystä on mahdollista nähdä pukuja joissa on hienoisia eroja mm. liivin koristelussa ja mallissa.  Omasta puvustani, kuten monista muistakin Kaukolan puvuista, puuttuu huntu. 80-luvulla ei kuulemma ollut juurikaan ohjeita saatavilla sen valmistamiseen. Ajatuksena on että jossain vaiheessa teen itse puuttuvan hunnun. Ohessa vielä kuvallisia tunnelmia showsta.

Kaukolan puku
Hame – tummansininen villahame, omassa puvussani laskostettu ja prässätty, helmassa koristeena punainen palmikoitu koittana
Liivi – tummansinistä villaa, vuorina tiivis pellavakangas, epäsymmetrisessä koristelussa hopeanappeja, kirjontaa ja villapampuloita, pääntietä reunustaa säämiskä ja kirjonta, muut reunat on huoliteltu punaisella koittanalla, messinkihakaset ovat koristeelliset ja niiden alla on punainen verka-aplikaatio
Paita – paita on ohutta pellavapalttinaa ja siinä on olalla nytinkipitsikaistaleet, pääntie on pyöreä ja halkiollinen
Esiliina – pellavapalttinaan on kudottu punainen koristeraita ja helmaan on ommeltu kolmivärinen nyytinkipitsi, essua reunustaa kapea pitsi
Solki – pääntien halkio suljetaan suurehkolla, hopeisella paljinsoljella
Sukat – valkoiset (käsinkudotut) sukat (käytännössä monella valkoiset sukkahousut)
Kengät – värjäämättömästä nahasta valmistetut kansallispukukengät tai mustat avokkaat/nauhakengät
Huntu – aikuiset naiset käyttävät näyttävää ns. suurhuntua, tarkistamaton huntu on sileä ja edessä on liepeet, tarkistettu huntu jää kokonaan niskaan ja on taitettuna pliseerattu, huntu kiinnitetään sykeröön
Säppäli – puna-mustat päänauhat jotka on koristeltu tinanastoin, säppäliä käyttävät vain nuoret tytöt

Koittana – palmikoitu tai punottu villainen reunusnauha
Verka – hienoa, pinnaltaan huopamaista villakangasta
Palttina – yksinkertaisin kankaan perussidoksista jossa kude kulkee vuorotellen yhden loimilangan alta ja päältä ja seuraava kude kulkee päinvastaisessa järjestyksessä
Nyytinkipitsi – tiivis karjalainen nyplätty pitsi, usein värillinen tai osittain värillinen
Paljinsolki – usein kaiverruksin koristeltu solki jonka keskellä kulkee neulamainen osa, paljin
Sykerö – donitsimainen rinkula jonka päälle huntu muotoillaan, jos omat hiukset riittävät, sykerön voi muotoilla niistä päälaelle, mutta sen voi tehdä myös muusta materiaalista ja sitten kiinnittää koko rakennelma omiin hiuksiin

Lähteet:
Kansallispuvussa-blogi
Kansallispuvut.fi

To prevent the life from going boring, I did some goofy stage performance again. Mari Varonen, who collects Finnish national costumes, launched National Costume-roadshow earlier this year to celebrate Finland 100 years of independence. Roadshow Grand Finale was in Finland’s largest handcrafting fair in Tampere this weekend. Event was part of official Suomi100-celebrations and showcased about 100 Finnish and Finnish-Swedes national costumes on stage. It was awesome to see so many costume in one event and it was quite magnificent group. I was presenting Kaukola dress, which was made by my Granny in the 80’s. You can find detail photos of the dress, when I wore it for Independence Day last year.

I was wearing the dress whole day at the fair, so I also answered lots of questions about the show and also the dress itself. People were obviously quite interested, however not any younger people. I would have been excited to tell about national costumes to them aswell. Kaukola dress is one of the most popular of them all, it originates to the old Carelia area. Kaukoka is no longer part of Finland. It was given to Russia after losing the WWII. That might be reason for the popularity of dresses of that area. There are some variations on the Kaukola dresses because the design was inspected and corrected in late 1980’s. My own dress, like many other Kaukola dresses, is missing a veil. Apparently in the 80’s when it was made, it was difficult to get instructions for making it. I am planning on making it one day. Have a look at these couple views from the show.

Kaukola dress
Skirt – dark blue wool skirt, in my dress it’s pleated and pressed, red braided koittana is decorating the hem
Vest – dark blue wool, linen lining, asymmetrical decorations include silver buttons, embroidery and wool pompoms, neckline is trimmed with chamois and embroidery, other edges are trimmed with red koittana, brass hook and look are decorative and they are sewn ontop red wool applique
Shirt – shirt is fine linen and it has nyytinki lace on shoulders, neckline is round with slit
Apron – linen fabric has woven ornament in red, hem of the apron has tricoloured nyytinki lace insert and is trimmed with narrow lace
Brooch – neckline slit is closed with buckle brooch
Socks – white (handknitted) socks (often white tights in practice) 
Shoes – undyed leather shoes, specific to national costumes or black pumps or shoes with laces
Veil – adult women wear so called great veil, uncorrected veil is smooth and has longer edge on front, corrected veil is folded and then pleated and is completely hanging on the neck, veil is attached to sykerö
Säppäli – red and black head ribbons, which are decorated with tin studs, only worn by young girls

Koittana – braided or woven wool trimming ribbon
Nyytinki lace – tigthly woven Carelian bobbin lace, often coloured or partially coloured
Sykerö – donut shaped thick ring for attaching veil, made as a hairdo if one has long enough hair, but can be also done from other material, veil is wrapped around it and then attached to heirdo with bobby pins or comb

Source:
Kansallispuvussa-blogi
Kansallispuvut.fi

 

One more clip of this Bad romance because it is co much fun. / Vielä vähän Bad romancea koska se on niin hauska #kansallispuvussa #kansallispuvussaroadshow #kädentaidot #finnishnationalcostumes

A post shared by Rhia Evildressmaker (@rhia_evildressmaker) on

 

Kaikki puvut lavalla, oli vähän ahdasta. / 
All dresses on the catwalk, it was crowded.

Seuraavista kuvista kiitos Marialle / Following photos by Maria

6 people like this post.

Asu 100 vuotta sitten / Outfits 100 years ago

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Historianelävöitys-porukassa on ollut suunnitteilla sen kunniaksi ommella 1910-luvun asut ja juhlistaa Suomea piknikin, illallisen tai muun sellaisen merkeissä. Tiedättekö mitä, on aivan järjettömän vaikea päättää, että millaisen asun sitä sitten oikein tekisi. Sitä luulisi että homma olisi aivan pala kakkua, kun on Downton Abbey ja Titanic ja vaikka mitä. No kun ei.

Olisi hirveän hienoa tehdä joku näyttävä iltapuku hienoine kankaineen, kirjailuineen päivineen. Mutta hienot kankaat ovat kalliita ja iltapuvun käyttökertoja ei kumminkaan ihan hirveästi näillä kotimaisilla elävöitystapahtumilla kerry. Olisi sääli käyttää tuhottomasti rahaa, tunteja ja vaivaa asuun jota käytetään kerran. Haluaisin että jopa historialliset vaatteeni ovat hiukan monikäyttöisempiä kuitenkin. (Vaikka kyllähän sitä nyt yksi överi iltapuku pitäisi kaappiin saada…)

No sitten on kävelypukuja. Se olisi ehkä kaikkein käytännöllisin asu valmistaa, sillä sitä voisi käyttää muutenkin. Puseron tai hameen voi aina yhdistää muuhun ylä- tai alaosaan ja päällystakkia nyt aina tarvitaan. Vaikka kävelypuku olisi kaikkein monikäyttöisin vaate, ei se kuitenkaan ole ehkä se asu jossa haluan juhlia synttäri-illallisilla. Piknikillä tai päivätapahtumissa sekin kyllä aivan asiallinen.

Kolmas vaihtoehto on jonkinlainen päiväpuku/vierailupuku joka voi olla periaatteessa mitä hyvänsä arkimekosta juhlavampaan asuun. Sellainen olisi ehkä sopivin kun yrittää sovittaa yhteen asuun juhlallisempia ja arkipäiväisempiä tapahtumia. Mutta eivät päätökset siihen lopu. Jo pelkästään yhden vuosikymmenen sisään mahtuu monenlaista pukumallia aivan suorista puvuista alaspäin leveneviin, lampunvarjostin-malleihin ja monikerroksisiin helmoihin (osviittaa voi katsoa Pinterest-kansiostani).  Itse viehätyn yleensä muotipiiroksissa nimenomaan kankaiden kuoseihin ja sitten kun yritän löytää saman tyyppistä tulee seinä vastaan. Olen kuitenkin tähän mennessä saanut valittua kävelypukua varten kankaan jota minulta löytyy ennestään varastosta. Se on yllätys, yllätys, sinistä. Se taas ei liene yllätys että puku on edelleen kesken. Olen kylläkin jo ehtinyt käyttää sitä kerran-pari kesällä. Sää oli sen verran hikinen, että takki jäi kesken eikä olekaan sitten kevään jälkeen edistynyt.

Mutta nyt on aivan uudet probleemat edessä. Olemme varanneet itsenäisyyspäiväksi illallisen Tampereelta, Finlaysonin Palatsista. Ja nyt pitäisi sitten sinne saada jonkinlainen iltapuku aikaan. Minulla on 60-luvun silkkipuku jonka ajattelin muuntaa 1910-luvun puvuksi, mutta tarvitsin siihen jotakin hienoa kirjailtua kangasta lisäksi. Niinpä tilasin Intiasta sarin. Kun se saapui, osoittautuikin se paljon tekokuituisemmaksi ja karkeammaksi kuin kuvien ja kuvauksen perusteella joten mielestäni se ei nyt oikein sovi silkin kanssa yhteen. Siksipä sitten suunnitelmat menivätkin uusiksi. Pienen budjetin vuoksi oli pakko keksiä luovia ratkaisuja joten päädyin luonnonvalkoiseen vintage-taftiin jota minulla on varastossa useita metrejä. Sekä kirppikseltä ostettuun silkkitoppiin ja palaan vintagesatiinia. Saapa nähdä, ehkä näistä valmistuu jotain ennen itsenäisyyspäivää. Pitäkää peukkuja sillä aika käy vähiin!

inenglish

Finland is turning 100 years this year. Our historical costumers group has been planning on making 1910’s outfits and celebrate 100 years old Finland with picnic or supper or such. You know what, it is so very difficult to choose what kind of outfit to make. You would think it would be easy, with Downton Abbey, Titanic and so on. But no.

It would be awesome to make fancy evening gown with posh fabrics, elaborate embroidery and such. But fancy fabrics are expensive and how many occasions I would be able to wear that gown? With our living history events, not very many. It would be a bit pitty to use enormous amount of money, hours and effort on a dress I’m only going to wear once. I would want something a bit more usable. (Allthough, I think everyone deserves to have atleast one over-the-top evening gown in their wardrobe…)

Well then, there’s suits for ladies. That might be the most handy outfit to have. I might be able to incorporate parts of that into my daily wardrobe too. Blouse or skirt would be possible to combine with other garments and there is never too many coats. Even though suit would be the most handy outfit, perhaps it’s not the kind of outfit I want to celebrate the 100th birthday dinner. On a picnic or other day events it would work fine.

Third option would be some sort of day dress or visiting gown, which could be pretty much anything from plain everyday dress into something a bit more elaborate. Perhaps that would be my best choice for combining fancier and more ordinary events into one garment. But that’s not all. Inside just one decade there is lots of styles. Narrow hems and wide hems, lampshades and multilayered, etc (check my Pinterest here). How am I ever  able to choose?! I usually get fascinated by the prints and textures in fashion plate drawings. Then I end up empty handed when trying to find similar fabric for my creation. However I have already chosen my fabric for the suit. I happen to have this vintage wool mix in store that I’m going to use. It is surprise, surprise, blue. It is not surprise though, that the suit is not finished yet. However I have already worn it, twice in the Summer. It was so warm I didn’t need the coat so it never got finished.

But now I’m facing completely new problem. We have booked local restaurant, Finlayson Palace, for the Independence day dinner. So I need a proper evening gown for it too.  I have 60’s silk dress, which I was going to turn into 1910’s dress, but I needed more fabric for it. So I ordered saree from India. When it arrived, it turned out to be much more plastic and rough than what the photos and descriptions were giving out. So I had to make new plans. Due to low budget I had to come up with creative solutions. I decided to match the saree with ivory vintage taffeta, which I have several meters in my storage. And thrifted silk top and piece of vintage satin. We will see what these turn into before the Independence day on 6th of December. Keep your fingers crossed because time is running out!

 

tumblr_np6631Nxg11rt0ya9o1_1280

Pic. 1917
Keskimmäinen puna-valkoinen asu on oikein viehättävä. /
White and pink outfit in the middle is very pleasing to eye.

chp1307-311

Pic. 1913
Tyylikäs satiininen tai samettinen kävelypuku. /
Stylish satin or velvet suit. 

Lopputulos ei nyt ihan näytä sille mille kuvittelin sen näyttävän, pitää
ehkä vielä tehdä toisenlainen pusero. Enkä pääse yli siitä miten väärät noi
lasit on tähän aikakauteen. Kunhan takki valmistuu niin sitten 
on parempi. /
It didn’t actually turn out as I imagined it, perhaps I have to make different
style blouse. And I can’t get over how wrong those glasses are for the era.
But as soon as I finish the coat it will be better. 

Ja näistä pitäisi sitten syntyä jonkinlainen iltapuku vissiin. Sari on vielä
hiukan enemmän 
omenanvihreää luonnossa kuin tässä keinovalaistuksessa.
Paljettikankaasta tulee ehkä 
vain yksittäisiä paljetteja kirjailuiksi jos jaksan/ehdin.
Punainen satiini on ehkä vyö. /

And these should turn into some sort of evening gown. Saree is slightly more
apple 
green than in this artificial light. Sequinfabric is only source for
loose sequins for 
embroidery, if I have time and energy. Red satin is
perhaps a belt.

5 people like this post.

Työtilaa tyrkyllä / Work space available

Olen jakanut kuusi vuotta työhuoneen taitavan Cherise Designin Leean kanssa. Suureksi ikäväkseni nyt on käynyt niin, että Cherise Designin atelje on muuttanut rapakon taakse, joten olen vailla kaveria jakamaan työhuoneen kanssani.

Työtila sopii parhaiten esim. ompelijalle tai muulle käsityöläiselle jota ei haittaa tekstiilipöly. Huone on valoisa kellaritila jossa on katto korkealla. Kesäisin tilaan tulee paljon luonnonvaloa korkealla katonrajassa olevista ikkunoista. Työtilasta vuokrataan siis noin puolet. Työhuone sijaitsee asuinkerrostalossa Sorsapuiston kainalossa. Sisäänkäynti kellariin on suoraan kadulta. Kadun varressa työhuoneen edustalla on parkkitilaa, joskin katu on yksisuuntainen.

Koko: n. 50 neliötä joka yhteiskäytössä toisen vuokralaisen kanssa
Varustelu: keittiönurkkaus johon kuuluu vesipisteen lisäksi jääkaappi, kahvinkeitin, mikro ja vedenkeitin, erillinen wc kellarikäytävällä, kaavapöytä ja höyrynkehitin yhteiskäytössä mikäli näin sovitaan
Vuokra: tänä vuonna yhteensä n. 330€/kk joka jaetaan tasan vuokralaisten kesken

Sovin näytöistä ja annan lisätietoja sähköpostitse rhia(at)evildressmaker.com

I have shared a work space with talented Leea from Cherise Design for past six years. For my huge sadness she has now moved to Colorado, so I am looking for a person to share the work space with me.

It suits best to handcrafter who doesn’t mind textile dust. Room is very well lit and ceiling up high. During Summer season, there is lots of natural light from windows up high. About half of the space is now available for rent. Space is located nearby Sorsapuisto. Entrance to the basement is directly on street level. There is parking along the street, in front of the work space, however the street is one way.

Size: about 50 square meters, shared with another
Equipment: kitchen corner with tab and sink, fridge, coffeemaker, micro and water kettle, separate toilet on basement hallway, pattern drafting table and industrial iron in shared use, if needed
Rent: this year it’s about 330 €/month, shared evenly between tenants

I give more info and arrange showing via email rhia(at)evildressmaker.com

Kuva ennen Leean lähtöä. / Photo before Leea leaving.

Pahoittelen sotkuisuutta, en ole ehtinyt siivoamaan työhuonetta Leean lähdön 
jälkeen. Mahdollisia uudelleenjärjestelyjäkin on tiedossa, riippuen toki uudesta
vuokralaisesta ja hänen tarpeistaan. /
I apologize the mess, I haven’t had a chance to tidy up after Leea’s leaving.
There might be also rearrangements, depending on the needs of the new
tenant. 

2 people like this post.

Kokkoyö / Bonfire night

Loka-marraskuu on eräs lemppariajankohdistani vuodenkierrossa. Illat pimenevät ja tähdet ovat taas valoisan kesän jälkeen nähtävissä (täällä maalla näkyy jopa linnunrata!). Voi polttaa kynttilöitä lyhdyissä ja ripustaa tunnelmavaloja ulos ja sisälle. Lokakuu itseoikeutetusti tietysti synttärikuukautenani on suosikki. Sen lisäksi myös Halloween (jota rakastan) ja supisuomalainen kekri osuvat sinne. Marraskuussa karnevaali jatkuu sillä Englannissa vietetään 5.11 erityistä Kokkoyötä (Bonfire night). Kokkoyönä muistellaan Englannin Gunpowder plottia, Ruutikapinaa, jossa katoliset aikoivat räjäyttää parlamentin ylähuoneen, vuonna 1605. Kapina epäonnistui ja syylliset saatettiin edesvastuuseen. Päätekijänä pidettiin Guy Fawkes-nimistä kaveria, joka pidätettiin maanpetoksesta ja tuomittiin tovereineen rangaistuksista hirvittävimpään: “hirtettäväksi, revittäväksi ja paloiteltavaksi” (engl. hanged, drawn and quartered). Kaksi jälkimmäistä tapahtui henkilön vielä ollessa elossa (vangit eivät siis läheskään aina kuolleet hirttämiseen).

Tapauksesta lähtien marraskuun viidentenä on Britanniassa juhlittu kuninkaan pelastumista salamurhalta sytyttämällä kokkoja ja polttamalla Guy Fawkes-nukkeja niissä. Nykyisin myös ilotulitukset ovat suosittuja kokkojen sijaan. Tapana on myös ollut että lapset seisovat Guy-nuken kanssa kadunkulmassa keräämässä rahaa (“Penny for a guy?”). Mitä hienompi nukke, sitä enemmän rahaa. Kolikoilla on sitten ostettu ilotulitteita (tai karkkia kuten isäntä). Itse Ruutikapinaa on käytetty hyvin vähän modernissa viihteessä, mutta Guy Fawkes-naamarit ovat varmasti lähes kaikille tuttuja, jos ei muualta niin ainakin V niinkuin verikosto-leffasta. Vaikka nykyisin Guy Fawkesin todellista osallisuutta kapinaan on jopa epäilty, hänestä on muodostunut vallankumouksen ja modernin kapinan esikuva.

Kekri
Eurooppalainen maatalousyhteisöjen syysjuhla. Kekrin aika kestää Mikkelinpäivästä entiseen Pyhäinmiesten-, nykyiseen Pyhäinpäivään (31.10-6.11) ja merkitsee jonkin päättymistä. Se oli sadonkorjuun aikaa ja karjamarkkinoiden sesonkia. Alunperin suomalainen kekri ei ollut vainajien muistojuhla, vaan on muodostunut sellaiseksi myöhemmin kun kirkollinen pyhäinpäivä sattuu (miten paljon sattumaa tämä on, on tietysti arvailujen varassa, yhden teorian mukaan kirkko järjesti omat juhlapyhänsä samoihin ajankohtiin pakanallisten kanssa saadakseen tavallisen kansan kirkkoon) samaan ajankohtaan. Kekriperinteisiin kuuluivat naamiaisasuiset kekripukit jotka kiersivät taloissa etsimässä kestitystä. Kekrin viettoon kuului runsas sadonkoruuateria, leikkejä, loitsuja ja lauluja jotka kirkko myöhemmin kielsi pakanallisena taikauskona.

Meillä juhlitaan tänä vuonna Halloweenia Kokkoyönä. Se vähän kuin sitoo yhteen englantilaisen kokkoyön, suomalaisen kekrin ja Halloweenin. Vaikka modernit halloween-perinteet ovat varsin amerikkalaisia, juhlan historia juontuu jo antiikin Rooman juhlapyhistä, kelttiläisessä mytologiassa ja pakanallisessa Samhain-juhlasta. Katolilaiset juhlivat pyhäin ja marttyyrien päivää 1.11 ja Latinalaisessa Amerikassa se tunnetaan nimellä Kuolleiden päivä, Dia de los muertos. Vastaavia pyhäinpäiviä löytyy lähes kaikista kulttuureista, eri nimillä, kun taas Halloweenia juhlitaan perinteisesti pyhäinpäivän aattona. 

Kurpitsan teurastus on sotkuista puuhaa, kurpitsan mehu värjää
vaatteet ja työtasot. /

Slaughtering pumpkin is messy, juice stains your
clothes and counter tops.

Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa kurpitsalyhdyn tekemistä joten hommasin kaupasta talvikurpitsan. Vinkkinä ja varoituksena niille jotka eivät vielä ole hommaa kokeilleet; jos haluat kokata kurpitsasta ruokaa ja haluat säästää “kuoret” kurpitsalyhdyksi, hanki kunnon työkalut. Kurpitsa on oikeasti aika kovaa tavaraa sisältä joten sen kovertaminen on työlästä. Lusikka on jokseenkin turha, sillä saa vain kämmenensä kipeäksi. Jäätelökauha on kohtalaisen kätevä jos se on reunoista suht terävä. Itse totesin tehokkaimmaksi työkaluksi omenaporan. Sen harkotettu reuna pureutui kurpitsaan parhaiten, tosin pitkän työkalun saaminen pienen kurpitsan sisään on hankalaa. Osta siis iso kurpitsa. Jos sen sijaan et välitä ruuasta vaan haluat vain fiilistellä hienoa lyhtyä, työkaluiksi riittää aloittelijalle viisipiikkinen ja lyhytteräinen veitsi. Isossa maailmassa toki myydään ihan erityisiä kurpitsankaiverrustyökaluja joilla homma käy kätevimmin.

Kurpitsan sisällöstä syntyi maukasta kurpitsa-bataattikeittoa jonka ohje löytyy Valion sivuilta. Itse tosin terästin makua raastamalla joukkoon pienen palan tuoretta inkivääriä. Siitä tuli niin hyvää että varmasti valmistan sitä myös ensivuonna (kunhan olen hommannut parempia työkaluja). Kurpitsansiemenet paahdoin uunissa herkulliseksi snacksiksi, jotka hupenevat näemmä parempiin suihin (eli minun) alta aikayksikön. Päivälliseksi meillä on tarjolla hirvipaistia ja illalla sytytän kynttilän Guy Fawkes-kurpitsalyhtyyn. Ohje kurpitsansiemeniin tässä:

Paahdetut kurpitsansiemenet
oliiviöljyä
kurpitsansiemeniä
suolaa
valkosipulijauhetta
mustapippuria

Irrota oranssi rihmasto siemenistä ja liota niitä hetki kylmässä vedessä. Huuhtele siemenet puhtaaksi lävikössä ja levitä sen jälkeen keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan yön yli. Levitä kuivat siemenet uunipellille ja lorauta päälle noin pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Mausta oman maun mukaan. Minä ripottelin pinnalle suolaa, valkosipulijauhetta ja rouhittua mustapippuria. Paahda uunissa noin sadassa asteessa kunnes ovat kullanruskeita. Voit tarvittaessa käännellä niitä tasaisemman lopputuloksen saamiseksi. Minä totta puhuakseni unohdin ne uuniin, joten en osaa sanoa kauanko siinä tarkalleen ottaen meni, ehkä tunnin tai pari. Tarkkaile paahtamisen aikana, uuneissakin voi olla eroja.

Paahdetut siemenet voi nauttia sellaisenaan tai vaikka kurpitsakeiton päällä (tosin ne menettävät rapsakkuutensa hetken keitossa lilluttuaan). Paahdetut siemenet säilyvät ilmatiiviissä astiassa noin viikon-pari.

Paahdetut siemenet ovat syötävän hyviä! /
Roasted seeds are so good!

October-November is one of my favourite time of the year. When nights get darker you can see stars again, after long bright Summer (here in the countryside we can even see the Milkyway!). You can light candles and hang season lights inside and out. October is my birth month, so obviously it’s my favourite. But also it has Halloween (which I love) and Finnish Kekri. November 5th we have British Bonfire night. It is time to remember the Gunpowder plot, when catholics were trying to explode the House of Lords in 1605. Rebellion was a failure and guilty ones were captured. Guy Fawkes was seen as the designer of the plot and he and his mates were arrested and sentenced to have the most horrible punishment of all. They were hanged, drawn and quartered. Two of the latter happened when person was still alive (so not all prisoners necessarily died on hanging).

Since that day people have celebrated the King’s escape of assassin by burning Guy Fawkes-dolls on bonfires on November 5th. Fireworks are also popular replacement for bonfires. Apparently the habit has also been that kids display their Guy-dummy at the street corner and collect money (“Penny for a guy?”). The better the dummy, more money they got. They they used the coins to buy fireworks (or sweeties, like my hubby apparently did). The actual Gunpowder plot is not very much used in modern entertainment, however most people recognize the Guy Fawkes masks atleast from the V for Vengeance-movie. His part on the actual treason has been doubted later on, but even so he has turned into role model of revolution and modern mutiny.

Kekri
It is the Finnish and European Autumnal celebration of agricultural societies. Kekri starts on 31. of October and finishes on 6th of November. It means and ending of the farmers year, ending of the harvest season and time of cattle market. Originally Finnish Kekri was not to commemorate the dead, but it turned into such later when church holiday happened  (how much of a co-incident it is, is only a guess, according to one theory religious holidays were put to same dates as pagan so church would get ordinary people to go to masses) to appear at the same time. Kekri traditions include kekri goat costumes. People would dress up in them and go from house to house, demanding a feast. Other traditions included harvest feast, games, songs and spells, which church later banned as pagan hocus pocus.

We are celebrating the Halloween on Bonfire Night. It sort of combines the English Bonfire Night, Finnish Kekri and Halloween. Even though modern Halloween traditions are very American, the history of it goes all the way back to Roman festivities, Celtic mythology and pagan Samhain. Catholics celebrate their Saints and martyrs day on 1.11 and in Latin America the day is known as Day of the Dead, Dia de los Muertos. Similar things can be found pretty much in every culture around the world, with different names, however Halloween is celebrated traditionally on the eve of All Saint’s day or All Hallow’s day.

I wanted to try first time carving the jack-o-lantern for the season. So I bought a winter pumpkin. As a tip and a warning for those who have not yet done it: if you want to make food of your pumpkin and also turn it into a jack-o-lantern, get proper tools. Pumpkins are actually rather hard inside so carving the pumpkin flesh for food is pretty hard. Plain spoon is pretty much useless, you only get the palm of your hand sore. Ice cream scoop is handy, if it’s sharp enough on the edges. I found the most usefull tool at hand to be the apple corer. It was biting the pumpkin pretty good, even though it was too long to fit inside my little pumpkin. So buy a larger pumpkin. If you want just to get a cool jack-o-lantern, your own hand and knife with small blade are enough for a starter. Or you can also spend your money on fancy pumpkin carving set.

Kurpitsatyökalut, jokseenkin hyödyttömiä paitsi omenapora. /
Pumpkin tools, pretty useles except the apple corer.

I turned the insides of the pumpkin into delicious pumpkin-sweet potato soup, which I spiced up with grated fresh ginger. Recipe came from the online recipe page of Finnish Valio, but you can find the translation at the end of this post. Pumpkin seeds I roasted in the oven. They turned out really lovely and apparently I am eating them like candy now. For dinner we are having a moose roast and I have my Guy Fawkes- jack-o-lantern ready for the evening. Here’s the recipe for pumpin seeds:

Roasted pumpkin seeds
olive oil
pumpin seeds
salt
garlic powder
black pepper

Clean the seeds of the orange stringy pulp. Soak seeds little while in a bowl of cold water. Then rinse them in a sieve properly. Spread seeds on kitchen towel and let them dry overnight. Then spread them on the oven pan and drizzle about two table spoons of olive oil on top. Season to your liking, I used salt, garlic powder and ground black pepper. Roast in the oven in 100 degrees of Celcius untill golden brown. To tell the truth, I sort of forgot them in the oven so I don’t really know how long they were there. An hour or more perhaps. Keep an eye on them during roasting to make them perfect and you can turn them around every now and then to get more even roast. 

Eat them as a snack as they are or sprinkle ontop pumpkin soup (allthough they tend to loose their crunchyness when they soak in the soup for awhile). Roasted pumpkin seeds stay good in airtight container for about a week or two.

And then the soup recipe by Valio:

Pumpkin-sweet potato soup
500 grams of pumpkin
500 grams of sweet potato
8-10 deciliters of water
1 pot of vegetable or chicken stock
1 ml of ground nutmeg
1 teaspoon of salt
black pepper
2,5 dl of double cream

Cut the pumpkin and sweet potato into small cubes (or what ever the shape it comes from your pumpkin carving). Add them into the boiling vegetable stock and allow to simmer until thoroughly cooked. Take off the stove and puree with food processor or wand blender. Season to your liking. I also added small lump of grated fresh ginger to the mix while it was boiling. Add cream and bring to boil. Serve hot with dollop of creme fraiche ontop and freshly baked roll.

Inkiväärillä maustettu kurpitsa-bataattikeitto on parasta kasviskeittoa
jota olen ikinä tehnyt. Ranskankerman kanssa tietysti! /
Pumpkin-sweet potato soup, spiced with fresh ginger is the best
vegetable soup I have ever made. With creme fraiche of course. 

“Remember, remember
the fifth of November
the Gunpowder treason and plot.
I see no reason,
why gunpowder treason
Should ever be forgot”

5 people like this post.

Lokakuun linkit / Links of October

Pitkästä aikaa ehdin koota linkkivinkkejä. Alunperin näiden piti tulla jo viimekuussa, mutta elämä tapahtui. Joten tässä nämä nyt sitten vihdoin ovat, vähän kaikkea.

After a long time I finally had time to put together link roundup. Originally I was going to publish this last month, but life happened. So here they finally are, little bit of everything.

Buly 1803
L’Officine Universelle Buly on erilainen kosmetiikkakauppa. Yritys aloitti 1800-luvun alussa parfyymikauppana jonka omisti Jean-Vincent Bully. Sata vuotta se valloitti kosmetiikkamarkkinoita mutta syystä tai toisesta vaipui unholaan. Nyt liike kukoistaa taas uusien omistajiensa luoman brändin voimin. Pääosin luonnonkosmetiikkaan perustuva tuotevalikoima sisältää erilaisia ihon- ja hiustenhoitotuotteita, harjoja ja pesusieniä, huonetuoksuja ja kynttilöitä. Yrityksen pääpaikka on Pariisissa, mutta hurmaavan antiikkisesti sisustettuja liikkeitä on mm. Taipeissa ja Lontoossa.
L’Officine Universelle Buly is a different cosmetic shop. It started in the early 1800’s as a perfumerie, owned by Jean-Vincent Bully. About hundred years it charmed customers with perfumes and other cosmetics, but for some reason it was then forgotten. Now it is blooming again with new owners and new brand. Concept is focused on naturally sourced ingredients. Product line includes skin and hair products, brushes and sponges, scented candles and matches. Main boutique is in Paris, but there are other stores for example in Taipei and London, all decorated in antique style.

Urbaaneja kaupunkiprinttejä / Urban city prints
Olen aina vähän pähkinöinä kun joku keksii uudenlaisen tavan valmistaa kaupallisia tuotteita. Berliiniläinen raubdruckerin muuntaa urbaanista kaupunkiympäristöstä löytyvät pinnat tekstiiliprinteiksi ihan käsipelillä. Tarvitaan vähän teippiä, tela ja tekstiiliväriä ja paita, kassi tai tyynynpäälinen on valmis. Simppeliä ja samalla niin nerokasta (ja vähän nörttiä)! Minkä kaupungin kadulta sinä haluaisit printin?
I’m always a bit smitten when someone comes up with new idea of making commercial products. raubdruckerin from Berlin turns surfaces of urban streets into textile prints, by hand. You only need some masking tape, paint roll and some fabric paint and voila: bag or t-shirt is ready. So simple and yet so clever (and little bit geeky too)! From which city would you like to get print from?

Egyptologi Colleen Darnell / Egyptologist Colleen Darnell
Olen seurannut Colleenin Instagram-tiliä jo jonkin aikaa. Hän on ammatiltaan egyptologi ja opettaa taidehistoriaa Hartfordin yliopistossa. Luulin ensin instagram-tiliä joksikin keksityksi hahmoksi koska se vaikutti aivan liian täydelliseltä tämmöiselle 20-lukua rakastavalle historianörtille joka oli teini-iässä kiinnostunut Egyptistä ja arkeologiasta (Indiana Jonesin vuoksi tietysti). Mutta ei, kyllä Colleen on ihan oikea ihminen ja ilmeisen hyvä työssään. Racked teki hänestä hiljattain lyhyen videodokumentin joka löytyy FB-sivulta.
I have followed Colleen’s Instagram account for a while now. He is egyptologist by profession and teaches art history in Hartford University. At first I thought her Instagram account was made for made-up character. It seemed way too perfect for little old me who loves 1920’s and loves history and used to be very into Egypt and dreamed of being an archeologist (influenced by Indiana Jones, of course). But no, Colleen is real person and obviously tremendously good at her job. Racked made a little documentary about her recently, it can be found on their FB-page

Pinkertonin etsivät / Pinkerton Detective Agency
Silloin tällöin leffoissa ja muuallakin viihteessä viitataan Pinkertonin etsiviin. Se ei suinkaan ole mikä tahansa keksitty etsivätoimisto vaan yksi maailman ensimmäisiä yksityisiä etsivätoimistoja. Tynnyritehtailija Allan Pinkertonista tuli etsivä ihan vahingossa. Sattumoisin hän auttoi poliisia saamaan kiinni väärennösliigan jonka jälkeen hän alkoi saamaan muitakin etsivä-keikkoja. Oman etsivätoimiston hän perusti 1850. Yrityksen sloganista “We never sleep” ja logosta, jonka keskellä oli avonainen silmä, syntyi yksityisetsivää tarkoittava englanninkielinen termi “private eye”. 1890-lukuun mennessä toimistolla oli jo yli 2000 etsivää ja 30 000 reserviläistä ympäri Amerikkaa. Yksityisen armeijan pelossa Ohion osavaltio julisti Pinkertonit lainsuojattomiksi. Tästä huolimatta Pinkertonin etsivätoimisto elää ja voi hyvin. Nykyään se keskittyy vartiointiin ja turvallisuusriskien kartoitukseen.
Every now and then movies and other entertainment mentions Pinkerton detectives. It’s not just any made-up detective agency, but one of the first private detective agencies in the world. Barrelmanufacturer Allan Pinkerton became detective by accident. By a coincident he helped police to catch counterfeit gang and after that started getting other detective gigs too. He founded his own detective agency around 1890. Company slogan “We never sleep” and their logo with huge open eye in the middle, created the term meaning private detective, “private eye”. By 1890’s Pinkertons already had over 2000 detectives and 30 000 reserves around America. Being afraid of someone hiring them as private army state of Ohio outlawed Pinkertons. Despite of that, company still works. Now it’s mainly working on field of security surveillance and security risk mapping. 

Kreivitär de Castiglione / Countess de Castiglione
Jos nykypäivän ihmiset ovat riippuvaisia selfieistä niin eipä kauas jää kreivitär de C. Hän oli pakkomielteinen omasta kauneudestaan ja otatutti itsestään yli 400 potrettia erilaisissa asuissa ja poseerauksissa. Tuona aikana tämä oli erittäin kallista, elettiinhän 1800-luvun puoliväliä jolloin itsensä kuvauttaminen oli vielä harvinaista. Muutamien säilyneiden aikalaiskuvausten perusteella Virginia oli epämiellyttävä, hänellä ei ollut juuri ystäviä eikä hän juurikaan seurustellut naisten kanssa. Hän ei ollut kovin pidetty henkilö ja hän käyttikin aikansa lähinnä kauneutensa ikuistamiseen. Ikääntyessään hän sulkeutui kotiinsa lähes täysin ja poistatti asunnostaan kaikki peilit. Metropolitanin museolla on suurin kokoelma hänen potrettejaan.
If modern people are dependent on selfies, countess de C. is not far behind. She was obsessed by her own beauty and had over 400 portraits taken of herself, in various costumes and poses. At that time it was very expensive, after all it was mid 1800’s, when it was very rare to get a photograp of yourself. Apparently she was unpleasant character, had little to no friends and she didn’t really talk to other women. She wasn’t a liked person at all and most of her time she used on immortalizing her beauty. When she aged, she mostly shut herself inside her home and removed all mirrors from there too. Metropolitan museum has the largest collection of her portraits.

Savukemainokset / Cigarette ads
Muistatteko vielä aikaa kun savukkeita sai mainostaa? Viimeisimmät mainokset olivat toki maltillisempia, mutta savukkeiden on aikanaan mainoksissa uskoteltu olevan tervehdyttäviä ja laihduttavia ominaisuuksia ja auttavan sinua saamaan puolison, rahaa ja mainetta. Mainoksissa on häikäilemättä käytetty kaikkea vauvoista Joulupukkiin. Aikamoista!
Do you still remember the time when it was legal to advertice cigarettes? Last ads were quite modest, but in the past advertisers made you believe cigarettes were healthy, made you slimmer and helped you to get a spouse, money and fame. They used in the ads everything from babies to Santa. That’s quite unbelievable!

Bullet bra
Yksi erikoisimmista 1900-luvun muotivirtauksista on mielestäni ns. bullet bra, rinnat luodin mallisiksi muotoilevat rintaliivit. Äärimmilleen vietynä ne olivat kuin ohjukset joilla voisi melkein puhkoa kaverin silmän, vaatimattomimmillaan tietysti vain pehmeämuotoinen kartio. Tyypilliseen rakenteeseen kuuluu spiraalin muotoon ommeltu tukitikkaus. Rintojen koosta riippui tietenkin se miten silmiinpistävän siluetin liivit antoivat. Useinkaan rinnat eivät yltäneet liivien kärkiin asti vaan kärkeen laitettiin toppaus joka täytti tyhjäksi jäävän osan ja auttoi saavuttamaan halutun muodon.
One of the most unusual fashion style of the 1900’s in my opinion is so called bullet bra. You know, the bra that turns breasts into bullet shape. In extreme they were like sharp missiles you could poke your friends eye out, and at the most modest style was soft cone shape. Typical construction included spiral stitching on the cups. Depending on the breast size you had either very modest or rather extreme silhouette. Often natural breasts didn’t fill the whole bra, so extra padding was used to fill the empty tip of the bra and helped to create the desired bullet shape. 

Kuva: Hannah Wilson / Photo by Hannah Wilson via ParisPerfect.com

2 people like this post.

←Older