Viikonlopun venyttelyt / Weekend stretching

Olen käynyt balettitunneilla viikottain nyt parisen vuotta. Vaihdoin tosin yksityiseltä tanssisalilta kansalaisopiston tunneille, koska raha. Meillä on siellä aivan loistava ohjaaja, Virpi, joka antaa sopivasti haastetta, mutta ei nipottele turhasta. Vuosia sitten irlantilaisen tanssin harrastukseni nimittäin päättyi siihen kun ensimäisellä tunnilla olisi pitänyt saada jalka täysin suorana nousemaan 90 asteen kulmaan, siis vyötärön tasolle. Ajattelin että jos tää on tämmöstä nipotusta niin ei ole mun paikka tämä tanssitunti, enkä mennyt toiste. Kirjoittelin joskus aiemmin siitä miten ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu että oma laji on vihdoin löytynyt. Ja arvatkaas mitä?! Edelleen tuntuu siltä. En ole kirjoittanut baletista silti mitään koska ei ole tuntunut sille että siitä olisi mitään sanottavaa.

Olen varmaankin aika jäykkä pökkelö verrattuna joihinkin samoilla tunneilla käyviin, jotka ovat selkeästi harrastaneet balettia tai muuta vastaavaa liikuntaa jo aiemmin elämässään. Tosin ei se kai ihmekään kun en ole oikein koko ikänäni harrastanut liikuntaa kovinkaan aktiivisesti. Eräs joogaa harrastava tanssikaveri nostaa jalkaa niin kevyen näköisesti joka tunnilla että kateellisena seurailen hänen liikeratojaan (joo, nousee täysin suorana vyötärön yläpuolelle). Tosin kyllä hänkin tunnusti viimekerralla että jalka nousee, mutta asennon säilyttäminen samana koko vaaditun ajan on tuskaa.

Baletti itsessään perustuu pitkälti erilaisiin venytyksiin. Esim. perusliike battement jeté, jossa jalkaa nostetaan polvi suorana eteen, sivulle tai taakse sitä ei tehdä etureittä repimällä vaan enemmänkin takareittä ja pakaraa venyttämällä(paitsi taakse nostaessa tietenkin venytetään myös etureittä). Aktiivinen balettiharrastus siis notkistaa ja venyttää lihaksia automaattisesti. Olen kuitenkin päättänyt, että asialle pitää tehdä jotain muutakin, jotta liikkeet sujuisivat tunnilla vähän helpommin. Niinpä olen alkanut käyttämään viikonloppuaamut venyttelyyn. Kun isäntä vielä on unimatin mailla, minä hiippailen olohuoneen matolle venyttelemään. Pitkittäisspagaatti ei ihan vielä onnistu, mutta olen ottanut sen tavoitteeksi. Lonkkien venyttäminen helpottaa myös jalan aukikiertoa, joka on baletissa olennainen loukkaantumisten välttämiseksi. Sen verran etua olen balettiharrastuksesta jo huomannut tulevan, että se vähentää migreeniäni.

inenglish

I have regularly been going to ballet class about two years now. I changed from private dance studio to night school, cause it’s cheaper. We have absolutely lovely teacher, Virpi, who gives us enough challenge, but doesn’t do nitpicking. Years ago my dreams of doing Irish dance were crushed, when on the very first lesson the teacher wanted us to lift our leg straight as an iron bar to 90 degrees, up to the waist level. I thought that if this class is going to be this uptight, it is not my place too be. And never went back. I wrote about how I first time in my life feel like I have finally found my genre for sports. And guess what?! I still feel that way. I haven’t really been writing more about ballet, because it feels I didn’t really have much to say about it.

I must be pretty stiff log compared to some people who go to the same class than I do. Some of them clearly have done ballet before, or other dance genres, or some other similar sports. I don’t think it’s really any surprise I’m that stiff though, since I’ve never really done much anything in my life. Not actively anyways. One yogi on the class lifts her legs up ever so lightly I just can’t stop watching enviously (yup, above her waistline). All though she did admit last time that it’s easy to lift, but really hard to hold it up the whole required time.

Ballet itself is mostly based on stretches. For example the basic move battement jeté, where you keep your whole leg straight and lift it up either front, side or back. You are not supposed to use that much of your front thigh muscles, but rather stretch the backside of your thigh and buttock (and of course when lifting up at back you also stretch the front of your thigh). If you go to regular ballet classes, they are making you more flexible and stretches your muscles automatically. However I have decided that I must do something about it, to make the workout in the class a bit easier. So I have started early morning stretching in the weekends. When hubby is still in the land of dreams, I sneak into our living room to do stretching. Front split doesn’t quite work yet, but that is my goal. Stretching the hips should also help on the turnout of the leg, which is essential in ballet to prevent the injuries. I have noticed atleast one advantage about doing the ballet, it eases up my migrain.

stretches1

stretches2

turnout
Aukikierto, balettitrikoot ja harjoitustossut. Sanonpahan vaan että megapohkeet
ei ainakaan helpota tuota aukikiertoa yhtään. /

Turnout, ballet tights and slippers. I have to say that my mega calves don’t
help with the turnout at all. 

1 person likes this post.

Red velvet, if you please

Se on sitten pikkujoulukausi virallisesti avattu. Asukasyhdistyksen pikkujouluihin puin pitkästä aikaa yhden lempivaatteistani, punaisen samettimekon. Käytä tätä vain syksyisin ja talvisin koska kesällä se on liian kuuma. Mekko on nähty blogissa ensimmäisen kerran jo 2009, eli yli 5 vuotta sitten. Hyvin on aikaa kestänyt. Kylmemmillä ilmoilla lisään vielä alle puuvillaisen rimpsualushameen ja villakalsarit, jotka ehkäisevät mukavasti pakkasta ja viimaa.

inenglish

The Christmas Party season is officially open. For our buildings Tennant Association’s Christmas meal I wore one of my favourite item, red velvet dress. I use it only in Autumn and Winter because it is too hot for warm weather. It’s first apprearance in my blog was in 2009, over 5 years ago. So time has been good to it. In very cold weather I wear it with cotton ruffle petticoat and wool shorts, to prevent the freezing weather and wind.

pikkujoulu1

Samettimekko – kirppis
Lintuhäkki-kaulakoru – TitiMadam
Saapikkaat – Marco Tozzi

Velvet dress – thrifted
Birdcage necklace – TitiMadam
Boots – Marco Tozzi

pikkujoulu2

4 people like this post.

Perhosten kerääjä / Lepidopterist

Otsikko kuulostaa jollekin mystiselle steampunk-romaanille, vai mitä. Meille kun on nyt vähän sattuman oikusta alkanut kerääntyä olohuoneen seinälle noita perhosia niin pitihän niitä sitten kantaa kotiin ihan Englannista asti. Matkalla ruokakauppaan satuimme kulkemaan hyväntekeväisyyskirppiksen ohi ja sen ikkunassa oli houkuttimena perhostaulu. Nuo kaksi aiemmin hankkimaani taulua ovat nimilapuista päätellen luultavasti jotakin turistikamaa, mutta tämä uusin tulokas on toista maata. Kehys on vanhan näköistä, painavaa puuta ja ripustin on ruuveilla kiinnitetty mutkalle taipunut rautalanganpätkä. Selkeästi siis vanha taulu ja siitä päätellen ehkäpä jopa aito perhoskeräilijän kokoelman osa.

En osaa selittää miksi perhoskokoelmat viehättävät. Jokin noissa siipien muodoissa, väreissä ja hohteessa vetoaa. Ja täytyy myöntää että perhosharrastuksen historiallinen aspektikin kiinnostaa. Luin hiljattain että perhostutkijoiden seura Lontoossa oli yksi maailman vanhimpia eläintieteen yhteisöjä. Valitettavasti Society of Aurelians tuli tiensä päähän vuonna 1748 kun tulipalo tuhosi heidän kaikki näytteensä, kirjallisuuden ja tutkimustuloksensa. Jäsenet selvisivät kaikki hengissä mutta kaiken materiaalin menetys veti niin matalalle mielelle, että eivät sitten koskaan saaneet aikaiseksi aloittaa työtä alusta uudestaan. Yritin löytää tietoa perhosten keräilystä Suomessa, mutta edes perhostutkijoiden seuran sivuilta ei historiaa löytynyt. Itse en halua kerätä eläviä perhosia, mutta jos joskus löytäisin valmiina sellaisen isomman kehyksen jossa on paljon värikkäitä perhosia, niin kokoelma alkaisi olemaan hyvällä mallilla.

Aurelian – vanha englanninkielinen nimitys perhosten tutkijoille ja keräilijöille, nykyisin heitä kutsutaan nimellä lepidopterist

inenglish

Headline sounds like some sort of mysterious steampunk novel, doesn’t it. Sort of by accident butterflies started gathering on our livingroom wall. So I had to bring one butterfly frame all the way from England. On our way to the supermarket we went past charity shop and I saw butterfly collection frame in the window. The other two frames we have are probably made for tourists, assuming because of  the style of name tags, but this newest edition is a whole different thing. Frame is old looking and made of heavy wood, hanger is just a piece of wire, attached by two screws. So it is clearly much older and based on that perhaps even real lepidopterist specimen.

I can’t really explain why butterfly collections are so interesting to me. Something about the shapes, colours and the shimmering in the wings is so very luring. And I have to admit that the historical aspect of collecting butterflies interests me. I recently read that Society of Aurelians was one of the oldest zoological societies in the world. Unfortunately it all came to an end in 1748 when fire destroyed all of their specimens, literature and studies. Members of the society were all able to escape the fire, but the loss of all of their material was so devastating they never got around starting all over. I don’t want to collect live butterflies myself, but if I just could find larger frame with loads of colourfull butterflies, I’d be happy. Then my collection would be pretty much perfect.

Aurelian – old english term for those who study and collect butterflies, modern term is lepidopterist

morebutterflies1

morebutterflies2

morebutterflies3

3 people like this post.

Tuliaiset / Souvenirs

Nyt kun shoppailen vaatteita aika harvakseltaan, on matkoilla ostoksilla käyminenkin muuttunut aika tavalla. Vintagevaatteet ovat Englannissa kalliita, joten niitä harvemmin sieltä ostan. Sen sijaan kannan nykyisin puntani mieluummin kirjakauppoihin. Waterstones on yksi parhaimpia englantilaisia kirjakauppaketjuja, enkä yleensä voi vastustaa kiusausta poiketa jossakin niistä. Kirjavalikoima kun on niissä yleensä kiinnostavampi kuin Suomessa.

Vaikka viivyimme matkalla tällä kertaa vain kaksi yötä, ehdin silti pikaisesti poiketa kirjakaupassakin. Nappasin mukaan pienen art deco-muodin oppaan sekä Carlos Ruiz Zafonin kirjan The watcher in the shadows. En ole lukenut Zafonin kirjoja aiemmin, mutta kirjan takakansikuvailu vaikutti hieman steampunk-tyyliseltä joten ajattelin kokeilla. Bongasin myös ohikulkeissa erään hyväntekeväisyyskirppiksen ikkunassa perhostaulun, joka ilostuttaa nyt olohuoneemme seinällä, mutta siitä lisää tulevassa postauksessa. Lentokentältä ostin Benefitin ripsivärin pian loppuvan, tammikuussa Lontoosta hankitun tilalle.

Kirjallisten ostosten lisäksi Englannista pitää aina tuoda paikallisia herkkuja joita ei Suomesta oikein saa. Herkkujen listalle kuuluu crumpetteja, Heinzin salaatinkastiketta (lähes kaikkia muita Heinzin kastikkeita täältä saa, paitsi tätä), porsaspiiraita, joulukakkua ja -piirakoita (sesongista riippuen toki), englantilaista pikapuuroa (erilaista kuin Suomessa),  banaanijuomajauhetta jne. Crumpetit ovat eräänlaisia paksuja pannulla paistettuja pannukakkuja joissa on päällipuolella isohkoja reikiä. Crumpetit lämmitetään leivänpaahtimessa ja sivellään voilla. Joku kaunis päivä opettelen tekemään niitä itse. Joulukakku taas on ehkäpä monille tuttu Christmas pudding joka on brandyllä valeltua hedelmäkakkua. Se nautitaan lämmitettynä kerman kanssa. Joulupiirakat (mince pies) ovat vähän saman tyyppisiä kuin Fazerin hillolla täytetyt marjapiirakat, mutta niissä on hillon sijaan sisällä kuivahedelmistä tehtyä täytettä. Itse en joulupiiraista kamalasti välitä, mutta joulukakkua kyllä syön mielelläni. Se on aika voimakkaan makuista ja makeaa joten ei sitä kerralla isoa määrää pysty.

Pääsin maistamaan matkalla myös paikallista erikoisuutta, voikukista ja takiaisista tehtyä virvoketta. Isäntä kertoi että hänen lapsuudessaan sitä on kutsuttu voikukkaviiniksi, mutta pubin tarjoilija myi sen mulle siiderinä. Oikea Dandelion&Burdock valmistetaan panemalla voikukan ja jättitakiaisen juurista, mutta nykyään vastaavaa juomaa valmistetaan myös teollisista makuaineista ja korvikkeista. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta ja oli kyllä aikamoinen makuelämys. Maussa yhdistyivät lakritsimainen makeus ja aniksen vivahde. En osaa sen tarkemmin sitä kuvailla.

inenglish

Now when I don’t really shop that much clothes, shopping in abroad has changed a lot. Vintage clothes are quite expensive in England, so I don’t really buy them there. However, I most often take my money to the book shops. Waterstones is one of the best bookstore chains in England in my opinion, and I usually can’t resist them. Selection on books is much better in them than in any shops in Finland.

Even though our trip was only two nights, I still managed to pop in one bookshop. I got small art deco fashion book and Carlos Ruiz Zafon’s book The watcher in the Shadows. I haven’t read any of his books before, but the description at the back of the book seemed a bit steampunkish, so I decided to try it. I also noticed framed butterflies in the window of charity shop when we walked by. Now it’s on our living room wall, but more about that in future post. From the airport I bought replacement for soon running out Benefit mascara, which I got in January from London.

When in England we always have to bring back some local goodies. Those goodies usually include crumpets, Heinz salad cream (you can get pretty much everything else Heinz-products here except that), pork pies, Christmas pudding and mince pies (depending on the season of course), Ready break-porridge (very different than quick porridge in Finland) bananadrink powder etc. None of those is either not available here of very difficult to find. One day I’m going to learn to make crumpets myself, so I don’t have to haul them over from England every time. I’m not that keen on mince pies, but I do enjoy my share of Christmas pudding. All though because it’s quite strong and sweet, I can’t really eat that much in one go.

I was able to try out some local speciality, beverage made of dandelion and burdock. Hubby told me that when he was a kid, people called it dandelion and burdock wine, but the waitress at the pub sold it to me as a cider. Real Dandelion&Burdock is made of dandelion and burdock roots, but nowadays they also sell drinks made of industrial flavourings and substitutes. I had never heard such thing before and I have to admit it was quite an experience to try it. Flavours combined sweetness of liquorice and freshness of aniseed. I can’t really describe it any better than that.

england1

England baby, yeah!

england2

englishgoodies

england3

3 people like this post.

Hautajaiset Englannissa / Funeral in England

Teimme isännän kanssa tuossa viikko sitten pikamatkan Englantiin vähän ikävämmissä merkeissä. Avokin isosisko nimittäin päätti maallisen taivalluksensa aika yllättäen, vaikka hänellä olikin ikää jo 70 vuotta. Jouduimme siis matkustamaan hautajaisiin. En ole aiemmin ollut hautajaisissa ulkomailla joten en yhtään tiennyt että mitä oli odotettavissa. Kun en ole yhtään uskonnollinen ihminen niin osallistuin seremonioihin lähinnä utealiaan kiinnostuneena. En tiedä kiinnostaako tämä teitä ollenkaan, mutta kirjoitan siitä huolimatta sillä koen nämä pienet Suomen ja Englannin väliset kulttuuriset eroavaisuudet mielenkiintoisina.

Englannissa hautajaiset hoidetaan kirkon sijaan nykyään usein krematorion kappelissa, joka on nimenomaan tilaisuutta varten suunniteltu. Kukkalaitteita toivat ainakin lähimmät sukulaiset, mutta ne eivät ole niin pakollisia. Englannissa muotoillut kukkalaitteet ovat hyvin suosittuja, esim ristin muotoiset tai sellaiset joissa kukista on muotoiltu vainajan etunimi tai Mum/Dad (=äiti/isä) jne.  Kukat asetettiin kappelin ovella odottavan kyltin luokse. Kyltti kertoi kenen hautajaiset olivat kyseessä. Saattoväki odotti ulkona kun vainajan arkku tuotiin kappeliin ja laskettiin kappelin etuosassa olevalle korokkeelle. Kappelissa on penkit samoin kuin kirkossakin, mutta varsinaista alttaria tai saarnastuolia siellä ei yleensä ole. Arkun koroketta ympäröi katos ja koristeelliset verhot. Korokkeen toisella sivulla oli pieni sivupöytä jossa paloi kynttilöitä ja vastakkaisella sivulla pieni puhujanpönttö pappia varten. Muistelisin että Suomessa näkemäni krematorion kappeli oli pitkälti saman tyyppinen. Kappelin henkilökunta kantoi arkun paikalleen ja tämän jälkeen saattoväki asettui istumaan.

Tilaisuuden kulku ja pituus riippuu kuulemma pääasiassa siitä mihin uskontokuntaan vainaja kuului. Tässä siunaustilaisuudessa oli sekoitettu sekä katolista että anglikaanisen Englannin kirkon (Church of England) perinnettä ja se noudatteli hyvin pitkälti samaa Suomesta tuttua evankelisluterilaista kaavaa. Virsiä tosin laulettiin vähemmän, mutta kuultiin katkelma raamatusta ja tunnustettiin uskontoa, lähiomainen luki runon. Ja sitä rataa. Vihkivettä pirskoteltiin arkulle ja raamattu asetettiin arkun päälle. Nämä olivat ehkä eniten suomalaisesta siunauksesta eroavat kohdat. Siunaustilaisuus kesti noin puolisen tuntia ja sen päätteeksi arkun eteen liukuivat verhot ja arkku siirtyi verhon takana krematorion puolelle tuhkausta odottamaan.

memorial1

Kappelin puutarhassa edellisten siunaustilaisuuksien kukat nähtävillä.
Kuvan keskellä näkyy muotoiltuja kukkalaitteita. /
In the Chapel Garden the flowers from previous funerals.
In the middle are the shaped flower arrangements.

Siunauksen jälkeen saattoväki siirtyi tien toisella puolella olevaan pubiin virvokkeille. Tämä saattaa kuulostaa suomalaisesta oudolta perinteeltä, mutta ymmärtääkseen täytyy tietää millaisia englantilaiset pubit ovat. Suomalainen pubi ja englantilainen pubi eroavat toisistaan aika paljon. Suomalaisen pubin ollessa pääasiassa tehty kännäämiseen, englantilaisessa pubissa (paikasta riippuen toki) voi nauttia lounasta, päivällistä, kahvia, ja toki myös olutta ja muita alkoholijuomia. Englantilainen pubi onkin enemmän ruokaravintolan ja pubin risteytys. Englantilaisissa hautajaisissa lämmin ruoka ei ole mikään ehdoton vaatimus, tällä kertaa meille olikin varattu suolaista välipalaa, kahvia ja skonsseja. Suolapala koostui mm. englantilaisista kolmiovoileivistä erilaisilla täytteillä, pekoni-juustopiirakasta, perunakroketeista ja perunalastuista. Skonssit ovat eräänlaisia englantilaisia pullia jotka nautitaan yleensä mansikkahillon ja hyytyneen kerman kanssa (clotted cream). Hyytynyt kerma kuulostaa hieman ällöltä, mutta skonssien päällä hillon kera se on oikein hyvää. Vähän kuin kermavaahdon tiiviimpää versiota. Tämän jälkeen hautajaiset olivatkin sitten ohi.

Siunaus- ja kahvitilaisuudesta minulla ei ole valokuvia. Kukaan ei ottanut valokuvia ja isännän mukaan se ei oikein ole Englannissa tapana.  Niinpä minäkään en uskaltanut ottaa itse tilaisuudessa yhtään kuvaa, ulkopuolisena en halunnut aiheuttaa pahennusta niin tunneherkällä hetkellä. Sen sijaan otin muutaman kuvan kappelin ulkopuolella muistopuutarhassa. Pubissa virvokkeita nauttiessamme sattui hassu juttu. Eräs hautajaisissa mukana ollut rouva tuli viereeni kun valitsin voileipiä tarjottimelta ja kehui kampaustani oikein tyylikkääksi. Kiitin tietysti kohteliaisuudesta. Kun hän ja miehensä olivat lähdössä kotiin virvokkeiden jälkeen, hän halusi ehdottomasti halata minua ja kertoi että aikoo järjestää itselleen samanlaisen kampauksen. Hänen miehensä hymyili hyväksyvästi ja nyökkäsi kävellessään ohitseni. Kyseessä olivat minulle siis täysin tuntemattomat henkilöt, eikä vainajan sisaruksetkaan oikein tuntuneet tietävän keitä he olivat. Kaikenlaista sitä sattuukin.

 inenglish

Me and hubby made a quick trip to England week ago, in not so nice atmosphere. Hubby’s big sister passed away quite suddenly, even though she was already about 70 years old. So we had to travel for funeral. I have never been in funeral outside my home country, so I didn’t know what to expect. Even though I’m not particularly religious person, I was taking part on the memorial service with interest. I don’t know if any of you is interested in this, but I write about it because I find these little cultural differences between Finland and England quite interesting.

While in England funerals are nowadays mostly done in the little chapel by the crematorium, here in Finland they are still most often done in actual church. Also in Finland every single family taking part in the memorial service, brings flowers for the service, but apparently that is not as mandatory in english service. Also flower arrangements in various shapes seem to be popular in England, like shape of a cross or a name or so. In Finland we just don’t do shapes. Don’t know why really, perhaps it’s not in fashion. Biggest difference between these two countries is the burial itself, in Finland we still mostly dig the graves, lower the coffin there after the service and then lay the flowers ontop. We also read out loud the little poems from the cards by the coffin, either in the church or at the graveyard. That’s apparently something the English don’t do.

In England most common thing is to use the crematorium where flowers are left outside for the service. In the chapel the coffin is placed on a pedestal and when the service is over, curtains close around it and coffin moves behind the curtains to the other side of the wall, waiting to be cremated. This particular service itself was combination of Catholic and Anglican traditions and like that it was quite similar compared to the finnish one: poem read by close relative, some religious songs, prayers, acknowledging of your faith and so on. Sprinkling the holy water on the coffin is not done in Finnish funerals, we just pour some sand on the coffin (earth to earth, dust to dust). Ceremony took about half an hour, pretty much the same than in Finland, although the reading of the cards can make it longer, depending on how many people is taking part on the funeral.

memorial2

Muistolaattoja tuhkatuille vainajille. Näitä oli eri puolilla krematorion lähipuutarhaa.
Lisäksi muistolehdosta voi hankkia paikan kukkaistutuksia ja uurnaa varten. /
Memorial plaques for cremated. There were similar walls like this around the garden.
It’s also possible to get small area in the memorial garden for flowers
and burying the urn.

After the ceremony we moved to the pub on the other side of the road. To a Finn it sounds funny to go to a pub after funeral, but that’s just because finnish pubs are very different to english. In Finland pubs are just for boozing. There usually isn’t lunch or other meals available there, just alcohol. In Finland the memorial after the funeral is usually held in local parish hall or other similar venue with warm meal and desert coffee. It also includes reading the condolence cards before or after the meal and perhaps some speeches. So going for coffee and sandwiches after funeral into a pub seems a bit odd to us. However the sandwiches, quiche, coffee and scones with clotted cream and jam were very nice, I enjoyed them very much. For your information, we don’t have clotted cream here in Finland. We don’t even know what it is (except I do, after tasting it first time in England several years ago, quite nice).

In Finland it is almost mandatory to take photos in funerals, but in this funeral no-one took photos, so I didn’t dare to take any either. Apparently it’s not that common in England. I didn’t want to upset the family on the sensitive moment so I just took couple photos outside in the memorial garden instead. And funny thing happened in the pub afterwards. I was choosing my sandwiches by the tray when a woman walked next to me and said that I had very lovely hairdo. I thanked on the compliment, of course. When she and her husband were leaving she insisted on hugging me and said she was going to try and get similar hairdo for herself. The husband was smiling and nodding to me when he walked by. I don’t know who they were and neither do my hubby or his other sister.

memorial3

memorial4

4 people like this post.

Tartaanihame / Tartan skirt

Muistelisin että joskus lapsena minulla oli punaruutuinen kiltti. Sellainen aidon näköinen, jossa oli vyötärön sivulla nahkaiset remmit ja soljet ja valtava hakaneula kiinnittämässä päällimmäisen liepeen alla olevaan. En ihan tarkkaan enää muista minkä ikäinen mahdoin silloin olla, mutta varmaankin alle kouluikäinen. No nyt olen palannut kiltti-aikaan. Löysin nimittäin Uff’in alepäiviltä skottihameen. Se maksoi euron.

Hame on 100% villaa ja sen on valmistanut Royatex Iso-Britanniassa. Sen malli on aivan kuten oikeatkin kiltit, sileä edestä ja pliseerattu takaa. Sivulla on kaksi nahkaremmiä solkineen. Alkuperäinen kilttineula kuitenkin puuttuu. Mikäli lukemani tiedot pitävät paikkaansa, oikean kiltin tulisi olla polvipituinen. Tämä hame on siis oikeastaan tartaanihame eikä kiltti.

Kiltti oli alunperin miesten käyttämä asu, mutta nykyään sitä käyttävät myös naiset. Alkuperäinen ns. iso kiltti oli 5 metriä pitkä pala kangasta joka sidottiin vyötärölle nahkavyöllä ja loput kietaistiin olan yli, viitan tapaan tai pään yli kuten huppu. Nykyisen tyylinen “pieni kiltti” on ollut käytössä jo 1700-luvun alusta. Moderni kiltti on yleensä virallisempi juhla- ja kansallisasu, tosin sitä voivat käyttää myös muut kuin skotit. Ja toki kiltti on innoittanut myös modernia muotia monin tavoin. Kaikki kiltiksi mainitut vaatekappaleet eivät siis välttämättä ole aitoja kilttejä.

Ruudullinen kangas joista kiltit yleisimmin valmistetaan on nimeltään tartaani. Tietyt tartaani-mallit ja värit on rekisteröity tietyille suvuille, yhdistyksille tai yrityksille. Kaikki varmasti tunnistavat beige-mustan Burberry-ruudun, joka on luonnollisesti Burberrylle rekisteröity tartaani. Burberryn lisäksi ehkä maailman tunnetuin tartaani on puna-musta ruutu joka on rekisteröity Rob Roy Macgregorin, skotlantilaisen kansallissankarin suvulle. Vanhoilla skotlantilaisilla suvuilla on kaikilla omat tartaaninsa, joita he käyttävät asuissaan. Tartaanimalleista pidetään tarkasti kirjaa ja niitä voi tarkastella mm. virallisesta tartaanirekisteristä.

inenglish

I remember faintly that as a kid I used to have red kilt. The kind of real looking one, with leather straps and buckles at the waist and huge safety pin to keep the front layers in place. I’m not sure how old I was at that time, but possible it was before I went to school. Well, I have now returned to the kilt age. I found a kilt from local charity shop, when they had reduced prices. It cost me one euro.

Skirt is 100% wool and it’s made by Royatex in Great Britain. It looks just like real kilts, double layers in front and pleats at the back. Two leather straps and buckles on the waist. Only the original kilt pin is missing. If the information I found is correct, real kilt should be knee length. So this skirt is actually a tartan skirt rather than kilt.

Originally kilt was worn by men, but now also women wear it. Original Great Kilt was 5 meters long piece of fabric which was tied on the waist with belt and rest of it was thrown over shoulder and worn as a cape or over head as a hood. Modern style “small kilt” has been in use since the early 1700’s. Modern kilt is usually formal celebration garment or traditional outfit, not just for Scotts. So it can be worn by other nationalities too. Of course kilt has also been inspiration to modern fashion. So not everything called kilt are necessary real kilts.

Plaid fabrics most often used for making kilts and other garments is called tartan. Specific tartan sets and colours are registered to certain families, associations or companies. I’m sure everyone knows beige and black Burberry plaid, which is naturally a tartan registered to Burberry. In addition to Burberry, probably the most well known tartan in the world is the red and black plaid, registered for the family of Rob Roy Macgregor, a Scottish folk hero. Old Scottish families have their own tartans, which they use in their outfits. Tartan sets are registered and protected and you can browse them, for example in official tartan registry.

tartanskirt2

Nyt pitää sitten vain löytää sopiva kilttineula. /
Now I just have to find a suitable kilt pin.

tartanskirt1

5 people like this post.

House of Eliott

Kun mietin taaksepäin pukeutumis-inspiraationi lähteille niin mieleen tulee yksi tv-sarja joka on erityisesti vaikuttanut vintage-ihanteisiini. Ikätoverini varmasti ainakin muistavat englantilaisen sarjan Muotitalo 90-luvun alusta. Tuo sarja taisi olla jonkinlainen käännekohta elämässäni, vaikka varsinainen vintageharrastus alkoikin vasta paljon paljon myöhemmin. Epäilen että juurikin tuo sarja herätti alati jatkuvan rakkauteni 20-luvun tyyliin.

Sarjahan sijoittuu 1920-luvulle ja sen puvustus on toiminut silloin ja usein myöhemminkin innoittajana asuihini. Tarinassa juuri aikuistumassa olevat Eliottin sisarukset jäävät pennittömiksi isän kuollessa. He ovat olleet täysin tietämättömiä isänsä veloista ja huonosta taloudenpidosta ja joutuvat keksimään itselleen toimeentuloa. Neuvokkaat sisaret hyödyntävät varsin elostelevasti eläneen isän silkkejä ja laadukasta villaa pursuilevaa vaatekaappia muokatessaan itselleen uusia vaatteita ja pian maine alkaakin kiiriä tuttavapiiriin. Entä pikaa siskokset huomaavatkin olevansa menestyksekkään muotitalon omistajia.

Sarjan puvustus oli huikaisevan kaunista ja tokihan nyt pukuateljeen maailmaan sijoittuvassa sarjassa täytyykin olla. Erityisesti minua ovat aina viehättäneet sarjassa nähdyt värikkäät ja mielikuvitukselliset takit ja tunikat. Ja älyttömän hauskaa ja jännittävää on tietysti bongailla Muotitalossa nähtyjä pukuja muista samalle aikakaudelle sijoittuvista sarjoista tai leffoista. Yksi tämän hetken suosikkisarjoistani, Downton Abbey, hyödyntää paljon Muotitalossa nähtyjä asuja.

inenglish

When I think back to the source of my wardrobe inspiration, I can pinpoint one significant tv-series which has influence my style. Readers about my age can probably remember English tv-series called House of Eliott, from the early 90’s. That series must have been some sort of turning point in my life, even though my actual vintage hobby started much much later. I think that it was that series which really woke up my continuing love for 20’s style and fashion.

The series happens in the 20’s and the costume design in it has been then and many times afterwards my inspiration. In the story line, two sisters in their early adulthood are left penniless when their father dies. They are completely unfamiliar about their fathers debts and bad financial capabilities and are forced to invent ways to earn some income. Clever sisters are taking advantage of their fathers elaborate and expensive wardrobe, full of silks and quality wools, using it as a material for making new clothes for themselves. Their talent is noticed within their social circles and soon the sisters find themselves at the ownership of a successful fashion house.

Costumes in the series were fabulously beautiful and sure, in a series about clothing boutique, they must be.  I have always been especially fascinated by the colourfull and imaginative coats and tunics, seen on the series. And it’s so amusing and exciting to see outfits from House of Eliott in other series or movies. One of my current favourites, Downton Abbey, uses a lot of costumes seen in House of Eliott.

DA4_1_6.jpg

Lady Edithin takki nähtiin Muotitalossa Evangeline Eliottilla. /
Lady Edith’s coat was seen in House of Eliott on Evangeline Eliott. 
Pic. 

HE-beaevie

Sisarukset Eliott /
Sisters Eliott
Pic.

postedwardianmodern098.1

Beatrice Eliott näyttävästi kirjaillussa takissa ja huivissa.
Asu nähty myöhemmin monissa muissa tuotannoissa, mm Downton Abbeyssa. /
Beatrice Eliott in flamboyantly embroidered jacket and scarf.
Outfit is seen later in many other productions, including Downton Abbey
Pic.

house_of_eliott_03

Evie Eliottin samettitakki nähtiin myöhemmin myös Lady Coralla. /
Evie Eliott’s velvet coat was seen later on Lady Cora.
Pic.

postedwardianmodern054.3

Madge, eräs Eliottin muotitalon ompelijoista. /
Madge, one of House of Eliott’s seamstresses.
Pic.

4dfdde85b6912d38c7dcefbe8091d15cd0347396

Sarjassa nähtiin myös upeita juhlapukuja, mutta ne eivät jostain syystä koskaan
sävähdyttäneet yhtä paljon kuin arkivaatteet. /
There was also gorgeous evening wear in the series, but for some reason
they were never as appealing to me than everyday wear.
Pic.

Eliott 3.jpg

Muotitalon asiakkaan näyttävä takki on nähty jälleen Downton Abbeyssa
Martha Levinsonin matka-asuna. /
Extravagant coat of House of Eliott’s customer was seen later in Downton Abbey
as Martha Levinson’s travel outfit.
Pic. 

ep4b

Jostakin syystä halusin erityisesti tämän Bean takin,
jossa oli tummansininen samettinen miehusta. /

For some reason I especially wanted this Bea’s coat
with dark blue velvet bodice.
Pic.

En omista kuvien oikeuksia. / I don’t own the rights for these photos.

8 people like this post.

Kierrätyskeiju-Lokakuu / October of Recycle Fairies

Kuukausi on vierähtänyt taas hirmuisen äkkiä. Havaitsin tuossa vintage-tapahtuman yhteydessä, että kaverilta hommattu sininen 30-luvun puku on unohtunut kierrätyshaasteesta tyystin. Lisätään se nyt sitten tänne lokakuulle jolloin se otettiin korjausten jälkeen käyttöön. Uutta vaatetta ei sitten tarvinnut osteskella koska JPG-kokoelma osoittautui pettymykseksi, mutta käytetyn vaatteen osalta näyttää vähän mopo karanneen käsistä lokakuussa. Syytän oopperan kirpputoria josta löytyi 4 mekkoa (joskin älyttömän halvalla). Osasta tulee ensikesän kesävaatetusta ja osa muuttuu kuvaus- ja juhla-asuiksi.

Kierrätyshaaste lähenee loppuaan. Enää kaksi kuukautta jäljellä. Kierrätyskeijujen FB-sivulta voit katsastaa muut mukana olevat bloggaajat ja käydä lukemassa miten heidän haasteensa etenee.

Kierrätyskeijut – Lokakuu

Ostettu uutena
1 pari sukkahousuja

Ostettu käytettynä
30-luvun sininen mekko
taftinen oopperapuku
silkkiorganzainen oopperapuku
2 kpl viskoosimekkoa
neulepusero

Itse tehty
-

inenglish

Another month has passed, awfully fast I mid add. I realized during the vintage-event that I have completely forgot to count the blue 30’s dress for this challenge. Let’s add it in October when it was actually used the first time after repairs. I didn’t need to buy due to the disappointment on  JPG-collection, but looks like I went a bit crazy on second hand clothing. I blame the Opera flea market. I found four dresses (allthough they were dirt cheap). Some of them will be my summer clothes for next year and some of them will be photoshoot and party gowns.

Challenge is getting towards the end. There’s only two months left. You can check how other bloggers are doing by checking their blogs from Recycle Fairies FB-page.

Recycle Fairies –October

Bought new
one pair of tights

Bought second hand
30’s vintage dress
taffeta opera gown
silk organza opera gown
2 pieces of viscose dresses
knit top

Self made
-

 

operafind

Kesämekko oopperan kirppikseltä, 30-luvun tyyliin. /
Thrift find from Opera flea market, 30’s style.

2 people like this post.

Rotta hiuksissa / Rat in your hair

Vaikka ollaankin vielä Halloweenin jälkimainingeissa, tämä  ei ole kauhutarina hiuksiin sotkeutuvasta eläimestä. Minulla on ollut tässä eräs pidempiaikainen projekti käynnissä, joka alkaa olla varsin hyvällä mallilla. Olen nimittäin kerännyt omia hiuksiani hiusrotan eli valkin rakentamista varten. Projekti on kestänyt reippaan vuoden ja nyt minulla alkaa olemaan reilusti irtohiusta kunnolliseen isompaankin valkkiin. Lyhyt- ja ohuthiuksisille hiusvalkit ovat ehdoton apu näyttävien vintagekapausten rakentamisessa. Hiusvalkkeja saa toki ostaa myös valmiina mutta omista hiuksista tehdyissä valkeissa on useita etuja valmiisiin verrattuna.

1. Väri
Valmisvalkkien värivalikoima on rajattu. Valkki saattaa näkyä omien hiusten läpi jolloin väärän värinen valkki erottuu selkeästi hiusten lomasta. Omista hiuksista tehty valkki täsmää hiustenväriin täydellisesti jolloin se ei erotu kampauksesta lähes ollenkaan vaikka hiukset eivät peittäisikään sitä täydellisen tarkasti.

2. Koko & muoto
Monet valmisvalkit ovat aika suuria ja niiden koon tai muodon muuttaminen on hankalaa.  Itse pidän yleensä hieman maltillisemmista valkeista. Omista hiuksista kootun valkin kokoa ja muotoa voi säätää helpommin. Niitä voi tietysti myös valmistaa montaa eri kokoa ja muotoa eri tarkoituksiin.

3. Koostumus
Valmisvalkit ovat usein hirveän kovia ja tiiviitä. Toisinaan ainakin mulla on vaikeuksia saada pinni valkkiin kiinni sen tiiviyden vuoksi. Omista hiuksista tehty valkki on kevyt, pehmeä ja siitä menevät pinnit helposti läpi samoin kuin omista hiuksistakin.

4. Hinta ja ekologisuus
Omista hiuksista tehty valkki on käytännöllisesti katsottuna ilmainen, lukuunottamatta siihen käytettyä aikaa ja vaivaa. Se on myös ekologinen koska sen valmistus ei ole kuormittanut luontoa.

Valkin valmistus
Kerää reilu määrä hiusharjaan jääneitä hiuksia. Jos olet viitseliäs, voit kerätä irtohiukset joka harjauksen jälkeen. Itse keräsin isomman tukon kerralla jolloin hiukset olivat jo muotoutuneet harjassa tiiviimmäksi littanaksi möykyksi. Irtonaisemmat hiukset on helpompi muotoilla yhtenäiseksi valkiksi kuin pienet valmiit möykyt. Jos kerätyt hiukset tuntuvat likaisilta tai niissä on paljon muotoilutuotteita, voi hiustukot tietysti pestä. Pesu huovuttaa hiustukkoa tiiviimmäksi, joten sen voi tehdä myös valkin muotoilun jälkeen.

valkki1

Harjasta kerättyjä hiusmyttyjä. / Hair bundles collected from the brush

Kokoa irtohiukset tai valmiit möykyt yhteen ja muotoile niistä haluamasi muotoinen valkki. Pyörittele valkkia kämmenien välissä puristaen saadaksesi sen muotoutumaan haluttuun muotoon. Aivan kuten pyörittelisit pullataikinaa tai huovutettavaa palloa. Hiuksia voi yrittää hieman vetää pikkumöykyistä toistensa ympäri jotta ne pysyvät paremmin tiiviinä muodostelmana. Huovutusneulaakin voi kokeilla käyttää tiiviimmän valkin saamiseksi. Jos muotoilet irtohiuksista, niiden pitää tiivistyä paljon ennenkuin valkki on käyttökelpoinen. Löysä hiuspallo on liian pehmeä ja hauras toimiakseen valkkina. Kun hiusmytty on sopivan muotoinen ja riittävän tiivis, sen ympärille kiedotaan ohut, sopivan värinen hiusverkko. Verkko pitää valkin oikeassa muodossaan ja estää pikkumöykkyjen irtoilun. Jos valkki on tiivis niin hiusverkkoakaan ei välttämättä tarvita.

valkki2

Valmis valkki. Tällä kertaa tällainen beehive-kampauksen sisään sopiva pullukka. 
Valkkia pitää kasassa vanha rikkoutunut hiusverkko. Aion myöhemmin
purkaa sen ja käyttää pienempänä toisenlaisiin kampauksiin/

Finished hair rat. This time it’s chubby hair pad for beehive.
Broken fine hair net is holding it together. I’m going to take it  apart
and use for different hairdo’s in smaller size. 

Ja sitten vain kampauksen tekoon. Valkit sopivat moniin erityylisiin juttuihin 40-luvun Bettie Page-otsarullista 60-luvun mehiläispesään. Ohjeita kampauksiin löytyy runsain mitoin esim youtubesta. Oma valkkini pääsi tällä kertaa taannoisiin halloween-bileisiin 60-luvun mehiläispesäkampaukseen. Ideoita kampauksiin löytyy muutamia tuolta Pinterest-kansiostani.

 

inenglish

Even though we are still in the afterglow of Halloween season, this  is not a horror story about an animal caught in someones hair. I have been working on a project for quite some time now. It’s now coming to conclusion. I have been collecting loose hair from my hair brush to make a hair rat (or hair bun or hair dougnut or hair pad, they got many names depending on their use and shape). It’s taken over a year and now I finally have plentifull of hair for making one. For those who have short or fine hair, hair rats are essential for making vintage hairdos. You can buy them readymade of course, but there are many benefits for using home-made one.

1. Colour
The colour options on readymade hair fillings are limited. Sometimes the hair rat might show through hair, so wrong colour is going to stand out. The colour of homemade rat matches perfectly your own colour, which allows it to camouflage better in your hairdo.

2. Size & shape
Many readymade hair rats are quite large and changing the size or shape can be tricky. I usually prefer a bit more modest ones. It’s easier to adjust the size and shape to your liking when you make your own. You can also make several different sizes and shapes for different purposes.

3. Consistency
Readymade hair rats are often quite stiff and dense. I sometimes have problems getting the hairpin through. When it’s made of your own hair, it’s light, soft and pins go through as easy, as they would in ordinary hairdo.

4. Price and ecological aspects
Hair rat made of your own hair doesn’t really cost anything, except your time and effort. It is also ecological, because manufacturing didn’t cause any load on nature.

Making the Hair rat
Collect large amount of loose hair caught in your hair brush (first photo). You can either collect loose hair after every time you brush, or leave hair to the brush to create a flat bundle.  I collected bundles. However loose hair is easier to form into hair rat than flat bundles.  If collected hair feels dirty or they have loads of hairspray or other products, you can wash them. Washing makes the pile of hair tighter and more dense, so you can leave the washing after you have formed the hair rat.

Gather your collected loose hair or bundles together and start forming the rat. Roll the hair or bundles between the palms of your hands  to create the shape and size you want, pressing your hands together at the same time. It’s like making buns or felting a ball. If you got bundles, you can try pulling hair of them and twist them around other bundles to keep them attached to each other.  You can even try felting needle if you like to make it more dense. If you use loose hair, they need to get lot more dense and solid before hair rat is usable. Loose ball of hair doesn’t work, because it’s too soft and fragile. When the hair rat feels dense enough and the shape is your liking, wrap a fine hair net in suitable colour tightly around it (second photo). Hair net keeps the rat in shape and prevents bundles coming off. If hair rat is tightly uniformed and pieces don’t come of, it works even without the net.

And then you’re ready to make the hairdo’s. Hair rats work on many different styles from 40’s Bettie Page-style rolled bangs to 60’s beehives and chignons. You can find plentifull of tutorials in youtube. I used my hair rat for this halloween-party hairdo, 60’s beehive. Some ideas for hairdo’s with hair rat you can find from my Pinterest board.

valkki3

Valkin avulla tehty beehive-kampaus. /
Beehive do, made with the hair rat.

8 people like this post.

Kekri-kostyymi / Halloween outfit

Halloween tuli ja meni. Mulla on aina hieman mielikuvitusongelmia sen suhteen että mitä sinne kekri-kekkereille pistäisi päälle. Etenkin kun aina ei jaksaisi ommella uusia vermeitä vaan olisi kiva selvitä niillä mitä kaapissa on jo valmiina. Ja aika pitkälle niillä pärjääkin jos nyt ei välttämättä halua pukeutua Maleficentiksi tai Itkeväksi Enkeliksi. Google on ystävä kauhuteemaisiakin asuja miettiessä ja sieltä sitten löysin ohjeen tuollaisen maanulkopuolisen infektion maskeeraamiseen. Vilahduksen näittekin jo. Se olikin sitten älyttömän helppo yhdistää Star Trek-uniformuuni. Ja koska uniformu jäljittelee alkuperäisen 60-luvun sarjan uniformuja niin myöskin kampaus piti tehdä tyyliin sopivaksi.

inenglish

Halloween finally went. I always have a bit of a problem on figuring out what to wear for the horror-party. Especially because I really don’t want to sew something new every single time. Sometimes it would be lovely to manage with I already have in my closet. And quite often that is possible, unless I especially feel like dressing up as Maleficent or Weeping Angel. Google is a friend even when thinking about horror themed outfits and that’s where I found the tutorial for creating this extraterrestrial infection. You already had a small peek of it the other day. It was really a piece of cake to combine the make up to my Star Trek uniform. And because the uniform imitates the original 60’s series, I also had to match the hairdo.

alieninfection1

alieninfection2

Vähän huimaa / Feeling a bit dizzy

alieninfection3

Polttaaaaah! / It burrnnns!

alieninfection4

Lähikuva. Ja koska joku kumminkin kohta kysyy niin näitä käytin:
Meikkipohja – Kryolan Aquacolour, valkoinen nro 070 kostealla sienellä,
paitsi suun ympärillä Kryolan Tv Paint Stick kerma nro 406
Luomilla – Grimas luomiväri, sävyt vanha roosa nro 885,
tummanruskea nro 566 ja musta nro 101

Suonet ja rajaukset – Kryolan Aquacolour, musta nro 071 kostealla siveltimellä
Kulmat – Make up Store kulmatrio
Huulet – reunoilla Kryolan Tv Paint Stick kerma nro 406,
keskellä musta rajauskynä ja viininpun. huulipuna

Käsivarret – sama pohja ja suonet kuin kasvoissa
Sormet – Kryolan Aquacolour ja musta rajauskynä

Closeup. And because someone soon asks, here’s what I used:
Base – Kryolan Aquacolour, white no 070 with wet sponge,
except around mouth Kryolan Tv Paint Stick cream no 406
Eyes – Grimas eyeshadow, shades old rose no 885,
dark brown no 566 and black no 101

Veins and liners – Kryolan Aquacolour, black no 071 with wet brush
Brows – Make up Store brow trio
Lips – on the edges Kryolan creme tv stick no 406,
center black eyeliner & winered lipstick

Arms – same base and veins than on face
Fingers – Kryolan Aquacolour and black eyeliner

4 people like this post.
←Older