Haiseva ja äänekäs kevät / Loud and stinky spring

Puutarhasta päivää! Aamuisin ulos astuessa ilman täyttää lähes korvia huumaava lintujen laulu. Yli 20 kaupungissa asutun vuoden jälkeen olin unohtanut miltä kuulostaa kevät maalla. Kun on kuunnellut viimeiset vuodet ruuhkabussien melua ja hälytysajoneuvojen ulvontaa (kyllä, edellisen kotimme naapurissamme sijaitsi paloasema) tämä on ehkä hienoinen kulttuurishokki jopa. Kyllä niitä autoja täälläkin kuuluu, mutta toistaiseksi lintujen laulu vie desibeleissä voiton.

Takapihamme näyttää kirkkaassa kevätvalossa jokseenkin ankealta juuri nyt. Palmusunnuntain auringossa kävin kuopsuttelemaan maata. Edellisen asukkaan jäljiltä oli saldona useampi kourallinen muoviroskaa, josta suurin osa nippusiteitä ja koiran leluja (niitä löytyy koko ajan lisää). Lisäksi takapihalle oli jätetty haiseva yllätys: puoli ämpärillistä biopusseihin käärittyä koiranpa_eikun siis koiran jätöksiä, kuorrutettuna kasalla koiran leluja. Muutenkaan takapihallemme ei ole odotettavissa mitään Kaunein puutarha-palkintoja. Nurmikko on jätetty leikkaamatta jo jonkin aikaa ennen talven tuloa. Siellä täällä on valtavia tuppaita tai kaljuja kohtia joissa ei kasva mitään. Muistona leikkivistä lapsista on sammaloituva hiekkalaatikko. Pihalaatoitus on rikkoutunut ja ripoteltu sinne ja tänne.

Kukkapenkistä löytyy myös kuoppia joista arvatenkin on kaivettu ylös jotain. Etupihan kukkapenkissä ei kasva juuri muuta kuin rikkaruohoa. Takapihan seinustan kukkapenkissä on villiintyneitä liljoja ja iriksiä sekä scillaa (idänsinililjaa). Osa sipuleista on lähes kiinni betoniperustuksessa. Muutenkin kukkapenkit ovat aivan liian lähellä rakennuksen seinää. Pihan perällä olevassa kukkapenkissä on vuorenkilven peitossa jokin puun kanto jossa on vanhoja versoja. Muutoin penkissä näyttää olevan enimmäkseen tyhjää tai rikkaruohoja. Pihan toisella reunalla nurmikon on valloittanut maahumala. Vaikka piha on pieni, hommaa riittää ihan vaikka muille jakaa. Haluaisin kirsikkapuun, ruusupensaan, pionin, hortensian, kuunliljoja (äidiltä ehkä liikenee?), köynnöskasveja portin molemmin puolin ja hyötykasvitarhan lavakaulukseen (lavakaulukset on jo hankittu). Kaikki nämä eivät varmastikaan ole toteutettavissa (ainakaan nyt heti jo pelkästään rajallisen budjetinkin vuoksi), vaikka haaveilla toki voi. Kaikki ideat otetaan kiitollisena vastaan! Jonkin verran niitä sainkin jo edelliseen puutarhapostaukseeniOlemme kasvuvyöhykkeellä III. Myöskin kasvipistokkaat ovat tervetulleita.

Garden greetings! In the morning, when going out, you can hear almost stunningly loud concert of birds. After living over 20 years in the city, I had forgotten what the Spring is like in the countryside. Listening past years the noise from traffic and sirens (yes, our previous home had a fire station as a neighbour) this is almost a slight cultural shock. There are still sounds of traffic here, but so far the birds have won on decibels.

In the bright Spring light, our backyard looks quite miserable right now. On Palm sunday I did some maintenance there. Previous tenant left it quite badly shape. I found several handfuls of plastic rubbish, mostly cable ties and pet toys (and I still keep finding more). Also we found stinking surprise: half a bucket of dog s_ I mean dog excrement, wrapped in bio bags, under a pile of dog toys. In any way, there won’t be any Garden Awards coming our way. Lawn hasn’t been moved for months before the Winter. There is huge lumps and bald spots here and there. Memento from playing children is a mossy sandbox. Concrete garden tiles have gone broken and dropped randomly where ever.

Flower beds have holes, assumably something has been dug up. Front yard flower bed doesn’t have anything except some weeds. Backyard flower bed has lilies, irises and scilla gone wild. Some of the bulbs are pretty much touching the concrete base of the house. Flower beds are way too close to the building. Flower bed on the back of the garden seems to have some sort of tree stump, covered with bergenia. Besides that and some other flower, this bed seems to only have weeds and bald spots. On one side of the yard, lawn is covered by ground-ivy. Even though yard is very small, there is tons of work to do. I would like to have cherry tree, rose bush, peony, hydrangea, plantain lilies (mom might be able to donate some?), some vines or similar climbing plants around the gate and small vegetable garden (we already have the pallet boxes for raised vegetable beds). Some of these plans are probably not doable (atleast not right now, and not just due to very limited budget), but one can dream.  All ideas and tips are welcome! Some ideas I already got for my previous garden post. We are on the plant hardiness zone 3.

Maahumala valtaa alaa. Kuulin että tästä saa ihan kivan amppelikasvin kun 
tuuppaa maasta revityt versot amppeliruukkuun kasvamaan. /
Ground ivy spreading around. I heard that it’s quite nice plant for hanging pots.
When pulling it out from the ground, just poke them into a pot and let them grow. 

Mysteerinen pikkukanto aidan seinustalla. /
Mysterious little stump next to the fence. 

Idänsinililja kukkii jo. /
Scilla blooming. 

Tämän kasan keräämisen jälkeen on löytynyt vielä lisää muoviroskaa… /
After we collected this pile, we have found even more plastic rubbish…

…tältä alueelta! Tässä kuvassa näkyy lähes koko piha. Hiekkalaatikon kulma
näkyy alareunassa. Selkäni taa jää oikeastaan vain autokatoksen seinä.
Vasemmalla on kuvan ulkopuolelle jäävä kukkapenkki. /
…from this area! This photo shows almost the whole yard. Bottom left
shows the corner of the sand box. Behind my back is pretty much just the car park
wall. On the left, not visible in the photo is another flower bed. 

Ja se kukkapenkki näkyy tässä. Etualalla autokatoksesta (oletettavasti, koska
sitä ei ole missään muualla kuin tässä) pihaan  valunutta karkeaa sepeliä. /

And that flowerbed you can see here. At the front you can see
rubble which as come to our side from the car shed (assumably because this
is the only area where we have it on our yard). 

Penkin keskellä on vuorenkilven (josta en kamalasti pidä) peittämä kanto jossa
vanhoja versoja.  Ei yhtään käsitystä mikä puu on kyseessä. /
In the middle of that there is another stump, covered with bergenia (which I
don’t really like much). We got no idea what tree that might be. 

Seinustan perennapenkissä on tyhjää. Nurkassa joku lilja, keskellä iriksiä ja
idänsinililjat. Keskellä näkyvässä irtomöykyssä on jotain, mutta elonmerkkejä
ei ole näkynyt. Ovat ehkä kuolleet talven aikana koska möykky nököttää
irtonaisena kukkapenkin päällä. /
There’s empty space on this perennial flower bed. Unidentified lily in the corner
and 
some irises and scilla in the middle. There is something on the big lump 
in the middle, but there seems no life signs yet. Perhaps they have all died
during the winter, because that is literally loose lump on top of the ground. 

Tämä on tunnistettu suikeroalpiksi. Se näyttäisi kasvavan toisen aidan alla. /
This has been identified as creeping jenny. It seems to grow under a fence. 

Nokkosia ja jotain tuntematonta vaaleanvihreää. /
Stinging nettle and some myserious light green growth. 

Kuten näette, kukat ovat aivan liian lähellä seinää. Aion siirtää näitä kauemmas 
seinästä mutta en oikein tiedä että missä vaiheessa se pitäisi tehdä. /
As you can see, flowers are way too close to the wall. I am going to move them
further from the wall, but I don’t really know when I should do it. 

Etupihan kukkapenkki kuvattu noin kuukausi sitten kun vielä oli lunta.
Mutta ei siinä edelleenkään kasva mitään, paria rikkaruohoa lukuunottamatta. 
Ja tämäkin on aivan liian lähellä seinää. /
Front yard flower bed is photographed about a month ago when we still
had snow. But there is still nothing growing there, except perhaps couple
weeds. And this is way too close to the wall aswell. 

Be the first to like.

Pyöräkuva #7 / Bike photo #7

Ihan tähän alkuun haluan erikseen kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita lukijoitani! Kiitos! Olen aivan ällikällä lyöty. Olen todellakin kärsinyt koko kevään inspiraatiokadosta. Se on vain pahentunut kun olen tyhmyyttäni kuvitellut ettei ketään enää kiinnosta nämä mun postaukset. Ihanista kommenteista sain uutta virtaa jatkaa tätä hommaa! Ymmärrän että kommentointi on hankalaa ja jopa mahdotonta kun blogia lukee mobiililaitteilla tai appsien kautta.  Jos voin jotenkin parantaa blogin luettavuutta ja kommentointimahdollisuuksia niin vinkatkaa toki.

Ja olkaa huoletta, en minä mihinkään ole menossa enkä myöskään lopettamassa blogia. Postausideota on kasapäin ja postausluonnoksiakin on parikymmentä odottamassa valmistumista. Inspiraatio niiden valmiiksi kirjoittamiseen vain on ollut kadoksissa. Kuten edellisessä postauksessa totesin, en halua lopettaa blogia enkä sellaista ole vakavasti harkinnutkaan ikinä. Lähinnä pelkään sitä, että lukijat lakkaavat viihtymästä ja sitten bloggailen täällä keskenäni (alkuaikoina se ei niin haitannut, mutta nyt tilanne on toinen). Statistiikka kun ei kerro että lukiko kävijä oikeasti postauksen ja pitikö hän siitä vai oliko se hänestä täyttä tuubaa. Tiedän että te olette siellä, mutta joskus on kiva saada myös ihan oikeaa palautetta, olipa se sitten tykkäyksiä tai kahden sanan viesti. Vaikka yritänkin pitää sisällön monipuolisena kuten tähänkin asti, niin postausten suosio saattaa vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudessa julkaisen. Siksi kannattaa ainakin joskus reagoida omiin suosikkipostauksiin jollakin tavalla.

Sitten itse asiaan. Huhtikuun pyöräkuva on ehkä yksi hauskimmista omistamistani. Kuva on aivan minikokoinen. Printtialan koko on vain 3 x 3,5 cm. Sitä saa tutkia ihan suurennuslasin kanssa. Skannattuna kuitenkin sain sen suurennettua blogia varten. Kuvan reunat on koristeleikattu. Kuvassa oikealla oleva mies ehkä asentaa rengasta polkupyörään kivikkoisella pihalla. Vasemmalla oleva mies taas soittaa viulua. Ilman paitaa! Kokoelmistani löytyy kyllä outoja kuvia, mutta tämä on ehkä sieltä omituisimmasta päästä ja herättää joukon kysymyksiä. Miksi viulunsoittaja poseeraa samassa kuvassa polkupyöräfiksaajan kanssa? Miksi hän on ilman paitaa? Miksi? Kuvassa ei ole merkintöjä ja sen ottoajankohtaakin voimme vain arvailla. Housujen lahkeenleveydestä päätellen puhutaan kuitenkin mahdollisesti 30- tai 40-luvuista.

First of all, I want to especially thank all readers who commented my previous post! Thank you! I am gobsmacked! I have been suffering lack of inspiration whole Spring. It got worse when I stupidly thought no-one is interested in my ramblings anymore. Now your lovely comments gave me more energy and inspiration to continue. I do understand that it’s difficult, or impossible even, to comment with mobile devices and via apps. If there is any way I can improve the blog interface or ability to comment, please let me know!

And don’t worry, I’m not going anywhere or quitting the blog. I have loads of ideas for posts and about 20 drafts waiting to be finished. I just haven’t had the inspiration to finish them. Like I said before, I don’t want to quit my blog and I have never seriously contemplated on that. My fear is that readers stop finding interesting stuff to read here and after that I’m blogging just to myself  (it didn’t bother me in the beginning, now situation is different). Statistics doesn’t tell me if visitor actually read my post or did they like it or if it was utter shite . I know you are there, but sometimes it is inspiring to get actual feedback, even if it’s just a like, or two-word-message. Even though I try to keep posting various issues, the popularity of posts might affect on what I post about. That’s why it is worth reacting on atleast every now and then, to your favourite posts.

And then to the actual issue. My April bike photo is probably one of the silliest I have. It is, first of all, miniature size. Printed area is only 3 x 3,5 centimeters. So basically you need magnifying glass to look at it. Thankfully scanning made it possible to enlarge it for the blog. Photo edges are decoratively cut. Man on the right side is possibly putting tire on his bike, on very rocky yard. Man on the left, on the other hand, is playing violin. Topless! I have some quite odd photos in my collection, but this must be one of the oddest of them all. It raises all sort of questions. Why is the violin player posing with bike fixer? Why is he topless? Why? There is no markings on the photo and we can only make educated guesses when it was taken. If we can trust on the trouser leg width, it could be from 30’s or 40’s.

4 people like this post.

Blogata vai ei? / To blog or not?

Moi, muistatteko mua? Mä olen se tyyppi joka aina välillä kirjoittelee tänne blogiin. Sillä välin kun isäntä kokkaa meille pääsiäisateriaksi lampaankaretta minttukastikkeella, minä istun tässä ja yritän miettiä että mitä sitä kirjoittaisi. Postausideoita olisi, mutta jaksamista ja huvitusta kirjoittaa ei ole viimeaikoina kamalasti löytynyt. Olen viimeaikoina miettinyt sitäkin, että onko koko bloggaushomma häviämässä? Onko mitään järkeä ylläpitää kuolevaa dinosaurusta? Jonkin aikaa on jo puhuttu siellä ja täällä, että blogit ovat kuolemassa. Ihmiset ovat siirtymässä ja jo siirtyneetkin nopeampiin sosiaalisen median kanaviin: snapchattiin, twitteriin, instagramiin, youtubeen.

Oikeasti en haluaisi lopettaa bloggausta koska rakastan tätä hommaa. Tässä on kumminkin yksi perustavanlaatuinen ongelma. Kaipaan vuorovaikutusta. Blogin alkuaikoina kun bloggasin pääasiassa itselleni päiväkirjamaisesti, blogiin tuli ihan mukavasti kommentteja. Melkein jokaiseen postaukseen enemmän kuin yksi tai kaksi. Niitä tuli säännöllisiltä lukijoilta ja bloggaavilta kavereilta. Nykyisin koen että blogi on muutakin kuin omaksi iloksi tehtyjä jaarituksia, mutta kommentointi rajoittuu lähinnä muutaman aktiivisen lukijan jättämiin viesteihin. Kiitos heille niistä, ne ovat kullanarvoisia ja pyrin vastaamaan jokaiseen! Suureen osaan postauksia ei tule yhtään kommenttia. Tiedän, tiedän. Syyllistyn itsekin siihen että blogeja lukiessa turhan usein on liian kiire kommentoimiseen, mutta yritän kuitenkin säännöllisesti jättää jonkun kommentin, vaikka en jokaiseen postaukseen kommentoikaan. Omasta kokemuksesta tiedän miten tärkeitä ne ovat.

Yritän tässä sanoa että en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En oikeasti ole aikonut lopettaa bloggausta, mutta sen mielekkyys tuntuu tällä hetkellä olevan pahasti kadoksissa. Moni seuraamani blogi on lopettanut viimeisen vuoden aikana ja pelkään sen olevan omankin blogini kohtalona. Haluaisinkin lukijoilta nyt jonkinlaista palautetta, viestiä siitä että tämä homma kannattaa ja etten tee tätä turhaan. Jos luet blogiani etkä muuten ehdi tai jaksa kommentoida niin kommentoi nyt edes tähän postaukseen että tiedän sinun olevan siellä verkon toisessa päässä ja odottavan postauksiani. Jos haluat voit kertoa millaisista postauksista pidät eniten, niin että osaan kehittää blogia lukijoiden toivomaan suuntaan. Kiitos!

Lämmintä Pääsiäistä ynnä aurinkoista kevättä!

Hiya, remember be? I’m the gal who writes to this blog every now and then. While hubby is cooking us awesome Easter meal of lamb and mint sauce, I am sitting here and trying to think what to write. I got loads of ideas for posts, but I haven’t really had the time nor energy to do anything about it. I have been thinking lately, is the whole blogging thing disappearing? Is there any point on trying to keep the dinosaur alive? There’s been messages here and there, saying that blogs are dying out. People are moving on to faster social media: snapchat, twitter, instagram, youtube. And have already done so too.

I don’t really want to stop blogging, because I love this. There is one significant problem though. I want interaction. In the early days of my blog, I was mainly doing it for myself, in a diary-like manner. Despite of that there was plenty of comments in my blog. In pretty much every post, more than one or two. They came from my regular readers and blogger friends. Now I feel that I don’t just blog for myself anymore, however commenting has gone down a lot. There are couple active readers who comment regularly. Thank you for those messages, they are treasured and worth of gold to me, and I always try to reply all of them! Many posts don’t get any comments at all. I know, I know. I do that myself too. When reading blogs I’m often too busy or lazy to comment, but atleast I try to do that regularly, if not on every single post I read. On my own experience I know they are important to bloggers!

I am trying to say here, that I don’t know what future brings. I am not planning on quitting blogging, but it just doesn’t feel very meaningful right now. Many blogs I read myself have quit during the past year. I’m afraid that will eventually be the destiny of my blog too. What I really would like right now, is some feedback from my readers. Message telling me that this is worth doing, that my blog is not useless thing to do. If you are reading my blog but don’t have time or energy to comment every post, atleast do it now. Leave the message so that I know you are there, on the other end of the network and are waiting for my posts. If you like, you can comment what kind of posts you enjoy the most, so that I can improve the posts better towards what people want to read. Thank you!

Have a very warm Easter and sunny Spring!

14 people like this post.

Maaliskuun linkkikimara / March link round up

Marraskuun linkkikimarassa fantasiaa ja maailman ihmeitä.

On the March link round up some fantasy and wonders of the world.

Merenneitojen kaupunki / Mermaid city
Floridassa, Yhdysvalloissa sijaitsee syvä luonnonlähde Weeki Wachee. 40-luvulla laivaston upseeri ja uimakouluttaja Newton Perry perusti sinne merenneito-teatterin, paikan jossa huipputreenatut ja luonnollisesti kauniit ammattisukeltajat esittivät yleisölle temppuja ja vedenalaista teatteria. 50-luvun lopulla tuotantoyhtiö ABC osti tämän vaatimattoman mutta erittäin suositun nähtävyyden ja rakennutti sinne huippukalliin 400-paikkaisen vedenalaisen teatterin. Ja edelleen merenneidot esittävät siellä temppujaan.
In Florida, United States is located natural spring of Weeki Wachee. To that very place, navy officer and swimming trainer Newton Perry founded a mermaid theater, a place where highly trained and naturally very beautiful professional divers perform tricks and underwater theater to the audience. In the late 50’s production company ABC bought this rather modest, but very popular attraction and built top of the range 400-seat underwater theater. And still mermaids are showing their best tricks over there. 

Hightech-kirjallisuutta 1500-luvulta / Hightech book from 1500’s
Ruotsin kansalliskirjastossa on talletettuna monia kirja-aarteita, kuten tämä 1500-luvun lopussa painettu ja sidottu highteck-kirja jonka voi avata kuudella eri tavalla. Kirjaan on painettu mm. Martin Lutherin Pieni Katekismus. Muita kirja-aarteita voi selata kansalliskirjaston Flickr-sivuilla.
National library of Sweden stores loads of rare and valuable books. One of them is this hightech book, printed in late 1500’s, which can be opened in six different ways. Book includes for example Martin Luther’s Der kleine catechismus. You can browse other book treasures on the national library’s Flickr page

Moskovan metro / Moscow Underground
Jos olet käynyt Moskovassa tiedät mistä puhutaan. Valokuvaaja David Burdeny anoi vuoden lupaa valokuvata Moskovan metroa yöllä kun junat eivät kulje ja asemat ovat tyhjillään. Lopulta se onnistui ja tässä on lopputulos. Stalinin tilaama metro on neuvostopropagandaa parhaimmillaan. Hän itse kutsui hulppeita metroasemia “kansan palatseiksi” ja vuonna 1935 valmistunutta rakennustyötä markkinoitiin sanoin “Koko maa rakentaa metroa”.
If you have visited Moscow, you what this is about. Photographer David Burdeny applied a whole year for a permission to photograph Moscow Metro at night, when trains are not running and stations are empty. Finally it payed off and here is the result. Metro, ordered by Stalin, is the Soviet propaganda at it’s best. Stalin called the metro stations “Palaces for the people”. Building work was marketed with words “The whole country is building the metro”. It was opened in 1935.

New Yorkin kattoterassiteatterit / New York roof terrace theaters
Rakennusten kattoterasseille rakennetut teatterit olivat ilmeisesti jonkinlainen muoti-ilmiö 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Teattereita oli lukuisia ja niissä esitettiin mitä moninaisempaa viihdettä konserteista kabareehen, akrobatiasta teatterikappaleisiin. Teatterilavan ja -katsomon lisäksi kattoterasseilla oli usein myös kahvilapöytiä ja viheristutuksia sekä tietysti tarjolla erilaisia virvokkeita myyntitiskiltä. Valitettavasti kattoteatterit katosivat viimeistään 30-luvulla.
As it appears, roof terrace theaters were some sort of fashion thing in the late 1800’s to early 1900’s. There was several roof theaters in New York at that time, and they offered various amusements from concerts to cabaret, acrobatic acts to theater plays. Roof terraces often had also cafe table sets and decorations like ponds or palm trees and of course a till to buy refreshments. Unfortunately roof theaters all vanished during 1930’s.

Maailman vanhin resepti / World’s oldest written recipe
Yllättyikö joku jos kerron, että maailman vanhimmalla säilyneellä kirjoitetulla reseptillä voi valmistaa olutta? Olueen tulee fermentoitua ohrajauhoa, taateleita ja korianteria tai kardemummaa. Resepti löytyi yli 5000 vuotta vanhasta Sumerialaisesta savitaulusta. Lähde on vahvistamaton, joten tämä uutinen voi toki olla täysin keksittykin.
Anyone got surprised if I tell you the world’s oldest written recipe is for beer? It is made with fermented barley flour, dates and coriander or cardamom. Recipe was found on over 5000 years old, Sumerian clay tablet. Source is not confirmed, so this could also be fake news. 

Meksikon jättikristallit / Giant crystals of Mexico
Maailma on ihmeellinen paikka. Vai mitä sanotte näistä hämmästyttävistä luolista joissa kasvaa jättimäisiä kristalleja? Ne löytyvät Naicasta, Meksikosta. Sen löysivät vuonna 2000 kaivosmiehet, jotka työskentelevät viereisessä lyijy- ja hopeakaivoksessa. Olosuhteet kristalliluolissa ovat niin hankalat että sen tutkiminen on vaikeaa ja hidasta. Lämpötila luolassa on korkea ja kristallit ovat veitsenteräviä. Tiedemiehet ovat hakeneet luolille UNESCON Maailmanperintökohteen statusta. Englanninkielinen dokumentti luolista löytyy täältä.
World is wondorous place. Or what do you think about these amazing caves filled with giant crystals? They are located in Naica, Mexico. Caves were found in 2000 by miners who work in the lead and silver mine right next to the caves. Conditions in the caves are quite harsh so it is very difficult and slow to study it. Temperatures in the caves are very high and crystals are very sharp. Scientist are petitioning the UNESCO World heritage status for the caves. Documentary about the caves in here

3 people like this post.

Maaliskuun pyöräkuva / March bike photo

Tämän kuun pyöräkuva on taas vähän tavallisempaa sorttia. Talon kulmalla keski-ikäinen mies, pärekori tarakalla. Olisiko kenties lähdössä kauppareisulle. Pikkutakin alla miehellä on neulepaita jossa pieni pystykaulus. Jalassa näyttäisi olevan pitkät saappaat, ehkä jatsarit. Päässä tyypillinen miesten päähine, lätsä.

Kuvan takana on leima Oy Foto Ab, Ta 1949. Oy Foto Ab:n perustettiin Turkuun vuonna 1920. Myöhemmin liikkeitä oli myös Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa. Ta 1949 saattaisi viitata siihen että kuva on kehitetty Tampereella vuonna 1949, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Kuvassa ei ole muita merkintöjä. Miehen asu kyllä sopii 40-luvun loppuun. Sodan jälkeen tämä taisi olla aika tyypillinen työläisväestön asu. Oma vaarinikin käytti samantyyppistä asua vielä lapsuudessani 70- ja 80-luvuilla.

This months bike photo is more regular style. Middle aged man on the corner of a house, holding a bike. There is basket on the back of the bike. Perhaps he is going to the shop. He is wearing knitted sweater under a suit jacket. He is also wearing typical workers hat, a cap, and boots, possibly something called “jatsarit”, which are men’s boots with crinkled ankle. I don’t know if there is proper English name for this type of boot, or if they were even used outside Finland.

At the backside of the photo is label Oy Foto Ab, Ta 1949. Company was founded in 1920 in Turku. Later there was also shops in Tampere, Helsinki and Kuopio. Ta 1949 might refer on the shop in Tampere and 1949 is possibly the printing year. However there is no confirmation on this. There is no other markings on the photo. Person’s outfit does fit on the style of late 1940’s. I suppose this was quite common outfit for workers of that era. My grandfather was using similar clothes even in my childhood in 70’s and 80s.

3 people like this post.

Helmikuinen linkkikimara / February link round-up

Helmikuun linkkikimarasta päivää. Helmikuuhan sitten tuli ja meni ja linkkikimara jäi  möllöttämään keskeneräisten kansioon. Mutta eipä hätiä mitiä. Jälkijättöiset linkit tässä, silvuplee.

Greetings from February link round up. February came and went and post was stuck on the draft-folder. But not to worry. Here are the links for February, postumus.

Cooper-Hewitt museon tapettikokoelma / Wallpaper collection of Cooper-Hewitt museum
Maailma on täynnä upeita museoita ja netti on täynnä mahtavia digitoituja museokokoelmia. Niistä löytyy kaikkea maalauksista koruihin ja veistoksista pienesineisiin. Cooper-Hewitt museon nettisivuilta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista, kuten mm. nämä tapettikeräilijä Suzanne Lipschutzin lahjoittamat tapettinäytteet. /
World is full of amazing museums and internet is full of awesome digitized collections from museums. There is everything from paintings to jewelry and from statues to small items. Cooper-Hewitt musem web page has all sorts of interesting items like these wallpaper samples, donated by wall paper collector Suzanne Lipschutz. 

Maailman huonoin oopperalaulaja / Worlds worst opera singer
Viime vuonna ilmestyi Meryl Streepin tähdittämä elokuva nimeltä Florence Foster Jenkins. Se kertoo seurapiiri-perijättärestä, joka rakasti musiikkia ja laulamista vaikka ei ollut siinä erityisen hyvä. Hän oli kuitenkin niin vaikutusvaltainen, että onnistui myymään Carnegie Hall’in konserttinsa loppuun ennätysajassa. Tämä ei ole suinkaan mikään keksitty tarina, vaan täyttä totta. Florencen laulua on säilynyt jopa tallenteena josta jokainen voi itse todeta hänen laulutaitojensa tason. Yllättäen viime vuonna löytyivät myöskin ainoat Florencesta säilyneet filmitallenteet, joista lyhyen pätkän voi katsoa täällä. Koko Florencen elämäntarinan voi katsoa tästä 1,5 tunnin mittaisesta dokumentista (englanniksi). /
Last year was the premier of movie called Florence Foster Jenkins, starring Meryl Streep. It’s about socielite and hairess who loved music and singing, even though she wasn’t particularly good at it. However, she was so influential that she managed to sell out her Carnegie Hall concert in two hours. This is not a made up story, it’s true. There are even surviving recordings of Florence’s singing. So you can decide yourself the quality of her talent. Suprisingly last year was also found film footage of Florence, the only surviving film footage of her. You can watch clips of that here. And her whole life story is told here in this 1,5 hour long documentary (in english).

Digitoituja ranskalaisia muotilehtiä / Digitized French womens magazines
Ranskan kansalliskirjaston sivuille on digitoituna kymmenittäin vanhoja muoti- ja käsityölehtiä joita pääsee selailemaan verkossa. Lehtiä löytyy 1940-luvusta taaksepäin, ainakin 1800-luvulle saakka. Ranskaa taitamattomalle sivuston käyttö on aika hankalaa sillä se ei ole mitenkään erityisen selkeästi jaoteltu eikä käyttäjäystävällinen. Takaisin muotilehtihakemistoon voi olla hankala löytää jos on surffaillut kovinkin kauas lehtien sivuille eikä paluunappula enää auta. Selailu kuitenkin kannattaa sillä sieltä löytyy kyllä todellisia helmiä joukosta. Vinkki: kun klikkaat lehden vuosikertaa, avautuu kalenterivalikko. Valitse tästä valikoista valkoisella korostettu Janvier 1. Lehdet löytyvät sen takaa. Itselläni kesti hetken ennenkuin tajusin klikata sitä päivämääräruutua. Jos hukkaat koko muotilehtivalikon, klikkaa oikeasta yläreunasta Collections -> Presses et revues  ja sen jälkeen vasemman reunan pudotusvalikosta Presse par thématiques -> Presse feminine.
National library of France has vast archive of digitized womens magazines which you can browse online. Magazines are dating approximately 1940’s and backwards, atleast to 1800’s. For those who don’t read French it might be difficult to navigate. Page is not particularly well designed and interface is quite awkward. It might be difficult to get back to the fashion magazine directory after browsing if you’ve gone too far for back-button. However, browsing is definitely worth it, there are hidden gems amongs them. Tip: when you click chosen year of a magazine, a calender view opens. Click on the highlighted Janvier 1 to find the actual magazines. It took me awhile to find it. If you loose the whole fashion section, click Collections on top right corner, then Presses et revues. Now go to drop down box on left side and choose Presse par thématiques and Presse feminine. 

British Pathé 
Vuonna 1910 ranskalainen elokuvantekijä Charles Pathé saapui Lontooseen ja esitteli kansalle uuden keksinnön: elokuva-uutisfilmit. Syntyi British Pathé. Nämä lyhyet, alunperin  elokuvateattereissa esityt uutisfilmit raportoivat kaikkea mahdollista oudoista harrastuksista ruuanvalmistukseen, konflikteihin, muotiin ja tavallisiin ihmisiin. Yli sadan vuoden aikana erilaisia lyhyitä dokumentaarisia filmipätkiä on kertynyt tuhansia. Niitä voi katsoa BP:n YouTube-kanavalla maksutta. Maksusta pääsee käsiksi vielä suurempaan arkistoon British Pathén omilla sivuilla.
In the year 1910 French movie maker Charles Pathé arrived to London. He introduced his new invention to people: the cinema news reel. And British Pathé was born. These short films, originally shown in cinemas, reported about everyhting from weird hobbies to cooking, conflicts, fashion and ordinary people. During past 100 years there has been made thousands and thousands of short documentary films. You can watch some of these films in BP YouTube channel for free. By subscription you can view even more videos on British Pathé webpage

4 people like this post.

Instagramin helmikuu / Instagram February

Oho. Maaliskuu on jo pitkällä. Olin kuun vaihteessa taas useamman päivän migreenipotilaana, joten unohdin aivan totaalisesti linkkikimaran sekä instagram-kuvat. Puretaan sumaa ensin instagramilla ja sen jälkeen linkkikimaralla ja sen jälkeen on vielä pientä raporttia 1700-luvun kekkereistä. Helmikuu on näemmä ollut hiukan laiskanpuoleinen mitä kuviin tulee. Käytiin kaveriporukalla Ylöjärven kirjaston Jane Austen-luennolla, joka oli oikein mielenkiintoinen. Pääsimme luennon lopuksi myös esittelemään asumme yleisölle ja kertomaan niistä vähän. Loppukuun olenkin sitten lähinnä ommellut ja aktiivikäyttänyt meidän omaa paikallista kirjastoa. Harmikseni en ole ehtinyt käymään moneen kuukauteen kuorotreeneissä. Ehkäpä huhtikuussa?

Maaliskuulle on kalenterin mukaan suunnitteilla ainakin burleskikeikkaa ja Kuplii-sarjisfestaria. Huhtikuun 1700-luvun tanssiaiset ajattelin mennä vanhalla koltulla, mutta jotain uusia asusteita ehkä tarvinnee valmistaa ennen sitä.  Pikkuisen kyllä harmittaa että viimeinen ikinä Helsingin Burleski Festari jäi tänä viikonloppuna väliin. Näytti olevan aikamoinen esiintyjäkaarti.

Oops. March is slipping away. I was suffering several days of migrain again at the end of the month, so I totally forgot my link round up and Instagram photos. Let’s start unwinding the overdued post pile with Insta, then links. And there is a small report from 1700’s event later too. Seems like February has been a bit lazy on the photo side. Me and couple of my friends went to one of the local libraries for Jane Austen lecture, wearing period costumes. Lecture was very interesting and we got to show off our outfits too. Rest of the month I have been pretty much using on sewing and using our village library. To my huge annoyment, I haven’t had the time to go to choir at all for several months. Perhaps in April?

For March there is atleast some burlesque gigs coming up and Kuplii-cartoon con, in couple weeks. I was planning on using my one year old chemise gown for April 1700’s ball, but it needs new accessories. I probably will be making those during this month. I am a bit annoyed that I could not go to the last ever Helsinki Burlesque Festival this weekend though. The line up looked pretty awesome.

HELMIKUU / FEBRUARY
1. Balettihommia / 2. Aamupalahommia
3. Yrttihommia / 4. Tee-hetkihommia
5. Kirjastohommia / 6. Käsityöhommia

1. Ballet stuff / 2. Breakfast stuff
3. Herb stuff / 4. Tea time stuff
5. Library stuff / 6. Hand craft stuff

4 people like this post.

Pyöräkuva #5 / Bike photo #5

Sillä välin kun minä ole elävöittämässä 1700-lukua niin kuukauden pyöräkuva tarjoilee (teille jotka ette päässeet mukaan) tällä kertaa aikamoisen erikoisuuden. Kuvan etualalla näkyy kaksi henkilöä hevoskärryissä, ohjastaja hymyilee ja kyydissä matkustava bonettipäinen nainen on kääntynyt katsomaan taakse. Kärryjen takana tulee oletettavasti herrahenkilö isopyöräisellä. Taustalla näkyy tienpientareella poika, tien sivussa pyöräilijän takana tavalliseen pyörään nojaava vaalea-asuinen poika ja hänen takanaan, aivan kuvan oikeassa laidassa isohameinen nainen.

Mitä tiedämme kuvan iästä? Ensimmäinen isopyöräinen polkupyörä rakennettiin 1869. Ajatuksena oli tehdä pyöristä nopeampia. Ne kuitenkin havaittiin pian vaarallisiksi ajaa ja niiden valmistus loppui vuoteen 1893 mennessä. Käytössä niitä kuitenkin näkyi ainakin vielä 1920-luvulle saakka, sillä nopeutensa vuoksi niitä käytettiin mm. pyöräkilpailuissa. Henkilöiden asut hämmentävät. Vaalea-asuisen naisen puku voisi antaa viitteitä aikakaudesta vähän tarkemmin, mutta kuvassa asu on valitettavan epätarkka. Kärryjä ajavan, oletettavasti miehen asu on erikoinen: jonkinlainen kolkkahattu ja iso kaulusröyhelö. Pyöräilijällä on paita, rusetti, syvään uurrettu liivi, tiukasti istuvat housut (ehkä polvipituiset) ja mahdollisesti nilkkurit jotka näyttävät omaan silmääni erehdyttävästi naisten nilkkaremmikengiltä. Pyöräilijä voi olla toki myös nainen, vaikka näyttääkin että hänellä on chaplin-viikset. Taustan nainen taas näyttäisi olevan puettu krinoliinipukuun. On kuin henkilöt olisivat kaikki aivan eri aikakausilta.

Kuvan takana on ainoastaan valokuvapaperin valmistajan leima Agfa-Brovira. Agfa alkoi valmistaa valokuvapapereita vuonna 1913. Tiedämme siis varmasti että kuvaa ei ole voitu ottaa, tai ainakaan kehittää ennen sitä. Onnistuin selvittämään sen verran että taustan leima on ollut käytössä vain Toiseen maailmansotaan asti, vaikka Brovira-paperia on valmistettu sen jälkeenkin. Bonettihatut menivät muodista kuningatar Victorian kuoltua 1901. Samoin kävi krinoliineille, tosin ne palasivat lyhyesti muotiin Ensimmäisen maailmansodan aikaan 1915-17 ja uudelleen vielä 50-luvulla. Kuluttajille suunnatut pienikokoiset kamerat tulivat markkinoille 1900-luvulla, mutta alkoivat yleistyä vasta 30-luvulla. Tällaisen snapshot-tyyppisen tilannekuvan ottaminen olisi siis ollut mahdollista jo 1900-luvun alussa, mutta harvalla oli sellaiseen varaa. Tämän tarkempaa aikahaarukkaa emme siis kuvalle saa, mutta lienee turvallista olettaa että jonkinlainen lavastettu tilanne siinä on kyseessä.

While I am creating living history at 1700’s event, my bike photo of the Month is offering you rather special treat. In front there is two people in horse carriage, smiling driver  and women passenger wearing bonnet hat, turned to see behind her. After the carriage there is assumably a man driving pennyfarthing. On the roadside we can see a boy. Behind the cyclist there is boy in light coloured clothes, holding a bike and behind him, on the right edge of the photo, woman wearing large skirt.

What do we know about the time period? First pennyfarthing was built in 1869. The idea was to make bikes faster. Pennyfarthings were soon found out to be dangerous to drive and manufacturing was finished by the 1893. However they were still in use atleast in the 1920’s, they were handy for the speed in racing. Outfits of the people in the photo are confusing. Ladies outfit might give a clue of the era, but unfortunately it is very blurry. Driver, assumably a man, is wearing very peculiar outfit: possibly some sort of corner hat and huge collar ruffle. Cyclist has shirt, bowtie, vest, very tight trousers (possibly knee length) and ankle shoes which look to me very much like women’s ankle strap pumps. Cyclist can also be a woman, even though it seems like the person has Chaplin moustache. And lady at the back seems to have crinoline dress. It’s like people in the photo are all from different eras.

Backside of the photo only has Agfa-Brovira label. Agfa started making photo papers in 1913. So for sure we know that photo could have not been taken, or atleast printed before that. I managed to find out that label in question has been in use only until WWII, even though Brovira paper has been made still after that. Bonnet hats went out of fashion when Queen Victoria died in 1901. Same thing happened to crinoline skirts, allthough they came back for short visit during First World War around 1915-17 and again in 50’s. Consumer cameras became available in 1900’s, but started to become more common much later, in 1930’s. So this kind of snapshot photo would have been possible alreay in early 1900’s, but not very many could afford it, atleast here in Finland. We can’t really get any more precise time period for this photo, but I think it’s safe to assume this situation is somewhat staged.

2 people like this post.

Paperinukke / Paper doll

Joitakin vuosia sitten ostin kirpputorilta historiallisen paperinuken. Täysin hyödytön kapistus tietysti, mutta ah niin nätti. Paperinukessa on yksi pieni suunnitteluvirhe. Sitä olisi kiva pitää esillä ja vaihtaa sille asuja, mutta kartonki jolle nukke asuineen on painettu on täysin sopimaton sellaiseen. Vaihtovaatteita päällä pitävät pienet nipukat, sekä nuken takaosassa oleva jalkaosa eivät pysy muotoon taivutettuna vaan suoristuvat itsekseen (kuten kuvasta näkyy) joten vaatteet putoavat päältä ja jalan liikkuessa nukke kaatuu kumoon.

Several years ago I bought historical paper doll from flea market. Totally useless item of course, but oh so pretty. There is slight design flaw in it. It would be nice to have it on display and change outfits on. However the card it and the outfits were printed on, is totally unsuitable for this use. Little flips that hold the dresses on and the back stand behind the doll are not staying folded (as you can see in the photo). They keep unfolding and so the clothes fall off and doll tips over when the back support moves on it’s own.

6 people like this post.

Empire spencer-jakku / Regency spencer jacket

Enää alle viikko Kartanon talvipäivään (tänään muuten viimeinen päivä ilmoittautua!), joten valmistelut käyvät kuumimmillaan. Varastoista löytynyt puuvillasametin pätkä on muotoutunut lyhyeksi spencer-jakuksi. Kaavan pohjana käytin valmista, istuvaksi todettua jakun kaavaa (joka on osoittautunut enemmän kuin käteväksi pohjaksi kaikenlaisiin projekteihin). Siirsin olkasaumat takakappaleen puolelle ja käänsin sivukappaleiden saumat vinompaan, historiallisten pukujen tyypilliseen tapaan. Lisäsin hihoihin olalle rypytetyn puhvin ja lyhensin helman päättymään heti rintojen alle. Jakku voisi olla vielä lyhyempikin, mutta halusin että taftipukuni koristenauha ei pilkota sieltä alta joten en uskaltanut lyhentää enempää.

Kiinnityksestä halusin tehdä mahdollisimman huomaamattoman joten ompelin jakkuun tuulilistallisen hakaskiinnityksen. Lenkkien päät piiloutuvat listan ja miehustan väliin. Ihan helvetillistä näpräystä muuten tuon ompelu. Ensin ommellaan hakaslenkit miehustan etureunaan, sitten neulataan lista paikoilleen. Merkitään hakasten reunat neuloin ja ommellaan kappaleet yhteen samalla kun yritetään olla rikkomatta koneen neulaa lenkkeihin. Pistojen pitää siis osua lenkkien väleihin. Tarkkaa ja hidasta, mutta onnistuessaan lopputulos on todella siisti eivätkä lenkit juuri näy kun hakaset ovat kiinni. Vaatteen pitää olla kohtalaisen tyköisä että hakaset pysyvät sitten päällä kiinni, eivätkä aukeile itsekseen.

Koristeluiksi virkkasin mustasta hapsunyöristä ohutta nauhaa jonka silitin litteäksi ja kiinnitin käsinpistoin takasaumoihin ja hihoihin. Selkään tuli lisäksi vielä tupsu roikkumaan. Olin aikonut tehdä tupsut myös hihoihin, mutta mietin vielä että ovatko ne hankalat käytössä.

Less than a week to the Manor house Winter Day living history event (today is the last the to fill the attending form), so preparations are on. I found black velvet from my stash, so I turned it into spencer jacket. For a pattern I used my old good fitted jacket pattern (has been proven very usefull for several different project) as a base. I moved shoulder seams towards the back and angled back side seams, as it’s typical in historical garments. I also added gathering on the shoulder and shortened the hem quite a bit. Jacket could be even shorter, but I didn’t want that my taffeta gown decoration below bust shows.

I wanted the attachment in front to be as invisible as possible so I created hook and loop closure. Loop ends are hidden inside the seam. It was absolute torment to make. First hand sew the loops on the edge of the bodice. Then pin narrow, previously made “wind flap” on top of the loops. Mark loops with pins. Machine stitch pieces together when trying to avoid breaking the machine needle on the metal loops at the same time. Each stitch has to carefully go exactly between the hooks. It is very slow but looks very tidy when properly made. Loops don’t really show at all when garment is closed. Jacket has to be somewhat snug so hooks don’t open on their own.

For decoration I made narrow crochet ribbons, which I ironed and hand stitched in place on back seams and sleeves. I added also little tassel on the back. I was originally planning putting tassels also on sleeves, but I’m wondering if they are impractical.

 

Tupsu tähän vai ei? /
Tassel or not?

Piilotetut hakaslenkkien perät. /
Hidden loops. 

Pahoittelen suttuisia kuvia (taas!). Päivät vaan eivät tunnu olevan
riittävän valoisia tummien asujen kuvaamiseen näin talviaikaan.
Ja sametti nyt on kamala kuvattava muutenkin. /

I apoligize blurry photos (again!). Days just aren’t long and bright
enough in the Winter for photographying dark clothes. And
velvet is bad enough to photograph anyway. 

12 people like this post.

←Older