Huomasin sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä miten nykyiset ulkonäköpaineet ovat jo niin vakava ongelma, että ne aivan kertakaikkiaan estävät ihmisiä harrastamasta liikuntaa. Olen seurannut myös jonkin verran keskustelua aikuisbaletin harrastuspiireissä ja todennut että joillekin balettisalin seinän kokoinen peili tuottaa ahdistusta. Kun siitä voi koko ajan nähdä miltä naama näyttää ja miltä kroppa näyttää. Minä en ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, ennen kuin löysin baletin, mutta en ole ikinä itse osannut ajatella, että ulkonäkö vaikuttaisi siihen haluanko tai pystynkö harrastamaan liikuntaa. Olen aina pitänyt sitä uheilun ollessa kyseessä varsin yhdentekevänä asiana. Ilmeisesti olen kuitenkin tämän asian suhteen jo jonkinlainen harvinaisuus.
En itse tilaa enkä lue liikuntaa ja kuntoilua käsitteleviä lehtiä, mutta olen antanut itselleni kertoa, että joissakin niistä annetaan mm. neuvoja miten näyttää hyvältä urheillessa tai miten piilottaa ällöttävät hikitahrat vaatteissa. Jopa urheilu- ja kuntoilulehdet siis omalta osaltaan ylläpitävät käsitystä siitä, että joka ikinen hetki elämästä pitäisi näyttää vain täydelliseltä. Pardon my french, mutta olen aina kuvitellut että liikunnan tarkoitus on hikoilla ja pitää fyysistä kuntoa yllä. Tärkeintä ei siis ole miltä naama näyttää, onko tukka hyvin ja näkyykö kello (tässä tapauksessa lienee askelmittari). Edellämainittuja asioita tärkeämpää on, että syke nousee ja lihakset tekevät työtä.
Olen tästä asiasta jokseenkin järkyttynyt. Vaikka en olekaan mikään liikunnallisuuden perikuva tai terveellisten elämäntapojen guru niin haluan silti sanoa pari valittua sanaa. Liikunnan tarkoitus on ylläpitää fyysistä kuntoa ja edistää terveyttä. Sitä tehdään ja harrastetaan ihan vain itselle, oman hyvinvoinnin vuoksi. Okei, siinä tulee hiki, mutta niin kuuluukin. Hikoilu ei ole pahasta eikä väärin (ellei nyt sitten satu olemaan joku sairaus jota hikoilu pahentaa, en tiedä onko sellaista mutta disclaimer). Jos et urheillessa yhtään hikoile, joko et ole tehnyt sitä oikein tai kuulut siihen ehkä onnelliseen joukkoon joka hikoilee hyvin harvoin. Voin kertoa että minä en kuulu. Balettiryhmässäni olen yksi niitä harvoja jotka joutuvat turvautumaan pyyhkeeseen useaan otteeseen kesken tunnin. Koska olen yleensä litimärkä jo vartissa. Se että hiki näkyy vaatteissa tai iholla kertoo vain ja ainoastaan siitä että olet urheillut, ei mistään muusta. Urheillessa naama punoittaa. Se on ihan normaalia, kaikilla punoittaa kovan treenin jälkeen. Oma naamani punoittaa joka kerta ja balettitunnin päätyttyä olen yleensä kuin keitetty rapu. Urheilusuorituksessa pinnistäessä myös ilme voi olla lähempänä irvistystä kuin hymyä. Sekin on ihan ok, niin se on meillä jokaisella.
Jos ja kun harrastat liikuntaa julkisilla paikoilla tai ryhmissä, muista että muut liikunnan harrastajat eivät tule sinne arvostelemaan ulkonäköäsi tai sitä mille näytät urheillessasi. He tulevat sinne tekemään sitä samaa kuin sinäkin, liikkumaan, ylläpitämään omaa terveyttään ja fyysistä kuntoaan. Jos he tarkkailevat muiden suoritusta, se todennäköisesti johtuu joko siitä, että itse tarvitsevat apua liikesarjan muistamisessa tai oikean tekniikan löytämisessä (joka monien lajien ollessa kyseessä on loukkaantumisvaarankin vuoksi äärimmäisen tärkeää). Ymmärrän että joillekin ylipäätään sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla liian suuri kynnyskysymys, mutta yhtä lailla tämä sama pätee myös lenkkipolulla tai muualla jossa treenataan enemmän ominpäin. Toivon siis että kukaan ei jätä harrastamatta liikuntaa siksi, että kokee itsensä rumaksi liikkuessaan tai liikuntavarusteissa. Liikunta ei välttämättä aina ole nättiä, mutta ei sen kuulukaan olla. Liikunnan todelliset henkiset ja fyysiset hyödyt ovat monin verroin tärkeämmät kuin se miltä näyttää sitä tehdessä!
I noticed conversation in social media about how current social pressure of being beautiful is now so serious problem, it actually stops people from exercising. I have been also following little bit of the conversation on the adult recreational ballet field and noticed that for some the wall-size mirror at the ballet studio is causing anxiety. Because you can see constantly how your face and body look like while doing the exercise. I have always thought that quite non-relevant when it comes to sport. Apparently I am now slowly becoming a rarity on that perspective.
I don’t subscribe nor read exercise magazines, but I’ve heard that in some of them they even give tips how to look good while exercising or how to hide disgusting sweat stains on your sports clothing. So even the so called health magazines are keeping up the idea of looking perfect every single moment of your life. Pardon my french, but I have always thought that the purpose of sports and exercise is to get sweaty and keep up your physical health, not to look pretty. The idea is to to raise your heartbeat and make your muscles work.
I am quite shocked about this revelation. Even though I’m not known to be the most athletic person nor the health guru, I just have to say couple things. The idea of exercise is to keep fit and stay healthy. It is done just for your own benefit, not for anyone else. Okay, it is sweaty, but so it should be. Sweating is not wrong or bad for you (well, unless you happen to have some sort of illness that turns worse when sweating, I don’t know if such thing exist, this is a disclaimer in case). If you don’t sweat while doing exercise, you are either doing it wrong or you are part of that perhaps happy group of people who sweat very rarely. I can tell you that I’m not. I am one of the people in the ballet class who needs the towel several times during. I sweat already after 15 minutes, every single time. Visible sweat only tells other people you have been sporting, nothing else. You also might get red face and that is completely normal. Everyone has a red face after proper exercise. Mine looks like boiled crab after a ballet lesson. Facial expressions might also look more like horrid grin like pretty smile. That is also ok, we all look like that.
If and when you exercise in public places or in groups, just remember that other people didn’t come there to judge your looks, they came to do the same thing than you did. To have a good exercise, to maintain their own health and physical strength. If they are looking at other people, it is most likely because they need help on remembering the choreo or finding the right technique (which is vital in many cases, because wrong technique might cause risk of injury). I understand that to some people the general fear of social situations might be too much, but this also applies to jogging and other places where you don’t really have to meet so much people. So, I hope that no-one doesn’t stop doing exercise just because they think they look too ugly while doing it or while wearing their sports gear. Exercise is not always necessarily very pretty, but it is not supposed to be pretty. The true mental and physical benefits of it are much greater than what you look like while at it!
Tältä näytän 1,5 tunnin balettitunnin jälkeen: kauttaaltaan hikimärkänä
ja naama ja kaula punaisena. En muutenkaan muistuta tyypillistä
siroraajaista balleriinaa, mutta siitäkös viis veisaan koska baletti on kivaa. /
This is what I look like after 1,5 hours of ballet: covered in sweat and
face and neck glowing red. My physique is not like the average slender
ballerina in any way either, but what do I care, I love ballet.
1 person likes this post.
Kotikaupunkini Tampere on siitä erikoinen kaupunki, että täällä sijaitsee maatila vain kivenheiton päässä keskustasta. Puhun tietenkin paikallisille tutusta Ahlmanin ammattiopistosta (Hallilantie 24) joka kouluttaa mm. maatalous-, matkailu- ja puutarha-alalle. Ahlmanin Tampereen toimipisteen historia ulottuu noin sadan vuoden taakse jolloin oppilaitos toimi maamies- ja emäntäkouluna. Edelleenkin siellä on oma maatila joka on erikoistunut kotimaisiin maatiaisrotuihin kuten pohjoissuomenkarjaan ja itäsuomenkarjaan. Maatilalla toimii maitobaari josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa. Esim minä, joka voin käsitellyistä kaupan maitotuotteista käyttää vain vähälaktoosisia tai kokonaan laktoosittomia tuotteita, voin käyttää tätä käsittelemätöntä maitoa täysin ilman oireita.
Tänään Ahlmanilla kävi varsinainen sutina, sillä siellä järjestettiin jo perinteeksi muodostunut lähiruokatapahtuma. Meillä on aina ollut jotain muuta ohjelmaa buukattuna samalle päivälle, mutta tällä kertaa pääsimme mekin katsomaan mitä kaikkea paikalliset tuottajat tarjoavat. Erityisesti meitä kiinnostivat sieninäyttely, laamat ja maitobaari. Maitobaari oli toki meille jo ennestään tuttu, kun olemme sieltä ostaneet maitoa jo useamman vuoden ajan. Sain mukaani tapahtumasta myös hapatusohjeen, jos tässä alkaisi hapattaa kokeeksi vaikka kaalia, vaikka tuo isäntä kyllä vihaa hapankaalia koko sydämestään. Myynnissä oli myös monenlaista muuta paikallista tuotetta kuten taimia ja siemeniä, lihaa, villalankaa ja lampaantaljoja, hunajaa, hilloja, mehuja, marjarouheita, juustoja, perunaa ja juureksia, Ahlmanin omia omenoita ja pihaleivinuunissa odottaessa paistettuja leipiä.
Sieninäyttelyssä saattoi kysyä apua sienten tunnistamiseen sienineuvojalta. Tunnistan jonkin verran sieniä kuten kanttarellin, suppilovahveron, vaaleaorakkaan ja mustan torvisienen, mutta tänä syksynä on tavoitteena oppia keräämään myös rouskuja suolattavaksi. Isäntäkin on innokas sieniä metsästä bongailemaan ja onkin usein minua tarkkasilmäisempi, kunhan vain tietää mitä pitää etsiä. Hän mielellään oppisi tunnistamaan lisää ruokasieniä, kun hänestä on sääli, että niin paljon syötävää jää mätänemään metsiin. Yhden onnistuneen rouskuretken olemmekin jo tehneet. Liedellä poreilevat rouskut tuoksuivat niin että lapsuus siitä tuli mieleen, mummuni kun oli ahkera sienestäjä. Itseäni on alkanut viimevuosina kiinnostaa myös villivihannekset ja erikoisemmat marjat kuten pihlajanmarjat. Ehkäpä ensi keväänä ilmoittaudun mukaan hortakurssille.
My hometown Tampere has one unusual feature, we got a farm just a stonethrow away from the town center. Most locals already know this farm by the name Ahlman. It is actually a school that has history about 100 years long. They started as a farming school, but now they also teach gardening and other things. The farm is specialized in Finnish cow breeds like Lappish cows. They also have a little farm shop selling their own products like vegetable, cheese and yoghurt, and a milk bar which sells unprocessed milk directly from the farm. I find it funny that for example me who can’t handle the lactose on processed milk products can drink that unprocessed milk without any symptoms.
Today it was really busy day at Ahlmans, they held local food market, which has already become a tradition. We have always had something else booked at the same day, but this year we managed to go. We were especially interested in the mushroom exhibition, llamas and milk bar. Milk bar is already familiar to us because we have been buying milk from there several years now. I picked up a recipe for sour cabbage, if I want to try and make some sour vegetable. Hubby doesn’t like it though. There was also all sort of local produce for sale like meat products, plants and seeds, wool yarn, honey, jam, juice, dried berries, cheese, potato and other root veggies, apples from the Ahlman farm and freshly in the wood oven baked bread.
Mushroom exhibition was arranged to help people recognize mushrooms and you could ask advice too. I recognize some mushrooms like chanterelle, funnel mushroom, hedgehob mushroom and horn of plenty (black funnel), but our goal this Autumn is to learn to know some milk caps. They are delicious salted and go nicely to mushroom salad. Hubby is eager to hunt for mushrooms, as long as he knows what to look for. And quite honestly, he has sharper eye than I do. He would love to learn more mushrooms because he thinks it’s a pity when so much edible stuff is just left in the forest to rot. We already made one successful milk cap hunt this Autumn. When I boiled the milk caps for salting, the smell brought back childhood memories, my granny did loads of mushrooming. I have become more interested also in wild herbs and more unusual berries, like rowan. Perhaps next Spring I will attend on wild herb course.
Laamaa rapsuttamassa /
Scratching a llama.
Nämä kaverit olivat esittelemässä miten hunaja valmistuu. /
These fellows were demonstrating how honey is being made.
Perinnekasvimaan kasveja vanhoine nimineen, ajalta kun
peruna oli vielä maanpäärynä. /
Old herbs and vegetables in traditional garden from the
time when potato was still called “ground pear” in Finland.
Rouskuja sieninäyttelyssä. /
Milk caps in the mushroom exhibition.
Ahlmanilla on myös pieni koulumuseo jossa on esillä
opetuksessa käytettyä esineistöä. /
There is also small museum that showcases the old
teaching items from the school.
Be the first to like.
Toinen kuukauden pyöräkuva on tämä ystävältäni saama varsin yrmeä herra. Tyypistä tulee välittömästi vaikutelma että hänen kanssaan ei kannata haastaa riitaa. Toisin kuin edellinen pyöräkuva, tämä on otettu aidossa ympäristössä. Kuvaan on merkitty haparoivalla käsialalla kuulakäynällä valokuvaaja August, sukunimi mahdollisesti Kangas, Luopioinen.
Erityisen kiinnostavaa kuvassa on herrahenkilön vyö. Eräällä ystävälläni on juuri samanlainen vyö. Se on leveää raidallista kuminauhaa jossa on metallinen erikoinen solki, hieman kuin patellavöissä. Vyössä on pieni nahkainen tasku ja lenkki jossa kuvan herra pitää taskukelloa komeine vitjoineen. Tälläkin herralla näyttäisi olevan takin taskussa mustekynä. Paidan kauluksen ympäri on solmittu nyöri josta roikkuvat tupsut.
Second bike photo of the month is this piece I got from my friend. Looks the kind of guy you don’t want to mess with. Unlike the first bike photo, this is taken outside, in authentic surroundings. There is wobbly scribble under the photo mentioning the photographer August, last name possibly Kangas, location Luopioinen.
Especially interesting detail on the photo is his belt. One of my friends has belt just like this. It is wide striped elastic with unusual buckle. Belt has little round leather pocket and little loop. This gentleman has his pocket watch in the leather pocket and fancy chain attached to the loop. He also seems to have pen in his jacket pocket. String with two tassels is tied around his collar.
Be the first to like.
En varsinaisesti ole tunnettu loistokkaasta hiustenlaittotaidostani. Saan toki kehuja kampauksistani, mutta niiden näyttävämpien opetteluun on mennyt aikaa ja vaivaa. Olen ollut ikäni myös vähän laiska hiustenlaittaja, niin että pitäydyn yhdessä tyylissä vuosikausia ja niinä päivinä kuin laiskimus iskee, turvaudun sitten johonkin helppoon ja nopeaan suoralle hiukselle sopivaan kampaukseen. Liian usein se on ponnari koska hiuslaatuni ei vain yksinkertaisesti toimi suorana auki, vaan latvat sojottavat rumina piikkisuorina tököinä. Siksi pitää välillä opetella vaihtoehtoisia laiskan päivän pomminvarmoja kampauksia.
Tässä taannoin bongasin Nelliinan instagramista otsapalmikon. Hän oli vielä yhdistänyt sen hauskasti punaiseen pipoon. Nyt vihdoin sain aikaiseksi opetella tekemään sellaisen. Vaikka pystyn ompelemaan parin millin paksuisia helmiä hyvinkin näppärästi, hiusten kanssa mulla on kämmenissä nippu onnettomia nakkisormia. Erityisesti palmikot ovat jääneet minulta lapsuudessakin opettelematta sillä olen lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni kulkenut lyhyessä pottamallin tukassa. En vain lapsena tykännyt siitä miten hankala pitkä tukka oli pestä ja pitää. Nytpä sitten opettelen niitä näin aikuisiällä. Tämä on ensimmäinen yritelmäni otsapalmikosta eli puolikkaasta ranskanletistä. Harjoittelulla varmaan vielä tästä vähän paranee. Niskaan tein vielä toisen puolikkaan ranskanletin sillä kuten mainitsin, avoimet suorat hiukset eivät tässä kuontalossa vain näytä hyviltä. Latvoja on turha yrittää suoristusraudalla silottaa. Ne räjähtävät hapsottaviksi ja piikkisuoriksi noin puolessa tunnissa.
I’m not exactly known for my skillfull hairdo’s. I do get compliments on my hair when ever I do something to it, but it has taken lots of time and effort to learn to do my favourite do. I have been always pretty lazy doing my hair. When I find the style I like, I keep with that for years. When I have the lazy hair day and can’t be bothered to do curls, I just resort on something quick and easy for straight hair. Too often that is a pony tail. My hair quality just does not look good open and straight. The ends are very spiky and straight and a bit frizzy. That’s why I have to learn optional guaranteed hairdo’s for those days.
Recently I saw cute forehead braid in Nelliina’s Instagram. She combined it with red beanie. Now I finally had the chance to learn to do it. Even though I’m able to sew tiny seed beads quite easily, when it comes to hair, I just got ten limb sausages as fingers. Especially braids are not my forte, I never learned to do them as a kid. I always preferred short pot-type hairdo as a kid and teenager. I just felt that long hair was too much to keep tidy. So, now I have to learn braiding as an adult. This is my first try on forehead lace braid, aka half french braid. With some practice I’m sure it will improve. I also made another on my neck, like I said, open straight hair just doesn’t work with my hair type. It’s no use trying to smoothen the ends with straightening iron, they will explode into frizzy mess in half an hour.
Hiusväri alkaa olla lähellä luonnollista hiusväriäni. En osaa päättää mitä
sen kanssa tekisin. Hennaaminen hankaloittaa permanentin kiinnittymistä
mutta en haluaisi palata teollisiin väreihinkään. /
Hair colour is now pretty close to my natural colour. I can’t decide what
to do with it. Using henna colour makes it difficult for the permanent curls
to stick, but I wouldn’t want to return to the artificial hair dyes either.
1 person likes this post.
Syksy on täällä ja talvikin ihan nurkan takana. Nyt on paras hetki tehdä edullisia hankintoja ensi kesää varten. Kesäkamppeet ovat nimittäin juuri nyt hyvässä alennuksessa. Myös kirppiksillä. Enpä siksi olisi juuri paljon enempää voinut ilostua kun bongasin ensi kesäksi puukengät. Kaikki varmaan jo tietävät Swedish Hasbeens’in, nimen joka palautti puukengät takaisin muotiin (sitten 80-luvun). SH:n mallit ovat vintagehenkisiä ja raikkaan värisiä, aitoja puukenkiä. Eivät lainkaan niitä muovista puristettuja “puu”kenkiä, joita alettiin myydä joskus 70- ja 80-luvun puukenkävillityksen jälkimainingeissa. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että Swedish Hasbeens ei suinkaan ole mikään vanha yritys ja samantapaisia puukenkiä myy toinenkin, paljon perinteikkäämpi yritys.
Moheda Toffeln on ruotsalainen perheyritys, joka on valmistanut puukenkiä ja työjalkineita 1860-luvulta lähtien. Heidän puukenkänsä valmistetaan edelleen Ruotsissa. Jokainen voi itse verrata Mohedan malleja SH:n kenkiin. Swedish Hasbeens (perustettu 2006) ei paljasta missä heidän kenkänsä tarkalleen ottaen valmistetaan. Mallit muistuttavat niin paljon Mohedan malleja, että en pitäisi lainkaan mahdottomana että ne tehdään samassa tehtaassa. Toki, onhan aina mahdollista että Moheda on kopioinut SH:n malleja, mutta toimisiko yli 100-vuotias yritys näin? Mutta ei siinä vielä kaikki. On nimittäin vielä kolmaskin yritys: Lotta from Stockholm. Heidän sivuillaan on myynnissä sekä heidän omaa merkkiään että esim Mohedan kenkiä. On siis täysin mahdollista että Moheda valmistaa myös Lotan puukengät. Mallit ovat kaikki keskenään hyvin samantyyppisiä, aika universaaleja, pienin erilaisin yksityiskohdin. Hintahaarukkaa katsoessa voidaan huomata että siinä missä SH:n puukengät ovat huippukalliita, Mohedan ja Lotan kengät ovat vielä hyvin kohtuuhintaisia.
Minä olen haaveillut söpöistä puukengistä jo useamman vuoden, raaskimatta kuitenkaan sijoittaa Swedish Hasbeenseihin. Eikä minun näköjään edes tarvitse, sillä riittävän pitkään kun jaksoin odottaa puukengät melkein kuin kävelivät syliini. Sopivan kokoiset Mohedan Sandy-puukengät löytyivät Uff:n alennusmyynnistä neljällä eurolla. Savunsininen väri sopii vaatekaappiini, vaikka ei olekaan mikään söpö karkkiväri. Toisaalta, jos kyllästyn savunsiniseen, voin aina maalata ne vaikka mustaksi tai vaaleansiniseksi. Nyt sitten vain odotellaan ensikesää!
Autumn is here and winter just around the corner. Now is the best time to make bargains for next summer. Summer garments are on very good reductions right now. Also on flea markets and charity shops. I could not have been happier when I bumped into nice pair of clogs for next summer. Everybody probably already knows Swedish Hasbeens, the name that returned clogs into fashion (since the 80’s that is). SH models are quite a lot vintage style with fresh colours, with real wooden soles. Not with the modern kind of plastic sole, which were replacing real wood in the afterglow of 70’s and 80’s fad. Not all know though, that Swedish Hasbeens is not very old company and there is much older and traditional company selling pretty similar clogs.
Moheda Toffeln is Swedish family business, which has been making clogs and work shoes since 1860’s. Their clogs are still made in Sweden. Everyone can compare Moheda models to SH themselves. Swedish Hasbeens (founded in 2006) does not tell where exactly their clogs are being made. Styles are so much like Moheda, that I would not think impossible that they are made in same factory. Allthough, it is possible that Moheda has copied SH models, but would over 100 year old business do that? But that’s not all. There is a third company: Lotta from Stockholm. On their online shop they sell their own brand, but also Moheda brand. So it is possible that LofS shoes are made in Moheda factory. All models are pretty similar to each other, only very small detail differences. When looking at the price, SH is very expensive, when Moheda and LofS much more affordable.
I have been day-dreaming about cute clogs many years now, but haven’t really been able to afford Swedish Hasbeens. And now I don’t even have to, because I waited long enough so that clogs practically walked to my lap. I found perfect size Moheda Sandy clogs from local charity shop with very affordable price of four euros. Smoky blue colour suits my wardrobe nicely, even though it’s not as cute as candy colours are. On the other hand, if I ever get bored of smoky blue, I can always paint them black or light blue. Now I just have to wait for next summer to wear them!
Pientä puuttuvaa palaa lukuunottamatta kengät ovat hyväkuntoiset. /
Clogs are in good condition, except little missing piece on the toe.
4 people like this post.
En ole koko kesänä tehnyt mitään balettiin liittyvää. Hädin tuskin olen ajatellut koko aihetta. Sinne meni taas hyvät päätökset tehdä kerran viikossa kotitreeniä. Venyttelyjä olen sentään tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti. No hätä ei ole tämännäköinen sillä balettikausi alkoi eilen. Tänä syksynä otin perus-viikkotunnin lisäksi yhden tunnin kärkitossutekniikkaa. Harmittaa että joudun rajoittamaan edelleen balettitunnit kahteen viikossa, mutta näillä pitää nyt mennä. Toivotaan että kokonainen tunti kärkitossutekniikkaa pelastaa sen mitä kesän laiskottelu vei mennessään. Kävin jo pariin otteeseen vetämässä reidet ja pohkeet kipeiksi tarpomalla upottavassa kangasmetsässä sienien perässä, niin ehkä vältyn jopa ensimmäisten tuntien armottomalta jalkakuolemalta.
En tiedä mistä muut muodokkaammat balettiharrastajat ostaa treenikamppeensa. Minä teen niitä itse koska en uskalla luottaa siihen, että nettibalettikauppojen koot venyvät näihin mittoihin. Keskimäärin koko XL vastaa kokoa 42. Missä ovat XXL-kokoiset balettiasut? Porsellilta löytyi peräti yksi malli. Mustana. Kuunnelkaa näitä hurraahuutoja (tähän kohtaan myös vähän silmien pyörittelyä). Dance Directillä ei ollut yhtään. Capezion yksi ainoa hakutulokseksi tarjoama pitkähihainen mallikaan ei mittataulukon mukaan ole riittävän reilu. Eli jos tiedätte paikan josta reilumpia kokoja löytyy kohtalaisen edullisesti niin vinkkejä otetaan vastaan. Eivät nämä omatkaan askartelut vielä ole ihan täydellistä baletti-leotardia tuottaneet, vaikka lähellä ollaan. Tokihan sitä voisi käyttää toppia ja vaikka leggingsejä, mutta kyllästyin kiskomaan toppia jatkuvasti helmasta alaspäin. Ja pidän siitä napakasta olosta mikä leotardissa on.
Pitäisi vielä hommata uudet harjoitustossut. Vanhat ovat kestäneet hämmästyttävän kauan, eikä niissä vieläkään ole varpaassa reikää. Tekisi kuitenkin mieleni Blochin Pro Elasticeja jossa kiristyskuminauhan sijaan on reunassa leveä sileä kuminauha. Tuo kiristettävä kuminauhanyöri kun tahtoo hangata jalkaa ikävästi jopa trikoiden läpi. Lähettelinkin viestiä Suomen Tanssitarvikkeeseen ja kyselin vastaako Blochin koot nyt käyttämäni SoDancan kokoja. Vastasivat että Blochin koot ovat vähän reilumpia ja lesti leveämpi. Saattaapi olla että pistän Tanssitarvikkeelle tilauksen menemään lähiaikoina.
I haven’t done anything ballet related during the whole summer. I have barely thought about it. There goes my good intentions to do some home ballet exercises during the Summer. I have done some stretching though. Well not to worry, atleast the Autumn season started yesterday. This year I chose one basic lesson and one pointe lesson per week. I’m a bit annoyed that I have to limit my ballet for two classes per week but it will have to do. Let’s hope the whole lesson of pointe technique saves what I lost by being lazy during the summer. I already got my legs sore by tramping around in the forest hunting mushrooms, twice, so perhaps I’m safe from the leg death of first ballet lessons.
I don’t know where other voluptuous ballet ladies get their leotards. I made them myself because I don’t dare to trust that online ballet shops sizes are stretchy enough for my measurements. The average XL size is matching the size 42. Where are the size XXL size ballet leotards? Porselli had one hole model. In black. Listen to my cheer and shout hurrah (also add some eye rolling here). Dance Direct didn’t have any. Capezio offered only one longsleeved option to the search, but measurements weren’t exactly enough. So if you know European online shop with reasonable prices and larger sizes, I’m open to all suggestions. Even my own experiments haven’t really produced perfect ballet leotard yet. I could always use just top and leggings, but I got tired of pulling the top down all the time. Besides, I like the supportive feeling that leotard gives.
I should also buy new soft slippers soon. Old ones have lasted surprisingly well, and there is still no major holes after three years. However I would love to change on Bloch Pro Elastic, which don’t have the elastic draw string, but wider smooth elastic ribbon on the edge. Draw string tends to rub my feet unpleasantly, even through tights. I already sent email to Finnish online shop and asked about the sizing, if Bloch and my current SoDanca sizing are matching. They replied that Bloch is slightly larger in size and wider too. Perhaps I have to make an order then and see.
Miksi tuo matto on noin karvainen vaikka just imuroitiin?! /
Why is our carpet that hairy, we just hoovered?!
Uusi itse tehty leotard tumman luumun väristä lycra-sekoitetta ja kukkaprintti
meshiä. Sitä jäi paljon yli joten tein vielä treenihameen kuminauhavyötäröllä. /
My new me-made leotard, floral mesh and plum coloured lycra-mix.
I had loads of mesh so I also made ballet skirt with elastic waist.
2 people like this post.
Ellei se vielä ole lukijoille käynyt selväksi (ihmettelen jos ei ole) niin pidän museoista. Tällaiselle nippelitiedosta ja historiasta kiinnostuneelle pölhölle ne ovat unelmapaikkoja. Turku Pridessa käydessämme poikkesimme samalla myös yhdessä museossa joka aiemmin oli syystä tai toisesta jäänyt käymättä. Apteekkimuseo ja Qwenselin talo kiinnostanee erityisesti historianelävöittäjiä. Museo on tältä kesältä valitettavasti jo mennyt kiinni, kuten monet muutkin museot. Suosittelen kuitenkin pistämään tämän pikkumuseon korvan taa ensikesän sesonkia silmällä pitäen. Joitakin yksittäisiä teemaopastuksia vielä on tulossa ja jouluaaton aattona museo on avoinna ja ryhmille tilauksesta kyllä muinakin aikoina.
Museossa voi perehtyä erilaisten yrttien lääkinnällisiin vaikutuksiin ja tutkia miten lääkkeitä valmistettiin ja tauteja hoidettiin. 1600- ja 1700-luvulla monet medisiinit olivat lähempänä luonnonrohdoksia ja taikauskoa kuin modernia lääketiedettä. Arveltiin että similis similus (=samaa samalla) eli tiettyjä ihmiselimiä muistuttavilla kasveilla voitiin parantaa kyseisen elimen vaivoja. Useat modernit lääkkeet perustuvat perinteiseen yrttilääkintään, mutta siitäkin huolimatta lääkkeet olivat tuohon aikaan vielä varsin alkeellisia. Joidenkin teho perustui pelkästään taikauskolle vaikka osa toki myös auttoi.
Isonkyrön markkinoilta ostamani Pyöveli-romaani kuvailee myös tuon ajan apteekkarin tointa varsin eloisasti. Lääkkeiden ja muiden parannuskeinojen myynnin lisäksi apteekkarin piti myös tuntea ihmisen anatomiaa ja tietää mikä rohto toimi mihinkin vaivaan. Apteekkari toimi paitsi siis lääkkeiden valmistajana ja myyjänä, myös jonkinlaisessa lääkärin toimessa. Piti osata luonnonyrtit ja valmistaa niistä erilaisia liuoksia ja pillereitä. Piti osata valmistaa salvoja ja tunnistaa sairaudet joihin ne tehosivat. Täytyi osata hoitaa verijuotikkaita ja pitää ne hengissä riittävän pitkään jotta niillä voitiin hoitaa asiakkaiden märkiviä tulehduksia. Ulkomailta apteekkarit tilasivat myös kalliita erikoisuuksia kuten “kuolleen pikeä” joka oli muumioista tihkunutta hartsieritettä tai lohikäärmeen verta, joka oli tietyn kasvin hedelmästä saatavaa tummanpunaista pihkaa. Tarina kertoo että pyövelit olisivat myyneet mestaamiensa ihmisten osia, kuten hampaita, sormia, korvia ja ihmisrasvaa myös apteekkareille lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta en tiedä pitääkö tämä paikkaansa.
Apteekki-historian lisäksi museossa voi tarkastella 1700-luvun lopun porvariskotia ja elämää. Qwenselin talo onkin Pohjoismaiden parhaiten säilyneitä 1700-luvun lopun porvariskoteja. Saman ajan upeita palatseja ja kartanoita löytyy paljon ympäri Eurooppaa, mutta keskiluokan elämää pääsee näkemään vähemmän. Siksi se onkin erityisen kiinnostava käyntikohde näyttävine seinämaalauksineen ja hiustauluineen.
If you haven’t figured it out yet (I surprised if not), I love museums. Nutty like me, who likes curiosities, history and detailed information, museums are dream places. When we went to join the Turku Pride march we also popped in to this museum we had missed on our previous visits, for one reason or another. Pharmacy museum & Qwensel house are interesting place for especially re-enactors and those who do living history. Unfortunately the museum is now closed for the winter season, except for one or two guided theme tours and the day before Christmas eve. However I recommend it for your next summer’s holiday. Museum is open for larger groups by appointment through the whole year though.
In the Pharmacy museum side you can learn about herbs and what uses they have or investigate how medicine was made and used. In 1600’s and 1700’s the medicine were still closer to traditional herbal treatments and superstition than anything else. People were prone to think that similis simili, plants that resemble human organs can cure problems in that particular organ. Modern medicines are based on traditional herbal treatments, but even despite of that, medicine at that time was quite primitive still. In some cases, cure was purely based on superstition, but in many cases it worked too.
The novel Executioner, which I bought from Isokyrö fair, describes the job of a pharmacist very lively. He had to know the anatomy of a human and know what potion worked for which illness. So in addition of making and selling medicine, pharmacist also had to be sort of a doctor too. They had to know the affective herbs and know how to turn them into solutions and pills. They had to know how to make medicinal creams and know what illness they cured. Had to know how to keep leeches alive long enough so that they could be used to treat patients’ abscessed infections. Pharmacists also ordered more rare and expensive stuff from abroad. Things like “mumia vera” which was tar-like paste oozing from real mummies, or dragons blood, which was sap from certain fruit. The story goes that executioners also sold parts of executed people, like teeth, fingers, toes and even human fat to pharmacists, but I don’t know if this is true.
At the same museum you can also see how the late 1700’s middle class lived. Qwensel house is one of the best preserved middle class homes from that era in Scandinavia. You can find loads of castles and palaces from that era in Europe, but middle class houses are not really that common. That’s why it is so interesting place to see, with the fancy wall papers and pictures made of hair.
Porvariskodissa oli näyttäviä seinämaalauksia. /
Fancy wall paintings at the middle class home.
Herbahuoneessa säilytettiin kuivattuja yrttejä. /
Herba room was used for storing dried herbs.
Pillerihommia /
Making pills
Raparperiviiniä, palmarosaöljyä, laventeliöljyä ja muita lääkeaineita. /
Rhubarb wine, palmarosa oil, lavender oil and other medical substances.
Be the first to like.
Kun kesä oli ärsyttävän kylmä ja sateinen niin Elokuu on ollut yllättävän lämmin ja aurinkoinen. Tekemistä on riittänyt sen verran paljon, että tuntuu että viikonloppuja ei ole ollut tarpeeksi. Kävin pitkästä aikaa hammaslääkärillä tarkastuksessa ja kuuntelin tuolissa kauhusta kankeana mitä hänellä oli sanottavaa. Mikrofraktuuroiden määrästä päätellen ei mitään hyvää. Pitäisi kuulemma hankkia kisko yöllä näljättäväksi. Olen toki itsekin jo havainnut että aamuisin leuat ja kaula ovat jäykät ja tuntuvat sille kuin olisivat tehneet ankarasti työtä pitkin yötä, mutta ei silti yhtään huvittaisi moista kapistusta alkaa käyttää. Suuhygienisti sentään lohdutti, että minulla ei ole kovin vahvaa taipumusta hammaskiveen sillä sitä oli todella vähän, huolimatta siitä että edellisestä poistosta oli ehtinyt vierähtää jo kolmisen vuotta. Hammaslääkäripelkoiselle tällaiset pienetkin positiiviset asiat ovat loistouutisia.
Reissupuolella olikin vilkasta kun ensin piti käväistä Vaasassa piknikillä ja puolen kuun paikkeilla olikin sitten koko kuun kohokohta, eli Isonkyrön markkinat joista jo molemmista kirjoittelin aiemmin. Lisäksi poikettiin Turku Pride-marssilla loppukuusta. Metsässäkin ollaan ehditty isännän kanssa rymytä ja löysimme ihkaensimmäiset herkkutattimme. Niistä kertyi kuivattuna kokonainen lasipurkillinen talven sienikastikeaineksia, vaikka saalis ei mikään iso ollutkaan ja osa siitä meni matoisena roskiin.
Syyskuussa alkaa vihdoin taas baletti, kirjoittelen siitä lisää ihan lähipäivinä. Sitten pitäisi kunnostella pari kaunista vintagemekkoa, jotka ystävä anteliaasti lahjoitti. Pitäisi viimein valmistaa loppuun myös jo useampi vuosi sitten aloitettu kureliivi. Luiksi tulevat ruo’ot on nyt vihdoin tilattu ja saatu. Vielä pitäisi ainakin kerran ehtiä sienimetsään ja ehkä jopa puolukkaan jos oikein villiksi heittäydyn. Muutoin mitään isoja menoja ei ole suunnitteilla, kesä on ollut sellaista menoa ja meininkiä että voisi olla hyvä välillä vaan upota sohvannurkkaan ja syventyä kirjoihin.
Summer was annoyingly cold and rainy so August has been surprisingly warm and sunny. There’s been lots to do so it has felt that there is not enough weekends. After a long break I went to see the dentist and was pretty much horrified sitting in the chair, listening all the details about my teeth. Based on the amount of micro fractures in my teeth, nothing good comes this way. Apparently I should get a bite guard to be used at nights. I have noticed that in the morning my jaws and neck are quite stiff, like they have been doing heavy work through the night. But I still don’t fancy putting anything in my mouth for the night. Atleast my dental hygienist gave me good news. I don’t seem to be very prone to calculus in my teeth, even though it’s been almost three years since it was last removed. These kind of small positive things are like best news ever for people like me, who have the fear of dentist.
Did lots of trips in August, first in Vasa for picnic, then to Isokyrö market. I already wrote about both. We also popped up at Turku Pride march at the end of the month. There was also some time to rummage around forests for mushrooms. We managed to find our first lot of penny buns. Even though it wasn’t particularly large lot and some of them had maggots and needed to throw away, we dried them and they made just enough to fill a whole jar. Next winter we will enjoy lovely mushroom sauce.
In September the ballet is about to start again. I will write more about that soon. Then I need to fix couple lovely vintage dresses, which were given to me by a friend. I should also finish the stays I started several years ago. Atleast I now have plenty of reed for boning. I would also love to go mushrooming atleast one more time and perhaps even pick some lingonberries if I go absolutely bonkers. Besides those plans, we don’t really have much planned for September. Summer has been so busy again, it might be good idea just to bury myself in the corner of the sofa and read a good book or two.
ELOKUU / AUGUST
1. Hammaslääkärissä / 2. Huiliva kimalainen
3. Isokyrön markkinoilla / 4. Korjattava vintagemekko
5. Ihana jäkälämatto / 6. Ruokoa kureliiviin
1. At the dentist / 2. Resting bumble bee
3. At Isokyrö fair / 4. Vintage dress waiting for repairs
5. Lovely carpet of lichen / 6. Reed for stays
1 person likes this post.
Puhutaampa kerrankin vähän vakavammasta aiheesta. Kävin viimeviikolla pitkästä aikaa luovuttamassa verta. Tai no oikeastaan yritin jo muutama viikko aiemmin, mutta verta ei tahtonut tulla kovin hyvin, joten peli pistettiin poikki aika nopeasti. Viimeviikolla luovutus sen sijaan onnistui ja pussi tuli täyteen. Sain lisäksi houkuteltua mukaani yhden ensikertalais-luovuttajan, joka jälkeenpäin sai myöskin oman puolisonsa kiinnostumaan luovutuksesta.
Itse aloin luovuttaa verta sen jälkeen kun isäni sairastui leukemiaan. Jokainen meistä voi yllättäen joutua vakavaan onnettomuuteen, leikkaukseen tai sairastua tautiin jonka hoidossa käytetään verituotteita. Vain luovuttamalla verta voimme varmistaa, että sairaaloilla on valmiudet hoitaa apua tarvitsevia. Luovuttaminen on helppoa. Menet vain paikalliseen Punaisen Ristin Veripalvelun toimistoon, ilmoittaudut tiskillä, täytät esitietolomakkeen ja sen jälkeen odotat kutsua haastatteluun. Haastattelussa tarkistetaan veren hemoglobiini ja varmistetaan että sovellut luovuttajaksi. Tämän jälkeen sinut ohjataan makoilemaan pedille jossa luovutus tapahtuu.
Olen luovuttanut verta kuusi kertaa, noin joka toinen vuosi, mutta useamminkin voisi. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä sen suhteen. Minut voidaan tarvittaessa myös kutsua luovutukseen tekstiviestillä. Naiset voivat luovuttaa kolmen kuukauden välein, miehet kahden kuukauden välein. Jokaisella kerralla saa luovuttamisen jälkeen nauttia Punaisen Ristin piikkiin niin paljon mehuja, voileipää, kahvia ja pullaa kuin jaksaa. Ja pitääkin, koska pois luovutettu nestemäärä pitää korvata jollakin. Ennen luovutustakin on siis hyvä syödä kunnolla ja juoda paljon nestettä.
Lisätietoja luovuttamisesta ja sen esteistä löytyy Veripalvelun nettisivuilta. Sieltä näkee myöskin toimipaikkojen sijainnit ja ajantasaisen tiedon siitä mitä veriryhmää tarvitaan kipeimmin. Mikäli ei ehdi jonotella niin verenluovutukseen voi myös varata ajan. Haastankin nyt kaikki blogini lukijat luovuttamaan verta tai rekisteröitymään luovuttajaksi kantasolurekisteriin. Voit pelastaa elämän!
Let’s talk about something a bit more serious this time. Last week I went to donate blood after long break. Well, actually I tried to do that couple weeks ago, but it wasn’t flowing properly so nurse stopped it pretty quickly. Last week it worked fine and bag was filled just fine. I also managed to lure one new donor with me. She also got her husband interested about it later on.
I started donating blood after my dad got sick with leukemia. Every single one of us might end up in serious accident, go through operation or got ill on sickess which requires use of blood products. Only by donating we can make sure, hospitals have big enough reserve of blood for treating people. Donating is easy. Contact your local Red Cross or other places that take care of the blood donations. They will help you forward on the process.
I have donated six times, about every other year. That is not very often though, I should go more often really. In Finland women can donate 91 days after previous donation and men 61 days after previous. I have also allowed them to invite me to the donation by sms. Before donating blood you should eat properly and drink lots of fluids. Same thing afterwards. In Finland they provide free juice, coffee and sandwiches for all donors after the procedure. Here you can find information about donating blood in Finland, in english.
Now I want to challenge all my readers to donate blood, if it’s possible in your country/your local area. You might save a life!
En halunnut kuvata neulaa käsivarressani, enkä yksityisyyden suojan vuoksi
muita luovuttajia, joten näkymä luovutuspedillä oli tämä väliseinä. /
Here I am, staring the Red Cross add while the blood is flowing to the bag.
I didn’t want to photo the needle in my arm, so here’s the add.
Homma hoidettu kotiin! / All done!
Luovuttajapinssi ja paras A-ryhmä. /
When I donated second time I recieved this donor pin
and card that shows my blood group.
4 people like this post.
Olen nyt keräillyt vanhoja mustavalkoisia polkupyöräkuvia aika monta vuotta. Vaikka niitä on yllättävän vaikea löytää (kuulemma muutkin keräilevät näitä) kokoelmaan on löytänyt tiensä jo parisenkymmentä kuvaa. Niinpä ajattelin että aloitan blogissa uuden postaussarjan jossa esittelen kerran kuussa yhden fillarikuvan. Pahoittelen jo etukäteen kuvien hienoista vääristymistä ja mahdollisia heijastuksia. Suurin osa kuvista on kehyksissä seinällä, enkä halunnut alkaa poistamaan niitä kehyksistä kuvaamista varten.
Aloitetaan sarja tällä kuvalla minulle tuntemattomasta nuoresta miehestä valokuvaamossa. Tapana oli että kuvaamossa oli rekvisiittaa joiden kanssa kuvia otettiin, joten pyörä ei välttämättä ole herran oma. Taustakankaassa näkyy puiden reunustama tie. Hauskaa on että rekvisiitasta ja taustakankaasta huolimatta kuvista silti selvästi näkee että kuva on otettu kuvaamossa eikä aidossa tilanteessa.
Tämä blogiversio kuvasta on hiukan tuhnuinen mutta suurennuslasilla alkuperäistä tutkittuani voin kertoa että nuorukaisella on sormus kuvan perusteella oletettavasti oikeassa kädessä joka pitelee pyörää. Takin taskussa hänellä on jotakin joka näyttää joko kulmasta solmitulta nenäliinalta tai muovipussilta, ensimmäisen ollessa todennäköisempi. Liinan edessä taskusta pilkottaa mustekynä. Valkoiset pilkahdukset kauluksessa ovat oletettavasti napit joista kaulus on napitettu paidan miehustaan. Pilkullista solmiota pitää paikallaan solmioneula.
I have now been collecting black and white bike photos several years. Even though they are not very easy to find (apparently other people collect them too) I have already about 20 photos. So I decided to start new series of posts about these photos. One photo per month. I apologize the slight distortion and possible reflections on the photos. Most of them are framed on my wall and I didn’t want to open the frames for photographying.
Let’s start the series with this photo of this unknown young man in photo studio. The habbit was that studios had some props that could be used for photos, so this bike isn’t necessary his own bike. On the backdrop you can see road, in the middle of threes. Funny thing is that you can always tell that these photos were taken in the studio, not in the real situation.
This blog version of the photo is a bit blurry, but I studied the original with magnifying glass and found out that the guy has a ring on his assumably right hand, which is holding the bike. In the coat pocket he has something that looks like either tied hankerchief or plastic bag, the first being the most likely option. In front of the hankerchief you can see a pen. White dots on the collar are assumably buttons, which button the collar tips to the shirt bodice. Tie pin holds the dotted tie in place.
3 people like this post.
