Tyyli-ikoni Frida / Style icon Frida

Joskus on kiva ottaa pukeutumisideoita julkkiksilta (vaikka henkilökohtaisesti usein pidänkin enemmän ihan tavallisten ihmisten pukeutumistyyleistä). Suurin osa omista tyyli-ikoneistani on valitettavasti siirtynyt jo ajasta iäisyyteen, mutta onneksi netti on kuvia pullollaan. Sieltä voi helposti etsiä omat suosikit olipa se mielikuvitushahmo tai oikea ihminen, oli henkilö elossa tai ei. Yksi omista idoleistani monessakin suhteessa on meksikolainen taidemaalari Frida Kahlo. Frida tunnetaan hyvin mm. yhteenkasvaneista kulmakarvoista ja viiksistä joita hän kieltäytyi nyppimästä pois. Omakuvamaalauksissaan hän vielä tykkäsi usein korostaa molempia. Frida piti myös paljon värikkäistä Tehuantepecin alueen naisten kansallisasuista,  näyttävistä kukkapannoista ja palmikkokampauksista. Näistä erittäin helposti tunnistettavista yksityiskohdista tuli Fridan tavaramerkkejä, ja jälkeenpäin myöskin erittäin kopioituja sekä katumuodissa että catwalkeilla.

Tein jo useampi vuosi sitten näyttävän punaisen kukkapannan Halloween-bileiden meksikolaista sokerikallo-asua varten ja se on ollut käyttämättä kutakuinkin siitä asti. Siksipä päätinkin tänään ottaa esikuvakseni Fridan. Oma versioni on vähän vaatimattomampi sekä palmikon että värien suhteen. Omat hiukseni ovat sen verran lyhyet että nämä eivät riitä koko pään kiertävään palmikkoon (menivät hädin tuskin ristiin niskassa).  Jaa hiukset keskijakauksella kahteen osaan niskaan tai korvallisille, vähän kuin olisit tekemässä saparot. Palmikoi kumpikin puoli omaksi palmikokseen ja kiedo niskan kautta pään ympäri niin pitkälle kuin palmikot riittävät. Kiinnitä palmikot pinnein paikoilleen. Lisää panta ja omatekoinen Frida-look on valmis.  Jos hiukset ovat riittävän pitkät voi kokeilla autenttisempaakin Frida-kampausta. Vaikka suosinkin yleensä vähemmän näyttäviä hiusjuttuja arkisin niin tämä on oikein kiva. Ehkä rohkenen jatkossa käyttää kukkapantaa useamminkin. Palmikko on myös helppo vaihtoehto silloin kun on huono hiuspäivä.

inenglish

Sometimes it’s nice to get outfit ideas from celebrities (even though I personally most of the time prefer the styles from ordinary people). Most of my favourite style icons have passed on long time ago, but thankfully internet is full of pictures. You can easily find your own favourites, no matter if it’s fictional character, real person, alive or dead. One of my own idols, on many levels is Mexican painter Frida Kahlo. She is mostly known of because of her uni-brow and moustache, which she refused to shave off. In her paintings she often even exaggerated them. She also loved colourful outfits of Tehuantepec area women, large floral headbands and braided hair. These became very noticeable part of her style so they are also for that reason very much copied and idolized by street fashion and catwalk designers.

Several years ago I made large red head band for my Halloween party Mexican sugar skull costume. I don’t think I have worn it since then. That’s why I decided today to take Frida as my outfit inspiration. My version is a bit more modest on the colours and braids. My hair is so short that my braids won’t go around the head. They barely cross each other at my neck. Divide your hair into two sections at the back or near your ears, like making pigtails. Braid each side as individual braids, so then you get two braids. Cross them at the neck and twist around head as far as they reach. Use pins to secure them on place. Add floral headband and your homemade Frida look is finished. If you got long enough hair you can also try more authentic Frida hairdo. Even though I usually wear a bit more modest hairstyles I like this very much. Perhaps from now on I dare to wear this more often. Braid is also easy option if you happen to have bad hair day.

fridastyle1

Brodyyripusero – äidiltä saatu, itse muokattu
Meripihka-korvikset – Riikan tuliaiset
Hame, neuletakki, aurinkovarjo ja käsilaukku – kirppis
Broque-kengät – Clarks, Englanti /

Peasant blouse – from mum, altered by me
Amber earrings – Riga souvenir
Skirt, cardigan, parasol & handbag – thrifted
Broque shoes – Clarks, England

fridastyle3

Edestä / Front

fridastyle2

Ja takaa / And back

goofy1

Laitetaan tähän nyt vielä nämä ensimmäiset versiot.  Pyysin isäntää
ottamaan lähikuvan edestä joten siitä tuli tämmönen 
leuan alta
kuvattu otos. Sanoin että eiii kun ylempää. /

Ok, let’s have a look at these photos I got first. I said to hubby: can you
please take a photo of me so he took it under my chin. So I said noooo,
take it higher. 

goofy2

Joten hän sitten otti kuvan ylempää….. miehet! /
So he took a photo higher…. men!

6 people like this post.

Kuvia märälle levylle / Photos on wet plate

Nyt kun Atelieri O. Haapala on pistänyt kabinettikuva-projektinsa pakettiin, pitää tällaisten vintage-henkisistä kuvista innostuneiden henkilöiden keksiä vaihtoehtoisia vintage-kuvaamoita. Yksi erittäin kiinnostava sellainen löytyy Porista, he järjestivät männä viikonloppuna kuvauspäivän Tampereella. Studio 1851 ottaa kuvia märkä-kollodium-tekniikalla, jossa kuva valotetaan suoraan märälle mustalle alumiinilevylle. Kuulostaa aika hurjalta. Minäpä kerron lisää!

Märkä-kollodium-menetelmä keksittiin 1851 ja se oli aktiivisessa käytössä noin kolmisenkymmentä vuotta kunnes paremmat valokuvaustekniikat syrjäyttivät sen vähitellen. Märkälevytekniikoissa kuva valotetaan suoraan kollodiumilla käsitellylle, valoherkistetylle, märälle levylle. Levy voi olla lasia tai esim alumiinia. Levy käsitellään kollodiumilla jonka jälkeen se herkistetään valolle hopeanitraatilla. Tämän jälkeen levy valotetaan kameralla sen ollessa vielä märkä. Jos levy ehtii kuivua, se ei valotu eikä kuvaa muodostu. Lasilevylle valotetusta kuvasta (negatiivi) voidaan valmistaa lähes rajattomasti uusia kuvia paperille, mutta metallilevylle valotettu kuva on ainutkertainen eikä sitä voida toistaa muutoin kuin modernisti skannaamalla alkuperäinen kuva. Metallilevylle kehitettynä negatiivia ei jää jäljelle vaan lopputuloksena on yksi ainoa positiivikuva.

Satunnaisena valokuvauksen harrastajana erilaiset vanhat kuvaustekniikat kiinnostavat, vaikka harvemmin itse enää harrastemielessä kuvaankaan muuten kuin blogia varten. Itse pidän kovasti tämän tekniikan kontrastisuudesta ja siitä miten se saattaa paljastaa kuvasta yllättäviä asioita, kuten piileviä pisamia kuvattavan kasvoilla. Vaikka kuvat ovatkin mustavalkoisia, näissä kuulemma värit toistuvat vähän eri tavoin kuin tavallisessa mustavalko-kuvassa. Esim keltainen ja kirkas punainen näkyvät voimakkaammin kuin tavallisessa mv-kuvassa. Isäntä näyttää kuvissa harmaahapsisemmalle kuin luonnossa, minä taas tummakutrisemmalle kuin oikeasti. Kokemuksenakin kuvaus poikkesi tavallisesta sillä kuvattava pääsee näkemään miten kuva todella muodostuu alumiinilevylle ja kuvaajat samalla selittävät prosessin kulkua.

inenglish

Now when Atelieri O. Haapala has finally finished and packed up their cabinet photography project, people who love vintage style portraits must find other options for vintage style photo studios. One rather interesting is located in Pori, they arranged photo shoot last weekend in Tampere. Studio 1851 is using wet-collodion process for photos. Photo is exposed directly on wet black aluminium plate. Sounds rather wild don’t you think. Let me tell you more!

Wet-collodion process was invented in 1851 and it was in active use in about 30 years untill more advanced techniques overtook the photography business. On wet plate process the photograph is being exposed directly on wet plate which has been covered with collodion solution and then treated with silver nitrate to make it light sensitive. Plate can be glass or even aluminium. Then plate is exposed in a camera while still wet. If plate dries, photo does not expose. When photo (negative) is exposed to glass plate, it’s possible to make almost infinite amount of paper photos with that. But when it’s exposed to metal plate, it is unique and cannot be replicated except by modern methods, scanning original to computer and printing it. There won’t even be a negative left, there will be only one, positive photo.

As an accidental hobby-photographer I’m interested in old photography techniques, even though I don’t really photograph much these days except for the blog. I like very much how this particular technique shows lots of contrast and how it might even reveal surprising things, like hidden freckles on models face. Even though photos are black and white, apparently they show colours in a different way than ordinary black and white photos. For example yellow and bright red show darken than usual. Hubby looks much more gray on the hair than he really is and I seem to have much darker hair than I really do. As an experience this was also quite different than usual photo shoot would be. You get to see how the photo really appears on the aluminium plate and photographers talk you through the whole process.

wetplatephoto1

Isäntä poseeraa, eli nojaa päätään niskatukeen sillä valotusaika oli hurjat
kuusi sekuntia kun normaalisti puhutaan sekunnin kymmenes- tai sadasosista. /
Hubby posing, aka leaning his neck on neck rest. Exposure time was outrageous
six seconds, when usually it’s about tenths or hundreds of a second.

wetplatephoto2

Tämä on kai sitä kollodiumia, mikäli ymmärsin oikein. /
I assume this is collodion if I understood correct. 

wetplatephoto3

Ja nämä mustat levyt ovat kuvapohjia joille kuva valotetaan ja sitten kehitetään. /
And these black plates are the photo base where it’s first exposed and then developed on. 

wetplatephoto4

Siellä ne huuhtoutuvat ritirinnan. /
Photos are now rinsing side by side. 

wetplatephoto5

wetplatephoto6

Ja tässä nämä valmiit kuvat nyt ovat. Epätasaiset reunat johtuvat siitä miten kehiteaine
on 
osunut kuvan pintaan. Vinot raidat ovat ehkä levyn pinnassa olevaa tekstuuria,
en tiedä 
vielä varmaksi kun saamme varsinaiset fyysiset kuvat vasta loppuviikosta. /
And here are the final photos. Uneven edges are due to how the developer spreads
around the photo. Diagonal stripes are perhaps the surface texture of the plate, 
I’m not sure yet, because we will get the actual photos by end of the week. 

4 people like this post.

Ostoksilla Riikassa / Shopping in Riga

Viimeinen osa Riika-postauksia tulee tässä. Blogin pidempiaikaiset lukijat jo tietävätkin että en hirveästi harrasta nykyään shoppailua. Yleensä ostan matkoilta vintagea tai kirjoja, mutta koska latvian kieli ei kovin hyvin meikäläiseltä taitu, ei tällä kertaa tullut yhtään kirjoja kotiin. Vintagekauppoihin en ehtinyt edes perehtyä. Vaikka Latvia onkin monessa suhteessa edullinen maa matkustaa niin ostoksien tekeminen siellä ei kuitenkaan ole hirveän halpaa. Sen verran mitä nyt vähän ostoskeskuksessa vilkuilin niin vaatteet ja kengät ovat aikalailla samoissa hinnoissa kuin Suomessa, osin ehkä turismin vuoksi.

Poikkesimme koko matkaporukan voimin yhdellä romutorilla missä myytiin pääasiassa metalliromua ja käytettyä elektroniikkaa. Osuimme kojulle missä oli myynnissä gramofoneja, hinnat olivat kutakuinkin Suomen luokkaa. Sama juttu muutaman muun kiinnostavan esineen kohdalla. Ja myyjät toki erottavat suomalaiset turistit, joten hinta saattaa olla meille toinen kuin paikallisille. Tinkiä toreilla tietysti voi ja kannattaakin.

Jos ihmettelette miksi Riikassa ja Latviassa on niin paljon kukkatoreja, syy on hyvin yksinkertainen. Latviassa ei kuulemma ole soveliasta mennä vierailulle viemättä isäntäperheelle kukkia. Vuodenajasta huolimatta toreilla näkyi jo runsaita kukkakojuja jotka houkuttelivat värikkyydellään. Harmi vain että leikkokukat eivät olisi selvinneet pitkästä kotimatkasta hengissä. Kukat olisivat olleet erittäin edullisia, lähes ilmaisia suomalaiseen hintatasoon verrattuna.

Tuliaiset
Oppaan mukaan Riikasta kannattaa ostaa tuliaiseksi kahta asiaa: meripihkaa ja Riikan balsamia. Meripihka lienee kaikille tuttu ainakin nimeltä, mutta Riikan balsami saattaa olla lukijoille outo. Itsekään en ollut siitä kuullut aiemmin. Se on erittäin vahvaa yrteistä valmistettua alkoholia jota saa Riikassa (ja luultavasti ympäri Latviaa) lähes mistä tahansa. Siellä kun myydään alkoholia ruokakaupoissa. Riikasta löytyy myös erityinen Black Magic-kahvila jossa sitä voi nauttia viehättävässä ympäristössä sellaisenaan tai erilaisiksi herkuiksi valmistettuna. Kahvila on entinen apteekki ja sen sisustus on säilytetty pitkälti alkuperäisenä. Kävelimme kahvilan ohi, mutta emme ehtineet poikkeamaan sisään kun opas jo johdatti meidät seuraavaan kohteeseen. Meripihkaa taas voi ostaa lukemattomista meripihka-puodeista joita löytyy mm. vanhasta kaupungista useita. Valikoimaa on moderneista koruista perinteisempiin malleihin. Erityisen henkeäsalpaavia ovat camee-korujen tapaan kaiverretut meripihkamedaljongit ja rannekorut. Erikoisimmat meripihkakorut taas olivat valkoisiin koristeellisiin nahkapohjiin ja nauhoihin istutettuja.

Ruoka
Syöminen on Latviassa edullista. Ruokapaikkoja löytyy monenlaisia ja niissäkin hintataso vaihtelee, mutta pääasiassa kaikki on varsin edullista. Aikamoinen nähtävyys on jättikokoinen ravintola Lido (joita muuten löytyy myös Tallinnasta). Ruokatiskejä riittää silmänkantamattomiin. Itse en päässyt edes tiskilinjaston loppuun kun tarjotin oli jo täynnä. Tiskiltä valitaan oman maun mukaan kaikkea mahdollista liha-, kala- ja kanaruuista kasvislisäkkeisiin, salaatteihin ja jälkiruokiin. Kahden ihmisen erittäin täyttävät ruoka-annokset ja tuopillinen olutta maksoivat 17 €. Lämpimät ruuat annostellaan tiskistä lautasille (kuten Ikean ravintolassa) joten kannattaa varautua siihen että jos ei erikseen sano että haluaa vain vähän saattaa saada koko lautasellisen. Esim minä sain vahingossa koko lautasellisen paistettuja perunasuikaleita vaikka halusin vain vähän pihvini kylkeen. No, annos oli ainakin riittävä, eikä lautasellisesta perunaa mielestäni veloitettu sen enempää kuin pienemmästä annoksesta. Tällainen tarjoilutapa näyttää muutenkin olevan suosittu etenkin lounasruokapaikoissa, se voi tuntua hassulta jos oppilaitosruokailu ei ole ihan tuoreessa muistissa. Suomessa kun on niin totuttu tuohon noutopöytätyyppiseen lounasruokailuun. Mitä tulee erityisruokavalioihin niin Latviassa taitaa sellaiset olla vielä aika lapsenkengissään.

Meripihka
Kivettynyttä havupuun pihkaa. Yleisimmät värit ovat keltaisen sävyt, ruskea ja punainen, mutta myös mustaa, vihreää ja harvinaista sinistä meripihkaa on olemassa. Meripihkan erikoiset ominaisuudet ovat että se kelluu suolavedessä, siksi sitä voi joskus löytää huuhtoutuneena merenrantaan, ja että se sähköistyy hangattaessa. Meripihkan kreikan kielinen nimi on elektron, josta johtuukin monien kielten sähköä tarkoittava sana.

Riikan balsami
24 erilaisesta yrtistä valmistettu vahva likööri. Sen resepti on säilynyt samana jo yli 250 vuotta. Paikalliset nauttivat sitä mielellään kuumissa juomissa, kuten mustaherukkamehun kanssa. Sitä voi käyttää myös ruuanvalmistukseen kuten suklaajälkiruokien mausteena tai kastikkeessa.

inenglish

Last part of my Riga posts is here. My longterm readers already know that I don’t really do much shopping these days. Usually I bring back vintage or books, but because my Latvian language is far from fluent, this time I didn’t buy any books. I didn’t even have time to investigate vintage shops. Even though Latvia is more than affordable country to travel, shopping is not necessarily very cheap. The little I had a look in the shopping center, clothes and shoes are not very cheap. They are pretty much the same price range than in Finland, partially probably because tourism.

Our whole travel group dropped by at one junk market where they mainly sell metal scarps and used electronics. We found a stall selling old gramophones. Prices for them were pretty much the same than in Finland. Same thing with couple other items we looked at. And sellers do recognize Finnish tourists, so prices are probably higher for us than locals. Of course it’s possible to bargain on markets, and you should aswell.

If you wonder why in Riga and Latvia there is so many flower markets and stalls, the reason is very simple. Apparently in Latvia it’s not appropriate to go for a visit without flower bouquet. Despite of early season, there was already flower stalls, luring people with all the colours. Too bad flowers would not handle the long journey home very well. Flowers would have been very cheap, almost free compared to Finnish prices.

Souvenirs and gifts
According to our tour guide, there’s two things you should buy from Riga: amber and Riga balsam. I assume amber is familiar to most readers, but Riga balsam might be unknown to most. I haven’t heard of it before myself. It is very strong liquer made of herbs. It’s easily available all round Riga (and probably whole Latvia too). They do sell strong alcohol in food shops, unlike here in Finland. There’s also special Black Magic cafe in Riga, where you can drink balsam in authentic environment. Cafe is old pharmacy, and interior is mostly original. We walked past the cafe, but we didn’t have time to pop in because guide was already taking us to the next location. Amber you can buy from most souvenir shops and there are several special amber shops around old town. There’s wide range of jewellery, from modern to more traditional style. Most breathtaking amber jewellery were cameo-style carved pendants and bracelets. Most unusual ones were pieces of amber set on white leather base and braids.

Food
Eating is very affordable in Latvia. There’s many types of food places and prices vary of course, but mainly everything is quite cheap. Quite a sight is massive restaurant called Lido. There are food counters as far as you can see. I didn’t even got to the end of the counters when I already had my tray full. You can choose anything from meat, fish, poultry, vegetable, sallads, puddings etc. Meal for two people plus one beer was 17 €. Warm meals are portioned on your plate (like in Ikea restaurants) so prepare yourself for letting them know how much you want. Otherwise you might end up with full plate of one stuff. Like I did because I wasn’t prepared so I got one full plate of fried potato slices, when I just wanted little bit as a side dish with my burger. Well, atleast it was really filling meal, and they didn’t charge extra for the amount (atleast I don’t think so). This way of serving food is a bit odd to us Finns, we are so used to the buffet style lunch restaurants these days. When it comes to special diets, I think they are not very much taking under consideration in Latvia.

Amber
It’s fossilized tree resin. Most common colours are different shades of yellow, brown and red, but there is also black, green and rare blue amber. Special properties of amber are that it floats in salty water, that’s why it can sometimes be found on beaches, and that it gets static when rubbing it. The Greek name for amber is electron, where many languages get the word for electricity.

Riga balzam
Strong liquer made of 24 different herbs. Recipe has been the same over 250 years. Locals like to drink it hot, like with hot black currant juice. You can also use it in cooking, like for chocolate puddings or sauces.

riga31

riga32

rigashopping

Riikan tuliaiset: meripihka-korvakorut ja Riikan balsamia. Perinteisesti balsami
myydään savipulloissa joita saa montaa eri kokoa, tässä minikokoinen. Ostimme
isomman pullon mustaherukanmakuista ja muutaman näitä pieniä perinteistä makua. /
Riga souvenirs: amber earrings and Riga balzam. Traditionally balsam is sold in
clay bottles and you can get many different sizes, this is mini-size. We bought big
bottle of black currant flavour and couple of these mini ones with original flavour.
 rigasouvenir

Pitäkää vaikka pöhkönä, mutta minusta on hauska tuoda matkoilta myös esitteitä,
pääsylippuja ja muuta ilmaista sälää. Alkuperäinen tarkoitukseni on ollut koota niistä
valokuva-matkapäiväkirjoja, mutta koska nykyään tuo valokuvien printtaus on vähän
niin ja näin niin toistaiseksi suurin osa näistä makoilee mukavasti rasiassa toisten
kaltaistensa seurassa. /
You might think I’m a nutcase, but I think it’s fun to bring also all sorts of leaflets,
tickets and other freebies from our travels. My original idea was to put these together
with photos as a travel journal, but because printing photos these days is not very
common/popular in general, these have just ended up piling comfortably in a box
with other similar items. 

3 people like this post.

Riikan radio- & tvtorni / Riga radio & tv tower

Jūrmalan jälkeen pääsimme käymään Riikan eräistä näkyvimmistä Neuvostoaikain reliikeistä: tv- ja radiotornissa joka on EU:n korkein rakennelma, reilut 360 metriä. Torni on rakennettu 1979-1989 Neuvostoliiton keskushallinnon rahoituksella. Radiolähetykset tornista tosin alkoivat jo vuonna -86. Vaikka tornin oppaalla ja meillä ei ollut montaakaan sanaa yhteistä kieltä, onnistui hän kertomaan meille, että siihen on käytetty venäläistä terästä, virolaista dolomiittia ja suomalaista graniittia. Vierailupäivänä tornin masto oli pilvipeitteen keskellä. Näköalatasanteelle päästään vinon tukipilarin sisällä kulkevalla hissillä (hissi on itseasiassa kahdessa pilarissa, mutta saimme käyttää vain toista). Näköalatasanne on 98 metrin korkeudessa ja hissimatka sinne kestää 42 sekuntia. Päivä oli varsin tuulinen, joten tällainen yliherkällä tasapainoaistilla varustettu tunsi kyllä jokaisen tornin liikahduksen. Voitte kuvitella miten kuljin näköalatasanteella hiukkasen hoiperrellen. Maisemat tornista olivat upeat yli kaupungin. Ja pakko myöntää että vaikka neukku-arkkitehtuuri on pääasiassa varsin rumaa niin jokin siinä karuudessa viehättää.

inenglish

After visit to Jūrmala we went to see one of the most visible relics of Soviet era: radio and tv tower of Riga. It is the tallest building in EU, over 300 meters. Tower was built during 1979-1989 with the finances from Soviet Union central administration. Allthough the radio transmissions started already in -86. Even though the tower guide and us didn’t really have many words of common language, she managed to tell us that it’s made with Soviet steel, Estonian dolomite and Finnish granite. The top of the tower was covered in clouds when we visited. There’s a lift inside one (two actually, but we were allowed to use just one) of the angled supportive pillars and it takes you up to the observation platform, which is 98 meters above sea level. Trip in a lift to the observation platform takes 42 seconds. Day of our visit was very windy so a person with very delicate balance sense, like moi, can feel every move the tower makes in the wind. You can imagine I was wobbling around on the platform like I was a bit tipsy. View over the town was amazing though. And I have to admit, even though Soviet architecture is mainly pretty ugly, there is a certain lure to it.

riga44

riga42

riga43

riga45

Isäntä tässä osoittaa pienoismallista näköalatasanteen sijainnin suhteessa
koko torniin. Emme siis käyneet edes koko tornin puolivälissä. /
Hubby here pointing the location of the observation platform on the model,
in relation to the whole tower structure. So we didn’t even go half way. 

riga49

Näköalatasanteen erikoiset valot olivat jostain syystä kiehtovat. /
Unusual lights on the platform were quite appealing for some reason. 

riga48

riga47

Korkea rakennus vasemmalla on tyhjillään oleva uutistoimisto-rakennus, sen
vieressä oleva 
vaalea kolmiomainen rakennus on uusi Latvian kansalliskirjasto,
musta rakennus keskellä  
taas on Latvian tv. /
Tall building on the left is the empty press agency building, next to that
is the triangular 
white building which is new Latvian National library,
black building in the middle 
is Latvian tv.

riga46

riga58

Kuvan keskellä näkyvä suuri rakennus on Tiedeakatemia, vasemmassa
laidassa näkyvät pienet kaaret ovat Riikan kauppahallit. Daugava-joen
yli kulkee viisi siltaa, tässä niistä yksi. /

Large building in the center of the photo is Science Academy, 
the tiny arches on the left side are the Riga market halls. There is
five bridges over river Daugava, here is just one. 

3 people like this post.

Pussi kärkitossuille / Pouch for pointe shoes

Kärkitossutekniikan intensiivikurssin nyt alkaessa ajattelin vihdoin tehdä tossuille oman pussin. (Oikeastaan kurssin piti alkaa jo keskiviikkona, mutta opettajan sairastumisen johdosta alku siirtyy viikolla.) Törmäsin Instagramissa tosi nätteihin pitsisiin tossupussukoihin ja sitten kun kangaskaupan palalaarin äärellä tuli vastaan täydellinen pitsi niin pussin kohtalo oli sitä myöten sinetöity. Tossupussin on hyvä olla ilmava jotta tossut eivät hikisinäkään ummehdu ja kuivuvat nopeasti vaikka ne unohtaisi tuntien jälkeen pussiin. Itse pussi on aivan perusmallinen suorakaide kiristysnauhalla. Peruspussin ilmettä ja fiilistä voi korottaa pykälän ylöspäin valitsemalla näyttävän kankaan ja ompelemalla saumat pussiin. Pussiin ompelu tekee saumoista myös kestävämmät, etenkin pitsikankaassa. Koko hommaan meni vain kymmenisen minuuttia.

inenglish

Now when my intensive pointe shoe technique course is starting, I finally decided to make a pouch for my pointe shoes. (Actually it was supposed to start already on Wednesday, but teacher got ill, so it was postponed for next week.) I saw a picture of pretty lace pouch on Instagram and then I bumped into very pretty lace at my local fabric shop so the decision was sealed. Pointe shoe pouch has to be quite airy so that sweaty shoes don’t get bad odors and they dry quickly, even if they are forgotten in the bag after the classes. Pouch itself is pretty basic rectangular with drawstring. You can upgrade the look and feel of the pouch by choosing fancy fabric and doing french seams. French seams also make it a bit sturdier, especially if the fabric is lace. This only took about 10 minutes to make.

pointepouch1

pointepouch2

pointepouch3

 

8 people like this post.

Jūrmala

Latvian matka osa kaksi. Tiistaina oli vuorossa päiväretki Jūrmalaan. Jos olet käynyt Hangossa, Pärnussa tai Bathissa niin tiedät millainen paikka Jūrmala on. Se on 15 pikkukylästä koostuva kylpyläkaupunki jossa rikkaat viettivät (ja viettävät edelleen) kesälomiaan upeissa pitsihuviloissa. Kaupungin jokaisessa pienessä kylässä on oma rautatieasemansa. Suuri osa upeista vanhoista rakennuksista on säilynyt ja jos näet talon seinässä sinivalkoisen viirin kuvan, se tarkoittaa sitä että rakennus on suojeltu eikä siihen saa tehdä muutoksia. Kuulemani mukaan sekä Virossa että Latviassa vanhat rakennukset on muutenkin suojeltu niin että niitä ei saa purkaa, tai jos purkaminen on ainoa vaihtoehto, tilalle on rakennettava alkuperäisen tyylinen talo. Ikävä kyllä Jūrmalan päivänä  sataa tihutteli ja tuuli kovaa, ei se paras keli kylpyläkaupunkiin ja hiekkarantaan tutustumiseen. Aikainen kevät ei muutenkaan ehkä ole paras ajankohta kesäkaupungin kiertelyyn. Näimme kuitenkin koko joukon erittäin kauniita huviloita. Tiistain retkellä opas onneksi kertoi myös muita kiinnostavia faktatietoja kuin luetteli vuosilukuja ja arkkitehtonisia yksityiskohtia.

Jūrmalan kylissä asuu oppaan mukaan hieman erilaisia asukkaita. Upeimmat huvilat ovat omalla alueellaan ja ne ovat pääosin uusrikkaiden venäläisten omistuksessa. Toisessa kylässä on huviloita Latvian omalla kermalla kuten poliitikoilla ja julkkiksilla. Latvian keskiluokan kesähuvilat ovat näistä vaatimattomampia omalla alueellaan. Näillä alueilla huvilat ovat suuren osan vuodesta tyhjillään. Ja kun sanon “tyhjillään” se tarkoittaa että huvila joko on todellakin tyhjillään, tai sitten siellä asuu henkilökunta huolehtimassa kiinteistöstä kun omistajat eivät ole paikalla. Ja sitten ovat vielä ne kylät joissa asuvat Jūrmalan vakituiset, ympärivuotiset asukkaat. Turistioppaan sanoin tämä. Hänestä tuntui olevan hirveän tärkeää korostaa miten kurjaa ja köyhää kaikilla Latviassa on. Ajoittain olo oli hieman vaivautunut kun alkoi tuntua sille että tässä ollaan kroisosia kun meillä on varaa lähteä ulkomaanmatkalle, vaikka ei tässä itsekään Suomen mittapuulla mitattuna olla edes keskituloisten kastissa. Mielestäni tuollainen ei ole turistioppaan tehtävä tai asia ollenkaan. Muutoin kiertoajelut olivat kyllä ihan jees.

PS. Pahoittelen kuvien tuhnuisuutta, ulkona sataa tihutti ja suurin osa kuvista on otettu märän bussin ikkunan läpi, vauhdissa.

inenglish

Latvia trip part two. Tuesday we had scheduled visit to Jūrmala. If you have visited Pärnu, Hanko or Bath, you pretty much know what Jūrmala is like. It is seaside and spa town where rich people used to spend (and still are spending) their summer holidays in fabulous summer villas. Town consists of 15 small villages which each have their own train station. Majority of the magnificent old buildings are still existing. If you see white and blue sign on the wall of a building, it means you can’t make any alterations to that building, it is protected. I have heard that in both Latvia and Estonia, old buildings are somewhat protected and it’s not allowed to take them down unless it’s the absolutely only option. If you take that kind of building down, you have to build replica of it. So you can’t replace two-floor wooden building with five-floor concrete one. Unfortunately Jūrmala was rainy and very windy, not the best weather to see the spa town and white beach. Early spring is not the best possible time to see the summer town anyways. We did see some rather fancy villas though. And thankfully the guide was telling more interesting stories this time, rather than just listing dates and architectural details.

According to our tour guide, there are different kind of people living in these small villages of Jūrmala. Most flamboyant villas are on their own area and they are mostly owned by nouveau riche Russians. On the other village there are villas for the Latvian creme de la creme, like politicians or stars. Latvian middle class have summer houses on a bit more modest area. Most of these houses are empty great part of the year. And when I say “empty” it means that they are either genuinely empty, or there are living the staff taking care of the premises when owners are away. And then there are those villages where the ordinary permanent Jūrmala recidents live. All this according to our tour guide. It seemed quite important to her to highlight how poor everyone in Latvia are and how miserable it is to live there. At times we felt slightly uncomfortable, because it was starting to feel that we are really wealthy when we got money to travel abroad. But we are not even in the middle range of income in Finnish standards. I don’t think that kind of thing is part of tourist guides job or business at all. Otherwise our tours were quite ok.

PS. I apologize about the bad photo quality, it was a bit rainy and most of the photos were taken through wet coach window, on the move.

jurmala1

jurmala2

jurmala3

jurmala4

Yksi Jūrmalan kuuluisimmista huviloista on tämä Villa Marta. Alkuperäinen, tässä
kuvassa näkyvä huvila on rakennettu 1928, mutta nykyinen huvila käsittää lisäksi
paljon laajemman modernin osan uima-altaineen, tenniskenttineen ja kirjastoineen.
Kuvia sisältä voitte katsoa vaikka Sothebyn sivulta.  /
One of the most famous villa’s in Jūrmala is this Villa Marta. Original villa, seen
in this photo was built in 1928, but the current whole villa consists also of
modern, much larger area with pool, indoor tennis court, library etc. More
photos 
from the villa you can see on Sotheby page

jurmala5

jurmala6

Moderni arkkitehtuuri on Latviassa varsin jännittävää. /
Modern architecture is rather interesting in Latvia. 

jurmala7

Monet huviloista ovat myynnissä (taisi peräti yksi hotellikin olla myytävänä),
kuten tämä rapistunut sata-ikkunainen tornihuoneinen huvila. /
Many of the villas are for sale (I think even one of the hotels was too),
like this scruffy villa with hundred windows and tower room.

jurmala8

jurmala9

jurmala10

Yksi rautatieasemista muistuttaa aaltoa. /
One of the train stations resembles wave. 

jurmala11

jurmala12

Uimaranta oli kylmä, märkä ja tuulinen. /
Beach was cold, wet and windy. 

jurmala13

Tällä merkillä varustetut talot ovat suojelukohteita. /
Houses marked with this sign are protected and can’t be changed. 

3 people like this post.

Riika / Riga

Nyt voisi olla sopiva hetki kertoa meidän taannoisesta matkastamme. Tällä kertaa reissasimme perinteisellä ryhmämatka-metodilla ja vietimme alkuviikon tuulisessa ja hieman sateisessakin Riikassa, Latviassa. Matkaan lähdimme bussilla aikaisin sunnuntai-aamuna, otimme lautan Helsingistä Tallinnaan ja ajoimme linjabiilillä Tallinnasta Pärnun kautta Riikaan. Bussimatka kesti noin 7-8 tuntia parin pysähdyksen kera (yksi lyhyt, yksi pidempi paussi).

Latvia on vastakohtaisuuksien maa jossa ero rikkaiden ja köyhien välillä on näkyvä. Neuvostovallan vaikutus näkyy siellä etenkin visuaalisesti edelleen vahvasti, osin johtuen siitä miten rankasti 2008 alkanut lama koetteli Latviaa. 90-luvun lupaava talouskasvu katkesi kuin seinää ja se on jättänyt näkyvän arven Latvian ja Riikan julkisivuun. Monet rakennukset ovat Riikassa täysin tyhjillään ja se onkin urbaanien löytöretkeilijöiden unelmakohde. Osa jopa uusista rakennuksista on jäänyt rempalleen kun raha on loppunut kesken. Tästä kertoo omaa tarinaansa mm. neljän pilvenpiirtäjän asuntokompleksi joista kaksi valmistui ja kolmas jäi keskeneräiseksi luurangoksi. Neljättä ei koskaan alettu rakentaa. Useat käytössäkin olevat rakennukset ovat ainakin ulkoa varsin huonokuntoisia vaikka kaupungissa onkin kaikkialla käynnissä kunnostustöitä. Tavallinen näky kaupungissa ovatkin huputetut rakennukset jotka joko odottavat kunnostusta tai ovat parhaillaan remontissa.

Arkkitehtuurissa on selvästi erotettavissa kaudet ennen, jälkeen ja Neuvostovallan aikana. Itseäni viehättää suuresti sekä Virossa että Latviassa näkyvä leikkimielinen arkkitehtuuri ja rakentaminen. Talot eivät ole välttämättä kovin symmetrisiä tai tarkkaan harkitun muotoisia vaan niissä voi olla outoja kulmia ja epäsymmetrisiä muotoja. Omakotitaloissa erottuvat vahvasti suomalaisesta tyylistä poikkeavat erikoiset värivalinnat kuten myrkynvihreä ja voimakas turkoosi tai vahvat karkkivärit. Virolaisille omakotitaloille tyypilliset pyöreät eteis- tai käytäväikkunat löytyvät myös latvialaisesta omakotitalorakentamisesta.

Riika & Latvia
– Latvia on EU:n köyhin valtio
– maa on alavaa ja sillä on pitkälti merenrantaa ja upeita hiekkarantoja
– maan pääkaupunki on Riika
– työväestön keskikuukausiansio on noin kolmannes suomalaisesta, vähän päälle 650 €
– Latvia itsenäistyi ensimmäisen kerran 1918, mutta joutui Neuvostoliiton haltuun 1940
– maan väestö vähenee jatkuvasti alhaisen syntyvyyden, luonnollisen poistuman ja maastamuuton johdosta, 1990 väestön määrä oli noin 2,5 miljoonaa, nyt alle miljoonan
– Riikan vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde
– Riika-joki josta kaupunki saa nimensä on kuivunut ja sen paikalla on nykyään tie
– Daugava-joki virtaa kaupunkin läpi ja sen suistossa on myös Riikan merisatama

Nähtävyydet
Maanantaina ohjelmaan kuului kiertoajelu ja -kävely Riikassa. En ehtinyt saada hirveästi vinkkejä matkaa varten, mutta kaveri vinkkasi Art Nouveau-tyylisestä alueesta vanhan kaupungin vieressä. Tämä alue sisältyikin kiertoajeluun, joten emme sitten enää erikseen lähteneet sinne kävelemään, vaikka sieltä olisi löytynyt upea Art Nouveau-museo. Museo siis jäi tällä kertaa meiltä väliin. Vanhassa kaupungissakin on paljon näyttäviä rakennuksia ja kiinnostavaa nähtävää. Meillä ei ollut omatoimiselle kiertelylle hirveästi aikaa etukäteen sovitun matkaohjelman lisäksi. Kiertoajelu oli omaan makuuni hivenen tylsähkö, sillä opas ei kertonut juuri lainkaan kiinnostavia anekdootteja, vaan luetteli valtavasti vuosilukuja ja historiallisia faktoja, listasi arkkitehtonisia tyylisuuntia ja nimiä niin nopeaan tahtiin ettei perässä tahtonut pysyä. Mieleen jäi kuitenkin tarina Pyhän Jaakobin kirkon kellosta, joka tarinan mukaan soi vain kolmessa tapauksessa: kun kaupunkia uhkaa vihollinen, kaupunkia uhkaa tulva tai kun uskoton vaimo kävelee kirkon ohi. Tarinan mukaan paikalliset naiset kyllästyivät jatkuvaan kellon soimiseen ja ottivat sen alas tornista. Nykyisellä kirkonkellolla ei kuulemma ole sellaisia ominaisuuksia vaan se soi ainoastaan kirkonmenojen aikaan.

riga1

Koska Riikan baletti on jokseenkin kuuluisa tanssiteatteri, olin etukäteen tarkistanut olisiko matkan aikana baletti-esityksiä. Niitä ei kuitenkaan sopivasti matkalle osunut (sunnuntaina olisi ollut, mutta saavuimme niin myöhään, että emme olisi sinne ehtineet). Sunnuntai-iltana kuitenkin bongasin matkailulehdestä, että Riikassa vietetään parhaillaan kansainvälistä baletti-festivaalia jonka gaala-ilta sattui juuri maanantai-iltaan. Lippuja sai kuin saikin vielä ovelta joten pääsimme äidin kanssa katsomaan kansainvälisiä balettitähtiä Kiinasta, Ukrainasta, Ranskasta, Virosta ja tietenkin Latviasta. Vuonna 1863 valmistunut Latvian kansallinen Ooppera & Baletti on rakennuksenakin erittäin vaikuttavaa nähtävää koristeellisine kattoineen ja kultauksineen. Meistä poiketen liput kannattaa kuitenkin varata etukäteen, vaikka riikalaisilla näyttäisikin suurimmaksi osaksi olevan tapana hankkia liput vasta tapahtumapäivänä, tosin kuin Suomessa. Lippujen hinnat näyttävät olevan ainakin baletteihin todella edullisia, 5-35€. Gaalaan liput olivat hiukan kalliimpia.

riga2

Riikan musta kissa
Kuljeskellessasi Riikassa, saatat huomata siellä täällä kuvia mustasta kissasta. Se on eräänlainen Riikan symboli ja tarina sen synnystä menee näin: Vuosia ja vuosia sitten saksalaiset kauppiaat saapuivat Riikaan tekemään kauppaa ja perustivat kauppiaiden killan. Eräs latvialainen menestyksekäs kauppias halusi kovasti liittyä kiltaan mutta he eivät hyväksyneet jäsenikseen muita kuin saksalaisia. Tästä suivaantuneena latvialainen kauppias pystytti talonsa katolle mustan kissan kuvan joka pyllisti kohti saksalaisten kauppiaiden kiltaa joka oli vastapäätä latvialaisen kauppiaan taloa. Kauppiaat toki arvasivat kissan todellisen tarkoituksen ja käskivät latvialaista kauppiasta kääntämään kissan oikein päin. Tarina on kuulemma vain hauska tarina, mutta kissasta tuli kansan idoli. Todellisuudessa musta kissa on ainoastaan talon näyttävä kattokoriste. Se on edelleen olemassa ja sen voi löytää kuljeskelemalla vanhan kaupungin katuja.

Postauksesta uhkaa tulla kilometrin mittainen, joten teen shoppailusta, Jūrmalasta ja Riikan Radio- ja tv-tornista erilliset postaukset. Kuvia on muutenkin jo järjetön määrä enkä osaa enää tästä karsia vähemmäksi. Huomaatte että rakennuksissa yksityiskohtien määrä on käsittämätön. Osa kuvista on vähän heikkolaatuisia koska ne on kuvattu bussin ikkunasta, mutta yritin silti valita edustavimmat mahdolliset.

inenglish

This might be a good time to tell you about our recent trip. This time we chose the traditional group travelling style. Our coach left early Sunday morning towards Helsinki where we took the ferry over to Tallinn, Estonia. Then our couch drove us via Pärnu to Riga in Latvia. Drive from Tallinn to Riga was about 7-8 hours with two stops (one short, one long break).

Latvia is the country of large opposites. Gap between rich and poor is quite visible. The affect of Soviet Union is very visible still, especially visually. One reason for it is the depression of 2008. Promising growth on economics was cut short,and left visible mark on the country. Many buildings in Riga (and whole Latvia) are left empty and crumbling down, so it is the dream land for urban explorers. Even some of the new buildings are left on their own devices when money run out.  For example the apartment building complex of four tower buildings tells the rough story: two of them were built, third is left as a skeleton and fourth was never even started. Even many buildings which are still in use are rather run down and in bad shape, atleast on the outside, even though there is lots of renovation going on in Riga. Common sight on the city are buildings covered in sheets, either waiting or under renovation. In the architecture you can clearly see the three periods, before, after and during the Soviet era. I am very much appealed by the playfull and fun architecture of Estonia and Latvia. Houses are not necessary very symmetrical or even look very much “designed”. There can be odd shapes and weird angles and such. Colour choises in private housing differs very much from Finnish style, loads of bright turquoise, mint green and bright candy colours. The typical Estonian round porthole-style hallway windows are popular in Latvia too.

Riga & Latvia
– Latvia is the poorest country in EU
– land is relatively flat and there is long seashore and beautiful beaches
– capital of Latvia is Riga
– average monthly salary is very low, only little over 650 €
– first time Latvia became independent in 1918, however Soviet Union joined Latvia into their regions in 1940
– population of Latvia is decreasing every year due to small birth rate, large death rate and large outgoing immigration, in 1990 population was over 2,5 million, now it’s less than one million
– old town of Riga is UNESCO World Heritage Site
– Riga river, where city gets it’s name has dried and there is now a road
– Daugava river runs through the city and Riga’s sea harbour is on it’s delta

Sightseeing
Our schedule for Monday included guided tour in Riga. I didn’t really get much trips for Riga, but my friend tipped me about Art Nouveau area nearby the old town. This area was included in our tour, so we didn’t bother walking back there afterwards, even though there would have been amazing Art Nouveau museum. So we missed the museum this time. There’s also lots of amazing buildings in the old town and lots of interesting things to see, but we didn’t have that much time of our own after scheduled things. The tour was slightly boring to me, because the guide was just listing very fast loads of dates and historical facts, instead of interesting anecdotes. However one funny story caught my ears. There’s a St Jacob’s church, which has a famous bell tower. According to the legend bell only tolls in three cases: when there’s enemy approaching the town, when flood approaches or when unfaithful wife walks past the church. And so the story goes that local women got so bored with the constant bell sounds they took the bell down. Apparently the current bell does not hold these kinds of magical powers but it only tolls when there’s a service on.

riga3

Ballet in Riga is somewhat famous dance theater, so I checked in advance if there was any ballet going on. Unfortunately there wasn’t any shows on suitable dates (there would have been one on Sunday evening, but we arrived too late to see that). However I noticed on Sunday evening a magazine at the hotel, which listed events on Riga in April and found out there was an International Ballet Festival going on. And to my huge surprise they had ballet gala on Monday evening. And as it turned out, we were able to buy tickets from the box office so me and mum could go and see some international ballet stars from China, Ukraine, France, Estonia and of course Latvia. The National Opera & Ballet of Latvia, built in 1863, is magnificent building to see on it’s own. The fabulous ceiling paintings, gold leafs and all. Unlike we did, you should book your tickets in advance, even though it seems that most Rigans seem to have a habbit of buying their tickets the day of the event (unlike people here in Finland). It seems that tickets to ballet are really affordable, 5-35 €. Gala tickets were a tad pricier than that.

riga4

Black cat of Riga
When wandering around Riga you might notice there’s pictures of black cat every where. It’s sort of the symbol of Riga and story goes like this. Years and years ago German merchants came to town and started doing business and founded a merchants guild. There was also this Latvian succesfull merchant who really badly wanted to join the German merchants Guild. However only Germans were allowed to join in. That upset the Latvian merchant so much he put up a picture of black cat up on his roof. The cat was showing his arse towards the German merchants Guild which was right opposite to the Latvian merchants house. Of course the merchants realized what that was about and forced the Latvian merchant to turn the picture of the cat the other way around. Apparently this is just a funny story, but the cat became the idol of the people. In reality the black cat is just a decorative design on the building. It still exists and can be seen when walking in the old town of Riga.

Post is turning into a mile long, so I will make separate posts about shopping, Jūrmala and the Riga radio and tv tower. There’s too many photos as it is and I don’t really know how to edit more of them out. You will notice that there is enormous amount of details in the buildings. Some of the photos are not very good quality, I’m afraid. That’s because some of them were taken through the coach window, but I did try to choose the best ones anyway.

riga5

riga13

riga12

Riikan tuomiokirkko eli Pyhän Marian katedraali /
Riga Dome aka St Mary’s cathedral

riga11

riga10

Tunnetuin latvialainen arkkitehti oli Mikhail Eisenstein joka suunnitteli mm.
tämän rakennuksen joka edustaa hänen tyyliään ehkä tyypillisimmillään. /
Most known Latvian architect was Mikhail Eisenstein which designed this
building among many others. It represents his style perhaps at it’s most typical form. 

riga9

Riikan ortodoksinen katedraali / Riga’s Orthodox Cathedral

riga8

riga7

riga6

riga14

riga15

Mustapäiden veljeskunnan talo. Mustapäät olivat naimattomia kauppiaita ja sotilaita. /
House of the Brotherhood of Blackheads. They were unmarried merchants and soldiers.

riga16

Riikan kuuluisa musta kissa. /
The famous black cat of Riga.

riga17

riga18

Entiset kasarmit toimivat nykyään putiikkeina ja kahviloina. /
Former military barracks are now little shops and cafes.

riga19

riga20

riga21

riga22

riga23

riga24

riga25

riga26

Katumuusikot soittivat suomalaisia sävelmiä (arvatenkin oppaan vinkistä)
kun saavuimme kadulle. /
Street musicians started playing finnish songs when we arrived to the 
street (obviously tipped by our guide). 

riga27

riga28

riga29

riga30

riga33

riga34

Kansallisoopperan ja -baletin takkinarikkakin oli kuvaamisen arvoinen näky. /
Even the cloak room of the National Opera & Ballet was worth photographying.

riga35

riga36

Kansallisoopperan ja -baletin näyttävä katto kruunuineen. /
Flamboyant ceiling and chandelier of the National Opera & Ballet.

riga37

riga38

riga39

riga40

Modernia riikalaista arkkitehtuuria. /
Modern Riga architecture.

riga41

Neuvostoaikana rakennettu uutistoimistojen talo on nykyisin tyhjillään. /
Press agency office building, built during Soviet era,  now empty.

riga50

riga51

riga52

riga53

riga54

riga56

riga57

riga60

Kaupungin kanaali on entinen vallihauta. Sitä ympäröi kaunis viheralue,  kukka-
istutuksia, suihkulähteitä jne. Kanaalissa voi myös tehdä pieniä veneajeluita kesäisin. /

City canal used to be a moat. It’s surrounded by beautiful green areas, fountains
and gardens. 
In the summer time you can also take a little boat ride on the canal. 

riga69

riga68

riga67

riga66

riga65

riga64

riga63

riga62

riga61

riga59

Pieni rautatieseisake matkalla Riikaan. / 
Little train stop on the way to Riga. 

riga

3 people like this post.

Instagram Huhtikuu / April Instagram

Huhtikuussa näyttää olleen varsin kiireinen elämän poljento, mikäli voidaan jotain päätellä blogipostausten määrästä. Niitä ei nimittäin montaa ole. Instagramissa sen sijaan näyttää olleen sitäkin vilkkaampaa. Ja kalenteri on tosiaan ollut aika täysi. Alkukuusta oli yksi ex tempore valokuvaus-paja jossa toimin mallin ominaisuudessa. Sitten kävimme hakemassa uuden (vanhan) sohvan Sauvosta asti (Enemmän sohvatilaa, jee! Nyt isäntä ei jatkuvasti valita että tungen sen reviirille.). Sitten oli taas lisää valokuvaus-pajahommia, vähän balettihommia (kausi päättyy, snif!) ja lopulta viime viikolla matka Riikaan jota onkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Kirsikkana kakun päällä, isäntä sai työharjoittelupaikan (joka alkoi tänään) uudelta alalta! Sanoisin että erittäin nousujohteinen kuukausi.

Toivottavasti sama meno jatkuu toukokuussa. Tiedossa on ainakin burleskityöpajaa, kaverin yökyläilyä ja kiirettä töissä. Kärkitossu-kurssin alku siirtyy viikolla opettajan sairastumisen johdosta, joten pitää tällä viikolla tyytyä omatoimiseen treenaamiseen. Mutta nyt kun varsinainen balettikausi on taas tauolla, ehdin sentään paremmin taas kuorotreeneihin. En sentään ole sitä unohtanut, vaikka onkin ollut vähän kiirettä enkä ole ehtinyt monesti treeneihin viimeaikoina. Viimekuussa sain muuten vihdoin saksofoninkin huollatettua, joten pitäisi johonkin väliin saada varattua treenausaikaa sillekin. Joillakin kesällä harrasteet jää tauolle, mulla ne tuntuu vain lisääntyvän. Tänä kesänä haaveilen osallistuvani myös muutamiin historianelävöitystapahtumiin, mutta katsotaan miten aika riittää.

inenglish

It seems like April has been very busy life, atleast if you calculate by the amount of my blog posts. Because there is not very many. However it seems it’s been very busy on Instagram. And my calendar has indeed been quite full too. In the beginning of the month there was one photoshoot workshop where I singed in as a model on short notice. Then we got our new (old) sofa, for free but we had to pick it up from Southwest coast (Yay, more sofa space! Now hubby don’t constantly complain that I’m on his space.). Then there was more photoshoot workshops, little bit of ballet stuff (end of season, snif!) and finally our trip to Riga. We have been waiting for that so long. And cherry on top, hubby got new work practice place (which started today) on a new field of profession! I would say this month have been very good.

Hopefully May will be as good. There will be atleast burlesque workshop, friend having a sleepover and busy schedules at work. Beginning of pointe course is delayed by a week because teacher took ill. So have to settle for home workout. However, now when the actual ballet season is on break, I actually have more time to go to the choir again. I haven’t forgotten it, even though I have been quite busy recently. Last month I also finally got my saxophone fixed so now I can start practicing that too. Some people stop having hobbies during summer months, but I seem to have more. This summer I also dream of taking part more re-enactment events, but let’s see how it goes.

instagram_april16

HUHTIKUU / APRIL
1. Valokuvausseuran työpajassa / 2. Uusi sohva
3. Hyvien tyyppien kuvaustyöpajassa / 4. Balettihommia
5. Riikassa / 6. Vappuaaton aterialla

1. Photograph workshop /2. New sofa
3. Another photoshoot workshop / 4. Ballet stuff
5. In Riga / 6. Mayday Eve meal

3 people like this post.

Kärkkärit koetuksella / Pointe shoes put to work

Balettikausi on  tulossa päätökseen. Viimeisillä tunneilla on tuntunut yhtä aikaa hirveän vaikealta (yleisimmin kuullut komennot: “Varpaat, varpaat varpaat! Loppuun asti suoristus!” ja “Hartiat alas, polvet suoriksi.”) mutta samalla siltä että kärkitossujen kanssa on tapahtunut edistystä. Nilkat vahvistuvat vähitellen, vaikka työtä on vielä paljon tehtäväksi. Puolitoista kuukautta sali on ollut järkyttävän kuuma ja ensin tuntui, että kuukahdan ihan justiinsa. Nämä hikitunnit olivat suoraan sanoen perseestä ja tunnuin menevän vain takapakkia kaikilla rintamilla. Mutta kroppa on tainnut hiukan tottua lämpötiloihin, sillä enää en ole ollut ihan kuolemankielissä vaikka hikoilen vieläkin kuin porsas. Kärkkäritreenikin siis sujuu vihdoin paremmin, etenkin viimeistä edellisen tunnin kärkkäriosuus tuntui menevän hirmuisen hyvin. Baletti on kyllä jännä laji siinä mielessä, että mitä enemmän sitä harrastaa, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Taitojen kehittyessä myös oma vaatimustaso kasvaa ja toki opettajakin antaa vaikeampia harjoituksia edistyneemmille ryhmille. Itsellä erityisen paljon parannettavaa on vielä varsinkin pirueteissä.

Olen jaksanut ihailtavan hyvin käydä treeneissä ja olen ollut pois vain jos olen ollut kipeänä. Laiskimus madonius (entisen peruskouluopettajani kuvaus joitakin oppilaita vaivanneesta oireyhtymästä) ei siis ole kamalasti vaivannut. Kärkitossuilla ja niihin hurahtamisella lienee osuutta asiaan. Ja nyt kun kärkkäritreeni kerran sujuu niin panoksethan kovenee. Menin nimittäin ilmoittautumaan neljän kerran kärkitossutekniikka-kursille, joka alkaa viikkotuntien päätyttyä. Tuntikuvaus kertoo tunnin sopivan sellaisille jotka ovat jo tanssineet kärjillä aiemmin. No krhm… olenhan minä tässä nyt kohta jo kolme kuukautta “tanssinut”. Jos vartin huojuvaa töpöttelyä voi kutsua tanssimiseksi. Opettaja on eri kuin normaaleilla viikkotunneilla ja kuulemani mukaan jonkin verran vaativampi. Jännittää aika paljon.

En ole ikinä ollut mistään liikunnasta näin innoissani (olen ehkä hehkuttanut tätä jo aiemmin bogissa). Kuuluuko nyt laulaa Eppujen “Must on tullu, urheiluhullu, must on tullu urheiluhullu…”? Selailen instragramissa muiden balettiharrastajien kuvia, ihailen hienosti taipuvia nilkkojen kaaria, haaveilen omista bourreé-videoista (eikuhei, mähän jo tein yhden…näkyy jäljempänä), googlailen balettiasu-kauppoja, jumppaan nilkkoja vahvemmaksi, etsin videoita kärkitossutekniikoihin, teen ruokaa laittaessa demi-pointe treenejä ja perehdyn baletin historiaan. Kangaskaupasta tein heräteostoksia balettiasioihin: kukallista mesh-kangasta leotardiin ja pitsiä kärkitossupussia varten. Pitäkää nyt peukkuja että tämä innostus on lopun elämän kestävää laatua.

Ja ettei baletti olisi ihan pelkkää hikoulua tanssisalin peilien edessä niin huomenna perjantaina Yle Areena esittää Pieni Merenneito-baletin suorana Kansallisoopperasta, klo 18.45. Aion olla liimattuna töllön ääressä. Syksyllä olisi tarjolla Tampereella balettia ihan livenä sillä Suuri balettigaala saapuu Tampere-taloon. Nähtävänä parhaita paloja kansainvälisiltä huipputanssijoilta mm. Prahan, Bostonin ja Dortmundin baleteista. Liput tulivat myyntiin tänään.

inenglish

Ballet season is coming to an end. Previous classes have felt both terribly hard (mostly heard commands are: “Toes, toes toes! Straighten them all the way!” and “Shoulders down, straighten your knees!”.) but at the same time I feel there’s been some progress with the pointe shoes. Ankles are getting stronger bit by bit, even though there is still lots of work to do. Our class room has been very hot past 1,5 months and first it felt like I’m going to pass out any minute. These sweat ballet classes were classes from hell and it felt like I’m going backwards on every level. But I suppose my body has now got used to it because I haven’t been that exhausted anymore, even though I still sweat like mad. Even the pointe seems to go better now, especially the second to last pointe class seemed to go really well. Ballet is interesting because the more you do, the more difficult it gets. When you progress you also start demanding more of yourself, and of course the teachers gives more demanding exercise to more advanced classes. I need to improve a lot especially on pirouettes.

I haven’t been slacking at all and have been attending all classes if I haven’t been ill. I suppose beginning the pointe shoe practice has something to do with it. I think I’ve gone pointe shoe crazy. And because it’s now working pretty good, I decided to raise the bar. I signed in on a pointe shoe technique class which is four weeks long and starts after the regular weekly classes are finished at the end of April. Class description says it suits for those who have danced en pointe before. Krhm… well I have danced almost three months, 15 minutes a week. Does that count? Can it be even called “dancing”? Teacher will be different than in my regular class and I hear that she is slightly more demanding. Makes me quite nervous.

I have never been this excited about any sports (I might have mentioned this before in the blog). I browse Instagram accounts by other recreational ballet dancers, admire their perfectly curved ankles, dream of doing my own bourreé video’s (no wait, I already made one…look below), google ballet garment shops, exercise my ankles with thera band, search for pointe shoe technique videos, do my demi-pointe’s while cooking and learn about ballet history. I bought fabrics for ballet stuff: floral mesh for new leotard and lace for pointe shoe pouch. Keep your fingers crossed this excitement doesn’t wear off any time soon (preferably lasts the rest of my life).

And because ballet is not just sweating in the dance studio infront of the mirrors, tomorrow anyone living in Finland can view Little Mermaid ballet live from National ballet, via Yle Areena streaming service. I will be glued infront of the tv quarter to seven Finnish time. In the Autumn there will be live ballet in Tampere aswell. The Great International Ballet Gala will come to Tampere-talo. Best handpicked pieces from international stars from etc. Prague, Boston and Dortmund Ballet. Tickets available now.

balletessentials

Balettikassin sisältö:
jumppanauha, pyyhe, leotardi, pehmeät tossut pussissa, balettitrikoot,
silikonipehmusteet, kärkitossut, balettihame (kuvasta puuttuu:
vesipullo, urheiluteippi, säärystimet) /

Inside my ballet tote:
exercise band, towel, leotard, soft slippers in a bag, ballet tights,
silicone pads, pointe shoes, ballet skirt (not in the photo:
water bottle, sports tape, legwarmers)

Doing some home exercise with pointe today. Left foot is still clearly weaker and not as flexible as right foot. Rather wobbly bourrees. Our appartment floor is not very good for suede tips. They feel sticky. #adultballetbeginner #adultballet #adultballerina #pointeshoes #beginnerpointe #beginnerballet #pointe #kärkitossut #bourrees #grishko

A video posted by Rhia Evildressmaker (@rhia_evildressmaker) on

4 people like this post.

Orientaalit maskeraadit / Oriental masquerade

Blogi on ollut viimeaikoina varsin historia-voittoinen. Jatketaan sillä aiheella vielä hetki. Olette varmaan jo jännityksellä odottaneet kuvia Tuhannen ja yhden yön maskeraadeista. Päivä ja ilta oli kertakaikkisen täydellinen. Ehkä jopa parempi kuin edelliskerralla. Päivällä perehdyimme parin tunnin ajan solatansseihin. Tiedättehän, niihin joita olette nähneet esim Jane Austen-filmatisoinneissa, miehet seisovat toisessa rivissä ja naiset toisessa rivissä vastapäätä. Tanssityöpajan jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa laittautua tanssiaisasuun ja -varustukseen.

Noin kello viisi maskeraadi julistettiin alkaneeksi. Tänä vuonna minä olin ilmoittanut halukkuudestani pitää pieni esitelmä. Aiheeksi valitsin kahvin koska se saapui Suomeen 1700-luvulla. Ehkä kerron siitä joku toinen kerta. Kahviluennon jälkeen kuulimme luentaa 1700-luvun Turkin matkakertomuksesta. Ja sitten olikin illallinen valmis ja saimme nauttia kerrassaan erinomaisen 1700-luvun reseptein valmistetun, modernista jokseenkin poikkeavan aterian. Siihen kuului mm. jännittävää raitahyytelöä, erittäin maukasta lammasta riisipedillä, sheikin sienipiirasta sekä herkullista orientaalia omenapiirasta.

Aterian jälkeen oli tanssin vuoro. Tanssia tahdittaa aina historiallista musiikkia soittava Muskotti-yhtye. 1700-luvun solatanssit ovat siitä erikoisia että niitä tanssitaan niin pitkään kuin tanssitaan. Tanssin pituutta ei siis määritä kappaleen pituus vaan tanssijoiden määrä solassa ja se miten pitkään tanssijat jatkavat tanssimista. Jos oikein kurjasti käy niin yksi tanssi saattaa jatkua puolisenkin tuntia. Voi musikanttiparkoja! Me ei onneksi ihan niin pitkiä tansseja tanssittu. Yhdeksän tanssia oli buukattu ohjelmaan ennenkuin oli aika pakata tavarat kasaan ja suunnata kohti kotia. Tanssin kahdeksan, vaikka opettelimme pajassa niistä vain noin kolme. Jei! Verrattain helppoja siis. Tässä omat kuvani mitä illan aikana ehdin napata (oli liian kivaa syödessä ja tanssiessa jotta olisin ehtinyt kuvata enemmän). Lisää voitte käydä katsomassa tässä galleriassa.

inenglish

My blog has been quite filled with history recently. Let’s continue with that just a little while. Perhaps you have been anxiously waiting for the masquerade ball photos. The day and evening were just perfect. Perhaps even better than last time. Afternoon was reserved for  longways dance workshop. You know, the kind you see in Jane Austen movies. Men stand in one row and women on the other, opposite to them. After dance workshop we had two hours to get dressed and ready for the ball.

Around five the masquerade was announced opened. This year I offered myself to hold a lecture. I chose coffee for the subject, because it arrived to Finland early 1700’s. Perhaps I tell you about that some other time. After my coffee lecture there was reading from 1700’s Turkey travel journal. And then the supper was ready to be consumed. It was absolutely fabulous meal, completely made with 1700’s recipes. Quite different to modern foods. It included for example exciting striped jelly, very tasty lamb on rice, Sheiks mushroom pie and delicious oriental apple pie.

After the meal the dancing started. There’s always a live band, Muskotti, which plays historical music. 1700’s longways dances are different to modern because one dance lasts as long as it lasts. So length of the dance is not determined by the length of the song, but the amount of dancers or how long they continue dancing. It might go bad for the musicians and dance continues around half an hour. Poor musicians! We didn’t dance that long though. There was nine dances in the program, before we had to pack our stuff and head home. I danced eight, even though we learned only three int he workshops. Yay! Not that complicated dances. Here are my photos from the evening (quite honestly I was busy with eating and dancing). You can see more photos on this gallery.

orientalball1

orientalball2

orientalball3

Orientaalissa fantasiahuoneessa saattoi päästä aitoon araabialaiseen tunnelmaan
tyynyillä ja itämaisilla matoilla istuen, kahvia ja eksoottisia hedelmiä nauttien. /
In the oriental fantasy room you could get to the real Arabian athmosphere
while sitting on cushions and oriental rugs, drinking coffee and eating
exotic fruits. 

orientalball4

Paahtamattomia kahvipapuja ja piirros kahvipuusta. /
Unroasted coffee beans and drawing of a coffee tree.

orientalball5

orientalball6

orientalball7

orientalball8

orientalball9

Raitavanukas / Striped jelly

orientalball10

orientalball11

Marsipaanisiilejä / Marzipan hedgehogs

orientalball12

orientalball13

Kuohujuomapulloa avataan miekalla / 
Opening the champagne bottle with sword

orientalball14

orientalball15

Persialainen sibylla tositoimissa / Persian sibyl in action

orientalball16

orientalball17

Iltahämärissä välkkyvä minilyhty herätti ihastusta, erittäin onnistunut asuste! /
Miniature lantern, sparking in the dim evening light was success!

3 people like this post.
←Older