Empire spencer-jakku / Regency spencer jacket

Enää alle viikko Kartanon talvipäivään (tänään muuten viimeinen päivä ilmoittautua!), joten valmistelut käyvät kuumimmillaan. Varastoista löytynyt puuvillasametin pätkä on muotoutunut lyhyeksi spencer-jakuksi. Kaavan pohjana käytin valmista, istuvaksi todettua jakun kaavaa (joka on osoittautunut enemmän kuin käteväksi pohjaksi kaikenlaisiin projekteihin). Siirsin olkasaumat takakappaleen puolelle ja käänsin sivukappaleiden saumat vinompaan, historiallisten pukujen tyypilliseen tapaan. Lisäsin hihoihin olalle rypytetyn puhvin ja lyhensin helman päättymään heti rintojen alle. Jakku voisi olla vielä lyhyempikin, mutta halusin että taftipukuni koristenauha ei pilkota sieltä alta joten en uskaltanut lyhentää enempää.

Kiinnityksestä halusin tehdä mahdollisimman huomaamattoman joten ompelin jakkuun tuulilistallisen hakaskiinnityksen. Lenkkien päät piiloutuvat listan ja miehustan väliin. Ihan helvetillistä näpräystä muuten tuon ompelu. Ensin ommellaan hakaslenkit miehustan etureunaan, sitten neulataan lista paikoilleen. Merkitään hakasten reunat neuloin ja ommellaan kappaleet yhteen samalla kun yritetään olla rikkomatta koneen neulaa lenkkeihin. Pistojen pitää siis osua lenkkien väleihin. Tarkkaa ja hidasta, mutta onnistuessaan lopputulos on todella siisti eivätkä lenkit juuri näy kun hakaset ovat kiinni. Vaatteen pitää olla kohtalaisen tyköisä että hakaset pysyvät sitten päällä kiinni, eivätkä aukeile itsekseen.

Koristeluiksi virkkasin mustasta hapsunyöristä ohutta nauhaa jonka silitin litteäksi ja kiinnitin käsinpistoin takasaumoihin ja hihoihin. Selkään tuli lisäksi vielä tupsu roikkumaan. Olin aikonut tehdä tupsut myös hihoihin, mutta mietin vielä että ovatko ne hankalat käytössä.

Less than a week to the Manor house Winter Day living history event (today is the last the to fill the attending form), so preparations are on. I found black velvet from my stash, so I turned it into spencer jacket. For a pattern I used my old good fitted jacket pattern (has been proven very usefull for several different project) as a base. I moved shoulder seams towards the back and angled back side seams, as it’s typical in historical garments. I also added gathering on the shoulder and shortened the hem quite a bit. Jacket could be even shorter, but I didn’t want that my taffeta gown decoration below bust shows.

I wanted the attachment in front to be as invisible as possible so I created hook and loop closure. Loop ends are hidden inside the seam. It was absolute torment to make. First hand sew the loops on the edge of the bodice. Then pin narrow, previously made “wind flap” on top of the loops. Mark loops with pins. Machine stitch pieces together when trying to avoid breaking the machine needle on the metal loops at the same time. Each stitch has to carefully go exactly between the hooks. It is very slow but looks very tidy when properly made. Loops don’t really show at all when garment is closed. Jacket has to be somewhat snug so hooks don’t open on their own.

For decoration I made narrow crochet ribbons, which I ironed and hand stitched in place on back seams and sleeves. I added also little tassel on the back. I was originally planning putting tassels also on sleeves, but I’m wondering if they are impractical.

 

Tupsu tähän vai ei? /
Tassel or not?

Piilotetut hakaslenkkien perät. /
Hidden loops. 

Pahoittelen suttuisia kuvia (taas!). Päivät vaan eivät tunnu olevan
riittävän valoisia tummien asujen kuvaamiseen näin talviaikaan.
Ja sametti nyt on kamala kuvattava muutenkin. /

I apoligize blurry photos (again!). Days just aren’t long and bright
enough in the Winter for photographying dark clothes. And
velvet is bad enough to photograph anyway. 

3 people like this post.

Esteetikon salainen päiväkirja / Secret journal of aesthetician

Oletteko kuulleet kirjainlyhenteestä ASMR? En ollut minäkään aiemmin. Se tarkoittaa termiä autonomous sensory meridian response, suomeksi autonomisia rauhoittavia aistielämyksiä. Termiin törmättyäni moni asia alkoi valjeta. Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen ja kauniiden asioiden näkeminen antaa minulle erityistä mielihyvää. Olen jotenkin ajatellut että noh, olen vain erityisesti estetiikkaan taipuvainen. Enkä ole sen kummemmin pohtinut asiaa.

Mutta nyt! Kuultuani ja luettuani ASMR:stä olen alkanut epäillä, että kohdallani on kyse juuri tuosta. Yleisimmin ASMR:ää kokevat henkilöt saavat erityistä rauhoittavaa mielihyvää pehmeästä hiljaisesta ja rauhallisesta puheäänestä, kirjan lehtien rauhallisesta rapinasta, metsän huminasta ja niin edelleen. Se ilmenee mm. kihelmöintinä eri puolilla kehoa. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä että ilmiötä ei ole olemassa tai että se on huuhaata. Toiset sen sijaan uskovat sen olevan samantyyppinen ominaisuus kuin esimerkiksi synestesia, jossa aistiärsyke aiheuttaa henkilölle kokemuksen toisella aistialueella, esim. sanat nähdään väreinä. Mitään luotettavia virallisia tutkimustuloksia ASMR:stä ei vielä ole koska sitä on hyvin vaikea mitata ja tutkia. Tosin asiaa sivuavasti erilaisten äänien vaikutusta ihmiseen on tutkittu ja todettu mm. kissan kehräyksen, tulen ratinan ja humisevan metsän olevan rauhoittavia elementtejä.

Eri ihmisille ASMR-tuntemuksia aiheuttavat erilaiset ärsykkeet. Jotkut eivät saa niitä lainkaan. Itse saan kaikkein voimakkaimmat reaktiot väriharmonioista ja symmetrisistä toistuvista muodoista, mutta erityisesti kirkkaasta tähtitaivaasta ja huurteesta ja lumisista maisemista. Erityisen tärkeää on kokea tähtitaivas ja huurre livenä. Kuvista ja videoista tulevat reaktiot ovat laimeampia.  Jotkut tietyt musiikkikappaleet (joissa usein on viulu) saattavat aiheuttaa myös kihelmöintiä. Useimmissa ASMR-artikkeleissa kuvattu pehmeä, hiljainen puhe, erilaisten pintojen raapiminen tai paperin rapina eivät aiheuta minulle kihelmöintiä, ns. “tinglejä”. Yleisimmin tunnen kihelmöinnin polvissa ja käsivarsissa, joskus myös päässä ja niskassa. Joskus kokemus on niin vahva, että liikutuksen kyyneleet saattavat kihota silmiin. Tämän tosin pistän ihan sen piikkiin että olen aika liikutusherkkä noin muuten (itken kun luontodokumentissa eläin kuolee).

Vaikka ASMR:llä ei varsinaisesti ole elämisen kannalta suurta merkitystä, niin yhdessä asiassa se voi toimia apuna. Sitä voi voi nimittäin käyttää hyödyksi rentoutumiseen. Stressiin taipuvainen tai nukahtamisvaikeuksista kärsivä saattaa hyötyä siitä että voi ASMR-tuntemuksia aiheuttavien kuvien tai videoiden avulla rauhoittua nukkumaan mennessä tai erityisen stressaavissa elämäntilanteissa. Itse aion todellakin hyödyntää tätä tietoa jatkossa. Samasta syystä luulen, että maalle muutto oli elämänlaatua parantava päätös.

Testaa koetko itse ASMR-kihelmöintiä. Tässä postauksessa käyttämäni valokuvat ja musiikki aiheuttavat minulle itselleni eriasteisia ASMR-tuntemuksia, mutta eivät välttämättä lainkaan tee sitä sinulle. Ravelin Bolero kihelmöi erityisesti polvissa. Aiheuttaako joku muu sinulle kihelmöinti-tuntemuksia?

 

Have you ever heard of ASMR? Neither had I. It means term autonomous sensory meridian response. When I found out about it, many things started to clarify in my head. I have always been very visual person and seeing beautiful things has always given me much pleasure. I have always thought, well, I’m just very aesthetic person. And did not think about any more of it.

But now! After hearing and reading about ASMR I have started to suspect it is the reason for my aesthetical pleasure.  Usually people with ASMR are getting calming pleasure from soft, quite speaking voice, gentle rattle of book pages, forrest humming etc. It often appears as tingling around the body. Some scientists think it doesn’t exist or that it’s just hoax. Some scientists think that it’s similar feature than synesthesia, where stimulation of one sense gives experience on another sense, for example words are seen as colours. There is no official reliable studies of ASMR yet, because it is very difficult to measure and study. Allthough there are studies about how different sounds affect on people. For example cat purring, rattling fire and humming of the forest are usually considered soothing sounds.

Different people get ASMR from different things. Some don’t get them at all. I get strongest reactions from colour harmonies and symmetrical, repeating forms, but especially I get ASMR from starry sky and frost and snowy landscape. Especially important is to see the stars and frost live. Photos or videos don’t give asstrong reaction. Some certain songs (quite often with violin) might also give tingles. Soft speaking, scratching of surfaces and rattling paper, often mentioned in ASMR-articles don’t give me any tingles. Mostly I feel the tingles on my knees and arms, sometimes on the head and neck. Sometimes feeling is so strong it brings tears into my eyes. Allthough this, I think, is just because I am quite emotionally sensitive person (I cry when I see animal die in nature document).

Even though ASMR doesn’t really affect people’s lives that much, it has one handy use though. It can be used as a method of relaxation. Person suffering from stress or having difficulties of getting sleep might benefit from it. Watching ASMR photos or videos when going to bed or in stressfull situations might help to relax and calm down. I am definitely going to take advantage of this later on. For the same reason I think moving to country side definitely had improving affect on our quality of life.

Test if you get any ASMR-tingles yourself. Photos and music I used in this post cause me ASMR-tingles in various levels, but it doesn’t mean they do the same to you. Bolero by Ravel gives me especially tingling on my knees. Is there any other things that give you similar tingling feelings?

 

6 people like this post.

Scones & cream tea

Muistaakseni lupasin toissajoulun tienoilla, kun sain joululahjaksi Downton Abbey-kirjan, että palaan asiaan kunhan olen testannut muutamia reseptejä. Ajattelin ensin kokeilla helpompia reseptejä, että pääsen alkuun ja edetä siitä sitten vähän monimutkaisempiin juttuihin. Ja mikäs sen helpompi homma kuin teeleivät eli skonssit, joita nautitaan Englanissa teeaikaan. Olen ehtinyt tehdä skonsseja jo useampaan kertaan, en vain ole muistanut kirjoittaa niistä. Mielestäni skonssit ovat vähän kuin englantilainen vastine meikäläisille laskiaispullille joten postauksen ajoitus laskiaisaikaan on aika täydellinen.

Afternoon tea – Iltapäivä-tee, klo 16-18 välillä teen tai kahvin kanssa tarjoiltava kevyehkö ateria, joka koostuu suolaisista ja makeista tarjottavista
Clotted cream – Hyytynyttä kermaa joka on vähän kuin kermavaahdon ja voin välimuoto
Cream Tea – Kevyt iltapäivä-tee, jolla tarjoillaan teen tai kahvin lisäksi makeita skonsseja, jotka nautitaan hillon ja hyytyneen kerman kera
Skonssi – Englantilainen pullan tapainen leivonnainen, joka valmistetaan ilman hiivaa

Mutta aloitetaan hyytyneestä kermasta, skonssien kanssa nautittavasta herkusta. Suomesta ei hyytynyttä kermaa saa valmiina, toisin kuin Englannissa, mutta sitä voi tehdä itse. Periaatteessa valmistaminen ei ole vaikeaa, se vain on tosi hidasta. Ohjeet tässä:

Hyytynyt kerma / Clotted cream
2-3 purkillista kermaa (ei UHT) tai
4-6 dl raakakermaa suoraan maidontuottajalta

Kaada kerma syvälaitaiseen uunivuokaan. Laita vuoka uuniin 82-85 asteeseen, kannella peitettynä. Kerman annetaan tekeytyä uunissa 8-12 tuntia. Kermaa ei pidä ronkkia tässä välissä vaan antaa rauhassa olla, jotta kuori muodostuu. Tämän jälkeen kerma otetaan uunista ja annetaan jäähtyä huoneenlämmössä, edelleen ronkkimatta sitä. Kun astia ja kerma on jäähtynyt, se siirretään asettumaan jääkaappiin vielä noin 8 tunniksi.

Nyt hyytynyt kerma voidaan kuoria päältä esim lasipurkkiin. Pohjalle jäänyt nestemäinen kerma voidaan käyttää leivontaan tai ruuanlaittoon. Hyytynyt kerma säilyy korkeintaan 3-4 vuorokautta.

Omasta mielestäni hyytynyt kerma on parasta juuri skonssien päällä mutta sitä voi toki käyttää muuhunkin. Sitä voi lisätä perunamuusiin tai munakkaaseen, levittää paahtoleivälle tai jälkiruuan päälle kermavaahdon tai jäätelön tapaan. Sillä välin kun hyytynyt kerma on tekeytymässä jääkaapissa voikin valmistaa skonssit. Netti on täynnä sopivia skonssireseptejä, englantilaiset tosin käyttävät yleensä ns. itse-kohoavia jauhoja (self-raising flour)  jossa on nostatusaine valmiina mukana. Tämä resepti on sovellettu suomalaisille jauhoille. Sekaan voi laittaa myös kuivattuja marjoja tai hedelmiä, lorauksen sitruunamehua tai muita mausteita kuten kanelia. Tämä resepti on kuitenkin se kaikkein tyypillisin, ilman mitään lisäkkeitä.

Skonssit
7 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1/3 tl suolaa)
100 g voita huoneenlämpöisenä
4 rkl sokeria
2,5 dl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Nypi voi jauhojen sekaan, kunnes seos on murumaista. Sekoita mukaan sokeri. Lisää maito vähitellen sekoittaen samalla puuhaarukalla tai käsin. Seoksen pitäisi olla koostumukseltaan pehmeää ja tarttuvaa. Lisää tarvittaessa vähän jauhoja tai maitoa koostumuksen korjaamiseksi.

Siirrä taikina jauhotetulle työtasolle. Kauli tai taputtele siitä noin 2 cm paksuinen levy. Ota pyöreä muotti jonka halkaisija on noin 5 cm ja painele taikinasta pyörylöitä. Voit käyttää myös kahvikuppia tai juomalasia muottina. Kokoa taikinan rippeet ja muotoile niistä uusi tasainen levy. Tee näin uudestaan kunnes koko taikina on käytetty.

Siirrä skonssit uunipellille, (ripottele niiden päälle vähän jauhoja) ja paista ne uunin keskiosassa noin 10-15 minuuttia, tai kunnes ne ovat kohonneet ja paistuneet kullanruskeiksi. Taikina riittää 10-18 pieneen skonssiin, eli noin yhteen pellilliseen.

Skonssit ovat parhaimmillaan vastaleivottuina. Niissä ei ole juuri lainkaan sitkoa, joten ne kuivettuvat parissa päivässä. Tykästyin skonsseihin koska ne muistuttavat paljon lapsuuteni herkkua, hillopullia. Skonssi siis halkaistaan, pohjan päälle levitetään hilloa ja hyytynyttä kermaa ja painetaan “kansi” päälle. Englantilaiset kiistelevät alituiseen siitä tuleeko hillo levittää kerman alle vai päälle. Skonssien kanssa nautittava hillo on vapaavalintainen mutta Englannissa useinmiten se on mansikkahilloa tai vadelmahilloa. Ja jos hyytyneen kerman valmistaminen tuntuu liian aikaavievältä, voi sen toki korvata kermavaahdolla kuten minä tällä kertaa tein. Maku ja koostumus tosin on erilainen.

inenglish

I think I promised couple years ago at Christmas, when I got the Downton Abbey book as a prezzie, to make posts about the recipes in the book. I thought I’d start from the easy ones and what easier than scones for cream tea. I have made them already couple times, but always forgot to post about them. But let’s start with something even easier to make. I was rather surprised to hear that clotted cream is easy to make at home. Here in Finland you can’t buy clotted cream, so only way to get it is to make it yourself. I found the recipe online:

Clotted cream
2-3 cartons of cream (not ultra pasteurized) or
4-6 deciliters of raw cream directly from the farm

Pour cream into high edged oven dish, cover with lid. Heat oven to 82-82 Celcius and put cream in for 8-12 hours. Allow to set without stirring. Then allow to cool down in room temperature without breaking the skin. After it’s cooled down, put in fridge for another 8 hours. When it’s set you can peel the clotted cream into a glass jar. Liquid cream on the bottom you can use for cooking or baking. Store clotted cream 3-4 days at most.

I think clotted cream is best on scones, but you can also use it for cooking. Add it to potato mash or omelet. Spread ontop of toast or use to replace ice cream or whipped cream on your dessert. But, while the clotted cream is setting in the fridge, you can make scones. There are plentitude of good scone recipes online. However they are often using self-raising flours, which are not available here in Finland. This recipe is adjusted for finnish non-raising flour, but feel free to replace that and baking powder with self-raising flour. You can also add raisins, dried berries, splash of lemon juice or other flavourings like cinnamon. However, as far as I understand, this plain recipe is the most traditional one.

Scones
7 dl of wheat flour
2 tea spoons of  baking powder
(1/3 tea spoon of salt)
100 g butter, room temperature
4 table spoons of  sugar
2,5 dl of milk

Preheat oven into 225-230 degrees.
Mix flour, baking powder and salt in a bowl. Use your fingers to rub in the butter, continue until crumb-like consistency. Mix in the sugar. Add milk while stirring with wooden fork or your hand. Dough should be quite soft and little sticky. Add little bit of flour or milk if needed. Handle the dough as little as possible.

Flour your hands and place the dough on floured table. Tap or roll into about 2 cm (about an inch) thick sheet of dough. Take your round pastry mold and cut as many scones as you can. You can also use cup or drinking glass as a mold. Collect the rest of the dough, make another ball and roll it into sheet again. Repeat as long as all dough is used.

Put your scones on to the oven pan (floured or with baking sheet), sprinkle some flour ontop and bake in the middle of the oven about 10-15 minutes or as long as they have raised and are golden brown. There is enough for about 10-18 little scones, basically enough for one baking pan.

Scones are best freshly baked. They dry rather quick, so it’s best to eat them soon after baking. I like scones because they are similar to my childhood treats, jam buns. So you cut the scone in half, spread some jam and clotted cream on the bottom half, place the top half on it and that’s it. Use jam of your liking, allthough in England it’s most often strawberry or raspberry. They also have this ongoing argument is the jam supposed to be under or ontop of the cream. If clotted cream is too timeconsuming for you, you can replace it with whipped cream. Allthough flavour and texture is quite different.

In Finland (and Sweden) we have this traditional treat called “Laskiaispulla”, which is basically soft sweet bun, cut in half and filled with either almond paste or fruit jam and topped with whipped cream. It is served once a year during the time just before Eastern lent, especially on Shrove Tuesday. Tradition came to Finland from Sweden in the 1950’s. Scones are very similar to the Laskiaispulla, so this is the perfect time to make them too.

5 people like this post.

Talvipäivä 1700-luvulla / Winter afternoon at 1700’s

Nyt kaikki historianelävöityksestä ja pukuhistoriasta kiinnostuneet kuulolle! Tampereella nimittäin tapahtuu. Kahden viikon päästä on taas mahdollisuus pukeutua 1700-luvun asuihin ja päästä vanhaan tunnelmaan mukaan. Elävöitysryhmä L’Amusette järjestää pitkästä aikaa päivätapahtuman historianharrastajille. Tiedossa on vähän tanssia, mutta myös ompelusalonkia, juoruilua (onhan Tammerforsin societee jo hieman pahamaineisesti tunnettu jos jonkinmoisesta hieman epämääräisestä ja elostelevasta toiminnasta), muuta viihdykettä piirustuksen ja mahdollisesti ääneenlausunnan muodossa, lounasta ja iltapäiväteetä kuten hyvään salonkiin kuuluu, sekä viimeisimmät uutiset vallankumouksen alla kuohuvasta Ranskasta. Ilmoittautuminen on auki 20.2 asti, joten nyt pikapikaa raapustamaan pukstaavia ilmoittautumiskaavakkeeseen. Huomioithan että tilaisuuteen on pukukoodi. Tapahtuman facebook-sivut löytyvät tämän linkin takaa.

Jos uskallus tai vaatekaapin varustelu ei vielä riitä tähän tapahtumaan niin esimakua voi ottaa Ylöjärven Leija-kirjastossa ystävänpäivänä 14.2. Siellä nimittäin järjestetään teekutsut Jane Austenin ystäville. Tiedossa on kevyt luento Austenin romaaneista ja aikalaista musiikkia. Tapahtuman tarkemmat tiedot FB-sivuilta. Itse olen menossa molempiin.

All of you residing or visiting in Finland and interested in costume history, living history or re-enactment, pay attention! Tampere is in the heart of the action again. In two weeks you have the chance to go back in time to 1700’s. Living history group L’Amusette is organizing finally a long waited daytime event for history lovers. There will be little bit of dancing but also sewing club, some gossiping (after all Tammerfors society does have a bit of a scandalous reputation of shady and rakish manners), other entertainment in the form of drawing from live model and possibly book reading, some light lunch and afternoon tea and perhaps the latest news from revolutionary France. Sign in to attend now at online form, it is open till 20.2. Please notice there is dress code for this event. There is also facebook-page for the event in here.

If you are too shy or your wardrobe isn’t well enough equipped for that event yet, you can have a little taster on Valentine’s day, 14.2 at Ylöjärvi library Leija. There will be tea party for Jane Austen fans. Lecturer will tell about Austen’s novels and era and there will be also music from that time. More information about the event FB-page. I am going to attend both.

Kuva/Photo L’Amusette
Kuvaaja/Photographer Teemu Laukkarinen

1 person likes this post.

Belle Époque magnifiqué

Viikko sitten Vapriikki-vintagessa halusin pukeutua vähän näyttävämmin. Ensimmäistä kertaa oikeasti käyttöön pääsi myös vuosi sitten tekemäni 1900-luvun alun tyylinen pusero. Pusero oli osa Historical Sewing Monthlya, joka sitten kesän jälkeen lässähti osaltani kuin pannukakku. Nyt puseron ympärille löytyi ihan kokonainen asu hattuineen, kenkineen päivineen. Joskus asun kokoaminen kestää pidempään, mutta tässä tapauksessa odottaminen ehdottomasti kannatti. Kesällä kun syliini lähes tupsahtivat sopivat kengätkin, oikeasti vanhat. 1900-luvun alun tyyliin saapikkaat ovat aika tiukat vaikka ovatkin omaa kokoani. Ei niillä kamalasti kävellä, mutta tuollaisessa tapahtumassa missä ei tarvitse paljon kävellä ne käyvät aivan hyvin. Etenkin jos voi pitää mukana vaihtokenkiä. Täydellisen, periodiin sopivan kuvausrekvisiitan tarjosi Museokeskus Vapriikki.

Belle epoque (= kaunis aika)
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt käsite kuvaamaan sotaa edeltänyttä aikaa, noin 1871-1914. Nimi kuvaa toisaalta aikakautta nostalgisessa mielessä, mutta myöskin teknisen, tieteellisen ja kulttuurisen kehityksen ja optimismin kannalta. Tämä oli kulta-aikaa niin kirjallisuudessa, teatterissa kuin maalaustaiteessakin. Ensimmäiset todelliset muotitalot ja kosmetiikkateollisuus alkoivat kehittyä. Poliittisesti tämä pitkähkö rauhan aika oli otollinen ammattiliittojen ja työväenpuolueiden syntymiselle.

Mitään isoja ostoksia ei Vapriikista tällä kertaa tullut tehtyä. Ostin ainoastaan kaksi pitkää hattuneulaa ja ne tulivatkin tarpeeseen sillä mukaan ottamani hattuneulat eivät ihan riittäneet pitämään hattua paikoillaan. Hattuneulakokoelmani on siis mukavasti kasvamaan päin. Näitä pidempiä ei kovin usein kohdalle osu edulliseen hintaan.

inenglish

Week ago at Vapriikki-vintage I wanted to wear something elaborate. I finally got to use my 1900’s high collar blouse for the first time. I made blouse as a part of Historical Sewing Monthly, which sort of flopped on me after the summer. Now I eventually have a whole outfit with hats and shoes and all. Sometimes it takes long time to put the whole outfit together, but in this case it was definitely worth waiting. Last summer I practically bumped into perfect vintage shoes. Early 1900’s boots are quite narrow and tight even though they are my size. They are not for long walks, but work nicely for events when you don’t have to walk much. Especially if you can have replacement shoes with you, just in case. Perfect, period accurate props for photo was provided by Museum center Vapriikki.

Belle epoque (= beautiful age)
Term was created after the First World War to describe time before the war, around 1871-1914. It describes this optimistic time period in nostalgic fashion, but also from the technological, scientific and cultural point of view. It was the golden time in literature, theater and art. First true fashion houses and cosmetic industry was launched. Politically this long period of peace was perfect for forming unions and labour parties.

This time I didn’t do very big shopping in Vapriikki-vintage. I only bought two long hat pins. They came in very handy because the two hat pins I had with me didn’t do proper job on holding my hat in place. So my hat pin collection is growing nicely. I don’t encounter these older long ones very often with affordable prices.

belle_epoque1

belle_epoque2

belle_epoque3

hatpins1

hatpins2

7 people like this post.

Tammikuu Instagram / January Instagram

Ei taas ehtinyt juuri kissaa sanoa kun tammikuu juoksi ohi. Mihin tuo aika oikein menee? Juurihan se oli uusivuosi ja nyt mennään jo helmikuuta. Pakko sanoa että olen nauttinut uusista kotikulmista aivan erityisen paljon. Talvi on ollut aivan mahtava! Sain rakennettua jopa jäälyhdyn josta olen haaveillut vuosia, mutta en ole parvekkeelle uskaltanut keväisen tulvan pelossa rakentaa. Kauniista ympäristöstä johtuen varmaan jouduin tilapäiseen mielenhäiriöön luistelunkin suhteen. Sitä harrastusta tosin kohtasi pieni takaisku sillä luistimista alkoivat terien kiinnitysruuvit putoilla pois, joten nyt luistimet odottavat korjausta ennenkuin uskallan ne seuraavan kerran viedä jäälle. Talvisäästä nauttimisen lisäksi olen harrastanut askartelua ja kirppistelyä. Ehdimme käydä burleskikeikallakin alkukuusta ja loppukuusta sitten Vapriikissa oli järjestyksessään jo kuudes vintagetapahtuma.

Helmikuulle on tiedossa ainakin historianelävöitystä ja sitä myöden jotakin ompeluhommia. Itse toivon tietysti lisää huurteisia talvipäiviä ja kerron teille jossakin tulevista postauksista miksi.

inenglish

January run past faster than I could say kitty cat. Where on earth does the time go? I was just the New Years and now it’s already February. I have to say I have enjoyed our new neighbourhood a lot. Winter has been awesome! I even managed to make ice lantern which I have been dreaming about for years. I just didn’t dare to make one on our balcony, because I was afraid of springtime flooding. I think my newly found enthusiasm for skating must have been because of the pretty surroundings. Even though there was a bit of a setback on it. The screws on the blades started coming off, so now my skates are waiting for repairs before I dare to take them back to the ice. I have also had time to do some handcrafting and thrift shopping. There was also burlesque gig in the beginning of the month and at the end of the month it was the sixth Annual Vapriikki-vintage fair.

For February there is atleast some living history coming, with sewing of course. I hope for more frosty winter days and in one of my future posts I will explain why.

 

instajan17

TAMMIKUU / JANUARY
1. Tähtisadetta / 2. Jäälyhty iltahämärissä
3. Talven kimallusta / 4. Tuhoa tämä kirja-askartelua
5. Kirppislöytöjä / 6. Vintage-asussa Vapriikissa 

1. Sparkler / 2. Ice lantern in the evening
3. Glittering winter / 4. Wreck this journal-crafting
5. Thrift finds / 6. Wearing vintage for Vapriikki-vintage

1 person likes this post.

Tammikuun linkkikimara / January link roundup

Netin syövereistä löytyy valtavasti kaikkea jännää. Historiaa, ohjeita, nättejä asioita ja monenmoista muuta hauskaa. Olisko tuommoinen kuukausittainen linkkikimara mitään? Voisin postata kuukauden aikana löytämäni kiinnostavimmat linkit myös lukijoiden ihmeteltäväksi. Alkaa N-Y-T!

inenglish

Interweb is full of interesting stuff. History articles, tutorials, pretty things and all sorts of fun. Would monthly link roundup be a fun thing? I could post what ever interesting links I bump into during a month for you to check. Starting N-O-W!

Aarteenetsintää Lontoossa / Mudlarking in London
Mudlarking (en tiedä onko tälle suomenkielistä termiä, “mudantonkijat” ehkä?) oli arvotavaran etsimistä joen pohjasta. Sitä tekivät Lontoossa 1700- ja 1800-luvuilla köyhät ansaitakseen elantonsa, mutta nykyisin se on eräänlaista aarteenetsintää. Lontoossa se on luvanvaraista, mutta jännittävää. Thames kun on toiminut entisaikoina asukkaiden kaatopaikkana ja laskuveden aikaan pohja paljastaa edelleen kaikenlaista tavaraa kolikoista astioiden paloihin ja piipunpesiin.
Mudlarks were  scavengers who collected stuff from the river floor for a living in London around late 1700’s and 1800’s. These days it’s sort of treasure hunting. In London you need to have a permit to do it, but it’s worth it. Thames used to be the rubbish dump of Londoners and during low tide you can still find all sorts of things like coins, pieces of pottery or pipes. 

Häpeilevät viktoriaanit / Embarrasing Victorian bodies
Miksi Charles Darwin kasvatti parran ja muita tositarinoita viktoriaanisen ajan salaisuuksista. Julkisivun säilyttäminen täydellisenä näyttää olleen aikalaisille erittäin tärkeää. Siksi monia yksityiskohtia on pidetty salassa lähes näihin päiviin saakka. Muotokuvistakin saatettiin jättää tietoisesti pois tiettyjä asioita kuten eripariset kädet tai muuttaa yksityiskohtia kuten puuttuva sormi tai etniset erityispiirteet, jotta kuvassa esiintyvä henkilö näyttäytyisi kaikin puolin täydellisenä suhteessa aikakauden ihanteisiin.
Why Charles Darwin grew a beard and other true stories about Victorian secrets. Keeping up apprearences seemed to have been very important to Victorian people. For that reason many details have been kept secret almost to these days. Painters might have left certain things out of the portraits, like uneven hands, or change little details like missing finger or specific ethnic features. That way person in question would look as perfectly matching to the ideals of the era as possible. 

Miniatyyrimuseo Taiwanissa / Miniature museum in Taiwan
Nukkekodit, pienoishuoneet ja dioramat ovat suosittuja harrastuksia nykyisin. Vaikka en itse harrastakaan niiden tekemistä niin ne kyllä viehättävät minua kovasti. On hämmästyttävää tutkia miten joku voi rakennella pieniä mutta niin hirvän yksityiskohtaisia juttuja. Katsokaapa vaikka näitä kuvia taiwanilaisesta miniatyyrimuseosta.
Doll houses, roomboxes and dioramas are very popular these days. Even though I don’t make those myself, they are quite charming to me. It is amazing to see such details in such small scale. Just look at the photos from this Miniature museum of Taiwan.

Talvipalatsin naamiaiset vuonna 1903 / Winter palace costume party in 1903
Pietarin entinen keisarillinen palatsi, Talvipalatsi on nähnyt monenmoista, kuten vuonna 1903 järjestetyt hulppeat naamiaiset. Kaikki vieraat olivat näyttävästi pukeutuneita perinteisiin venäläisiin asuihin. Mustavalkoiset kuvat ovat alkuperäisiä, värilliset kuvat ovat julkaisijan, Olgan tai hänen ystäviensä värittämiä.
The official residence of Russian monarch, Winter Palace in St. Petersburh, has seen many things. Forexample this extravagant costume ball in 1903. All guests were wearing very elaborate traditional style costumes. Black and white photos are originals, coloured photos are coloured by the publisher Olga or her friends. 

Avaruuskissa (suomeksi) / Space cat (in English)
Harva tietää että maailman ensimmäinen kissa avaruudessa oli ranskalainen kissaneiti Felicette. Felicette palasi lennolta elossa, toisin kuin Laika-koira, mutta kissin myöhemmistä vaiheista ei juuri ole tietoa. Nykyisin avaruuseläinkokeet on kuitenkin pääosin onneksi lopetettu.
Not very many people know that worlds first cat in space was French kitty cat Felicette. She returned back to earth alive, unlike Laika dog, but there is not really much information of her later adventures. These days space animal tests have been mostly cancelled, thankfully. 

Linkroundup1_17banner

4 people like this post.

Polkupyörä vol 4 / Bike photo vol 4

Jatketaan polkupyöräkuvien sarjaa. Tällä kertaa kuvassa poseeraa kaksi leidiä kukkakimpun kera. Tavan mukaan käsilaukut on pujotettu pyörän sankoihin. Tämän ajoittaminen on itselleni ollut hankalaa, mutta epäilen kuvan olevan 40- ja 50-lukujen taitteesta. Kuva on hiukan suttuinen, joten kampauksista ei oikein saa kunnolla selvää. A-linjaiset hameet kuitenkin viittaisivat 40-lukuun. Kuvan taakse on kirjoitettu “Anu & Ella”. Muuta tekstiä kuvasta ei löydy.

inenglish

Let’s continue my bike photo series. Photo I choose this time has two ladies posing with bouquet of flowers. As it was the habbit, handbags are hanging from the bike handles. Estimating of the era of this particular photo has been tricky for me. I assume it is from the end of 40’s or early 50’s. Photo is sligtly blurry so I can’t really figure out their hairdos. A-line skirts are a hint of 40’s though. Hand written text at the back of the photo says “Anu & Ella”. There is no other text on the photo.

anuella_bikephoto4jpg

 

2 people like this post.

Ohuella terällä / On thin blade

Uusi asuinpaikka on vissiin pistänyt pääni vähän pyörälle. Päätin nimittäin kokeilla hommaa, jota en ole tehnyt sitten teinivuosien. Bongasimme isännän kanssa tuossa eräällä kävelyretkellämme jääkaukalon tuolta kylältä. Olen ostanut vuosia sitten kirppikseltä 60-luvun (tai ehkä vanhemmatkin) pitkävartiset luistimet aikomuksenani muuttaa ne saapikkaiksi. Ne eivät oikein saappaina toimineet toivotulla tavalla, joten kiinnitin terät takaisin. Ja kävin terotuttamassa ne.

Ja sitten ei muuta kuin jäille. Voin kertoa että näteistä kuvista (isännällä on hyvä ajoitus) huolimatta homma näytti pikemminkin joltain sketsiltä. Baletti on toki vahvistanut nilkkoja jonkin verran, mutta luistimilla joutuvat työskentelemään paljon enemmän myös jalkapohjan lihakset. Ja kun ei ole luistellut lähes 30 vuoteen niin tottahan se nyt näkyy. Ja tuntuu. Jaksoin noin viitisen minuuttia, kaiteessa kiinni roikkuen. Tosin sinäkin aikana ehti jo tapahtua pientä edistystä. Eli nyt sitten vain ahkeraa treeniä. Tokihan haaveilen, että näyttäisin luistellessani joskus esim tältä.

inenglish

Perhaps our new home has made me loose my mind, because I decided to try something I haven’t done since my teenage years. Me and hubby noticed on one of our walks, that there is ice rink in the centre of the village. I bought vintage 60’s (or perhaps even older than that) ice skates years ago from flea market. Originally I was planning on transforming them into boots. However they didn’t work exactly as I wanted, so I put the blades back. And had them sharpened.

So on to the ice we go. I can tell you that despite of pretty photos (hubby has perfect timing) it looked more like some sort of comical sketch. Ballet has made my ankles stronger, but on skates your foot muscles have to work much harder. And when I haven’t done any skating for almost 30 years, it does show. And affect on feet. I managed about five minutes, while grabbing the railing most of the time. Even though, I did still notice slight improvement during that short time. Now I just have to practice more. Of course I dream of looking like this when skating.

skates1

Luistimissa on tallella alkuperäiset kumisuojat, mutta ne ovat aika hapertuneet. 
Luistinten alkuperäinen väri on valkoinen, mutta joku on ne maalannut
harmaalla. Itseasiassa pidän tuosta harmaasta väristä. /

Original rubber shields are still there, but they are pretty dry. Someone has
also painted the skates in light gray, original colour is white. I actually
like that gray colour. 

skates3

Tyyli ennenkaikkea. “Uskaltaako sitä irrottaa käden tästä kaiteesta?” /
With style, of course. “Do I dare to lift my hand off the railing?”

skates2

Taustalla kiekkoa lätkivät pikkupojat pesivät minut kuusi-nolla ketteryydessä. /
Kids playing hockey behind me beat me six-zero on agility.

skates4

“Ny riitti!” Katsokaa miten kaunis on tuo luistimen muoto. Harmi ettei näistä
ollut saapikkaiksi, mutta luistimina toimivat kyllä meikäläiselle ihan passelisti. /
“Ok, I’ve had enough now!”. Look how pretty is the shape of the skate. Too bad
they didn’t work as boots, but they will work as skates for me just fine. 

6 people like this post.

Skottihame iskee jälleen / Tartan skirt strikes again

Taitaa lopullisesti olla peli menetetty sinisen värin suhteen. Ostin nimittäin taas sinisen vaatteen. Tai no, sini-vihreän oikeastaan. Katsokaa nyt tuota! Eihän noin söpölle yksilölle voi sanoa ei. Sitäpaitsi se mätsää yhteen uuden tupsubaskerini kanssa (jota olen käyttänyt aivan tauotta). Tämä, kuten toinenkin tartaanihameeni, on valmistettu Englannissa ja on 100% villaa. Pidän tästä ehkä jopa vielä enemmän kuin ruskeasävyisestä koska tämä on malliltaan kapeampi ja sopii siten paremmin rakastamaani 30-luvun henkiseen pukeutumiseen.

Pukeutumisohjeissa usein sanotaan, että puolisääreen ulottuva hameen mitta on kaikkein epäpukevin, etenkin jos on paksut pohkeet. No hiiteen sellaiset pukeutumisohjeet. Itse pidän juuri tästä helman pituudesta eniten. Ja paksuista pohkeista (ympäryys vaivaiset 43 cm) huolimatta se tuntuisi olevan itselleni ainakin kaikkein pukevin mitta. Nyt olen ollut kovin viehättynyt myös 1910-luvun tyylistä jossa myös tuollainen kapea pitkä hame on tyypillinen. Tosin silloin helmat olivat vielä pidempiä, nilkkaan tai maahan asti. 1910-luvun tyyleistä postaan myöhemmin lisää.

inenglish

Yup, I have lost the game against the blue colour. I bought another blue garment. Well, blue and green to be precise. Look at it! You can’t really say no to that cuteness. Besides, it matches with my new pompom beret (which I have been using ever since I got it). This, like my other tartan skirt, is made in England and 100% wool. I like this even better than the brown tartan skirt, because it’s narrower and suits better to the 30’s style, which I love.

Dress guides quite often claim that mid calf skirt length is the least fitting. Especially if one has chubby calves. Well, screw those kind of guides. I like this length the most. And despite of my chubby calves (circumference is 43 cm) it seems to fit me best. I’m now also very much into 1910’s style. Narrow long skirt was very common those days. Though skirts were even longer, down to ankles and to the ground. I will post more about 1910’s fashion later.

sininentartaani

sininentartaani3

sininentartaani2

4 people like this post.

←Older