Renesanssia Turun linnassa / Renaissance in Turku castle

Olen taantunut. Liikkunut ajassa taaksepäin. Lipsahtanut rokokoosta renesanssin puolelle. Valunut keskiaikaan. Olen kuullut että näin voi kuulemma käydä kun alkaa harrastaa historianelävöitystä. Sitä ihan vaatimattomasti vaan ajattelee, että teenpä tässä yhden nätin rokokoopuvun ja sitten sitä huomaakin yhtäkkiä, että jokainen kaappi ja matkalaukku tursuilee jos jonkinlaisia historiallisia pukineita keskiajalta renesanssiin, viktoriaanisesta ajasta edwardiaaniseen. Pahaa pelkään että olen joutunut historianelävöityksen uhriksi.

Sain nimittäin jokin aika sitten valmiiksi ensimmäisen renesanssipukuni. Varhaiskeskiaika ei ihan varsinaisesti ole mun juttuni (vannomatta paras), mutta renesanssi puhuttelee kauneudentajuani kyllä. Suomessa harrastajat laskevat yleensä renesanssin kuuluvaksi myöhäiskeskiaikaan. 1500-luvun alku menee oikein mukavasti keskiaikajuttuihin. Turussa järjestettiin juuri kuun vaihteessa keskiaikaiset markkinat ja Turun linnassa oli myös perinteisen tapaan järjestetty monenlaista tapahtumaa yleisölle.

Minä päätin tunkea itseni mukaan Hämeen keskiaikaseuran porukoihin elävöittämään linnaan. Käytännössä siis koketeeraamaan keskiaikapuvussa ja tekemään jotakin aikakauteen sopivaa käsityötä linnassa vierailevan yleisön iloksi. Aikaa asun tekemiseen ei ollut taaskaan liiemmälti, joten valitsin simppelin saksalaistyylisen kirtlen samettikoristein. Pellavaista aluspaitaa en ehtinyt vielä tehdä. Tällä kertaa puin puvun alle Kaukolan kansallispuvun paidan joka sopi tyylillisesti oikein hyvin kirtlen kanssa koska se muistuttaa hiukan renesanssipaitaa. Myöhemmin aion vielä tehdä sen oikean  renesanssialuspaidan, johon teen mustalankakirjontaa. Se on tyypillinen tuon aikakauden kirjontatapa. 

Ollakseen mahdollisimman monikäyttöinen, tei puvusta hihattoman. Renesanssiajalla oli tavallista että hihat olivat irtoversiot, jotka solmittiin kiinni olalle nyörein tai nauhoin. Voin siis tehdä irtohihat vielä myöhemmin. Vihreä-valkoista villakangasta jäi vielä sen verran että se riittää hihoihin. En enää muista mistä sain kankaan. Ehkä kirppikseltä tai äidiltäni. Samettia puolestaan jäi sen verran että siitä riittää pieneen hihattomaan boleromaiseen vaatteeseen, partletiin. Sitä käytetään yläosan peittona viileämmällä ilmalla. Sametinpalan jätti jälkeensä Cherise Designin Lea, joka muutti viimesyksynä ison rapakon taa. 

Renesanssiajalla, kuten vanhaan aikaan muulloinkaan, eivät naiset kulkeneet paljaspäin, joten asun pakollinen varuste on birgittamyssy. Se on pellavainen takaa rypytetty päähine joka peittää hiukset. Myssyssä on lenkkimäinen nauha joka kiedotaan kahdesti pään ympäri. Turun linnassa asukokonaisuuden täydensi vielä raidallinen esiliina jonka olen ostanut joitakin vuosia sitten kirpputorilta. Myöhemmin saatan tehdä pukuun yksivärisen värillisen esiliinan.

Itse tapahtuma oli tosi jännittävä ja hauska. Linna oli täynnä yleisöä ja opastettuja kierroksia oli tiiviiseen tahtiin. Minulla oli mukana nauhapirta, jossa on nyt työn alla Kaukolan kansallispuvun hunnun pirtanauha. Ajattelin, että tapahtuma olisi hyvä ajankohta aloittaa huntuprojektia. Kerron siitä tarkemmin lisää myöhemmin. Ihmisiä tuntui kovasti kiinnostavan pirtanauhan tekeminen, myös lapset tulivat katsomaan miten nauha muodostuu pirrassa. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta elävöittämässä renesanssia. Oikein mukava kokemus ja lähden mieluusti uudelleenkin. Seuraava elävöitystapahtuma johon aion osallistua onkin 1700-luvun piknik Mustion linnassa elokuussa. Sitä varten pitäisi ehtiä ommella 1740-luvun kureliivi ja robe a l’anglaise. Apua!

I have regressed. Moved back in time. Slipped from Rococo to renaissance. Shifted to the Medieval times. I have heard this can happen when you start doing living history. You just innocently think that you want to make one pretty Rococo gown, and then all of a sudden you got all of your wardrobes and suitcases full of all sorts of historical garments from Medieval times to Edwardian. I’m afraid, I might be a victim of living history.

Recently I finished my first Renaissance gown. Early Medieval time is not really my forte, but I like Renaissance aesthetics very much. Atleast here in Finland, early 1500’s is still considered Medieval era. There was Medieval fair in Turku just at the end of June and lots of activities in the castle too.

I decided to join in with the Häme medieval association living history group. Living history basically means doing some historically accurate activities while wearing historical garments. In my case it meant handcrafting. I didn’t have much time to make the outfit so I chose simple German style kirtle with velvet decoration. I didn’t have time to make the authentic linen chemise, so I wore my national costume blouse with the kirtle. It actually suits the style very well because it is similar to the renaissance chemise. Later when I have time, I will make proper chemise too, with black embroidery. It is typical for the era.

To be as practical as possible, I made sleeveless kirtle. In Renaissance era, it was quite common to have detachable sleeves. They were tied with ribbons on the shoulder. So I can make sleeves later. I still have just enough woolmix fabric left for sleeves. I don’t remember where I got the fabric from. Perhaps it was thrifted or perhaps mum gave it to me. Velvet was left behind by my colleague Lea from Cherise Design. She moved to United States last Autumn and left some stuff behind. There was enough for making the decoration and there is still big enough piece for making partlet. It’s vest-type top which is worn ontop on cooler weather. I will make that later too.

During Renaissance era, like any other old era, women always wore something on their heads. Only children showed bare heads. So mandatory accessory is St Birgit cap. It’s made of linen, covers hair almost completely and has a circular tie, which goes around the head twice. For Turku castle I also wore stripey apron. I have bought it from flea market some years ago. Later I will make another apron in solid colour to go with the dress.

The event itself was pretty exciting and fun. Castle was full of audience and guided tours were going on every 20 minutes. I had my ribbon reed with me. I am currently making ribbon for my national costume. It was good opportunity to finally start the veil project for the national costume, since my granny did not make one when she made the costume. I will tell you more about that project later. There was lots of people who were interested in the ribbon weaving. Even kids came to look at how it’s done. This was my first time re-enacting Renaissance but I enjoyed it very much. I am sure to do it again. Next living history event for me will be 1700’s picnic in Mustio castle, in August. For that I have to finish my 1740’s stays and robe a l’anglaise. Help!

Varsin simppelit kaavakappaleet, etukappaleen keskietuun muotoilin kaarta
rintavarustuksen mukaan. Mitään muotolaskoksia näissä ei ole. 
Käytin kaavan pohjana jotakin valmista yläosan kaavaani. Ruudukas
puuvilla on tukikangas joka napakoittaa miehustan. /
Very simple pattern. Center front is curved, according to bust. As you
notice, there is no darts at all. I used one of my plain bodice patterns
as a base for this. Chequered fabric is support material, it makes
the bodice sturdier. 

Takakappale on yhtä yksinkertainen, ilman muotolaskoksia. /
Back pieces is equally simple, no darts. 

Samettikoristeet kiinnitin kokonaan käsin. /
Velvet decoration is completely handsewn.

Birgittamyssyn muoto on tämä. Pienensin myssyä tästä vielä hiukan kun 
arvioin pääni koon vähän turhan isoksi. Päälaella kulkee sauma joka
on niskasta noin viiden sentin matkalta avoin. Alareuna ja pyöristetty
kulma rypytetään 
tiiviisti nuppineulaan asti. /
This is the shape of the St Birgit cap. I made it slightly smaller than this,
I first estimated my head a bit larger than it is. There is seam on top of
the head, which is open on the neckline about five centimeters. Bottom
edge and rounded corner is tightly gathered all the way to the pin on
the left.

Sitten ommellaan etureunaan nauha joka muodostaa kiinteän lenkin. Sen pitää ylettyä
pään ympäri kahteen kertaan. Niskasta ristiin ja otsalle ristiin ja loput takaraivolle. /
Then long ribbon is sewn on the front edge, it creates long loop. It has to reach
twice around the head. From neck to front where it crosses and then back. 

Puvun helma on kaksi suorakaidetta jotka on ommeltu päistä yhteen. Toinen sauma
on 
keskellä takana ja toinen keskellä edessä. Helman yläreuna vetopoimutettiin ja
ommeltiin 
miehustan alareunaan vahatulla pellavalangalla. /
Hem is two rectangular pieces sewn together on the ends. Other seam is
center back 
and the other center front. Top of the hem is cartridge pleated
and sewn to the bottom of the bodice with waxed linen thread.

Valmis puku. / Finished kirtle.

Esiliinan olisi tietysti voinut silittää ennen reissuunlähtöä. 
Kuvasta kiitos Nora Juuselalle. /
I could have ironed the apron before the trip. 
Photo thanks to Nora Juusela. 

Ei se ole linna eikä mikään jossa ei paria ritaria käyskentele. /
It’s not a castle of much, if there isn’t couple knights around. 

Työasento ei ollut kovin ergonominen joten oli pakko nostaa jalka penkille ettei
selkä ole loppupäivästä aivan dööd.  Muovisankaiset silmälasit eivät tietenkään
ole mikään period asuste, mutta ilman niitä en olisi nähnyt tehdä käsitöitä. 
Kuva Nora Juusela /
Work position wasn’t particularly ergonomic, so I had to lift my foot
up on the bench, to prevent my back from dying.  Of course my plastic glasses
are not very period accurate accessory, but without them I would have
not been able to do much handwork. 
Photo Nora Juusela. 

4 people like this post.

Hortoilu: Maitohorsmajuoma / Wild herbs: willowherb flower mead

Ainakin täällä Sastamalan korkeudella maitohorsman kukinta on nyt komeimmillaan. Viimekesänä testattu mansikankantamehu oli omaan makuuni hivenen kitkerää, eikä sitä varmaan siksi tule tehtyä toistamiseen. Takapihallamme rehottaa horsmapelto, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna maitohorsmajuomaa. Horsmankukat tuoksuvat makealle, lähes huumaavalle. Niiden keräämistä en suosittele pörriäiskammoisille sillä kukat ovat kimalaisten suosiossa. Kerätessä täytyy olla vähän varovainen, ettei vahingossa koppaise kimalaista käteen kukkien mukana, ne kun pörräilevät kukissa ahkerasti kerääjän ympärillä. Etenkin jos on keräämässä lämpimänä, aurinkoisena päivänä. Vältä keräämästä horsmien vihreitä osia, niistä voi tulla juomaan kitkerää makua. Kerää vain puhtailta paikoilta, eli ei teiden välittömästä läheisyydestä tai alueilta joissa on levitetty tuholaismyrkkyjä.

Tein juoman Maistuis varmaan sullekin!-blogin ohjeella, mutta vähensin sokerin määrän noin puoleen. Väriltään juoma on hehkuvan aniliinin punaista. Oikeaa sävyä on vaikea tallentaa kuviin. Makuakin on vaikea kuvailla, sokerin ansiosta se on tietysti makeaa, mutta siinä on erikoinen “kukkaisa” maku. Meden maku ehkä? Omasta mielestäni juoma on parasta sekoitettuna kivennäisveteen, noin 1:1 sekoitussuhteella. Sopii hellepäivän janojuomaksi tai kesäjuhlien alkudrinkiksi.

Maitohorsmankukkajuoma

1 litra maitohorsmankukkia
1 limen kuori ja mehu
1 tl sitruunahappoa
2 litraa kiehuvaa vettä
n. 250 g sokeria

Huuhdo kukat huolella kylmässä vedessä, voit liottaakin niitä hetken ötököiden poistamiseksi. Kumoa kukat teräskattilaan ja lisää limen kuori ja mehu sekä sitruunahappo. Kaada päälle kiehuva vesi, itse kuumensin sen vedenkeittimellä. Anna seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Kukat muuttuvat kuumasta vedestä lähes värittömiksi, kuuluu asiaan. Siivilöi juoma ja lisää lopuksi sokeri. Pullota puhtaisiin lasipulloihin.

 

Atleast here in Sastamala, where we live, the blooming of rosebay willowherb (or fireweed, if you prefer) is now at it’s peak. Last year tested strawberry stem juice was a bit bitter to my taste, so I probably don’t try that again. There’s a field of willowherb on our backyard, so this time I decided to try willowherb flower mead. Flowers have almost intoxicating scent. I don’t recommend picking of them to those who have fear of buzzing bugs. Flowers are absolutely full of them. You have to be carefull not to grab a bumble bee while picking the flowers because they are buzzing all around you while doing it. Especially if it’s warm, sunny day. Avoid picking green parts, they might bring bitter taste to the drink. Always collect wild herbs on clean areas, not nearby roads or areas where pesticide has been spread.

I used recipe from Maistuis varmaan sullekin-blog, but I reduced the amount of sugar to half. Colour of the drink is flaming pink. It is difficult to capture the real colour in photos. The flavour is also hard to describe. It is of course quite sweet but it has special “flowery” flavour, perhaps the flavour of flower nectar. I think it’s best when mixed with mineral water, 1:1 mixing ratio. It’s lovely on hot Summer day or special toast drink at summer parties.

Willowherb flower mead

1 liter of willowherb flowers
1 lime, juice and zest
1 teaspoon of lemon acid
2 liters of boiling water
about 250 grams of sugar

Rinse flowers carefully under cold water, you can even soak the for awhile to remove small bugs. Pour flowers into steel pan and add lime juice and zest and lemon acid. Pour boiling water ontop. Leave to sit for couple hours. Flowers turn almost white in boiling water, that’s normal. Sieve the mead and mix with sugar. Use clean glass bottles to store.

2 people like this post.

Kymmenen vuotta eikä suotta / Ten years of blogging

Arvatkaas mitä! Siitä on kuulkaa tasan kymmenen vuotta tänään kun Evil Dressmaker-blogi näki päivänvalon. Kyllä vaan, näin se aika vierähtää. Monenlaista on näihin vuosiin mahtunut. Olen saanut blogin kautta tutustua moniin hienoihin ihmisiin ja viettänyt monta jännää ja kiinnostavaa hetkeä tämän omani, sekä muiden blogien seurassa. Moni blogi on tänä aikana lakannut olemasta ja olen murehtinut omankin blogini elinkaarta.

Blogi on tuonut minulle ennennäkemättömiä tilaisuuksia. Minua on haastateltu paikallislehteen ja olen saanut kirjoittaa tyylipalstaa toiseen. Olen päässyt mukaan tv-sarjaan ja voittanut pukusuunnittelukilpailun. Monta erikoista ja hauskaa tilannetta olisi jäänyt kokematta ilman tätä blogia. Olen erittäin kiitollinen jokaisesta lukijasta, joka edelleen jaksaa käydä täällä jorinoitani lukemassa ja myös niistä ihanista ihmisistä joita voin blogin ansiosta nykyään kutsua ystävikseni. KIITOS!

Olen suunnitellut teitä varten pientä spesiaalia juttua blogiin, mutta katsotaan miten ehdin toteuttaa. Heinäkuu on nimittäin töiden suhteen tosi hektinen ennen kesälomaa. Sitä ennen, ihailkaa tätä “kukkakimppua”.

Guess what! Today is the tenth Anniversary of my blog. Yessiree! Funny how time flies. There’s been lots of stuff going on during all these years. I have had the pleasure of meeting lots of lovely people because of my blog and had very many fun and exciting moments. Many blogs have seized to exist, and I have wondered about the life span of my blog too.

This blog has given me unexpected opportunities. I have been interviewed for local newspaper and I had a chance to write to another. I have been on tv series and I have won gown design competition. There’s been so many fun and special moments, that would have not been possible without this blog. I’m so thankfull of every single reader, who still come here and read my ramblings. I am also very thankfull of all those people I can call my friends because of this blog. THANK YOU!

I have planned little extra special for you, but let’s see how I have time to organize it. July will be very busy at work. But while waiting for that,  you can admire this “bouguet” of flowers.

8 people like this post.

Neuleen pidennys / Jumper extension

Jos oli kansallispuvun hameen vekkien harsiminen ärsyttävää niin teinpä sitten vielä astetta idioottimaisemman homman tässä kesäpuhteiksi. Muistanette neuleasun jonka tein parisen vuotta sitten. Pesujen jälkeen pusero osoittautui käytössä ihan himppasen verran liian lyhyeksi, joten sain neronleimauksen. Minäpä vähän pidennän sitä, kun en jaksa neuloa kokonaan uutta puseroa. Virhe!

Ei siinä neulomisessa mitään, mutta se pitsineulepalojen yhdistäminen silmukoimalla. En suosittele. Jatkopalan neulomiseen meni joku parisen iltaa, tein sen pyöröneuleena alkuperäisestä poiketen. Sitten kun tuli se yhdistämisen hetki niin voi ny sanonko mikä! Pitsineuleessa yhteen neulotut silmukat meinasivat tuottaa vähän ongelmia enkä meinannut saada silmukoita täsmäämään kunnolla. Pari iltaa siinä yhdistämisessä sitten meni, ja hermokin meinasi yhdessä vaiheessa. Olen pessyt puseroa ehkä pari kolme kertaa ja väri on jo huomattavasti haalistunut pesussa. Toivon että jatkopalan sävyero tasaantuu pesujen myötä. Langan värinkesto ei ole modernien värien luokkaa, sillä kyseessä on vanha lanka, ehkä 60- tai 70-luvulta.

Pro tip vastaavaa hommaa suunnitteleville: älä!

If the national costume baste stitching was annoying, I made even more stupid job recently. You might remember the two piece knit dress I made couple years back. After washes the blouse turned out just a tad too short. I got brilliant idea. I knit extension, because it’s too much of a bother to knit completely new blouse. Mistake!

Knitting wasn’t bad, but connecting the lace knit pieces to lace knit blouse. I can’t recommend. Knitting the extension took couple evenings, I made it circular, unlike the original knit. But when it came the moment of connecting hem piece to the blouse… Bloody hell! I imitated stockinette stitches with needle to connect two pieces. Some of the lace stitches were quite tricky to work with. It took me couple evenings to finish it. I almost lost my nerve. I have previously washed the blouse couple times and colour is quite faded. I hope the extension colour will even out in wash. Colours of vintage yarns isn’t as durable as in modern yarns. This yarn is possibly from 60’s or 70’s.

Pro tip for those of you who plan to do something similar: don’t!

Purin paidan helmasta vanhan resorin kokonaan pois, jätin pari kerrosta
odottamaan kunnes saan jatkopalan kiinnitysvaiheeseen. /
I unravelled the old hem off, except couple layers. I left them
waiting untill I managed to finish the extension piece.

Jatkopalan kiinnitys silmukka silmukalta. Purin viimeiset resorikerrokset silmukka
kerrallaan samalla kun silmukoin jatkopalaa kiinni. Tämä esti valmiin neuleen
purkautumisen alareunasta. /
I attached the extension stitch by stitch, and at the same time unraveled the
last layers of the edge, stitch by stitch. It must be done like this, because
you don’t want to allow the bottom edge unravel too much while 
connecting the pieces. 

Valmiissa vaatteessa jatkopala erottuu väriltään. Kuvassa neule on
kastelematon joten pientä epätasaisuutta vielä näkyy. Toivon mukaan

väri tasaantuu pesuissa. /
Finished extension is visible due darker colour. Here I haven’t yet
soaked the knit, so new extension is still a bit uneven. Hopefully
the colour will even out too in washes.

4 people like this post.

Kansallispuvun hameen pidennys / Altering the national costume skirt

Tänä keväänä olen tehnyt ehkä ärsyttävimmän ompeluhomman vuosiin. Tajusin viime syksynä, että kansallispukuni hameen helmassahan on kymmenisen senttiä käännettä. Puku on tehty  80-luvun tyylin mukaan, lyhyemmäksi kuin nykyajatus hameen pituudesta ja olen koko ajan pitänyt hametta itselleni vähän turhan lyhyenä. Hame kuului mummulleni joka oli myös minua hiukan lyhyempi. Facebookin Kansallispuku-ryhmässä bongasin keskustelua hameen pidentämisestä ja ryhdyin hommiin.

Helmat neuvottiin pidentämään kääntämällä. Eli sekä helmakäänne että vyötärö puretaan auki, käännetään helma ylösalaisin ja ommellaan uusi helmakäänne ja vyötärö. Näin helmassa ollut vanha taite ei jää niin silmiinpistävästi näkyviin vaan menee osin piiloon esiliinan ja liivin alle. Kaukolan tarkistamattomassa puvussa hame on nykyisin suositun (ja suositellun) vetopoimutuksen sijaan käsin laskostettu ja pliseerattu. En halunnut alkaa pliseeraamaan helmaa uudestaan joten päätin harsia laskokset kiinni pesun ajaksi. Hametta ei luultavasti ole kertaakaan pesty joten halusin pestä sen raikastaakseni sitä, mutta myös häivyttääkseni taitetta ja käänteen nurinkurisia laskoksia.

Pesua varten harsin laskokset kiinni. Ensin olin liian innokas ja sitten liian laiska, todellisuudessa harsinlangat olivat päissä tiiviimmin ja keskellä harvemmin. Tasaisemmin tehdyt harsinnat olisivat olleet vielä paremmat, mutta ajoivat nytkin asiansa. Harsiminen kesti ikuisuuden. Aloitin homman joskus joulukuun lopussa ja se valmistui kesäkuun alussa. Olkoonkin, että välissä oli pitkiä taukoja kun en harsinut lainkaan.

Asiantuntijat suosittelivat ompelemaan helmaan pellavaisen helmakaitaleen käänteeksi. Itselläni oli vähän kiire eikä edes pellavaa käytettävissä joten jätin sen pois ja käänsin vain reunasta sentin verran käsin ommellen ja kiinnitin sen jälkeen palmikkonauhan hamekankaan reunaan. Samoin suositellaan että vanhalla ripsinauhalla käännetyt vyötärökaitaleet korvattaisiin nykyisin pellavaisella vyötärökaitaleella. Itse pidän enemmän ripsinauhasta koska sitä on hirmu helppo säätää vyötärön koon mukaan, joten käännettyäni hameen, ompelin vanhan ripsinauhan hakasineen takaisin paikoilleen. Ommeltuani ripsinauhan ja nepparit, tajusin että ripsinauha meni nyt hiukan eri tavalla kiinni kuin mitä se alunperin oli. Ripsinauha oli nimittäin ommeltu kiinni suoraan reunaan niin että kankaan reunassa oleva saumuriommel jäi näkyviin. Nyt tein sen kääntämällä saumuriompeleen ripsinauhan alle piiloon. Koekäytössä havaitsin että vyötärö jäi aivan liian löysäksi joten aion vielä purkaa sen ja ommella uudelleen samoin kuten se oli aiemminkin.

Suurimman osan työhön käytetystä ajasta vei laskosten harsiminen, mutta sanoisin että harsiminen oli kyllä vaivan väärti sillä koko kankaan uudelleen laskostaminen pesun jälkeen olisi ollut vielä ärsyttävämpää. Valmiista hameesta ei nyt ole kuvaa. Se näyttää aivan samalta kuin ennenkin, vain vähän pidemmältä. Seuraavaksi aion ommella pukuun vielä muhkean alushameen joka kohottaa helmaa kauniisti. Päätin myös vihdoin polkaista käytiin huntuprojektin. Puvusta nimittäin puuttuu huntu. Tarkistettu, ns. suur-huntu on valkoista pellavaa jossa on keskellä ommeltu reikäpitsi. Koko huntu on pliseerattu, kiinnitetty kulmasta renkaaseen ja renkaassa hunnun alla roikkuu sini-puna-valkoinen pirtanauha. Aloitin homman ostamalla käytettynä nauhapirran. Palaan siihen aiheeseen myöhemmin.

This Spring I have made probably the most annoying sewing project for ages. I realized last Autumn, that my national costume skirt has loads of extra length on hem folding. Skirt belonged to my Grandmother, who was slightly shorter than I am. Also, dress is made according to 1980’s style, which sported slightly shorter skirts than modern requirement for Finnish national costumes is. I have always thought the skirt is a bit too short for me anyways. I was reading some conversations about doing the skirt alterations on Facebook group and decided to go on with it.

Instructions were to turn the skirt upside down. Rip open both hem and waist seams, turn it around and sew new waistband and hem fold. This way the old hem fold won’t be so visible when it is partially covered with apron and vest. The Kaukola dress skirt is completely hand pleated and I did not want to re-pleat it, so I decided to baste stitch all pleats for washing. I wanted to wash the skirt, because it has never been washed and that would also help on vanishing the old hem fold.

I did the baste stitching horizontally. First I was too enthusiast and then too lazy, stitching lines are too close to each other on both ends and too far in the middle. That wasn’t the best possible way, more evenly done stitching would have been better, but it worked. It took absolutely ages to do the stitching. I started at the end of December and finished beginning of June. Allthough, there were longer breaks when I did nothing.

National costume enthusiasts recommend to use linen strip for the hem fold. I didn’t have any linen for it, so I left that out and just made one centimeter fold, which I hand stitched in place and then attached the red braid on the edge of the skirt. It is also recommended to replace the  grossgrain ribbon on the waist with linen waistband. I was in a hurry to finish so I just used the old grossgrain ribbon. I also prefer the ribbon, because it is easier to alter the waistband if needed. When I had sewn it back on, I realized I did it differently than the original. It was originally sewn so that the overlock seam on the fabric is visible, but I folded the edge and sew the ribbon on top of the fold. When I used the skirt first time couple days ago, I realized the waist was too large. So later I will fix the waist completely to match the original and alter the size at the same time.

Mostly the time was used on the annoying baste stitching, but I would say it was definitely worth every minute. Folding the whole skirt again after wash, would have been even more annoying. I don’t have photo of the finished skirt, but it looks just like it did before, just a bit longer. Next thing to do on this national costume project is to make proper fluffy petticoat. That will give the skirt more body and beautiful shape. I also decided finally to start the missing veil project. This costume is supposed to have large veil, which never was made. Veil is made of white thin linen and it has narrow  needle lace in the middle. Whole veil is pleated and attached from one corner to a ring, diameter about 10 cm. Under the veil, on the ring, is hanging a woven ribbon in red, blue and white. I started by buying second hand ribbon reed.

Lähtötilanne, reilu 10 cm käännevaraa. /
Starting point, about 10 cm of extra fold.

Palmikkonauha on ommeltu reunan päälle käsin. /
Braid has been sewn ontop of the edge by hand.

Avattu käänne. Voimakas taite ja käänteen laskokset nurinkurin. /
Open fold. Strong ridge on the fold and reverse pleats.

Kiinni harsitut laskokset, ylhäällä liian tiheästi, keskellä liian harvasti. /
Baste stitched pleats, on top too close to each other, on the bottom too far.

Pesussa avattu käänne tasoittui ja nurin perin olevat laskokset poistuivat. /
In the wash the sharp ridge on the fold evened out and reverse pleats
vanished almost completely.

Purin helman entisestä vyötäröstä pari harsinlankaa pois. Sekä ajan että materiaalin
puutteen vuoksi ompelin vain käsin 
noin sentin levyisen taitteen. Tämän jälkeen
kiinnitin palmikkonauhan 
käsin, käänteen reunaan, eli eri tavalla kuin alkuperäinen. /
I took couple baste stitched threads off and due to lack of time and
material, made narrow fold, which 
I hand stitched in place. Then I hand stitched
the braid on the edge, 
which is different than what it was originally. 

Valmis helma. Saatan myöhemmin tehdä tämän uudestaan pellavakaitaleella,
kuten nykyisin suositellaan jos helmaa on pidennetty käänteeltä. /
Finished hem. I might redo this later with strip of linen, as it’s now 
recommended if hem length is altered. 

Laskostin avatun helmakäänteen nuppineuloin prässäystä varten. 
Tässä kohtaa kiitin itseäni siitä että olin harsinut vanhat laskokset kohtalaisen
huolellisesti kiinni, koko helman uudelleen laskostaminen olisi ollut todella tuskaa. /
I pleated the opened hem fold with pins for steaming and pressing. 
At this point I thanked myself for baste stitching the hem pretty neatly. 
To re-pleat the whole hem would have been quite agonizing.

Laskostuksen jälkeen harsin laskokset paikoilleen. Neuloista olisi
jäänyt pehmeään kankaaseen jäljet prässätessä. /
After pleating, I baste stitched the whole thing. Pins would have
left marks on the soft fabric when pressing. 

Lopuksi ompelin sivusaumasta umpeen vanhan nepparihalkion, avasin
toiseen päähän saumaa, uuteen vyötäröön vastaavan halkion ja
ompelin ripsinauhan uuteen vyötäröön. Kuten tekstissä jo kerroin,
korjaan tämänkin myöhemmin vastaamaan alkuperäistä. /
And finally I stitched the seam opening on old waist, and made
new one on the other end of the seam for new waist. Then I 
attached the grossgrain ribbon on the new waist. As I already
explained on the text, I will fix this later to match the original. 

6 people like this post.

←Older