Lapsuuden kesistä on jäänyt mieleen muisto siitä, miten lähdimme aamuvarhaisella ämpärien kanssa matkojen taa mansikkaa poimimaan. Tuohon aikaan mansikkatiloja oli harvassa. Reisussa vietettiin koko päivä, eväätkin taisi olla pakattu mukaan. Sitten ilta sujuikin mansikkalastia siivoten, pakastaen ja hilloksi keitellen. Äidillä oli tapana tehdä pakastettavaa hilloa. Sillä herkuteltiin läpi talven vaniljajäätelön tai lättyjen kanssa.
Aikuisena en jostain syystä juuri ole mansikkapelloilla viihtynyt. Vuosia olen suunnitellut kyllä. Nyt sitten sanoin tuolle isännälle, että olisipa kiva kun olisi talvella pakastimessa mansikkaa, tai itse tehtyä mansikkahilloa lättyjen päälle. Ja sitten eikun tuumasta toimeen ja guugle laulamaan. Niinpä löytyi sitten Hämeenkyröstä Yrjölän mansikkatila. Soittelin nettisivun ohjeen mukaan tilalle heti aamusta ja tarkistin itsepoiminnan tilanteen ja hinnan. Ilmoitimme saapuvamme tunnin sisään. Perillä tyhjä ämpärimme punnittiin ja ohjeistettiin ajamaan lähemmäs peltoa. Päädyimme perinteiseen Polka-lajikkeeseen ja meille näytettiin mansikkamaalta rivi josta kerätä.
Oltiin sitä mieltä että yksi ämpärillinen riittäköön, johan sen käsittelyssäkin menee aikaa eikä pakastimeenkaan määränsä enempää mahdu. Kymmenen litran ämpäriin meni noin 4,5 kiloa mansikkaa ja keräämiseen meni noin tunti kahteen pekkaan. Mansikkakausi on nyt vilkkaimmillaan. Kassajonossa kuulin henkilökunnan ilmoittavan puhelimeen että itsepoimintaan ei enää siinä vähän ennen puoltapäivää voitu ottaa lisää poimijoita. Kannattaa siis olla aamusta liikkeellä jos haluaa saada itse poimien marjat talven varalle.
Ihmettelin siinä samalla pellolla kykkiessäni että eivätkö ihmiset nykyään lainkaan suojaa päätään auringolta? Itse kun on tottunut siihen että aina pitää olla oman hyvinvoinnin vuoksi hattu tai vähintäänkin huivi päässä ja 50+ suojakertoimet niskassa, niin tuntui hassulta katsoa muita poimijoita joilla hyvin harvalla oli hattu päässä. Naisilla ei juurikaan, muutamilla miehillä oli lippiksiä. Itse taas keräsin pitkiä katseita leveälierisessä kartiohatussani.
Nyt on sitten mansikkaa pakastimessa, raparperi-mansikkakiisseliä, mansikkahilloa ja vatsa täynnä tuoreita mansikoita. Satokausi on avattu ja talven varastojen kerääminen aloitettu. Tähän loppuun vielä vähän erikoisempi mansikkaresepti.
Mansikankanta-mehu
mansikan kantoja (sen mitä tuli ämpärillisestä mansikkaa)
vettä (noin 2 litraa)
sokeria (1,5 dl)
Laita mansikan kannat ämpäriin tai isoon kattilaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä. Lisää sokeria oman maun mukaan. Mitä vähemmän vettä, sitä vahvempaa mehua. Jätä tekeytymään yöksi. Siivilöi aamulla mehu puhtaisiin pulloihin. Mehu säilyy jääkaapissa noin viikon, pidempään jos lisäät sitruunahappoa. Kantojen lisäksi voi toki käyttää myös mansikan lehtiä.
I have a memory from childhood, about strawberry picking. We woke up early in the morning, packed our buckets in the car and drove long way to strawberry farm to pick berries for the winter. It was a daytrip, we even had lunch packed with us, if I recall correctly. The evening we spent by cleaning the berries and putting them in freezer boxes and cooking jam. Mum used to make jam which was then frozen. We ate that during the winter when we wanted a treat, with vanilla ice cream or pancakes.
As an adult I haven’t really done that, for one reason or another. I have planned doing it though. Now I said to hubby, that it would be nice to have some strawberries in our freezer, or home made strawberry jam. So I put google to work. I found Yrjölä strawberry farm, located near us in Hämeenkyrö. As instructed on their webpage, I called them in the morning and checked their selfpicking situation for the day, and their price (it varies every day during the season). We booked selfpicking and said we’d be arriving in an hour. In the location they weighted our bucket and guided us closer to the field. We decided to pick Polka, so they showed us our rows of strawberries.
We decided that one bucket is enough for us, after all it takes time to clean them up. And there is not that much space in the freezer either. Ten liter bucket took about 4,5 kilos of strawberries and it took about an hour to pick them just two of us. The season is now at high peak. When queuing for the till I heard them telling people on the phone that they can’t take any more pickers for the day. And it wasn’t even the midday yet. So you gotta be early if you want to get your self-picked strawberries.
While picking my strawberries there on the field I was wondering how people don’t cover their heads in the sunshine. I am used to cover my head with a hat or scarf atleast, just to avoid nausea and a headache from the sun, and always wear 50+ sunscreen. So it felt funny to be pretty much the only one wearing a hat on the field. I don’t really remember seeing any other woman with a hat, couple men wore caps though. I was turning heads with my wide conical strawhat.
So now we got frozen strawberries, rhubarb-strawberry soup, strawberry jam and a belly full of fresh strawberries. Harvest season is open and filling the winter stash has been launched. Here is a bit more unusual strawberry recipe:
Strawberry stem juice
strawberry stems (the amount that came from bucket of berries)
water (about 2 liters)
sugar (about 1,5 dl)
Put stems into a bucket or high pan. Pour boiling water on top. Add sugar to your liking. The less water, the stronger the taste. Leave to set overnight. Sieve into clean bottles next day. Stays good in fridge for about a week, longer if you add citrus acid. You can also add strawberry leafs with or instead of stems.
Mansikan kannat ennen.. /
Strawberry stems before…
… ja jälkeen liotuksen. /
… and after soaking.
3 people like this post.
July 22nd,2017
Jotain ihan muuta,
Jotain syötävää,
Mun elämä,
Muuta ajankulua,
On the road,
Päähineet | tags:
Headpieces,
My life,
On the road,
Something else,
something to eat |
4 Comments
Jo yli 30 vuotta on Raaseporin alueella järjestetty antiikkitapahtumaa jonne kokoontuvat Suomen antiikkikauppiaat. Itse olen kuullut tapahtumasta vain huhuja ja ihaillut blogeissa esiteltyjä löytöjä. Tänä vuonna päätin että nytpä minäkin lähden mukaan. En tiennyt oikein mitä odottaa, mutta arvelin että hintataso varmasti on aika kova. En ollut väärässä.
Päivä oli mitä kaunein joten otimme sen ihan kesälomareisun kannalta. Ymppäsimme samaan reissuun Stormin roinamarkkinat jossa poikkesimme heti aamusta. Niitäkin on järjestetty jo yli kymmenen vuotta. Luonteeltaan ne ovat vähän kuin Mobilistien Restaurantapäivät Kangasalla, mutta pienimuotoisemmat. Kyllä Stormissakin silti riitti tutkittavaa ihan riittävästi. Haaviin tarttui lankakeräpurkki ja Kansan keittokirjan näköispainos vuodelta 1893. Stormista sitten piti ajella vielä 2,5 tuntia Fiskarsiin.
Fiskars ja koko Raaseporin alue on varsin pittoreskia pikkuruisine ruukkikylineen. Siellä käy mielikseen ihan muuten vaan kesälomareisulla. Tosin tällä kertaa populaa oli ihan ruuhkaksi asti joten pitäydyimme poissa paikallisista ravitsemusliikkeistä jo ihan oman mukavuuden vuoksi. Itse antiikkitapahtuma-alue oli maksullinen. Omasta mielestäni kymppi sisäänpääsymaksua ostos-tapahtumaan on vähän liikaa, mutta kun ei näissä nyt ihan joka viikko tule käytyä niin menetteli juuri ja juuri. Myös itse tapahtuma-alueen ulkopuolelta löytyi myyjiä, hieman edullisemmalla hinta-tasolla. Vaikka kyllä sielläkin myyjät osasivat pitää huolen hintatasosta. En vaan suostu maksamaan 50 € rikkinäisestä valokuva-albumista vaikka se olisi miten hieno ja vanha.
Jos etsii erikoisuuksia ja todellista antiikkia niin tämä tapahtuma on ehdottomasti silloin se juttu. Tavaraa oli monenmoista. Varsinaista vintage-vaatetta ei kovin monella myyjällä ollut, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista kyllä pikkutilpehööristä isompiin huonekaluihin. Kallein näkemäni hintalappu oli noin 3500€, messinkinen pöytäteleskooppi. Kirppishintaisia löytöjä ei juuri kannata odotella. Eniten aikaa käytin osastolla joka myi 1800-luvun printtejä, kuten karttoja ja kuvituskuvia. Monet osastot oli rakennettu tyylikkäästi ja esineet valittu huolellisesti tapahtuman hengen mukaan. Ostin kristalleja, 1800-luvun muotiprintin ja hopeisen sormustimen.
Antique fair for all Finnish antique dealers has been held in Raasepori area for over 30 years now. I have heard about it before, but only admired other peoples finds in their blogs. This year I decided, I want to join in. I didn’t really know what to expect, but I assumed that it would be high on price range over all. I wasn’t wrong.
Day was the most beautiful one, so we decided to do this like a proper holiday trip. Early in the morning we popped in to a local thrift event in Stormi. That also has been held quite many years now, over ten if I recall correctly. It is similar, but smaller, to the Restauranta-event in Kangasala, which I have blogged before. There was still loads to see in Stormi. I found small jar for ball of yarn and cook book reprint from 1893. Then we had 2,5 hours drive to Fiskars antique fair.
Fiskars and the whole Raasepori area are very pictoresque area with small villages. It is lovely place for summer holiday. This time it was very busy because of the antique fair. We decided to stay out of the restaurants. The antique fair itself had entrance fee. I think 10 € fee is a bit much to a shopping event. However we paid it, after all we don’t visit these kind of events every week. There were also stalls outside the actual fair, with more moderate prices too. Even though these antique and vintage dealers do know how to get their profit. I will not pay 50 € for a broken photo album, vintage or not, fancy or not.
If you are looking for special items, rarities and real antique, this is definitely go-to event. There were loads of stuff. Not so much vintage clothing, but other interesting items. Small trinkets, table ware and furniture even. Most expensive price tag I saw, was about 3500 € for a brass table telescope. So not so much charity shop or yard sales prices. Longest time I spent on stall that sold 1800’s prints, like maps and such. Many stalls were built very stylishly and items picked carefully just for the event. I bought some crystals, 1800’s fashion print and silver thimble.
Eräs suosikki-kesämekoistani, oopperan kirppikseltä hankittu.
Lisäsin itse valkoisen kauluksen. Mekko sai kehuja eräältä myyjältä. /
One of my favourite summer dresses, bought from Opera flea market.
I added the white collar myself. This dress got compliments from one
of the antique dealers.
Tämä soittorasia olisi ollut upea ostos, mutta aivan liian kallis. /
This music box would have been awesome but way too expensive.
Stormin roinamarkkinoiden löydöt. /
Finds from Stormi junk fair.
Antiikkipäivien löydöt /
Finds from antique fair
3 people like this post.
Arvatkaas mitä! Sain töitä. Kesäkuun alusta lähtien minut on voinut bongata myymässä sekä juhla- että arkivaatteita miehille ja naisille tuolla Huittisten suunnalla (tästä syystä blogissakin on ollut aika hiljaista kesäkuun). Olen vieläkin vähän äimänä tilanteesta, sillä se kävi aika äkkiä. Vastoin tunnettua sanontaa, minut vähän kuin tultiin kotoa hakemaan töihin. No mutta näin kävi. Se tarkoittaa myös sitä, että vaatekaappi vaatii vähän uudelleenjärjestelyjä. Työvaatetuksena pitäisi periaatteessa käyttää liikkeen oman valikoiman vaatteita, joten vintagehommelit eivät käy.
Sain jo työvaatteeksi trikootunikan, jota olen käyttänyt töissä omien mustien housujen ja mustan hameen kanssa. Todennäköistä on että kumminkin pitäisi hommata myös muita alaosia ja työjalkineita myös. Vanhat työsandaalit ovat jo varmasti 10 vuotta vanhat ja niiden kanssa kävi taannoin pieni askartelumaali-vahinko, kun pieni lasinen askartelumaalipurkki putosi betonilattialle jalkojen viereen. Että tuota, ei ainakaan niitä töihin. Omalla työhuoneella ne toki vielä käyvät oikein hyvin. Kävinkin alustavasti jo katselemassa matalakantaisia kevyitä kenkiä. Ongelma vain tahtoo olemaan että moderneissa balleriinoissa on jo liiankin matala kanta. Ovat niin lättänöitä että vastaavat varvastossuja ja sellaisissa en ehkä pysty koko päivää seisomaan töissä. Pohjassa pitää olla jotain tukea ja vaikka pari senttiä korkoa. Voi myös olla että tulette myöhemmin näkemään sellaisen ihmeen kuin Evil Dressmaker kapealahkeisissa housuissa.
Parisen päivää sitten sain kesätyöhousuiksi mustat trikoo-caprit ja ostin lisäksi mustan lyhythihaisen paidan liikkeen alesta. Näistä nyt jo muutamia komboja saa, mutta ne paksummat kapeat housut pitää vielä järjestää. Liikkeen oman valikoiman housut eivät oikein istu kunnolla mun kropalle. En ole ikinä löytänyt kauppojen valmisvaatevalikoimista istuvia housuja, joten se ei ollut mikään yllätys. Ja sinnepäin istuvia en halua ottaa koska tiedän että niissä tulee epämukava olo kun tekee mieli koko ajan kiskoa housuja johonkin suuntaan. Pitänee siis tehdä itse jotkut perus-malliset.
Mutta hei, uusi duuni!!
Guess what! I got work. Starting from June I have been selling casual and formal clothes for both women and men, in Huittinen (for the same reason it’s been a bit quiet in the blog recetly). I am still a bit gobsmacked, it happened so fast. Well, it happened anyway and that also means my wardrobe needs to be rearranged. Basically we should wear cloths from the shops own selection, so vintage is out of the question.
I already got new jersey top for work clothing, and I have been wearing with my own black skirt and black trousers. It is likely however that I need other bottoms with the top and also some shoes. My old work sandals are over 10 years old and I had a little paint accident with them. Some time ago a small glass bottle of acrylic hobby paint fell on the concrete floor next to my feet and shattered, spreading all the paint all over on my feet and floor. So, I won’t be wearing those for work, even though they are still ok for my own work space. I already went browsing lightweight shoes. The problem is, modern ballerinas are already way too flat for me. They are so flat that they are almost like flip flops. I probably can’t stand in those for the whole day. I need sturdy sole and an inch of heel. It also could be the case that you will see a miracle: Evil Dressmaker wearing cigarette pants.
Couple days ago I got black jersey capri pants for summer work clothing. I also bought black short sleeved blouse from our sale. Those should work for couple combos for work clothing, but I still need atleast one pair of sturdier cigarette pants. Pants we have in our selection don’t fit for my body. I have never ever found properly fitting pants from shops, so that wasn’t really any surprise to me. I don’t really want to get almost-fitting pants either, because I know I would feel uncomfortable and would pull them constantly. So I have to make them myself.
But hey, new job!!
Takahuoneessa on tunnelmaa. /
Sewing room of my new job.
Toisena työpäivänä (!) sain asiakkaalta suklaata! Mit….?/
On my second (!) day at work I got chocolate from a customer! Whaa….?
5 people like this post.
Rakastan kesätapahtumia pikkupaikkakunnilla. Niissä on luonnetta ja asennetta, vaikka toki isolla rahalla järjestetyissäkin tapahtumissa on puolensa. Sastamala on siitä erikoinen kaupunki että se koostuu järjettömästä määrästä pieniä kyliä. Kaupunkikeskus Vammalan lisäksi koko Sastamalan kunta käsittää yhteensä 160 (!!) kylää ja se on pinta-alaltaan Pirkanmaan suurin kunta. Suurin osa kunnan asukkaista asuu maaseudulla ja näissä pienissä kylissä. Alueella toimii 40 aktiivista kyläyhdistystä joten kesätapahtumiakin riittää. Yritän listata tähän niistä kiinnostavimpia.
Kesä on kiireistä aikaa ja ikävä kyllä muutama kiinnostava tapahtuma ehti jo livahtaa ohi ennenkuin sain tämän postauksen ulos. Ensi kesää silmällä pitäen kuitenkin vinkkaan tässä vielä Vanhan kirjallisuuden päivistä jotka vietettiin viime viikonloppuna. Tapahtuma kokosi Vammalaan kymmenittäin antikvaarisia kirjakauppiaita ja kirjallista ohjelmaa. Itsekin piipahdin siellä pikaisesti vilkaisemassa tarjontaa.
I love summer events in small villages. They got character and attitude, even though big events have their pro’s too. Sastamala, our new home town, is unusual town. It is formed by enormous amount of small villages. The center of the town is Vammala, but in addition to that, there are 160 (!!) small villages and it is the largest municipality in Pirkanmaa region. Most people in Sastamala live in country side and in these small villages. There are about 40 active village associations in the area, so there are also loads of events. I try to list here some of the most interesting ones.
Summer is busy time and unfortunately couple interesting events already flew past before I managed to post this list. For next summer I will tip you about the Old literature fair of Vammala. That was held last weekend. It showcased second hand book shops from all around the country with literature related programs. I dropped by quickly to see what they offered.
1.6 – 6.8.2017
Mantan Kammari / Manta’s house, Sastamalan seudun museo, Jaatsinkatu 2, Vammala
Tyrvään Manta oli tunnettu kansanparantaja, jolla oli laajat tiedot monenmoisista sairauksista. Mantan Kammari esittelee Mantan elämää ja asiakkaita sekä kansanparannusta yleisenä ilmiönä.
Manta of Tyrvää was a well known traditional healer, who had vast knowledge of many illnesses. Mantan Kammari shows Manta’s life and her patients, but also the traditional medicine as a phenomenon.
13.6-5.8.2017
Puuhun leikattu – käsin painettu / Carved in wood – printed by hand, Pukstaavin Tornihuvila, Marttilankatu 12, Vammala
Pienoisnäyttely Daniel Medelplanista ja suomalaisen kirjapainotaidon vaiheista. Daniel Medelplan oli kotoisin Pälkäneeltä. Hän kaiversi ja painoi Pälkäneen kuuluisan puuaapisen 1700-luvun alussa.
Small exhibition about Daniel Medelplan and the history of Finnish book printing. Daniel Medelplan lived in Pälkäne, Finland. He carved and hand printed the famous Pälkäne abc-book in early 1700’s.
1-9.7.2017
Karkun karnevaalit / Karkku carnival, Karkku
Kyläläisten kaikille avoimia tapahtumia.
Open events organized by people living in Karkku.
9.7.2017
Roinamarkkinat / Swap meet, Lopenkulman nuorisoseurantalo, Stormi
Rompemyyjiä ja puffet klo 9–15.
Swap meet or car boot sales type of event with cafe 9-15.
22.7.2017
Monteverdi Vesper 1610, Pyhän Marian Kirkko, Sastamalan kirkon tie, Sastamala
Lähes 40 taiteilijan konsertti Sastamala Gregorianan kotikirkossa tekee kunniaa säveltäjä Claudio Monteverdille. Liput 32 € / 27 €.
Almost 40 artists will be performing in this concert, which is homage to composer Claudio Monteverdi. It is held in the home church of Sastamala Gregoriana. Tickets 32 € / 27 €.
30.7.2017
Häijään markkinat / Häijää market, Häijää
Perinteiset markkinat joiden historia juontaa ns. pestuumarkkinoihin vuosisadan alkuun. Avoinna klo 9-16
Traditional market, which origins are in hiring market where people and companies used to hire staff and servants. Open 9-16
20.8.2017
Keikyän Perinnepäivä / Tradition day of Keikyä museum, Keikyän Kotiseutumuseo, Museontie, Keikyä
Vanhoja perinteitä esittelevä museo Uotilan talossa.
Museum of old traditions in Uotila house.
20.8.2017
Sastamalan vanhat talot, Sastamala / Old houses of Sastamala
Yli 50 vanhaa taloa avaa ovensa yleisölle. Suomi100-tapahtuma esittelee perinnerakentamista, talonpoikaiskulttuuria ja yksilöllistä maaseutuasumista. Vapaa pääsy. Kohteista julkaistaan kartta lähempänä tapahtumapäivää.
Over 50 private old houses around Sastamala are open to the public. Finland100-event showcases traditional housebuilding, peasant culture of Finland and unique ways of living in the country side. Free entry. There will be a map of the open houses published nearer to thethe event.
Kuva: Katariina Pylsy / Sastamalan vanhat talot
(ethän käytä kuvaa ilman lupaa)
Photo: Katariina Pylsy / Old houses of Sastamala
(please do not use photo without permission)
2 people like this post.
Jokunen viikko sitten poikkesin nopsaan Porissa kirppiksellä ja haaviin jäi pitkästä aikaa kengät. Jalkani koko on se niitä yleisimpiä, 39. Sitä kokoa on hankala löytää kirppiksiltä, mutta etenkin sellaisia malleja jotka miellyttäisivät omaa, varsin nirsoa silmääni lähes mahdoton. Modernit kengät on usein aivan liian… noh, moderneja. En vain oikein tykkää niiden muotoilusta. Nämä natsasivat kertalaakista, tosin nämä nyt eivät ihan tuoretta mallistoa olekaan. Tuo t-remmi on jotenkin hirveän viehättävä ja sopii kuin nenä päähän vintage-tyyleihin.
Haaveilen aina löytäväni jotain upeanvärisiä kenkiä, kuten punaisia tai vihreitä. Mutta arvaatte varmaan miten siinä sitten aina käy. No nämäkin ovat navysiniset. Pitänee tosiaan alkaa inhoamaan jotain muuta väriä… Käsilaukun ostin jo viime, vai peräti toissakesänä mutta se oli pitkään fiksattavien kasassa. Nyt se on ollut käytössä koko talven. Tykkään tuosta gobeliinimaisesta kuvioinnista ja värit ovat juuri sellaiset jotka sopivat melkein asuun kuin asuun. Ainoa huono puoli laukussa on se että kun sen avaa, se rötvähtää ihan apposen auki ja jos tavarat ovat sisällä vähän huonosti niin ne päätyvät lattialle jos ei pidä varaansa.
Mekko on jo useamman vuoden takainen kasarilöytö jonka fiksasin vähän pukevammaksi. Siinä oli alunperin pitkät hihat ja liian pitkä helma. Tuon postauksen jälkeen olen ehtinyt jo fiksata vyönkin kuntoon niin että se ei mene soljissa kurttuun. Hattu on parin kesän takainen Pelastusarmeijalöytö ja nähty blogissa jo useampaan kertaan. Hauska yhteensattuma että Isä Brown ja hänen laumansa-sarjassa on nähty lähes identtinen hattu (eri värissä tosin).
Couple weeks ago I quickly dropped by in a flea market in Pori. I managed to find lovely pair of shoes. My shoe size is one of the most common ones, 39. That size is hard to find on flea markets. Especially the styles that pleases my eye are particularly hard to find. Modern shoes are mostly way too… well, modern. I just don’t really like their design most of the time. These were love at first sight, but then again, they are not very modern. That t-strap is just so cute and goes perfectly with vintage styles.
I always dream of finding shoes in fabulous colours like red or green. But you probably guessed how it always turns out. Well, these are navy blue, as per normal. I suppose I really need to start disliking some other colour… I bought this handbag last Summer, or was it even before that. It was long time in the fixer upper pile. I finally managed to fix it and have been using it whole winter. I like that brocade pattern and colours are just perfect so that they match pretty much all of my outfits. Only bad thing about this bag is that when I open it, it will bounce open quite fast and if things are not carefully arranged inside, they will end up on the floor if not being carefull.
Dress is several years old. It’s used to be long sleeved 80’s drab. I altered it to be more flattering. I have also fixed the problem with belt since that post. Hat is a Salvation Army shop find, couple Summers back. It’s been on the blog several times now. Funny enough, there was almost identical hat (in different colour though) in one episode of Father Brown.
Bonuskuva: tanttatäti valmistautuu kuvaukseen. /
Bonus photo: getting ready for a photo. Yeah.
7 people like this post.
June 12th,2017
Asut,
Kengät - my love,
kierrätys ja kirppis,
Laukkuset,
Päähineet,
Vaatehtimo,
Vintage | tags:
Headpieces,
Outfits,
Shoes,
Thrift finds,
Vintage |
6 Comments
Ensinnä pahoittelut että blogi on muuttunut varsin puutarha- ja kasvipainotteiseksi. Se tilanne kyllä tasaantuu loppukesää kohti, koittakaa kestää.
Mainitsin joskus aiemmin, että haluan tänä vuonna opetella hortoilemaan. Tykkään tuosta sanasta koska se kuvaa villivihannesten keräämistä ihan justiinsa nappiin. Se on vähän kuin sienestyskin, kykitään pää alaspäin puskissa ja hortoillaan sinne tänne. Kevät ja varhaiskesä ovat villiyrttien parasta keruuaikaa, sillä suurin osa villivihanneksista on parhaimmillaan nuorina versoina. Vanhemmiten monet kasvit muuttuvat kitkeriksi, puumaisiksi, säikeisiksi ja sitkeiksi. Itseäni villivihanneksista kiinnostavat eniten nokkonen, poimulehti, kuusenkerkät, maitohorsma ja mesiangervo. Ruusun terälehdistä olenkin jo aiemmin tehnyt ruususiirappia.
Horta, hortoilu
Villivihanneksista ja niiden keräilystä käytetty termi, joka tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa villiä syötävää kasvia.
Villivihannekset, villiyrtit
Luonnossa villinä kasvavat syötävät kasvit, kuten nokkonen, poimulehti, voikukka, maitohorsma jne.
Jokamiehenoikeus
Jokamiehenoikeus koskee kaikkia villinä kasvavia sieniä, marjoja ja kasveja, mutta ei puita. Puista saa kerätä lehtiä, kukkia, oksia, käpyjä, mahlaa, kasvannaisia tai kaarnaa VAIN JA AINOASTAAN maanomistajan luvalla. Vaikka kaikkea saa kerätä, niin ihmisten pihoihin, puutarhoihin ja kylvetyille pelloille ei kumminkaan saa mennä keräilemään.
Otetaan ekana käsittelyyn maitohorsma sillä sen sesonki on ihan päällänsä ja osin kohta jo ohikin. Vanhemman maitohorsman tunnistaa helposti joka suuntiin harittavista kapeista, teräväkärkisistä tummanvihreistä lehdistä. Nuoret horsmat ovat ehkä hiukan punertartaviakin pötkylöitä joissa lehdet ovat vielä supussa. Osa horsmista on jo ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa venähtänyt pitkiksi, mutta varjoisemmilta paikoilta löytyy vielä nuoriakin versoja. Asiantuntijoiden mielestä maitohorsma on parhaimmillaan tällaisina juuri maasta puskeneena versona. Ne voi valmistaa parsan tapaan keittämällä, höyryttämällä tai paistamalla, tai säilöä etikkaliemeen. Itse olen toistaiseksi valmistanut niitä ainoastaan pannulla paistamalla. Versojen kärjistä tulee rapsakoita ja mausta hiukan pähkinäinen. Henkilökohtaisesti pidän enemmän oikeasta parsasta, mutta eivät nuokaan pahoja ole.
Myöhemmin kesällä voi vielä kerätä horsman lehtiä jotka käyvät kuivattuna teeksi. Kukkia voi myös kuivata teehen tai tehdä niistä hempeän vaaleanpunaista horsmamehua. Saapa nähdä tuleeko blogiin sitten horsmamehusta postausta kunhan päästään kukinta-aikaan.
First I have to apologize the blog turning into quite garden and plant orientated. That will eventually settle down a bit. Try and bear with me.
I mentioned earlier, that this Summer I want to learn to collect wild herbs. Spring and early Summer are the best season for collecting wild vegetables, because most of them are best when young sprouts. Most wild herbs and vegetables turn bitter, woody and chewy when they get older. I am mostly interested in stinging nettle, lady’s mantle, willow herb (fireweed), meadowsweet and spruce. In Finland we have this thing called “everyman’s right”, which means that everyone is allowed to pick wild berries, herbs and mushrooms. However, spruce or any other things from trees are not included on the everyman’s right. So I can collect everything else except spruce from where ever I can find. My family owns some forest but it is 100 kilometers away, so I would have to travel there to get the spruce.
Horta
Wild herbs and vegetables, word comes from Greek and means wild edible plants.
Wild vegetables and herbs
All wild plants that can be eaten like stinging nettle, dandelion, willow herb etc.
Everyman’s right
In Finland we have a law that allows us to collect wild mushrooms, berries and herbs from where ever we can find them, even from private land, excluding people’s yards, gardens and fields with crops. Check your local legislation and rules for collecting wild herbs and berries in advance. Tree leafs, sap, bark, branches and cones straight from the tree are, however, excluded. Allthough, with the landowner’s permission, you can do that too, but you have to ask the permission in advance.
Let’s start with willow herb, because at the moment the season for that is at it’s best. It is something that is easy to recognize. Long and narrow dark green leafs are pointing to all directions. Young willow herbs are sometimes slightly pinkish and leafs are pointing upwards in a bundle. In southern Finland, some of the willow herbs are already quite large, but in shady areas you can still find young sprouts. Experienced wild herb specialists say that these are at their best when they are very young sprouts. You can cook them by steaming, boiling or frying, just like asparagus. Or put them in vinegarry marinade stock. I have so far only cooked them by frying on the pan. Tips of the sprouts go a bit crunchy and flavour is slightly nutty. Personally I prefer real asparagus, but these aren’t that bad either.
Later during the summer you can collect just leafs and dry them for tea infusion. Flowers are also lovely for tea or for making pink willow herb juice. We will see, there might be post about the fireweed juice later when they are blooming.
10-20 sentin pituisia horsman versoja huuhdottuna. /
Aprox. 10-20 cm long willow herb sprouts rinsed.
Ja voissa paistettuna, mausteena suolaa, pippuria ja vaaleaa siirappia. /
And fried in butter with pepper, pinch of salt and light syrup.
Ketunleipää vesikannun koristeena. Makua siitä ei juuri irtoa./
Oxalis acetocella decorating the water jar. It doesn’t really give any flavour.
4 people like this post.
Toukokuussa löytyi tälläisiä linkkivinkkejä.
In May I found these links.
Kiovalainen rappukäytävä / Corridor in Kiev
Ajatella jos Suomessakin voisi tehdä jotakin tällaista. Mutta voin vain kuvitella miten viranomaiset innostuvat paloturvallisuudesta ja muista säännöistä jos saavat vihiä, että joku on vähän päättänyt piristää kotikulmia. Onneksi voi ihailla muiden taideteoksia.
If this would happen in Finland, the officials would get anxious to remove everything. There are rules and regulations on everything, starting from fire safety all the way to what ever architect design. Thankfully we can always admire other people’s handywork.
Junahommia / Train stuff
Pidän junista, tässä muutamia erikoisempia. Huippuluksusta Japanissa, liput ovat loppuunvaratut pitkälle ensivuoteen. Juna joka menee asuinrakennuksen sisään. Lyhyt matka pysäkille!
I like trains, here’s couple unusual ones. Top luxury train in Japan, tickets are booked till next year. Train that goes inside apartment building. Short trip to the train stop.
Futuro-kylä / Futuro village
Suomalaisille lukijoilleni Futuro lienee tuttu, mutta jos ei ole niin se on Matti Suurosen 60-luvulla suunnittelema kompakti ufon näköinen elementtitalo. Niiden tuotanto hiipui nopeasti 70-luvun öljykriisiin, mutta nykyään Futuro on jo legenda. Suomessa Futuroita on enää kourallinen, eikä niitä koko maailmassakaan ole enää kovin montaa. Taannoin sellaisen kunnostusta esiteltiin englantilaisessa sisustusohjelmassa. Vanhan mustavalkokuvan mukaista Futuro-kylää ei koskaan ole ollut olemassa, kuva on otettu mainostarkoitukseen pienoismallien avulla. Tänä vuonna avautuu Futuro-näyttely Münchenissä, Saksassa. Jotkut saattavat muistaa Futuroa paremmin Venturon, jonka Suuronen suunnitteli 1971. Omaan lapsuuteeni Venturo kuului erottamattomasti sillä paikallinen kotileipomo oli pitkään Venturossa.
Futuro is epic ufo-shaped house, designed by Finnish Matti Suuronen, in late 60’s. It was epitome of the house design of the era, but production soon became to it’s end after the oil crisis in 1970’s. There is only a handfull of Futuro houses left, in Finland and in the whole world, but it has become a legend. Recently someone bought and refurbished one and it was shown in English home decor program. Futuro village, like pictured in old black and white photo, never existed though. Photo was made for commercial purposes with models. This year there is Futuro exhibition opening in Munich, Germany. Some people might remember Venturo-house better than Futuro. It was designed by Suuronen in 1971. Venturo was part of my childhood, because local bakery shop was long time in Venturo house.
Marmorikuulakone / Marble machine
Erikoisista soittimista kiinnostuneille menee tämä linkki. On lähes hypnoottista katsella miten kuulat liikkuvat ja tekevät samalla musiikkia. Jos tuo ei ollut riittävän outoa niin tässä lerppuasemamusiikkia ja soivat teslakäämit. Ja bonuksena vielä tämä mbira joka on kuin manuaalinen soittorasia sekä putkimies joka soittaa putkia varvastossuilla.
This link goes to those who are interested in unusual musical instruments. It is almost hypnotic to watch how the marbles move and make music. If that wasn’t weird enough for you, check out this floppy drive music and these musical tesla coils. And as a bonus this mbira, which is like manual music box and Pipe guy who plays pipes with flip flops.
1 person likes this post.
Enpä uskonut, että tämä päivä joskus koittaisi. Nyt on nimittäin niin, että lakkasin värjäämästä hiuksiani. Katsokaatten, Evil Dressmakerin luonnollinen kuontalon sävy! Tätä ihmettä ei juurikaan ole nähty sitten kasarin. Jotenkin tässä nyt kävi vain niin, että halusin ensin vähentää keinotekoisten hiusvärien rasitusta vaihtamalla hennaan. Sitten kun tajusin, että henna ei oikein sovikaan yhteen permanenttiaineiden kanssa, lopetin senkin. Olen viimeksi värjännyt hiuksia yli vuosi sitten. Haluamieni vintagekampausten vuoksi permanentti on jokseenkin pakollinen. Ilman pohjalla olevaa permanenttia piikkisuora hiuslaatuni on aika mahdoton käsitellä. Siinä pysyvät kiharat maksimissaan noin puoli päivää jos pohjalla ei ole permistä. Kostealla säällä kiharoiden kesto on puoli tuntia. Siitä todisteena tuo Sami Pesosen ottama potretti. Kotoa lähteissä hiukset olivat näteillä kampalaineilla ja kiharoilla. Sateisessa kelissä studiolle päästessä eivät enää niinkään. En hirveästi ole tätä kuusi vuotta vanhaa kuvaa missään jakanut koska kampaus on ihan totaalisen epäonnistunut lässähdys. Permiskin suoristuu tässä päässä pesujen välissä piikkisuoraksi.
Kävin pari viikkoa sitten kampaajalla uusimassa permanenttia. Edellisestä olikin jo aivan liian pitkä aika. Nyt kun hennakin alkaa olemaan muisto vain, eihän tämä oma väri oikeastaan näytä yhtään pöljemmältä. Tosin se alkaa vähitellen tästä jo muuttua vaaleammaksi, harmaita nimittäin puskee sieltä täältä. En malta odottaa että se on kokonaan harmaa!
I never thought this day would come. I mean, I stopped dyeing my hair. Behold, the natural hair colour of Evil Dressmaker! This wonder hasn’t really been seen much since the Eighties. Somehow it just turned so, that first I wanted to reduce the chemical load of hair dye. So I swapped for henna. Then I realized that henna doesn’t work with permanent curl chemicals, so I stopped using henna too. Last time I dyed my hair over a year ago. The vintage do’s that I covet so much, require my hair to have permanent curls. Without the permanent treatment, my hair is very straight and stiff. Without the permanent as a base, curls don’t hold more than half a day. If weather is quite damp, they last about half an hour. As a proof, check that photo by Sami Pesonen. When I left home, my hair was on quite pretty waves and curls. It was raining, so when I arrived to the studios, curls-be-gone. I haven’t really shared this six years old photo anywhere, because the hairdo is so complete failure. On my hair even the perm curls get straight between the washes.
Couple weeks ago I had the hairdressers appointment to redo the perm. It was way overdue. Now when the henna colour is just a faint memory, my natural hair colour doesn’t look too bad. All though it is starting to turn lighter, gray is invading my head slowly. I can’t wait till it’s completely gray!
Päivä permanentin jälkeen. Enää latvoissa on vähän hennaa. /
Day after the permanent. There is only little bit of henna left at the ends.
Photo by Sami Pesonen
Älä käytä ilman lupaa. / Do not use without permission.
5 people like this post.
Kevään edistyessä alkaa takapiha paljastaa salaisuuksiaan. Tiedossa on jo että seinustalla elelee jonkinlainen korkea lilja, kurjenmiekka eli iiris (toivon että kukkii sinivioletti-keltaisin kukin sillä se on lempparini!) ja idänsinililja. Tämän lisäksi seinustalle on ilmaantunut pieniä alkuja, jotka on Facebookin puutarharyhmässä tunnistettu enemmän tai vähemmän varmasti unikoksi (mahdollisesti idänunikko), peurankelloksi, lemmikiksi ja kuunliljaksi. Kuunliljaa olen toivonutkin tähän pihaan, joten mahtavaa. Peurankellojen ja lemmikin (1 ainoa, todennäköisesti pihan ulkopuolelta ilmaantunut siemen, leviää kuulemma hulluna) kohtaloa mietiskelen tämän kesän. Katsotaan syksyllä kukkapenkin sokkelista irrotuksen yhteydessä mikä niiden lopullinen kohtalo tulee olemaan. Yhden paakun kurjenmiekkaa jo siirsin kauemmas sokkelista kun oli niin kiinni betonissa että lehdet tuppasivat verhouslautojen väliin.
Naapurin viereisellä aidanseinustalla on tunnistettu jo aiemmin maahumala (jota on jo nyt jokapaikassa) ja nyt uusimpana akilleija, joita on yksi kappale. Akilleija ehkä pitää siirtää koska kasvaa lähes aidan alla, vaikka se kuulemma ei yhtään tykkää siirtämisestä. Lisäksi äitini tunnisti tänään pihakäenkaalin joka pukkaa tulemaan liljan vierestä. Kyselin naapurin vanhalta rouvalta muistaako hän, mikä puska on kasvanut aidan vieressä (kanto jäljellä) ja hän kertoi sen olleen kuivakka sireeni. Elonmerkkejä kannossa ei näy, mutta vähän matkan päässä on noin puolen metrin korkuinen verso jonka epäilen olevan sireeniä. Tähän naapurin puoleisen aidan viereen olen perustanut lavakauluksen. Lähdetään nyt varovasti yhdellä porrastetulla ja katsotaan sitten ensi keväänä riittääkö into kahteen. Lavakauluksen viereen olen jo ehtinyt tuupata kaverilta saadun raparperin (hän halusi omastaan eroon). Lisäksi hän halusi ehdottomasti antaa minulle toisen mustaherukkapensaistaan. Nurmikkokin tuli vihdoin leikatuksi ja piha alkaa näyttää ihan järjelliseltä, viidakon sijaan.
Pihan perällä olevassa penkissä ei näy vuorenkilven ja mysteerikasvin lisäksi muita elonmerkkejä (paitsi rikkaruohoja, kuten rönsyleinikki). Naapurin rouva ei osannut sanoa mikä puu vuorenkilven alla oleva kanto mahtaa olla, mutta myöhemmin hän muisteli, että se on mahdollisesti vaahtera. Juuret ainakin ovat varsin mojovat sillä niitä pullistelee sekä kukkapenkissä, että sen ulkopuolella maan pinnassa. Naapurin rouva kertoi myös että hän inhoaa edellisen asukkaan istuttamaa, aidan jatkeena olevaa pensasta koska se leviää mahdottomasti. Sitä on kuulemma jo yritetty hävittää aiemmin. Edistynein veikkaus puskan identiteetistä on joku pajuangervo. Juuret ainakin ulottuvat laajalle alueelle.
Pihan uusimmat tulokkaat ovat siis mustaherukkapensas, raparperi ja kotkansiipisaniaiset jotka olen saanut anteliailta ihanilta ystäviltä. Lisäksi olen ehtinyt kylvämään lavakaulukseen jo salaattia ja palsternakkaa. Veneen muotoiseen pajupurkkiin hain lähikaupan tarjouksesta vähän kulahtaneen näköisiä orvokkeja. Nyt yritän kastella istutettuja tulokkaita ja varjella kylvöksiä ja orvokkeja pakkaselta kateharsoin. Eilen tökkäsin multaan kuusi kappaletta gladioluksia. Pitäkää peukkuja, että kaikki uudet tulokkaat pysyvät hengissä. Lisäksi bongasin eilen ensimmäiset elävät lehtokotilot, neljä kappaletta. Niiden ei tarvitse pysyä hengissä. Ilokseni kuulinkin että ainakin pihalla ahkerasti vierailevat mustarastaat ja varislinnut niitä jo ovat oppineet popsimaan hyvällä halulla. Kerään tietysti pois kaikki joihin törmään itse.
Näiden lisäksi pihasta löytyy toki perinteiset nokkonen ja voikukka. Myös puutarhaharrastajien rikkaruohoksi luokittelema amerikanhorsma tuntuu viihtyvän. Kitkemistä on siis tiedossa. Puutarharyhmän keskusteluja nyt hetken seuranneena olen myös vähän kauhuissani. Ihmisten röyhkeydellä ei nimittäin tunnu enää olevan rajoja. Useat ovat ympäri Suomen raportoineet miten ovat aamulla saaneet todeta, että joku pitkäkyntinen on yön aikana käynyt tyhjentämässä puutarhapenkkejä. Ja nyt en puhu siitä miten esim myyrät käyvät syömässä ja siirtelevät sipuleita kukkapenkeissä, vaan että ihan todella joku tyyppi on yöllä tullut lapion kera ja vienyt puutarhasta kottikärryllisen tavaraa. Pihamme ei näy tielle, mutta riski on ilmeisesti silti ihan todellinen. Pitääkö hommata riistakamera takapihalle? Varmuuden vuoksi.
As the Spring goes on, our new backyard starts to reveal the secrets. We already know there is some sort of tall lily, iris (I’m hoping for the blueish purple and yellow version, because that’s my favourite) and scilla are growing on the flower bed next to the wall. There is now new small plants which have been identified as poppy, forget-me-not, campanula and plantain lily. I have been hoping to get plantain lily, so that is awesome! The final plan for campanula and forget-me-not (just one, possibly came outside the yard) will be decided during this summer (forget-me-not spreads like mad). I will have to move the flower bed further away from the wall anyway, so I might get rid of some flowers when I do that in the Autumn. I already had to move one lump of iris, because leafs were growing behind the wall boards.
Previously identified ground ivy (it gets everywhere) grows next to the neighbour side fence. Newest addition to that side of the yard is one aquilegia. I might have to move that too, because it’s practically growing under the fence, allthough I have been told it doesn’t really like to be moved. My mum also identified one plant as Oxalis Fontana. That grows next to the lilies. I asked from our neighbour, the dizzy old lady, if she remembers what bush has been next to the fence (just stump left). She told me it was lilac but very dry and poorly. There is no sign of life on the stump, but there is sprout growing nearby, which I assume is lilac. Next to fence I have made my vegetable garden. Have to start small, with just one tiered pallet box. I don’t want to overwhelm myself with all the work, but if everything goes well, I might get another one next Spring. Next to the pallet box I already planted rhubarb, which my friend gave (she wanted to get rid of her’s). She also insisted on giving me one of her black currant bushes. Even the lawn is now decent and garden is starting to look garden instead of jungle.
Flower bed at the end of the yard doesn’t seem to have anything else than mysterious plant and bergenia at the moment. Neighbour didn’t know what tree used to grow there, but later on she remembered it might have been maple tree. Atleast it’s got massive roots, they are bulging out of the ground here and there, even outside the flower bed. Neighbour also told me that she hates the bush at the end of our fence. Apparently they have already tried to get rid of it but it spreads like mad. It also has very long roots that go everywhere. Most educated guess now is some sort of filipendula.
So the newest additions to the garden are blackcurrant, rhubarb and ostrich fern. I got these from my lovely generous friends. I have also seeded some lettuce and parsnips. I also got some cheap, wornout pansies from local store. Now I just try to water the planted stuff and cover the seeds for the night, so that they don’t freeze. Yesterday I planted six gladiolus. Keep your fingers crossed they will stay alive. I also found first four living Arianta arbustorum snails yesterday. They don’t have to stay alive. Thank goodness we got loads of blackbirds and magpies to eat them from our yard. And I collect all I can find myself.
Of course there is also the usual weeds like stinging nettle and dandelion growing here. Gardeners pet peeve American willowherb, seems also enjoy their stay. So there will be lots of weeding to do. I have also followed horrified the conversation in one of the facebook gardening group. There doesn’t seem to be any limits to people’s outrageousness. Many people around the country have reported that in the morning they have found their garden full of potholes. I’m not talking about moles or other animals destroying the garden. I am talking about actual human beings stealing plants from people’s gardens, sneaking in at night with a shovel and wheelbarrow. Our yard is not visible to the road, but I suppose the risk is still there. Should we get remote camera to our yard just in case?
Lavakaulushommia / Grow box is happening
Siemeniä vaille valmis / Add only seeds
Pajuangervo / Filipendula
Mustaherukka uudessa kodissa / Black currants new home
Peurankello / Campanula
Karvainen unikko / Furry poppy
Akilleija / Aquilegia
Taku the cat
5 people like this post.
Koska oon tosi huono välikausivaatteissa, halusin tehdä itselleni kevät-/syystakin. Kangasta on kaapeissa, mutta jostain syystä mikään ei oikein ole natsannut kohdalleen. Viime syksynä kumminkin törmäsin kauniiseen villakankaaseen, muistaakseni Nextiilissä. Kangasta oli hintsunlaisesti, joten malli piti valita sen mukaan. Selasin inspiraatiokuvia pitkään, kunnes silmiini osui tässä vanhassa blogissa 30-luvun vaatekatalogin sivu. Keskellä oleva oranssi pusakka jäi jotenkin mieleeni.
Kypsyttelin ajatusta pitkään, kunnes vasta tänä keväänä sain aikaiseksi ryhtyä kaavoittamaan. Ja niinhän se takki sitten vihdoin syntyi. Minulla on hyväksi havaittu jakun kaava jota käytän tosi usein pohjana ja muokkaan vain siihen halutut muutokset. Tällä kertaa selkään tuli väljyyttä antavat laskokset säätönauhoin. Hihojen suuhun tein samanlaiset nauhat. Tuppiloiden kääntäminen oli muuten aika tuskallista. Oikean käden peukalossa on vielä viikkojenkin päästä oudolle tuntuva, kihelmöivä kohta. Epäsymmetrinen napitus ja paitakaulus eivät onnistuneet aivan nappiin. Pääntie on ehkä ihan aavistuksen liian tiukka ja kauluskärjet tahtovat käpristyä väärään suuntaan. Pitää katsoa josko sille voisi vielä tehdä jotain. Helmakin olisi voinut olla ihan parisen senttiä pidempi, mutta kangasta ei olisi oikein riittänyt pidempään. Muuten pidän takista aivan älyttömästi. Kangas on täydellisen väristä ja kivasti ruudutettu. Sisäpuolelle tein pientä luksuksen tuntua koristelemalla vuorin ja alavaran yhdyssauman polvekenauhalla.
I’m not very good with the so called mid-season clothes. Meaning Spring and Autumn. Here in Finland those seasons require specific garments which are warm enough for chilly mornings but at the same time thin enough for warm and sunny days. I have large stash of fabrics, but for some reason I haven’t been able to make proper Spring/Autumn coat. Last Autumn I found pretty vintage wool, local fabric recycle center if I recall correctly. There was very small amount of the fabric, so I had to choose the design accordingly. I browsed inspiration for long time, untill I found page of 1930’s clothing catalog in this old blog. The orange jacket in the middle somehow caught my attention.
I brewed the idea for awhile, untill this Spring I finally decided to start drafting the pattern. And so the jacket happened. I have good pattern for fitted jackets, which I often use as a base. I just make the design alterations if needed. This time I added pleats with adjustment at the back. I also added similar adjustments on sleeves. It was pretty painfull to make the tapes. I had odd, tingling spot on my thumb even weekslater. Asymmetrical buttoning and collar didn’t work as good as I thought. Neckline is just a tad too tight, and collar tips keep turning upwards. I have to see if that can be fixed. Hem could have been couple centimeters longer, but there just wasn’t enough fabric. Besides those minor flaws, I like this jacket very much. Colour is perfect and I like the cute little criss-cross stripes. I added little bit of luxury by decorating the lining seams with rickrack-tape.
Keskellä pusakan esikuva oranssina. /
The original jacket in orange in the middle.
Vuorin polvekenauhakoristelu. /
Rickrack-tape decoration in the lining.
Tässä kaikki mitä kankaasta jäi yli. /
This is all fabric that was left over.
Olen tottunut pitkiin takkeihin joten jopa korkeavyötäröisten housujen kanssa
se tuntuu vähän lyhyeltä. Pari senttiä pituutta lisää ei olisi ollut pahitteeksi,
mutta kangas ei riittänyt pidempään takkiin. /
I am used to a bit longer coats, so even with high waisted pants it seems quite
short. Couple centimeters longer would have been better, but there was not
enough fabric for that.
8 people like this post.
