Luovuta elinvoimaa / Donate life force

Puhutaampa kerrankin vähän vakavammasta aiheesta. Kävin viimeviikolla pitkästä aikaa luovuttamassa verta. Tai no oikeastaan yritin jo muutama viikko aiemmin, mutta verta ei tahtonut tulla kovin hyvin, joten peli pistettiin poikki aika nopeasti. Viimeviikolla luovutus sen sijaan onnistui ja pussi tuli täyteen. Sain lisäksi houkuteltua mukaani yhden ensikertalais-luovuttajan, joka jälkeenpäin sai myöskin oman puolisonsa kiinnostumaan luovutuksesta.

Itse aloin luovuttaa verta sen jälkeen kun isäni sairastui leukemiaan. Jokainen meistä voi yllättäen joutua vakavaan onnettomuuteen, leikkaukseen tai sairastua tautiin jonka hoidossa käytetään verituotteita. Vain luovuttamalla verta voimme varmistaa, että sairaaloilla on valmiudet hoitaa apua tarvitsevia. Luovuttaminen on helppoa. Menet vain paikalliseen Punaisen Ristin Veripalvelun toimistoon, ilmoittaudut tiskillä, täytät esitietolomakkeen ja sen jälkeen odotat kutsua haastatteluun. Haastattelussa tarkistetaan veren hemoglobiini ja varmistetaan että sovellut luovuttajaksi. Tämän jälkeen sinut ohjataan makoilemaan pedille jossa luovutus tapahtuu.

Olen luovuttanut verta kuusi kertaa, noin joka toinen vuosi, mutta useamminkin voisi. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä sen suhteen. Minut voidaan tarvittaessa myös kutsua luovutukseen tekstiviestillä. Naiset voivat luovuttaa kolmen kuukauden välein, miehet kahden kuukauden välein.  Jokaisella kerralla saa luovuttamisen jälkeen nauttia Punaisen Ristin piikkiin niin paljon mehuja, voileipää, kahvia ja pullaa kuin jaksaa. Ja pitääkin, koska pois luovutettu nestemäärä pitää korvata jollakin. Ennen luovutustakin on siis hyvä syödä kunnolla ja juoda paljon nestettä.

Lisätietoja luovuttamisesta ja sen esteistä löytyy Veripalvelun nettisivuilta. Sieltä näkee myöskin toimipaikkojen sijainnit ja ajantasaisen tiedon siitä mitä veriryhmää tarvitaan kipeimmin. Mikäli ei ehdi jonotella niin verenluovutukseen voi myös varata ajan. Haastankin nyt kaikki blogini lukijat luovuttamaan verta tai rekisteröitymään luovuttajaksi kantasolurekisteriin. Voit pelastaa elämän!

inenglish

Let’s talk about something a bit more serious this time. Last week I went to donate blood after long break. Well, actually I tried to do that couple weeks ago, but it wasn’t flowing properly so nurse stopped it pretty quickly. Last week it worked fine and bag was filled just fine. I also managed to lure one new donor with me. She also got her husband interested about it later on.

I started donating blood after my dad got sick with leukemia. Every single one of us might end up in serious accident, go through operation or got ill on sickess which requires use of blood products. Only by donating we can make sure, hospitals have big enough reserve of blood for treating people. Donating is easy. Contact your local Red Cross or other places that take care of the blood donations. They will help you forward on the process.

I have donated six times, about every other year. That is not very often though, I should go more often really. In Finland women can donate 91 days after previous donation and men 61 days after previous. I have also allowed them to invite me to the donation by sms. Before donating blood you should eat properly and drink lots of fluids. Same thing afterwards. In Finland they provide free juice, coffee and sandwiches for all donors after the procedure. Here you can find information about donating blood in Finland, in english.

Now I want to challenge all my readers to donate blood, if it’s possible in your country/your local area. You might save a life!

luovutus1

En halunnut kuvata neulaa käsivarressani, enkä yksityisyyden suojan vuoksi
muita luovuttajia, joten näkymä luovutuspedillä oli tämä väliseinä. /
Here I am, staring the Red Cross add while the blood is flowing to the bag.
I didn’t want to photo the needle in my arm, so here’s the add. 

luovutus2

Homma hoidettu kotiin! / All done!

luovutus3

Luovuttajapinssi ja paras A-ryhmä. /
When I donated second time I recieved this donor pin
and card that shows my blood group. 

4 people like this post.

Introducing: Kuukauden pyöräkuva / Bike photo of the month

Olen nyt keräillyt vanhoja mustavalkoisia polkupyöräkuvia aika monta vuotta. Vaikka niitä on yllättävän vaikea löytää (kuulemma muutkin keräilevät näitä) kokoelmaan on löytänyt tiensä jo parisenkymmentä kuvaa. Niinpä ajattelin että aloitan blogissa uuden postaussarjan jossa esittelen kerran kuussa yhden fillarikuvan. Pahoittelen jo etukäteen kuvien hienoista vääristymistä ja mahdollisia heijastuksia. Suurin osa kuvista on kehyksissä seinällä, enkä halunnut alkaa poistamaan niitä kehyksistä kuvaamista varten.

Aloitetaan sarja tällä kuvalla minulle tuntemattomasta nuoresta miehestä valokuvaamossa. Tapana oli että kuvaamossa oli rekvisiittaa joiden kanssa kuvia otettiin, joten pyörä ei välttämättä ole herran oma. Taustakankaassa näkyy puiden reunustama tie. Hauskaa on että rekvisiitasta ja taustakankaasta huolimatta kuvista silti selvästi näkee että kuva on otettu kuvaamossa eikä aidossa tilanteessa.

Tämä blogiversio kuvasta on hiukan tuhnuinen mutta suurennuslasilla alkuperäistä tutkittuani voin kertoa että nuorukaisella on sormus kuvan perusteella oletettavasti oikeassa kädessä joka pitelee pyörää. Takin taskussa hänellä on jotakin joka näyttää joko kulmasta solmitulta nenäliinalta tai muovipussilta, ensimmäisen ollessa todennäköisempi. Liinan edessä taskusta pilkottaa mustekynä. Valkoiset pilkahdukset kauluksessa ovat oletettavasti napit joista kaulus on napitettu paidan miehustaan. Pilkullista solmiota pitää paikallaan solmioneula.

inenglish

I have now been collecting black and white bike photos several years. Even though they are not very easy to find (apparently other people collect them too) I have already about 20 photos. So I decided to start new series of posts about these photos. One photo per month. I apologize  the slight distortion and possible reflections on the photos. Most of them are framed on my wall and I didn’t want to open the frames for photographying.

Let’s start the series with this photo of this unknown young man in photo studio. The habbit was that studios had some props that could be used for photos, so this bike isn’t necessary his own bike. On the backdrop you can see road, in the middle of threes. Funny thing is that you can always tell that these photos were taken in the studio, not in the real situation.

This blog version of the photo is a bit blurry, but I studied the original with magnifying glass and found out that the guy has a ring on his assumably right hand, which is holding the bike.  In the coat pocket he has something that looks like either tied hankerchief or plastic bag, the first being the most likely option. In front of the hankerchief you can see a pen. White dots on the collar are assumably buttons, which button the collar tips to the shirt bodice. Tie pin holds the dotted tie in place.

bikephoto1

3 people like this post.

Isokyrön ostoskorissa / Shopping at Isokyrö

Palataan historiahommiin vielä sen verran, että esittelen Isonkyrön markkinoiden ostokset. Kuvasta puuttuu vain pieni puukiila, jonka ostin puusepältä nypläystyynyä varten, siitä kun puuttui jarru. Hän veisteli sen siinä odottaessa ihan toiveiden mukaan.

Elävöityshommiin sopivien astioiden löytäminen ei aina ole ihan helppoa joten kun törmäsin markkinoilla edullisiin saviastioihin niin nappasin mukaani varsin perinteisen punasavikulhon. Se käy puuro- ja soppalautasesta ja muutkin särpimet siitä voi tarvittaessa nauttia. Savikulhon myynyt herra kertoi tehneensä niitä jo yli 40 vuotta ja saman käsityöläisen astioita löytyi muiltakin elävöittäjiltä.

Yksi parhaista ostoksistani olivat lampaankarva-pohjalliset. Sain tällaiset pohjalliset arvontapalkintona parisen vuotta sitten ja ne ovat ehdottomasti parasta mitä voi kenkiinsä tuupata. Olin jo kaipaillutkin uutta paria. Niin hyvät kuin turkispohjalliset ovatkin, nekin ajanoloon kuluvat eikä varaparin hankkiminen ole ollenkaan huono idea. Ne pääsivät jo heti käyttöönkin sillä markkinoilla sunnuntain vesisade pakotti vaihtamaan nahkakengät kumppareihin ja nämä pohjalliset kumppareissa tuntuivat kuin olisi pilvillä kävellyt.

Pieni ruskea palikka pohjallisten päällä on magneettinen pussinsulkija jollaista olen kaipaillut työhuoneen kahvipussia varten. Toki tavallinen pyykkipoikakin hoitaisi homma, mutta tämän saa näppärästi jääkaapinoveen talteen silloin kun sitä ei käytetä.

Vaaleanpunainen nauha on vanhaa samettinauhaa. Vaikka minulla ei tälle vielä olekaan varsinaista käyttöä, ostan vanhoja ompelutarvikkeita varastoon aina kun törmään niihin. Ne ovat täysin erilaista laatua kuin modernit, eikä vastaavia välttämättä edes saa enää uutena. Tämäkin samettinauha on erikoista tuppiloksi kudottua nauhaa jossa sametti on kudottu toiselle puolelle.

Pyöveli-romaanin ostin lukemiseksi, koska Annelin luento oli niin kiinnostava ja halusin tietää lisää pyöveleistä. Sain tällaisen yksilön, jota kirjailija käytti luentonsa muistilappuna ja oli merkinnyt joitakin kohtia värikkäillä tarroilla. Voi olla etten raaski irrottaa noita merkkejä ollenkaan. Omistuskirjoituskin löytyy kirjan alkulehdiltä. Ja karkkipussi oli ostettava koska myyjä antoi loistavan vinkin inkivääriteen (rakastan inkivääriteetä) tekemiseen: jauha pussillinen tai pari karkkeja hienoksi jauhoksi tehosekoittimessa ja säilö purkkiin. Valmista tee lisäämällä lusikallinen tai pari jauhoa mukilliseen kuumaa vettä. Yleensä teen inkivääriteeni tuoreesta inkivääristä, mutta se pilaantuu jääkaapissa aika nopeasti joten tämä jauhehommeli voisi olla hyvä hätävara kun inkivääriteen himo iskee kylmällä talvikelillä.

inenglish

Let’s return to the historical stuff for one more post. I have to show you what I bought from Isokyrö market.  One item didn’t made it to the photo because it’s in use on my bobbin pillow. It was missing a break so I ordered one from the carpenter, which he made quickly while I waited.

Sometimes it’s tricky to find suitable table ware for the living history events. So when I saw some quite nice clay pottery, I decided to buy rather traditional red clay plate for re-enactment purposes. It works for porridge and soup and other meals too. Gentleman who sold it, told me he have been making them over 40 years now. Several other re-enactors have his plates in use.

One of my best buys from the market were these sheep fur insoles. I got a pair two years ago as a raffle gift and they are the best thing you can ever shove inside your shoes. I had been thinking of getting another pair already. As good as they are, they do wear out eventually, so buying a spare pair seemed like a good idea. I already put them to use, when I had to swap my shoes to wellies. These inside my wellies felt like walking on clouds.

Little brown wood block on top the insoles is bag closure clip. I needed one for the coffee bag at work. Ordinary clothes pin would work too, but this you can cleverly store on the fridge door because it’s magnetic.

Pink ribbon is actually velvet. Even though I don’t have a use for it just yet, I always buy vintage sewing supplies when I find them with affordable price. They are tricky to find and they are often much better quality than modern. This velvet ribbon is actually tubing where velvet is on the other side.

I bought the Executioner novel because lecture by Anneli Kanto was so interesting and I wanted to know more. I got the actual copy she used as a reference on her lecture. She had marked some bits with colourfull tapes. Perhaps I don’t dare to remove the markings at all. There is also her signature inside. Bag of sweeties I had to buy because I got such a good tip from the seller for ginger tea (I love ginger tea). Grind a whole bag (or two) of strong ginger sweeties in a blender into very fine powder and store it in a jar. Make tea by adding one or two teanspoons of powder into a mug of hot water. Usually I make ginger tea from fresh ginger, but unfortunately that doesn’t last very long in fridge, so this might be good replacement option when acute ginger tea graving hits on cold winter day.

isok_ostokset

2 people like this post.

Isokyrön toinen tuleminen / Isokyrö – second coming

Isonkyrön 1700-luvun markkinat ovat ohi, mutta jestas mitkä markkinat! Itsehän en tiennyt koko markkinoista mitään vielä parisen vuotta sitten. Viime vuonna kävin siellä ensimmäistä kertaa ja viivyin vain yhden päivän. Isännällä oli siellä hiukan tylsää, koska hän ei harrasta elävöitystä, joten päätin että tänä vuonna jätän isännän kotiin ja menen itse koko viikonlopuksi. Säät eivät hirveästi meitä suosineet, mutta en silti vaihtaisi viikonloppua kotona makoiluun. Sain myöskin viikonlopun aikana jo pitkään kaipaamaani pikaopetusta nypläyksen alkeisiin ja pääsin aloittamaan ihka ensimmäistä nypläystyötäni, varsin simppeliä kapeaa välipitsiä.

Markkinat ovat saavuttaneet jo aikamoista kulttimainetta ja myyjiä onkin ympäri Suomea lähes 160. Kaikki myyntikojut tarjoavat käsityötavaraa, tehdasvalmisteiset tuotteet eivät kuulu markkinoiden luonteeseen. Tarjolla on kaikkea vartaassa paistetusta possusta leivonnaisiin, suitsukkeista taottuihin sepäntuotteisiin, lampaantaljoista saviastioihin ja paikalla sorvattuihin puukulhoihin. Myös ohjelmaa löytyy kuten teemaan sopiva luento, 1700-luvun tansseja joista vastasi L’Amusette (minä mukaanluettuna) ja militaria-harrastajien näytöksiä, joita ei tänä vuonna poikkeuksellisesti nähty vaikka sotaväkeä olikin paikalla asianmukaisiin asuihin ja varusteisiin puettuna.

Haluan erityisesti mainita kirjailija Anneli Kannon kiinnostavan luennon, joka käsitteli pyöveleitä ja noitavainoja Suomessa. Pyövelin hommaan oli kaksi tietä: syntyä pyövelin lapseksi tai hirttotuomiolta välttyäkseen ryhtyä pyöveliksi. Pyövelin tehtäviin kuuluivat monenlaiset hommat mestauksesta, hirttämisestä ja teilaamisesta polttomerkitsemiseen, ruoskimiseen, käden katkomiseen ja muihinkin, saastaisempiin töihin asti. Näitä mestarismiehiksi kutsuttuja henkilöitä samalla pelättiin ja vieroksuttiin, mutta myös arvostettiin ja tarvittiin. Vaikka pyöveliltä oli evätty pääsy oluttupiin ja kielletty asumasta kylän tai kaupungin porttien sisäpuolella, silti ilman pyöveliä eivät yhteisöt voineet toimia. Pyöveli pani toimeen tuomarin antaman rangaistuksen ja sai siitä varsin hyvän korvauksen. Lisää pyöveleistä voitte lukea viime vuonna julkaistusta Anneli Kannon kirjasta Pyöveli. Itse otan sen lukuun ihan hetimiten.

Lopuksi vielä saatte tuttuun tapaan muutamia kuvia. Itse markkinahumusta en kuvia ottanut (oli niin kiire taas kiertää kojuja, tanssia ja nyplätä), mutta markkina-alueella on erittäin kiinnostava museo, jossa ehdin tanssimisen lomassa kuvatakin vähän. Lisäksi kuvasin pikkuisen elävöittäjiä leirissä sen jälkeen kun markkinat olivat jo sulkeutuneet.

inenglish

Isokyrö 1700’s market is over, but what a market it was! I didn’t know anything about the event untill couple years ago. Last year I visited the first time and we only stayed one day. Hubby was a bit bored, because he doesn’t really do living history nor re-enactment. So this year I decided to go on my own and stay the whole weekend. Weather was a bit manky. but I still wouldn’t change this experience to anything. I also finally managed to get some easy instant-lessons on bobbin lace. I was able to start my first bobbin lace project, simple narrow lace.

This particular 1700’s market has already become quite legendary, they have up to 160 stalls from all around Finland. All stalls provide handmade products, factory made items are not suitable for the nature of this event. You can buy anything from whole-roasted pork to bakery products, from essences to blacksmith products, sheep fleeces, clay pottery and carved wood bowls. There are also some program like historically themed lecture, 1700’s dance by L’Amusette (including little ol’ me) and military shows, which unfortunately weren’t included this year, even though there were some military staff attending, wearing their appropriate clothes and gear.

I especially want to mention the interesting lecture by author Anneli Kanto. She lectured about executioners and witch hunt in Finland. There was two ways for the profession of executioner: to be born to the family of executioner or become one to avoid hanging. Executioner jobs varied from beheading to hanging, branding, whipping, cutting hands and other more filthier jobs. These people were feared and loathed, but also needed and valuated at the same time. Executioner was the person to execute the punishment, given by the judge. They were well paid for their much needed services. I actually bought Anneli Kanto’s new book Executioner, which I’m going to read asap. Unfortunately I don’t think it’s available in any other language than finnish.

Finally some photos as usual. I didn’t really take photos of the actual market, I was way too busy dancing, making bobbin lace and browsing the stalls, but there were also very interesting museum in the market area, where I had little time between the dances, to take couple photos. I also took couple photos at the camp after the market had closed for the night.

isok2016_1

isok2016_2

isok2016_3

Maijalla satakunta nypylää, minulla vain 16. /
Maija got about hundred threads, I only got 16. 

isok2016_4

isok2016_5

Kaverin lahjaksi saama todella vanha tyyny. /
Really old bobbin pillow my friend got as a gift.

isok2016_7

isok2016_8

Leirissä tanssattiin kun markkinaväki oli häipynyt. /
Dancing on the camp when market had closed.

isok2016_9

isok2016_10

isok2016_11

 Sunnuntai oli niin sateinen (tauotta aamusta lähtien) että piti käydä
välillä sisällä lämmittelemässä. Tulipesässä oikea hiillos vaikka museossa ollaan. /
Sunday was so rainy (continuous rain started in the morning), so we had
to go and warm up inside. There was real fire in the stove even though
it is a museum. 

isok2016_12

isok2016_13

isok2016_14

isok2016_15

Visiittikorttialbumi telineessään. /
Visiting card album on it’s stand. 

isok2016_16

isok2016_18

isok2016_17

isok2016_19

Muskotti soittaa 1700-luvun musiikkia. /
Muskotti plays 1700’s music. 

3 people like this post.

Kustavilainen piknik / Picnic at the Gustavian times

Vaasa on kaupunki jossa en ole koskaan aikaisemmin vieraillut (ainakaan muistaakseni, ihan en muista kaikkia peruskouluaikojen luokkaretkiä niin tarkkaan). Nyt tarjoutuikin hyvä tilaisuus tehdä pikavisiitti kun Vaasassa asuva historian elävöittäjä järjesti yhteistyössä Vanhan Vaasan museon kanssa Kustavilaisen päivän. Museo sijaitsee Wasastjernan talossa ja on avoinna vain kesäisin. Meidän oli tarkoitus pikniköidä museon viehättävässä pihapiirissä, mutta keli oli sen verran märkä, että piknik oli siirretty kätevästi museon kellarissa sijaitsevan kahvilan tiloihin joka sekin oli varsin hyvin päivän teemaan sopiva. Onneksi, sillä Tampereen piknikit jouduttiin kokonaan perumaan huonon sään vuoksi.

Osa porukasta ajoi suoraan Kajaanin linnan räjäytyksestä hyvin vähillä yöunilla. Vieraita oli saapunut myös Ruotsista saakka joten pääsimme varsin autenttiseen 1700-luvun lopun tunnelmaan. Suomihan oli vielä silloin osa Ruotsin valtakuntaa. Tilaisuus oli yleisölle avoin, joten kuka tahansa saattoi saapua pikniköimään historiallisessa asussa tai ilman. Historianharrastajaporukan asuina nähtiin monenlaista värikästä kostyymiä. Kustavilainen kausi on siitä erikoinen että juuri siinä kohdassa muoti muuttui todella paljon pet-en-l’aireista ja angleeseista chemise-pukujen kautta empirepukuihin. Ja mikäpä sen hauskempaa, minusta on aina jännintä nähdä monenlaisia erilaisia asuja.  Päivä oli erittäin hauska vaikka vettä välillä vähän satelikin, mutta ehdimme silti vähän tanssia ja pelata ulkona. Tässä vielä muutamia kuvia museosta ja piknikiltä. Valitettavasti kuvat ovat aika huonolaatuisia hämärässä napattuja otoksia eikä niitä ole montaa. Minulla oli aivan liian kivaa ehtiäkseni jatkuvasti valokuvaamaan.

inenglish

Vaasa is a town where I have never visited before (atleast I don’t remember, I don’t really have a proper recollection of all my school trips). Now I had the perfect chance to make a quick visit, because re-enactor living in Vaasa organized Gustavian day with the Old Vaasa museum. Museum itself is located in old Wasastjerna house and is open only on Summer. We were supposed to have the picnic on the beautiful yard of the Museum. However the weather was so wet, they had to move the picnic inside, at the basement cafe of the museum. It was also quite perfect for the picnic according to such theme. Thankfully they didn’t cancel, because Tampere picnics were cancelled due to bad weather.

Some of the people drove to picnic straight from the celebration of Kajaani castle battle (only in finnish, sorry). They didn’t really get much sleep. We also got visitors all the way from Sweden so we had pretty authentic 1700’s athmosphere. At that time Finland was still part of the Swedish empire. Event was open for public, so anyone could join us for picnic either wearing historical outfits or modern. Re-ennactors had rather wide variety of costumes. Gustavian period is quite special because during that time the fashion changed rather dramatically in short time period, from pet-en-l’air  and l’anglaise to chemise gown and onwards to Regency style. But that is the fun part of it. I think it’s the most exciting thing to see various dress styles. Day was most entertaining, even though it was at times a bit rainy. Still between the showers we managed to dance a bit outside and play some 1700’s games. And then some photos from the museum and picnic. Unfortunately they are not very good quality and they are only couple snaps, because I was having way too much fun to photograph.

vaasa1

vaasa2

Runsas piknik-pöytä vieraineen /
Delicious picnic table and guests

vaasa3

vaasa4

vaasa5

vaasa6

vaasa7

vaasa8

Menneisyyden haamuja /
Ghosts from the past

vaasa9

Hienon silkkikirjailun tutkailua /
Investigating delicate silk embroidery

vaasa10

vaasa11

vaasa12

vaasa13

vaasa14

Puku on sama chemise gown kuin huhtikuisissa naamiaisissa
mutta kesäisemmät asusteet tekevät siitä erihenkisen. /
Dress is the same Chemise gown than in our masquerade ball in
April, but summery accessories make it totally different. 

vaasa15

En ikävä kyllä älynnyt ottaa kunnon kuvaa kampauksesta ilman hattua,
mutta se oli massiivinen kiharapehko jonka sisällä oli peräti kaksi valkkia. /
Unfortunately I didn’t take a proper photo of the hairdo without hat,
but it was massive curly mess, with two hair rats inside. 

3 people like this post.

Kesähame pikkutwistillä / Summer skirt with a twist

Olen jemmannut yhtä aika söpöä 70-lukuista ruudullista vekkihametta useamman vuoden. Ensin meinasin vain suurentaa vyötäröä (ja suurensinkin) jotta se mahtuisi päälle. Vaate ei koskaan päässyt käyttöön. Sitten meinasin myydä sen kirppiksellä, mutta sitten jossain vaiheessa sain loisto-idean tehdä siitä 20-luvun henkinen, sporttisempi kesähame. Sulkapallon pelaamiseen, krokettiin ja muuhun, mitä näitä kesäharrasteita (joita en harrasta, grhm…) nyt on.

20-luvulla kun muoti pudotti vyötärölinjan alas lantiolle, oli toisinaan tapana, että hame ommeltiin kiinni aluspaidan tai puseron tapaiseen yläosaan. Silloin tällöin näkee netissä kuvia vintage”mekoista” joiden yläosa on yksinkertainen ja hihaton, täysin erilaista, ohuempaa kangasta. Joskus pusero voi olla myös etuosasta koristeellinen. Silloin on todennäköisimmin kyse paita-hameesta, tai miksi sitä nyt sitten haluaa kutsua. Sen yläosan päälle oli tarkoitus pukea jakkumainen paita, neule tai päällyspusero jonka helmaa ei tietenkään tässä tapauksessa voinut tunkea hameen vyötäröltä sisään.

Aioin muuttaa tuon vekkihameen juuri tällaiseksi paita-hameeksi jonka päälle pukisin kesäisen puuvillaneuleen. Yläosaan sopivan kankaan löytyminen vain oli työn takana. Tampereen Nextiilistä vihdoin löysin palan vanhaa aluspaitakangasta joka sopi hommaan kuin nakutettu. Se on riittävän ohutta, hieman joustavaa ja iholla miellyttävää jotta sitä voi käyttää toisen yläosan alla. Ja tämmöinen siitä sitten tuli.

inenglish

I have been stashing rather cute 70’s pleated skirt for couple years. First I was going to enlarge the waist for my size (which I did). I never used it though. Then I was going to put it for sale on flea market, but at some point I got great idea to turn it into 20’s style sporty summer skirt. For playing badminton, croquet and such, you know, what ever summer activities there is (which I don’t really do, ahem…).

In the 1920’s when fashion dropped the waistline low to the hips, there was one particular style which combined skirt into light blouse top  or camisole. Every now and then you can see photos of vintage “dresses” where top is very simple, sleeveless, completely different fabric than the skirt. Sometimes the front of the blouse/camisole can be decorated.  Then it’s most likely to be one of these attached camisole-skirts, or what ever you like to call it. Over that top women often wore overblouse, light jacket or cardigan and it was not supposed to tuck inside the skirt, obviously.

I was going to transform this pleated skirt into one of those attached skirts, and wear it with summery knit blouse. It was just very hard to find suitable fabric for the top. Finally I found vintage chemise fabric from Nextiili in Tampere (shop that recycles donated fabrics for very affordable prices). It was thin enough and elastic and comfortable against skin. And this is what my skirt looks like now.

vekkihame1

Tällaisenaan paitahame ei ole järin pukeva eikä kuvauksellinen.
Bongaa kuvasta myös alli, jokaisen keski-ikäisen naisen kaveri./

Like this the camisole-skirt is not particularly flattering nor photogenic.
Also find the flappy arm, companion of every middle aged woman. 

vekkihame2

Kesäisen puseron kaverina hame on parhaimmillaan. /
Skirt is at it’s best with summer tops.  

3 people like this post.

Nypläystyynyn uusi takki / New coat for bobbin lace pillow

Tein tässä iltapuhteina vähän erilaisen tuunaushommelin. Mulla on pyörinyt nurkissa parisen vuotta nypläystyyny, jonka löysin kerran kirppikseltä kaikkine tarvikkeineen erittäin halvalla. Tyyny oli päällystetty tuollaisella ruudullisella kernillä joka oli jo jonkin verran kulunut, vaikkakin vielä ihan ehjä. Aikomuksenani on opetella nypläämään (että voin itse tehdä pitsejä 1700-luvun asuihini, heh heh… näkispä vaan!) ja koska nypläys voisi olla myös hyvää ajanvietettä 1700-luvun tapahtumissa niin ajattelin päällystää nypläystyynyn hieman enemmän periodiin sopivalla kankaalla.

Olin noukkinut ostoskoriin jostain kirppikseltä palan tuollaista vanhaa patjakangasta jolla ajattelin korvata kernin. Aloin irrottaa kernin kiinnittäviä nauloja, mutta alta paljastuikin pelkkä heinätäyte, joten piti vaihtaa taktiikkaa. Heinät olisivat tulleet patjakankaasta läpi eikä minulla ollut käsillä tiivistä kangasta jonka olisin voinut käyttää pohjakankaana. Niinpä sitten päätin vain vetää patjakankaan suoraan kernin päälle. Irrottelin naulat vähän kerrassaan ja naulasin takaisin pingottaen samalla patjakangasta kernin päälle. Hidasta hommaa jossa sormet joutuvat koville, mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan väärti. Eihän tuo patjakangaskaan nyt ihan täysin 1700-lukuinen ole, mutta on se ainakin lähempänä totuutta kuin kerni. Pääsisinköhän opettelemaan nypläystä jo Isokyrössä?

inenglish

I made a little revamp, a bit different kind. I’ve had this bobbin lace pillow for couple years now. I found it from a flea market with all the bits and bobs with quite affordable price. It was covered with quite horrible plastic table cloth type material which had seen better days. It wasn’t broken though. My goal is to learn to make bobbin lace (so that I can start making my own lace for my 1700’s outfits, heh hee… never happens!) and because bobbin lace would be perfect pastime for 1700’s events, I decided to cover the pillow with a bit more period accurate material.

I thrifted this mattress fabric quite recently and decided to use that to replace the plastic fabric. I started taking the nails off, but under the plastic was just the hey filling. So I had to change my plan. Hay would have just poked through the mattress fabric, and I didn’t have thicker fabric at hand to use as a lining. So I decided to just cover the plastic fabric with the mattress fabric. I took the nails off one by one and nailed them back on tightening the fabric at the same time over the plastic. Slow and tedious job that made my fingers ache, but definitely worth every minute. The mattress fabric is not 100% accurate for 1700’s, but it’s definitely closer to the truth. I wonder if I’m able to learn the basics of bobbin lace already in Isokyrö 1700’s fair?

nypl1

Ennen / Before

nypl2

Jälkeen / After

7 people like this post.

Heinäkuu Instagramissa / July in Instagram

Hyvänen aika kun tuo aika liitää ihan siivillä. Mihin se koko heinäkuu oikein meni? Alkaako mun kaikki Instagram-postaukset samalla lauseella? Ei kai! Mulla oli aika suuret odotukset heinäkuulta, kuvittelin että olisin ehtinyt hiukan lomailla ja tehdä kaikkea kivaa kuten laiskotella. Turha toive joten lomat siirtyy nyt elokuun puolelle, mikä sekään ei ole huono asia. Kyllä mä silti ehdin kaikenlaista puuhata vaikka en nyt varsinaisesti lomailemaan ehtinytkään.

Heti alkukuusta oli taas perinteinen Suvi-vintage Tallipihalla. Mitään hirvittävän ihmeellisiä löytöjä en tällä kertaa tehnyt koska olen niin laiska sovittelemaan vaatteita. Onneksi vintagevaatekaapista löytyy jo monenlaista asua niin mitään hirveän akuuttia tarvetta ei olekaan. Sitten oli Lumouksen Dark Market. Vaikka en varsinaisesti olekaan goottihommiin kallellaan niin steampunk-ideoiden toivossa tulee sielläkin joskus piipahdettua. Siellä piti olla myöskin steampunk-teemainen piknik, jonka järjestelyt olivat jokseenkin epämääräiset. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän missä se on ja niinpä paikalle saapuneet henkilöt ihan keskenään päättivät että olkoon se nyt sitten tässä. Organisoijilta olisi toivonut vähän parempaa asian haltuunottoa.

Näiden paikallisten hommeleiden lisäksi ehdin piipahtaa kaverien keralla Salon seudulla kirppiskierroksella ja iltatorilla sekä Porin kirppiksillä ja uusintaretkellä Kukkilintumuseossa Harjavallassa. Maakuntamatkailu on kyllä parasta kesäistä ajanvietettä. Ja kuukausi saatiin sitten päätökseen vielä varsin parahultaisesti hyvällä sienisaaliilla. Yritimme jo paria viikkoa aiemmin mutta silloin vedimme vesiperän, toisella yrityksellä ämpäri oli täynnä kanttarelleja ja vaaleita orakkaita joita ei hirveän usein löydy. Siksipä olikin nyt erityisen hienoa tehdä niistä kermakastike pihvien keralle. Marjoja olen vähän huono poimimaan kun se on niin hirveän hidasta hommaa, mutta sieniä kerään mielelläni.

Elokuussa sitten pääsen vähän lepäilemään, kyllä tässä jo lomaa on kaivattukin kun koko helteinen alkukesä meni työasioiden merkeissä. Heti torstaina olisi tarkoitus vähän piipahtaa katsomassa Tapahtumien yön ohjelmaa ja josko sitä viimein lauantaina pääsisi 1700-luvun piknik-tunnelmaan! Vaasassa on nimittäin 6.8.2016 Kustavilainen päivä ja piknik. Vanhan Vaasan museoon on lauantaina ilmainen sisäänpääsy. Pääsen vihdoin koketeeraamaan uudessa bergere-hatussani. Elokuun puolivälissä olisi myös Turun Taiteiden yö, täytyy katsoa jos sinne ehtisi myös pyörähtämään. Viimeksi visiitti oli niin pikainen että monta kiinnostavaa juttua jäi näkemättä. Pitäkää peukkuja että kelit suosivat vielä elokuunkin lomailijaa!

inenglish

Oh deary me the time flies! Where did the July go? Are all my Instagram posts starting the same way? Oh no! I had pretty big expectations for July. I thought I would have some holiday and do nice stuff like be lazy. But my hopes run dry, now the holiday is postponed to August, which is not that bad. I still did all sorts of nice stuff in July.

First thing there was Suvi-vintage at Tallipiha, which is one of the local vintage fairs. I didn’t really make that much finds, because I’m a bit lazy to try clothes on. Thankfully my vintage wardrobe is quite well equipped so I don’t really need much. Then there was Lumous Dark Market. Even though I’m not really into goth stuff, I sometimes like to check out that market for steampunk ideas. There was also supposed to be steampunk themed picnic, but the organizing was a bit of a failure. No-one seemed to know where the picnic was supposed to be held so people arriving just decided themselves to have it there where they assumed it could have been. I would have hoped a bit better planning from organizers (apparently the organizer wasn’t even there).

After these local events I also made couple trips around with friends. One trip to Salo area flea markets and evening market and another one to Pori flea markets and second visit to Kukkilintumuseum in Harjavalta. Travelling locally is the best Summer activity. And the month was finished with perfect mushroom hunt. Couple weeks ago we tried the first time, but didn’t find any mushrooms. This time we found plenty of Chanterrels and Hedgehog mushrooms, which are not so common to find. So it was even more special to find enough for creamy hedgehog mushroom sauce with steaks. I’m not much of a berry picker, because it’s so slow, but mushrooms I’m happy to pick.

In August I will finally have my rest, I am in desperate need of holiday already. On Thursday there is the Night of the Events, with all sorts of art performances and such. Saturday I have the chance to get the 1700’s picnic athmosphere. In Vaasa they are having Gustavian day and picnic on 6.8.2016. The Old Vaasa museom has free entry on Saturday too. Finally I’m able to wear my new bergere hat. Mid August there is also Night of the Arts in Turku (similar to Night of the Events in Tampere) where I would love to visit. Last time when we went there couple years ago it was so short we missed most of the stuff. Keep your fingers crossed that the weather still stays good in August for us!

julyinsta2016A

HEINÄKUU / JULY
1. Suvi-vintagessa / 2. Leppis-kaveri
3. Kesäyö / 4. Neiti S. van Cauhto steampunkissa

1. Suvi-vintage event / 2. Ladybug friend
3. Summer night / 4. Miss S. van Cauhto wearing steampunk

julyinsta2016B

LISÄÄ HEINÄKUUTA / MORE JULY
5. Opaliinan raparperijuoma / 6. Uusi työkalu
7. Vintagelöytöjä / 8. Metsän aarteita, orakkaita

5. Rhubarb drink in Opaliina / 6. My new powertool
7. Vintage finds / 8. Forrest larder, hedgehog mushrooms

2 people like this post.

Kesäinen neule-tuunaus / Summery knit revamp

Olen yrittänyt 20-lukuistaa vaatekaappiani viimeaikoina. Omistan yhden aidon 20-luvun kesämekon, mutta se on nykyisessä tilassaan liian hauras käytettäväksi, ainakin kun kyseessä on tämmöinen rähämäkäpälä kuin minä. Siispä revamppasin pari juttua. Löysin talvella Uffin alepäiviltä puuvillaisen neuleen jonka ostin alunperin miehustaan ommellun puuvillapitsin vuoksi. Ratkoin pitsin toista projektia varten, mutta neule alkoi miellyttää minua niin paljon että päätin tuunata sen 20-luvun tyyliseksi kesäpuseroksi.

Suurin ongelma oli keksiä millaisen pitsin virkkaisin pääntielle. Loppu kävikin ruutuvirkkauksella nopsasti muutamassa tunnissa. Jännästi kerällä lanka näytti saman väriselle, virkattuna ei enää niinkään, mutta oikeastaan se näyttää ihan hauskalle näin.

inenglish

I have tried to push my wardrobe more towards 1920’s recently. I own one authentic 20’s summer dress, but at the current state it is too fragile for using. Atleast for silly clumsy me (I would rip it in a flash). So instead I revamped couple things. Last winter I found cotton knit from local charity shop. Originally I bought it because I wanted to repurpose the lace it had on the bodice. But then I started liking the actual knit top, so I decided to revamp it into 20’s style summer blouse.

My biggest problem was to decide what kind of lace I should choose. But after that it was only several hours job. Funny enough, the yarn looked pretty correct colour when on the ball, but when it was crocheted it wasn’t the case anymore. I still like it as it is, even though it doesn’t match.

  knitbefore

knitafter1

knitafter2

2 people like this post.

Vintage beauty tips: Radiumvesi ja muita säteileviä ihmeitä / Radium water and other radiating miracles

Nykypäivänä on vaikea uskoa että radioaktiivisuus on ollut joskus muotia. Kun tiedetään mitä se aiheuttaa kutakuinkin kaikelle elävälle, tuntuu jokseenkin karmealta ajatella että radioaktiivisia aineita on käytetty mm. juomavedessä ja kosmetiikassa. Etenkin 1910-30-luvuilla radioaktiivisuus oli oikein erityisen siisti juttu, koska se oli niin uusi asia eikä vaaroista vielä tiedetty. Radiumvesi oli suosittu terveysjuoma, joskin vaikutukset olivat päinvastaiset. Muistanette kun jokin aika sitten kirjoitin Sparklets sooda sifonista. Englannissa myytiin 20- ja 30-luvuilla erityisiä sifoneihin sopivia radon-patruunoita joilla saattoi itse valmistaa radioaktiivista “terveys”vettä. Suomessakin radiumvettä valmisti ainakin Ab Radium-vesi Oy Pirkkalassa.  Muutama vuosi sitten näin tällaisen radium-vesipullon korkin Oksalan maatalousmuseossa ja kuvittelin että ei se voinut oikeasti sisältää radiumia. No olin väärässä. Lisäksi ainakin Loviisassa toimi 1920-luvulla kylpylä joka mainosti radium-kylpyjä.

Kuluttajatuotteisiin käytetyt radioaktiiviset aineet olivat uraani, torium ja radium. Kosmetiikassa radiumia tuupattiin kaikkeen mahdolliseen kasvovoiteista, huulipunaan ja hammastahnaan. Itsevalaiseva aine kun sai aikaan upean hehkun sekä hampaisiin että iholle. Radiumilla kyllästetyillä vaatteilla tai kääreillä hoidettiin reumatismia ja sitä määrättiin tabletteina huonoista hermoista kärsiville. Se oli ihmeaine jonka uskottiin auttavan kaikkeen.  Toki se pieninä määrinä tehosikin, sen avulla pystyttiin esimerkiksi tappamaan syöpäsoluja. Onneksi suurin osa tuotteista oli sen verran kalliita aikanaan että altistuneiden uhrien määrä oli ainakin Suomessa vähäinen. Ihan kaikki radiumin suosiolla ratsastaneet tuotteet eivät sisältäneet radiumia, onneksi.

Amerikkaa kohahdutti 20- ja 30-luvuilla tapaus, jonka päähenkilöitä kutsuttiin nimellä Radium-tytöt. US. Radium Corporation valmisti Ensimmäisen maailmansodan aikana armeijan käyttöön itsevalaisevia kelloja ja palkkasi niitä maalaamaan joukon nuoria naisia. Uusi itsevalaiseva maali valmistettiin radiumista, mutta työntekijöille kerrottiin että maali on täysin vaaratonta. Työntekijät saivat palkan sen mukaan miten paljon kellotauluja he ehtivät maalaamaan. Saadakseen aikaan tarkkaa jälkeä nopeasti naisia ohjeistettiin nuolaisemaan maalisiveltimiä, jotta siveltimen kärki pysyisi terävänä. Siinä samalla he tulivat nielleeksi radioaktiivista maalia ja alkoivat vähitellen sairastua. Tapaus aiheutti suuren skandaalin ja oikeusjutun. Radium-tytöt voittivat jutun, mutta vain kaksi vuotta sen jälkeen viimeinenkin heistä oli jo kuollut radium-myrkytykseen. Tämä ikävä tapaus kuitenkin auttoi kehittämään työsuojelua ja turvavarusteita. Vaikka yritys jatkoi radioaktiivisen maalin käyttöä, ei tämän jälkeen yksikään työntekijä sairastunut radioaktiivisuudesta.

Samoihin aikoihin Radium-tyttöjen tapauksen kanssa sattui toinenkin radiumiin liittyvä kuolemantapaus. Tunnettu amerikkalainen naistenmies ja amatöörigolfari Eben Byers alkoi nauttia Radithor-vettä lääkärinsä suosituksesta, pienen tapaturman aiheuttamien kipujen hoitoon. Hän nautti sitä 2-3 pulloa päivässä noin viiden vuoden ajan, kunnes kuoli vuonna 1932 vakavaan radium-myrkytykseen. En nyt tässä lähde kuvailemaan millaisista oireista Byers kärsi kuollessaan, mutta se ei ollut kaunista katsottavaa. Nämä paljon uutisoidut tapaukset kuitenkin auttoivat yleisöä saamaan tietoa radiumin ja muiden radioaktiivisten aineiden vaarallisuudesta.

Radioaktiivisuus – ionisoivan säteilyn tyyppi, ihmisille ja eläimille haitallista, aiheuttaa syöpää ja muita sairauksia. Radioaktiivinen säteily löydettiin 1896 ja ensin sitä pidettiin ihmiselle vaarattomana ja suorastaan jopa hyödyllisenä ja terveellisenä. Vaarat opittiin tuntemaan varsin pian tiedeyhteisön keskuudessa, mutta silti sitä valheellisesti markkinoitiin yleisölle hyvää tekevänä, lääkinnällisenä asiana.
Radium – radioaktiivinen alkuaine jonka löysivät Marie & Pierre Curie 1898, hopeanvalkoinen pehmeä metalli jota käytettiin mm. itsevalaisevan maalin valmistukseen, hajoaa edelleen radoniksi. Pian löytämisen jälkeen radium oli suosittu “lisä”aine kosmetiikassa ja jopa ruuassa. Erityisen haitalliseksi ihmiselle sen tekee “sukulaisuus” kalsiumille sillä kalsiumin tavoin se voi kulkeutua ja kerääntyä luustoon.
Torium – radioaktiivinen alkuaine jonka löysi ruotsalainen kemisti Berzelius, joka nimesin sen ukkosenjumala Thorin mukaan
Uraani – radioaktiivinen alkuaine ja myrkyllinen raskasmetalli, jonka löytäjänä pidetään saksalaista apteekkaria ja kemistiä Martin Klaprothia, uraanin radioaktiivisuuden havaitsi Henri Becquerel vuonna 1896. Uraani hajoaa edelleen radiumiksi.

Vaikka mulle on kertynyt jo aika nivaska vanhoja lehtiä niin en etsinnästä huolimatta löytänyt yhtään radioaktiivisten tuotteiden mainosta. Siksi käytän nyt poikkeuksellisesti tämän jutun yhteydessä muualta napattuja kuvia. Voit lukea lisää Radium-tytöistä englanninkielisestä artikkelista Messy Nessyssä. Sattumoisin myös Yle julkaisi ihan juuri jutun radium-vedestä, sen voi lukea täällä.

inenglish

In modern days it’s hard to believe that radioactivity was fashionable thing in the past. When we know what it does to most living things, it feels quite horrid to think that radioactive material was used in drinking water, cosmetics etc. Especially in 1910-30 it was most fashionable thing to use radioactive products, it was such new thing and people didn’t know about the danger. Radium water was popular health drink, even though long term affects were quite the opposite. You might remember that I wrote about our Sparklets soda siphon recently. In England they used to sell special Radon cartridges in the 20’s and 30’s for the Sparklets siphons. So people could make their own radioactive “health” water. There was also atleast one company in Finland manufacturing radium water, located quite close to our current neighbourhood. And a spa in Loviisa was marketing radium baths. Couple years ago I saw porcelain cap for radium water bottle at Oksala farm, but I just thought it couldn’t have contained real radium. Well, I was wrong.

Radioactive materials used in consumer products were uranium, thorium and radium. In cosmetics there was radium in pretty much everything from face creams to lipstick and toothpaste. Self-illuminating substance created lovely glow on the skin and teeth. Clothes and wraps, treated with radium, were used to “cure” rheumatism. Radium tablets were prescribed for those with bad nerves. It was assumably miracle cure for everything. And in some cases it was, for example in small doses it could kill cancer cells. Thankfully most of those products were so expensive that atleast here in Finland the casualties of radiation poisoning were quite low. And not all products which used radium as marketing ploy actually had anything radioactive in them, thankfully.

America was shocked in the 20’s and 30’s about a case with women know as Radium girls. US. Radium Corporation was the manufacturer of self-luminous clocks for soldiers in WW1. To supply for the demand, they hired quite a bunch of young women. New self-luminous paint was made of radium, but workers were told it was totally harmless. Workers got paid by the amount of clock dials they painted per day, and they were told to lick the brush to keep it pointy and sharp for best results. While doing that they consumed some amounts of radium every day. Several years later they got sick. It was a big scandal and caused law suite. In the end Radium girls won, but only two years after the last of them was already dead of radium poisoning. This unfortunate case however, helped to develop better work protection and safety gear. Even though company continued using radioactive paint, after this none of the workers got sick from radiation.

Around the same time than the Radium girs case, there was another radium-related death. Well-known American ladies man and amateur golfer Eben Byers started drinking Radithor-water according to his doctors recommendation, for pain treatment after small injury. He drank about 2-3 bottles per day for about five years, untill his death of sever radium poisoning in 1932. I won’t describe what kind of symptoms he had, but it was not pretty. These two events were widely reported in the news and that helped audience to receive more information of the dangers of radium and radiation.

Radioactivity – type of ionizing radiation, harmfull to most living things, causes cancer and other ilnesses. Radiactive radiation was found in 1896 and at first it was considered harmless and even usefull and healthy. Scientists learned the dangers pretty soon, but it was still falsely advertised good and even medicinal thing.
Radium – radioactive element, found by  Marie & Pierre Curie in 1898, silvery white soft meta, which was used for example to self-luminous paint. It decays into radon. Soon after the discovery radium became popular “additive” to cosmetics and even food. It’s especially harmfull to humans because it’s “relative” to calsium and can accumulate in bones.
Thorium – radioactive element, found by Swedish chemist Berzelius, who named it after God of thunder, Thor.
Uranium – radioactive element and toxic heavy metal. German pharmacist and chemist Martin Klaproth is considered the finder, in the 1780’s. Henri Becquerel realized it was radioactive in 1896. Uranium decays into radium.

Even though I have been collecting old magazines, I wasn’t able to find any ads for radioactive products. That’s why I’m exceptionally using borrowed pictures on this article. You can read more about Radium girls in Messy Nessy.

thorad

Pic from Messy nessy

lipstickradium

Pic from Messy nessy

18n4hn8fv1okcjpg

Pic from io9

radiumvitalizer

Pic from Orau.org

2 people like this post.
←Older