Hillittömän hienojen bileiden jälkeen arkeen palaaminen on vaan niin kamalan vaikeaa. Se on vähän kuin semmoinen glitterinmakuinen kulttuurishokki. Kun jokaisella vastaantulijalla ei olekaan päällä kilokaupalla paljetteja, hapsuja, helmiä ja metrin pituista tukkalaitetta niin onhan se nyt vähän ankeaa. Sitäpaitsi kaksi päivää glitteripilvessä jättää jälkensä. Jos et ole koskaan käynyt burleski-bileissä niin minäpä kerron millaista se on.
Juontajamme Scotty the Sininen Pupu kuvaili sen hyvin osuvasti. Tiedät käyneesi burleskibileissä kun 10 vuoden päästä olet jossakin lomamatkalla, yöpymässä vaikka jossakin hiihtomajassa, istut aamupalapöydässä syömässä voileipää ja pim! Yhtäkkiä huomaat että aamiaislautasellasi on glitteriä. Tai olet matkalla sukulaistesi luokse, istut autossa ja kas, kojelaudalla on glitteriä. Tai olet ystäväsi vauvakutsuilla ja joku katsoo otsaasi tutkivasti ja sanoo sitten : sinulla on ohimolla glitteriä. Muistat että aaai niin, kymmenen vuotta sitten kävin tosiaan burleskibileissä. Meiltä löytyy edelleen kotoa glitteriä viime heinäkuulta kun eräs burleskiesiintyjä yöpyi luonamme. Löysin sitä ihan vastikään kengistä joita minulla ei vielä ollut Xarahin vieraillessa luonamme.
Jos haluatte kokea saman henkilökohtaisesti, niin viikon päästä lauantaina olisi burleskia tarjolla myös Tampereella. Teerenpelissä nimittäin keikutetaan taas. Yksi Helsingin festareiden isoista nimistä, Kitten De Ville Ameriikan maalta saapuu Tampesteriin vetämään työpajan ja keikan. Tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä! Viikonloppua odotellessa tässä helmikuun instagramit.
After awesome party it is always difficult to return the reality. It is like glitter-flavoured cultural shock. It is quite boring when everyone you meet are not wearing piles and piles of sequins, fringes, beads and one meter tall hair fascinator. Besides, two days in a cloud of glitter leaves a mark. If you’ve never ever visited a burlesque party, I will tell you what it’s like.
Our host Scotty the Blue Bunny described it quite well. You know you’ve been in burlesque party when 10 years from now, you are on holiday, perhaps staying in a ski cabin, you are having your breakfast and suddenly bing! You notice that there is a piece of glitter on your plate. Or you are travelling to your relatives, sitting in your car and behold, there is a piece of glitter on the dashboard. Or you are your friends baby shower and someone looks at your forehead for a while and then says: you got some glitter on your forehead. Then you remember, ooooh yes, I went to a burlesque party 10 years ago. That’s what it’s like. We still can find glitter in our home after a burlesque performer stayed at our place last July. I just recently found some of it in my shoes, which I didn’t have at the time when Xarah visited us.
If you want to experience the same personally, next weekend is your chance. Teerenpeli Tease is coming again. One of the biggest names in Helsinki Festival this year, Kitten De Ville, is coming to Tampere for a workshop and gig. You don’t want to miss this chance! But while waiting for the weekend, here is February Instagram.
HELMIKUU
1. Tuliaisia ystävältä / 2. Possunkamaraa, nam!
3. 1910-luvun tyyliin / 4. Vähän vesivärimaalausta
5. Riemuidiootit matkalla Helsinkiin / 6. Tornadona HBF14 Tropical Tornadossa
FEBRUARY
2. Gift from a friend / 2. Pork crackling, yummy!
3. Channeling 1910′s / 4. Little bit of watercolouring
5. Loonies on their way to Helsinki / 6. As a tornado in HBF14 Tropical Tornado
2 people like this post.
Päätin että teen näitä Kierrätyskeiju-päivityksiä nyt aina kuun lopussa kun se tuntuu käyvän niin kätevästi. Helmikuulta ei ole paljoa kerrottavaa. Ostin silkkisen vintage-kotelomekon. En mitään muuta. Vapriikki-Vintagestakin ostin vain ompelutarvikkeita ja käsityölehden. Ensi kuussa onkin sitten tulossa jonkin verran uusia hankintoja (sallittujen rajoissa toki) koska baletti-ryhmäni esiintyy ja tarvitsen esiintymisasuun ainakin valkoiset trikoot ja jonkinlaiset shortsit. Mutta ne ovatkin sitten ensikuun probleemi ne. Ja mikäli teitä kiinnostavat myös muut Kierrätyskeijuihin osallistuvat, niitä voi käydä kurkkimassa kampanjan FB-sivulta.
Ja tällä välin kun te luette tätä, minä ja isäntä olemme matkalla kohti armasta pääkaupunkiamme vuotuiseen kimmellysparaatiin, eli Helsinki Burlesque Weekendiin. Kaksi iltaa pyöriviä tasseleita ja paljetteja, huh! Tällä kertaa toivottavasti muistin myös pakata meikit mukaan. Mukaan pakattiin myös se silkkinen cocktailmekko.
Kierrätyskeijut – Helmikuu
Ostettu uutena
-
Ostettu käytettynä
silkkinen vintage-cocktailmekko
Itse tehty
-
I decided to make these Recycle Fairies-updates at the end of every month, since they seem to come naturally. There is not much to tell about February. I bought silk vintage cocktail dress. Nothint else. Even from Vapriikki-Vintage I bought only sewing supply and craft magazine. Next month there will be some purchases coming (within the accepted limits) because my ballet group is performing and I will be needing atleast white tights and some sort of shorts. But that is next months problem. And if you’re interested in other Recycle Fairies, you can check the FB-page (in finnish though).
While you are reading this, me and hubby are on our way to our beloved Capital to the annual glimmering parade, aka Helsinki Burlesque Weekend. Two nights of twirling tassels and sequins, huh! This time I hopefully remembered to pack my makeup. I also packed that silk cocktail dress.
Recycle Fairies – February
Bought new
-
Bought second hand
silk vintage cocktail dress
Selfmade
-
2 people like this post.
Vapriikki-vintagessa käyttämäni 1900-luvun alun tyylinen hattu on saanut niin paljon kehuja, että ajattelin kertoa hatusta vähän enemmän. Hattu ei oikeasti ole kovin vanha vaikka näyttääkin aika autenttiselta. Kangaskerrosten alta paljastuu 80- tai 90-luvun olkinen hellehattu. Se oli pallomaisine kupuineen päähäni aivan väärän muotoinen ja painoi ikävästi otsalta. Päätin uhrata hatun ja tehdä siitä jotain ihan muuta. Modistin koulutusta minulla ei ole, näitä hattuhommeleita teen soveltamalla. Työvaihe-kuvia ei tällä kertaa ole koska hattu on jo parisen vuotta vanha enkä tehdessä ehtinyt niitä ottaa.
Leikkasin kuvun irti tyvestä niin että pelkkä lieri jäi jäljelle. Leikkuureunan suojasin ompelemalla siihen puuvillakaistaleen. Sitten muotoilin bukramista (eräänlaista liimalla kovetettua verkkomaista tukikangasta, jota käytetään hattujen valmistukseen) ja puuvillakankaasta uuden jämäkän kuvun, joka on matala mutta erittäin leveä. Päällystin kuvun vintage-puuvillapitsillä niin että se muodostaa kuvun päällä ryppyjä. Lierin päällystin mustalla sifongilla jolloin koristeellinen olkipunos kuultaa siitä hieman läpi. Pitsin ja sifongin liitoskohtaan kiedoin sifonkia jonka sitoo yhteen hopeanvärinen solki. Soljen alla koristeena on kotimaisia strutsinsulkia sekä riikinkukonsulkia. Vapriikin tapahtumaa varten lisäsin hattuun vielä strassi-korun soljen päälle.
Tyyliltään hattu edustaa 1910-luvun alun muotia. Tuon ajan (jota usein Belle Epoqueksi mainitaan) naisilla oli muhkeat ja hyvin kuohkeat kampaukset, joten hattujenkin piti olla suuria. Ne kiinnitettiin päähän pitkin hattuneuloin ja niissä saattoi olla hyvinkin näyttäviä koristeita. Vuosikymmenen loppua kohden hatut pienenivät maltillisempaan kokoon ennekuin 20-luvulla kutistuivat minimaalisiksi, päätämyötäileviksi kupuhatuiksi.
My hat in recent vintage-style photos has got quite a lot of admiration so I decided to write more about it. Hat is not that old really, even though it might look quite authentic. Under the fabrics is either 80′s or 90′s straw sunhat. It didn’t fit my head at all, with it’s ball-shaped crown. So I decided to sacrifice it and turn it into something else. I don’t have any education for millinery, so I work with the hats based on what I have learned from the internet. This time I don’t have any photos of unfinished hat, because this was made couple years ago and I didn’t take any photos while making it.
I cut the crown off and left only the brim. I trimmed the raw edge with fabric strip. Then I used buckram (it’s a fusible sturdy netting for hatmaking) and cotton fabric to form a new sturdy crown, which was very wide, but not too high. I covered the new crown with vintage cotton lace creating wrinkles on top. I also covered the brim with black chiffon. That way the decorative straw shows a bit through. I also tied chiffon scarf around the base of the crown and tied it with silver colour buckle. Under the buckle I added some ostrich feathers (from local farm) and peacock feathers. For the vintage-event I also added rhinestone brooch over the buckle.
Style of the hat is early 1910′s. Ladies had huge and fluffy hairdo’s at that time (often referred as La Belle Epoqué), so hats needed to be large aswell. They were attatched with long hatpins and they often had rather ravishing decor. Towards the end of the decade the hats got smaller and in the 20′s they turned into very minimalistic cloches.
Vanha kupu uuden kuvun päällä. Kokoero on huomattava. /
Old crown on top of the new one. Size difference is notable.
7 people like this post.
Meikkiasiat ovat usein vähän hankalia juttuja. Hyvien tuotteiden löytäminen on vaikeaa, koska tarjontaa on niin paljon. Minä olen pitkään etsinyt täydellistä eyelineria ja täydellistä ripsiväriä. Pari vuotta sitten löysinkin kaverin suosituksesta rajausvärin joka on osoittautunut käytössä täydelliseksi, mutta ripsiväri on tuottanut ongelmia. Olen käyttänyt pitkään Kanebon 38-ripsaria, johon olen ollut varsin tyytyväinen, mutta sekään ei ollut ihan täydellinen.
Oman täydellisen ripsivärini ominaisuuksiin kuuluvat pieni harja, varisemattomuus, kököttömyys, että se ei leviä kyynelten/ihon rasvan mukana pitkin naamaa ja että se peseytyy pois ilman vahvoja puhdistusaineita (eikä pesun jälkeen näytä pandasilmältä). Kanebon 38-ripsarin loistava ominaisuus on ollut sen helppo puhdistaminen. Ripsarin koostumus muuttuu 38 asteisessa vedessä, jolloin se irtoaa ripsistä helposti. Se ei varise eikä tee kökköjä vaan peittää ripset täydellisen sileällä kerroksella. Ainoa mihin en ole ollut täysin tyytyväinen, on se että ripsari ei tee juuri lainkaan lisää volyymiä tai pituutta. Henkilökohtaisesti en tykkää yhtään ripsareista joissa on mukana kuituja tai muita sellaisia lisähärpäkkeitä. Ne muuttuvat tosi pian variseviksi kökkeröiksi ja saavat ripset näyttämään siltä kuin hämähäkki olisi päättänyt tehdä pesän silmäluomillesi. Ikävä kyllä volyymiä ja pituutta ei yleensä saa ilman kuituja. Olen myös tosi kriittinen siitä että ripset eivät saa jäädä klimpeiksi vaan niiden pitää olla hienosti erotellut.
Lontoon matkalta ostin matkakaverin suosituksesta Benefitin They’re real-maskaran. Benefitiä ei edelleenkään taida saada Suomesta mistään, mutta tuote on kyllä ennestään mulle tuttu. Benefitillä on söötti vintage-henkinen imago ja hupaisat tuotteiden nimet. Monille on varmaan jo tuttuja Dr. Feelgood-huulirasva (krhm!) -meikinpohjuste ja Lemon aid-silmämeikin pohjuste. Itselleni on arjen pientä luksusta Bathina-sarjan vartalovoide joka levitetään samettivipalla (vanha nimi Body-so-fine, uudelta nimeltään “take a picture…it lasts longer”). Ripsari on nyt ollut käytössä matkasta asti ja vaikuttaa oikein potentiaaliselta täydelliseksi ripsariksi. Vaikka siinä ei olekaan toivomaani pikkuharjaa, se on todella helppo käyttöinen sillä harjan päässä harjakset ovat hauskan pallomaisena. Tuo muotoilu helpottaa maskaran levitystä myös hyvin lyhyisiin ripsiin. Katsotaan miten se toimii pidempiaikaisessa käytössä.
PS. Olen todellakin koko ajan kuvitellut että Dr Feelgood on huulirasva, kunnes ystävällinen lukijani korjasi väärinkäsitykseni 
En sentään ole käyttänyt sitä tuotetta. Jestas että nyt tunnen itseni tyhmäksi!
Make up stuff are sometimes quite tricky. It can be hard to find good products, because there is so much of them. I have been searching for perfect eye liner and mascara for quite long time. Couple years ago I managed to finally find my perfect eyeliner, recommended by my friend, but mascara has been problematic. I have been using quite some time Kanebo 38-mascara. I have been quite happy with it, but it still isn’t perfect.
My perfect mascara must have small brush, it has to be non-smearing, non-clumpy, non-shedding. It must wash easy without harsh cleansers (without making me have panda eyes). Kanebo 38-mascara’s most brilliant feature is that it’s extremely easy to wash. Consistency of the mascara changes in 38 degree temperature water, and it comes off easily. It doesn’t shed nor make clumps, but covers lashes with smooth layer. Only thing I’m not extremely happy about is that it doesn’t really add any volume nor length. Personally I don’t really like mascaras which have fibers or other crap in them. They go very fast clumpy and start shedding crumbs under eyes and make lashes look like a spiders have decided to nest on your eyelids. Unfortunately volume and length usually require those fibers in mascara. I am also super critical about having perfectly separated lashes instead of lash clumps.
From London I bought Benefit’s They’re real-mascara, recommended by my travel companion. Even though Benefit is still not available in Finland, I do have some experience on their products. They got cute vintage styled image and funny product names. Many of you probably already know Dr. Feelgood-lip balm (krhm!) complexion balm or Lemon aid-eyelid primer. My little luxury is Bathina body cream, that spreads with velvet puff (old name Body-so-fine, now “take a picture… it lasts longer”). I have been using the mascara since the trip and it seems quite potential to be the perfect mascara. Even though it doesn’t have the small brush I hoped for, it is really easy to use. Brush end is like little spiky ball, which makes it easy to apply even for very short and fine lashes. Let’s see how it works on long term use.
PS. Silly me have honestly thought all this time Dr Feelgood is lip balm, until my kind reader corrected me I have never used it though. Damn I feel so silly now!
Tämän kuvan piti demonstroida tuota harjan piikki-pallomaista päätä,
mutta ei se tässä kyllä järin hääviltä näytä. No hyvä harja kuitenkin. /
This photo was supposed to demonstrate the spiky ballshaped tip of
the brush, but it doesn’t really show here. Well, good brush anyways.
1 person likes this post.
Hihii, Vapriikki-Vintagessa otetut valokuvat ovat valmistuneet. Ja oi että taas mitä herkkua! Tässä isännän ja minun yhteiskuva sekä isännän soolo. Kaikki Atelieri O. Haapalan ottamat kuvat voi käydä katsomassa Atelierin Facebook-sivulta. Ja kiinnittäkääpä erityishuomiota uuteen taustakankaaseen. Kuvaaja Saara maalaa ne ihan itse. Todellinen monitalentti siis! Älkää olko turhan tarkkoja vaikka isännän ja minun asut ovat vähän eri vuosikymmeniltä, ei mekään olla. Pääasia että meillä oli kivaa (vaikka se nyt ei varsinaisesti kuvista välitykään, teidän on nyt uskominen mun sanaan) ja että näyttää hyvältä.
Hehee, photos taken in Vapriikki-Vintage are ready. Oh what a treat they are again! Here are hubby’s and my duo portrait and his solo. All photos taken by Atelieri O. Haapala you can go and check on their Facebook page. And notice the fabulous backdrop. Photographer Saara paints them herself. She is a true multi talent! Don’t be too critical about my and hubby’s outfit being from different decades, we are not either. Main thing was that we had fun (even though that doesn’t really show on the photos, but believe my word for it) and that it looks good.
Kuvien oikeudet Atelieri O. Haapala /
Photo copyright Atelieri O. Haapala
12 people like this post.
On aika julkaista vastaukset tekstiili-aiheisiin kysymyksiin. Kiitos kaikista kysymyksistä. Ne pistivät pienet harmaat solut mukavasti töihin. Kysymyksiä voi toki lähettää lisää milloin hyvänsä kun sellainen pulpahtaa mieleen. Tässä kuitenkin nämä tämänkertaiset. Toivottavasti niistä on apua.
Ostin palalaarista villakangasta, joka onkin enemmän beige kuin vaaleanharmaa ja tavoitteena on saada siitä helmenharmaa – ainakin kylmemmän sävyinen kuin nyt. Olisi mukavaa oppia lisää värjäämisestä, etenkin tekijöistä, jotka tulee ottaa huomioon mahdollisimman toivottuun lopputulokseen pyrkiessä.
Värjääminen ei oikeastaan ole mulle kovinkaan tuttua, sillä olen värjännyt kankaita todella vähän. Sen verran kuitenkin pystyn perusteista kertomaan että kotivärjäys on aina enemmän tai vähemmän sattumankauppaa. Jos haluaa saada lopputuloksesta ihan tiettyä sävyä niin sitten kannattaa perehtyä värjäysoppiin syvällisemmin, ja esim värioppiin siitä mitä tapahtuu kun tiettyjä värejä sekoittaa keskenään, ettei lopputuloksesta tule epämääräistä likaisenruskeaa kammotusta.
Lopputulokseen vaikuttaa värjättävän kankaan koostumus ja paino,väriaineen määrä ja laatu, sekä luonnollisesti kankaan alkuperäinen väri. Pesukoneväreissä värin määrä on optimoitu tietylle kangasmäärälle tietynlaista kangasta. Kangasmäärää lisäämällä tai värin määrää vähentämällä saadaan vaaleampia sävyjä, mutta siltikin lopputulos on aina vaihteleva, myöskin pesukoneesta riippuen. Lopputulos voi olla yllätys joka kerta.
Helmenharmaata beigestä kankaasta ei ehkä saa, se riippuu alkuperäisen värisävyn ja toivotun värisävyn tummuusasteestakin, mutta kylmemmänsävyisen varmasti. Värjäyksessä yleensä parhaimmat lopputulokset saavutetaan jos lähdetään jo alunperinkin tavoittelemaan huomattavasti tummempaa sävyä kuin alkuperäinen. Emo-tuotannon sivuilta löytyy hyvät ohjeet villan värjäämiseen. Pesukonevärjäyksen sijaan kannattaa villa ehkä mieluummin värjätä kattilassa (mikäli löytyy riittävän suuri kattila) sillä siinä pystyy samalla tarkkailemaan värisävyä ja tarvittaessa lisäämään väriainetta jos värisävy on liian haalea. Netistä löytyy paljon ohjeita värjäämiseen esim hakusanoilla “villan värjääminen”.
Ajattelin satsata melkoisen määrän rahaa pellavaiseen vuodevaatesettiin. Kaveri kysyi, että miksi kotimaiset pellavalakanat ovat mielestäni korkean hintansa arvoisia. En oikeastaan osannut vastata. Ehkä sinä osaisit? Minä ostan ne fiilispohjalta, ja se fiilis on se että uskon niiden olevan kestäviä, ekologisia, helppohoitoisia, hyvännäköisiä ja mukavan tuntuisia. Mikä olisi paras tapa hoitaa pellavaisia vuodevaatteita?
Mikäli lakanat ovat pellavan kasvatuksesta lähtien kotimaista tuotantoa niin olisin melko varma että ne todella ovat ekologisia, eettisiä ja laadukkaita. Itse pidän pellavasta koska se tuntuu miellyttävältä. Pellavalla on paljon hyviä ominaisuuksia puuvillaan verrattuna. Se ei likaannu yhtä helposti kuin puuvilla, joten se ei vaadi pesua yhtä usein. Lisäksi se puhdistuu pesussa puuvillaa helpommin, joten pesulämpötilojen ei tarvitse olla yhtä korkeita. Pellava imee hyvin kosteutta ja toimii siksi esim pyyhkeenä erinomaisesti (rakastan pellavafroteisia pyyhkeitä!). Pellavan huonoja ominaisuuksia ovat sen kova rypistyvyys ja uutena pellavatekstiilit saattavat nöyhdätä aika paljon mikäli niitä ei ole käsitelty nöyhtäämättömiksi. Nöyhtäävyys kyllä helpottaa ajanoloon, mutta voi kestää useampia pesuja ennenkuin vähenee.
Pellavavuodevaatteet kannattaa pestä 60 asteessa ja ravistaa mahdollisimman suoriksi kun ripustaa niitä kuivumaan. Ne kannattaa silittää tai mankeloida hiukan nihkeänä jolloin siliävät parhaiten. Mankelointi tekee pellavaan ihanan himmeän kiillon, joka myös ehkäisee likaantumista. Mankelointi ikäänkuin litistää ja silottaa kuidun pinnan ja saattaa näin ollen myös ehkäistä nöyhtäämistä jonkin verran. Jos lakanat ovat ehtineet kuivua täysin, niiden silittäminen on todella työlästä hommaa. Jos ne ovat ehtineet kunnolla kuivaa niin silloin kannattaa suihkuttaa niihin vettä kevyesti ennen mankelointia/silitystä, jolloin lopputulos on parempi. Pellavalla on huono taivutuksenkesto joten pellavalakanoita kannattaa viikata aina hieman eri tavoin jotta taitokset eivät muodostu joka kerta samoille kohdille. Vanhoista pellavaliinoista voidaan todeta, että jos tekstiilit ovat taitteella aina täsmälleen samoista kohdista, alkavat nämä taitoksenkohdat kulua aikaa myöden ohuemmiksi.
Onko mitään mahdollisuutta pelastaa nailoneita tai (ohuehkoja) sukkahousuja, joihin tulee silmäpako ja/tai reikä? Olen kuullut, että joskus on ollut jotain silmukointikoneita, mutta tuskin niitä enää missään on. Parsiminen ei useinkaan auta, vaan sen alta karkaa silmä aina uudelleen. Paksujen parsiminen sentään onnistuu. Surettaa useampienkin hienojen vintage-saumasukkien puolesta ja tietysti myös oman vaatebudjettini puolesta.
Minäkin olen kuullut silmukointilaitteista, mutta en ole koskaan nähnyt sellaista enkä tiedä miten semmoinen mahtaa toimia. Löytyisiköhän esim ebaysta? Sen sijaan sukkienpaikkauskoukkuja löytyy kirppiksiltä aika useinkin. Ne ovat todella todella pieniä virkkuukoukkuja joiden koukku on lähes mikrokokoinen. En ole vielä uskaltautunut testaamaan mutta en usko että noillakaan koukuilla pystyy kaikkein ohuimpia sukkia paikkaamaan ja kannattaa ainakin harjoitella hieman paksumpiin ennen kuin edes yrittää niitä juhlasukkia silmukoida.
Paikatessa pitäisi parsintalanka pujottaa jokaisen purkautumassa olevan silmukan läpi jotta silmukka ei pääsisi karkaamaan pidemmälle. Jos näin ei ole tapahtunut niin paikkauksesta huolimatta silmukat pääsevät karkaamaan. Etenkin vintage-sukat saattavat purkautua helposti koska niissä ei ole yhtä paljon joustoa kuten moderneissa sukissa. Hienoissa sukissa kun ne silmät ovat todella todella pieniä niin saattaa jopa tarvita vähän suurennuslasia pystyäkseen varmistamaan kaikki karanneet silmät. Siksi paikkaamasi sukat luultavasti ovat alkaneet uudestaan purkautua jos joku pikkusilmukka on jäänyt huomaamatta ja lanka ei ole mennytkään silmukasta läpi. Ilman silmukointikonettakin paikkaaminen onnistuu jos on todella terävä ja ohut neula, riittävän ohutta lankaa ja se suurennuslasi. Se on oikeastaan sama kuin jos paikkaisi vaikka tumppua tai villasukkaa, mittakaava vain on paljon, paljon pienempi.
Sukanpaikkauskoukku ylempänä, alla Nro 1 virkkuukoukku. /
Stocking darning hook above, crochet hook No 1 below.
Löysin kirpparilta, Kaisu Heikkilä Oy tekemän mekon. Materiaali on 100% polyesteriä. Mekossa on alaosa vekattu. Jos pesen mekon varovasti käsin väljässä vedessä, niin miten mahtaa vekkien käydä? Suoristuuko ne? Ja jos suoristuu, saako niitä ikinä ja koskaan siihen prässättyä takaisin? Onko pesula ainoa oikea vaihtoehto mekolle?
Polyesteri on siitä kätevä materiaali että sitä voi muotoilla pystyvästi kuumuuden avulla. Laskokset on tehty hameeseen kuumuuden avulla ja ne ovat yleensä aika kestävät. Itselläni on ollut muutamia polyesteri-vekkihameita ja olen pessyt ne pesukoneessa. Vekeille ei ole käynyt mitenkään. Polyesterissä pliseeraukset yleensä ovat niin kestävät että pesu ei niitä kadota. Toki jos joku ihmeellinen vahinko sattuisi ja vekit katoaisivat niin ne on mahdollista silittää takaisin paikoilleen. Se on kylläkin aika suuritöinen homma, etenkin jos ne ovat nk. viuhka- eli aurinkopliseerauksena tehdyt, eli vekit ovat leveämmät alareunasta kuin yläreunasta. Turussa on olemassa yritys joka tekee pliseerauksia kankaisiin, mutta en tiedä pystyvätkö he pliseeraamaan valmista vaatetta. Uskoisin kuitenkin että voit pestä mekon käsin ilman ongelmia, etenkin jos käytät kädenlämpöistä vettä. Kuuma vesi saattaa “muotoilla” vaatteen uudelleen.
Polyesteri-viskoosista valmistettu vekkihame säilytti
vekit konepesussa ilman ongelmia. /
Polyester-viscose pleat skirt didn’t loose the pleats in machine wash.
Ostin taannoin ulkoilutakin, jossa oli jonkinlainen pintakäsittely. Pieni kosteus tiivistyi nätisti pisaroiksi kankaan pinnalle eikä takki kastunut pahasti rankemmassakaan sateessa. Halusin tämän ominaisuuden säilyvän myös takin pestyäni, ja ostinkin sitten oikein erityispesuainetta jonka piti jotenkin huolehtia siitä kankaan “kyllästämisestäkin”. Vaan ihan toisella tapaahan tuo takki nyt imaisee kosteuden, ei samalla tapaa hylji vettä kuin ennen pesua. Mikä tässä nyt meni pieleen? Erikoispesuaineen ohjeessa luki että käytä kuivausrumpua jos mahdollista, mutta ei siinä sanottu että homma epäonnistuu täysin jos kuivattelee vaatteen sitten vaan huoneenlämmössä henkarilla. Olisiko juttu toiminut jos olisin viskannut takin kuivausrumpuun? Voisinko saada takkiini takaisin sen kosteutta hylkivän ominaisuuden?
Hmm, tietämättä sen tarkemmin että mikä pintakäsittely tarkalleen ottaen siinä takissa oli tai onko kangas jotakin teknistä laminoitua kangasta, on aika vaikea sanoa mikä meni pieleen, tai että olisiko kuivausrummun käyttö auttanut asiaan. Kuitenkin oman vähäisen kokemukseni mukaan noi pintakäsittelyt eivät kestä pesua vaikka valmistaja sanoisi mitä ja viimeistään muutaman pesun jälkeen takki vaatii uuden käsittelyn. Yksi ratkaisu voisi olla että ostat tekstiilinsuojasuihketta ja käsittelet takin sillä. Näitä suihkeita valmistaa esim Softcare (myydään esim huonekaluliikkeissä nimellä Textile Protector ja sama aine käy sekä huonekaluille että vaatteille). Sillä suihkeella kun käsittelee tekstiilin huolellisesti niin että se on kauttaaltaan hieman kostea (muista huolehtia tuuletuksesta!), sen jälkeen antaa vaatteen kuivahtaa, niin lopputulos on kosteutta hylkivä ja vesipisarat jäävät pintaan helminä.
Jos kyseessä taas on laminoitu kangas jossa kosteudenhylkivyys on saatu aikaan “liimaamalla” päällekkäin erilaisia teknisiä ominaisuuksia omaaviaa kalvoja niin en suosittele suihkeen käyttöä koska se voi tukkia kankaan mikroskooppisia huokosia ja estää jotakin ominaisuutta toimimasta. Teknisistä ominaisuuksista oli todennäköisesti vaatteessa maininta sitä ostettaessa. Jos kyseessä on pelkkä pintaan suihkutettu suoja-aine niin uudelleenkäsittely itse pitäisi olla mahdollista.
Mikä on paras tapa puhdistaa kankainen nenäliina? Räkä on yllättävän tiukkaa tavaraa ja nenäliina olisi syytä saada pöpöttömäksi. Mietiskelen tässä että ottaisin käyttöön yhden kankaisen nenäliinani ja ehkäpä tekisin itselleni muutaman muunkin.
Nytpä esitit visaisen kysymyksen sillä räkäisten nenäliinojen pesusta minulla ei ole kokemusta. Yleensä tekstiileille riittää 60-asteen pesu irrottamaan tavallista likaa, mutta ihan kaikkia bakteereita sekään ei taida tappaa. Valkopesu 90 asteessa irrottaa tehokkaasti rasvaa, valkaisee ja desinfioi, mutta tämä soveltuu yleensä vain 100% puuvillalle, muut tekstiilit eivät kestä yhtä kuumia lämpötiloja. 50-luvun tekstiilienhoito-opas neuvoo nenäliinojen pesusta seuraavaa:
Nuhaiset ja limaiset nenäliinat liotetaan erillisessä astiassa kylmässä suolavedessä (meriveden suolaisuus). Huuhdellaan hyvin. Kylmäliotuksen tulee kestää vähintään neljä tuntia, korkeintaan yön yli. Liotuksen jälkeen pesu.
Joka paikassa väitetään että bambu on luonnostaan antibakteerista (ja siksi bambukuituiset sukat ja tiskirätit on hot, pop ja in). Mihin tämä luontainen antibakteerisuus perustuu – jos se on oikeasti olemassa?
Bambuna mainostetut materiaalit ovat oikeasti viskoosia, ne on toki valmistettu bambun selluloosasta. Myyjälle on kannattavampaa markkinoida niitä nimenomaan bambukuituna kuin viskoosina, koska bambu on muodikas materiaali. Millään viskoosikuiduilla, bambusta tai muusta raaka-aineesta valmistettuna, ei ole antibakteerisia ominaisuuksia. Tästä uutisoi mm. Kuningaskuluttaja pari vuotta sitten. Väite ei siis pidä paikkaansa.
Tämän lisäksi viskoosi yleisesti ei ole kovin ekologinen materiaali, bambutekstiilien markkinointilauseista huolimatta, sillä sen valmistus vaatii erittäin vahvoja kemikaaleja jotka aiheuttavat oireita viskoositehtaissa työskenteleville. Jos haluaa materiaalin jossa on viskoosin ominaisuuksia, mutta joka on valmistusmenetelmiltään luontoystävällisempi, kannattaa kokeilla lyocellia eli Tenceliä. Silläkään ei tosin ole antibakteerisia ominaisuuksia sen enempää kuin bambuviskoosilla.
Ostin kirpparilta ihan normit farkut, mutta huomasin vasta kotona kamalan tupakan hajun niissä. Käytin koneessa 60 asteessa, mutta haju vain levisi muihinkin samassa koneessa olleisiin vaatteisiin. Saako sitä hajua millään pois?
Pinttyneen tupakanhajun poistaminen voi olla vaikeaa ja lopputulos saattaa olla juuri kuvailemasi kaltainen: haju leviää muihinkin samassa koneellisessa pestyihin vaatteisiin. Voisit kokeilla pestä farkut (ja muut hajua imeneet vaatteet) uudelleen 60 asteessa ja lisätä viimeiseen huuhteluveteen lorauksen etikkaa. Huuhteluaineen käyttö viimeisessä huuhteluvedessä saattaa sekin auttaa.
It’s time to publish the answers to your textile-questions. Thank you for all of those. They made the little gray cells working pretty nicely. You can always send more questions when ever one pops up in your mind. But here are these current ones. Hope they help you.
I somewhat know the dyes which you can use in washing machine. However, I would love to learn more about dyeing, especially all the aspecst that needs to be considered to get the wanted result. I bought beige wool fabric, but I’d like to get it more pearl gray, or atleast colder shade that what it is now.
Dyeing isn’t exactly my forte. It wasn’t part of my studies and I didn’t even take it as optional course, when there was only certain amount of time for optional courses. Generally speaking, I have done only very little dyeing. But I can atleast tell you something about the basics. Home dyeing is always somewhat in the hands of the Lady Luck. If you want to achieve certain shade or colour, you must study dye techniques quite closely, otherwise the result might be odd dirt brown mess.
Result is affected by the actual material and amount of it, quality and amount of the dye and of course the original colour of the garment. Washing machine dyes are optimized to certain amount of certain type of fabric. By increasing the amount of fabric or reducing the amount of dye, you can get lighter shades, but even then the result may vary, even depending on the actual washing machine. So result can be a surprise every time.
You might not be able to get it pearl gray, but atleast colder shade should be possible. You can find good instructions on dyeing wool all over the internet. Perhaps the best option for dyeing wool is to do it by boiling instead of washing machine (if you can find big enough pan). Then you can see the result all the time and add more dye if needed. There is also loads of instructions for dyeing on the internet, search for example with words “how to dye wool”
I was thinking of spending quite large amount of money for a set of bed linen made of 100% linen. My friend asked why do I think they are worth the money. I couldn’t answer. Perhaps you can? I just go by the personal feeling that they are long lasting, ecological, easy-care, goodlooking and comfortable. What would be the best way to take care of them?
If they are made in Finland, or perhaps other Western countries, starting from growing the flax, I’m pretty sure they are ecological, ethic and good quality. I like linen because it feels lovely on skin. It has many good qualities compared to cotton. It doesn’t get dirty as easily, so it doesn’t require washing so often. It also cleanses up more easily, so it doesn’t need as high washing temperature. Linen absorbs moisture well, so it works perfectly as a towel (I love linen terrycloth towels, I like my towels a bit rough rather than soft) The downside to linen is that it wrinkles very easily and when new, linen cloths tend to leave quite a lot lint, unless they are treated non linting. Linting should ease up after a while, but it might take several washes.
Linen bedding should be washed in 60 degrees of Celcius, and shake and stretch well before hanging to dry. They should also be ironed or mangled when they are still a bit damp, then the result is the best. Mangling gives the sheets the lovely sheen, which also prevents dirt. It sort of flattens and evens out the surface of the fabric and it also might prevent little bit of the linting. If the linen garment has gone completely dry before ironing, you can spray it with water slightly to make it easier to iron. Linen doesn’t take bending very well. Over time it tends to start breaking, so when folding linen sheets, you should vary the place of the fold. This way it doesn’t put strain only on one area, and makes the linen last longer. You can see in old linen garments that where the folds have always been, have started to wear off and form holes.
Pellavainen froteepyyhe, pesty jo niin monesti ettei enää nöyhtää. /
Linen terrycloth towel, washed so many times it doesn’t lint anymore.
Is there any way of saving nylons or other thin tights/stockings with runs? I have heard there once used to be some sort of stocking darner-machines, but I doubt those excists anymore. Darning fine stockings is quite hard, it just starts running again under the darning. Atleast darling thicker stockings and tights works.
I have heard of darning machines, but I’ve never seen one, and I don’t know how it would work. I wonder if you could find one on ebay? However, I have quite often seen darning hooks on flea markets. They are very fine crochet hooks, with tiny hooks, almost micro size. I haven’t had the nerve to try them yet, but I don’t think even those work for the finest stockings. Atleast you should try first on something thicker than your finest pair.
In general, when darning a sock, you must stitch the thread through every single unraveling loop, to make sure they can’t run anymore. If you haven’t managed to go through every single loop, they will start running again soon, despite of the darning. Especially the vintage stockings run easily because they don’t have much stretch like modern ones do. When darning very fine stockings, you might even need magnifying glass to be able to see all the stitches and to secure them all. But you can still darn even the finest stockings without the machine or hook, you just need very fine and sharp needle, fine thread and the magnifying glass. Darning fine stockings is actually like darning mitten or wool sock, just in much much smaller scale.
Some time ago I found a dress from flea market. It’s 100% polyester. It has pleated skirt. If I wash it gently by hand, in lots of water, what happens to the pleats? Are they going to go flat? And if they do, is it possible to ever get them back by ironing? Is the dry cleaners the only place to wash it?
Polyester is quite handy material, because it is possible to shape it with heat. That’s how the pleats were made, with heat. Usually they are pretty longlasting. I have couple pleated polyester skirts and I have machine washed them. Nothing happened to the pleats. Usually ordinary wash doesn’t vanish pleats from polyester. However if some weird accident would occur, it is possible to iron them back on, but it would be extremely time consuming and takes lots of effort, especially if the pleats are so called sun pleats or fan pleats. In sun pleats/fan pleats, the pleats are wider on the bottom and narrower on top. There are companies that make pleats on fabric, but I don’t know if it’s possible to make them on finished garments. However I do think that you should be able to wash your skirt without any problems, especially if you do it by hand and use lukewarm water. Very hot water might “reform” the pleats.
I recently bought sports coat, which has some sort of treatment on top. It doesn’t absorb water in, the moisture stays on the surface and creates little drops. I wanted it to keep this feature even after wash, so I bought special washing powder which was suppose to keep the treatment as it was. But after wash it doesn’t work anymore. Fabric sucks the water in. Where did I go wrong? On the instructions of the washing powder it said I should use tumble dryer, but it didn’t say it will go completely tits up, if I don’t use it and dry it on a hanger instead. Would it have worked with the tumble dryer? Is it possible to get that water resistant treatment back?
Without knowing what the actual treatment was, or if the fabric is some sort of technical laminated fabric, it is hard to say what actually went wrong. Or would the tumble dryer actually have helped. However, from my small experience on textile treatments, I’d say that these treatments don’t last in wash, no matter what the manufacturer says. Usually garment requires new treatment after couple washes. One solution would be to buy textile protect spray and renew the treatment yourself. For example Softcare is pretty good, but there are others aswell. Spraying the garment with that, creates new layer of protection that keeps it absorbing water. Spray the garment from the outside completely, so that it is overall a bit damp (remember to take care of proper ventilation while doing it!). Allow to dry and it’s done.
But if the garment is laminated material where the layers of the material create the non-absorbing feature, then I don’t recommend the spray. It might block the microscopic vents on the garment and prevent the technical features from working. It was probably mentioned on the garment labels which kind of protection method was used on it. If it was just spray-on treatment, you should be able to renew it yourself.
What is the best way to clean fabric handkerchief? Bugger is surprisingly tough stuff and it would be nice to get it as non-bacterial as possible. I’d love to start using one of my fabric handkerchief, but how to wash it?
Well this is tricky question, I don’t have any experience on washing handkerchiefs. Usually most textiles become clean in 60 degrees, but even that doesn’t kill all the bacteria. So caleld white wash, wash in 90 degrees, is effective way to get rid of fat, to bleach and disinfect garments, but it works only for 100% cotton. Other textiles don’t last in that heat. Book from the 50′s gives instructions to wash handkerchiefs as follows:
Fluish and slimy handkerchiefs are soaked separately in cold salt water (saltness of seawater). Rinsed well. Cold soaking must take atleast four hours, preferably overnight. Wash after soaking.
It is claimed basically everywhere that bambu fiber is naturally antibacterial (and that’s why bambu socks and dishrags are popular). What does this claim is based on? Is it true?
Materials which are advertised as bambu, are actually viscose (old name rayon), made of bambu cellulose. It is more profitable to sell them as bambu fiber than just viscose fiber, because it has become fashionable material. However, none of the viscose fiber, made of bambu or any other cellulose, don’t have antibacterial features. Finnish tv-probram about consumer rights, made a probram about it couple years ago. So the claim is not true.
Also viscose is not very ecological material, despite of the marketing slogans of bambu fiber, manufacturing it requires a lot of very strong chemicals, which cause health problems to factory workers. If you want to use material with same features than viscose, but which is more ecological on manufacturing, try lyocell (same as Tencel). But even that doesn’t have antibacterial features.
I recently thrifted regular jeans, but at home I noticed horrible cigarette smell on them. I washed them in 60 degrees in the machine, but the odor only spread on other clothes in the same wash. Is there any way of getting rid of the smell?
Cigarette smell can be pretty difficult to get rid of. Result can be as you described: it only spreads to other garments in the same wash. You could try washing the jeans (and other clothes with cigarette odor) again in 60 degrees and adding dash of white vinegar on the last rinse. Using fabric softener on the last rinse could also help.
5 people like this post.
Jaahans se on sitten Vapriikki-vintagesta vähitellen toivuttu. Viikonloppu sujui kaikenkaikkiaan oikein mukavasti. Yksi asia kuitenkin pisti vähän harmittamaan. Satuin kuulemaan kun kaksi asiakasta juttelivat keskenään tuotteitani katsellessaan. Kuulin lauseen “Miten tää hame on näin kallis? Eihän tässä ole muuta kuin kangasta!”. Niinpä niin. Eihän siinä hameessa tosiaankaan ole muuta kuin kangasta.
Näinä massatuotannon aikoina ihmisiltä on päässyt hämärtymään että mitä vaatteen valmistaminen vaatii ja mistä kaikesta lopullinen myyntihinta koostuu. Kun tuotetaan yhtä ja samaa vaatetta tuhansia ja kymmeniä tuhansia kappaleita, pyritään kustannukset minimoimaan niin että yhdelle vaatteelle jää hintaa vain muutamia euroja, jos sitäkään. Niinpä on mahdollista että tuo vaate myydään henkkamaukalla tai muussa halvassa ketjuliikkeessä parilla kympillä. Kotimainen käsityö on pikkuisen eri juttu. Vaikka luotankin siihen että blogini lukijakunta on keskimäärin valveutuneempaa väkeä ja ymmärtää käsityön arvon, sen verran kävi nyppimään tuo asiakkaan kommentti, että ajattelin kuitenkin kohta kohdalta käydä läpi mistä kaikesta vaatteen hinta muodostuu.
KÄSITYÖNÄ VALMISTETTAVAN VAATTEEN KUSTANNUKSET
TYÖN OSUUS
- Mallin suunnittelu
- Kaavoitus & sarjonta eri kokoihin, mahdolliset korjaukset mitoituksiin
- Leikkaaminen (kangas, vuori, tukikankaat)
- Tukikankaiden kiinnitys
- Vaatteen ompelu
- Vaatteen viimeistely (napit, napinlävet, etiketit, langanpäiden siistiminen jne.)
- Loppusilitys
- Hinnoittelu ja hintalappujen kiinnitys
MATERIAALIEN OSUUS
- Kangas
- Mahdollinen vuori
- Tukikangas
- Napit, vetoketjut, hakaset, soljet tms. kiinnittimet
- Koristelut, esim nauhat, nyörit, rusetit
Ateljétyönä valmistettavan yksittäisen tai piensarjan vaatteen hintaan vaikuttaa hyvin pitkälti työhön käytettävä aika. Mitä monimutkaisemmat leikkaukset ja mitä enemmän yksityiskohtia, sitä kalliimpi vaate. Laskokset, rypytykset, erikoiset leikkaukset ja muut koristeet nostavat hintaa. Yksittäiskappaleena asiakkaan mittojen mukaan tehtävä vaate on luonnollisesti kalliimpi kuin pienen sarjan varastokokoinen vaate. Kun ompelimo tekee omaa mallistoa, ei riitä että tuosta noin vain suit’sukkelaan leikkaa ja ompelee vaatteen. Vaate pitää ensin suunnitella ja kaavoittaa. Kaavoittamisessa suuren osan ajasta vie peruskaavan kuosittelu ja peruskokoisen kaavan sarjominen eri kokoihin.
Yllä mainitut kustannukset ovat suoraan tuotteeseen kohdistuvia kustannuksia. Kun vaatteen myyntihinta jaetaan näiden kaikkien kesken voidaan siltikin todeta että jokainen mainituista kohdista vie vaatteen hinnasta vain pienen osuuden. Niiden lisäksi on muita epäsuoria kustannuksia jotka myös vaikuttavat tuotteen hintaan, joskaan eivät yhtä suuresti kuin valmistuskustannukset.
KIINTEÄT EPÄSUORAT KUSTANNUKSET
- Työtilan vuokra
- Sähkö & vesi
- Laitteiden hankinta & kunnossapito
- Kirjanpito
- Markkinointi
- Toimistotarvikkeet, siivous yms.
Kuten huomaatte, tuotteen hinta koostuu hyvin monesta tekijästä, joista työn osuus on käytännössä ompelijan palkka. Näin ollen Suomessa käsityönä valmistettu vaate ei voi maksaa 10 tai edes 20 euroa. Tässä kohtaa voidaan myös miettiä sitä millaista palkkaa halpatuotantomaassa, kuten esim Bangladeshissa ompelijat saavat. Pikkuvinkkinä voin kertoa teille että kotimaisten laatutehtaiden tuotanto on jo vuosia sitten siirretty Suomesta kaukoitään koska palkat ovat tehtaiden suurin kustannuserä. Suomalaisella palkkatasolla tuotanto ei ole enää kannattavaa. Olkoonkin että ompelijan ammatti on yksi kotimaisista matalapalkka-aloista sekin.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Tuotteen myyntikanava saattaa myös nostaa tuotteen hintaa sillä jälleenmyyjät toki haluavat tuotteista oman osuutensa. Verkkokaupat ja niiden erilaiset provisiojärjestelmät sekä pankkien kulut saattavat myös vaikuttaa tuotteen hintaa korottavasti. Näiden lisäksi verottaja jaksaa muistaa pienyrittäjää isolla arvonlisäverolla. Suomessa lähes kaikkia tuotteita koskee 24% arvonlisävero joka lätkäistään kaiken muun päälle. Eri yrityksillä on oma tapansa laskea tuotteiden hinnat, ja materiaalikulujen osuus vaihtelee suurestikin tuotteesta riippuen, mutta ohessa vielä hyvin karkea kaavio siitä miten tuotteen hinta jakautuu näihin kuluihin.
TUOTTEEN HINTA-ESIMERKKI
Ovh 140 €
Alv – 24%
= 112 €
josta
n. 10 % = 11,20 € kiinteitä kuluja
n. 20% = 22,40 € materiaalikuluja
n. 70 % = 78,40 € työn osuus
Työn osuudesta ompelija-yrittäjä maksaa vielä henkilösivukulut ja tuloveron jonka jälkeen hänelle jää käteen palkkaa noin puolet, esimerkkitapauksessamme siis noin 39€. Ja tässähän ei vielä ollut edes laskettuna voittoa jota tarvitaan jotta yritys voi kasvaa ja kehittyä.
Että juu, eipä siinä hameessa tosiaan ole muuta kuin se kangas.
Well then, Vapriikki-vintage is over and I’m finally starting to recover. Weekend went great all in all. One thing however, made me a bit upset. I overheard two customers talking when they were browsing my items. I head the sentence “How on earth is this skirt so expensive? There’s nothing more than fabric on this!”. Indeed. Nothing more than fabric on the skirt.
On these massproduction times, people have forgotten the knowledge what it takes to make clothes and what kind of costs the final price includes. When producing thousands and tens of thousands pieces of one particular garment, the company tries to minimize the cost as good as possible, so that the cost for one garment is only couple euro’s, if even that. This way it is possible to sell this garment in cheap chain shop for 20 euro’s. Handmade local garments are quite different story. Even though I trust that my readers are more wiser on the matter and understand the value of handmade garment, I got still so pissed off that I’m now explaining, bit by bit, how the price is formed.
COST OF HANDMADE GARMENT
WORK
- Designing the model
- Pattern drafting & grading to different sizes, possible alterations to the pattern
- Cutting (fabric, lining, interfacings)
- Attaching interfacings
- Sewing the garment
- Finishing the garment (buttons, button holes, labels, cutting the thread ends etc.)
- Final ironing
- Pricing and pricetags
MATERIALS
- Fabric
- Lining, if any
- Interfacings
- Buttons, zips, hooks, clasps, buckles etc.
- Decorations like ribbons, bows, ornaments
When making one-of-a-kind or small series of garments, the time used on one garment, affects quite a lot on the price. The more complicated cuts and details, the more expensive garment. Pleats, ruffles, special cuts and other decorative elements raise the price. Tailor made unique piece is more expensive than garment from small collection in stock size. When seamstress makes a collection of their own, it’s not just matter of sewing. First the garment has to be designed and drafted. Drafting the model from basic pattern and grading the drafted pattern to different sizes takes quite some time.
Those mentioned above are manufacturing costs. When the price is divided to all these fragments of manufacturing costs, the amount per fragment is not much. In addition to those, there are also indirect fixed costs that will affect on the price of the garment. All though they don’t have as big affect.
INDIRECT FIXED COSTS
- Rent of the workplace
- Electricity and water
- Acquiry & maintenance of the machinery and tools
- Accountant
- Marketing
- Office supply, cleaning supply etc.
As you can see, the price is combination of many things, where the actual work is practically seamstresses wages. Knowing all this, you have to realize that handmade garment, made in Finland, or any other western country, cannot cost 10 € or not even 20 €. At this point you can also think about what kind of wages the seamstresses get in cheap mass production countries, like Bangladesh. Finnish high quality clothing factories have transferred their manufacturing to Far East long time ago, to cut down the cost of wages. Wages are the biggest cost of clothing industry. With the Finnish level of wages, it is not profitable to manufacture clothes here. Not even when the seamstresses wages actually are amongst the lowest in Finland.
But that’s not all. Selling the garment might also add to the price. Shops want to have their own share of the price. Online shops want their provision fees from sales and the banks might want something from transactions. And not to make it easy, finnish tax people want to have their 24% of every sold item. Different companies have their own way of calculating the price, and material expenses vary a lot depending on the product, but here is a very rough diagram of how the price forms.
PRODUCT PRICE EXAMPLE
Price 140 €
Vat - 24%
= 112 €
of which
about 10 % = 11,20 € fixed cost
about 20% = 22,40 € material cost
about 70 % = 78,40 € work
Selfemployed seamstress have to pay insurances and other workers expenses and income tax from that work amount. After that there is about 39 € left on our example case. And this doesn’t even include the profit yet, the profit which is needed for the company development and growth.
So yeah, nothing more than fabric on the skirt.
78 people like this post.
Taas on aika vuotuisen Vapriikin vintage-tapahtuman. Fintage ry, jossa minä toimin varapuheenjohtajana, järjestää yhteistyössä Vapriikin museokeskuksen kanssa ohjelmallisen myyntitapahtuman, jossa tänä vuonna teemana on Tampereen Jugend. Evil Dressmakerilla ja Cherise Designilla on tänäkin vuonna tapahtumassa yhteinen myyntipöytä.
Evil Dressmaker tekee varaston tyhjennystä ja uutuusmalleja lukuunottamatta kaikki myydään alennetuin hinnoin. Alennukset ovat 20- 50% normaaleista hinnoista. Nyt kannattaa siis tulla ostoksille. Erikoisuutena Evil Dressmaker ja Cherise Design tekevät asiakkaille henkilökohtaisia pukusuunnitelmia koko viikonlopun.
It is again, time for the annual Vapriikki Vintage event. Fintage ry association, where I am the vice president, organizes the event with Vapriikki Museum Center. It is vintage fair with program. Theme for this year is Jugend of Tampere. Evil Dressmaker and Cherise Design has, as usual combined stall.
Evil Dressmaker is making room for the storage so everything, except new items, are reduced. Reductions are from 20 % to 50% off of the normal prices. So it is the perfect opportunity to shop. As a speacial feature Evil Dressmaker and Cherise Design are designing outfits for the customers whole weekend.
Kurkiskus uuteen mallistoon: 1910-lukua henkivä kevyt jakku.
Tämä ja paljon muuta myynnissä Vapriikki-Vintagessa. /
Sneak peek for new Evil Dressmaker collection: 1910′s style jacket.
This and many other items for sale in Vapriikki-Vintage.
2 people like this post.
Talvi saapui vihdoinkin ihanan huurteen ja rapsakoiden pakkasten muodossa. Jei! Tuo isäntä se inhoaa kylmää ja lunta. Minä sen sijaan, vaikka vilukissa olenkin, nautin siitä kun luonto on kauneimmillaan. Yksi päivä melkein tanssin bussipysäkiltä kotiovelle koska kaikki oli niin ihanasti huurteessa. Lisäksi kerrospukeutuminen on hauskaa. On jotenkin kivaa että saa näyttää siltä kuin olisi lähdössä naparetkelle. Tällä hetkellä haaveilen että saisin virkattua valmiiksi joitakin vuosia sitten aloittamani silkkivillaisen pitsihuivin.
Winter finally arrived, bringing us frost and crispy weather. Yay! Hubby hates cold and snow. But I, even though always freezing, enjoy when the nature is at it’s prettiest. One day I almost danced from bus stop to our door, because the weather was so lovely. And I love layering. It is somewhat fun to look like going on a polar exploration trip. At this moment I dream of finishing the silk-wool mix scarf, which I started crocheting years ago.
TAMMIKUU
1. Sääntömääräinen Taku / 2. Se on Lontoo, se!
3. Uusi burleskinumero työn alla / 4. Englantilaiset crumpetit aamupalaksi
5. Ihana talvi / 6. Uusi bussikortti, minikokoinen!
JANUARY
1. Mandatory Taku / 2. That is London!
3. New burlesque number brewing / 4. English crumpets for breakfast
5. Lovely winter / 6. New bus card, mini size!
3 people like this post.
Hei kaverit! Tekstiili-kysymyspostaukseen kaivataan lisää kysymyksiä. Alkakaas kalppia kysymyslaatikkoa kohti ja lisätkää jonon jatkoksi omanne. Kiitos teille jotka jo rohkaistuitte kysymään, vastaukset ovat työn alla.
Sitten asiaan. Kutakuinkin kuukausi on kulunut siitä kun liityin mukaan Kierrätyskeiju-kampanjaan. Ajattelin ottaa ensimmäisen päivityksen tässä heti tuoreeltaan, jotta pääsette paremmin käsitykseen shoppailutavoistani. Kampanja alkoi varsin hienosti kun ekana päivänä kävin ostamassa sukkahousut. Tarve oli todellinen sillä olin menossa ystävän häihin eikä kaapista löytynyt ehjiä ihonvärisiä sukkahousuja. Sukkikset kuuluivat muutenkin sallittujen listalleni. Ne kun ovat mulla semmoista kulutustavaraa että pitää oikein ihmetellä. Taidan tehdä niistä jokupäivä oman postauksensa, olisi nimittäin pari valittua sanaa…
Olin myöskin, harvinaista kyllä, sattumalta ennen haasteeseen osallistumista pistänyt Elloksen tilauksen vetämään. Paketista kuoriutuivat mummokalsarit, housut ja mekko. Ensinmainitut menivät esiintymistarkoituksiin/burleskitreenivaatteeksi, eli sekin oli sallitun rajoissa. Housut pistin palautukseen epäsopivina. Mekko oli sen verran kiva, että se jäi omaan kaappiin ja pääsi itseasiassa käyttöönkin heti Lontoon matkalla. Mekosta en tunne huonoa omaatuntoa koska sen olin tilannut ennen haasteen alkua.
Lontoon matkallakin oli itseasiassa ihan älyttömän helppo pitäytyä ostamasta uusia vaatteita tai kenkiä. Ainoat Lontoosta ostamani varsinaiset vaatteet olivat kolme paria mummokalsareita. Nykyinen kalsarivarasto kun alkaa olla varsin virttyneessä kunnossa ja kaipasi täydennystä poisheitettävien rikkinäisten tilalle. Marraskuussa aloittamani neulesukat valmistuivat viikko sitten, mutta itsetehtynä nekin ovat sallittujen listalla. Siinä siis ensimmäisen kuukauden saldo. En ole ostanut vaatetavaraa sen enempää tai vähempää kuin normaalistikaan. Näin ollen siis valtakunnassa kaikki hyvin.
Kierrätyskeijut – Tammikuu
Ostettu uutena
1 pari sukkahousuja
3 paria alushousuja arkikäyttöön
2 paria alushousuja esiintymiseen/treeniin
1 mekko
(ajolasit esiintymisasuun)
Ostettu käytettynä
2 rintakorua
kimonovyö (ompelutarvikkeeksi tms.)
Itse tehty
villasukat
(osasia esiintymisasuun)
Tähän väliin sopinee kertoa siitä kun tänään bussia odotellessa poikkesin piruuttani Seppälässä. Halusin uteliaisuuttani nähdä olisiko siellä edes mitään mikä saattaisi kiinnostaa. Ensimmäinen asia jonka huomasin astuessani liikkeeseen oli selkeä ja hyvin voimakas kemikaalien haju. Haju oli niin voimakas että liikkeessä ei tehnyt mieli kierrellä kovin pitkään. Epäilen mahtoiko haju tulla vaatteissa käytetyistä viimeistysaineista tai kuljetuksen ajaksi niihin suihkutetuista torjunta-aineista? Toinen asia johon kiinnitin huomiota olivat 12€ farkut. En voi käsittää että farkkuja, jotka vaativat paljon työtä, tikkauksia ja muita yksityiskohtia, voidaan myydä puoli-ilmaiseksi. Herää kysymys paljonko farkkujen ompelija on saanut niiden tekemisestä palkkaa? Tarpeetonta lienee sanoa että en ostanut mitään.
Tähän yhteyteen suosittelenkin englanninkielentaitoisille luettavaksi pari artikkelia muodista. Molemmat käsittelevät periaatteessa samaa asiaa, eli sitä miksi massamuoti ei olekaan ihan niin hyvä juttu. Kannattaa kuitenkin lukea pienellä varauksella sillä ainakin toisessa artikkelissa on pieni asiavirhe: viskoosi (rayon) ei ole muovista valmistettu tekstiilikuitu. Sen valmistamiseen käytetään puun selluloosaa. Samantyyppisiä selluloosakuituja on muitakin, joten kaikki tekokuidut eivät suinkaan ole muovia.
6 Things you should know about Your clothes
6 Things you didn’t know about Fast Fashion
Hey peeps! Textile question-post is awaiting for your questions. So move towards the post and add your question now. Thanks for those of you who already left yours, answers are under construction.
And then to the issue of the day. It’s now been almost a month since I joined on the Recycle fairies – campaign. I decided to make first update on it this quickly so that you get the idea of my consuming habits. Campaign launched nicely when I bought new pair of tights on my first day. It was must-to-buy because I was going to friends wedding and didn’t have any skin toned tights without holes in them. Besides, tights are on my allowed list. They are something that I wear a lot and also throw away a lot. I think I’m going to make a post about them one day, I’d love to say couple selected words on them…
I also, on rare occasion, ordered stuff from Ellos just before joining in. Package brought granny knickers, pair of trousers and a dress. Unmentionables were for performance/burlesque training purposes, so also within allowed exceptions. I returned the trousers because they didn’t fit at all. Dress was actually quite nice, so I kept that. I have already used the dress, first time on my London trip. I refuse to feel bad about the dress, because I ordered it before the challenge.
Actually it was very easy not to buy any new clothes or shoes on the trip. Only actual clothes I bought from London were three pairs of granny knickers. Some of my knickers are quite worn out and need replacing. Last week I finished wool socks which I started in November, but selfmade clothes are also on accepted list. So that is the balance of the first month. I haven’t really bought any more or any less clothes than usual. Which means, all is well in the Kingdom.
Recycle Fairies – January
Bought new
1 pair of tights
3 pairs of knickers for everyday use
2 pairs of knickers for performance/training
1 dress
(goggles for performance outfit)
Bought second hand
2 brooches
kimono belt (for sewing material etc.)
Selfmade
wool socks
(bits for performance outfit)
And now a little story from today. While waiting for the buss I stopped by in local affordable clothing shop. I was curious to see if they would have anything that would intrest me. First thing I noticed when stepping in was quite strong odor of chemicals. It was so strong I could not spend too long in the shop. I was wondering if that was coming from the finishing chemicals or pesticides used on clothes during the transportation? Another thing that caught my eye, was 12 € jeans. I just can’t understand that they can sell jeans, a garment that require loads of work, stitching and details, almost with nothing. That raises the question, how much the seamstress actually got paid for sewing those jeans? Needless to say I didn’t buy anything.
And now it’s a good time to link couple interesting articles about fashion. Both are basically about the same thing, why mass production fashion isn’t such a good thing. But read them with a hint of criticism. Atleast one of them has a tiny mistake on facts: rayon (viscose) isn’t actually plastic made synthetic fiber. It is in fact, made of wood cellulose. There are also other similar semi-synthetic fibers, which are all made of cellulose, so not all synthetic fibers are made of plastic.
6 Things you should know about Your clothes
6 Things you didn’t know about Fast Fashion
Ellokselta tilaamani mekko yhdistettynä vanhaan itsetehtyyn alushameeseen,
vintage-puseroon ja vuosia sitten ostettuihin talvikenkiin. /
Dress I recently ordered, combined with old self sewn petticoat,
vintage blouse and winter boots, bought years ago.
Vastavalmistuneet, tarpeelliset villasukat. / My newly finished wool socks.
3 people like this post.
January 30th,2014
kierrätys ja kirppis,
Kierrätyskeijut 2014,
Mun elämä,
Ostoksilla,
Vaatehtimo | tags:
My life,
Recycle fairies Challenge,
Recycling,
Shopping,
Thrift finds,
Vintage |
5 Comments
