Kesämekkot on kaivettu esiin / Summer dresses are go

Jokunen viikko sitten poikkesin nopsaan Porissa kirppiksellä ja haaviin jäi pitkästä aikaa kengät. Jalkani koko on se niitä yleisimpiä, 39. Sitä kokoa on hankala löytää kirppiksiltä, mutta etenkin sellaisia malleja jotka miellyttäisivät omaa, varsin nirsoa silmääni lähes mahdoton. Modernit kengät on usein aivan liian… noh, moderneja. En vain oikein tykkää niiden muotoilusta. Nämä natsasivat kertalaakista, tosin nämä nyt eivät ihan tuoretta mallistoa olekaan. Tuo t-remmi on jotenkin hirveän viehättävä ja sopii kuin nenä päähän vintage-tyyleihin.

Haaveilen aina löytäväni jotain upeanvärisiä kenkiä, kuten punaisia tai vihreitä. Mutta arvaatte varmaan miten siinä sitten aina käy. No nämäkin ovat navysiniset. Pitänee tosiaan alkaa inhoamaan jotain muuta väriä… Käsilaukun ostin jo viime, vai peräti toissakesänä mutta se oli pitkään fiksattavien kasassa. Nyt se on ollut käytössä koko talven. Tykkään tuosta gobeliinimaisesta kuvioinnista ja värit ovat juuri sellaiset jotka sopivat melkein asuun kuin asuun. Ainoa huono puoli laukussa on se että kun sen avaa, se rötvähtää ihan apposen auki ja jos tavarat ovat sisällä vähän huonosti niin ne päätyvät lattialle jos ei pidä varaansa.

Mekko on jo useamman vuoden takainen kasarilöytö jonka fiksasin vähän pukevammaksi. Siinä oli alunperin pitkät hihat ja liian pitkä helma. Tuon postauksen jälkeen olen ehtinyt jo fiksata vyönkin kuntoon niin että se ei mene soljissa kurttuun. Hattu on parin kesän takainen Pelastusarmeijalöytö ja nähty blogissa jo useampaan kertaan. Hauska yhteensattuma että Isä Brown ja hänen laumansa-sarjassa on nähty lähes identtinen hattu (eri värissä tosin).

Couple weeks ago I quickly dropped by in a flea market in Pori. I managed to find lovely pair of shoes. My shoe size is one of the most common ones, 39. That size is hard to find on flea markets. Especially the styles that pleases my eye are particularly hard to find. Modern shoes are mostly way too… well, modern. I just don’t really like their design most of the time. These were love at first sight, but then again, they are not very modern. That t-strap is just so cute and goes perfectly with vintage styles.

I always dream of finding shoes in fabulous colours like red or green. But you probably guessed how it always turns out. Well, these are navy blue, as per normal. I suppose I really need to start disliking some other colour… I bought this handbag last Summer, or was it even before that. It was long time in the fixer upper pile. I finally managed to fix it and have been using it whole winter. I like that brocade pattern and colours are just perfect so that they match pretty much all of my outfits. Only bad thing about this bag is that when I open it, it will bounce open quite fast and if things are not carefully arranged inside, they will end up on the floor if not being carefull.

Dress is several years old. It’s used to be long sleeved 80’s drab. I altered it to be more flattering. I have also fixed the problem with belt since that post. Hat is a Salvation Army shop find, couple Summers back. It’s been on the blog several times now. Funny enough, there was almost identical hat (in different colour though) in one episode of Father Brown.

Bonuskuva: tanttatäti valmistautuu kuvaukseen. /
Bonus photo: getting ready for a photo. Yeah.

6 people like this post.

Hortahommia: maitohorsma / Wild herbs: willow herb

Ensinnä pahoittelut että blogi on muuttunut varsin puutarha- ja kasvipainotteiseksi. Se tilanne kyllä tasaantuu loppukesää kohti, koittakaa kestää.

Mainitsin joskus aiemmin, että haluan tänä vuonna opetella hortoilemaan. Tykkään tuosta sanasta koska se kuvaa villivihannesten keräämistä ihan justiinsa nappiin. Se on vähän kuin sienestyskin, kykitään pää alaspäin puskissa ja hortoillaan sinne tänne. Kevät ja varhaiskesä ovat villiyrttien parasta keruuaikaa, sillä suurin osa villivihanneksista on parhaimmillaan nuorina versoina. Vanhemmiten monet kasvit muuttuvat kitkeriksi, puumaisiksi, säikeisiksi ja sitkeiksi. Itseäni villivihanneksista kiinnostavat eniten nokkonen, poimulehti, kuusenkerkät, maitohorsma ja mesiangervo. Ruusun terälehdistä olenkin jo aiemmin tehnyt ruususiirappia.

Horta, hortoilu
Villivihanneksista ja niiden keräilystä käytetty termi, joka tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa villiä syötävää kasvia.

Villivihannekset, villiyrtit
Luonnossa villinä kasvavat syötävät kasvit, kuten nokkonen, poimulehti, voikukka, maitohorsma jne.

Jokamiehenoikeus
Jokamiehenoikeus koskee kaikkia villinä kasvavia sieniä, marjoja ja kasveja, mutta ei puita. Puista saa kerätä lehtiä, kukkia, oksia, käpyjä, mahlaa, kasvannaisia tai kaarnaa VAIN JA AINOASTAAN maanomistajan luvalla. Vaikka kaikkea saa kerätä, niin ihmisten pihoihin, puutarhoihin ja kylvetyille pelloille ei kumminkaan saa mennä keräilemään.

Otetaan ekana käsittelyyn maitohorsma sillä sen sesonki on ihan päällänsä ja osin kohta jo ohikin. Vanhemman maitohorsman tunnistaa helposti joka suuntiin harittavista kapeista, teräväkärkisistä tummanvihreistä lehdistä. Nuoret horsmat ovat ehkä hiukan punertartaviakin pötkylöitä joissa lehdet ovat vielä supussa. Osa horsmista on jo ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa venähtänyt pitkiksi, mutta varjoisemmilta paikoilta löytyy vielä nuoriakin versoja. Asiantuntijoiden mielestä maitohorsma on parhaimmillaan tällaisina juuri maasta puskeneena versona. Ne voi valmistaa parsan tapaan keittämällä, höyryttämällä tai paistamalla, tai säilöä etikkaliemeen. Itse olen toistaiseksi valmistanut niitä ainoastaan pannulla paistamalla. Versojen kärjistä tulee rapsakoita ja mausta hiukan pähkinäinen. Henkilökohtaisesti pidän enemmän oikeasta parsasta, mutta eivät nuokaan pahoja ole.

Myöhemmin kesällä voi vielä kerätä horsman lehtiä jotka käyvät kuivattuna teeksi. Kukkia voi myös kuivata teehen tai tehdä niistä hempeän vaaleanpunaista horsmamehua. Saapa nähdä tuleeko blogiin sitten horsmamehusta postausta kunhan päästään kukinta-aikaan.

First I have to apologize the blog turning into quite garden and plant orientated. That will eventually settle down a bit. Try and bear with me.

I mentioned earlier, that this Summer I want to learn to collect wild herbs. Spring and early Summer are the best season for collecting wild vegetables, because most of them are best when young sprouts. Most wild herbs and vegetables turn bitter, woody and chewy when they get older. I am mostly interested in stinging nettle, lady’s mantle, willow herb (fireweed), meadowsweet and spruce. In Finland we have this thing called “everyman’s right”, which means that everyone is allowed to pick wild berries, herbs and mushrooms. However, spruce or any other things from trees are not included on the everyman’s right. So I can collect everything else except spruce from where ever I can find. My family owns some forest but it is 100 kilometers away, so I would have to travel there to get the spruce.

Horta
Wild herbs and vegetables, word comes from Greek and means wild edible plants.

Wild vegetables and herbs
All wild plants that can be eaten like stinging nettle, dandelion, willow herb etc.

Everyman’s right
In Finland we have a law that allows us to collect wild mushrooms, berries and herbs from where ever we can find them, even from private land, excluding people’s yards, gardens and fields with crops. Check your local legislation and rules for collecting wild herbs and berries in advance. Tree leafs, sap, bark, branches and cones straight from the tree are, however, excluded. Allthough, with the landowner’s permission, you can do that too, but you have to ask the permission in advance.

Let’s start with willow herb, because at the moment the season for that is at it’s best. It is something that is easy to recognize. Long and narrow dark green leafs are pointing to all directions. Young willow herbs are sometimes slightly pinkish and leafs are pointing upwards in a bundle. In southern Finland, some of the willow herbs are already quite large, but in shady areas you can still find young sprouts. Experienced wild herb specialists say that these are at their best when they are very young sprouts. You can cook them by steaming, boiling or frying, just like asparagus. Or put them in vinegarry marinade stock. I have so far only cooked them by frying on the pan. Tips of the sprouts go a bit crunchy and flavour is slightly nutty. Personally I prefer real asparagus, but these aren’t that bad either.

Later during the summer you can collect just leafs and dry them for tea infusion. Flowers are also lovely for tea or for making pink willow herb juice. We will see, there might be post about the fireweed juice later when they are blooming.

10-20 sentin pituisia horsman versoja huuhdottuna. /
Aprox. 10-20 cm long willow herb sprouts rinsed. 

Ja voissa paistettuna, mausteena suolaa, pippuria ja vaaleaa siirappia. /
And fried in butter with pepper, pinch of salt and light syrup.

Ketunleipää vesikannun koristeena. Makua siitä ei juuri irtoa./
Oxalis acetocella decorating the water jar.  It doesn’t really give any flavour.

4 people like this post.

Toukokuun linkit / May link roundup

Toukokuussa löytyi tälläisiä linkkivinkkejä.

In May I found these links.

Kiovalainen rappukäytävä / Corridor in Kiev
Ajatella jos Suomessakin voisi tehdä jotakin tällaista. Mutta voin vain kuvitella miten viranomaiset innostuvat paloturvallisuudesta ja muista säännöistä jos saavat vihiä, että joku on vähän päättänyt piristää kotikulmia. Onneksi voi ihailla muiden taideteoksia.
If this would happen in Finland, the officials would get anxious to remove everything. There are rules and regulations on everything, starting from fire safety all the way to what ever architect design. Thankfully we can always admire other people’s handywork. 

Junahommia / Train stuff
Pidän junista, tässä muutamia erikoisempia. Huippuluksusta Japanissa, liput ovat loppuunvaratut pitkälle ensivuoteen. Juna joka menee asuinrakennuksen sisään. Lyhyt matka pysäkille!
I like trains, here’s couple unusual ones. Top luxury train in Japan, tickets are booked till next year. Train that goes inside apartment building. Short trip to the train stop.

Futuro-kylä / Futuro village
Suomalaisille lukijoilleni Futuro lienee tuttu, mutta jos ei ole niin se on Matti Suurosen 60-luvulla suunnittelema kompakti ufon näköinen elementtitalo. Niiden tuotanto hiipui nopeasti 70-luvun öljykriisiin, mutta nykyään Futuro on jo legenda. Suomessa Futuroita on enää kourallinen, eikä niitä koko maailmassakaan ole enää kovin montaa. Taannoin sellaisen kunnostusta esiteltiin englantilaisessa sisustusohjelmassa. Vanhan mustavalkokuvan mukaista Futuro-kylää ei koskaan ole ollut olemassa, kuva on otettu mainostarkoitukseen pienoismallien avulla. Tänä vuonna avautuu Futuro-näyttely Münchenissä, Saksassa. Jotkut saattavat muistaa Futuroa paremmin Venturon, jonka Suuronen suunnitteli 1971. Omaan lapsuuteeni Venturo kuului erottamattomasti sillä paikallinen kotileipomo oli pitkään Venturossa.
Futuro is epic ufo-shaped house, designed by Finnish Matti Suuronen, in late 60’s. It was epitome of the house design of the era, but production soon became to it’s end after the oil crisis in 1970’s. There is only a handfull of Futuro houses left, in Finland and in the whole world, but it has become a legend. Recently someone bought and refurbished one and it was shown in English home decor program. Futuro village, like pictured in old black and white photo, never existed though. Photo was made for commercial purposes with models. This year there is Futuro exhibition opening in Munich, Germany. Some people might remember Venturo-house better than Futuro. It was designed by Suuronen in 1971. Venturo was part of my childhood, because local bakery shop was long time in Venturo house. 

Marmorikuulakone / Marble machine
Erikoisista soittimista kiinnostuneille menee tämä linkki. On lähes hypnoottista katsella miten kuulat liikkuvat ja tekevät samalla musiikkia. Jos tuo ei ollut riittävän outoa niin tässä lerppuasemamusiikkia ja soivat teslakäämit. Ja bonuksena vielä tämä mbira joka on kuin manuaalinen soittorasia sekä putkimies joka soittaa putkia varvastossuilla.
This link goes to those who are interested in unusual musical instruments. It is almost hypnotic to watch how the marbles move and make music. If that wasn’t weird enough for you, check out this floppy drive music and these musical tesla coils. And as a bonus this mbira, which is like manual music box and Pipe guy who plays pipes with flip flops.

1 person likes this post.

Paluu luonnolliseen / Return to natural colour

Enpä uskonut, että tämä päivä joskus koittaisi. Nyt on nimittäin niin, että lakkasin värjäämästä hiuksiani. Katsokaatten, Evil Dressmakerin luonnollinen kuontalon sävy! Tätä ihmettä ei juurikaan ole nähty sitten kasarin. Jotenkin tässä nyt kävi vain niin, että halusin ensin vähentää keinotekoisten hiusvärien rasitusta vaihtamalla hennaan. Sitten kun tajusin, että henna ei oikein sovikaan yhteen permanenttiaineiden kanssa, lopetin senkin. Olen viimeksi värjännyt hiuksia yli vuosi sitten. Haluamieni vintagekampausten vuoksi permanentti on jokseenkin pakollinen. Ilman pohjalla olevaa permanenttia piikkisuora hiuslaatuni on aika mahdoton käsitellä. Siinä pysyvät kiharat maksimissaan noin puoli päivää jos pohjalla ei ole permistä. Kostealla säällä kiharoiden kesto on puoli tuntia. Siitä todisteena tuo Sami Pesosen ottama potretti. Kotoa lähteissä hiukset olivat näteillä kampalaineilla ja kiharoilla. Sateisessa kelissä studiolle päästessä eivät enää niinkään. En hirveästi ole tätä kuusi vuotta vanhaa kuvaa missään jakanut koska kampaus on ihan totaalisen epäonnistunut lässähdys. Permiskin suoristuu tässä päässä pesujen välissä piikkisuoraksi.

Kävin pari viikkoa sitten kampaajalla uusimassa permanenttia. Edellisestä olikin jo aivan liian pitkä aika. Nyt kun hennakin alkaa olemaan muisto vain, eihän tämä oma väri oikeastaan näytä yhtään pöljemmältä. Tosin se alkaa vähitellen tästä jo muuttua vaaleammaksi, harmaita nimittäin puskee sieltä täältä. En malta odottaa että se on kokonaan harmaa!

I never thought this day would come. I mean, I stopped dyeing my hair. Behold, the natural hair colour of Evil Dressmaker! This wonder hasn’t really been seen much since the Eighties. Somehow it just turned so, that first I wanted to reduce the chemical load of hair dye. So I swapped for henna. Then I realized that henna doesn’t work with permanent curl chemicals, so I stopped using henna too. Last time I dyed my hair over a year ago. The vintage do’s that I covet so much, require my hair to have permanent curls. Without the permanent treatment, my hair is very straight and stiff. Without the permanent as a base, curls don’t hold more than half a day. If weather is quite damp, they last about half an hour. As a proof, check that photo by Sami Pesonen. When I left home, my hair was on quite pretty waves and curls. It was raining, so when I arrived to the studios, curls-be-gone. I haven’t really shared this six years old photo anywhere, because the hairdo is so complete failure. On my hair even the perm curls get straight between the washes.

Couple weeks ago I had the hairdressers appointment to redo the perm. It was way overdue. Now when the henna colour is just a faint memory, my natural hair colour doesn’t look too bad. All though it is starting to turn lighter, gray is invading my head slowly. I can’t wait till it’s completely gray!

Päivä permanentin jälkeen. Enää latvoissa on vähän hennaa. /
Day after the permanent. There is only little bit of henna left at the ends.

Photo by Sami Pesonen
Älä käytä ilman lupaa. / Do not use without permission.

5 people like this post.

Puutarhasta puskaan / Gardening stuff

Kevään edistyessä alkaa takapiha paljastaa salaisuuksiaan. Tiedossa on jo että seinustalla elelee jonkinlainen korkea lilja, kurjenmiekka eli iiris (toivon että kukkii sinivioletti-keltaisin kukin sillä se on lempparini!) ja idänsinililja. Tämän lisäksi seinustalle on ilmaantunut pieniä alkuja, jotka on Facebookin puutarharyhmässä tunnistettu enemmän tai vähemmän varmasti unikoksi (mahdollisesti idänunikko), peurankelloksi, lemmikiksi ja kuunliljaksi. Kuunliljaa olen toivonutkin tähän pihaan, joten mahtavaa. Peurankellojen ja lemmikin (1 ainoa, todennäköisesti pihan ulkopuolelta ilmaantunut siemen, leviää kuulemma hulluna) kohtaloa mietiskelen tämän kesän. Katsotaan syksyllä kukkapenkin sokkelista irrotuksen yhteydessä mikä niiden lopullinen kohtalo tulee olemaan. Yhden paakun kurjenmiekkaa jo siirsin kauemmas sokkelista kun oli niin kiinni betonissa että lehdet tuppasivat verhouslautojen väliin.

Naapurin viereisellä aidanseinustalla on tunnistettu jo aiemmin maahumala (jota on jo nyt jokapaikassa) ja nyt uusimpana akilleija, joita on yksi kappale. Akilleija ehkä pitää siirtää koska kasvaa lähes aidan alla, vaikka se kuulemma ei yhtään tykkää siirtämisestä. Lisäksi äitini tunnisti tänään pihakäenkaalin joka pukkaa tulemaan liljan vierestä. Kyselin naapurin vanhalta rouvalta muistaako hän, mikä puska on kasvanut aidan vieressä (kanto jäljellä) ja hän kertoi sen olleen kuivakka sireeni. Elonmerkkejä kannossa ei näy, mutta vähän matkan päässä on noin puolen metrin korkuinen verso jonka epäilen olevan sireeniä. Tähän naapurin puoleisen aidan viereen olen perustanut lavakauluksen. Lähdetään nyt varovasti yhdellä porrastetulla ja katsotaan sitten ensi keväänä riittääkö into kahteen. Lavakauluksen viereen olen jo ehtinyt tuupata kaverilta saadun raparperin (hän halusi omastaan eroon). Lisäksi hän halusi ehdottomasti antaa minulle toisen mustaherukkapensaistaan. Nurmikkokin tuli vihdoin leikatuksi ja piha alkaa näyttää ihan järjelliseltä, viidakon sijaan.

Pihan perällä olevassa penkissä ei näy vuorenkilven ja mysteerikasvin lisäksi muita elonmerkkejä (paitsi rikkaruohoja, kuten rönsyleinikki). Naapurin rouva ei osannut sanoa mikä puu vuorenkilven alla oleva kanto mahtaa olla, mutta myöhemmin hän muisteli, että se on mahdollisesti vaahtera. Juuret ainakin ovat varsin mojovat sillä niitä pullistelee sekä kukkapenkissä, että sen ulkopuolella maan pinnassa. Naapurin rouva kertoi myös että hän inhoaa edellisen asukkaan istuttamaa, aidan jatkeena olevaa pensasta koska se leviää mahdottomasti. Sitä on kuulemma jo yritetty hävittää aiemmin. Edistynein veikkaus puskan identiteetistä on joku pajuangervo. Juuret ainakin ulottuvat laajalle alueelle.

Pihan uusimmat tulokkaat ovat siis mustaherukkapensas, raparperi ja kotkansiipisaniaiset jotka olen saanut anteliailta ihanilta ystäviltä. Lisäksi olen ehtinyt kylvämään lavakaulukseen jo salaattia ja palsternakkaa. Veneen muotoiseen pajupurkkiin hain lähikaupan tarjouksesta vähän kulahtaneen näköisiä orvokkeja. Nyt yritän kastella istutettuja tulokkaita ja varjella kylvöksiä ja orvokkeja pakkaselta kateharsoin. Eilen tökkäsin multaan kuusi kappaletta gladioluksia. Pitäkää peukkuja, että kaikki uudet tulokkaat pysyvät hengissä. Lisäksi bongasin eilen ensimmäiset elävät lehtokotilot, neljä kappaletta. Niiden ei tarvitse pysyä hengissä. Ilokseni kuulinkin että ainakin pihalla ahkerasti vierailevat mustarastaat ja varislinnut niitä jo ovat oppineet popsimaan hyvällä halulla. Kerään tietysti pois kaikki joihin törmään itse.

Näiden lisäksi pihasta löytyy toki perinteiset nokkonen ja voikukka. Myös puutarhaharrastajien rikkaruohoksi luokittelema amerikanhorsma tuntuu viihtyvän. Kitkemistä on siis tiedossa. Puutarharyhmän keskusteluja nyt hetken seuranneena olen myös vähän kauhuissani. Ihmisten röyhkeydellä ei nimittäin tunnu enää olevan rajoja. Useat ovat ympäri Suomen raportoineet miten ovat aamulla saaneet todeta, että joku pitkäkyntinen on yön aikana käynyt tyhjentämässä puutarhapenkkejä. Ja nyt en puhu siitä miten esim myyrät käyvät syömässä ja siirtelevät sipuleita kukkapenkeissä, vaan että ihan todella joku tyyppi on yöllä tullut lapion kera ja vienyt puutarhasta kottikärryllisen tavaraa. Pihamme ei näy tielle, mutta riski on ilmeisesti silti ihan todellinen. Pitääkö hommata riistakamera takapihalle? Varmuuden vuoksi.

 

As the Spring goes on, our new backyard starts to reveal the secrets. We already know there is some sort of tall lily, iris (I’m hoping for the blueish purple and yellow version, because that’s my favourite) and scilla are growing on the flower bed next to the wall. There is now new small plants which have been identified as poppy, forget-me-not, campanula and plantain lily. I have been hoping to get plantain lily, so that is awesome! The final plan for campanula and forget-me-not (just one, possibly came outside the yard) will be decided during this summer (forget-me-not spreads like mad). I will have to move the flower bed further away from the wall anyway, so I might get rid of some flowers when I do that in the Autumn. I already had to move one lump of iris, because leafs were growing behind the wall boards.

Previously identified ground ivy (it gets everywhere) grows next to the neighbour side fence. Newest addition to that side of the yard is one aquilegia. I might have to move that too, because it’s practically growing under the fence, allthough I have been told it doesn’t really like to be moved. My mum also identified one plant as Oxalis Fontana. That grows next to the lilies. I asked from our neighbour, the dizzy old lady, if she remembers what bush has been next to the fence (just stump left). She told me it was lilac but very dry and poorly. There is no sign of life on the stump, but there is sprout growing nearby, which I assume is lilac. Next to fence I have made my vegetable garden. Have to start small, with just one tiered pallet box. I don’t want to overwhelm myself with all the work, but if everything goes well, I might get another one next Spring. Next to the pallet box I already planted rhubarb, which my friend gave (she wanted to get rid of her’s). She also insisted on giving me one of her black currant bushes. Even the lawn is now decent and garden is starting to look garden instead of jungle.

Flower bed at the end of the yard doesn’t seem to have anything else than mysterious plant and bergenia at the moment. Neighbour didn’t know what tree used to grow there, but later on she remembered it might have been maple tree. Atleast it’s got massive roots, they are bulging out of the ground here and there, even outside the flower bed. Neighbour also told me that she hates the bush at the end of our fence. Apparently they have already tried to get rid of it but it spreads like mad. It also has very long roots that go everywhere. Most educated guess now is some sort of filipendula.

So the newest additions to the garden are blackcurrant, rhubarb and ostrich fern. I got these from my lovely generous friends. I have also seeded some lettuce and parsnips. I also got some cheap, wornout pansies from local store. Now I just try to water the planted stuff and cover the seeds for the night, so that they don’t freeze. Yesterday I planted six gladiolus. Keep your fingers crossed they will stay alive. I also found first four living Arianta arbustorum snails yesterday. They don’t have to stay alive. Thank goodness we got loads of blackbirds and magpies to eat them from our yard. And I collect all I can find myself.

Of course there is also the usual weeds like stinging nettle and dandelion growing here. Gardeners pet peeve American willowherb, seems also enjoy their stay. So there will be lots of weeding to do. I have also followed horrified the conversation in one of the facebook gardening group. There doesn’t seem to be any limits to people’s outrageousness. Many people around the country have reported that in the morning they have found their garden full of potholes. I’m not talking about moles or other animals destroying the garden. I am talking about actual human beings stealing plants from people’s gardens, sneaking in at night with a shovel and wheelbarrow. Our yard is not visible to the road, but I suppose the risk is still there. Should we get remote camera to our yard just in case?

Lavakaulushommia / Grow box is happening

Siemeniä vaille valmis / Add only seeds

Pajuangervo / Filipendula

Mustaherukka uudessa kodissa / Black currants new home

Peurankello / Campanula

Karvainen unikko / Furry poppy

Akilleija / Aquilegia

Taku the cat

 

5 people like this post.

Urheilullinen pusakka / Sporty Spring jacket

Koska oon tosi huono välikausivaatteissa, halusin tehdä itselleni kevät-/syystakin. Kangasta on kaapeissa, mutta jostain syystä mikään ei oikein ole natsannut kohdalleen. Viime syksynä kumminkin törmäsin kauniiseen villakankaaseen, muistaakseni Nextiilissä. Kangasta oli hintsunlaisesti, joten malli piti valita sen mukaan. Selasin inspiraatiokuvia pitkään, kunnes silmiini osui tässä vanhassa blogissa 30-luvun vaatekatalogin sivu. Keskellä oleva oranssi pusakka jäi jotenkin mieleeni.

Kypsyttelin ajatusta pitkään, kunnes vasta tänä keväänä sain aikaiseksi ryhtyä kaavoittamaan. Ja niinhän se takki sitten vihdoin syntyi. Minulla on hyväksi havaittu jakun kaava jota käytän tosi usein pohjana ja muokkaan vain siihen halutut muutokset. Tällä kertaa selkään tuli väljyyttä antavat laskokset säätönauhoin. Hihojen suuhun tein samanlaiset nauhat. Tuppiloiden kääntäminen oli muuten aika tuskallista. Oikean käden peukalossa on vielä viikkojenkin päästä oudolle tuntuva, kihelmöivä kohta. Epäsymmetrinen napitus ja paitakaulus eivät onnistuneet aivan nappiin. Pääntie on ehkä ihan aavistuksen liian tiukka ja kauluskärjet tahtovat käpristyä väärään suuntaan. Pitää katsoa josko sille voisi vielä tehdä jotain. Helmakin olisi voinut olla ihan parisen senttiä pidempi, mutta kangasta ei olisi oikein riittänyt pidempään. Muuten pidän takista aivan älyttömästi. Kangas on täydellisen väristä ja kivasti ruudutettu. Sisäpuolelle tein pientä luksuksen tuntua koristelemalla vuorin ja alavaran yhdyssauman polvekenauhalla.

I’m not very good with the so called mid-season clothes. Meaning Spring and Autumn. Here in Finland those seasons require specific garments which are warm enough for chilly mornings but at the same time thin enough for warm and sunny days. I have large stash of fabrics, but for some reason I haven’t been able to make proper Spring/Autumn coat. Last Autumn I found pretty vintage wool, local fabric recycle center if I recall correctly. There was very small amount of the fabric, so I had to choose the design accordingly. I browsed inspiration for long time, untill I found page of 1930’s clothing catalog in this old blog. The orange jacket in the middle somehow caught my attention.

I brewed the idea for awhile, untill this Spring I finally decided to start drafting the pattern. And so the jacket happened. I have good pattern for fitted jackets, which I often use as a base. I just make the design alterations if needed. This time I added pleats with adjustment at the back. I also added similar adjustments on sleeves. It was pretty painfull to make the tapes. I had odd, tingling spot on my thumb even weekslater. Asymmetrical buttoning and collar didn’t work as good as I thought. Neckline is just a tad too tight, and collar tips keep turning upwards. I have to see if that can be fixed. Hem could have been couple centimeters longer, but there just wasn’t enough fabric. Besides those minor flaws, I like this jacket very much. Colour is perfect and I like the cute little criss-cross stripes. I added little bit of luxury by decorating the lining seams with rickrack-tape.

 

Keskellä pusakan esikuva oranssina. /
The original jacket in orange in the middle. 

Vuorin polvekenauhakoristelu. /
Rickrack-tape decoration in the lining. 

Tässä kaikki mitä kankaasta jäi yli. /
This is all fabric that was left over.

Olen tottunut pitkiin takkeihin joten jopa korkeavyötäröisten housujen kanssa 
se tuntuu vähän lyhyeltä. Pari senttiä pituutta lisää ei olisi ollut pahitteeksi, 
mutta kangas ei riittänyt pidempään takkiin. /
I am used to a bit longer coats, so even with high waisted pants it seems quite
short. Couple centimeters longer would have been better, but there was not
enough fabric for that. 

8 people like this post.

Talvipäivä kartanolla / Winter day at Manor House

Tämä postaus on antanut odottaa itseään jo useamman kuukauden. Nyt se tapahtuu.

Kartanon talvipäivä oli pitkästä aikaa talvisempi 1700-luvun tapahtuma Tampereella. L’Amusette on järjestänyt aiemmin mm. joulubaaleja, mutta tällaista enemmän päiväaikaan sijoittuvaa tapahtumaa ei ainakaan minun tietojeni mukaan ole ollut hetkeen. Tapahtumaan oli suunniteltu ompelusalonkia, ääneenlukua, pelejä, vähän tanssia ja lounas sekä iltapäivä-tee.

Tällainen rennompi tapahtuma ei vaatinut järjestäjiltäkään hirveän raskasta työpanosta, joten kaikki saivat nauttia itse tapahtuman luomasta ilmapiiristä ilman stressiä. Aloitimme päivän ompelusalongilla jossa tutkitiin viimeisimpiä muotivillityksiä, ommeltiin ja tehtiin kokardeja (Vallankumous on tulossa!). Samalla saatoimme sivistyä ja kuunnella ääneenlukua Voltairen kirjoittamasta Micromegasista. Iltapäivällä nautimme myöhäisen kanakeittolounaan. Lounaan jälkeen oli hetki vapaata seurustelua, jonka jälkeen Tanssimestari opasti meitä uusimpien ranskalaisten muotitanssien saloihin. Kun olimme aivan puhki Marseljeesin tanssimisesta olikin jo sopivaa nauttia iltapäivätee piirakan ja keksien kera. Tee-hetken lomassa saimme kuulla 1700-lukuisia ajatuksia siitä onko naisten lainkaan sopivaa vai ennemminkin suotavaa sivistää itseään. Teen jälkeen jäi vielä aikaa hieman pelata ja tehdä käsitöitä.

Vaikka pidänkin todella paljon tanssiaisista ja notkuvasta ruokapöydästä niin tämä vapaamuotoisempi tapahtuma oli oikein mieluisaa vaihtelua. Tanssiaisissa oli viimekerralla yli 70 vierasta ja tällainen pienimuotoisempi, rauhallisempi tapahtuma ehdottomasti puolsi paikkaansa. Yksi päivän kohokohtia oli puistossa emäntineen ulkoilleet vauhdikkaat corgit jotka meidät ikkunasta nähtyään kirmasivat suoraan terassin ovien kautta sisään (meidän suosiollisella avustuksella toki). Toivottavasti vastaavia päivätapahtumia järjestetään jatkossakin.

Ja sitten hieman kuvia. Kuvat otti Nora Juusela, älä käytä niitä ilman lupaa.

This post has been in the making for several months. Here it finally is.

Winter day at Manor house was long waited day-time 1700’s event in Tampere. L’Amusette-group has been arranging Christmas Balls and other winter events before, but I don’t remember them having more relaxed day time events in a long time. For the program they had planned sewing, reading, games, little bit of dance, lunch and afternoon tea.

More laid back event didn’t require so much effort from organizers, so they were also able to enjoy the atmosphere without stress. We started before midday with sewing salon with latest fashion and making rosettes (Revolution is coming!). At the same time we were able educate ourselves and listen Voltaire’s Micromegas, which was read out loud. Afternoon we had chicken soup for lunch. After lunch we had little bit of free time before our Dance master taught us latest fashionable dances from France. When we were all exhausted from dancing  Marseillaise, it was perfect time to have afternoon tea with pie and bisquits. While having tea we heard some 1700’s thoughts about how suitable or desirable it is for women to educate themselves. After tea there was still some time to play games and do some sewing.

Even though I really love the masquerade ball and tables full of food, relaxed event was very nice. There was over 70 guests at the ball last Spring, so this laid back, small event certainly was spot on for a change. One of the highlights of the day was two cute corgi’s who were having an outing at the park with their owners. Dogs noticed us through window and ran straight in through the terrace doors (with our help ofcourse). Hopefully there is more like this coming in the future.

And then some photos. Photos are by Nora Juusela, do not use them without permission.

Lounas / Lunch

Ulkoilua ihanassa auringonpaisteessa. /
Getting fresh air in sunshine.

Uusi hattu / New hat

Empire-kaudelle tyypillisessä kuvassa nainen kannattelee laahusta. 
Siitä on tullut elävöittäjien keskuudessa vitsi koska näyttää vähän samalle
kuin kiskoisi pikkuhousuja pois pyllyvaosta. Googlatkaapa huviksenne
Regency wedgie…./

Typical portrait of a Regency era women, where lady is holding the train. 
It has become joke among history costumers because it looks little bit
like pulling down a wedgie. Just google for Regency wedgie….

Uusien tanssien opettelua. Onkohan tanssimestari menettämässä
hermonsa tässä? /
Learning new dances. I wonder if Dance master is losing his
nerves on this photo?

9 people like this post.

Hei hei Huhtikuu / Bye bye April

Miten musta taas tuntuu, että aika vaan häviää jonnekin. Yhtäkkiä huomaa että oho, kokonainen kuukausi lensi ohi niin ettei oikein huomannutkaan. Minä olen silmä kovana vahdannut puutarhaa että mitä sieltä nousee ja lähes päivittäin käynyt tarkistamassa näkyykö mitään. Niistä tarkemmin omassa postauksessaan. Balettikausi loppui vähän kuin seinään, missasin viimeisen viikon tunnit kun olin migreenissä, voihan vinetto! Toukokuulle olisi ollut vielä kuukauden mittainen kevätkurssi, mutta missasin senkin ilmoittautumisen ja sitten se olikin jo täynnä. Lupaan ja vannon taas (kuten joka kevät) että teen kotona kesällä balettitreeniä. Voitte sitten potkia mua ahterille kuukauden päästä, että tekemään niitä releveitä ja echappeita kun on taas mennyt kuukausi tekemättä yhtään mitään balettiin liittyvää.

Muutoin huhtikuussa ehdittiin ihmetellä pääsiäistä, juhlia 1700-luvun tanssiaisissa, käydä kampaajalla ja kauhistella kelejä. Lisäksi blogiin on pelmahtanut uutuus: oikean reunan histel-tapahtumien kalenteri-linkki. Omenanpoimintakuvaa (kuvannut Teemu Laukkarinen) klikkaamalla pääset tapahtumakalenteriin jossa on listattuna ainakin kotimaiset historian elävöitykseen liittyvät tapahtumat. Ihan kaikkia sieltä ei vielä löydy, mutta lisäillään pikkuhiljaa. Toukokuussa aion viritellä lavakauluskasvimaan kuntoon (kauhulla kyllä odotan huomiselle luvattua räntäsadetta). Kaveri on luvannut luovuttaa oman raparperinsa minulle, sitä varten pitäisi pikimiten perustaa kasvupaikka. Eipä tässä kai sitten muuta. Jatkakaa.

Maaliskuun instagramit jäivät näköjään postaamatta, joten otetaan ne tähän samaan syssyyn.

Again I feel that the time is just vanishing away. Suddenly I notice that, oops, a whole month just flew by and I barely noticed. I have been keeping my eye on the garden. I am eager to know what grows and I check it pretty much daily. I will make proper post just about that later. Ballet season finished quite suddenly, I missed the lessons on last week of the season because of migrain, darn it! There would have been one month long Spring class for May, but I missed the signing in too, and then it was already full. I swear and promise (like I do every  Spring) that I will do home ballet workout during the break. You may kick my lazy arse next month, when I haven’t done any releves or echappes or anything even remotely ballet related.

Otherwise April was pretty much about Easter, 1700’s ball, hairdressers appointment and constantly changing weather. But behold! There is new addition to the blog: living history event calendar on the right hand side. By clicking the apple picking photo (by Teemu Laukkarinen) you can see Finnish living history related events, more will be added as the info appears. During May I was planning on start my vegetable garden (but they have forecasted sleet for tomorrow!). Friend said I could get her rhubarb, so I have to make the base for that. I suppose that’s all. Continue.

I forgot to post March Instagram, so let’s have that here too.

MAALISKUU / MARCH
1. Kotibalettia / 2. Puutarhaunelmia
3. Hyvää ruokaa / 4. Juustokakkua

1. Home ballet / 2. Garden dreams
3. Good food / 4. Cheese cake

HUHTIKUU / APRIL
1. Piristävät narsissit / 2. Mauri Kunnaksen nimmari, jee!
3. Aurinkoiset aamut / 4. Pääsiäinen
5. Taidetta koteihin / 6. Luontoäidin kepponen

1. Cheerfull daffodils / 2. Mauri Kunnas autograph,  yay!
3. Sunny mornings / 4. Easter
5. Artsy / 6. Mother Natures trick or treat

 

2 people like this post.

Huhtikuun linkkikimara / April link roundup

Huhtikuussa internet tarjoili tällaisen pläjäyksen.

This is what the interwebs offered in April.

 

Nukketehdas / Doll factory
Mikähän siinä on että irtonaiset nukkien osat ovat vähän creepyjä? Vai mitä sanotte näistä mustavalkokuvista jotka on otettu nukketehtaassa…
What is it that loose doll parts are always a bit creepy? Or what do you think about these black and white photos taken in a doll factory…

Jazztytön nukkekoti / Jazz girls doll house
Nukketeema jatkuu. Tiesittekö että mykkäfilmien tähti Colleen Moore rakennutti kultakautenaan hämmästyttävän nukkekodin? Sen rakentamiseen on käytetty aitoa jadea, norsunluuta, kultaa ja timantteja. Sisustuksesta löytyy mm. käsinkirjoitettuja kirjoja, miniatyyrimaalauksia ja aitoja antiikkiesineitä, kuten noin 2000 vuotta vanha egyptiläinen kajal-astia. Nukkelinnassa on toimiva sähkövalaistus ja juokseva vesi kylpyhuoneessa. Sen rakentaminen maksoi nykyrahassa noin 7 miljoonaa dollaria. Maailman kallein nukkekoti kenties? Nukkekoti on ollut 40-luvun lopusta lähtien esillä Chicagon tiede- ja teollisuusmuseossa.
Continuing with doll theme. Did you knew that silent movie star Colleen Moore had amazing dollhouse built, during her golden time? Real jade, gold, ivory and diamonds have used for making it. Interior includes handwritten books, miniature paintings and real antique items, like about 2000 years old Egyption kohl jar. Doll castle has working electricity and running water in the bathroom. Building it cost about 7 million dollars in modern money. Is this perhaps the worlds most expensive doll house? It has been on display at Chicago Museum of Science and Industry since late 40’s.

Kakkukukkia / Cake flowers
Se on kakku! Eikun kukka! Eikun…häh? Hämmästyttävän aidon näköisiä kakkukoristeita Jakartalta. Lisää kuvia Ivenoven omalla instagram-tilillä.
It’s a cake! I mean it’s a flower! I mean…what? Amazingly lifelike cake decorations from Jakarta. More photos at Ivenoven’s own Instagram.

Library of Congress
Maailman suurin kirjasto, USA:n kansalliskirjasto, Library of Congress, ylläpitää valtavaa lähes 30 000 valokuvan Flickr-arkistoa. Digitoitu arkisto sisältää kuvia 1800-luvulta lähtien ja sitä päivitetään säännöllisesti. Kirjastossa on yhteensä 14 miljoonaa printti- tai valokuvaa, joista digitoituja on noin miljoona. Flickrissä niistä siis vain murto-osa. Kuvissa esiintyy kaikenlaisia ihmisiä sotilaista urheilijoihin, julkkiksista tavallisiin ihmisiin. Ne käsittelevät monenlaisia aiheita harrasteista nähtävyyksiin ja ammatteihin ja ovat kiinnostavaa tutkittavaa kaikille historiasta ja vanhoista valokuvista kiinnostuneille.
Worlds largest libabary, the national library of US, Library of Congress, maintains huge Flickr-archive, including almost 30 000 photos. Digitized archive includes photos from 1800’s and is updated regularly. Library of Congress has about 14 million prints and photos, of which about 1 million is also in digital catalogs. So Flickr only holds a fraction of the whole archive. Photos show people from soldiers to athletes, celebrities and ordinary people. They show hobbies, professions, sightseeing places, all forms of life and are interesting things to study for all who are interested in history or old photos.

Kuninkaallisten vessabisnekset / Royal loo business
Englannin kuningashuoneen tavoitelluin homma: kuninkaallisen takapuolen pyyhkijä. Tai hienommin sanottuna “Groom of the Stool”. Tähän arvostetuimpaan hommaan valittiin kuninkaan luotetuin henkilö, yleensä herttua tai joku muu korkea-arvoinen aatelinen. Hänen tärkein tehtävänsä oli tarkkailla kuninkaan suoliston toimintaa, mahdollisesti antaa dieettineuvoja ja niin… pyyhkiä kuninkaallinen ahteri toimituksen jälkeen. Koska tässä luottotehtävässä pääsi lähimmäksi kuningasta itseään, duuni oli erittäin haluttu ja siitä oli mahdollista edetä vaikkapa pääministeriksi tai muihin vaikutusvaltaisiin tehtäviin.
Most coveted job in the court of England: wiper of the Royal behind. Or as they like to put it “Groom of the Stool”. This highly valued job was appointed to the most trusted friend of the King, usually a Duke or other high ranking member of the Royal court. His most important job was to monitor the bowel movements, to help with King’s diet and of course… well, wipe the Royal arse after the business. On this job it was possible to get the closest to the King, so it was very much desired task. Doing that was also stepping stone for more influential jobs like prime minister or such. 

 

1 person likes this post.

Rohkelikon koulupuku / Gryffindor uniform

Nyt kun olen saanut taas uutta intoa postaamiseen rykäisempä alta pois myös tämän jo pitkään suunnitellun cosplay-postauksen. Maaliskuussa Tampere Kuplii-sarjakuvatapahtumassa yleisökin pääsi toteuttamaan itseään monenlaisten asujen muodossa. Usein cosplay mielletään varsinkin täällä Suomessa nuorten ja lasten hommaksi, mutta mielestäni ihan yhtä hyvin aikuiset voivat sitä harrastaa. Jos termi on jollekulle outo niin cosplay tulee sanoista “costume play” ja se tarkoittaa pukeutumista fiktiivisen hahmon asuun. Suosituimpia tapoja on kopioida hahmon asu niin tarkasti kuin mahdollista, mutta yhtä hyvin cosplay-asun voi toteuttaa muullakin tyylillä. Hahmon asusta voi tehdä vaikka historiallisen version, steampunkversion tai vaihtaa hahmon sukupuoli ja tehdä asu sen mukaan. Suosittuja hahmoja ovat perinteisesti tietokone- ja konsolipelihahmot, sarjakuva- ja animaatiohahmot  ja etenkin japanilaisen sarjakuvan ja animaation hahmot, onhan itse termi “cosplay” kotoisin Japanista. Mukaan ovat kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa tulleet myös leffojen ja tv-sarjojen hahmot, joista suosituimpia yleensä ovat fantasia- ja scifiteemaiset hahmot.

Itselläni ei vielä montaa cosplay-asua ole, sillä niidenkin tekeminen on työlästä jos sattuu olemaan perfektionisti kuten minä. Oikeastaan ensimmäinen ja tähän asti ainut valmis asuni on ollut Star Trekin alkuperäissarjan mukaan tehty asu. Siksi ajattelinkin että jospa menisi kerrankin siitä missä aita on matalin. Harry Potterin maailma on suosittu myös cossaajien keskuudessa ja niinpä erilaisia Tylypahkan kouluasuja vilahteleekin tapahtumissa tuon tuosta. Ajattelin että no siinäpä on verrattain helppo asu toteuttaa, tarvitaan vain vähän neulelankaa. Leffoissa näkyvässä osassa kun ovat velhokoulun uniformujen värikkäät huivit. Tosin käsittääkseni kirjoissa (joita en ole lukenut) koulupuku on pelkkä musta, hihallinen viitta. Velhokoulun oppilaat jaetaan neljään tupaan joista kullakin on omat tunnuksensa ja värinsä. Tottakai nälkä kasvaa syödessä. Päätin täydentää asuani brodyyrimerkillä ja tupasolmiolla. Ne löytyivät edullisesti eBaystä. Vaan mistä löytää koulupuvuksi sopiva harmaa neule ja vekkihame?

Kuvittelin, että kyllähän nyt joku harmaa perusneule ja vekkihame on ihan helppo löytää kirppiksiltä. Niitähän pyörii siellä jatkuvasti. No eipä vaan pyörinyt kun minä yritin niitä löytää. Lopulta parhaaksi metsästysmaaksi harmaalle v-aukkoiselle neuleelle osoittautuivat hyväntekeväisyyskirppisten miestenosastot. Maksoin omastani 1,50 €. Perusneuleen helmaan kirjailin Rohkelikko-tuvan värein raidat. Harmaata vekkihametta en tähän hätään löytänyt, joten jouduin tyytymään kaapissani jo majailevaan mustaan vekkihameeseen. Myöhemmin varmaankin teen oikeanlaisen hameen kunhan löydän sopivan väristä harmaata kangasta. Asulle tuli hintaa neulelankoineen noin 25 €. Että edullisestikin voi tehdä cosplay-asun kun mielikuvitusta riittää. Tosin eihän tällä nyt ihan samoissa sarjoissa painita kuin Kupliin cosplay-kisan voittajat, mutta riittää itselle hauskanpitoon.

Now when I got my posting mojo back, I would like to start sorting my delayed post with this overdue cosplay post. Tampere Kuplii comic con in March was the opportunity to express yourself via cosplay. Usually cosplay is considered atleast here in Finland to be something only teenagers and kids do. I think adults are equally allowed to, and they definitely should do it too. If you are not familiar with the term, it comes from words costume play and it means that you can wear outfit of any fictional character. Most common way to do it, is to copy any outfit as well as you can, but you can do it different ways too. You could make historical version, or steampunk version or swap the gender and make the costume accordingly. Most popular characters are the ones from computer and console games, cartoons, animations and of course from Japanese comics and anime. After all the term “cosplay” does come from Japan. However very early on people also started cosplaying characters from movies and tv-series.

I don’t have many cosplay outfits yet, because making them is time consuming, especially if you are perfectionist like me. Actually my first and only costume so far has been one from the Star Trek: original series. That’s why I thought that I should so something really easy for once. World of Harry Potter is very popular amongst cosplayers and you can see loads of various Hogwarts uniforms in most events. I thought, well that’s an easy outfit to make, all I need is some knitting yarn. After all, colourfull Hogwarts scarfs are very visible in all Harry Potter movies. Allthough as I understand, in the books (which I haven’t read) the uniform is just black cape with sleeves. Wizard school students are sorted in four different houses and dressed accordingly on specific colours and crests. Of course I got more greedy the further I got. I decided to add proper Gryffindor tie and crest to my outfit. I found them easily and very affordably online. But where to find proper gray jumper and pleated skirt?

I thought that it would be easy to find gray basic jumper and skirt. I see them on flea markets all the time. Well didn’t see them when I would have wanted them. Finally the most productive place for gray v-neck jumper was men’s section at charity shop. I payed 1,50 € for mine. I revamped the jumper by embroidering the hem with Gryffindor colours. I could not find suitable gray pleat skirt, so I had to go with black pleat skirt I already had in my wardrobe. I’m probably going to make the actual skirt later when I can find fabric with correct colour. The cost of whole outfit with knitting yarns was about 25 €. So if you really want, you can make very affordable cosplay outfit. Allthough it doesn’t exactly compete in the same league with the winners of event cosplay competition, but it’s enough for me for having fun.

Tampere Kuplii-tapahtuman cosplaykisan osallistujat. /
Participants on the Tampere Kuplii cosplay competition.

Cosplaykisan finalisti-hahmot: Kylo Ren, Reaper, Queen Himico,  Paladiini,
Maagi, Dr Strange, Elsa, Connor Kenway, Harley Quinn & Kaecilius  /
Cosplay competition finalist characters: Kylo Ren, Reaper, Queen Himico, Paladin,
Mage, Dr Strange, Elsa, Connor Kenway, Harley Quinn & Kaecilius

Rohkelikko-merkkini ei ehtinyt saapua ennen tapahtumaa. /
My Gryffindor crest didn’t arrive before the event. 

Rohkelikko uniformun referenssikuva IMDB: copyright Warner Bros & J.K.R. /
Gryffindor uniform reference photo IMDB: copyright Warner Bros & J.K.R.

Asukuvat Nora Juuseja / Oufit photos by Nora Juusela

“Hetki, tarkistan muistiinpanoista!” /
“Let me check my notes!”

7 people like this post.

←Older