Blogata vai ei? / To blog or not?

Moi, muistatteko mua? Mä olen se tyyppi joka aina välillä kirjoittelee tänne blogiin. Sillä välin kun isäntä kokkaa meille pääsiäisateriaksi lampaankaretta minttukastikkeella, minä istun tässä ja yritän miettiä että mitä sitä kirjoittaisi. Postausideoita olisi, mutta jaksamista ja huvitusta kirjoittaa ei ole viimeaikoina kamalasti löytynyt. Olen viimeaikoina miettinyt sitäkin, että onko koko bloggaushomma häviämässä? Onko mitään järkeä ylläpitää kuolevaa dinosaurusta? Jonkin aikaa on jo puhuttu siellä ja täällä, että blogit ovat kuolemassa. Ihmiset ovat siirtymässä ja jo siirtyneetkin nopeampiin sosiaalisen median kanaviin: snapchattiin, twitteriin, instagramiin, youtubeen.

Oikeasti en haluaisi lopettaa bloggausta koska rakastan tätä hommaa. Tässä on kumminkin yksi perustavanlaatuinen ongelma. Kaipaan vuorovaikutusta. Blogin alkuaikoina kun bloggasin pääasiassa itselleni päiväkirjamaisesti, blogiin tuli ihan mukavasti kommentteja. Melkein jokaiseen postaukseen enemmän kuin yksi tai kaksi. Niitä tuli säännöllisiltä lukijoilta ja bloggaavilta kavereilta. Nykyisin koen että blogi on muutakin kuin omaksi iloksi tehtyjä jaarituksia, mutta kommentointi rajoittuu lähinnä muutaman aktiivisen lukijan jättämiin viesteihin. Kiitos heille niistä, ne ovat kullanarvoisia ja pyrin vastaamaan jokaiseen! Suureen osaan postauksia ei tule yhtään kommenttia. Tiedän, tiedän. Syyllistyn itsekin siihen että blogeja lukiessa turhan usein on liian kiire kommentoimiseen, mutta yritän kuitenkin säännöllisesti jättää jonkun kommentin, vaikka en jokaiseen postaukseen kommentoikaan. Omasta kokemuksesta tiedän miten tärkeitä ne ovat.

Yritän tässä sanoa että en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En oikeasti ole aikonut lopettaa bloggausta, mutta sen mielekkyys tuntuu tällä hetkellä olevan pahasti kadoksissa. Moni seuraamani blogi on lopettanut viimeisen vuoden aikana ja pelkään sen olevan omankin blogini kohtalona. Haluaisinkin lukijoilta nyt jonkinlaista palautetta, viestiä siitä että tämä homma kannattaa ja etten tee tätä turhaan. Jos luet blogiani etkä muuten ehdi tai jaksa kommentoida niin kommentoi nyt edes tähän postaukseen että tiedän sinun olevan siellä verkon toisessa päässä ja odottavan postauksiani. Jos haluat voit kertoa millaisista postauksista pidät eniten, niin että osaan kehittää blogia lukijoiden toivomaan suuntaan. Kiitos!

Lämmintä Pääsiäistä ynnä aurinkoista kevättä!

Hiya, remember be? I’m the gal who writes to this blog every now and then. While hubby is cooking us awesome Easter meal of lamb and mint sauce, I am sitting here and trying to think what to write. I got loads of ideas for posts, but I haven’t really had the time nor energy to do anything about it. I have been thinking lately, is the whole blogging thing disappearing? Is there any point on trying to keep the dinosaur alive? There’s been messages here and there, saying that blogs are dying out. People are moving on to faster social media: snapchat, twitter, instagram, youtube. And have already done so too.

I don’t really want to stop blogging, because I love this. There is one significant problem though. I want interaction. In the early days of my blog, I was mainly doing it for myself, in a diary-like manner. Despite of that there was plenty of comments in my blog. In pretty much every post, more than one or two. They came from my regular readers and blogger friends. Now I feel that I don’t just blog for myself anymore, however commenting has gone down a lot. There are couple active readers who comment regularly. Thank you for those messages, they are treasured and worth of gold to me, and I always try to reply all of them! Many posts don’t get any comments at all. I know, I know. I do that myself too. When reading blogs I’m often too busy or lazy to comment, but atleast I try to do that regularly, if not on every single post I read. On my own experience I know they are important to bloggers!

I am trying to say here, that I don’t know what future brings. I am not planning on quitting blogging, but it just doesn’t feel very meaningful right now. Many blogs I read myself have quit during the past year. I’m afraid that will eventually be the destiny of my blog too. What I really would like right now, is some feedback from my readers. Message telling me that this is worth doing, that my blog is not useless thing to do. If you are reading my blog but don’t have time or energy to comment every post, atleast do it now. Leave the message so that I know you are there, on the other end of the network and are waiting for my posts. If you like, you can comment what kind of posts you enjoy the most, so that I can improve the posts better towards what people want to read. Thank you!

Have a very warm Easter and sunny Spring!

15 people like this post.

Maaliskuun linkkikimara / March link round up

Marraskuun linkkikimarassa fantasiaa ja maailman ihmeitä.

On the March link round up some fantasy and wonders of the world.

Merenneitojen kaupunki / Mermaid city
Floridassa, Yhdysvalloissa sijaitsee syvä luonnonlähde Weeki Wachee. 40-luvulla laivaston upseeri ja uimakouluttaja Newton Perry perusti sinne merenneito-teatterin, paikan jossa huipputreenatut ja luonnollisesti kauniit ammattisukeltajat esittivät yleisölle temppuja ja vedenalaista teatteria. 50-luvun lopulla tuotantoyhtiö ABC osti tämän vaatimattoman mutta erittäin suositun nähtävyyden ja rakennutti sinne huippukalliin 400-paikkaisen vedenalaisen teatterin. Ja edelleen merenneidot esittävät siellä temppujaan.
In Florida, United States is located natural spring of Weeki Wachee. To that very place, navy officer and swimming trainer Newton Perry founded a mermaid theater, a place where highly trained and naturally very beautiful professional divers perform tricks and underwater theater to the audience. In the late 50’s production company ABC bought this rather modest, but very popular attraction and built top of the range 400-seat underwater theater. And still mermaids are showing their best tricks over there. 

Hightech-kirjallisuutta 1500-luvulta / Hightech book from 1500’s
Ruotsin kansalliskirjastossa on talletettuna monia kirja-aarteita, kuten tämä 1500-luvun lopussa painettu ja sidottu highteck-kirja jonka voi avata kuudella eri tavalla. Kirjaan on painettu mm. Martin Lutherin Pieni Katekismus. Muita kirja-aarteita voi selata kansalliskirjaston Flickr-sivuilla.
National library of Sweden stores loads of rare and valuable books. One of them is this hightech book, printed in late 1500’s, which can be opened in six different ways. Book includes for example Martin Luther’s Der kleine catechismus. You can browse other book treasures on the national library’s Flickr page

Moskovan metro / Moscow Underground
Jos olet käynyt Moskovassa tiedät mistä puhutaan. Valokuvaaja David Burdeny anoi vuoden lupaa valokuvata Moskovan metroa yöllä kun junat eivät kulje ja asemat ovat tyhjillään. Lopulta se onnistui ja tässä on lopputulos. Stalinin tilaama metro on neuvostopropagandaa parhaimmillaan. Hän itse kutsui hulppeita metroasemia “kansan palatseiksi” ja vuonna 1935 valmistunutta rakennustyötä markkinoitiin sanoin “Koko maa rakentaa metroa”.
If you have visited Moscow, you what this is about. Photographer David Burdeny applied a whole year for a permission to photograph Moscow Metro at night, when trains are not running and stations are empty. Finally it payed off and here is the result. Metro, ordered by Stalin, is the Soviet propaganda at it’s best. Stalin called the metro stations “Palaces for the people”. Building work was marketed with words “The whole country is building the metro”. It was opened in 1935.

New Yorkin kattoterassiteatterit / New York roof terrace theaters
Rakennusten kattoterasseille rakennetut teatterit olivat ilmeisesti jonkinlainen muoti-ilmiö 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Teattereita oli lukuisia ja niissä esitettiin mitä moninaisempaa viihdettä konserteista kabareehen, akrobatiasta teatterikappaleisiin. Teatterilavan ja -katsomon lisäksi kattoterasseilla oli usein myös kahvilapöytiä ja viheristutuksia sekä tietysti tarjolla erilaisia virvokkeita myyntitiskiltä. Valitettavasti kattoteatterit katosivat viimeistään 30-luvulla.
As it appears, roof terrace theaters were some sort of fashion thing in the late 1800’s to early 1900’s. There was several roof theaters in New York at that time, and they offered various amusements from concerts to cabaret, acrobatic acts to theater plays. Roof terraces often had also cafe table sets and decorations like ponds or palm trees and of course a till to buy refreshments. Unfortunately roof theaters all vanished during 1930’s.

Maailman vanhin resepti / World’s oldest written recipe
Yllättyikö joku jos kerron, että maailman vanhimmalla säilyneellä kirjoitetulla reseptillä voi valmistaa olutta? Olueen tulee fermentoitua ohrajauhoa, taateleita ja korianteria tai kardemummaa. Resepti löytyi yli 5000 vuotta vanhasta Sumerialaisesta savitaulusta. Lähde on vahvistamaton, joten tämä uutinen voi toki olla täysin keksittykin.
Anyone got surprised if I tell you the world’s oldest written recipe is for beer? It is made with fermented barley flour, dates and coriander or cardamom. Recipe was found on over 5000 years old, Sumerian clay tablet. Source is not confirmed, so this could also be fake news. 

Meksikon jättikristallit / Giant crystals of Mexico
Maailma on ihmeellinen paikka. Vai mitä sanotte näistä hämmästyttävistä luolista joissa kasvaa jättimäisiä kristalleja? Ne löytyvät Naicasta, Meksikosta. Sen löysivät vuonna 2000 kaivosmiehet, jotka työskentelevät viereisessä lyijy- ja hopeakaivoksessa. Olosuhteet kristalliluolissa ovat niin hankalat että sen tutkiminen on vaikeaa ja hidasta. Lämpötila luolassa on korkea ja kristallit ovat veitsenteräviä. Tiedemiehet ovat hakeneet luolille UNESCON Maailmanperintökohteen statusta. Englanninkielinen dokumentti luolista löytyy täältä.
World is wondorous place. Or what do you think about these amazing caves filled with giant crystals? They are located in Naica, Mexico. Caves were found in 2000 by miners who work in the lead and silver mine right next to the caves. Conditions in the caves are quite harsh so it is very difficult and slow to study it. Temperatures in the caves are very high and crystals are very sharp. Scientist are petitioning the UNESCO World heritage status for the caves. Documentary about the caves in here

3 people like this post.

Maaliskuun pyöräkuva / March bike photo

Tämän kuun pyöräkuva on taas vähän tavallisempaa sorttia. Talon kulmalla keski-ikäinen mies, pärekori tarakalla. Olisiko kenties lähdössä kauppareisulle. Pikkutakin alla miehellä on neulepaita jossa pieni pystykaulus. Jalassa näyttäisi olevan pitkät saappaat, ehkä jatsarit. Päässä tyypillinen miesten päähine, lätsä.

Kuvan takana on leima Oy Foto Ab, Ta 1949. Oy Foto Ab:n perustettiin Turkuun vuonna 1920. Myöhemmin liikkeitä oli myös Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa. Ta 1949 saattaisi viitata siihen että kuva on kehitetty Tampereella vuonna 1949, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Kuvassa ei ole muita merkintöjä. Miehen asu kyllä sopii 40-luvun loppuun. Sodan jälkeen tämä taisi olla aika tyypillinen työläisväestön asu. Oma vaarinikin käytti samantyyppistä asua vielä lapsuudessani 70- ja 80-luvuilla.

This months bike photo is more regular style. Middle aged man on the corner of a house, holding a bike. There is basket on the back of the bike. Perhaps he is going to the shop. He is wearing knitted sweater under a suit jacket. He is also wearing typical workers hat, a cap, and boots, possibly something called “jatsarit”, which are men’s boots with crinkled ankle. I don’t know if there is proper English name for this type of boot, or if they were even used outside Finland.

At the backside of the photo is label Oy Foto Ab, Ta 1949. Company was founded in 1920 in Turku. Later there was also shops in Tampere, Helsinki and Kuopio. Ta 1949 might refer on the shop in Tampere and 1949 is possibly the printing year. However there is no confirmation on this. There is no other markings on the photo. Person’s outfit does fit on the style of late 1940’s. I suppose this was quite common outfit for workers of that era. My grandfather was using similar clothes even in my childhood in 70’s and 80s.

3 people like this post.

Helmikuinen linkkikimara / February link round-up

Helmikuun linkkikimarasta päivää. Helmikuuhan sitten tuli ja meni ja linkkikimara jäi  möllöttämään keskeneräisten kansioon. Mutta eipä hätiä mitiä. Jälkijättöiset linkit tässä, silvuplee.

Greetings from February link round up. February came and went and post was stuck on the draft-folder. But not to worry. Here are the links for February, postumus.

Cooper-Hewitt museon tapettikokoelma / Wallpaper collection of Cooper-Hewitt museum
Maailma on täynnä upeita museoita ja netti on täynnä mahtavia digitoituja museokokoelmia. Niistä löytyy kaikkea maalauksista koruihin ja veistoksista pienesineisiin. Cooper-Hewitt museon nettisivuilta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista, kuten mm. nämä tapettikeräilijä Suzanne Lipschutzin lahjoittamat tapettinäytteet. /
World is full of amazing museums and internet is full of awesome digitized collections from museums. There is everything from paintings to jewelry and from statues to small items. Cooper-Hewitt musem web page has all sorts of interesting items like these wallpaper samples, donated by wall paper collector Suzanne Lipschutz. 

Maailman huonoin oopperalaulaja / Worlds worst opera singer
Viime vuonna ilmestyi Meryl Streepin tähdittämä elokuva nimeltä Florence Foster Jenkins. Se kertoo seurapiiri-perijättärestä, joka rakasti musiikkia ja laulamista vaikka ei ollut siinä erityisen hyvä. Hän oli kuitenkin niin vaikutusvaltainen, että onnistui myymään Carnegie Hall’in konserttinsa loppuun ennätysajassa. Tämä ei ole suinkaan mikään keksitty tarina, vaan täyttä totta. Florencen laulua on säilynyt jopa tallenteena josta jokainen voi itse todeta hänen laulutaitojensa tason. Yllättäen viime vuonna löytyivät myöskin ainoat Florencesta säilyneet filmitallenteet, joista lyhyen pätkän voi katsoa täällä. Koko Florencen elämäntarinan voi katsoa tästä 1,5 tunnin mittaisesta dokumentista (englanniksi). /
Last year was the premier of movie called Florence Foster Jenkins, starring Meryl Streep. It’s about socielite and hairess who loved music and singing, even though she wasn’t particularly good at it. However, she was so influential that she managed to sell out her Carnegie Hall concert in two hours. This is not a made up story, it’s true. There are even surviving recordings of Florence’s singing. So you can decide yourself the quality of her talent. Suprisingly last year was also found film footage of Florence, the only surviving film footage of her. You can watch clips of that here. And her whole life story is told here in this 1,5 hour long documentary (in english).

Digitoituja ranskalaisia muotilehtiä / Digitized French womens magazines
Ranskan kansalliskirjaston sivuille on digitoituna kymmenittäin vanhoja muoti- ja käsityölehtiä joita pääsee selailemaan verkossa. Lehtiä löytyy 1940-luvusta taaksepäin, ainakin 1800-luvulle saakka. Ranskaa taitamattomalle sivuston käyttö on aika hankalaa sillä se ei ole mitenkään erityisen selkeästi jaoteltu eikä käyttäjäystävällinen. Takaisin muotilehtihakemistoon voi olla hankala löytää jos on surffaillut kovinkin kauas lehtien sivuille eikä paluunappula enää auta. Selailu kuitenkin kannattaa sillä sieltä löytyy kyllä todellisia helmiä joukosta. Vinkki: kun klikkaat lehden vuosikertaa, avautuu kalenterivalikko. Valitse tästä valikoista valkoisella korostettu Janvier 1. Lehdet löytyvät sen takaa. Itselläni kesti hetken ennenkuin tajusin klikata sitä päivämääräruutua. Jos hukkaat koko muotilehtivalikon, klikkaa oikeasta yläreunasta Collections -> Presses et revues  ja sen jälkeen vasemman reunan pudotusvalikosta Presse par thématiques -> Presse feminine.
National library of France has vast archive of digitized womens magazines which you can browse online. Magazines are dating approximately 1940’s and backwards, atleast to 1800’s. For those who don’t read French it might be difficult to navigate. Page is not particularly well designed and interface is quite awkward. It might be difficult to get back to the fashion magazine directory after browsing if you’ve gone too far for back-button. However, browsing is definitely worth it, there are hidden gems amongs them. Tip: when you click chosen year of a magazine, a calender view opens. Click on the highlighted Janvier 1 to find the actual magazines. It took me awhile to find it. If you loose the whole fashion section, click Collections on top right corner, then Presses et revues. Now go to drop down box on left side and choose Presse par thématiques and Presse feminine. 

British Pathé 
Vuonna 1910 ranskalainen elokuvantekijä Charles Pathé saapui Lontooseen ja esitteli kansalle uuden keksinnön: elokuva-uutisfilmit. Syntyi British Pathé. Nämä lyhyet, alunperin  elokuvateattereissa esityt uutisfilmit raportoivat kaikkea mahdollista oudoista harrastuksista ruuanvalmistukseen, konflikteihin, muotiin ja tavallisiin ihmisiin. Yli sadan vuoden aikana erilaisia lyhyitä dokumentaarisia filmipätkiä on kertynyt tuhansia. Niitä voi katsoa BP:n YouTube-kanavalla maksutta. Maksusta pääsee käsiksi vielä suurempaan arkistoon British Pathén omilla sivuilla.
In the year 1910 French movie maker Charles Pathé arrived to London. He introduced his new invention to people: the cinema news reel. And British Pathé was born. These short films, originally shown in cinemas, reported about everyhting from weird hobbies to cooking, conflicts, fashion and ordinary people. During past 100 years there has been made thousands and thousands of short documentary films. You can watch some of these films in BP YouTube channel for free. By subscription you can view even more videos on British Pathé webpage

4 people like this post.

Instagramin helmikuu / Instagram February

Oho. Maaliskuu on jo pitkällä. Olin kuun vaihteessa taas useamman päivän migreenipotilaana, joten unohdin aivan totaalisesti linkkikimaran sekä instagram-kuvat. Puretaan sumaa ensin instagramilla ja sen jälkeen linkkikimaralla ja sen jälkeen on vielä pientä raporttia 1700-luvun kekkereistä. Helmikuu on näemmä ollut hiukan laiskanpuoleinen mitä kuviin tulee. Käytiin kaveriporukalla Ylöjärven kirjaston Jane Austen-luennolla, joka oli oikein mielenkiintoinen. Pääsimme luennon lopuksi myös esittelemään asumme yleisölle ja kertomaan niistä vähän. Loppukuun olenkin sitten lähinnä ommellut ja aktiivikäyttänyt meidän omaa paikallista kirjastoa. Harmikseni en ole ehtinyt käymään moneen kuukauteen kuorotreeneissä. Ehkäpä huhtikuussa?

Maaliskuulle on kalenterin mukaan suunnitteilla ainakin burleskikeikkaa ja Kuplii-sarjisfestaria. Huhtikuun 1700-luvun tanssiaiset ajattelin mennä vanhalla koltulla, mutta jotain uusia asusteita ehkä tarvinnee valmistaa ennen sitä.  Pikkuisen kyllä harmittaa että viimeinen ikinä Helsingin Burleski Festari jäi tänä viikonloppuna väliin. Näytti olevan aikamoinen esiintyjäkaarti.

Oops. March is slipping away. I was suffering several days of migrain again at the end of the month, so I totally forgot my link round up and Instagram photos. Let’s start unwinding the overdued post pile with Insta, then links. And there is a small report from 1700’s event later too. Seems like February has been a bit lazy on the photo side. Me and couple of my friends went to one of the local libraries for Jane Austen lecture, wearing period costumes. Lecture was very interesting and we got to show off our outfits too. Rest of the month I have been pretty much using on sewing and using our village library. To my huge annoyment, I haven’t had the time to go to choir at all for several months. Perhaps in April?

For March there is atleast some burlesque gigs coming up and Kuplii-cartoon con, in couple weeks. I was planning on using my one year old chemise gown for April 1700’s ball, but it needs new accessories. I probably will be making those during this month. I am a bit annoyed that I could not go to the last ever Helsinki Burlesque Festival this weekend though. The line up looked pretty awesome.

HELMIKUU / FEBRUARY
1. Balettihommia / 2. Aamupalahommia
3. Yrttihommia / 4. Tee-hetkihommia
5. Kirjastohommia / 6. Käsityöhommia

1. Ballet stuff / 2. Breakfast stuff
3. Herb stuff / 4. Tea time stuff
5. Library stuff / 6. Hand craft stuff

4 people like this post.

Pyöräkuva #5 / Bike photo #5

Sillä välin kun minä ole elävöittämässä 1700-lukua niin kuukauden pyöräkuva tarjoilee (teille jotka ette päässeet mukaan) tällä kertaa aikamoisen erikoisuuden. Kuvan etualalla näkyy kaksi henkilöä hevoskärryissä, ohjastaja hymyilee ja kyydissä matkustava bonettipäinen nainen on kääntynyt katsomaan taakse. Kärryjen takana tulee oletettavasti herrahenkilö isopyöräisellä. Taustalla näkyy tienpientareella poika, tien sivussa pyöräilijän takana tavalliseen pyörään nojaava vaalea-asuinen poika ja hänen takanaan, aivan kuvan oikeassa laidassa isohameinen nainen.

Mitä tiedämme kuvan iästä? Ensimmäinen isopyöräinen polkupyörä rakennettiin 1869. Ajatuksena oli tehdä pyöristä nopeampia. Ne kuitenkin havaittiin pian vaarallisiksi ajaa ja niiden valmistus loppui vuoteen 1893 mennessä. Käytössä niitä kuitenkin näkyi ainakin vielä 1920-luvulle saakka, sillä nopeutensa vuoksi niitä käytettiin mm. pyöräkilpailuissa. Henkilöiden asut hämmentävät. Vaalea-asuisen naisen puku voisi antaa viitteitä aikakaudesta vähän tarkemmin, mutta kuvassa asu on valitettavan epätarkka. Kärryjä ajavan, oletettavasti miehen asu on erikoinen: jonkinlainen kolkkahattu ja iso kaulusröyhelö. Pyöräilijällä on paita, rusetti, syvään uurrettu liivi, tiukasti istuvat housut (ehkä polvipituiset) ja mahdollisesti nilkkurit jotka näyttävät omaan silmääni erehdyttävästi naisten nilkkaremmikengiltä. Pyöräilijä voi olla toki myös nainen, vaikka näyttääkin että hänellä on chaplin-viikset. Taustan nainen taas näyttäisi olevan puettu krinoliinipukuun. On kuin henkilöt olisivat kaikki aivan eri aikakausilta.

Kuvan takana on ainoastaan valokuvapaperin valmistajan leima Agfa-Brovira. Agfa alkoi valmistaa valokuvapapereita vuonna 1913. Tiedämme siis varmasti että kuvaa ei ole voitu ottaa, tai ainakaan kehittää ennen sitä. Onnistuin selvittämään sen verran että taustan leima on ollut käytössä vain Toiseen maailmansotaan asti, vaikka Brovira-paperia on valmistettu sen jälkeenkin. Bonettihatut menivät muodista kuningatar Victorian kuoltua 1901. Samoin kävi krinoliineille, tosin ne palasivat lyhyesti muotiin Ensimmäisen maailmansodan aikaan 1915-17 ja uudelleen vielä 50-luvulla. Kuluttajille suunnatut pienikokoiset kamerat tulivat markkinoille 1900-luvulla, mutta alkoivat yleistyä vasta 30-luvulla. Tällaisen snapshot-tyyppisen tilannekuvan ottaminen olisi siis ollut mahdollista jo 1900-luvun alussa, mutta harvalla oli sellaiseen varaa. Tämän tarkempaa aikahaarukkaa emme siis kuvalle saa, mutta lienee turvallista olettaa että jonkinlainen lavastettu tilanne siinä on kyseessä.

While I am creating living history at 1700’s event, my bike photo of the Month is offering you rather special treat. In front there is two people in horse carriage, smiling driver  and women passenger wearing bonnet hat, turned to see behind her. After the carriage there is assumably a man driving pennyfarthing. On the roadside we can see a boy. Behind the cyclist there is boy in light coloured clothes, holding a bike and behind him, on the right edge of the photo, woman wearing large skirt.

What do we know about the time period? First pennyfarthing was built in 1869. The idea was to make bikes faster. Pennyfarthings were soon found out to be dangerous to drive and manufacturing was finished by the 1893. However they were still in use atleast in the 1920’s, they were handy for the speed in racing. Outfits of the people in the photo are confusing. Ladies outfit might give a clue of the era, but unfortunately it is very blurry. Driver, assumably a man, is wearing very peculiar outfit: possibly some sort of corner hat and huge collar ruffle. Cyclist has shirt, bowtie, vest, very tight trousers (possibly knee length) and ankle shoes which look to me very much like women’s ankle strap pumps. Cyclist can also be a woman, even though it seems like the person has Chaplin moustache. And lady at the back seems to have crinoline dress. It’s like people in the photo are all from different eras.

Backside of the photo only has Agfa-Brovira label. Agfa started making photo papers in 1913. So for sure we know that photo could have not been taken, or atleast printed before that. I managed to find out that label in question has been in use only until WWII, even though Brovira paper has been made still after that. Bonnet hats went out of fashion when Queen Victoria died in 1901. Same thing happened to crinoline skirts, allthough they came back for short visit during First World War around 1915-17 and again in 50’s. Consumer cameras became available in 1900’s, but started to become more common much later, in 1930’s. So this kind of snapshot photo would have been possible alreay in early 1900’s, but not very many could afford it, atleast here in Finland. We can’t really get any more precise time period for this photo, but I think it’s safe to assume this situation is somewhat staged.

2 people like this post.

Paperinukke / Paper doll

Joitakin vuosia sitten ostin kirpputorilta historiallisen paperinuken. Täysin hyödytön kapistus tietysti, mutta ah niin nätti. Paperinukessa on yksi pieni suunnitteluvirhe. Sitä olisi kiva pitää esillä ja vaihtaa sille asuja, mutta kartonki jolle nukke asuineen on painettu on täysin sopimaton sellaiseen. Vaihtovaatteita päällä pitävät pienet nipukat, sekä nuken takaosassa oleva jalkaosa eivät pysy muotoon taivutettuna vaan suoristuvat itsekseen (kuten kuvasta näkyy) joten vaatteet putoavat päältä ja jalan liikkuessa nukke kaatuu kumoon.

Several years ago I bought historical paper doll from flea market. Totally useless item of course, but oh so pretty. There is slight design flaw in it. It would be nice to have it on display and change outfits on. However the card it and the outfits were printed on, is totally unsuitable for this use. Little flips that hold the dresses on and the back stand behind the doll are not staying folded (as you can see in the photo). They keep unfolding and so the clothes fall off and doll tips over when the back support moves on it’s own.

6 people like this post.

Empire spencer-jakku / Regency spencer jacket

Enää alle viikko Kartanon talvipäivään (tänään muuten viimeinen päivä ilmoittautua!), joten valmistelut käyvät kuumimmillaan. Varastoista löytynyt puuvillasametin pätkä on muotoutunut lyhyeksi spencer-jakuksi. Kaavan pohjana käytin valmista, istuvaksi todettua jakun kaavaa (joka on osoittautunut enemmän kuin käteväksi pohjaksi kaikenlaisiin projekteihin). Siirsin olkasaumat takakappaleen puolelle ja käänsin sivukappaleiden saumat vinompaan, historiallisten pukujen tyypilliseen tapaan. Lisäsin hihoihin olalle rypytetyn puhvin ja lyhensin helman päättymään heti rintojen alle. Jakku voisi olla vielä lyhyempikin, mutta halusin että taftipukuni koristenauha ei pilkota sieltä alta joten en uskaltanut lyhentää enempää.

Kiinnityksestä halusin tehdä mahdollisimman huomaamattoman joten ompelin jakkuun tuulilistallisen hakaskiinnityksen. Lenkkien päät piiloutuvat listan ja miehustan väliin. Ihan helvetillistä näpräystä muuten tuon ompelu. Ensin ommellaan hakaslenkit miehustan etureunaan, sitten neulataan lista paikoilleen. Merkitään hakasten reunat neuloin ja ommellaan kappaleet yhteen samalla kun yritetään olla rikkomatta koneen neulaa lenkkeihin. Pistojen pitää siis osua lenkkien väleihin. Tarkkaa ja hidasta, mutta onnistuessaan lopputulos on todella siisti eivätkä lenkit juuri näy kun hakaset ovat kiinni. Vaatteen pitää olla kohtalaisen tyköisä että hakaset pysyvät sitten päällä kiinni, eivätkä aukeile itsekseen.

Koristeluiksi virkkasin mustasta hapsunyöristä ohutta nauhaa jonka silitin litteäksi ja kiinnitin käsinpistoin takasaumoihin ja hihoihin. Selkään tuli lisäksi vielä tupsu roikkumaan. Olin aikonut tehdä tupsut myös hihoihin, mutta mietin vielä että ovatko ne hankalat käytössä.

Less than a week to the Manor house Winter Day living history event (today is the last the to fill the attending form), so preparations are on. I found black velvet from my stash, so I turned it into spencer jacket. For a pattern I used my old good fitted jacket pattern (has been proven very usefull for several different project) as a base. I moved shoulder seams towards the back and angled back side seams, as it’s typical in historical garments. I also added gathering on the shoulder and shortened the hem quite a bit. Jacket could be even shorter, but I didn’t want that my taffeta gown decoration below bust shows.

I wanted the attachment in front to be as invisible as possible so I created hook and loop closure. Loop ends are hidden inside the seam. It was absolute torment to make. First hand sew the loops on the edge of the bodice. Then pin narrow, previously made “wind flap” on top of the loops. Mark loops with pins. Machine stitch pieces together when trying to avoid breaking the machine needle on the metal loops at the same time. Each stitch has to carefully go exactly between the hooks. It is very slow but looks very tidy when properly made. Loops don’t really show at all when garment is closed. Jacket has to be somewhat snug so hooks don’t open on their own.

For decoration I made narrow crochet ribbons, which I ironed and hand stitched in place on back seams and sleeves. I added also little tassel on the back. I was originally planning putting tassels also on sleeves, but I’m wondering if they are impractical.

 

Tupsu tähän vai ei? /
Tassel or not?

Piilotetut hakaslenkkien perät. /
Hidden loops. 

Pahoittelen suttuisia kuvia (taas!). Päivät vaan eivät tunnu olevan
riittävän valoisia tummien asujen kuvaamiseen näin talviaikaan.
Ja sametti nyt on kamala kuvattava muutenkin. /

I apoligize blurry photos (again!). Days just aren’t long and bright
enough in the Winter for photographying dark clothes. And
velvet is bad enough to photograph anyway. 

12 people like this post.

Esteetikon salainen päiväkirja / Secret journal of aesthetician

Oletteko kuulleet kirjainlyhenteestä ASMR? En ollut minäkään aiemmin. Se tarkoittaa termiä autonomous sensory meridian response, suomeksi autonomisia rauhoittavia aistielämyksiä. Termiin törmättyäni moni asia alkoi valjeta. Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen ja kauniiden asioiden näkeminen antaa minulle erityistä mielihyvää. Olen jotenkin ajatellut että noh, olen vain erityisesti estetiikkaan taipuvainen. Enkä ole sen kummemmin pohtinut asiaa.

Mutta nyt! Kuultuani ja luettuani ASMR:stä olen alkanut epäillä, että kohdallani on kyse juuri tuosta. Yleisimmin ASMR:ää kokevat henkilöt saavat erityistä rauhoittavaa mielihyvää pehmeästä hiljaisesta ja rauhallisesta puheäänestä, kirjan lehtien rauhallisesta rapinasta, metsän huminasta ja niin edelleen. Se ilmenee mm. kihelmöintinä eri puolilla kehoa. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä että ilmiötä ei ole olemassa tai että se on huuhaata. Toiset sen sijaan uskovat sen olevan samantyyppinen ominaisuus kuin esimerkiksi synestesia, jossa aistiärsyke aiheuttaa henkilölle kokemuksen toisella aistialueella, esim. sanat nähdään väreinä. Mitään luotettavia virallisia tutkimustuloksia ASMR:stä ei vielä ole koska sitä on hyvin vaikea mitata ja tutkia. Tosin asiaa sivuavasti erilaisten äänien vaikutusta ihmiseen on tutkittu ja todettu mm. kissan kehräyksen, tulen ratinan ja humisevan metsän olevan rauhoittavia elementtejä.

Eri ihmisille ASMR-tuntemuksia aiheuttavat erilaiset ärsykkeet. Jotkut eivät saa niitä lainkaan. Itse saan kaikkein voimakkaimmat reaktiot väriharmonioista ja symmetrisistä toistuvista muodoista, mutta erityisesti kirkkaasta tähtitaivaasta ja huurteesta ja lumisista maisemista. Erityisen tärkeää on kokea tähtitaivas ja huurre livenä. Kuvista ja videoista tulevat reaktiot ovat laimeampia.  Jotkut tietyt musiikkikappaleet (joissa usein on viulu) saattavat aiheuttaa myös kihelmöintiä. Useimmissa ASMR-artikkeleissa kuvattu pehmeä, hiljainen puhe, erilaisten pintojen raapiminen tai paperin rapina eivät aiheuta minulle kihelmöintiä, ns. “tinglejä”. Yleisimmin tunnen kihelmöinnin polvissa ja käsivarsissa, joskus myös päässä ja niskassa. Joskus kokemus on niin vahva, että liikutuksen kyyneleet saattavat kihota silmiin. Tämän tosin pistän ihan sen piikkiin että olen aika liikutusherkkä noin muuten (itken kun luontodokumentissa eläin kuolee).

Vaikka ASMR:llä ei varsinaisesti ole elämisen kannalta suurta merkitystä, niin yhdessä asiassa se voi toimia apuna. Sitä voi voi nimittäin käyttää hyödyksi rentoutumiseen. Stressiin taipuvainen tai nukahtamisvaikeuksista kärsivä saattaa hyötyä siitä että voi ASMR-tuntemuksia aiheuttavien kuvien tai videoiden avulla rauhoittua nukkumaan mennessä tai erityisen stressaavissa elämäntilanteissa. Itse aion todellakin hyödyntää tätä tietoa jatkossa. Samasta syystä luulen, että maalle muutto oli elämänlaatua parantava päätös.

Testaa koetko itse ASMR-kihelmöintiä. Tässä postauksessa käyttämäni valokuvat ja musiikki aiheuttavat minulle itselleni eriasteisia ASMR-tuntemuksia, mutta eivät välttämättä lainkaan tee sitä sinulle. Ravelin Bolero kihelmöi erityisesti polvissa. Aiheuttaako joku muu sinulle kihelmöinti-tuntemuksia?

 

Have you ever heard of ASMR? Neither had I. It means term autonomous sensory meridian response. When I found out about it, many things started to clarify in my head. I have always been very visual person and seeing beautiful things has always given me much pleasure. I have always thought, well, I’m just very aesthetic person. And did not think about any more of it.

But now! After hearing and reading about ASMR I have started to suspect it is the reason for my aesthetical pleasure.  Usually people with ASMR are getting calming pleasure from soft, quite speaking voice, gentle rattle of book pages, forrest humming etc. It often appears as tingling around the body. Some scientists think it doesn’t exist or that it’s just hoax. Some scientists think that it’s similar feature than synesthesia, where stimulation of one sense gives experience on another sense, for example words are seen as colours. There is no official reliable studies of ASMR yet, because it is very difficult to measure and study. Allthough there are studies about how different sounds affect on people. For example cat purring, rattling fire and humming of the forest are usually considered soothing sounds.

Different people get ASMR from different things. Some don’t get them at all. I get strongest reactions from colour harmonies and symmetrical, repeating forms, but especially I get ASMR from starry sky and frost and snowy landscape. Especially important is to see the stars and frost live. Photos or videos don’t give asstrong reaction. Some certain songs (quite often with violin) might also give tingles. Soft speaking, scratching of surfaces and rattling paper, often mentioned in ASMR-articles don’t give me any tingles. Mostly I feel the tingles on my knees and arms, sometimes on the head and neck. Sometimes feeling is so strong it brings tears into my eyes. Allthough this, I think, is just because I am quite emotionally sensitive person (I cry when I see animal die in nature document).

Even though ASMR doesn’t really affect people’s lives that much, it has one handy use though. It can be used as a method of relaxation. Person suffering from stress or having difficulties of getting sleep might benefit from it. Watching ASMR photos or videos when going to bed or in stressfull situations might help to relax and calm down. I am definitely going to take advantage of this later on. For the same reason I think moving to country side definitely had improving affect on our quality of life.

Test if you get any ASMR-tingles yourself. Photos and music I used in this post cause me ASMR-tingles in various levels, but it doesn’t mean they do the same to you. Bolero by Ravel gives me especially tingling on my knees. Is there any other things that give you similar tingling feelings?

 

10 people like this post.

Scones & cream tea

Muistaakseni lupasin toissajoulun tienoilla, kun sain joululahjaksi Downton Abbey-kirjan, että palaan asiaan kunhan olen testannut muutamia reseptejä. Ajattelin ensin kokeilla helpompia reseptejä, että pääsen alkuun ja edetä siitä sitten vähän monimutkaisempiin juttuihin. Ja mikäs sen helpompi homma kuin teeleivät eli skonssit, joita nautitaan Englanissa teeaikaan. Olen ehtinyt tehdä skonsseja jo useampaan kertaan, en vain ole muistanut kirjoittaa niistä. Mielestäni skonssit ovat vähän kuin englantilainen vastine meikäläisille laskiaispullille joten postauksen ajoitus laskiaisaikaan on aika täydellinen.

Afternoon tea – Iltapäivä-tee, klo 16-18 välillä teen tai kahvin kanssa tarjoiltava kevyehkö ateria, joka koostuu suolaisista ja makeista tarjottavista
Clotted cream – Hyytynyttä kermaa joka on vähän kuin kermavaahdon ja voin välimuoto
Cream Tea – Kevyt iltapäivä-tee, jolla tarjoillaan teen tai kahvin lisäksi makeita skonsseja, jotka nautitaan hillon ja hyytyneen kerman kera
Skonssi – Englantilainen pullan tapainen leivonnainen, joka valmistetaan ilman hiivaa

Mutta aloitetaan hyytyneestä kermasta, skonssien kanssa nautittavasta herkusta. Suomesta ei hyytynyttä kermaa saa valmiina, toisin kuin Englannissa, mutta sitä voi tehdä itse. Periaatteessa valmistaminen ei ole vaikeaa, se vain on tosi hidasta. Ohjeet tässä:

Hyytynyt kerma / Clotted cream
2-3 purkillista kermaa (ei UHT) tai
4-6 dl raakakermaa suoraan maidontuottajalta

Kaada kerma syvälaitaiseen uunivuokaan. Laita vuoka uuniin 82-85 asteeseen, kannella peitettynä. Kerman annetaan tekeytyä uunissa 8-12 tuntia. Kermaa ei pidä ronkkia tässä välissä vaan antaa rauhassa olla, jotta kuori muodostuu. Tämän jälkeen kerma otetaan uunista ja annetaan jäähtyä huoneenlämmössä, edelleen ronkkimatta sitä. Kun astia ja kerma on jäähtynyt, se siirretään asettumaan jääkaappiin vielä noin 8 tunniksi.

Nyt hyytynyt kerma voidaan kuoria päältä esim lasipurkkiin. Pohjalle jäänyt nestemäinen kerma voidaan käyttää leivontaan tai ruuanlaittoon. Hyytynyt kerma säilyy korkeintaan 3-4 vuorokautta.

Omasta mielestäni hyytynyt kerma on parasta juuri skonssien päällä mutta sitä voi toki käyttää muuhunkin. Sitä voi lisätä perunamuusiin tai munakkaaseen, levittää paahtoleivälle tai jälkiruuan päälle kermavaahdon tai jäätelön tapaan. Sillä välin kun hyytynyt kerma on tekeytymässä jääkaapissa voikin valmistaa skonssit. Netti on täynnä sopivia skonssireseptejä, englantilaiset tosin käyttävät yleensä ns. itse-kohoavia jauhoja (self-raising flour)  jossa on nostatusaine valmiina mukana. Tämä resepti on sovellettu suomalaisille jauhoille. Sekaan voi laittaa myös kuivattuja marjoja tai hedelmiä, lorauksen sitruunamehua tai muita mausteita kuten kanelia. Tämä resepti on kuitenkin se kaikkein tyypillisin, ilman mitään lisäkkeitä.

Skonssit
7 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1/3 tl suolaa)
100 g voita huoneenlämpöisenä
4 rkl sokeria
2,5 dl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Nypi voi jauhojen sekaan, kunnes seos on murumaista. Sekoita mukaan sokeri. Lisää maito vähitellen sekoittaen samalla puuhaarukalla tai käsin. Seoksen pitäisi olla koostumukseltaan pehmeää ja tarttuvaa. Lisää tarvittaessa vähän jauhoja tai maitoa koostumuksen korjaamiseksi.

Siirrä taikina jauhotetulle työtasolle. Kauli tai taputtele siitä noin 2 cm paksuinen levy. Ota pyöreä muotti jonka halkaisija on noin 5 cm ja painele taikinasta pyörylöitä. Voit käyttää myös kahvikuppia tai juomalasia muottina. Kokoa taikinan rippeet ja muotoile niistä uusi tasainen levy. Tee näin uudestaan kunnes koko taikina on käytetty.

Siirrä skonssit uunipellille, (ripottele niiden päälle vähän jauhoja) ja paista ne uunin keskiosassa noin 10-15 minuuttia, tai kunnes ne ovat kohonneet ja paistuneet kullanruskeiksi. Taikina riittää 10-18 pieneen skonssiin, eli noin yhteen pellilliseen.

Skonssit ovat parhaimmillaan vastaleivottuina. Niissä ei ole juuri lainkaan sitkoa, joten ne kuivettuvat parissa päivässä. Tykästyin skonsseihin koska ne muistuttavat paljon lapsuuteni herkkua, hillopullia. Skonssi siis halkaistaan, pohjan päälle levitetään hilloa ja hyytynyttä kermaa ja painetaan “kansi” päälle. Englantilaiset kiistelevät alituiseen siitä tuleeko hillo levittää kerman alle vai päälle. Skonssien kanssa nautittava hillo on vapaavalintainen mutta Englannissa useinmiten se on mansikkahilloa tai vadelmahilloa. Ja jos hyytyneen kerman valmistaminen tuntuu liian aikaavievältä, voi sen toki korvata kermavaahdolla kuten minä tällä kertaa tein. Maku ja koostumus tosin on erilainen.

inenglish

I think I promised couple years ago at Christmas, when I got the Downton Abbey book as a prezzie, to make posts about the recipes in the book. I thought I’d start from the easy ones and what easier than scones for cream tea. I have made them already couple times, but always forgot to post about them. But let’s start with something even easier to make. I was rather surprised to hear that clotted cream is easy to make at home. Here in Finland you can’t buy clotted cream, so only way to get it is to make it yourself. I found the recipe online:

Clotted cream
2-3 cartons of cream (not ultra pasteurized) or
4-6 deciliters of raw cream directly from the farm

Pour cream into high edged oven dish, cover with lid. Heat oven to 82-82 Celcius and put cream in for 8-12 hours. Allow to set without stirring. Then allow to cool down in room temperature without breaking the skin. After it’s cooled down, put in fridge for another 8 hours. When it’s set you can peel the clotted cream into a glass jar. Liquid cream on the bottom you can use for cooking or baking. Store clotted cream 3-4 days at most.

I think clotted cream is best on scones, but you can also use it for cooking. Add it to potato mash or omelet. Spread ontop of toast or use to replace ice cream or whipped cream on your dessert. But, while the clotted cream is setting in the fridge, you can make scones. There are plentitude of good scone recipes online. However they are often using self-raising flours, which are not available here in Finland. This recipe is adjusted for finnish non-raising flour, but feel free to replace that and baking powder with self-raising flour. You can also add raisins, dried berries, splash of lemon juice or other flavourings like cinnamon. However, as far as I understand, this plain recipe is the most traditional one.

Scones
7 dl of wheat flour
2 tea spoons of  baking powder
(1/3 tea spoon of salt)
100 g butter, room temperature
4 table spoons of  sugar
2,5 dl of milk

Preheat oven into 225-230 degrees.
Mix flour, baking powder and salt in a bowl. Use your fingers to rub in the butter, continue until crumb-like consistency. Mix in the sugar. Add milk while stirring with wooden fork or your hand. Dough should be quite soft and little sticky. Add little bit of flour or milk if needed. Handle the dough as little as possible.

Flour your hands and place the dough on floured table. Tap or roll into about 2 cm (about an inch) thick sheet of dough. Take your round pastry mold and cut as many scones as you can. You can also use cup or drinking glass as a mold. Collect the rest of the dough, make another ball and roll it into sheet again. Repeat as long as all dough is used.

Put your scones on to the oven pan (floured or with baking sheet), sprinkle some flour ontop and bake in the middle of the oven about 10-15 minutes or as long as they have raised and are golden brown. There is enough for about 10-18 little scones, basically enough for one baking pan.

Scones are best freshly baked. They dry rather quick, so it’s best to eat them soon after baking. I like scones because they are similar to my childhood treats, jam buns. So you cut the scone in half, spread some jam and clotted cream on the bottom half, place the top half on it and that’s it. Use jam of your liking, allthough in England it’s most often strawberry or raspberry. They also have this ongoing argument is the jam supposed to be under or ontop of the cream. If clotted cream is too timeconsuming for you, you can replace it with whipped cream. Allthough flavour and texture is quite different.

In Finland (and Sweden) we have this traditional treat called “Laskiaispulla”, which is basically soft sweet bun, cut in half and filled with either almond paste or fruit jam and topped with whipped cream. It is served once a year during the time just before Eastern lent, especially on Shrove Tuesday. Tradition came to Finland from Sweden in the 1950’s. Scones are very similar to the Laskiaispulla, so this is the perfect time to make them too.

5 people like this post.