Hei hei Huhtikuu / Bye bye April

Miten musta taas tuntuu, että aika vaan häviää jonnekin. Yhtäkkiä huomaa että oho, kokonainen kuukausi lensi ohi niin ettei oikein huomannutkaan. Minä olen silmä kovana vahdannut puutarhaa että mitä sieltä nousee ja lähes päivittäin käynyt tarkistamassa näkyykö mitään. Niistä tarkemmin omassa postauksessaan. Balettikausi loppui vähän kuin seinään, missasin viimeisen viikon tunnit kun olin migreenissä, voihan vinetto! Toukokuulle olisi ollut vielä kuukauden mittainen kevätkurssi, mutta missasin senkin ilmoittautumisen ja sitten se olikin jo täynnä. Lupaan ja vannon taas (kuten joka kevät) että teen kotona kesällä balettitreeniä. Voitte sitten potkia mua ahterille kuukauden päästä, että tekemään niitä releveitä ja echappeita kun on taas mennyt kuukausi tekemättä yhtään mitään balettiin liittyvää.

Muutoin huhtikuussa ehdittiin ihmetellä pääsiäistä, juhlia 1700-luvun tanssiaisissa, käydä kampaajalla ja kauhistella kelejä. Lisäksi blogiin on pelmahtanut uutuus: oikean reunan histel-tapahtumien kalenteri-linkki. Omenanpoimintakuvaa (kuvannut Teemu Laukkarinen) klikkaamalla pääset tapahtumakalenteriin jossa on listattuna ainakin kotimaiset historian elävöitykseen liittyvät tapahtumat. Ihan kaikkia sieltä ei vielä löydy, mutta lisäillään pikkuhiljaa. Toukokuussa aion viritellä lavakauluskasvimaan kuntoon (kauhulla kyllä odotan huomiselle luvattua räntäsadetta). Kaveri on luvannut luovuttaa oman raparperinsa minulle, sitä varten pitäisi pikimiten perustaa kasvupaikka. Eipä tässä kai sitten muuta. Jatkakaa.

Maaliskuun instagramit jäivät näköjään postaamatta, joten otetaan ne tähän samaan syssyyn.

Again I feel that the time is just vanishing away. Suddenly I notice that, oops, a whole month just flew by and I barely noticed. I have been keeping my eye on the garden. I am eager to know what grows and I check it pretty much daily. I will make proper post just about that later. Ballet season finished quite suddenly, I missed the lessons on last week of the season because of migrain, darn it! There would have been one month long Spring class for May, but I missed the signing in too, and then it was already full. I swear and promise (like I do every  Spring) that I will do home ballet workout during the break. You may kick my lazy arse next month, when I haven’t done any releves or echappes or anything even remotely ballet related.

Otherwise April was pretty much about Easter, 1700’s ball, hairdressers appointment and constantly changing weather. But behold! There is new addition to the blog: living history event calendar on the right hand side. By clicking the apple picking photo (by Teemu Laukkarinen) you can see Finnish living history related events, more will be added as the info appears. During May I was planning on start my vegetable garden (but they have forecasted sleet for tomorrow!). Friend said I could get her rhubarb, so I have to make the base for that. I suppose that’s all. Continue.

I forgot to post March Instagram, so let’s have that here too.

MAALISKUU / MARCH
1. Kotibalettia / 2. Puutarhaunelmia
3. Hyvää ruokaa / 4. Juustokakkua

1. Home ballet / 2. Garden dreams
3. Good food / 4. Cheese cake

HUHTIKUU / APRIL
1. Piristävät narsissit / 2. Mauri Kunnaksen nimmari, jee!
3. Aurinkoiset aamut / 4. Pääsiäinen
5. Taidetta koteihin / 6. Luontoäidin kepponen

1. Cheerfull daffodils / 2. Mauri Kunnas autograph,  yay!
3. Sunny mornings / 4. Easter
5. Artsy / 6. Mother Natures trick or treat

 

2 people like this post.

Huhtikuun linkkikimara / April link roundup

Huhtikuussa internet tarjoili tällaisen pläjäyksen.

This is what the interwebs offered in April.

 

Nukketehdas / Doll factory
Mikähän siinä on että irtonaiset nukkien osat ovat vähän creepyjä? Vai mitä sanotte näistä mustavalkokuvista jotka on otettu nukketehtaassa…
What is it that loose doll parts are always a bit creepy? Or what do you think about these black and white photos taken in a doll factory…

Jazztytön nukkekoti / Jazz girls doll house
Nukketeema jatkuu. Tiesittekö että mykkäfilmien tähti Colleen Moore rakennutti kultakautenaan hämmästyttävän nukkekodin? Sen rakentamiseen on käytetty aitoa jadea, norsunluuta, kultaa ja timantteja. Sisustuksesta löytyy mm. käsinkirjoitettuja kirjoja, miniatyyrimaalauksia ja aitoja antiikkiesineitä, kuten noin 2000 vuotta vanha egyptiläinen kajal-astia. Nukkelinnassa on toimiva sähkövalaistus ja juokseva vesi kylpyhuoneessa. Sen rakentaminen maksoi nykyrahassa noin 7 miljoonaa dollaria. Maailman kallein nukkekoti kenties? Nukkekoti on ollut 40-luvun lopusta lähtien esillä Chicagon tiede- ja teollisuusmuseossa.
Continuing with doll theme. Did you knew that silent movie star Colleen Moore had amazing dollhouse built, during her golden time? Real jade, gold, ivory and diamonds have used for making it. Interior includes handwritten books, miniature paintings and real antique items, like about 2000 years old Egyption kohl jar. Doll castle has working electricity and running water in the bathroom. Building it cost about 7 million dollars in modern money. Is this perhaps the worlds most expensive doll house? It has been on display at Chicago Museum of Science and Industry since late 40’s.

Kakkukukkia / Cake flowers
Se on kakku! Eikun kukka! Eikun…häh? Hämmästyttävän aidon näköisiä kakkukoristeita Jakartalta. Lisää kuvia Ivenoven omalla instagram-tilillä.
It’s a cake! I mean it’s a flower! I mean…what? Amazingly lifelike cake decorations from Jakarta. More photos at Ivenoven’s own Instagram.

Library of Congress
Maailman suurin kirjasto, USA:n kansalliskirjasto, Library of Congress, ylläpitää valtavaa lähes 30 000 valokuvan Flickr-arkistoa. Digitoitu arkisto sisältää kuvia 1800-luvulta lähtien ja sitä päivitetään säännöllisesti. Kirjastossa on yhteensä 14 miljoonaa printti- tai valokuvaa, joista digitoituja on noin miljoona. Flickrissä niistä siis vain murto-osa. Kuvissa esiintyy kaikenlaisia ihmisiä sotilaista urheilijoihin, julkkiksista tavallisiin ihmisiin. Ne käsittelevät monenlaisia aiheita harrasteista nähtävyyksiin ja ammatteihin ja ovat kiinnostavaa tutkittavaa kaikille historiasta ja vanhoista valokuvista kiinnostuneille.
Worlds largest libabary, the national library of US, Library of Congress, maintains huge Flickr-archive, including almost 30 000 photos. Digitized archive includes photos from 1800’s and is updated regularly. Library of Congress has about 14 million prints and photos, of which about 1 million is also in digital catalogs. So Flickr only holds a fraction of the whole archive. Photos show people from soldiers to athletes, celebrities and ordinary people. They show hobbies, professions, sightseeing places, all forms of life and are interesting things to study for all who are interested in history or old photos.

Kuninkaallisten vessabisnekset / Royal loo business
Englannin kuningashuoneen tavoitelluin homma: kuninkaallisen takapuolen pyyhkijä. Tai hienommin sanottuna “Groom of the Stool”. Tähän arvostetuimpaan hommaan valittiin kuninkaan luotetuin henkilö, yleensä herttua tai joku muu korkea-arvoinen aatelinen. Hänen tärkein tehtävänsä oli tarkkailla kuninkaan suoliston toimintaa, mahdollisesti antaa dieettineuvoja ja niin… pyyhkiä kuninkaallinen ahteri toimituksen jälkeen. Koska tässä luottotehtävässä pääsi lähimmäksi kuningasta itseään, duuni oli erittäin haluttu ja siitä oli mahdollista edetä vaikkapa pääministeriksi tai muihin vaikutusvaltaisiin tehtäviin.
Most coveted job in the court of England: wiper of the Royal behind. Or as they like to put it “Groom of the Stool”. This highly valued job was appointed to the most trusted friend of the King, usually a Duke or other high ranking member of the Royal court. His most important job was to monitor the bowel movements, to help with King’s diet and of course… well, wipe the Royal arse after the business. On this job it was possible to get the closest to the King, so it was very much desired task. Doing that was also stepping stone for more influential jobs like prime minister or such. 

 

1 person likes this post.

Rohkelikon koulupuku / Gryffindor uniform

Nyt kun olen saanut taas uutta intoa postaamiseen rykäisempä alta pois myös tämän jo pitkään suunnitellun cosplay-postauksen. Maaliskuussa Tampere Kuplii-sarjakuvatapahtumassa yleisökin pääsi toteuttamaan itseään monenlaisten asujen muodossa. Usein cosplay mielletään varsinkin täällä Suomessa nuorten ja lasten hommaksi, mutta mielestäni ihan yhtä hyvin aikuiset voivat sitä harrastaa. Jos termi on jollekulle outo niin cosplay tulee sanoista “costume play” ja se tarkoittaa pukeutumista fiktiivisen hahmon asuun. Suosituimpia tapoja on kopioida hahmon asu niin tarkasti kuin mahdollista, mutta yhtä hyvin cosplay-asun voi toteuttaa muullakin tyylillä. Hahmon asusta voi tehdä vaikka historiallisen version, steampunkversion tai vaihtaa hahmon sukupuoli ja tehdä asu sen mukaan. Suosittuja hahmoja ovat perinteisesti tietokone- ja konsolipelihahmot, sarjakuva- ja animaatiohahmot  ja etenkin japanilaisen sarjakuvan ja animaation hahmot, onhan itse termi “cosplay” kotoisin Japanista. Mukaan ovat kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa tulleet myös leffojen ja tv-sarjojen hahmot, joista suosituimpia yleensä ovat fantasia- ja scifiteemaiset hahmot.

Itselläni ei vielä montaa cosplay-asua ole, sillä niidenkin tekeminen on työlästä jos sattuu olemaan perfektionisti kuten minä. Oikeastaan ensimmäinen ja tähän asti ainut valmis asuni on ollut Star Trekin alkuperäissarjan mukaan tehty asu. Siksi ajattelinkin että jospa menisi kerrankin siitä missä aita on matalin. Harry Potterin maailma on suosittu myös cossaajien keskuudessa ja niinpä erilaisia Tylypahkan kouluasuja vilahteleekin tapahtumissa tuon tuosta. Ajattelin että no siinäpä on verrattain helppo asu toteuttaa, tarvitaan vain vähän neulelankaa. Leffoissa näkyvässä osassa kun ovat velhokoulun uniformujen värikkäät huivit. Tosin käsittääkseni kirjoissa (joita en ole lukenut) koulupuku on pelkkä musta, hihallinen viitta. Velhokoulun oppilaat jaetaan neljään tupaan joista kullakin on omat tunnuksensa ja värinsä. Tottakai nälkä kasvaa syödessä. Päätin täydentää asuani brodyyrimerkillä ja tupasolmiolla. Ne löytyivät edullisesti eBaystä. Vaan mistä löytää koulupuvuksi sopiva harmaa neule ja vekkihame?

Kuvittelin, että kyllähän nyt joku harmaa perusneule ja vekkihame on ihan helppo löytää kirppiksiltä. Niitähän pyörii siellä jatkuvasti. No eipä vaan pyörinyt kun minä yritin niitä löytää. Lopulta parhaaksi metsästysmaaksi harmaalle v-aukkoiselle neuleelle osoittautuivat hyväntekeväisyyskirppisten miestenosastot. Maksoin omastani 1,50 €. Perusneuleen helmaan kirjailin Rohkelikko-tuvan värein raidat. Harmaata vekkihametta en tähän hätään löytänyt, joten jouduin tyytymään kaapissani jo majailevaan mustaan vekkihameeseen. Myöhemmin varmaankin teen oikeanlaisen hameen kunhan löydän sopivan väristä harmaata kangasta. Asulle tuli hintaa neulelankoineen noin 25 €. Että edullisestikin voi tehdä cosplay-asun kun mielikuvitusta riittää. Tosin eihän tällä nyt ihan samoissa sarjoissa painita kuin Kupliin cosplay-kisan voittajat, mutta riittää itselle hauskanpitoon.

Now when I got my posting mojo back, I would like to start sorting my delayed post with this overdue cosplay post. Tampere Kuplii comic con in March was the opportunity to express yourself via cosplay. Usually cosplay is considered atleast here in Finland to be something only teenagers and kids do. I think adults are equally allowed to, and they definitely should do it too. If you are not familiar with the term, it comes from words costume play and it means that you can wear outfit of any fictional character. Most common way to do it, is to copy any outfit as well as you can, but you can do it different ways too. You could make historical version, or steampunk version or swap the gender and make the costume accordingly. Most popular characters are the ones from computer and console games, cartoons, animations and of course from Japanese comics and anime. After all the term “cosplay” does come from Japan. However very early on people also started cosplaying characters from movies and tv-series.

I don’t have many cosplay outfits yet, because making them is time consuming, especially if you are perfectionist like me. Actually my first and only costume so far has been one from the Star Trek: original series. That’s why I thought that I should so something really easy for once. World of Harry Potter is very popular amongst cosplayers and you can see loads of various Hogwarts uniforms in most events. I thought, well that’s an easy outfit to make, all I need is some knitting yarn. After all, colourfull Hogwarts scarfs are very visible in all Harry Potter movies. Allthough as I understand, in the books (which I haven’t read) the uniform is just black cape with sleeves. Wizard school students are sorted in four different houses and dressed accordingly on specific colours and crests. Of course I got more greedy the further I got. I decided to add proper Gryffindor tie and crest to my outfit. I found them easily and very affordably online. But where to find proper gray jumper and pleated skirt?

I thought that it would be easy to find gray basic jumper and skirt. I see them on flea markets all the time. Well didn’t see them when I would have wanted them. Finally the most productive place for gray v-neck jumper was men’s section at charity shop. I payed 1,50 € for mine. I revamped the jumper by embroidering the hem with Gryffindor colours. I could not find suitable gray pleat skirt, so I had to go with black pleat skirt I already had in my wardrobe. I’m probably going to make the actual skirt later when I can find fabric with correct colour. The cost of whole outfit with knitting yarns was about 25 €. So if you really want, you can make very affordable cosplay outfit. Allthough it doesn’t exactly compete in the same league with the winners of event cosplay competition, but it’s enough for me for having fun.

Tampere Kuplii-tapahtuman cosplaykisan osallistujat. /
Participants on the Tampere Kuplii cosplay competition.

Cosplaykisan finalisti-hahmot: Kylo Ren, Reaper, Queen Himico,  Paladiini,
Maagi, Dr Strange, Elsa, Connor Kenway, Harley Quinn & Kaecilius  /
Cosplay competition finalist characters: Kylo Ren, Reaper, Queen Himico, Paladin,
Mage, Dr Strange, Elsa, Connor Kenway, Harley Quinn & Kaecilius

Rohkelikko-merkkini ei ehtinyt saapua ennen tapahtumaa. /
My Gryffindor crest didn’t arrive before the event. 

Rohkelikko uniformun referenssikuva IMDB: copyright Warner Bros & J.K.R. /
Gryffindor uniform reference photo IMDB: copyright Warner Bros & J.K.R.

Asukuvat Nora Juuseja / Oufit photos by Nora Juusela

“Hetki, tarkistan muistiinpanoista!” /
“Let me check my notes!”

7 people like this post.

Masquerade Ball: Mock funeral party a la French revolution

Pariisi, 17. Lokakuuta, 1793

Minulla on surullisia uutisia, rakas ystäväni. Tilanne täällä rakkaassa Ranskassamme on kääntynyt kammottavaksi, enkä tiedä tavoittaako tämä viesti sinua ennen kuin on myöhäistä. Minä ja muutama ystäväni olemme onnistuneet piilottelemaan nationalisteilta jo hyvän tovin. Olemme kulkeneet julkisilla paikoilla vain vähän, käyttäneet valeasuja ja jopa häpäisseet syntyperämme pukeutumalla vallankumouksen väreihin pelastaaksemme kaulamme. Teloitukset ovat nykyään lähes jokapäiväisiä ja kaduilla liikkuminen on muutenkin vaarallista. Pelkään että joudumme pian pakenemaan maasta.

Lienet jo saanut tiedon kuninkaamme tammikuisesta kuolemasta. Eilen jouduimme todistamaan miten suloinen kuningattaremme Marie Antoinette sai kohdata Madame la Guillotinen kuolettavan suudelman. Teloitus oli kammottava, mutta Marie pysytteli arvokkaana loppuun saakka. Hänen kunniakseen minä ja muut rojalisti-ystäväni järjestimme illalla valehautajaiset, joissa muistelimme kuningasparin rohkeutta ja iloitsimme siitä että olemme sentään itse vielä hengissä.

Huvittelimme leikkaamalla siluetteja ja pelaamalla Cuccu’a. Pikkugiljotiinilla katkoimme päät porkkanoilta. Ruokapöydässä kaikki ruuat olivat teeman mukaisesti mustia tai punaisia. Emme kuitenkaan tarjoilleet ruokia ruumisarkun kannelta, vaikka sekin on kuulemma suosittua rojalistien juhlissa. Muutamat ystävistäni olivat sitoneet kaulaansa punaisen nauhan, symboloimaan sitä että he olivat toistaiseksi pelastuneet giljotiinilta. Lopuksi tanssimme kuin jokainen tanssi olisi viimeisemme.

Niin rakas ystäväni, elämme kauhujen päiviä. Toivon että elämäni lanka ei katkea Madame Giljotiinin syleilyssä, vaan että voimme vielä yhdessä kilistää maljan terveydeksemme.

Ystäväsi
R

In Paris, 17th of October, 1793

I have sad news, my dear friend. Situation here in our beloved France has turned into horror, and I’m not sure if you receive this message before it is too late. Me and some of my friends have managed to hide from the Nationalists for quite some time now. We haven’t gone out to the public very much, we have used disguise and even disgraced our blood and heritage by wearing the colours of revolution, to save our necks. Executions are now almost daily and going outside is very dangerous. I’m afraid we might have to flee the country soon.

I assume you have, by now, received the news about the death of our King in January. Yesterday we were forced to witness how our sweet Queen Marie Antoinette had to encounter the deadly kiss of Madame la Guillotine. Execution was horrible, but Marie stayed graceful and dignified till the end. In the evening me and my other Royalist friends arranged mock funeral party, to honour the courage of our King and Queen and celebrated the fact we are still alive.

We amused ourselves by cutting silhouettes and by playing Cuckoo. With the little guillotine we chopped the heads of carrots. Every food at the table was either black or red, according to the theme. However we didn’t serve the food from the top of a coffin, even though it seems quite popular these days at Royalist parties. Some of my friends were wearing red ribbon on their necks, to symbolise the fact they have been safe from the guillotine, atleast for now. Finally we danced like every dance was our last.

Yes my dear friend, we are living horrid times. I hope that the thread of my life is not cut by the embrace of Madame la Guillotine, but we can once more raise glasses together for our health.

Your friend
R

“Pilkkasimme nationalisteja nauttimalla alkupalaksi köyhien ruokaa.” /
“We mocked the Nationalists by having poor people’s food for starter.”

Tunnistatteko rouvan etualalla? /
Do you recognise the lady in front?

Ludwig XVI menettää kohta päänsä. /
Louis XVI is about to loose his head. 

“Seurasimme teloitusta kauhusta kankeina. ” /
“We watched the execution horrified.”

“Jotkut meistä ovat joutuneet häpäisemään syntyperämme pukeutumalla
vallankumouksen väreihin vain pelastaaksemme nahkamme!” /
“Some of us have been forced to disgrace our blood and heritage by
wearing the Revolutionary colours just to save our lives!”

“Teloituksien jälkeen Nationalistit jakavat propagandalehtisiä joita mekin
olemme 
joutuneet vasten tahtoamme levittämään. ” /
“After the executions Nationalists are handing out propaganda,
which we also
have been forced to spread out.”

“Nostamme maljan Ludwigin ja Marien muistolle!” /
“We raise our glasses for the memory of Louis and Marie!”

“Mustat ja punaiset ruuat symboloivat kuningasparimme veristä kuolemaa.” /
“Black and red food symbolizes the bloody deaths of our King and Queen.”

Lopuksi tanssia tanssimestarin ohjeistamana. /
And then some dancing with the guidance of our dance master.

 “Rankkaa tämä vallankumous!” /
“Revolution is so tiring!”

Asukuvista ja bonuskuvasta kiitos Nora Juuselalle./
Outfit photos and bonus photo by Nora Juusela.

6 people like this post.

Haiseva ja äänekäs kevät / Loud and stinky spring

Puutarhasta päivää! Aamuisin ulos astuessa ilman täyttää lähes korvia huumaava lintujen laulu. Yli 20 kaupungissa asutun vuoden jälkeen olin unohtanut miltä kuulostaa kevät maalla. Kun on kuunnellut viimeiset vuodet ruuhkabussien melua ja hälytysajoneuvojen ulvontaa (kyllä, edellisen kotimme naapurissamme sijaitsi paloasema) tämä on ehkä hienoinen kulttuurishokki jopa. Kyllä niitä autoja täälläkin kuuluu, mutta toistaiseksi lintujen laulu vie desibeleissä voiton.

Takapihamme näyttää kirkkaassa kevätvalossa jokseenkin ankealta juuri nyt. Palmusunnuntain auringossa kävin kuopsuttelemaan maata. Edellisen asukkaan jäljiltä oli saldona useampi kourallinen muoviroskaa, josta suurin osa nippusiteitä ja koiran leluja (niitä löytyy koko ajan lisää). Lisäksi takapihalle oli jätetty haiseva yllätys: puoli ämpärillistä biopusseihin käärittyä koiranpa_eikun siis koiran jätöksiä, kuorrutettuna kasalla koiran leluja. Muutenkaan takapihallemme ei ole odotettavissa mitään Kaunein puutarha-palkintoja. Nurmikko on jätetty leikkaamatta jo jonkin aikaa ennen talven tuloa. Siellä täällä on valtavia tuppaita tai kaljuja kohtia joissa ei kasva mitään. Muistona leikkivistä lapsista on sammaloituva hiekkalaatikko. Pihalaatoitus on rikkoutunut ja ripoteltu sinne ja tänne.

Kukkapenkistä löytyy myös kuoppia joista arvatenkin on kaivettu ylös jotain. Etupihan kukkapenkissä ei kasva juuri muuta kuin rikkaruohoa. Takapihan seinustan kukkapenkissä on villiintyneitä liljoja ja iriksiä sekä scillaa (idänsinililjaa). Osa sipuleista on lähes kiinni betoniperustuksessa. Muutenkin kukkapenkit ovat aivan liian lähellä rakennuksen seinää. Pihan perällä olevassa kukkapenkissä on vuorenkilven peitossa jokin puun kanto jossa on vanhoja versoja. Muutoin penkissä näyttää olevan enimmäkseen tyhjää tai rikkaruohoja. Pihan toisella reunalla nurmikon on valloittanut maahumala. Vaikka piha on pieni, hommaa riittää ihan vaikka muille jakaa. Haluaisin kirsikkapuun, ruusupensaan, pionin, hortensian, kuunliljoja (äidiltä ehkä liikenee?), köynnöskasveja portin molemmin puolin ja hyötykasvitarhan lavakaulukseen (lavakaulukset on jo hankittu). Kaikki nämä eivät varmastikaan ole toteutettavissa (ainakaan nyt heti jo pelkästään rajallisen budjetinkin vuoksi), vaikka haaveilla toki voi. Kaikki ideat otetaan kiitollisena vastaan! Jonkin verran niitä sainkin jo edelliseen puutarhapostaukseeniOlemme kasvuvyöhykkeellä III. Myöskin kasvipistokkaat ovat tervetulleita.

Garden greetings! In the morning, when going out, you can hear almost stunningly loud concert of birds. After living over 20 years in the city, I had forgotten what the Spring is like in the countryside. Listening past years the noise from traffic and sirens (yes, our previous home had a fire station as a neighbour) this is almost a slight cultural shock. There are still sounds of traffic here, but so far the birds have won on decibels.

In the bright Spring light, our backyard looks quite miserable right now. On Palm sunday I did some maintenance there. Previous tenant left it quite badly shape. I found several handfuls of plastic rubbish, mostly cable ties and pet toys (and I still keep finding more). Also we found stinking surprise: half a bucket of dog s_ I mean dog excrement, wrapped in bio bags, under a pile of dog toys. In any way, there won’t be any Garden Awards coming our way. Lawn hasn’t been moved for months before the Winter. There is huge lumps and bald spots here and there. Memento from playing children is a mossy sandbox. Concrete garden tiles have gone broken and dropped randomly where ever.

Flower beds have holes, assumably something has been dug up. Front yard flower bed doesn’t have anything except some weeds. Backyard flower bed has lilies, irises and scilla gone wild. Some of the bulbs are pretty much touching the concrete base of the house. Flower beds are way too close to the building. Flower bed on the back of the garden seems to have some sort of tree stump, covered with bergenia. Besides that and some other flower, this bed seems to only have weeds and bald spots. On one side of the yard, lawn is covered by ground-ivy. Even though yard is very small, there is tons of work to do. I would like to have cherry tree, rose bush, peony, hydrangea, plantain lilies (mom might be able to donate some?), some vines or similar climbing plants around the gate and small vegetable garden (we already have the pallet boxes for raised vegetable beds). Some of these plans are probably not doable (atleast not right now, and not just due to very limited budget), but one can dream.  All ideas and tips are welcome! Some ideas I already got for my previous garden post. We are on the plant hardiness zone 3.

Maahumala valtaa alaa. Kuulin että tästä saa ihan kivan amppelikasvin kun 
tuuppaa maasta revityt versot amppeliruukkuun kasvamaan. /
Ground ivy spreading around. I heard that it’s quite nice plant for hanging pots.
When pulling it out from the ground, just poke them into a pot and let them grow. 

Mysteerinen pikkukanto aidan seinustalla. /
Mysterious little stump next to the fence. 

Idänsinililja kukkii jo. /
Scilla blooming. 

Tämän kasan keräämisen jälkeen on löytynyt vielä lisää muoviroskaa… /
After we collected this pile, we have found even more plastic rubbish…

…tältä alueelta! Tässä kuvassa näkyy lähes koko piha. Hiekkalaatikon kulma
näkyy alareunassa. Selkäni taa jää oikeastaan vain autokatoksen seinä.
Vasemmalla on kuvan ulkopuolelle jäävä kukkapenkki. /
…from this area! This photo shows almost the whole yard. Bottom left
shows the corner of the sand box. Behind my back is pretty much just the car park
wall. On the left, not visible in the photo is another flower bed. 

Ja se kukkapenkki näkyy tässä. Etualalla autokatoksesta (oletettavasti, koska
sitä ei ole missään muualla kuin tässä) pihaan  valunutta karkeaa sepeliä. /

And that flowerbed you can see here. At the front you can see
rubble which as come to our side from the car shed (assumably because this
is the only area where we have it on our yard). 

Penkin keskellä on vuorenkilven (josta en kamalasti pidä) peittämä kanto jossa
vanhoja versoja.  Ei yhtään käsitystä mikä puu on kyseessä. /
In the middle of that there is another stump, covered with bergenia (which I
don’t really like much). We got no idea what tree that might be. 

Seinustan perennapenkissä on tyhjää. Nurkassa joku lilja, keskellä iriksiä ja
idänsinililjat. Keskellä näkyvässä irtomöykyssä on jotain, mutta elonmerkkejä
ei ole näkynyt. Ovat ehkä kuolleet talven aikana koska möykky nököttää
irtonaisena kukkapenkin päällä. /
There’s empty space on this perennial flower bed. Unidentified lily in the corner
and 
some irises and scilla in the middle. There is something on the big lump 
in the middle, but there seems no life signs yet. Perhaps they have all died
during the winter, because that is literally loose lump on top of the ground. 

Tämä on tunnistettu suikeroalpiksi. Se näyttäisi kasvavan toisen aidan alla. /
This has been identified as creeping jenny. It seems to grow under a fence. 

Nokkosia ja jotain tuntematonta vaaleanvihreää. /
Stinging nettle and some myserious light green growth. 

Kuten näette, kukat ovat aivan liian lähellä seinää. Aion siirtää näitä kauemmas 
seinästä mutta en oikein tiedä että missä vaiheessa se pitäisi tehdä. /
As you can see, flowers are way too close to the wall. I am going to move them
further from the wall, but I don’t really know when I should do it. 

Etupihan kukkapenkki kuvattu noin kuukausi sitten kun vielä oli lunta.
Mutta ei siinä edelleenkään kasva mitään, paria rikkaruohoa lukuunottamatta. 
Ja tämäkin on aivan liian lähellä seinää. /
Front yard flower bed is photographed about a month ago when we still
had snow. But there is still nothing growing there, except perhaps couple
weeds. And this is way too close to the wall aswell. 

2 people like this post.

Pyöräkuva #7 / Bike photo #7

Ihan tähän alkuun haluan erikseen kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita lukijoitani! Kiitos! Olen aivan ällikällä lyöty. Olen todellakin kärsinyt koko kevään inspiraatiokadosta. Se on vain pahentunut kun olen tyhmyyttäni kuvitellut ettei ketään enää kiinnosta nämä mun postaukset. Ihanista kommenteista sain uutta virtaa jatkaa tätä hommaa! Ymmärrän että kommentointi on hankalaa ja jopa mahdotonta kun blogia lukee mobiililaitteilla tai appsien kautta.  Jos voin jotenkin parantaa blogin luettavuutta ja kommentointimahdollisuuksia niin vinkatkaa toki.

Ja olkaa huoletta, en minä mihinkään ole menossa enkä myöskään lopettamassa blogia. Postausideota on kasapäin ja postausluonnoksiakin on parikymmentä odottamassa valmistumista. Inspiraatio niiden valmiiksi kirjoittamiseen vain on ollut kadoksissa. Kuten edellisessä postauksessa totesin, en halua lopettaa blogia enkä sellaista ole vakavasti harkinnutkaan ikinä. Lähinnä pelkään sitä, että lukijat lakkaavat viihtymästä ja sitten bloggailen täällä keskenäni (alkuaikoina se ei niin haitannut, mutta nyt tilanne on toinen). Statistiikka kun ei kerro että lukiko kävijä oikeasti postauksen ja pitikö hän siitä vai oliko se hänestä täyttä tuubaa. Tiedän että te olette siellä, mutta joskus on kiva saada myös ihan oikeaa palautetta, olipa se sitten tykkäyksiä tai kahden sanan viesti. Vaikka yritänkin pitää sisällön monipuolisena kuten tähänkin asti, niin postausten suosio saattaa vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudessa julkaisen. Siksi kannattaa ainakin joskus reagoida omiin suosikkipostauksiin jollakin tavalla.

Sitten itse asiaan. Huhtikuun pyöräkuva on ehkä yksi hauskimmista omistamistani. Kuva on aivan minikokoinen. Printtialan koko on vain 3 x 3,5 cm. Sitä saa tutkia ihan suurennuslasin kanssa. Skannattuna kuitenkin sain sen suurennettua blogia varten. Kuvan reunat on koristeleikattu. Kuvassa oikealla oleva mies ehkä asentaa rengasta polkupyörään kivikkoisella pihalla. Vasemmalla oleva mies taas soittaa viulua. Ilman paitaa! Kokoelmistani löytyy kyllä outoja kuvia, mutta tämä on ehkä sieltä omituisimmasta päästä ja herättää joukon kysymyksiä. Miksi viulunsoittaja poseeraa samassa kuvassa polkupyöräfiksaajan kanssa? Miksi hän on ilman paitaa? Miksi? Kuvassa ei ole merkintöjä ja sen ottoajankohtaakin voimme vain arvailla. Housujen lahkeenleveydestä päätellen puhutaan kuitenkin mahdollisesti 30- tai 40-luvuista.

First of all, I want to especially thank all readers who commented my previous post! Thank you! I am gobsmacked! I have been suffering lack of inspiration whole Spring. It got worse when I stupidly thought no-one is interested in my ramblings anymore. Now your lovely comments gave me more energy and inspiration to continue. I do understand that it’s difficult, or impossible even, to comment with mobile devices and via apps. If there is any way I can improve the blog interface or ability to comment, please let me know!

And don’t worry, I’m not going anywhere or quitting the blog. I have loads of ideas for posts and about 20 drafts waiting to be finished. I just haven’t had the inspiration to finish them. Like I said before, I don’t want to quit my blog and I have never seriously contemplated on that. My fear is that readers stop finding interesting stuff to read here and after that I’m blogging just to myself  (it didn’t bother me in the beginning, now situation is different). Statistics doesn’t tell me if visitor actually read my post or did they like it or if it was utter shite . I know you are there, but sometimes it is inspiring to get actual feedback, even if it’s just a like, or two-word-message. Even though I try to keep posting various issues, the popularity of posts might affect on what I post about. That’s why it is worth reacting on atleast every now and then, to your favourite posts.

And then to the actual issue. My April bike photo is probably one of the silliest I have. It is, first of all, miniature size. Printed area is only 3 x 3,5 centimeters. So basically you need magnifying glass to look at it. Thankfully scanning made it possible to enlarge it for the blog. Photo edges are decoratively cut. Man on the right side is possibly putting tire on his bike, on very rocky yard. Man on the left, on the other hand, is playing violin. Topless! I have some quite odd photos in my collection, but this must be one of the oddest of them all. It raises all sort of questions. Why is the violin player posing with bike fixer? Why is he topless? Why? There is no markings on the photo and we can only make educated guesses when it was taken. If we can trust on the trouser leg width, it could be from 30’s or 40’s.

6 people like this post.

Blogata vai ei? / To blog or not?

Moi, muistatteko mua? Mä olen se tyyppi joka aina välillä kirjoittelee tänne blogiin. Sillä välin kun isäntä kokkaa meille pääsiäisateriaksi lampaankaretta minttukastikkeella, minä istun tässä ja yritän miettiä että mitä sitä kirjoittaisi. Postausideoita olisi, mutta jaksamista ja huvitusta kirjoittaa ei ole viimeaikoina kamalasti löytynyt. Olen viimeaikoina miettinyt sitäkin, että onko koko bloggaushomma häviämässä? Onko mitään järkeä ylläpitää kuolevaa dinosaurusta? Jonkin aikaa on jo puhuttu siellä ja täällä, että blogit ovat kuolemassa. Ihmiset ovat siirtymässä ja jo siirtyneetkin nopeampiin sosiaalisen median kanaviin: snapchattiin, twitteriin, instagramiin, youtubeen.

Oikeasti en haluaisi lopettaa bloggausta koska rakastan tätä hommaa. Tässä on kumminkin yksi perustavanlaatuinen ongelma. Kaipaan vuorovaikutusta. Blogin alkuaikoina kun bloggasin pääasiassa itselleni päiväkirjamaisesti, blogiin tuli ihan mukavasti kommentteja. Melkein jokaiseen postaukseen enemmän kuin yksi tai kaksi. Niitä tuli säännöllisiltä lukijoilta ja bloggaavilta kavereilta. Nykyisin koen että blogi on muutakin kuin omaksi iloksi tehtyjä jaarituksia, mutta kommentointi rajoittuu lähinnä muutaman aktiivisen lukijan jättämiin viesteihin. Kiitos heille niistä, ne ovat kullanarvoisia ja pyrin vastaamaan jokaiseen! Suureen osaan postauksia ei tule yhtään kommenttia. Tiedän, tiedän. Syyllistyn itsekin siihen että blogeja lukiessa turhan usein on liian kiire kommentoimiseen, mutta yritän kuitenkin säännöllisesti jättää jonkun kommentin, vaikka en jokaiseen postaukseen kommentoikaan. Omasta kokemuksesta tiedän miten tärkeitä ne ovat.

Yritän tässä sanoa että en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En oikeasti ole aikonut lopettaa bloggausta, mutta sen mielekkyys tuntuu tällä hetkellä olevan pahasti kadoksissa. Moni seuraamani blogi on lopettanut viimeisen vuoden aikana ja pelkään sen olevan omankin blogini kohtalona. Haluaisinkin lukijoilta nyt jonkinlaista palautetta, viestiä siitä että tämä homma kannattaa ja etten tee tätä turhaan. Jos luet blogiani etkä muuten ehdi tai jaksa kommentoida niin kommentoi nyt edes tähän postaukseen että tiedän sinun olevan siellä verkon toisessa päässä ja odottavan postauksiani. Jos haluat voit kertoa millaisista postauksista pidät eniten, niin että osaan kehittää blogia lukijoiden toivomaan suuntaan. Kiitos!

Lämmintä Pääsiäistä ynnä aurinkoista kevättä!

Hiya, remember be? I’m the gal who writes to this blog every now and then. While hubby is cooking us awesome Easter meal of lamb and mint sauce, I am sitting here and trying to think what to write. I got loads of ideas for posts, but I haven’t really had the time nor energy to do anything about it. I have been thinking lately, is the whole blogging thing disappearing? Is there any point on trying to keep the dinosaur alive? There’s been messages here and there, saying that blogs are dying out. People are moving on to faster social media: snapchat, twitter, instagram, youtube. And have already done so too.

I don’t really want to stop blogging, because I love this. There is one significant problem though. I want interaction. In the early days of my blog, I was mainly doing it for myself, in a diary-like manner. Despite of that there was plenty of comments in my blog. In pretty much every post, more than one or two. They came from my regular readers and blogger friends. Now I feel that I don’t just blog for myself anymore, however commenting has gone down a lot. There are couple active readers who comment regularly. Thank you for those messages, they are treasured and worth of gold to me, and I always try to reply all of them! Many posts don’t get any comments at all. I know, I know. I do that myself too. When reading blogs I’m often too busy or lazy to comment, but atleast I try to do that regularly, if not on every single post I read. On my own experience I know they are important to bloggers!

I am trying to say here, that I don’t know what future brings. I am not planning on quitting blogging, but it just doesn’t feel very meaningful right now. Many blogs I read myself have quit during the past year. I’m afraid that will eventually be the destiny of my blog too. What I really would like right now, is some feedback from my readers. Message telling me that this is worth doing, that my blog is not useless thing to do. If you are reading my blog but don’t have time or energy to comment every post, atleast do it now. Leave the message so that I know you are there, on the other end of the network and are waiting for my posts. If you like, you can comment what kind of posts you enjoy the most, so that I can improve the posts better towards what people want to read. Thank you!

Have a very warm Easter and sunny Spring!

15 people like this post.

Maaliskuun linkkikimara / March link round up

Marraskuun linkkikimarassa fantasiaa ja maailman ihmeitä.

On the March link round up some fantasy and wonders of the world.

Merenneitojen kaupunki / Mermaid city
Floridassa, Yhdysvalloissa sijaitsee syvä luonnonlähde Weeki Wachee. 40-luvulla laivaston upseeri ja uimakouluttaja Newton Perry perusti sinne merenneito-teatterin, paikan jossa huipputreenatut ja luonnollisesti kauniit ammattisukeltajat esittivät yleisölle temppuja ja vedenalaista teatteria. 50-luvun lopulla tuotantoyhtiö ABC osti tämän vaatimattoman mutta erittäin suositun nähtävyyden ja rakennutti sinne huippukalliin 400-paikkaisen vedenalaisen teatterin. Ja edelleen merenneidot esittävät siellä temppujaan.
In Florida, United States is located natural spring of Weeki Wachee. To that very place, navy officer and swimming trainer Newton Perry founded a mermaid theater, a place where highly trained and naturally very beautiful professional divers perform tricks and underwater theater to the audience. In the late 50’s production company ABC bought this rather modest, but very popular attraction and built top of the range 400-seat underwater theater. And still mermaids are showing their best tricks over there. 

Hightech-kirjallisuutta 1500-luvulta / Hightech book from 1500’s
Ruotsin kansalliskirjastossa on talletettuna monia kirja-aarteita, kuten tämä 1500-luvun lopussa painettu ja sidottu highteck-kirja jonka voi avata kuudella eri tavalla. Kirjaan on painettu mm. Martin Lutherin Pieni Katekismus. Muita kirja-aarteita voi selata kansalliskirjaston Flickr-sivuilla.
National library of Sweden stores loads of rare and valuable books. One of them is this hightech book, printed in late 1500’s, which can be opened in six different ways. Book includes for example Martin Luther’s Der kleine catechismus. You can browse other book treasures on the national library’s Flickr page

Moskovan metro / Moscow Underground
Jos olet käynyt Moskovassa tiedät mistä puhutaan. Valokuvaaja David Burdeny anoi vuoden lupaa valokuvata Moskovan metroa yöllä kun junat eivät kulje ja asemat ovat tyhjillään. Lopulta se onnistui ja tässä on lopputulos. Stalinin tilaama metro on neuvostopropagandaa parhaimmillaan. Hän itse kutsui hulppeita metroasemia “kansan palatseiksi” ja vuonna 1935 valmistunutta rakennustyötä markkinoitiin sanoin “Koko maa rakentaa metroa”.
If you have visited Moscow, you what this is about. Photographer David Burdeny applied a whole year for a permission to photograph Moscow Metro at night, when trains are not running and stations are empty. Finally it payed off and here is the result. Metro, ordered by Stalin, is the Soviet propaganda at it’s best. Stalin called the metro stations “Palaces for the people”. Building work was marketed with words “The whole country is building the metro”. It was opened in 1935.

New Yorkin kattoterassiteatterit / New York roof terrace theaters
Rakennusten kattoterasseille rakennetut teatterit olivat ilmeisesti jonkinlainen muoti-ilmiö 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Teattereita oli lukuisia ja niissä esitettiin mitä moninaisempaa viihdettä konserteista kabareehen, akrobatiasta teatterikappaleisiin. Teatterilavan ja -katsomon lisäksi kattoterasseilla oli usein myös kahvilapöytiä ja viheristutuksia sekä tietysti tarjolla erilaisia virvokkeita myyntitiskiltä. Valitettavasti kattoteatterit katosivat viimeistään 30-luvulla.
As it appears, roof terrace theaters were some sort of fashion thing in the late 1800’s to early 1900’s. There was several roof theaters in New York at that time, and they offered various amusements from concerts to cabaret, acrobatic acts to theater plays. Roof terraces often had also cafe table sets and decorations like ponds or palm trees and of course a till to buy refreshments. Unfortunately roof theaters all vanished during 1930’s.

Maailman vanhin resepti / World’s oldest written recipe
Yllättyikö joku jos kerron, että maailman vanhimmalla säilyneellä kirjoitetulla reseptillä voi valmistaa olutta? Olueen tulee fermentoitua ohrajauhoa, taateleita ja korianteria tai kardemummaa. Resepti löytyi yli 5000 vuotta vanhasta Sumerialaisesta savitaulusta. Lähde on vahvistamaton, joten tämä uutinen voi toki olla täysin keksittykin.
Anyone got surprised if I tell you the world’s oldest written recipe is for beer? It is made with fermented barley flour, dates and coriander or cardamom. Recipe was found on over 5000 years old, Sumerian clay tablet. Source is not confirmed, so this could also be fake news. 

Meksikon jättikristallit / Giant crystals of Mexico
Maailma on ihmeellinen paikka. Vai mitä sanotte näistä hämmästyttävistä luolista joissa kasvaa jättimäisiä kristalleja? Ne löytyvät Naicasta, Meksikosta. Sen löysivät vuonna 2000 kaivosmiehet, jotka työskentelevät viereisessä lyijy- ja hopeakaivoksessa. Olosuhteet kristalliluolissa ovat niin hankalat että sen tutkiminen on vaikeaa ja hidasta. Lämpötila luolassa on korkea ja kristallit ovat veitsenteräviä. Tiedemiehet ovat hakeneet luolille UNESCON Maailmanperintökohteen statusta. Englanninkielinen dokumentti luolista löytyy täältä.
World is wondorous place. Or what do you think about these amazing caves filled with giant crystals? They are located in Naica, Mexico. Caves were found in 2000 by miners who work in the lead and silver mine right next to the caves. Conditions in the caves are quite harsh so it is very difficult and slow to study it. Temperatures in the caves are very high and crystals are very sharp. Scientist are petitioning the UNESCO World heritage status for the caves. Documentary about the caves in here

3 people like this post.

Maaliskuun pyöräkuva / March bike photo

Tämän kuun pyöräkuva on taas vähän tavallisempaa sorttia. Talon kulmalla keski-ikäinen mies, pärekori tarakalla. Olisiko kenties lähdössä kauppareisulle. Pikkutakin alla miehellä on neulepaita jossa pieni pystykaulus. Jalassa näyttäisi olevan pitkät saappaat, ehkä jatsarit. Päässä tyypillinen miesten päähine, lätsä.

Kuvan takana on leima Oy Foto Ab, Ta 1949. Oy Foto Ab:n perustettiin Turkuun vuonna 1920. Myöhemmin liikkeitä oli myös Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa. Ta 1949 saattaisi viitata siihen että kuva on kehitetty Tampereella vuonna 1949, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Kuvassa ei ole muita merkintöjä. Miehen asu kyllä sopii 40-luvun loppuun. Sodan jälkeen tämä taisi olla aika tyypillinen työläisväestön asu. Oma vaarinikin käytti samantyyppistä asua vielä lapsuudessani 70- ja 80-luvuilla.

This months bike photo is more regular style. Middle aged man on the corner of a house, holding a bike. There is basket on the back of the bike. Perhaps he is going to the shop. He is wearing knitted sweater under a suit jacket. He is also wearing typical workers hat, a cap, and boots, possibly something called “jatsarit”, which are men’s boots with crinkled ankle. I don’t know if there is proper English name for this type of boot, or if they were even used outside Finland.

At the backside of the photo is label Oy Foto Ab, Ta 1949. Company was founded in 1920 in Turku. Later there was also shops in Tampere, Helsinki and Kuopio. Ta 1949 might refer on the shop in Tampere and 1949 is possibly the printing year. However there is no confirmation on this. There is no other markings on the photo. Person’s outfit does fit on the style of late 1940’s. I suppose this was quite common outfit for workers of that era. My grandfather was using similar clothes even in my childhood in 70’s and 80s.

3 people like this post.

Helmikuinen linkkikimara / February link round-up

Helmikuun linkkikimarasta päivää. Helmikuuhan sitten tuli ja meni ja linkkikimara jäi  möllöttämään keskeneräisten kansioon. Mutta eipä hätiä mitiä. Jälkijättöiset linkit tässä, silvuplee.

Greetings from February link round up. February came and went and post was stuck on the draft-folder. But not to worry. Here are the links for February, postumus.

Cooper-Hewitt museon tapettikokoelma / Wallpaper collection of Cooper-Hewitt museum
Maailma on täynnä upeita museoita ja netti on täynnä mahtavia digitoituja museokokoelmia. Niistä löytyy kaikkea maalauksista koruihin ja veistoksista pienesineisiin. Cooper-Hewitt museon nettisivuilta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista, kuten mm. nämä tapettikeräilijä Suzanne Lipschutzin lahjoittamat tapettinäytteet. /
World is full of amazing museums and internet is full of awesome digitized collections from museums. There is everything from paintings to jewelry and from statues to small items. Cooper-Hewitt musem web page has all sorts of interesting items like these wallpaper samples, donated by wall paper collector Suzanne Lipschutz. 

Maailman huonoin oopperalaulaja / Worlds worst opera singer
Viime vuonna ilmestyi Meryl Streepin tähdittämä elokuva nimeltä Florence Foster Jenkins. Se kertoo seurapiiri-perijättärestä, joka rakasti musiikkia ja laulamista vaikka ei ollut siinä erityisen hyvä. Hän oli kuitenkin niin vaikutusvaltainen, että onnistui myymään Carnegie Hall’in konserttinsa loppuun ennätysajassa. Tämä ei ole suinkaan mikään keksitty tarina, vaan täyttä totta. Florencen laulua on säilynyt jopa tallenteena josta jokainen voi itse todeta hänen laulutaitojensa tason. Yllättäen viime vuonna löytyivät myöskin ainoat Florencesta säilyneet filmitallenteet, joista lyhyen pätkän voi katsoa täällä. Koko Florencen elämäntarinan voi katsoa tästä 1,5 tunnin mittaisesta dokumentista (englanniksi). /
Last year was the premier of movie called Florence Foster Jenkins, starring Meryl Streep. It’s about socielite and hairess who loved music and singing, even though she wasn’t particularly good at it. However, she was so influential that she managed to sell out her Carnegie Hall concert in two hours. This is not a made up story, it’s true. There are even surviving recordings of Florence’s singing. So you can decide yourself the quality of her talent. Suprisingly last year was also found film footage of Florence, the only surviving film footage of her. You can watch clips of that here. And her whole life story is told here in this 1,5 hour long documentary (in english).

Digitoituja ranskalaisia muotilehtiä / Digitized French womens magazines
Ranskan kansalliskirjaston sivuille on digitoituna kymmenittäin vanhoja muoti- ja käsityölehtiä joita pääsee selailemaan verkossa. Lehtiä löytyy 1940-luvusta taaksepäin, ainakin 1800-luvulle saakka. Ranskaa taitamattomalle sivuston käyttö on aika hankalaa sillä se ei ole mitenkään erityisen selkeästi jaoteltu eikä käyttäjäystävällinen. Takaisin muotilehtihakemistoon voi olla hankala löytää jos on surffaillut kovinkin kauas lehtien sivuille eikä paluunappula enää auta. Selailu kuitenkin kannattaa sillä sieltä löytyy kyllä todellisia helmiä joukosta. Vinkki: kun klikkaat lehden vuosikertaa, avautuu kalenterivalikko. Valitse tästä valikoista valkoisella korostettu Janvier 1. Lehdet löytyvät sen takaa. Itselläni kesti hetken ennenkuin tajusin klikata sitä päivämääräruutua. Jos hukkaat koko muotilehtivalikon, klikkaa oikeasta yläreunasta Collections -> Presses et revues  ja sen jälkeen vasemman reunan pudotusvalikosta Presse par thématiques -> Presse feminine.
National library of France has vast archive of digitized womens magazines which you can browse online. Magazines are dating approximately 1940’s and backwards, atleast to 1800’s. For those who don’t read French it might be difficult to navigate. Page is not particularly well designed and interface is quite awkward. It might be difficult to get back to the fashion magazine directory after browsing if you’ve gone too far for back-button. However, browsing is definitely worth it, there are hidden gems amongs them. Tip: when you click chosen year of a magazine, a calender view opens. Click on the highlighted Janvier 1 to find the actual magazines. It took me awhile to find it. If you loose the whole fashion section, click Collections on top right corner, then Presses et revues. Now go to drop down box on left side and choose Presse par thématiques and Presse feminine. 

British Pathé 
Vuonna 1910 ranskalainen elokuvantekijä Charles Pathé saapui Lontooseen ja esitteli kansalle uuden keksinnön: elokuva-uutisfilmit. Syntyi British Pathé. Nämä lyhyet, alunperin  elokuvateattereissa esityt uutisfilmit raportoivat kaikkea mahdollista oudoista harrastuksista ruuanvalmistukseen, konflikteihin, muotiin ja tavallisiin ihmisiin. Yli sadan vuoden aikana erilaisia lyhyitä dokumentaarisia filmipätkiä on kertynyt tuhansia. Niitä voi katsoa BP:n YouTube-kanavalla maksutta. Maksusta pääsee käsiksi vielä suurempaan arkistoon British Pathén omilla sivuilla.
In the year 1910 French movie maker Charles Pathé arrived to London. He introduced his new invention to people: the cinema news reel. And British Pathé was born. These short films, originally shown in cinemas, reported about everyhting from weird hobbies to cooking, conflicts, fashion and ordinary people. During past 100 years there has been made thousands and thousands of short documentary films. You can watch some of these films in BP YouTube channel for free. By subscription you can view even more videos on British Pathé webpage

4 people like this post.