Vintagen ajoitus 1: talvitakki / Dating vintage 1: winter coat

Minulta on toivottu ohjeita vintagevaatteiden ajoittamiseen ja olen pitkään ollut kirjoittamassa postausta aiheesta. Siitä kuitenkin uhkaa tulla vähän kuin Iisakin kirkko, ei valmistu ikinä. Postaus myös alkaa lähennellä pituudeltaan maratoonia. Siksipä ajattelin että olisiko kuitenkin helpompaa käydä läpi aihetta ihan konkreettisten esimerkkien avulla. Aloitetaan vaikkapa tästä talvitakista jonka ostin hiljattain.

Every now and then I get requests for tips about dating vintage garments. I have been writing a post about it for long time. That post is now starting to turn into very long and it’s not likely to finish any time soon either. So I thought it might be better to do this with actual vintage garments and point out with photos and examples how I date garments. Let’s start with this winter coat I recently bought.

Vaatteen malli ja tyyli
Ensimmäisenä katson vaatteen yleisilmettä ja vastaan seuraaviin kysymyksiin.
 Minkä muotoinen se on? Millainen on silhuetti? Millaisia leikkauksia vaatteessa on? Mitkä ovat värit ja materiaalit? Onko vaatteessa jotain erityistä tietylle vuosikymmenelle tyypillistä estetiikkaa?

Tämä takki on silhuetiltaan pitkä ja kapea. Erityisesti 1920- ja 30-luvuilla vaatteen silhuetti oli suora, pitkä ja kapea. Varsinkin 20-luvulla muotolaskokset puuttuivat ja vaatteen muoto oli suora laatikko. 30-luvulla siluetti oli edelleen sama, mutta pienemmillä väljyyksillä kuin 20-luvulla. Takissa on aika kapeat hihat ja isohko, varsin avonainen turkiskaulus. Sekä 20- että 30-luvuilla jotkin hihamallit olivat kapeat, jopa tiukahkot. Mustan kankaan sidos on harvahko ja varsin erikoinen. Musta on yleinen väri eikä oikeastaan viittaa mihinkään tiettyyn aikakauteen. Kankaan sidosta en omalla tietämykselläni osaa yhdistää mihinkään tiettyyn aikaan. Uudemmissakin takkikankaissa on hiukan saman tyyppisiä, joskaan ei ehkä yhtä koristeellisia sidoksia. Kauluksen turkis on karakul-lampaasta tehtyä krimiturkista. Sen tunnistaa tiiviistä ja tiheästä kiharasta. Takin selkäpuolella on erikoinen leikkaus, se saattaa viitata 30-luvulle jolloin olivat muodissa erikoiset pystysuuntaiset suorakaiteen ja salmiakin muotoiset leikkaukset. Takin ylimmäinen nappi on suhteellisen alhaalla jättäen pääntien varsin avonaiseksi, tämä taas on aika tyypillistä 20-luvulle. Toisaalta 30-luvulla napitukset alkoivat ulottua jo ylemmäs. Nämä ovat asioita jotka oppii näkemään selaamalla paljon kyseisten aikakausien lehtiä ja muotikuvia sekä valokuvia.

Vanhoissa vaatteissa voi olla myös saumoja erikoisissa kohdissa kuten kainalossa, helmassa tai oudosti hihansuissa. Nämä johtuvat yleensä siitä että kangasta on ollut vähän tai se on haluttu käyttää mahdollisimman säästeliäästi ilman hukkapaloja. Ompelijan on ollut pakko lisätä saumoja hukkapalojen välttämiseksi ja mahduttaakseen kaavakappaleet kankaalle. Tehdastekoisissa vaatteissa, kuten tässä takissa, tällaiset on voitu saada näyttämään tarkoituksellisilta symmetrisyydellä. Kotiompelija on saattanut olla hövelimpi ja tehdä sellaisen vaikka vain toiseen hihaan. 

Style and cut
FIrstly I look at the garment in general and answer to these following questions. What is the shape of the garment? What kind of silhouette? What kind of cuts? What colours and materials? Is there any special detailing which is typical for certain era?

This coat has quite long and slim silhouette. This is quite typical for 1920’s and 1930’s clothes. Especially in the 20’s, there was no darts and shape was boxlike. In the 30’s the shape was pretty much the same, but more fitting garments and less ease. Coat has quite narrow sleeves, and quite open neckline with big fur collar. Some sleevestyles were pretty slim in both, 1920’s and 30’s. Black is pretty general colour and does not point towards any era. Weave of the fabric is unusual and not very tight or thick. I can’t really date this weave to any era. Some new fabrics have similar weaves, but not as decorative. Collar is made of karakul sheep, you can tell by the very fine and tight curls. Backside has quite unusual cut, that might hint towards 30’s, when it was fashionable to have box- and diamond-shaped cuts. Top button is quite low, leaving the neckline rather open, this was typical especially at 20’s. On the other hand 1930’s necklines started to button much higher. These are all things you learn bit by bit, by browsing through a lot of magazines, fashion plates and photos from those eras.

Old garments might also have seams on odd, unusual places, like under arm or hem or sleeve. This is usually due to small amount of fabric or people have wanted to use as little material as possible and use all scraps too. Seamstress has put seams on weird places to avoid scraps or fit the patterns on the fabric. On factory-made garments these might be symmetrical, to keep more intentional look on it. But homemade clothes might have similar solutions perhaps just on one sleeve or so. 

Suora silhuetti, napit alhaalla, kapeat hihat. (Joo, onnistuin juuri
hukkaamaan tästä alimman napin, sniff!) /
Straight silhouette, buttons low, narrow sleeves. (Yeah, I managed
to loose one botton recently, sniff!)

Erikoinen kulmikas leikkaus ja oudot pystysaumat olalla. /
Unusual box-shaped cut and odd seams on shoulder.

Ylempi vino leikkaus myötäilee hihan koristetikkauksia, alempi
saattaa olla kankaansäästötarkoituksessa tehty. /
Upper cut follows the decorative stitching on sleeve, 
cut below looks more random and might be made to save fabric. 

Valmistajan etiketit
Suuri osa vintagevaatteista on alkuperäisen käyttäjän itsensä tai muiden kotiompelijoiden tekemiä. Siksi monissa, etenkin kotimaisissa 50-lukua vanhemmissa vaatteissa ei ole minkäänlaisia valmistajien merkkejä. Päällystakit, miesten puvut ja jakut ovat tähän yleensä poikkeus. Ne valmistettiin räätälissä, atelje-ompelimoissa tai tehtaissa jo 10-20-luvuilla ja valmistajat mieluusti kiinnittivät niihin omat merkkinsä. Joskus merkki on pelkkä ripustuslenkki johon on kudottuna valmistajan nimi. Etiketilliset vaatteet on joskus paljon helpompi ajoittaa kuin ne joissa etikettiä ei ole.

Tässä takissa on niskassa isompi merkki.  Mallio Oy:n perusti Helsinkiin Ruben Jaari, veljensä Fajon kanssa vuonna 1930. Näin ollen tämä takki ei voi olla sitä vanhempi, vaikka se minulle 20-lukuisena myytiinkin. Ajoittaminen ei ole aina helppoa. Mallio Oy:n takkeja myytiin vuodesta -33 alkaen Kappa-keskuksessa (myöskin Jaarin veljesten perustama), josta myöhemmin tuli Pukeva Oy. Veljekset Jaarin bisneksistä voi lukea lyhyesti Rubenin pojan, Ralph Jaarin blogista.

Joskus paljastuu että valmistaja on ollut toiminnassa vain lyhyen aikaa, mutta toisinaan yrityksen elinkaari on voinut olla lähes satakunta vuotta. Silloin myös etiketin tyyli voi antaa osviittaa vaatteen iästä. Suomalaista vaateteollisuutta on tutkittu hyvin vähän, joten netistä on todella vaikea löytää kuvia valmistajien etiketeistä, mutta perehtymällä eri vuosikymmenten muotokieleen voidaan tunnistaa esim 40- ja 50-luvuilla suositut kirjasintyypit 60- ja 70-lukujen vastaavista. 20- ja 30-luvuilla kirjasimet noudattelivat art decon ja jugendin estetiikkaa. Mallion etiketissä voidaan nähdä 30-lukuista funktionalistista tyyliä.

Manufacturers labels
Most of Finnish vintage clothes are made by first user themselves or other home seamstresses. That is the reason why most of our vintage cloths prior 1950’s don’t have any labels. However coats, suits and jackets are exceptions to this rule. Those were usually made either by tailor, larger seamstress studio or factory already as early as 1910’s and 20’s. And of course they wanted to advertise by putting the labels on. Sometimes the label is just a little hanging ribbon with a woven name. Sometimes garments with labels are much easier to date than those without.

This coat has larger label on the neck. Mallio Oy was founded in Helsinki by Ruben Jaari, with his brother Fajo, in 1930. So this coat can’t be older than that, even though it was sold to me as 20’s coat. Timing is not always easy. Kappa-keskus, also founded by Jaari brothers, started selling Mallio coats in 1933. Later the company was named Pukeva Oy. There is a short story about Jaari brothers business in blog by Ruben’s son, Ralph Jaari. Unfortunately blog is in finnish.

Sometimes investigation reveals that company was working only very short time, but sometimes the history can spread over hundred years. In those cases there is always the possibility that the style of the label gives idea of the era too. Finnish clothing industry hasn’t been studied very much, so it is difficult to find photos of labels online. However by studying the design styles of each era, it is possible to separate them from each other. 20’s and 30’s were using typical art deco, jugendstil and functionalism style fonts, while 40’s and 50’s were more romantic style and 60’s and 70’s turned into quite modern mod-style. Mallio label has certain functionalistic style in it.

Tutki etiketin mallia ja tyyliä, selvitä yrityksen historiaa. /
Study the style of the label, find out about the company history.

Saumat ja sisälmykset
Toisinaan käy niin että päällisin puolin vaate näyttää vanhalta, mutta saumojen ja tukimateriaalien tarkempi tutkiminen paljastaa vaatteen uudemmaksi. Vanhoja tyylejä on jäljitelty jo auvoisista ajoista, mm. teatterissa. Etenkin teatterikäytössä olleet vaatteet ovat ongelmallisia ajoittaa siksi että ne pyrkivät tarkoituksella jäljittelemään aitoja. Siksi ompelurakenteiden tutkiminen ja tunnistaminen on tärkeä osa vaatteen ajoittamista.

Tämän takin tarkempi tutkiskelu paljastaan että takin sisällä olevat tukimateriaalit ovat aidosti vanhoja. Kun jo tiedämme että takki ajoittuu jonnekin 30-luvulle, saamme arvokasta tietoa tukimateriaaleista jatkoa ajatellen. Tukikankaana on säkkikangasta ja harvaa puuvillaharsoa. Lämpöä lisäämään on laitettu kerros villavatiinia. Kauluskankaan läpi tunkee hevosenjouhta, jota käytettiin jäykisteenä esim ns. raavelissa joka oli yleinen tukikangas takkien ja pukujen kauluksissa ja miehustoissa.

Saumoissa voidaan nähdä tyypillistä tiheää, puuvillalangalla ommeltua tikkiä. Kankaan saumanvarat on yleensä näin vanhoissa vaatteissa huoliteltu käsin yliluottelupistoilla. Joskus huolittelut on voitu jättää kokonaan tekemättäkin. Mitä vanhemmasta vaatteesta on kyse, sitä enemmän niistä löytyy käsin ommeltuja saumoja. Yleisesti esim vuorit on kiinnitetty miehustaan käsin, samoin hihavuorit on ommeltu olalle kiinni käsin, usein ns. pumpsaustekniikalla jolloin koko vuori kiinnittyy yhdellä käsiompeleella kädentielle. Kotimaisissa vaatteissa 50-luvulta taaksepäin ei oikeastaan lainkaan  löydy saumuriompeleita. Saumuri oli kyllä keksitty, mutta sitä käytettiin tuohon aikaan lähinnä tehtaissa. Kotimainen vaatetuotanto oli pääosin ateljee- ja kotiompelua eikä niillä ollut saumureita käytössä.

Seams and insides
Sometimes the garment can look quite old on the outside, but studying the insides reveals much newer production. Old styles have been imitated and copied quite long time. for example in theaters. Theater garments are quite difficult to time, because they copy authentic era on purpose, but only looking inside reveals the truth. And of course theaters also have always used quite a lot authentic garments too. So knowing the old sewing techniques will help on this.

Looking at this coat close reveals that support materials are genuinely old. We already know that this coat is aproximately from 30’s, so studying what it has inside gives good information and helps to date other items later. There is burlap and thin loose cotton fabric for support and thin loose layer of wool for warmth. Some horsehair is coming through the collar fabric. That was woven into canvas which was used as stiffner in collars and bodices.

Seams are typical for the era, very fine machine stitching with cotton thread. In older garments the seam allowances are often finished by hand stitching. Sometimes there isn’t any finishing on seam allowances. the older the garment, the more hand stitching there is. Generally the linings are often attached by hand and sleeve lining has been sewn with hand sewing method which combines, not just the sleeve and bodice lining on the shoulder, but also the lining to the main material. Garments made in Finland prior 50’s don’t usually have any overlock seams. Overlock machines were already invented, but they were mainly used in big factories. In Finland at that time most garments were made by home seamstresses and small boutiques which didn’t have overlock machines in use yet.

Vuori on kiinnitetty käsinompeleella jonka pistot näkyvät päälle päin. /
Lining has been attached with hand stitching, which is visible. 

Jouhet puskevat läpi harvahkosta kankaasta (kolme suoraa karvaa kuvassa keskellä). /
Horsehair coming through the fabric (three straight hairs in the middle).

Sininen on olkatoppaus, ennen nekin tehtiin käsin kerrostamalla kankaan
jämäpaloja, villa- ja puuvillavanua ja ommeltiin kasaan käsinpistoin. /

Blue blob is shoulder pad. Those used to be made by hand,
by layering fabric scraps, wool and cotton padding and
sewn together 
with hand stitching.

Yksi kankaan tukimateriaaleista on harvahkoa puuvillakangasta. /
One of the supportive materials is thin, loose cotton. 

Yksityiskohdat
Viimeinen tarkasteltava kohta ovat yksityiskohdat. Millaiset napit, tai muut kiinnitysmenetelmät? Onko koristeluja, millaiset ne ovat ja miten tai mistä materiaaleista ne on tehty? Tässä kyseisessä takissa koristeita ja yksityiskohtia on vähän. Hihansuissa on eräänlaiset kulmikkaat koristetikkaukset joiden yläpuolella on niiden muotoa jäljittelevä sauma. Tällaiset erikoisen muotoiset leikkaukset ovat yleensä koristeita. Käytännöllisyyden kannaltahan tällaista leikkausta ei hihassa tarvita. Sama juttu selän kulmikkaan leikkauksen kanssa. Tietyillä vuosikymmenillä on ollut suosiossa erilaisia leikkauksia. 20- ja 30-luvulla ne olivat juuri salmiakin tai suorakaiteen muotoiset leikkaukset helmassa, hihoissa tai miehustassa. 

Napit ovat ajalle tyypilliset, ohuehkot kuvioidut, eräänlaisesta esimuovista valmistetut. Napituslenkit taas ovat jokseenkin erikoiset. Yleensä napit napitetaan kankaaseen ommeltuihin napinläpiin tai kankaasta tehtyihin lenkkeihin. Tällainen nyöristä tehty napituslenkkiratkaisu on oman kokemukseni mukaan aika erikoinen, etenkin päällystakissa. En osaa kommentoida onko se alkuperäinen, mutta mitään merkkejä sen uusimisestakaan en ole löytänyt.

Details
Last thing to look at are details. What kind of buttons or other closure? Is there any decorations, what are they like and how or from what they are made of? This coat doesn’t have much decorations or details. Sleeves have sort of angled stitching, followed by similar seam. These kind of shaped cuts are usually purely decorative. Sleeves do not require that kind of seam for practicality. Same thing with the box shaped cut at the back. Certain decades have certain specific styles when it comes to cuts. In 20’s and 30’s these kind of diamond or box shaped cuts were very popular on bodice, skirts and sleeves. 

Buttons are quite typical to the era, patterned, relatively thin, made of some sort of early form of plastic. Buttoning itself is rather unusual. Usually buttonholes are sewn into the fabric or loops made of the fabric. I haven’t seen these kind of ribbon made buttoning loops before. It seems rather odd, especially for a coat. I can’t really tell if it’s original, but I can’t find any signs of it being replaced either. 

Hihan kulmikkaat koristetikkaukset ja leikkaus (pahoittelen suttuista kuvaa). /
Diamond shape cut and stitching on the sleeve (sorry for the mushy photo).

Erikoiset napituslenkit eivät näy kun takki on napitettu. /
Unusual buttoning loops don’t really show when coat is buttoned.

Yhteenveto: 30-luvun takki
Valmistajan historiatietojen perusteella takki ei voi olla aikaisempi kuin vuodelta 1930. Kaikki materiaalit, tyyli ja yksityiskohdat viittaavat siihen että takki on 30-luvulta. Alapainotteinen napitus viittaa vuosikymmenen alkupäähän, mutta hiukan korostunut hartialinja taas on lähempänä 30-luvun lopun tyyliä. Toisaalta vuosikymmenen loppupuolella myöskin vyötärö alkoi korostua, kun taas takin siluetti on suora. Lienee suhteellisen turvallista olettaa että takki on valmistettu jossakin 30-luvun alun ja puolivälin tienoilla. Tämän tarkempaa ajoitusta, eikä aina edes näin tarkkaa, harvoin saadaan. Täsmällinen vuosi voidaan yleensä ajoittaa vain jos vaatteesta löytyy esim kuva muotilehdestä tai valmistajan kataloogista.

Conclusion: 30’s coat
Based on manufacturer history, this coat can’t be earlier than year 1930. Materials, stle and details are pointing towards 1930’s. Low buttoning is more early 30’s but slightly wider shoulders are more late 30’s style. On the other hand late 30’s saw the waistline, which this coat is lacking. I assume it’s quite safe to assume this coat was made sometime early to mid 30’s. In most cases it is impossible to get even this precise dating. Exact year can usually only figure out if there is a picture of the garment in the magazine or catalog. 

6 people like this post.

DIY: Silkin valkaisu piimällä / Whitening silk with sour milk

Niinkus tiiätte niin olen hirmu hyvä mokailemaan juttuja. Aiemmin olen jakanut täällä mm. erinäiset mokat gelatiinipaljettien pesusta ja kuralätäkössä uineiden käsineiden kohtalosta. No tällä kertaa kätevä emäntä unohti vintagemekon koko yöksi likoamaan. Normaalistihan tämä ei olisi ihan hirveän iso moka. Mutta mutta. Meikäläinen päätti säästää vaivaa eikä ratkonut silkkisiä kalvosimia ja kauluksia irti pesua varten. Ajattelin että nooooh, en minä sitä mekkoa nyt niin pitkään liota, että ei ne ehdi ottaa siinä väriä. No kuinkas sitten kävikään. Seuraavana aamuna muistin että voihan perkule se mekko on edelleen likoamassa ja tässä on sitten tulos.

Kermanväriset silkkiset osat ottivat ihan kivasti väriä pesuvedestä ja olivat aamulla ihanan vaaleanpunaisia. Ja vielä valitettavan epätasaisesti. Hätäisesti postasin pariin FB-ryhmään kuvan pilalle värjääntyneistä osista ja kyselin neuvoa että mitä tehtäis, sika pestäis. Erilaisia vinkkejä tuli värinpoistoaineista, kloorivalkaisuun, etikkaliotukseen jne. Kun kyseessä on kuitenkin 80 vuotta vanhat kappaleet niin ihan ekana en halunnut niitä tuikata kloriteen. Ajattelin sitten aloittaa kaikkein hellävaraisimmasta, ja edetä siitä askel kerrallaan rajumpiin menetelmiin jos tulosta ei muuten syntyisi.

As you know, I am pretty good at screwing things up. For example I have shared here my mishaps about washing gelatin sequins and the fate of puddle soaked suede gloves. Well this time I managed to forget vintage dress soaking overnight. Usually this would not be a major problem. But. This time I decided to save some effort and did not de-attach the cream silk collar and cuffs for washing. I was thinking that it won’t soak that long, so it will be ok. Well whaddya know. Next morning I remembered the darn dress. It was still soaking and here’s the result.

Cream silk parts were totally pink. And very uneven at that. Quickly I posted a photo of this ruin into couple Facebook groups for help. I received numerous tips from colour removal to chlorine, soaking in vinegar etc. When it is over 80 years old garment in question I didn’t really fancy putting it in chlorine. So I thought my best bet would be to start from the most gentle method and move onwards from that, step by step into more rough methods if there would not be results .

Tuota tuota, nehän on pinkkejä… /
Ermmm, they are pink…

Ihan ensimmäinen asia oli että pilalle värjääntynyttä kangasta ei saa päästää kuivahtamaan vaan se täytyy pitää kosteana siihen asti kunnes käsittely on mahdollista. Tästä syystä jätin vahingon havaittuani kankaat heti puhtaaseen veteen lillumaan. No sattumoisin kaikkein hellävaraisin ehdotettu menetelmä oli liotus puhtaassa vedessä. Se ei tuottanut yhtään minkäänlaista tulosta vaikka palaset lilluivat vedessä viikon. Saattaa olla että veteen irtosi hieman väriä, mutta silmin näkyvää muutosta itse kankaissa ei ilmennyt.

First thing is not to allow the stained fabric to dry. Keep it wet untill you are able to start the stain removal. For this reason I left the cuffs and collar soaking in clean water as soon as I noticed the damage. Coincidentally the first method was just soaking in clean water. That didn’t bring any result even though I soaked them for a week. Maybe some colour came off onto the soaking water, but I didn’t really see any difference on the fabric. 

Vesiliotus ei toiminut. /
Soaking in plain water did not work.

Siirryin seuraavaan menetelmään: liotus piimässä. Tästä olen kuullut aiemminkin, mutta en ole itse koskaan sitä ennen tätä testannut. Ostin purkin rasvatonta piimää, kaadoin sitä reilusti muovikulhoon ja sulloin kaulukset sinne. Purkki nökötti viikon keittiön pöydällä. Sitten huuhdoin osat ja tarkistin tilanteen. No tulos ei ihan ollut sitä mitä ajattelin, mutta lupaava. Silkit olivat alkaneet vaalentua. Punainen väri oli osin vaalentunut, osin kadonnut kokonaan. Ikävä juttu vaan oli että myöskin kankaan alkuperäinen kermansävy oli paikoin kadonnut. Päätin toistaan piimäliotuksen, mutta nyt tasossa niin että piimä peittäisi kankaan tasaisemmin. Kaadoin piimää laakeaan vatiin ja asettelin osat sinne sileänä. Lopuksi peitin osat piimällä. Puolivälissä viikkoa käänsin kappaleet ja lisäsin piimää.

Onward to the next method: soaking in sour milk. I have heard of this before, but I have never tried it myself before. I bought a carton of sour milk and poured it on a bowl. Then I shoved collar and cuffs in there. I let it do it’s job for a week on our kitchen counter. Then I rinsed pieces and checked result. Well, it wasn’t exactly what I was thinking, but promising. Colour had started to fade. Pink was partially faded, partially gone. Unfortunately soaking had also faded the original cream colour. Result was very uneven. I decided to do it again in flat surface. So I poured sour milk into large tub and spread the silk pieces there very smoothly. Then I covered them with sour milk. Midweek I turned the pieces around and added more sour milk.

Ensimmäisen piimäviikon jäljiltä. /
After first week of sour milk.

Lisää piimää tasaisesti joka puolelle. /
More sour milk on everywhere.

Nyt on kokonainen viikko tasoliotusta kulunut ja tarkistin tilanteen. Nyt voidaan todeta että ollaan voiton puolella. Vaaleanpunainen väri on lähes kokonaan kadonnut ja lopputulos on tasaisempi. Aion toistaa piimäkäsittelyjä kunnes värisävy on tasoittunut ja vaaleanpunainen lähes huomaamaton. Kolmas viikko piimässä alkoi juuri. Sitten kun saan kappaleet kunnolla valkoisiksi, mietin seuraavaksi että haluanko palauttaa kermansävyn vai pitäydynkö valkoisessa.

Now whole week of flat soaking is done and I checked results. I think it’s safe to say we are winning. Pink has almost completely faded and result is more even. I am going to repeat this untill the pink is vanished completely and colour is even. I just started the third week in sour milk. When silk pieces are completely white, I will start thinking do I want to return them into cream or not. 

Viikko tasoliotusta takana. /
One week done of flat soak.

En osaa sanoa toimiiko tämä sama menetelmä muillekin materiaaleille. Tekstiilejä käsiteltäessä erilaisilla aineilla on hyvä pitää mielessä hieman peruskemiaa. Silkki, villa ja muut eläinproteiinia sisältävät kuidut eivät kestä emäksisiä aineita. Emäksiset kloorivalkaisu ja etikkaliotus eivät ole suositeltavia käsittelyjä. Niille sen sijaan sopivat happamat puhdistusaineet. Siksi onkin tärkeää käyttää muuhunkin puhdistukseen silkille ja villalle tarkoitettuja pesuaineita. Näin tekstiilit kestävät mahdollisimman pitkään. Paikalliseen tahranpoistoon olen käyttänyt sappisaippuaa enkä ole huomannut sen erityisesti vioittavan silkki- ja villatuotteita vaikka se onkin emäksistä. Siinä suhteessa oleellista lienee se miten usein käsittely toistetaan. Vastaavasti selluloosapohjaisille kuiduille kuten puuvilla, pellava ja viskoosi sopivat parhaiten emäkset.

Mutta no, säästyikö aikaa ja vaivaa? Tuskimpa vaan.

I don’t really know if this same method is working on other materials. When treating textiles with chemicals, it is good to know about basic chemistry. Silk, wool and other animal protein fibers can’t handle with base chemicals. That is why chlorine and vinegar are not solutions for stain removal. However, animal fibers can be treated with acid cleaners. So washing liquid actually made for wool and silk is probably much better than gall soap treatment. That can also affect on the longievity of the garments. For local stain removal I have used gall soap and haven’t noticed anything out of ordinary. But I assume it also matters how often you do this treatment. On the other hand cellulose based fibers like cotton, linen and viskose handle base much better than sour. 

But did I save some time and trouble? I don’t think so.

4 people like this post.

DIY: Lumipesu / DIY: Snow wash

Niillä meistä, jotka asuvat kunnollisen lumen ja pakkasen alueilla, on yksi etu suhteessa muihin kun puhutaan vaatehuollosta. Lumipesu on nimittäin ilmainen konsti raikastaa ja puhdistaa vaatteet joille vesipesu on turhan riskaapeli tai kuluttava menetelmä. Nyt kun kunnon pakkaskelit vihdoin ehtivät tänne, on aika kaivaa esiin arvotekstiilit joita ei voi jatkuvasti pestä tai pesettää. Sellaisia ovat villahuovat, matot, kansallispuvut, villakankaiset takit, villaiset historianelävöitystamineet, luonnonkuituiset jakkupuvut, myös vintagemekot, ryijyt jne. Lumipesuun sopivat oikeastaan kaikki luonnonmateriaalit (silkki varauksella, hienoimpien silkkien pinta voi vaurioitua lumikiteiden karkeudesta, testaus omalla vastuulla), tosin eniten siitä hyötyy villa.

LUMIPESU TEKSTIILEILLE
1. Nosta lumipestävä tekstiili ulos pakkaseen 1-2 tunniksi “jäähtymään”. Ulkolämpötilan tulisi olla vähintään 10 astetta pakkasen puolella. Kankaan on oltava kylmä ennenkuin se heitetään hankeen. Lumi tarttuu kiinni huoneenlämpöiseen kankaaseen ja se ei ole suotavaa.

2. Kun vaate on jäähtynyt, levitä se puhtaalle hangelle ja hiero sen pintaan kevyesti pakkaslunta. Vältä kovaa hankausta, etenkin jos kankaan pinta on pehmeä. Lumikiteet ovat kovia ja raapivat pehmeää tekstiiliä. Vaatteiden sisäpuolenkin voi käsitellä jos vuori on luonnonmateriaalia.

3. Käsiteltyäsi koko vaatteen, nosta se lumesta ja ravista napakasti lumet pois. Mahdollisiin (näkymättömiin) tahrapaikkoihin on voinut tarttua hienosokerilta näyttävää lunta. Ota vaateharja (tai muu pehmeä mutta napakka harja) ja harjaa lumet pois. Jos harja ei irrota kaikkea, voit raaputtaa loput lumikiteet sormin. Harjaa myös huolellisesti erityisesti saumat, taitteet, laskokset ja muut kohdat jonne pölyä kerääntyy.

4. Jätä vaate harjauksen jälkeen vielä tuulettumaan tunniksi-pariksi. Tuuletuksen jälkeen kun otat vaatteen sisään, älä nosta sitä heti vaatekaappiin tai pakkaa säilytykseen. Anna sen roikkua pari päivää vaatenaulakossa ja kuivua rauhassa. Vaikka lumipesu ei varsinaisesti kastele vaatetta, siihen voi kertyä hiukan kosteutta jonka on hyvä antaa kuivahtaa kunnolla.

Ja voilá, vaatteet ovat taas raikastuneet käyttöä varten. Jos vaatteessa on pahoja tahroja niin mitään taikoja lumipesu ei sellaisille tee, mutta pienet ja näkymättömät tahrat puhdistuvat kyllä. Lumipesuja voi tehdä tekstiileille vaikka parin vuoden välein. Toki kelitkin vaikuttavat siihen onko lumipesun tekeminen edes mahdollista. Joka talvi kun ei saada kunnollisia pakkaskelejä. Nuoskalumella lumipesu ei onnistu, lumi on niin märkää että se kastelee vaatteet heti.

Those of us who live in areas with snow and freezing weather, have one advantage when it comes to taking care of garments. Snow wash is free trick for freshening and cleaning garments which don’t handle ordinary wash very well. We finally have proper freezing weather here, so it is time to take out those valuable garments, which you can’t wash in water or take to dry cleaners all the time. These are garments like felt blankets, wool carpets, national costumes (made of wool), wool coats, also vintage dresses, tapestries and all other garments made of natural fibers (reservations on silk, finest silks might get damage from the sharp snow crystals, try at your own risk). Wool benefits the most of the snow wash.

SNOW WASH FOR TEXTILES
1. Hang the garment outside for 1-2 hours to cool. Temperature should be atleast minus 10 of Celcius. Fabric must be cold when it is thrown to the snow. Snow sticks to the room temperature garment, which is not wanted.

2. When the garment is cool, spread it on the clean snow. Rub powder snow on it gently. Avoid rough rubbing, especially if the fabric is very soft. Snow crystals are rather sharp and might scratch the soft surface if treatment is rough. You can also rub the inside of the clothing if lining is natural fibers.

3. When you have gently rubbed the whole garment, lift it up and shake the snow off. If there is any (invisble) stains on the fabric, they might have caught some snow. It now looks like sugar powder on the fabric. Brush those off with clothing brush (or any other soft but sturdy brush). If brush doesn’t remove all snow crystals, you can scratch them off with fingers. Brush also pleats, folds, seams and other areas where dust might have gathered.

4. Leave the brushed garment hanging outside for couple hours or so. When you take it back inside, don’t put it straight back in the closet or storage box. Leave it hanging on the clothing rack for couple of days. During this time all of the possible residue of snow and moisture will dry off.

Voila! Now your garments are fresh and clean again. Obviously if there are bad stains, snow washing doesn’t make miracles, but works on small and invisible ones. Weather conditions of course affect on when you are able to do this. You can’t use damp snow because the garment is soaked immediately it touches the snow. Minus temperatures are essential. Renewing this treatment every other year is quite good frequency.

Kansallispuvun liivi saamassa lumipesua. /
National costume waistcoat in snow wash. 

Hankaa lunta kevyesti kankaan pintaan. /
Rub the snow gently on the fabric.

Harjaa pöly ja tahroihin jäätynyt lumi irti. /
Brush the dust and snow crystals off.

3 people like this post.

Kuviot ja kuosit / Prints and patterns

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat vaivattomasti yhdistellä asuihinsa erilaisia kuviollisia vaatteita. Ennakkoluulottomasti he heittävät yhteen ruutua, raitaa, kukkia ja eläimiä. Värejäkään ei heidän asuistaan puutu. (Yksi tällainen pukeutuja on mm. Mis Papelicos-blogia kirjoittava Sacramentos) Olen aina halunnut osata sen homman, mutta aina yrittäessäni on peilin edessä tullut uskon puute. Tunnun olevani eniten kotonani yksivärisissä vaatteissa tai asussa jossa on vain yhtä kuviollista kangasta. Katsokaapa vaikka asukuvia. Asusteissa (myssyt, tumput, huivit, laukut) löytyy erilaisia kuviointeja, mutta jos on kuviollinen pusero niin hame on yksivärinen, ja päinvastoin.

Eilen aamulla pukiessani vaatteita tajusin yhtäkkiä että hei, mullahan on tässä nyt kahta kuviollista asiaa päällä! Ihan yhtäkkiä ajattelematta, out of the blue. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Itseasiassa tiedän vastauksen tähän. Talvivaatteissa valikoimani on paljon rajallisempi kuin kesävaatteissa, joten on isompi mahdollisuus että kuviolliset ylä- ja alaosa päätyvät päälle yhtäaikaa. Kukallinen villa-angora-kashmir-neule on tammikuinen kirppislöytö Hämeenlinnasta. Tämän tyyppinen lyhythihainen neule menee ehkä enemmän 50-luvun tyyliin joka ei ole itselleni se mieluisin. Mutta söpöt värit ja paljetit, kuka voisi vastustaa! Asusta voidaan muuten olla montaa mieltä. Ehkä tämä nyt ei vielä ihan niiden maailman kymmenen parhaan kuvioyhdistelmän joukkoon vielä yllä, mutta hyvä alku kumminkin.

I have always admired people who can effortlessly combine different prints and patterns in their outfits. Open-mindedly they combine plaids, stripes, florals and animals. And usually these outfits don’t lack colour either. (One of these people is for example Sacramento, who writes the Mis Papelicos blog.) I have always wanted to do that, but when trying I have lacked trust and vision. I seem to be more at home in solid colours or outfits with just one patterned fabric. Just look at my outfit photos. Accessories (like hats, gloves, scarfs or bags) might have different patterns, but if I wear patterned blouse, skirt is solid colour. And vice versa.

Yesterday when I was getting dressed I realized suddenly that, wow, I am wearing two patterns right now! Without thinking about it, out of the blue. How did that happen? Actually I know the answer. My Winter clothes selection is much smaller than Summer clothes selection. So there is more chance on patterned top and bottom to be combined. This floral wool-angora-cashmere knit top is thrift find from Hämeenlinna in January. This sort of jumper is more of 50’s style, which is not really my forte. However, cute colours and sequins, who could resist! About the outfit itself we can have many opinions. Perhaps it’s not among the top ten pattern combinations of the world, but it’s a good start.


Tähän kun löytyisi vielä sopiva neuletakki niin olisi varsin perfecto. /
If only I could find matching cardigan, then this would be perfect.

16 people like this post.

Vintage-aarre: oopperakäsineet / Vintage treasure: opera gloves

Tuntuu että nykyään kaikki kirppislöytö-postaukseni alkaa sanoilla “Olen etsinyt jo vuosia…”. No niin se vaan on. Vaikka muuten olenkin aika nopea liikkeissäni, niin oikeanlaista vintagelöytöä jaksan odottaa vaikka vuosia. Näin kävi mm. knallin ja silinterin kanssa ja samoin kävi myöskin näiden oopperakäsineiden kanssa. Ohuenohuet ja pehmeät vuohikaskäsineet ovat harvinainen löytö noin ylipäätään, mutta omassa koossa niiden löytämiseen on tosiaan mennyt vuosia. Aiemmin kohdalle osuneet oopperakäsineet ovat olleet kooltaan liian pieniä tai hinnaltaan ulkona budjetista.

Tällä kertaa onni potkaisi Porissa. Vanha tuttu kirppisvainu tuotti tulosta. Olen ehkä aiemminkin kertonut kirppisvainusta. Se on semmoinen epämääräinen, selittämätön tunne, että nyt pitää tehdä visiitti tietylle kirppikselle. Sitä vainua on paras totella, koska yleensä silloin joku kiva juttu odottaa. Lauantai-iltana sain semmoisen fiiliksen että nyt, nyt pitäisi päästä Poriin kirppistelemään. Tsekkasin Porin kirppislistan ja valikoin sieltä pari sunnuntain päiväajelua varten. Heti ensimmäisessä napsahti. Pari vuotta vanha Wäiskin kirppis on uusi tuttavuus, en muista aiemmin siellä käyneeni.

Oopperakäsineet eli iltakäsineet ovat yli kyynärpään ulottuvat pitkät, muodolliset käsineet. Ne ovat yleensä valkoiset, mutta myös mustia ja muitakin värejä on ollut käytössä. Nykyisin kaikki pitkät käsineet valmistetaan joustavasta napakasta satiini- tai mattajerseystä, mutta ennen ne on valmistettu eri kokoihin ohuesta vuohennahasta tai yksivärisestä iltapuvun kankaasta. Iltapuvun kanssa käytettiin aina pitkiä, kyynärpään peittäviä käsineitä, paitsi jos iltapuvussa on hihat, silloin toki käsineiden pituus suhteessa hihan pituuteen. Vanhan etiketin mukaan käsineet otetaan pois illallispöydässä ja ne pidetään sylissä lautasliinan alla. Käsineet puetaan taas illallisen jälkeen kun noustaan pöydästä. Tämä tehdään jossakin muualla kuin ruokasalissa, esim toiletissa.

Oopperakäsineitä (kyynärpään peittäviä) on käytetty länsimaissa jo 1700-luvulta lähtien, mutta erityisen suosittuja pitkät käsineet olivat empire-kaudella ja suosionsa huipulla 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Maailmansodan jälkeen suosio alkoi hiipua kunnes 60-luvulla loppui lähes kokonaan. Nykyisin täyspitkiä käsineitä näkee lähinnä kuninkaallisilla tai morsiamilla. Tunnetuin oopperakäsineiden malli on tämä mousquetaire. Malli on ranteen sisäsyrjältä avoin. Ovaalin muotoinen aukko suljetaan yleensä kolmella pienellä napilla. Se tekee käsineestä istuvan ranteesta. Nimi mousquetaire tulee ilmeisesti ranskalaisten musketöörien leveävartisista käsineistä. 

Otan tähän samaan postaukseen vielä toisetkin käsineet. Löysin ne viime syksynä Nextiilin penkojaisista. Ne ovat myös valkoista ohutta nahkaa. Käsineet ovat 20- tai 30-luvulta ja niissä on ajalle tyypillinen leveähkö varsi. Varsi on koristeltu metallilankakirjonnalla. Litteä metallinauha on pujotettu nahan rei’istä jolloin se muodostaa koristeellisen kuvion. Samantyyppistä tekniikkaa on käytetty myös näyttävien juhlapukujen koristeluun. Sellaisesta hyvä esimerkki on Before Automobile-blogin 1790-luvun iltapuku. Käsineiden koristelu on vähän ronskimpaa kuin silkille tehty kirjailu. Nämä käsineet vaativat vielä vähän huoltoa, ensin pesu ja sitten muutaman ratkenneen ompeleen korjaus.

It feels that these days I start all of my thrift find postss with the words “I have been looking these for years…”. Well, that’s the way it is. Even though I am pretty fast-moving girl, I can search the right kind of vintage find for years. That’s what happened with my bowler hat and the top hat, and that’s what happened with these opera gloves. Finest of all leathers, these kid gloves are very thin and soft. They are rare to find as it is, but to find them in my size is even rarer. It literally has taken years. All other opera gloves I have encountered, have been either too small or too expensive.

This time I got lucky in Pori. My good old thrift hunch worked again. I must have mentioned it before. It is unexplainable feeling that I just have to pop up at certain flea market soon. And when that hunch appears, I better follow it. Saturday evening I got the feeling that I should go vintage hunting in Pori. So I checked what flea markets they have and chose couple for Sunday drive. First one was the lucky one. Wäiskin kirppis has been in business only for couple years and I don’t really remember thrifting there before.

Opera gloves aka evening gloves are over the elbow in length, formal gloves. They are usually white, but there’s also been black and other colours in use. Modern evening gloves are made of elastic satin or matte jersey, but in the old times, they were made either leather or evening gown material (in solid colour). It was requirement to always wear long, elbow covering gloves with evening gown. Unless the gown had sleeves, in that case length of gloves was matched accordingly. Old etiquette required that gloves were removed for supper and kept on the lap, under napkin. Gloves are put back on after supper, when getting of the table. This is done somewhere else than in ht e dining room, for example in the powder room.

Opera gloves (over the elbow) have been in use since 1800th century, but they were more popular in Regency times and at the hight of their popularity at the end of the 1800’s till the First World War. After the war popularity started to wane and in the 60’s it pretty much finished. These days long opera gloves are mainly used by royals and brides. Most well known style of opera gloves is this mousquetaire. They are open on the inner wrist. Oval shaped hole is usually closed by three small buttons. It makes the gloves very fitting on the wrist. Name mousquetaire comes apparently orifinally from the gauntlets French musketeers used to wear.

I’m also adding another pair of gloves to this post. I found these last Autum from Nextiili vintage shopping event. They are also fine white leather and are from around 1920’s or 30’s. Wide arm of the gloves is typical to the era. It’s decorated with flat metal embroidery. Wire has been woven around little holes on the leather to create decorative patterns. Similar technique has been used for other clothes, like evening gowns too. One good example is 1790’s evening gown Before Automobile blog. Glove embroidery is a bit more coarse though, than the one done on silk. These gloves require still some tlc, first washing and then mending some open seams.


Käsineet ovat yllättävän puhtaat ja hyväkuntoiset. Pientä säilytyksestä ja
käytöstä johtuvaa tahraa on, mutta ei niin pahasti että käsineet
pitäisi pestä. Näin ohuessa ja pehmeässä nahassa pesu on aina riski. /
Gloves are surprisingly clean and in good condition. There are little bit
stains from storing and use, but not that badly they would require
washing. It is always a risk with such fine leather. 

En usko että nämä käsineet ovat oikeastaan hirveän vanhat. 
Nahkaisia  pitkiä käsineitä käytettiin vielä 50- ja 60-luvuillakin joten
arvelen näiden osuvan jonnekin sinne aikahaarukkaan. /
I don’t really think these gloves are very old. Long leather gloves were 
still used in 50’s and 60’s, so I think these be from that era. 

Käsineet pitäisi pystyä napittamaan nappikoukun avulla. 
Itse en kumminkaan uskaltanut väkisin vääntää nappeja kiinni koukun
avulla, sillä napinlävet ovat aika tiukat ja nahka on niin ohutta. /

It should be possible to button these gloves on your own
with the button hook. I didn’t, however, dare to wrestle them on
with the hook, because buttonholes are quite tight and leather
is so very thin. 

20- tai 30-luvun käsineet metallilankakoristein.  Nämä eivät ole
iltakäsineet, mutta ehkäpä vierailupuvun kanssa käytettävät.
Nämä kädessä ehkä mentiin lounaalle tai ostoksille. /
20’s or 30’s gloves with metal decoration. These are not evening
gloves, but perhaps to be worn with suit. Woman might have 
worn these for lunch or shopping. 

 

19 people like this post.