12/12/24 Erityinen luontosuhde / Special connection to nature

*sisältää tahallista provosointia*

Usein puhutaan suomalaisten erityisestä luontosuhteesta. Siitä on tullut käsite joka muistetaan aina mainita kun halutaan tuoda Suomea esiin positiivisessa valossa. Monille luontosuhde varmasti onkin erityinen, niin myös minulle. Juttelimme eräällä kurssilla siitä mikä on kunkin osallistujan vesielementti. Ohjaajallemme se oli joki, kun taas minulle se on järvi. Mutta vesi ei ole minun tärkein luontoelementtini vaan metsä. Metsässä lataudun, rauhoitun ja lepään. Voin paremmin kun saan asua metsän välittömässä läheisyydessä ja näen luonnon eläimineen kotini ikkunoista. Tämä on sinänsä hassua, sillä olen kuitenkin luonteeltani melko mukavuudenhaluinen. En pidä siitä että jalat kastuvat, palelen helposti ja olen aika laiskakin. En halua yöpyä metsässä ja vaelluksiin olen liian sohvaperuna, en minä mikään eräpirkko ole. Silti tarvitsen metsää lähelleni voidakseni hyvin.

Uskon kuitenkin, että suurelle osalle suomalaisista luontosuhde on menettänyt merkityksensä. Elämä on kiireistä, asutaan ahtaasti kaupungeissa, tavoitellaan omaa hyvää oloa ja elintasoa, metsät ja järvet ovat kaukana tai niiden lähelle ei tule hakeuduttua. Uutiset täyttyvät susipaniikista, raakkutuhoista, avohakkuista. Erityisen luontosuhteen omaava suomalainen tuhoaa luontoa, joko välinpitämättömyyttään (raakut), euron kuvat silmissä (kaivokset ja tuulipuistot) tai tahallaan (uhanalaisten ja rauhoitettujen eläinten kaatoluvat).

Tonttimme on iso ja pääosin kivikkoinen ja metsäinen. Täällä liikkuu jonkin verran kyykäärmeitä. Me annamme niiden liikkua rauhassa. Eivät ne juurikaan tule siistimmälle piha-alueelle muutoin kuin läpikulkumatkalla. Neljä vuotta tässä asuttuamme näin ensimmäistä kertaa kyyn pihassa tänä kesänä. Yhteiselo onnistuu varsin hyvin. /
Our property is quite large and mainly rocky and foresty. There is some common european vipers around here. We let them roam freely. They don’t really come to our yard close to the house, except when they are just passing through. After living here four years I saw first time viper on our yard past summer. We get along quite nicely.

Yleensä pidän blogin sisällön kevyehkönä sillä maailma on jo muutenkin varsin ahdistava paikka ja tarvitsen jonkun kivan höttöisen pakopaikan. Kirjoitan tästä kuitenkin siksi, että olen lopen kyllästynyt tähän erityiseen luontosuhteeseen. Mikä on se sellainen erityinen luontosuhde, joka tappaa, tuhoaa ja ryöstää? Ei se ole erityinen luontosuhde. Se on alistava ja haitallinen hyväksikäyttö- ja hyötysuhde. Suomalaiselle luonto on erityinen niin kauan kuin se ei tule liian lähelle, sitä ei tarvitse ottaa huomioon, eikä siitä voi hyötyä. Jos luonto tulee omaan pihaan, se pitää kitkeä, hävittää ja tappaa. Luonto? Not in my backyard! Nurmikon pitää olla täydellinen. Auta armias jos yksikin voikukka, vuohenputki tai sammalmätäs erehtyy nurmikon joukkoon. Ja jos orava tunkee lintulaudalle, sitä varten pitää rakentaa esteet. Kyy jos sattuu pihaan niin se on pää poikki, etteivät vain pure koiria ja lapsia. Ja sudet, ne vasta vaarallisia ovatkin. Niin vaarallisia että ne pitää tappaa, ihan vaan koska sattuvat olemaan olemassa. Sama näyttää koskevan myös suurpetoamme saukkoa.

Asiahan ei silti ole ihan näin yksinkertainen. Silloin kun puhutaan haitallisista vieraslajeista suomalaisen erityinen luontosuhde nostaa päätään. Kyllähän nyt jokaisen pitää saada päästää kotoperäisille lajeillemme haitallisia akvaariokaloja ja -kasveja suoraan pihalampeen ja pitää saada kasvattaa omassa pihassa lupiinia, kanadanpiiskua ja kurtturuusua kun ovat niin nättejä ja helppohoitoisia. Ja kyllä ainakin kissan pitää saada ulkoilla vapaasti maalla kun hiirestää täytyy. Että miksi ihmeessä toisilla on sellainen hirveä hävitysvimma kun kaikki kaunis pitää luonnosta tuhota ja kissat väkisin sulkea sisään asuntoihin? *sarkasmi päättyy*

Erityinen luontosuhde. Semmoinen meillä suomalaisilla tosiaan on. Erityisen toksinen ja tuhoava luontosuhde. Luontoa saa olla kunhan se ei ole luonnollista.

*contains deliberate provocation*

People (especially Finns themselves) often talk about Finns’ special relationship with nature. It has become a concept that is always mentioned when people want to portray Finland in a positive light. For many, this relationship with nature is certainly special, for me too. In a course, we recently discussed what each participant’s water element was. For our teacher, it was a river, while for me it is a lake. But water is not my most important natural element; that would be the forest. In the forest, I recharge, calm down, and rest. I feel better when I live close to the forest and can see nature and animals from my windows. This is funny really, because I am actually quite comfortable by nature. I don’t like getting my feet wet, I feel cold easily, and I’m also quite lazy. I don’t want to spend the night in the forest, and I’m too much of a couch potato for hiking; I’m not an outdoorsy type. Still, I need the forest close to me to feel good.

However, I believe that for most Finns, their relationship with nature has lost its significance. Life is busy, we live in crowded cities, we strive for our own well-being and standard of living, and forests and lakes are far away or we don’t seek them out. The news is full of wolf panic, destruction of freshwater pearl mussels, and clear-cutting. Finns, who have a special relationship with nature, destroy nature either through indifference (freshwater pearl mussles), with money in their eyes (mines and wind farms), or deliberately (hunting permits for endangered and protected wildlife).

Luonnonkukat puutarhassa tuntuvat olevan monille lähes kirosana. Tämä pikkuinen ojakellukka on yksi omia lemppareitani. Niin herkkä ja kaunis. /
*Wild flowers in the garden seem to be almost like curse word for many. This small nodding avens is one of my favourites. So delicate and beautiful.*

I usually keep the content of my blog lighthearted because the world is already a pretty depressing place and I need a nice, fluffy escape. However, I am writing about this because I am completely fed up with this special connection with nature. What kind of special connection with nature kills, destroys, and exploits? It is not a special relationship with nature. It is a oppressive and harmful relationship of exploitation and profit. For Finns, nature is special as long as it doesn’t get too close, doesn’t need to be taken into account, and can’t be exploited. If nature enters one’s own yard, it must be weeded, destroyed, and killed. Nature? Not in my backyard! The lawn must be perfect. Heaven forbid if even a single dandelion, ground elder, or moss patch finds it’s way into the lawn. And if a squirrel ventures onto the bird feeder, barriers must be built to keep it away. If a snake happens to wander into the yard, it must be killed so that it doesn’t bite the dogs and kids. And wolves, they are really dangerous. So dangerous that they must be killed, just because they happen to exist. Same seems to be now with our other major predator, otter.

However, the issue is not quite that simple. When discussing harmful invasive species, the Finnish people’s special relationship with nature comes to play. Of course, everyone should be allowed to release aquarium fish and plants that are harmful to our native species directly into their backyard ponds and grow lupines and invasive rugosa rose in their gardens because they are so pretty and easy to care for. And cats should definitely be allowed to roam freely in the countryside because they need to hunt mice. Why on earth do some people have such a terrible urge to destroy everything beautiful in nature and force cats to stay indoors? *sarcasm ends*

Special connection to nature. That we Finns definitely have. Specially toxic and destructive connection. Nature can be if it’s not natural.