Palataas taas matkamuistoihin. Alusta asti oli selvää että innokkuudesta huolimatta emme ehtisi viiden päivä aikana tutkimaan montaakaan nähtävyyttä vaikka valvoisimme kaiket yöt. Valvoimme siis vain yhden yön (matkustaen ja kätköillen). Teimme etukäteen selkeän, kumpaakin miellyttävän jaottelun. Yksi päivä shoppailuun, yksi päivä geokätköilyyn ja yksi päivä nähtävyyksiin. Yksi päivä meni puhtaasti yömatkustamisesta (ja yökätköilystä) toipumiseen ja syömiseen (perinteinen englantilainen sunday roast, namnam!). Viimeinen päivä taas piti varata matkustamiseen.

Time to return to the trip memories. Since the beginning it was clear that despite of our enthusiasm, we couldn’t do much sightseeing during five days, even if we’d stay up all night. So we stayed up only one night (travelling and geocaching). In advance we made clear plan. One day for shopping, one day for geocaching and one day for sighseeing. One day we spend to recover from night travelling (and night geocaching) and eating (traditional english sunday roast, yummy!). Last we had to spend on travelling again.

Edellisellä matkalla tutustuimme Brightonin satamalaituriin, Heverin linnaan ja Hampton Court palatsiin. Tarinoita ja kuvia edellisestä matkasta voit tutkailla täältä ja täältä. Täksi kerraksi valittiin vähän erilaisia kohteita. Minua kiinnostavat toki suositutkin turistinähtävyydet, mutta yhtä lailla olen kiinnostunut pienistä pittoreskeista kylistä ja ihmisistä. Varsinaisia karaktäärejä tällä matkalla kohtasimmekin. Matkalla päivän pääkohteeseen pysähdyimme aamupalalla paikallisella kesägrillillä. Keli oli mitä upein ja se oli houkutellut paikalle niin motoristeja kuin ampiaisiakin (jotka yrittivät osingoille).

On our last trip to England we went to see Brighton Pier, Hever Castle and Hampton Court Palace. Stories and photos from that trip you can see here and here. For this time we chose something a bit different. I am interested traditional tourist attractions, but I am equally interested in small towns and villages and local people. Before arriving our main target for the sightseeing day we stopped for breakfast at local summer café. Weather was gorgeous and it lured motorists and bees (that tried to get their share) to the café.

Fishbournen roomalainen palatsi, pääkohteemme, on yksi Englannin tärkeistä arkeologisista kaivauksista. Itse palatsi tuhoutui tulipalossa ja siitä on jäljellä enää vain vahingossa löytyneet lattiat, mutta millaiset lattiat! Toinen toistaan näyttävämpiä mosaiikki-koristeisia lattioita on kaivettu esiin 60-luvulta lähtien jo useita. Palatsi on ollut kooltaan niin suuri että puolet sen perustuksista on hautautunut uusien talojen ja teiden alle joten niitä tuskin koskaan saadaan pelastettua. Museossa voi säilyneiden mosaiikkien lisäksi ihmetellä roomanaikaista keskuslämmitysjärjestelmää, tyypillistä roomalaista puutarhaa sekä kaivauksista löytynyttä esineistöä. Luu-faneille löytyy myös pari luurankoa. Tämä museo on myöskin ensimmäinen näkemäni museo jossa pääsee kosketuksiin varsinaisten arkeologisten tutkimusten kanssa. Vierailijoilla on pääsy tutkimus-keskukseen jossa voi nähdä (vain ikkunan takaa tietenkin) miten esineistöä säilytetään ja millaisissa olosuhteissa tutkijat työskentelevät. Ja jos osut paikalle sopivaan aikaan saatat päästä juttelemaan jopa museon johtajan kanssa, joka kehotti meitä tutustumaan kiinnostaviin esillä olevin esineisiin sillä se olisi hänen mukaansa suorastaan rikos jos emme olisi niin tehneet.

Fishbourne roman palace is one of the main archeological sites in England. Palace itself was destroyed in a fire but floors still excist. They have been digging these gorgeous mosaic floors up since the 60’s. Palace was so large they will never get all of it, because half of it is buried under modern houses and roads. In addition to mosaics you can see in the museum roman heating system, typical roman garden and items found from the site. For bone fans there is also two skeletons there. this museum is the first I have seen where you can actually see how items are stored and where scientists work (although only through the glass). And if you happen to have perfect timing you might meet the head of the museum. He adviced us to have a look at the preserved items on display because according to him it would have been criminal if we didn’t.

Palatsista suuntasimme Littlehamptoniin joka on Brightonin tapaan satamakaupunki, mutta huomattavasti pienempi ja ehkä myös idyllisempi. Isäntä osti vesi kielellä sataman kalakojusta purkillisen mystistä herkkua nimeltä “cockles”. Se näytti epämääräiseltä mutta vakuuttaakseni isännälle kaikkiruokaisuuteni (jolla aina reteilen) maistoin pari. Kyseessä on sydänsimpukka joka on paikallinen, viinietikan kera nautittava kylmä herkku. Vähän kuin söisi frutti di mare-pitsan simpukoita jääkylmänä purkista, paitsi että nämä ratisivat hampaissa. Ei se ulkonäöstään huolimatta ollut pahaa, mutta tuskin saisin koko purkillista syötyä. Isännän herkkua.

From the palace we headed towards Littlehampton. It is harbour town like Brighton, but smaller and maybe a bit more rustic. Boyfriend bought a portion of mystical delicasy called cockles. I had to check from the dictionary back at home what those actually are. I tasted couple to demonstrate him my omnivorous habbits (which I always brag with). It crackled between my teeth. It wasn’t bad, but I doubt that I can eat whole portion. Boyfriend loves them.

Littlehamptonista lähdimme iltapäivällä palailemaan tukikohtamme Redhilliin, mutta sitä ennen poikkesimme pienessä Arundelin kaupungissa, jossa sijaitsee yksi Etelä-Englannin upeimmista linnoista. Valitettavasti linna ja pienet putiikit olivat jo kiinni mutta tiedämme ainakin minne palaamme seuraavalla matkalla. Tässä, kuten monessa muussakin englantilaisessa linnassa asutaan edelleen vaikka osa linnasta onkin museona. Kaupunkilaiset ovat ystävällistä porukkaa ja pienet putiikit houkuttelevat poikkeamaan sisään. Arundelissa voi myös kesällä vuokrata pienen veneen ja soudella Arun-joella joka virtaa kaupungin halki. Linnaa ihastellessamme huomasimme vallihaudassa pieniä hassuja eläimiä. Ruskeita pitkähäntiä oli töyräällä 5-6 ja ne uiskentelivatkin vallihaudassa. Otin niistä illan jo hämärtyessä pari suttuista kuvaa. Pois lähtiessä törmäsimme linnan portilla kolmeen linnassa työskentelevään rouvaan ja kysyimme heiltä tietävätkö he mitä eläimiä tuolla vallihaudassa elää. Rouvat olivat kovin hämmästyneitä ja väittivät ettei siellä mitään eläimiä elä. Vastasimme että kyllä elää ja näytimme kuvia. Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen että niiden oli oltava vesirottia. Kaikkea sitä näkee. Rouvista oli kovin hassua että vallihaudassa asusti vesirottia ja meistä oli hauskaa törmätä näihin hurmaaviin paikallisiin naisiin.

From Littlehampton we left back towards our home base in Redhill. On our way we stopped at small town of Arundel. One of the most magnificent castles in South England is located there. Unfortunately castle and all little shops were already closed but atleat we know where we return on our next trip. Local people are friendly and small boutiques lure to pop in. In the summer you can even rent a small boat and sail along the river Arun. When admiring the castle we noticed some small animals in the moat. I snapped couple blurry photos of them. There were about 5-6 small born longtails there swimming in the moat. When we were leaving we encountered three ladies by the castle gate. We asked from them if they knew what animals are living in the moat. They said there is no animals living in the moat. We said yes there is and showed them those photos. Together we decided those must be water rats. It was rather funny to the ladies to hear that there is animal living in the moat and it was amusing to us to meet those lovely ladies.