Renesanssi näyttää tunkevan elämään joka puolelta. Aiemmin syksyllä kävin tekemässä renesanssikaulanauhaa lasihelmikurssilla ja kuukausi sitten kävin kuvattavana renesanssiherraksi pukeutuneena. Mutta tämä alkoi jo aiemmin, muistanette rene-sukkaprojektin. Visiteerasimme myös kaveriporukalla Helsingissä renesanssinäyttelyssä, jo viime joulukuussa. Kävimme samalla muissakin näyttelyissä, Helene Schjerfbeck oli vaikuttava, mutta niin oli tämä Lucas Cranach vanhemman näyttelykin. Taidenäyttelyissä on aina jotenkin hassua kun on nähnyt teokset aiemmin vain kuvissa ja sitten se on yhtäkkiä livenä siinä edessä. Ne ovat aina ihan hirveän paljon pienempiä kuin mitä kuvien perusteella on kuvitellut.

Jännittävää on myös miten sitä huomaa itse että aikojen saatossa katsoo teoksissa erilaisia asioita. Esim itselle merkityksellisten teosten kohdalla saattaa tarkastella pitkään tekniikkaa ja työn jälkeä, seurailla siveltimen jälkiä. Tai jos on erityisen kiinnostunut vaatteista niin saattaa tarkastella miten joku tietty vaate on teoksessa kuvattu. Onko sen yksityiskohdat järjennetty tarkasti viimeistä piirtoa myöden, vai onko haettu ennemmin valojen ja varjojen kautta vain vaatteen antamaan tunnelmaa tai onko vaate vain epämääräinen värimöykky? Jos taas aihe ei ole mitenkään itselle erityinen ei ehkä kiinnitä koko maalaukseen paljonkaan huomiota. Itse olen alkanut viime vuosina kiinnittää paljon enemmän huomiota myös siihen miten teos on tehty, se saattaa antaa joskus teoksesta paljon enemmän kuin vain sen pelkkä aihe. Näissä historiallisissa töissä oma huomio kuitenkin useimmin kiinnittyy pukujen yksityiskohtiin ja tulee miettineeksi että mitenkähän tuo vaate on oikeasti tehty.

Renaissance seems to be bleeding into my life from everywhere these days. Earlier this Autumn I participated lamp bead workshop to make renaissance necklace and recently I did photoshoot dressed as renaissance lord. But this started already before that, you might remember the renaissance sock project. Also me and couple of my friends visited renaissance exhibition in Helsinki last December. We visited other exhibitions too, Helene Schjerfbeck was amazing, but so was this Lucas Cranach elder’s exhibition. It is always a bit funny in exhibitions that when you have seen all these paintings only in photos before, and then all of a sudden they are there in front of you. They are always so terribly small, compared to what you imagined they would be.

It’s also exciting how you notice yourself looking at paintings and other art pieces in different ways. For example when you see art pieces important to you, you might look at the way it was painted, the technique, follow the brush strokes. Or if you are interested in clothing, you might pay a lot of attention to how garments were portrayed in it. Are all details copied to a T, or is it pictured more via shadows and light or is it just a colourfull blob? And if the subject is nothing special to you, perhaps you don’t pay much attention to it at all. I have started to pay much more attention to also the way how the art piece is made, sometimes that might give even more than just the subject in it. With these historical paintings I often seem to look at the costumes. Studying the smallest details of each gown and wondering how they were made.