Renesanssisukat: osa 1 / Renaissance stocking: part 1

Vihjaisin joku aika sitten että olen mukana eräässä kiinnostavassa projektissa. Nyt paljastan mistä on kysymys. Historiantutkimuksen kansalaistiedeprojektit ovat nimittäin rantautuneet Suomeen. Ei siis pelkästään historianelävöityksen suhteen, vaan myös tutkimukseen osallistavin menetelmin. Toissa vuonna saatettiin päätökseen Maskun intarsian rekonstruktio johon en päässyt ikävä kyllä aikataulullisista syistä osallistumaan. Nyt kuitenkin vintageharrastaja-kaverini  vinkkasi, että on alkamassa uusi kiinnostava projekti liittyen renesanssin ajan sukkiin.

Refashioning the Renaissance on viisivuotinen tutkimusprojekti jossa tutkitaan renesanssiajan pukeutumista, tyyliä ja asenteiden vaikutusta muotiin ja pukeutumiseen. Projekti käyttää sekä perinteisiä tutkimusmenetelmiä kuten kuituanalyysejä, mutta myös moderneja menetelmiä kuten digitaalista mallinnusta, 3D-tulostusta ja kansalaistiedeprojekteja. Helmikuun lopussa alkoi noin vuoden pituinen silkkisukkaprojekti. Sen tarkoituksena on tutkia ja rekonstruoida Turusta, Elisabeth Buren haudasta löytynyt silkkinen pitkä sukka. Alkuperäisestä 1650-luvun sukasta on otettu kuitunäytteitä ja tarkkoja valokuvia. Niiden perusteella pystytään selvittämään käytetty lanka, puikkojen vahvuus, käytetyt väriaineet, tekemään sukalle valmistusohje, sekä neulomaan sukasta identtisiä kopioita.

Tutkimus keskittyy erityisesti siihen miltä sukan tekijöistä tuntuu työtä tehdessä. Onko se helppoa tai vaikeaa, miten lanka käyttäytyy, millaisia haasteita työn edetessä ilmenee. Neulojat pitävät päiväkirjaa työvaiheista ja omista fiiliksistä. Turun silkkisukan lisäksi projektissa oli valittavana kaksi muutakin renesanssiajan sukkamallia, mutta itse valitsin tämän haastavimman  sukkamallin. Yhden sukan neulomiseen menee aikaa noin 200 tuntia. Olen mukana myös pienryhmässä joka valmistaa sukalle neulontaohjeen.

Ensimmäinen tapaaminen pidettiin 28.2 ja toisessa tapaamisessa 7.3 saimme testineuloa projektissa käytettävillä puikoilla ja langoilla näytepaloja. Tein ensimmäisen koetilkun 1 mm puikoilla vähän vahvemmasta kampavillasta ja alkujärkytyksen jälkeen se sujui melko kivasti. Neulepinta oli ihanan pehmeää ja ohuisiin puikkoihin tottui nopeasti. Ei se tuntunut niin pahalta. Oli paljon isompi järkytys kuulla, että varsinainen sukka tulisi neuloa 0,7 mm puikoilla kaikkein ohuimmasta langasta jota menee 100g noin 1650 metriä. Kotona neuloin mallitilkun ja se tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin  vahvempi lanka 1 mm puikoilla. Ohuet puikot taipuvat paljon ja itselläni on melko tiukka puristusote puikoista. Erityisesti nurjia silmukoita neuloessa oli todella vaikea saada langankireys pysymään sopivana, sillä ohuen ohutta lankaa oli vaikea hallita. Joudun siis opettelemaan uusia tapoja käsitellä lankaa. Toisessa tapaamisessa tanskalainen historiantutkija kertoi että erityisesti ohuita lankoja neulottaessa englantilainen neulontatapa tuottaa tasaisempaa jälkeä ja langankireys pysyy parempana kuin modernissa pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa tavassa. Toisaalta englantilainen tapa on paljon hitaampi menetelmä.

No projekti on nyt vasta hyvin alkuvaiheessa. Nähtäväksi jää miten se tulee etenemään. Jos tuntuu sille että silkkisukka (villasta neulottuna tosin) on täysin mahdoton toteuttaa, on aina mahdollisuus vaihtaa jompaan kumpaan kahdesta muusta sukkamallista jotka neulotaan hiukan vahvemmmilla langoilla.

EDIT – Originaali Turun hautalöytösukka on tällä hetkellä esillä Turun linnassa näyttelyssä Muutama sananen naisista. Näyttely on avoinna 8.3.2020 asti.

I hinted recently that I am joining an interesting project. Now I will tell you what it’s about. Citizen science projects on historical science have arrived to Finland. Not just historical re-enactment, but actual co-operational projects. Couple years ago they finished Masku intarsia reconstruction project, which included a group of hobby sewists. I wasn’t able to join in due to my own schedules. Now my vintage friend tipped me about this new interesting project on Renaissance stockings.

Refashioning the Renaissance is five year science project about renaissance clothing, style and influence of attitudes to fashion. Project is using both traditional methods like fiber analyses, but also modern methods like digital modelling, 3D printing and citizen science projects. At the end of February was the launch of one year long silk stocking project. The purpose is to study and reconstruct a silk stocking, found from the grave of Elisabeth Bure, in Turku. Original stocking is from 1650’s and it’s been closely photographed and fiber samples taken. Based on samples and photos it’s possible to find out used material, gauge and dyes, to create knitting pattern for the stocking and finally to knit actual replica of it.

This study is concentrating on how the knitters are finding the work. Is it easy or difficult, how the yarn behaves, what kind of challenges the work brings up. Knitters are keeping a diary of all they are doing and how they feel on the process. There was also two other stockings to choose for replicating, but I chose the most challenging one. It takes about 200 hours to make one stocking. I am also taking part on the small group who is creating the actual pattern for the stocking.

First meeting was held 28.2 and second meeting on 7.3  we were able to test knit with the thin needles and actual yarns. First I made sample with 1mm needles and fine wool. It was pretty nice after the original shock about the thin needles. Texture was smooth and I got used to the needles pretty fast. It wasn’t too bad actually. It was a bigger shock to hear that the actual stocking must be knitted with 0,7mm needles and yarn will be even more fine. 100 grams of yarn is about 1650 meters. At home I made sample and it was much harder than thicker yarn with 1 mm needles. Fine needles are very flexible and I have quite strong grip. Especially purling was tricky and it was hard to control the fine yarn and keep the tension correct. So I have to learn new ways of holding the yarn. On the second meeting, Danish historian told us that especially when using very fine yarns, the English knitting method helps to keep the result more even and makes the yarn tension much controllable. Our modern Scandinavian/Europen method is not as easy for the fine yarns. On the other hand, English method is much more slower than Scandinavian.

Well, now the project has only started. We will see how it turns out. If I feel that silk stocking (made of wool though) is completely out of my league, I can always jump on to either of those other two stocking styles, which are made with slightly thicker yarns.

EDIT – The original silk stocking is on display in Turku Castle in the exhibition A Few words about women. Exhibition is open till 8.3.2020.

Renesanssisukkaprojekti lähti käyntiin mallitilkuilla. /
Renaissance stocking project launched with samples.
Ylävasemmalla 1 mm puikoilla hiukan vahvempaa kampavillalankaa ja alaoikealla 0,7 mm puikoilla kaikkein ohuita kampavillalankaa jonka vahvuus pitäisi täsmätä hautalöytösukkaan. Molemmilla puikoilla 30 silmukkaa, kokoero on merkittävä. /
Top left is sample made with 1 mm needles and slightly thicker yarn and bottom right is 0,7 mm needles with finest wool yarn. Yarn thickness should match the original silk stocking found from the grave. Both samples have 30 stitches on a row, size difference is significant.

 

7 people like this post.

12 Comments Add yours

  1. Nellykka says:

    Tää vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Itse oon neulonu vain Novitan 7-veljestä langasta sukkia joten voin kuvitella tuon langan ohuuden Muista kyllä että isoäitini neuloi huomattavasti ohuemmilla puikoilla ja ohuemmalla langalla kun lapsuudessa seurasin häntä.

    Onko noita ohuempia lankoja saatavilla jostakin? Ois todella mielenkiintoista kokeilla. (vaikkakin olen asettanut itselle kiellon olla aloittamatta mitään uutta ennenkuin vähintään 2 käsityöprojektia on valmiina)

    1. Rhia says:

      Nellykka – Ennen langat oli useimmiten melko ohuita. Mun ymmärtääkseni paksummat neulelangat on tulleet enemmän muotiin vasta joskus 60-luvulla. Ite en tykkää paksuista langoista ja oon aina tykänny mieluummin hienoista langoista kuin esim just seiskaveikasta, mut en mäkään ihan näin ohutta ole rohjennut neuloa. 2,5 taitaa olla ohuimmat puikot mitä oon käyttäny tähän mennessä. Yleensä teen noin 3 tai 3,5-vahvuisilla. Virkannut olen kyllä paljon ohuemmillakin.

      Nämä molemmat kampavillalangat on Vuorelmalta. Eli saatavissa kyllä on. Jos ymmärsin oikein niin tuo 100g vyyhti pitäisi riittää yhteen reisipituiseen sukkaan. Tämä sukka menee luonnollisesti museolle mutta itselle kiinnostaisi myöhemmin neuloa esim tuolla vahvemmalla langalla historianelävöityssukat. Tai aluspaita.

  2. Metsäntyttö says:

    Sullahan on mielenkiintoinen projekti meneillään! Mainitsit tuossa nuo englantisen ym. neulontatavan. Kiinnostaisi tietää, millaisia ne eroavaisuudet on. Kun meillä on dvd:llä niitä Herriotin Kaikenkarvaisia, niin siinä olen ihmetellyt Rouva Herriotin, Helenin, neulontatapaa. En osaa sitä oikein selittää, mutta minun silmiini siinä pidettiin puikkoja oudosti käsisä ja toisella kädellä aina välillä jotenkin kai lankaa puikolle kiepautettiin tai mitä lie. Mikään pitsneule ei siinä kuitenkaan ollut menossa vaan muistini mukaan joku kirjoneule miehelleen. Jossain muussakin ulkomaisessa filmissä olen nähnyt samanlaista neulontapaa ja kiinnostaisi kovasti tietää, mitä siinä oikein tehdään. Tuli vain nyt mieleeni tästä sun jutusta, että siinäköhän se selitys on.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Englantilaisessa tavassa puikkoja voi pitää useammalla tavalla. Pääosin ero mun käsittääkseni on se että lanka pidetään oikeassa kädessä kun taas pohjoismaisessa tavassa se on vasemmassa kädessä. Tästä johtuen ote pitää joka silmukan jälkeen irrottaa puikosta, kuljettaa oikealla kädellä lanka puikon ympäri ja sitten vetää silmukka läpi. Youtubesta löytyy ohjeita englantilaiseen tapaan esim hakusanoilla “english knitting”.
      Jos ymmärsin tanskalaisen tutkijan selityksen oikein niin vanhaan aikaan (siis ainakin silloin 1600-luvulla) kaikki neuloivat englantilaisella tavalla.

      1. Metsäntyttö says:

        Kiitos tiedosta:) Tuo sinun selostuksesi vaikuttaa mielestäni siltä, että se mitä filmeissä olen nähnyt, saattaisi olla juuri tuota samaa.

        1. Rhia says:

          Metsäntyttö – Englantilaisissa tuotannoissa se on yleensä juuri tuota, joskus muissakin. Sillä metodilla pitäisi saada tosiaan tasaisempaa jälkeä kun lanka kiristetään jokaista silmukkaa varten erikseen. Itselläni jälki on muutenkin melko tasaista noilla vahvemmilla langoilla, mutta näihin ohuisiin on melkomoinen totuttelu muutenkin niin en ehkä lähde nyt testamaan tähän projektiin tuota englantilaista tyyliä.

  3. arkkipaha says:

    Todella mielenkiintoinen postaus ja projekti! Pidathan meidat ajan tasalla miten tama etenee.

    1. Rhia says:

      arkkipaha – Ajatuksena on nimenomaan postata myös siitä miten homma etenee. Projektia voi seurata myöskin Refashioning the Renaissance-projektin fb-sivuilla sekä nettisivulla jonka linkki löytyy tekstistä tuolta ylempää. Ne jotka tekevät kahta muuta sukkaa, ovat todennäköisesti jo aloittaneet neulomisen. Turun sukan kaavaryhmä on myös aloittanut työskentelyn ja parhaillaan laskee silmukkamääriä ja tekee kaavaa. Neulomaan päästään toivottavasti parin kuukauden sisällä.

  4. tagathax says:

    Onpa mielenkiintoinen projekti! Tykkään, että on alettu tutkia ja kokeilla miten niitä tekstiilijuttuja aikoinaan tehtiinkään, on aina tuntunut siltä että historiantutkimuksessa on ollut vallalla lähinnä miekkojen ja haarniskoiden tutkiminen ja esittely (mikä on toki sekin mielenkiintoista). Mutta oli sitä sotilaillakin sukat jalassa ja paita haarniskan alla ja taitavat käsityöläiset olivat asialla!

    Itselläni on aika löysä käsiala ja yleensä otankin suosiolla pienemmät puikot käyttöön. Olen tainnut neuloa reumalangasta rannelämmittimet nro 2 puikoilla ja sekin oli aika nypertämistä, en tiedä tulisiko ykkösen puikoilla neulomisesta mitään.

    1. Rhia says:

      tagathax – Suomessa ei mielestäni kovin paljoa ole replikoitu mitään. Enemmän se on ollut Keski-Euroopan juttuja. Vaan nyt on lyhyellä aikavälillä tapahtunut paljon. Miekoista tekstiileihin. Olen käsityksessä että Suomessa ainoat jotka jonkinlaista replikointia ovat isommassa mittakaavassa tehneet ovat olleet historianelävöittäjät jotja tietysti ovat tutkineet vain omaksi iloksi ja tehneet käyttöön, ei niinkään tieteellisin tutkimus menetelmin. Voin tietty olla väärässäkin mut tämmönen mutu mulla on.

      Se mikä itseä hämmästytti oli että tavallinen väki ei osannut eikä saanut neuloa. Käsityöläiset valmisti nämä tuotteet.

      Itse taas otan joskus samasta syystä vähän vahvemmat puikot. Nytkin näyttäisi mallitilkun perusteella vähän sille että otan varsinaiseen työhön ykkösen puikot. Niillä on helpompi neuloa kun 0,7 taipuvat ohuutensa vuoksi todella paljon.

  5. Hehkuvainen says:

    Wow! Mahtavaa että tällainen projekti on olemassa ja hienoa että olet mukana. Kiva nähdä ja kuulla jatkokertomuksia aiheesta. :)

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Tämä on kyllä tosi jännää. Luulen että varren ohje valmistuu melko pian sitten pääsen jo aloittamaan vaikka kärki on vielä ohjeistamatta. Postauksia tulee varmaankin ensi kuussa jo lisää. Saa nähdä.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.