Omavaraisuudesta / About self sufficiency

on

Törmäsin jokin aika sitten kiintoisaan lifestyle-blogiin, jota en ollut aiemmin lukenut. Sitä kirjoittaa nainen, joka muutti puolisonsa kanssa maalle taloon, jossa ei ole viemäröintiä eikä juoksevaa vettä. He pitävät ns. kotivaraa ja pyrkivät elämään mahdollisimman pitkälle omavaraisesti. Tavalla jossa sähkökatkot, lakot tai muut isommat mullistukset eivät heti aiheuta vakavaa haittaa.

Jovelan blogi oli hirmu mielenkiintoista luettavaa ja luinkin samoin tein koko, vuonna 2013 aloitetun, blogin läpi (siinä meni melkein viisi päivää).  Alun postaukset keskittyvät enemmän talon remontoimiseen ja myöhemmin sitten kotivaraan ja omavaraisuuteen. En ole tajunnut että omavaraisuus on nykyään joku “juttu”. Jovelan linkkilistalta löytyy nimittäin monta muutakin omavaraisuuteen tähtäävää blogia. Omavaraisuusajattelu kiinnostaa minua ja ryhdyin miettimään asiaa tarkemmin. Maatalossa lapsuuteni asuneena olen ikäänkuin kasvanut omavaraisuuteen. Oman tilan eläimistä saatiin lihaa ja maitoa, kasvimaalla kasvoi perunaa ja milloin mitäkin kasviksia, marjametsässä käytiin syksyisin ja omasta pihasta sai omenaa ja marjoja. Juomavesi tuli omasta kaivosta ja pesuvesi järvestä. Kalastettiin ja sienestettiinkin toisinaan. Ei sitä minun mielestäni pidetty silloin kovin erilaisena valintana eikä ekotekona ainakaan. Vaikka olen asunut yli puolet elämästäni kaupungissa, ei omavaraisuuden ajatus ole kadonnut minnekään, vaikka sitä on tullut toteutettua hyvin minimaalisesti, enkä ole kutsunut sitä sillä nimellä.

Nykyiselläänkään omavaraisuus ei ulotu takapihan pientä yrtti- ja vihannesviljelmää, sienestystä ja satunnaista hortoilua pidemmälle ja viileän varastotilan vähyys estää pitämästä kovin isoa kotivaraa. On silti mielenkiintoista pohtia asiaa ja miettiä miten vaikkapa rivitalossa voisi varautua esim pidempiin sähkökatkoihin. Etenkin Amerikassa suosittua tuntuu olevan ns. prepping tai survivalismi. Perheet keräävät suurta vesi- ja ruokavarastoa, rakentavat säteilynkestäviä pommisuojia ja hamstraavat aseita puolustautumiseen. Omavaraisuus ja kotivara eroavat siitä jonkin verran sillä kotivaraa on tarkoitus jatkuvasti kierrättää ja käyttää, toisin kuin preppaajat jotka usein vain varastoivat pitkään säilyviä ruokavarastoja katastrofin varalle.

Vaikka omavaraisuus sinällään ei varsinaisesti liity ekologisuusajatteluun tai muovin ja kemikaalien vähentämiseen arkielämässä, monet omavaraisuudesta bloggaavat ovat kiinnostuneet myös niistä. Permakulttuuri, eli rakentaminen ja maanviljely luontoa kunnioittaen on mainittu usein ja muovin vähentäminen arjessa on saanut jo oman haasteensa minimalismihaasteen tapaan. Osa on kiinnostunut itsevalmistetusta kosmetiikasta ja lihan syönnin vähentämisestä. Itse olen kiinnostunut juuri muovin vähentämisestä, mutta en toteuta sitä mitenkään agressiivisesti vaan korvaan vähitellen kotona käytettävät muoviesineet muilla materiaaleilla sitä mukaan kun nykyiset tulevat tiensä päähän. Olen suunnitellut  mehiläisvahakääreiden valmistusta ja ekologisen sisalhankaussienen valmistusta jo pidempään. Kotona valmistettu kosmetiikkakin on alkanut kiinnostaa enemmän huulivoidekokeilun myötä. Jovelan omavaraisuudesta innostuneena aion vihdoin tulevana kesänä pistää testiin jo aiemmin blogissakin mainitsemani rohtosuopayrtti-pesuaineen.

Viime vuonna puutarhan hoito jäi vähän heikolle hapelle oman jaksamisen ja pitkän kuivuuden johdosta. En halunnut käyttää vesijohtovettä kasteluun ja taivaalta vaan ei muutamaa tippaa enempää tirissyt oikein koko kesänä. Pitäisi myös hankkia oma sadevesitynnyri. Mutta tänä keväänä uusi yritys. Haaveilen pienestä kasvihuoneesta pihan perällä. Vuokranantaja on jo antanut sille suostumuksensa, ja suorastaan kehoittanut moiseen yrittelijäisyyteen. Seuraavaksi pitää neuvotella naapurinrouvan kanssa pajuangervon hävittämisestä,  isännän kanssa kasvihuoneen rakennussopimuksesta ja äidin kanssa ikkunaruuduista (onko niitä vanhoja vielä?).

Onko lukijoilla kiinnostavia ajatuksia omavaraisuudesta?

Muita kiinnostavia omavarais-bloggareita:
Harmaa torppa
Riippumattomammaksi
Torpan tyttö
Tsajut

Some time ago I bumped into an interesting lifestyle blog. which I haven’t been reading before. Author bought a house in the countryside, and started renovating it. House doesn’t have running water nor drainage. They stock food more than usual. In Finnish it’s called kotivara, aka home reserve. They also try to lives as self sufficient as possible. They way where strikes or power cuts don’t cause immediate threat.

Jovela blog (only in Finnish, sorry)  is very interesting reading, and I read it pretty much in one go. Which was a lot, since the blog has been started in 2013 (it took me almost five days). Posts in the beginning were more about renovation, and later on moved on to food reserves and self sufficiency. I haven’t realized it’s such a big thing these days. On the link list of Jovela there is lots of other similar blogs. Self sufficiency interests me so I started thinking more closely. I have lived my childhood on a farm so I have pretty much grown directly to self sufficiency. We got meat and milk from our own animals, potatoes and all sorts of vegetables from the garden, we foraged berries from the forest and got apples and more berries from garden. Drinking water came from our own well and washing water from the lake. Sometimes we did fishing and mushrooming too. It wasn’t considered anything special, and certainly not as an ecological choise. Even though I have lived over half of my life in the city, the thought of self sufficiency hasn’t really left me. Even though I haven’t really been doing it much, and I certainly haven’t called it by that name.

For now, our self sufficiency isn’t any more than small herb and vegetable garden and mushroom wild herb foraging. Our cold storage space is also very limited so we can’t keep very large home reserve. It is still interesting to think about how are we able to prepare ourselves in our bungalow apartment for, lets say power cuts. Prepping and survivalism seem to be quite popular especially in America. Gathering large storages of drinking water, tinned and dried food, building bomb shelters and collecting weaponry. Finnish self sufficiency is somewhat different. Home reserve is in constant use and you maintain it at the same rate as you use it. You don’t have to go to the shop every week, since you can just use your reserve. If I have understood correctly, survivalists and preppers don’t really use their food reserves, they just make sure they got everything in case the catastrophe.

Even though self sufficiency doesn’t really have anything to do with ecological thinking or reducing plastic and chemicals in everyday life, many bloggers seem to be interested in those aswell. Perma culture, meaning building and farming in ways that respect the nature is mentioned often. Reducing plastic has it’s own monthly challenge, like the minimalism challenge. Some are interested in home made cosmetics and reducing meat consumption. I am interested in reducing plastic at home, but I’m not doing it very aggressively. When plastic items come to the end of their lives, I replace them with other materials. I have been planning making beeswax wraps and ecological sisal scrub sponges for quite some time now. Homemade cosmetics seems also quite interesting, due to that homemade lip balm experiment. Inspired by Jovela-blog, I am finally going to try homemade saponaria officinalis-wash liquid this Summer. I have mentioned before that it grows on our yard.

Last year I didn’t really do much gardening. I didn’t have the energy and we had really long dry season. I didn’t want to use our running water for the garden and we just didn’t get much rain. Couple drops didn’t really do much. We should buy our own rainwater barrel. But new try this Spring. I am dreaming of small greenhouse at the back of the garden. Our landlady has already given her permission, if not even urged us to do it. Next phase is to negotiate with nextdoor lady about destroying the spreading bush, with hubby about the construction agreement and with mum about the old woodframe windows (wonder if there is still some left?). You can find other interesting self sufficiency blogs at the end of the Finnish section, however they are all only in Finnish.

Does any of my readers have interesting ideas about self sufficiency?

Villivihanneksia: maitohorsman versot valmistin parsan tapaan, voikukan kukinnoista keitin kullankeltaista marmelaadia. /
Wild herbs: rosebay willowherb sprouts I friedlike asparagus, dandelion flowers I cooked into golden marmelade.
Oman maan kesäkurpitsaa. Kukatkin ovat syötäviä. /
Home grown zucchini. Flowers are also edible.
Rohtosuopayrtti kukkii ja tuoksuu. Erityisesti juuri sopii pesunesteen valmistukseen. /
Saponaria officinalis, common soapwort blooming. Especially the root is good for making washliquid.
Itse kerättyjä lakkoja. /
Self picked cloudberries.

2 Comments

  1. kati says:

    Omavaraisuus on näin keskellä kaupunkia todella haasteellista, mutta miniatyyriparvekkeesta otetaan kesäaikaan irti kaikki mahdollinen. Tämä tarkoittaa lähinnä salaatteja ja yrttejä. Lähikuntien metsistä irtoaa jonkin verran kellariin perus marjojen ja sienien lisäksi kasveja (nokkosta, siankärsämöä, maitohorsmaa, jos pääsee ystäväperheen maille myös kuusenkerkkää ja koivunlehtiä) kuivaukseen tai muuten säilöön, mutta tämä on jäänyt aika vähälle. Äitini taloyhtiössä on sen sijaan asukkaiden aktiivisuuden myötä rakennettu puutarhalaatikoita(/penkkejä?) ja puutarhajätteelle oma komposti. Heiltä löytyy talosta myös viileät perunakellarit joka asunnolle, mikä on mahdollistanut omien kasvisten säilömisen ja isompien juureserien tilaamisen varastoon. Nämä ovat piirteitä, joita mielelläni näkisin enemmän myös uusissa taloissa. Toki ekologisuuskin on ihan hyvä pointti, mutta esim. nuo kasvatuslaatikot ovat todella vahvasti asukkaita yhteisöllistävä tekijä, mikä on mielestäni myös tärkeää.

    1. Rhia says:

      kati – Totta, ei kaupungin keskustassa kovin paljoa voi tehdä. Perinteiset viileät ruokakomerot puuttuu uusista taloista ja vanhoistakin ne on melkein kokonaan hävitetty. Tosin olen kuullut että perinteiset ruokakellarit olisi tekemässä paluuta uusiinkin kerrostaloihin.
      Minusta oli hauska idea kun Tampereella oli julkisiin paikkoihin laitettu viljelylaatikoita. Tosin en tiedä saiko kukaan niistä mitään satoa. Sota-aikana kukkapenkit kasvoi ruokaa, ei kai se moderninakaan aikana olis hullumpi idea jos puistoissa kasvaisi myös yrttejä ja marjapensaita. Minusta olisi myös hieno idea jos kerrostalojen kattotasanteilla olisi pienoispuutarhat joissa talon asukkaat yhdessä viljelisi kaikkea. Se olisi myös upea vehreä keidas oleskeluun eikä keskikaupungillakaan veisi kallista maa-alaa .

      Itelle yhteisöllisyys on joskus ahdistavaa kun se luo paineita jos en jaksakaan osallistua vaikka lupaudun mukaan, siksi mieluummin jättäydyn sellaisista yleensäsivuun, mutta en pidä sitä noin yleisesti huonona asiana. Mahtavaa että äitisi asuintalossa homma toimii.

Comments are closed.