Elävöitys meni päihin / Re-enacting made me bonkers

Pandoran lipas on nyt avattu. Tahtoo sanoa että kun olen vihdoin viime keväänä saanut raotettua mystistä historian elävöittäjien maailmaa, niin se on menoa nyt. Lienette kuulleet sanonnan pikkusormen antamisesta? Mä vähän pelkään, että kohta ollaan kyynärpäitä myöden historian elävöityksessä. Mutta minkäs teet, kun innostuu niin innostuu. Onkohan se kovinkin tavallista että vintage-harrastaja taantuu ajallisesti 1700-lukuun?

Siksipä olenkin vähän järjestellyt tuota seuraamieni blogien listaa uuteen uskoon. Sieltä löytyvät nyt omana kategorianaan historian elävöitykseen ja historiallisiin pukuihin keskittyvät blogit. Osa keskittyy vain tiettyyn historian ajanjaksoon, osa häröilee kaikilla mahdollisilla aikakausilla ja vuosikymmenillä. Käykää tutustumassa, siellä on huikeita käsityöläisiä. Suurin osa blogeista on englanniksi, mutta mahtuu sinne muutama suomenkielinenkin, ja hienoja kuvia on toki aina kiva katsella vaikka ei kieltä ymmärtäisikään. Jos tiedätte lisää hyviä aiheeseen liittyviä blogeja niin vinkatkaa toki.

Isonkyrön 1700-luvun markkinat ovat jo parin viikon päästä. Talonpoikaisasu on viimeistä silausta vaille valmis. Liivin kaavan lainasin historian elävöitystä harrastavalta kaverilta. Vähän jouduin sitä suurentamaan ja lyhentämään olkaimia, mutta malli oli muuten sopiva. Päätin tehdä liivin topattuna, kääntöversiona. Kahden kankaan väliin tuli kerros puuvilla-viskoosivanua ja kaikki kolme kerrosta tikattiin yhteen. Ajanpuutteen vuoksi jouduin oikomaan vähän ja tekemään tikkaukset koneella. Käsintikkaaminen olisi vienyt niin pitkän ajan että liivi ei olisi valmistunut ajoissa.

Olen monesti todennut, että en ole niin tarkka täydellisen autenttisuuden kanssa. En siis karsasta koneella ommeltuja saumoja tai pieniä myönnytyksiä kankaiden materiaalien suhteen. Mutta on silti ihan pakko tunnustaa, että jotakin tuolla pääkopassa on päässyt napsahtamaan ja pahasti koska tietynlainen viehätys on alkanut olla myös kokonaan käsin ommelluissa vaatteissa. Älkää peljästykö, niin sekaisin en ole että alkaisin tekemään kureliiviä käsin (vielä…). Seuraavaksi haluaisin tehdä lisää empirepukuja, chemise a la reinen tai ehkä peräti kirtlen.

inenglish

Pandora’s box has now been opened. Meaning that last Spring when I finally managed to peek into the mysterious world of re-enactors, it’s pure downhill from now on. I assume you are familiar with the saying about giving the little finger? I’m afraid that soon I will be up to my elbows in the re-enacting business. But what can you do when you get excited? I wonder how common it is that vintage person regresses timewise all the way to the 1700’s?

That’s why I have now rearranged my blog roll. Now there is a new category for historical costuming. Some of the blogs are concentrating on just one era, some of them dabble here, there and everywhere. Go and check, there are awesome hand crafters. Most blogs are in english, but there are couple in finnish and other languages too (you can try google translate, even though it doesn’t really work well with finnish). However it’s always nice to watch the photos too, even if you don’t understand the language. If you know more good historical costuming blogs, feel free to tip me.

Isokyrö 1700’s market is in two weeks. My peasant outfit is almost ready. I borrowed jumps pattern from my re-enacting friend. I had to add some width and take out on shoulder, but otherwise the shape was good. I decided on padded and stitched reversible jumps. Between two layers of fabric I used cotton-viscose wadding. I top stitched with machine due to lack of time. Hand stitching would have taken way too long time, and I wouldn’t been able to finish it in time.

I have many times said that I’m not too bothered about exact authenticity. So I don’t mind sewing machine seams nor certain allowances on materials. But I have to say that something has snapped inside my head and badly, because there has started to be a certain lure on completely hand stitched garment. Don’t be frightened, I’m not that bonkers I would start sewing stays by hand (yet…). Next I’d love to make more Regency gowns, chemise a a la reine or perhaps kirtle even.

vest1

Liivin ensimmäinen sovitus vuorikankaalla. /
First fitting of the jumps with lining fabric.

vest2

Alinna nurjalta nukattu raidallinen puuvilla, oletettavasti pyjamakankaaksi
tarkoitettua 
aidosti vanhaa kangasta. Puuvilla-viskoosivanu välikerroksena,
vuorina kauttaaltaan 
tuettu harvahko puuvillaprintti. /
Brushed cotton on the bottom, assumably meant for pyjama fabric, real vintage.
Cotton-viscose padding in the middle, lining is loosely woven cotton and
completely 
supported with fusible interfacing.

vest3

Tikattu oikea puoli. / Top stitched right side. 

vest4

3 Comments

  1. Kyllä siinä ajatuksessa joku viehätys on, että vaate olis kokonaan käsin ommeltu. Kai se on jotain sellaista, että olisi ikäänkuin yksi siinä entisaikojen naisten rimpussa, joka käsin ompeli vaatteensa. Käsintehty on jotain erityistä nykyään. Tein viime kesänä mekon, jonka saumat kyllä koneella ompelin, mutta somisteeksi laitetut pitsit oli ihan hauskakin ommella käsin, vaikkka se koneella olisi joutuisampaa ollut.

  2. Hehkuvainen says:

    Oi oi, niin siinä helposti käy, että hauska puuha vie totaalisesti mennessään… :D Olen ehdottomasti käsinompelun kannalla. Työksi se ei sovi, koska kellään ei ole siihen varaa, mutta harrasteena käsin ompelu on mitä parhain. Liivisi on kaunis ja linkittämäsi kirtle upea, kertakaikkinen must have/do.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Käsin ommellen saa paljon tarkempaa jälkea aikaiseksi kuin koneella. Siinä mielessä esim pitsien kiinnitys on järkevämpää tehdä käsin, vaikka koneella toki nopeampaa, mutta ei ehkä yhtä huolellista jälkea.

      Hehkuvainen – Olen kyllä itse myös sitä mieltä että koneella saa osin kestävämpää. Riippuu toki saumoista, mutta kovalle koetukselle joutuvat saumat on mielestäni parempi tehdä koneella kuin käsin. Teen aika paljon käsinompelua, etenkin itselle tekemiini vaatteisiin. Mutta myös monet korjausompelutyöt vaativat paljon käsinopelua. Itselläni on usein aika sen verran kortilla että koko vaatteen käsinompeluun ei yksinkertaisesti ole aikaa. Jos kokonaisen asun pitää valmistua kahdessa viikossa niin siinä ei käsinompeluun kamalasti jää aikaa. Vaikka yleensä teen käsitöitä esim aina tv:tä katsellessa, vapaa-aika vaan on sen verran rajallista että ihan kaikkeen ei pysty venymään. Pientä näperrystä teen mielelläni käsin, mutta jos pitää ommella pitkää suoraa saumaa niin teen sen mieluummin parissa minuutissa koneella kuin tuntitolkulla käsin :D

Comments are closed.