Seuraava vintage-aarre on myöskin sarjassamme “sitten-joskus-kun-on-aikaa”-projekti. Sain joskus ehkä vuosi sitten tutulta tämän jo parhaat päivänsä nähneen vintage-viuhkan kun hän ajatteli että ehkä minä osaisin arvostaa sitä. Hänen mukaansa viuhka on jostakin 20-luvulta. Arvostan toki, viuhka vain on jo niin huonossa kunnossa että käyttöön siitä ei missään tapauksessa ole. Olen ajatellut että kiinnitän viuhkan taakse puuvillaista tylliä, jollaisesta viuhka on alunperinkin valmistettu, tukemaan haurasta pitsiä. Tylli mulla on jo valmiina (joka on pirun kallista muuten), mutta operaatio tulee olemaan pitkällinen ja hidas joten en ole vielä saanut aloitettua sitä.

Vaikka konservointi antaa odottaa itseään niin voimme silti nauttia viuhkan kauneudesta joka vaurioista huolimatta on ilmeinen. Viuhkaan on käytetty ohutta tyllipitsiä ja kolmea erimuotoista pikkupaljettia, pyöreitä, kukanmuotoisia ja tähdenmuotoisia. Ne ovat varmasti kimaltaneet ihanasti hämärässä juhlavalaistuksessa kun viuhkan omistaja on viehkosti löyhytellyt kasvojaan tanssittuaan hieman liian vauhdikkaasti. Sitten kun saan viuhkan kunnostettua laitan sen makuuhuoneen seinälle muistuttamaan että elämän ei pidä olla liian vakavaa ja ankeaa.

My next vintage treasure is on the series “when-I-have-the-time”-projects. Perhaps about a year ago I got this fan from a friend, because she thought I would value it’s beauty. She thinks the fan is 1920’s. Fan has seen better days, and in no means it is usable anymore, but I definitely value the beauty of it. I have thought to do some repair work on it, by attaching some cotton tulle behind the fan, to support the fragile lace. I already have the tulle (darn expensive, I have to say!), but it will be quite long and slow process so I haven’t managed to start it yet.

Even though the repairs aren’t done yet, we can still appreciate and enjoy the beauty of the fan. Despite of the flaws, the beauty is quite obvious. Very fine tulle lace and three different shapes of sequins: round, flower and star, make it quite unique. The sequins must have sparkled wonderfully in the dim party lighting when the owner gracefully fanned her face after dancing little bit too fast. When I finally get this repaired, I will hang it on our bedroom wall to remind me that life shouldn’t be too serious and miserable.