Itsenäisyyspäivän muotia / Fashion in 1910’s

Joulukalenterin kuudennessa luukussa juhlistetaan hieman Suomen itsenäisyyttä kuten Itsenäisyyspäivänä asiaan kuuluu. Mutta tänään en hehkuttele itsenäisyyspäivän vastaanoton asuja vaikka juhla poikkeuksellisesti vietetäänkin kotikaupungissani (pitäisikö mennä kyyläämään Tampere-talon nurkille jos näkisi julkkiksia?). Sen sijaan katsomme taaksepäin siihen aikaan kun Suomi itsenäistyi. Olen vuosien mittaan kerännyt nipun vanhoja valokuvia. Läheskään kaikissa valokuvissa ei ole tarkkaa vuosilukua, mutta vaatteista voidaan kutakuinkin päätellä milloin ne on kuvattu. Tarkastellaan siis hieman millaiselta muoti näytti Suomen itsenäistymisen aikoihin. Ajatuksenani oli että kuvissa esiintyisi suomalaista muotia, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti että suuri osa kuvista on kuvattu jossakin muualla, mutta eipä anneta sen häiritä.

inenglish

Behind the sixth door of my Calendar we celebrate independent Finland. Our country got independent 6.12.1917 and every year our current president hosts an Independence day reception at the President Castle, Helsinki. However, this year the castle is under repairs so the reception is being held in my home town, Tampere (should I go and see if I can spot any celebrities?). The event is being televised and it’s popular amusement to watch what people are wearing. Today I won’t go through those gowns in my blog, but we look back to the time of the actual independence. During years I have collected pile of old photos. Not all of them have dates on them, but based on what people are wearing on them, I’m able to estimate the time. So let’s have a look of what the fashion was around the time when Finland got independent. My original idea was to show fashion from Finland. At closer look I realized that many photos have been photographed outside Finland, but let’s not allow that disturb us.

fashion1910s1

Kuva on otettu Göteborgissa 1914, mutta en usko että tuon ajan muoti oli Suomessa kovinkaan erilaista. Huomatkaa taidokas palmikkokampaus ja puseron erikoiset rypyliäiset koristenapit. Kabinettikortin kuva on muutenkin hieman epätyypillinen sivuprofiilikuva, joka ehkä valittu juuri näyttävän kampauksen vuoksi.
Valokuvan on ottanut Fritz Bruce. Hänen muita kuviaan voi katsoa mm. tuolla.

Photo has been taken in Göteborg in 1914 but I don’t think the fashion in Finland was that much different at that time. Notice the skilfull hairdo and decorative buttons on the blouse. Cabinet card photo is rather unusual because it is side profile, but that might have been chosen because of the pretty hairdo. 
Photo is taken by Fritz Bruce. You can see some of his other photos here.

fashion1910s2

Tämä kuva on lähetetty postikorttina Saloon, Neiti Elin Fernströmille. Kortti on päivätty 8/4 1913 Liverpoolissa S/S Borgilalla.  Knut-veli kirjoittaa rakkaalle siskolleen ja lähettää terveisiä sedälle ja tädille. Kortissa mainitaan herra Fred Olsen Norjasta, mutta en pääse selvyyteen onko kuvan muhkeaviiksinen herra Fred, vaiko kortin kirjoittaja Knut. Niin tai näin, herra on varsin tyylikäs knalleineen ja villakangastakkeineen. Asu on tyypillinen miesten asu tärkättyine irtokauluksineen, joskaan knalli ei ehkä ollut niitä tyypillisimpiä hattuja Suomessa. Solmio sen sijaan on aika erikoinen, solmu näyttää menevän irtokauluksen ympäri.

This photo has been sent as a post card to Salo, Finland, to Miss Elin Fernström. Card is dated 8/4 1913 in Liverpool on S/S Borgila. Brother Knut is writing to his dear sister and sending greetings to his uncle and aunt. One Mister Fred Olsen from Norway is also mentioned on the card, but I can’t  figure out if the man with chubby moustache is actually Knut or Fred. Either way, this gentleman is rather stylish with his bowler hat and wool coat. Outfit is quite typical for the time with starched separate collar, even though bowler hat was not the most typical hat style here in Finland.  Tie is quite unusual, knot seems to go around the separate collar.

fashion1910s3

Tämän on kuvannut William Hoffer New Yorkissa (ostin tämän kuvan kyllä ihan Suomesta). Ja miten niin muka ennen ei matkusteltu yhtä paljon kuin nykyään?  Asu on tyypillistä 1910-lukua tosin ei ehkä niin yleistä Suomessa, tällaisen asun voisi kuvitella suoraan Titanicin kannelle.  Asu koostuu ajan tyypillisestä alaspäin levenevästä, pääntieltä avonaisesta puvusta jonka alla käytetään koristeellista puseroa tai irrallista edustaa. Leveä vyö korostaa vyötärön linjaa.

This has been taken by William Hoffer in New York (allthough I did buy this photo from Finland). What do you mean people didn’t travel much in the old days? Outfit is typical from 1910’s, though not so common style in Finland, but you can easily imagine this on the deck of Titanic. As it was fashionable at that time, dress is wider on the hem, neckline is rather open v-type and decorative blouse or separate bodice is worn under. Wide belt accents the waist. 

fashion1910s4

Tämä nuori pari on kuvauttanut itsensä Turussa, Atelier Boreliuksella . Molemmilla on tyypilliset 1910-luvun puvut. Naisella nilkkapituinen hame ja suurikauluksinen väljä pusero. Arvelisin kuvan otetun kesäaikaan koska naisen puku on vaalea kuten kesäisin yleensä tapana oli. Miehellä kaksirivinen miesten puku ilman päällystakkia. Miehen hattu muistuttaa hieman knallia, mutta lieri näyttää leveämmältä. Miehen solmio ja pusero-yhdistelmä näyttää myös erikoiselta.

This young couple had themselves photographed at Atelier Borelius in Turku. Both are wearing typical 1910’s outfits. She has ankle length skirt and loose blouse with wide collar. I assume photo has been taken during summer because she is wearing light colours, like the habbit was at that time. He has double breasted suit without overcoat. His hat looks little bit like bowler, but the brim is wider and his tie and shirt combination looks quite unusual. 

fashion1910s7

Nuori nainen kokovalkoisessa, Valokuvaamo Suomen valokuvassa. Tämäkin on tyypillinen 10-luvun puku, vyötäröltä istuva, alaspäin levenevä helma ja löysä pusero jossa vajaamittaiset hihat. Olen tehnyt itsellenikin samaan tyyliin pitsipuseron. Erään lähteen mukaan tytöt alkoivat käyttää valkeaa rippipukua noin 1910-luvulla. Tämä valokuva voi siis hyvin olla neitokaisen rippikuva. Valokuvaamo Suomi toimi Tampereella vuosina 1914-1927 ja sen kuvaajina toimivat Pauline Rasmussen ja vuodesta 1920 lähtien hänen poikansa Sigurd Rasmussen.

Young lady in white, photo by Valokuvaamo Suomi. This is also very typical outfit from 1910’s. Skirt is tight around waist, hem wider at the ankles, blouse is loose with cropped sleeves. I have made similar lace blouse to myself. According to some sources, girls started to wear white confirmation dresses in Finland around 1910’s. So this photo is possibly confirmation photo. Photography studio Valokuvaamo Suomi was working in Tampere during 1914-1927. Photographers were first Pauline Rasmussen and after her 1920 on wards her son Sigurd Rasmussen. 

fashion1910s6

Kuvan kolme nuorta naista saattoivat olla sisaruksia, serkuksia tai ystävyksiä. 1900-luvun alussa oli tapana kuvauttaa itsensä valokuvaamossa perheen tai ystävien kanssa. Usein kuvista tehtiin postikortteja jotka saattoi lähettää vaikkapa sukulaisille  toiseen maahan tai hyvälle ystävälle. Tämänkin kuvan taakse on painettu postikortti-viivoitus osoitetta varten, mutta sitä ei ole koskaan lähetetty. On myös mahdollista että tyttö kokovalkoisissa on juuri päässyt ripille ja rippikuvaan ovat päässeet mukaan hänen sisaruksensa.

Three young ladies in the photo can be sisters, cousins or just friends. In the early 1900’s it was popular to have yourself photographed with family or friends. Often the photos were made into post cards which you could send to your relatives in another country or to a good friend. Behind this photo is also printed the post card lines for address, but it was never sent. It is also possible that the girl in white has just had her confirmation and this is her confirmation photo with her sisters. 

9 Comments

  1. Hehkuvainen says:

    Ihania kuvia! Onko tuossa pariskunnan kuvassa piirretty risti naisen sydämen päälle? Näyttää siltä kuin se ei kuuluisi kuvaan, mutta olisi siinä silti tarkoituksella. Alin kuva on myös yksityiskohdiltaan jännä. Onko tuolissa istuvalla tytöllä rannekello? Kokovalkoisiin pukeutuneella tytöllä näyttäisi olevan vasemassa nimettömässään sormus. Voisiko hän olla jo kihloissa, jos hän on juuri päässyt ripille?

    Onkohan ennen leikitty samaan tapaan puku- ja kuvausleikkejä kuin meillä nykyään? Valokuvaus on kyllä varmasti ollut kalliimpaa huvia kuin nyt, mutta voisivatko jotkut kuvat olla sellaisia niin kuin O. Haapalan kuvat nykyään? Siis että niissä ei esiinnykään ihmiset sellaisina kuin tavallisesti ovat, vaan jotain vanhaa esittäen?

  2. Rhia says:

    Hehkuvainen – Kyllä, risti siihen on piirretty mustekynällä. Näitä ristejä näkee silloin tällöin vanhoissa kuvissa, se oli joskus tapana että kuviin merkittiin kuolleet henkilöt ristein. Yleensä se oli joko tuossa rinnan päällä tai pään yläpuolella.

    Tuosta rannekellosta minun itseasiassa pitikin postauksessa mainita mutta se unohtui. Kuvaa suurennoksena tarkasteltuani arvelen että naisella on nahkainen ranneke johon on istutettu taskukello. Rannekellot tulivat käyttöön juuri 1910-luvulla Ensimmäisen Maailmansodan yhteydessä. Onkohan tuo joku varsinaisen rannekellon edeltäjä sitten?
    Ja oletpa hurjan tarkkasilmäinen, en huomannutkaan tuota sormusta. Se voi kyllä olla myös rippisormus, tosin en löytänyt tietoa siitä että missä sormessa sitä ruukattiin ennen käyttää. Tosin ilmeisesti 1900-luvun alussa vihkisormusten käyttö ei ollut vielä ihan niin vakiintunut tapa Suomessa, esim talonpojat saattoivat vähävaraisina lainata papilta sormusta vihkitoimituksen ajaksi ja sitten varsinainen avioliitto kuljettiin ilman sormusta, tai sormus ehkä jouduttiin jossain vaiheessa myymään ruokatarpeiden saamiseksi. Vasemman sormen sormus ei vielä vuosisadan alussa ollut ilmeisesti ihan niin selkeästi juuri naimisissa olevan naisen merkki. Ja esim ortodoksithan käyttävät vihkisormusta oikeassa kädessä. On myös täysin mahdollista että valokuva on kehitettäessä käännetty peilikuvaksi, silloin sormus olisi oikeassa kädessä. Mutta kaikki nämä toki ovat vain hyviä arvauksia. Kuvaan ei ole merkitty nimiä tai päivämääriä tai mitään muutakaan mistä asiaa voisi alkaa selvittää.

    Tuohon pukuleikki-kuvaukseen en kyllä osaa sanoa juuri mitään. Pitäisi tutkia valokuvauksen historiaa vähän tarkemmin. Jonkinlaista rekvisiittaa valokuvastudioissa kyllä oli, esim itselläni on valokuva jossa on pariskunta hiihtämässä studiossa, mutta en osaa sanoa käsittikö rekvisiittavarasto myös vaatteita. Mutta jos näin on niin uskoisin että siinä tapauksessa vaatteet olisivat olleet ehkä jotain erikoisempaa roolivaatetta kuin tavallisia arki- tai pyhävaatteita. Multa löytyy myös muutamia kuvia jotka on selvästi kuvattu ulkona, mutta taustana on silti maalattu taustakangas. Nämä ovat luultavasti maata kiertäneiden valokuvaajien ottamia.

  3. Hehkuvainen says:

    Ah, arvelinkin ristin liittyvän kuolemaan. Jännä tapa tuokin, että merkitään kuvaan kuolleet. Kun eiväthän ne kuvaa otettaessa ole olleet kuolleita, niin mikä idea siinä sitten on että jälkikäteen merkkaillaan…? Valokuva on ennen ollut ehkä erilainen dokumentti kuin nykyään. (Ja olisipa hommaa, jos määkin nyt kaikkiin vanhoihin valokuviin rupeaisin ruksaamaan kuolleita. Niitä meinaan on paljon. Sekä kuvia että kuolleita.)

    Onpa edistyksellinen taskurannekellonainen. Sormus on selkeästi epäselvä tapaus. Käytännöt ovat todella vaihdelleet suuresti (ja edelleen on tietysti ihan sallittua pitää sormusta vasemmassa nimettömässä muuten huvikseen) eikäpä tuostakaan voi mitään lopullista päätellä.

    Mutta onpahan kiva mietiskellä näitä juttuja ja kuvitella ihmisille tarinoita ^_^.

  4. Taika says:

    Kiitos, mielenkiintoista! Ja miten ihanat kuvat.

    Mietin että onkohan tuon ristin piirtämiseen liittynyt peräti jonkinlaista taikauskoista merkitystä sillä se tavattiin piirtää kuvaan kuin kuvaan. Tuntuu että pelkkä tapa ei aiheuttaisi noin systemaattista toimintaa. Kuka tietää.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Joo, erikoinen tapa kyllä, mutta jännästi se tapa on sitten aika yhtäkkiä lopahtanut, koska esim 30-luvun valokuvissa ei ristejä mielestäni näy, ainoastaan noissa vanhemmissa. Ja vaikuttaisi myös että tapa olisi aika paikallinen koska esim tuo isäntä ei ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Valokuvat olivat varmaan ennen siinä mielessä harvinaisia että samasta ihmisestä ei yhdellä henkilöllä välttämättä ollut kymmenittäin valokuvia kuten nykyään. Ehkä niitä oli vain se yksi johon se risti sitten merkittiin. Isotädilläni, joka kuoli 70-luvun lopulla oli koko elämänsä ajalta vain 4 kokonaista valokuva-albumia. Itselläni on jo aika monta enemmän vaikka olen vasta elänyt noin puolet hänen elämästään. Ja tässä on jo kuvaustapakin ehtinyt muuttua niin että digikuvista tulisi aika monta kymmentä albumia noiden paperisten kuvien lisäksi.

      Se noissa vanhoissa kuvissa juuri on niin jännää kun voi keksiä tarinoita ja kuvitella millaista heidän elämänsä oli.

      Taika – Mulle tuli mieleen että se voisi ennemminkin olla ehkä jonkinlainen siunaus, kuin vain pelkkä merkki siitä että henkilö on kuollut. Monissa uskonnoissahan ristinmerkin tekeminen on eräänlainen siunaus tai suojelus, ehkäpä sillä on sitten ollut tarkoitus siunata vainajan viimeistä matkaa.

  5. Minna says:

    Tuo risti jäi mietityttämän minuakin. Mulla on nimittäin mielikuva, että lapsena selaamassani äitini valokuva-albumissa olisi ollut luokkakuvassa joku lapsi merkitty pään yläpuolelle piirretyllä ristillä. Kuva on otettu kai 60-luvulla. Muistelen. Tarkistaakin tietysti voisi, koska äiti ja albumi ovat edelleen olemassa :)

    1. Rhia says:

      Minna – Onhan niitä ristejä varmaan piirretty myöhemminkin mutta oman kokemukseni perusteella enemmän juuri tuolla vuosisadan alussa. Jospa äitisi sattuisi tietämään onko sillä joku erityisempi merkitys?

  6. Sanna says:

    Minä mietin tuosta pariskunnan kuvasta, että kuvaajilla lienee ollut kuvausrekvisiittaa ja myös siis vaatteita kuvaustilanteita varten. Voisiko miehellä olla juuri tämänkaltaiset vaatteet? Takki näyttäisi hieman isoltakin…

    1. Rhia says:

      Sanna – Onhan se toki mahdollista että myös vaatteita on kuvaajilla ollut, mutta en tosiaan ole niin tarkkaan perehtynyt tuohon studiokuvauksen menneisyyteen että en pysty sanomaan varmaa juuta enkä jaata. Mutta takin suuruuden voi selittää myös esim se että esim vähävaraisilla ei välttämättä ollut varaa hankkia monia pukuja ja se yksi ainokainenkin saattoi olla esim joltain sukulaiselta saatu, ei ne aina istuneet niin täydellisesti. Tosin tässä kyseisessä kuvassa takin alla saattaa olla esim merimiespaita huiveineen (koska kuvassa ei näy tavallista paidankaulusta)… joten se kyllä saattaisi tukea ajatusta että takki on lainattu. Hyviä arvauksia kaikki, harmi kun ei voi mistään tarkistaa että mikä oli mahtanut olla se todellisuus :D

Comments are closed.