Beloved junk

Muutamia aikoja taaksepäin sain haasteen Kartanonrouva Eliseltä. Pitäisi yrittää päättää mikä romuistani on rakkain. Sanon romuistani enkä romuistamme, koska pääasiassa romut ovat minun. Isäntä ei ihan niin paljon arvosta. Olen joskus aikoja sitten kirjoitellut tästä ennenkin. Minun ja isännän maut ovat verrattain erilaiset ja niiden yhdistäminen on joskus vähän hankalaa. Isäntä kun pitää modernista hieman kitch-mäisestä tyylistä ja minä taas vanhasta ja kuluneesta, aika nuhjuisestakin tyylistä. Esimerkkinä voin kertoa että olemme etsineet olohuoneeseen sopivaa lamppua siitä asti kun muutimme tähän asuntoon 2,5 vuotta sitten. Mutta emme ole vieläkään löytäneet sellaista josta molemmat pitäisivät. Siksi olohuoneessa on lamppuna kaksi rumaa halpis-plafondia joiden valaistusteho on varsin huono.

Mutta se rakkain romu… On hirveän vaikea valita esineistä jotka on omistanut vuosia. On kasa vanhoja matkalaukkuja joista yksi, lasten matkalaukku, kuului vaarini kaksoisveljelle. On se funkisyöpöytä jonka pelastin roskakatoksesta ja jonka äiti entisöi. On puinen ornamentin pala jonka löysin kävelyllä hylättynä maasta, se on pala jostakin Haiharan kartanon rakennuksista. Ja on musta peilipöytä joka on äidiltä “lainassa”, pidän sen kuluneesta pinnasta ja muotokielestä. Lisäksi on sekalainen kasa kaikenlaista pientä tavaraa joka kulkee mukanani asunnosta toiseen.

Kaikkein rakkain kuitenkin taitaa olla lasinen vitriinikaappi joka löytyi edullisesti kirpputorilta koska yksi sen tassujaloista on irti. Olen muuttanut vitriinin kanssa kaksi kertaa ja jalka on edelleen irti. En vain saa aikaiseksi korjata sitä. En tiedä vitriinin ihan tarkkaa ikää, mutta muoto viittaa art decoon eli jonnekin 30-luvulle. Säilytän vitriinissä joitakin lasi-astioita, Tiede-lehtiä ja joitakin keräilyesineitä kuten bakeliittistä Viewmasteria, kokonaan puista helmitaulua ja viuhkoja. En voi oikeastaan sanoa omistavani antiikkia, mutta tämän vitriinin katson lähimmäksi sitä ja arvokkaimmaksi huonekalukseni.

IN ENGLISH
Some time ago I got meme from Kartanonrouva Elise. I should try and decide which of my junk is dearest to me. I say my junk instead of our junk, because mainly the junk is mine. Hubby doesn’t care that much about junk. I have been writing about our different tastes before. He likes more modern, even kitch-y interiors and I love old, dusty, romantic shabby chic kind of style. Combining these two styles is sometimes rather tricky. For example we have been trying to find suitable lamp for our living room since we moved 2,5 years ago, but can’t seem to find one that satisfies both. That’s why our living room lamp is ugly cheap flat plafond lamp, so lighting in our living room is pretty poor.

But the dearest junk… It is so difficult to choose from items you have owned for years. There’s pile of old suitcases, one of them belonged to my grandfathers identical twin. There is 30’s style night table I found from rubbish bin and mum restored. There is wood ornament I found abandoned on the ground during my walk, it used to be part of a Haihara Mansion buildings. There is black vanity table that I am currently “borrowing” from mum, I like the wornout surface and shape of it. And then there is miscellaneous pile of small items that travel with me from one apartment to another.

However I believe my most beloved item is old glass cabinet I found from flea market. It was cheap because one of the legs is loose. I have moved twice after I bought it and the leg is still loose. I just can’t get around fixing it. I don’t know the exact age of the cabinet, but I assume based on the style it is from around 1930’s. I keep in there some glass ware along with Science-magazines and some collectible items like bakelite Viewmaster, wooden abacus and some fans. I can’t really say I own any antique, but this cabinet is closest and probably my most valuable furniture.


Taas ollaan tulossa vuodenaikaan jolloin järkevien kuvien
ottaminen on työn ja tuskan takana. Koittakaa kestää. /
Again we are coming to the season when taking sensible
photos is pure hell. But try to bare with me.

3 people like this post.

6 Comments

  1. beautiful cabinet. Who cares if the lag is loose?

  2. haha…..that should be “leg”

    1. Rhia says:

      Thorne Garnet – Indeed, who cares, I don’t move that cabinet around that much anyway. The legs are actually paw-shaped, too bad I could not get them into the photo, but the cabinet is actually behind a sofa, so it was impossible to take photo of them. Our apartment is so small that sofa has to be in front of something and at the moment it is in front of the cabinet.

  3. Elise says:

    Kaunis vitriini! Meillä vitriinikaapit odottavat toinen ovia ja toinen kokonaan kasaamista. Mitäpä sitä liikaa itseään stressaamaan ;D Kaapin päällä seisova kynttelikkö on muuten todella ihana. Ja aurinkokuntakin siellä vilahtaa. Meillä se on edelleen samassa pisteessä kuin siellä viimeisimmässä kuvassa, ehkä viime vuodelta… Saattaa olla, että olen keksinyt liikaa tekemistä Kartanonherralle ;)

  4. Desiree says:

    Firstly, your art deco cabinet is absolutely beautiful and to me, a priceless antique! If I owned this, I would be polishing it everyday – actually I’m lying about that, but I would definitely have a big fat chair nearby so I could sloth about and admire the cabinet’s beauty and its contents:)). I just had an idea, why don’t you and hubby pick a lamp out each? I think your two different styles are actually complimentary to one another and I think a modernist lamp would sit very well in the same room as a beautiful, old-fashioned lamp. My sister did that in her bedroom – her husband had an old aluminium desk lamp on his bedside table and my sister had a ridiculously feathery one on her side. It looked amazing because of the way she’d chosen bedcovers that suited both styles. xo

    1. Rhia says:

      Elise – Kiitos, mä olin etsinyt tuollaista lasivitriiniä sinkkuasuntooni ja kun tuo tuli vastaan kirppiksellä niin se oli pakko saada, hinta oli sen verran edullinen, reilusti alle 300€. Kunto nyt ei ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta sellaisella mulle ei ole hirveästi edes väliä. Antiikkiliikkeessä vastaava vitriini samoihin aikoihin maksoi lähes 400€. Ja nykyään taitaa hinnat olla vielä nousseet siitä. Tarpeeseen se kuitenkin tuli. Heh, meillähän tuo aurinkokunta on ollut kasattuna jo reilun vuoden, mutta ei olla vieläkään ehditty testata sitä miten se toimii, muuntaja on siinä vieressä avaamattomassa paketissa. Tuossa vitriinin päällä se ei mahdu pyörimään. Ja kiitos, en tiedä kynttelikön ikää, olen saanut sen ystävältä, kuului käsittääkseni hänen isoäidilleen, eli on kuitenkin jokusen verran ikää silläkin.

      Desiree
      – True ;) it is pretty much priceless to me as well, I just tried to be cautious in case some of those real antique collectors happened to drop by in my blog ;) cabinet with broken leg would not be considered that valuable. How ever, nowadays people seem to think anything is antique and can be asked terrifying prices for. (And I admit, I do look at it almost everyday, just to admire it). I almost fainted some time ago when I went past antique shop and saw some price tags through the window.
      Hmm, two lamps might actually work. We have tiny apartment, but we do have three spots for ceiling lamps in the living room. So getting our own lamps might work. Besides, not all our other stuff work that well together anyway. Have to talk about it with my hubby, thanks for the great idea!

Comments are closed.