Tänään Tamperelaisessa, The Söpöläinen. Mitään Ennen-valokuviahan mulla ei tästä enää ole koska crash. Jotain käsitystä alkuperäisestä mallista kuitenkin saa kun kerron että hihoja on nostettu ylemmäs olalle ja lisätty niihin vähän laskoksia. Mekkoa on kavennettu sivusaumoista kainalossa. Hihoissa oli kapeat rannekkeet jotka irrotin ja tein niistä tampin taakse. Hihansuista purin n. viitisen senttiä kummastakin ja virkkasin pitsit tilalle. Harmaat perusnapit vaihdoin värikkäämpiin. Mekon ostin Kuljun Löytötavaratalosta kolmella eurolla reilut kaksi vuotta sitten. Kannattiko hautoa kaksi vuotta?
IN ENGLISH
Today in my local newspaper, The Cutie. I don’t have Before-photos anymore because The Crash. You get some idea of the original model when I tell you that I raised the sleeves a bit higher on the shoulder and added some pleats. Then I made intakes on sideseams under arms. Sleeves had narrow cuffs that I took off and turned them into a belt on the backside. Then I unraveled about 5 cm of both sleeves and with that yarn I crocheted lace on them. Gray basic buttons I replaced with more colourfull ones. I boutght the dress over two years ago from local cheap shop with three euros. Was it worth storing it two years before finishing?
No kyllä kannatti! Todella hienosti oot uudistanut mekkoa. Pitsihihansuut on aivan älyttömän hienot ja nuo kukkaset myös. Virkkasitko muuten pitsin siis siitä samasta puretusta lankasta, vai ostitko eri lankaa? Näyttää kuitenkin niin saman väriseltä, ja ihan kuin olisi aina ollutkin tuossa nuo pitsit :)
Ihanat pitsit! Kyllä hautominen joskus kannattaa – joistain vaatteista vain tietää että niistä on Johonkin.
Majayna – Joo nimenomaan sillä puretulla langalla virkkasin (tosi ohutta lankaa ja hirvee nyhräys siinä olikin) ja siksi se mekko jäikin kesken kahdeksi vuodeksi kun se lanka loppui tosiaan kesken viimeisellä kerroksella 15 senttiä ennen kuin olis tullu valmista. Kun meni niinsanotusti hermot. Mutta nyt en enää jaksanut sitä asiaa murehtia vaan jätin vaan raakasti sen kerroksen sitten kesken. Ei sitä kukaan sieltä huomaa :)
Elina – Mulla oli heti visio kun näin sen mekon rekissä ja olin haaveillut neulemekosta jonkin aikaa jo silloin kun tuon ostin. Tuo sifonkikukka-idea tuli vasta paljon myöhemmin kun luin tuota Grosgrain-blogia ja silloin muistin tuon neulemekon :) Kyllä siitä aika täydellinen taisi nyt tulla.
Ihan loistava!
Hieno mekko! Ja joskus ne ideat vaan tulevat viiveellä, kyllä minäkin aika monesti haudon erinäisiä asioita ja saan inspiraation niiden jatkokehittelyyn vasta vuosien päästä :D
prefecta – kiitos :)
salka – Se on kyllä totta, joskus ideat todellakin ottavat oman aikansa. Joskus vaan toivoisi että ne muotoutuisi vähän nopeammassa tahdissa, alkaa muuten paikat täyttyä niitä useamman vuoden projekteja ;)