Aikamatkaajan piknik / Timetravellers picnic

1700-luvun tapahtumat ovat olleet tänä keväänä vähän kortilla. Korona viimeistään sotki kaikki suunnitelmat. Onneksi tilanne tasaantui sen verran että piknikiin sentään tuli mahdollisuus, tarvittavin turvallisuustoimenpitein. Sitä varten piti kuitenkin ommella uutta asua. Vaikka aikamatkustajan vaatekaapistani löytyy jo monenmoista, 1700-luvun pidempää karakoo-jakkua siellä ei vielä ennestään ollut. Niinpä ompeluhommiin.

Reilussa viikossa ompelin jakun jonka kaavana käytin vanhaa miehustan kaavaa. Nopean aikataulun vuoksi ompelin koneella kaiken minkä pystyin ja käsin ainoastaan pakolliset, eli reunatikkaukset ja hakaset. Tähän väliin on todettava että kun alkaa oikomaan ompeluhommissa niin se yleensä kostautuu myöhemmin. Ajattelin nopeuttaa hommaa tekemällä vaatteen vuorin vyötäröltä alaspäin modernilla tavalla pussiin. Näin vältyin saumanvarojen huolittelulta. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että helma laskeutui täysin eri tavalla kuin sen olisi pitänyt, joten jouduin joka tapauksessa käsin tikkaamaan helman reunan jotta se asettuisi sileämmin. Lisäksi tikkasin vuorin ja miehustakankaan yhteen kiilojen saumoista, joista se olisi ollut yhdessä jos olisin ommellut vuorin kiinteänä ja saumanvarat olisivat jääneet näkyviin nurjalle. Tämä sai helman asettumaan vähän paremmin, mutta ei varsinaisesti säästänyt ajassa paljoakaan. Myöhemmin tajusin että helma ei olisi tarvinnut vuoria ollenkaan.

Ja kuten hyvin usein käy, jatkoin ompelua vielä junassa matkalla ja välietapilla museossa kohti piknikiä. Ennen piknikiä poikkesin nimittäin Kansallismuseolla ompeluhommissa, sillä siellä jatkui viime kesänä aloitettu hylkytekstiilin ennallistusprojekti. En muistaakseni ole postannut siitä blogiin, joten teen varmaankin siitä vielä oman postauksensa.

Treffasin Kansallismuseolla kaverin ja jatkoimme siitä matkaa Seurasaareen, piknik-paikoille. Seurasaari on kaunis ja siellä olisi ollut kiinnostavaa nähtävää, mutta aika kului aivan liian nopeaan emmekä ehtineet juuri katsella paikkoja sen tarkempaa, kun piti piknikiltä jo kiiruhtaa kotiinpäin. Nämä ulkopaikkakuntien tapahtumat ovat itselleni nykyään hirveän raskaita ja useimmiten vaatisivat myös yöpymisen. Tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta. Kiiruhtaminen paikasta toiseen ilman kunnon tilaisuutta rauhoittua näkyi ja tuntui kyllä illalla fiiliksissä ja liikkumisessa. Isäntä kommentoikin jo että voinko kävellä suorassa kun vaapuin kuin ankka. Ja sunnuntai menikin sitten hyvin pitkälti nukkuessa. En yleensä nuku aamulla pitkään vaan herään myös viikonloppuna jo viimeistään kahdeksalta, mutta nyt en päässyt sängystä ylös ennen yhtätoista. Torkahtelin myös pitkin päivää nojatuolissa. Että ei tämä olo vieläkään ole ihan normaali mielestäni. Odotan kuitenkin innolla jo seuraavaa aikamatkaa. Elokuussa olisi edwardiaaninen puistokävely, Helsingissä sekin. Kesäasu vain pitäisi järjestää ennen sitä.

There hasn’t been any 1700’s events this Spring. Corona was the last straw to cancel everything. Thankfully situation here in Finland is good enough the lockdown was cancelled in the beginning of June. So we were able to arrange picnic atleast, with necessary precautions. Even though I have quite a lot of stuff in my timetravellers wardrobe, I still didn’t have long 1700’s caraco jacket. So I decided to make one.

In just over a week I made jacket, using my old bodice pattern with small alterations. Due to fast schedule, I made most of it by machine, excluding edges and hooks and loops. I have to mention though, that cutting corners when sewing, usually backfires later. I decided to save some time by sewing the hem as modern clothes (right sides against each other when hemming) instead of flatlining it like the bodice. This saved me from trimming the seam allowances with ribbon or handstitching. However this caused that the hem didn’t drape at all like it should have and I had to handstitch the lining and main material together on the seams. That helped little bit, but did not really save much time overall. Later I realized the hem didn’t really need the lining at all.

And like it often happens, I continued sewing on the train and at the museum, where I did a pitstop before the picnic. I popped into the National museum to continue little bit of the sewing project which started last summer. I don’t think I have mentioned the ship wreck textile project in the blog before, so I might make separate post about it later.

At the museum I met my friend and we continued towards Seurasaari, to the picnic location. Seurasaari-island by Helsinki is public park with outside museum. It also has little cafes, restaurant and kiosks. It’s beautiful place for picnics and other outings, but also for jogging and swimming. You can get there via bridge, by foot. There would have been lots of interesting things to see, but we didn’t have time to investigate. We had to rush back home quite early. Events outside our own town are always quite tiring to me and would require staying overnight. This time that wasn’t possible though. Rushing from one place to another took it’s toll in the evening. Hubby commented to me is it possible to walk straight when I was waddling like a duck. Sunday I spent mostly by sleeping. Usually I get up eight at the latest even on Sundays, but this time I slept till eleven. I also took little naps during the day on my armchair. So I don’t think I’m still up to my full health. But I am already waiting for the next time travelling. In August there is supposed to be Edwardian park walk, in Helsinki also. I just need the summer outfit for that first.

Sovitteeseen tarvitsi tehdä vain pieniä muutoksia, eniten hihaan. /
Mock up needed only small alterations, mostly on sleeve.
Selkäni sopii lähes kaavaan kuin kaavaan sen suurempia fiksailematta. /
My back seems to fit most patterns without much alteration.
Piknik-evääksi muru-raparperipiirakkaa. Resepti täältä, tosin korvasin kaurajuoman kookosmaidolla. /
I made rhubarb-crumble-pie for picnic. Recipe here, in Finnish though, and I replaced oatmilk with coconut milk.
Merimuseon hylkytekstiilin ennallistaminen. Lisää tulossa omassa postauksessa. /
Textile project at Maritime museum. More to come on another post.
Uudet American Duchessin Kensington-kengät ekaa kertaa käytössä. Ostin nämä itselleni joululahjaksi, mutta sen jälkeen ei ole ollut 1700-luvun tapahtumia joihin olisin päässyt mukaan. /
New American Duchess Kensington-shoes first time in use. I bought these for myself as a Christmas prezzie, but since then there hasn’t been any 18th century events that I could have taken part.
Kuvasta kiitos Lotalle. / Photo by Lotta.
Kiitos Lotalle ihanasta seurasta. /
Huge thanks to my friend Lotta for lovely company.

6 people like this post.

4 Comments Add yours

  1. Metsäntyttö says:

    Ollette varmasti olleet ihailevien katseiden kohteena, kun siellä piknikillä ja muuallakin olitte!
    Hassusti luin ensin väärin tuon tekstiilin ennallsitamisasian: hyllytekstiilin…:) Ehdin jo mielessäni ihmetellä tyyliin, että onko se joku hyllyn reunusnauha, ja mitä sille sitten… Kunnes jutun lopusta luin asian oikean laidan. Onkin kiinnostava projekti.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Kyllähän nuo asut aina keräävät huomiota julkisilla paikoilla, etenkin isona ryhmänä. Yleensä ihmiset kysyvät onko meillä joku esitys ja hämmentyvät kun vastaus onkin jotain muuta. Minä ja kaverini saimme tällä kertaa jopa kommentin ohi kulkeneelta nuorelta pojalta upeista asuistamme.

      Hyllytekstiili olisikin ollut varmasti ihan omanlaisensa ennallistusprojekti 😆

  2. SuviL says:

    Upean näköistä! Voin kuvitella, että kiinnitätte hyvällä tavalla huomiota muiden arkisemmin pukeutuneiden keskellä :). Toisaalta ehkä leppoisaan kesäaikaan, kun on lämmintä ja kaikilla hyvä mieli, on helpompi ihastella ihan ääneenkin toisten asuja. Joskus tekisi mieli sanoa ohikulkijalle, että onpas sinulla hieno takki tms., mutta suomalainenko…
    Sellaista mietin tuota keskeneräistä takkia katsoessani, että kuinka helppo/vaikea sinun on sovittaa keskeneräistä työtä itsellesi? Mutta sitten luin eteenpäin ja ilmeisesti sinulla on jo niin hyvin istuvat peruskaavat, että muokkaaminenkin onnistuu?
    Utelisin vielä, tuliko kengille paljon tullia?
    Hyvää kesänjatkoa!

    1. Rhia says:

      SuviL – Yleensä tämmöset vermeet saa ihmiset hyvälle tuulelle. Onhan näitä kiva ihailla vaikka ei muuten historiajutuista välittäisikään. Vähän kuin hyppäisi sisään maalaukseen. Kohteliaisuudet on vaikea laji. Ei ole helppoa ja nykypäivänä ylipäätään tuntemattomien ulkonäön, vaikka vain asujenkin kommentointi on aina vähän jännää.

      Itseasiassa oon sillä tavalla jo melko tottunut sovittamaan itselleni (oon tehny sitä yli 20 vuotta) että se käy melko helposti. Toki en pysty neuloja pistämään joka paikkaan itselleni mutta mulla on tekniikka joka pelaa melko hyvin, mutta on hidas. Sovitan ja katson istuvuuden, riisun vaatteen ja neulaan arviolta muutokset, sovitan uudelleen, siirrän neuloja tarvittessa, sovitan, jne. Koska tuo on hidasta, käytän usein pohjana istuviksi havaittuja kaavoja ja teen niihin tarvittavat mallin muutokset. Pääsen helpommalla kuin että joka kerta alkaisin alusta. Selkäosaan harvemmin joudun tekemään mitään istuvuusmuutoksia vaikka vaatteen malli muuttuisi paljonkin. Joskus harvoin pyydän isännältä apua jos en jaksa kahden nuppineulan takia riisua/pukea uudelleen työlästä vastetta.

      Tilasin kengät La Rose Passementarie:sta joka on AD:n jälleenmyyjä Euroopassa. Hinta on noin 15-20€ enemmän plus postit Hollannista Suomeen myös noin 20€.
      Mukavaa kesää myös sinulle!

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.