Vanhalla savotalla / Old logging site

Vaatteeni haisevat tänään savulle. Ei siksi että olisin istunut nuotiolla, vaan siksi että poikkesimme isännän kanssa ex tempore Vanhalla Savotalla. Veikkaan että tapahtuma ei ole kenellekään lukijalleni tuttu, joten minäpä kerron. Synnyinpitäjässäni Luopioisissa (joka nykyisin Pälkänettä) on jo useamman vuoden ajan järjestetty pienimuotoisia maa- ja metsätalousnäyttelyitä, jossa on esillä erilaisia maamoottoreita, traktoreita ja muita maatalouskoneita, sekä metsätöihin liittyviä työnäyksiä. Tapahtuman järjestää Vanha Savotta, jonka kämppäkaupasta voi ostaa mm. vanhan mallin mukaan valmistettuja saapashousuja, lapikkaita ja flanellipaitoja.

Tänään saimme tutustua mm. siihen miten syntyy pärekoppa, millaista ääntä pitää vanha maamoottori ja kuinka näppärästi tehdään kattopäreitä. Kahvipuodista saimme muurinpohjalättyjä ja nokipannukahvia. Oli muuten vähän toista se kahvi kuin makuhermot turruttava abc-kahvi, jonka jälkeen kärsii pari päivää vatsanväänteistä. Eli siis hyvää oli se. Lisäksi näimme tervanpolttoa (tervaa sai muuten myös ostaa mukaan), moniaita heinäseipäitä, kaneja ja hevosia. Eikä siinä vielä kaikki.

Parasta koko hommassa oli ajelu ehdalla vuoden 1924 Ford TT kuorma-autolla. Se oli meinaan kyytiä se. Veivillä käyntiin ja menoksi. Autosta ei löytynyt nopeusmittaria (maksiminopeus noin 50 km/h, eli ei mikään päätähuimaava), vaihteet toimivat jalkapolkimilla, kaasu käsipelillä ja tuuletus oli hyvin hoidettu. Istuin oli pehmustettu, mutta selkänoja ei. Ovia on autossa tasan yksi, eli ensin kuski sisään, sitten matkustaja. Matkanteko oli aika töyssyistä hiekkatiellä, mutta sellaista herkkua ei ihan joka päivä pääse kokemaan. Mikä siinä muuten on että vanhojen autojen tapahtumissa niitä autoja vaan ihaillaan, mutta niillä ei pääse ajelulle koskaan?

Mikäli vanhat maatalouskoneet ja lupsakka maalaismeininki kiinnostavat niin suosittelen poikkeamaan. Näyttely työnäytöksineen on avoinna vielä huomenna alkaen klo 10. Lisäksi Vanha Savotta kiertää muissa vastaavissa tapahtumissa ympäri Suomen. Lisätiedot ja keikkakalenteri löytyvät netistä.

inenglish

My clothes smell off smoke today. Not because I would have been sitting by the fire, but because me and hubby stopped by at Vanha Savotta (The Old Logging Site) event. I expect you know nothing about it, so let me tell you. Small place where I grew up, has this annual small agriculture and forestry exhibition. It’s organized by company called Vanha Savotta. They showcase old land engines, tractors and other agricultural machinery. They also have demonstrations about old work methods. Vanha Savotta shop sells leather boots for loggers, flanell shirts and boot trousers, all made according to old designs.

Today we saw how wood shingle baskets are made, what kind of sound does the land engine make and what does the simple shingle machine do. We bought griddle crepes and soot pan coffee (coffee cooked on open fire in metal coffee pan). And let me tell you, it was completely different kind of coffee than that tastebud-numbing tar-mack for a coffee they sell in local rest stops. So good coffee it was. We also saw tar distilling, loads of hay poles, some rabbits and horses. But that’s not all.

Best thing of all was to drive around in 1924 Ford TT lorry. That was some ride. Crank to start it and then hop on. Lorry didn’t have any speed meter (max speed about 50 mk/hour so not very fast anyway), gears worked on foot pedals, accelerator with hand swivel and air conditioning was well arranged. Seat was padded, back rest wasn’t. There was only one door in the car, so driver first in, then the helper. It was a bit bumpy ride, but it was rare treat well worth it. What is it with these vintage car events? People only admire other peoples fancy historic cars, but you never get a ride in them?

If you happen to be in the neighbourhood and enjoy some old time acricultural machinery and relaxed country side, I recommend you drop by. This exhibition with the demonstrations are open tomorrow, starting from 10 AM. There is also calendar of upcomig events on their webpage.

savotta1

Maamoottori siinä sytkyttää. /
Land engine at work.

savotta2

Pärettä pärekoriin, katoavaa kansanperinnettä. /
Shingles for wood baskets, disappearing old skills.

savotta3

Nokipannukahveet valmistumassa. /
Soot pan coffee in the making.

savotta11

Maamoottorin pyörittämän kattopäre-höylän työnäytös. /
Demonstration of a simple shingle machine, run by land engine. 

savotta10

savotta9

savotta8

savotta7

savotta6

savotta5

savotta4

savotta12

Ford TT kuorma-auto, 1924. /
Ford Model TT lorry, 1924.

savotta13

Naamasta vissiin näkee miten kivaa oli. /
You can see from my face how much fun that was.

 

8 Comments

  1. Kylläpä olis minuakin kiinnostanut tuo. Ja niitä maatalousnäyttelyitä siellä tosiaan on ollut menneinäkin vuosikymmeninä. Äidillä on kuva lapsuudestaan, jossa ovat Luopioisissa maatalousnäyttelyssä. Siinä ovat sisarukset kuvassa pitkät takit päällä. Kuva on varmaankin 50-luvun puolelta. Ja huvittava yhtäläisyys viikonlopulta. Minunkin vaatteet haisi välillä savulle kun lastenleirin iltanuotiolla sai välillä savuakin päällensä. Se leiripaikka sattui olemaan entinen metsätyömieskoti.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Juu, maatalousnäyttelyitä on varmaankin järjestetty ympäri Suomen vuosikymmenet. On sitä omakin lapsuus tullut vietettyä joka kesä aikaa maatalousnäyttelyissä, lehmiä rapsutellen ja narunvetoa kokeillen. Nämä kyseiset Vanhan Savotan näyttelyt eroavat muista maatalousnäyttelystä siten, että esittelevät perinteisiä, aktiivikäytöstä jo poistuneita vanhoja työmenetelmiä ja koneita, eivät uutuuksia kuten maatalousnäyttelyt tavallisesti.

  2. Nykymaatalousnäyttelyt onkin varmaan vähän tylsempiä. Joskus 90-luvulla olen tainnut viimeksi käydä, enkä muista onko niitä käyntejä muita. Täällä olisi Joensuussa ollut Farmari-näyttely just äsken, mutta emme sinne lähteneet. Olisihan tuo hiukkasen kiinnostanut, mutta rahaahan niihin menee.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Todennäköisesti juu. Minä olen käynyt varmaan viimeksi 80-luvulla, silloin kun asuin vielä kotona. Ajat muuttuu, mutta onneksi joku järjestää vielä näitä vanhanajan juttujakin ;)

  3. Elise says:

    Minun isäni on Luopioisista! Ties vaikka oltais sukua :D

    Yritän tehdä sukututkimusta. Se on vaikeaa, enkä tiedä mistä aloittaisin. Isäni isän vanhemmat kuolivat isoisäni ollessa lapsi, ja haluan saada tietää keitä he olivat ja mihin kuolivat.

    1. Rhia says:

      Elise – Ohoo miten jännittävää! Sukulaisten löytyminen blogin kautta olisi huisia :D

      Sukututkimus on aika suosittu harrastus nykyisin, on paljon mm. sukuseuroja jotka julkaisevat suvun historiikkejä.
      Pienellä paikkakunnalla tietysti on paljon yhteyksiä eri sukujen välillä. Oma sukututkimukseni kävi verrattain helposti koska osa suvusta on jo aika tarkkaan tutkittu, mutta riippuu tietysti miten laajasti haluaa tutkia ja keskittyykö vain yhteen sukuhaaraan vai tutkiiko kaikkia mahdollisia sukuhaaroja.
      Helpointa olisi varmasti aloittaa haastattelemalla elossa olevia sukulaisia ja tutkimalla suvulla säilyneitä asiakirjoja, sekä ottamalla niistä tiedot ylös. Jokainen tiedonmuru auttaa. Seuraavaksi sitten tutkimaan kirkonkirjoja. Niistä tehtyjä mikrokortteja pääsee Luopioisissa tutkimaan kun ottaa yhteyttä seurakuntaan. Itsekin olen käynyt siellä niitä lukemassa.

      Ja sitten kun mennään tiedoissa riittävän kauas, niitä löytyy kirjastojen mikrofilmiarkistoista.
      Kirkonkirjoista saattaa joskus selvitä myös kuolinsyy. Mutta kun kuolinaika on tiedossa voidaan tutkia tuon ajan tapahtumia ja kuolinsyy voi löytyä muista historiatiedoista, esim sota, kulkutautu, nälänhätä tms isompaa ihmisryhmää koskettanut katastrofi.
      Sukututkimusseuran kautta voit myös selvittää tutkiiko sukua jo joku muu.

      Liitän tähän vielä linkin josta saattaa olla apua:
      http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sukututkimus

  4. Elise says:

    Kiitos linkistä. Olen siinä vaiheessa, että seuraavaksi minun pitäisi lähteä käymään Luopioisissa. Isoisovanhempani ovat kuolleet 1930 ja 1932, mutta kukaan ei tiedä heidän syntymäaikojaan, enkä ole löytänyt heitä enkä muitakaan sukulaisia netistä. Paitsi muutaman elossa olevan, jotka saattavat olla sukua. Olenkin miettinyt, että pitäiskö sitä vain rohkeana lähteä paikan päälle kyselemään, että ootkos sukua kun näytät samalta :D

    1. Rhia says:

      Elise – No se varmaan on ehkä suoraviivaisin menetelmä mennä kysymään että onko sukua. Ja sitä kautta, jos tuuri käy, voi nopeastikin löytyä lisää tietoa. Kirkonkirjojen tutkiminen on aina kovin hidasta eikä välttämättä edes löydä etsimäänsä pitkiin aikoihin. Tosin Luopioinen on sen verran pieni paikka että kirkonkirjat ei ole hirveän isoja.

Comments are closed.