Otetaan matkakertomusten väliin vähän asukuvia ettei yleisö ihan kyllästy hehkutukseen. Ennen inhosin vihreää, kun en oikein osannut käyttää sitä. Mutta en enää joten olen vähitellen alkanut täydentämään vaatekaappia vihreillä. Ja nyt kerralla ihan kahden neuleen verran. Tämä toinen on hankkimani vintage-vaatesatsin mukana tullut villaneule, joka on nyt käynyt läpi hajunpoiston (kahdesti) ja hellävaraisen käsinpesun. En osaa täysin ajoittaa neuleen ikää, mutta ei se kyllä moderni ole. Ensin arvelin 50-lukua, mutta se vaikuttaa vähän liian pitkältä 50-luvun malliksi. Neule on lähes täydellisessä kunnossa eikä siitä löydy reikiä tai huopumia. Siksi en uskalla sitä vanhemmaksikaan ajoittaa koska eivät ne vanhemmat yleensä ihan näin hyväkuntoisia ole. Mitäs mieltä olette, mille vuosikymmenelle pistäisitte tämän?
Toinen vihreä neule on kirppislöytö joka on odottanut tuunausta. Malli oli muuten kiva, mutta pääntie oli vähän turhan avara ja pääntiekaitale kääntyi ikävästi rullalle napituslistan yläpäässä. Niinpä suoritin pitkällisen ja tympeän olilta sisäänotto-projektin (en erityisesti suosittele). Pedanttina ihmisenä pelkkä saumurointi ei sopinut meikäläisen suunnitelmiin. Mutta nyt, pusero on ihan mukava kesäkäyttöön. Vihreän sävy tosin on ehkä ihan aavistuksen verran liian kylmä, mutta katsotaan miten se istuu vaatekaappiin.
Kesäisemmän pitsineuleen kaverina olivat tänään uudehkot hankinnat, kesäinen olkikassi johon vaihdoin alkuperäisen sinisävyisen kukkakankaan tilalle (saattaa erottua matkakuvissa) raidallista patjakangasta, sekä pieni ja sievä olkihattu. Tällä varustuksella kelpasi mennä Pyynikin näkötornille katsomaan Saltatores Tavastenses-ryhmän esittämiä renesanssitansseja. Vaikka harrastuksille varattu aika on aina vähän kortilla niin nämä vanhat tanssit ovat alkaneet vähän kiehtoa ja ihan pikkuisen tekisi myös mieli alkaa väsäämään renesanssipukua. Täytyykö tässä nyt alkaa katselemaan silkkikankaita sillä silmällä?
Let’s have some outfit stuff for a change, so the audience doesn’t get bored. I used to hate green, because I didn’t know how to use it in clothing. But I don’t hate it anymore, so I have started to add it to my wardrobe. I got two green knits. The first one came with vintage lot I got. I have now done the de-odorizing (twice) and gentle hand wash. I can’t date it exactly but it’s not modern, that much I know. First I thought it would be 50’s but doesn’t it look too long for 50’s knit. It’s almost in pristine condition, no holes nor felting. That’s why I don’t really dare to say it’s older, because those knits aren’t usually in this good condition. What do you think, how old it is?
The second green knit is thrifted, but has been waiting for revamp. Style is quite nice, except the neckline was way too open and trim on the neckline was curling annoyingly above the buttoning. So I did long and boring intake-procedure on the shoulders (I don’t really recommend this). As a nitpicker I can’t just use overlock-machine to do these things. But now, it’s pretty good for summer use. Shade of green might be just slightly too cold, but we will see how it works in my wardrobe.
Today I combined the summery lace knit top with my latest finds. I replaced the original blue flower fabric (you might see glimpse of it in travel photos) on this straw bag with old mattress fabric and cute little straw hat. This was perfect combination to wear today for Pyynikki sightseeing tower, where Saltatores Tavastenses group was dancing Renaissance dances. I have started to warm up for these old dances and I’d also love to sew Renaissance dress. Do I have to start looking at silk fabrics for it now?
Vihreä neuletakki – vintagelöytö
Sininen 50-luvun mekko – saatu kaverilta /
Green cardigan – vintage find
Blue 50’s dress – gift from friend
Olkihattu & -kassi – kirppis
Neule & hame – kirppis
Kangastossut – Primark, Englanti /
Straw hat & bag – thrifted
Knit & skirt – thrifted
Shoes – Primark, England
Saltatores Tavastenses esiintyy /
Saltatores Tavastenses performing Renaissance dances
Siellä matkakuvissa vilahti takin alta joku vihreä neuletakki, se taisikin olla tuo? Vaikuttaa käytännölliseltä mallilta. On riittävästi pituutta, ettei alaselkä jää vajaalle ja edestäkään ei ole liian avoin. Kiva malli, mutta ajoituksesta en tiedä yhtikäs mitään. Tuon toisenkin mallista tykkään. Kivan kesäinen.
Ajoituksesta en osaa sanoa, kun olen näissä jutuissa aika huono. Ja jos joku on myöhemmällä ajalla tehnyt vanhan mallisen takin niin ajoitetaanko takki silloin vanhaksi vai uudeksi..? (Vrt. nämä tanssijoiden kauniit puvut. :) )
Kauniina ja kesäisenä olit Pyynikillä, enkä yhtään ihmettele miksi vanhat tanssit ja puvut kiinnostavat, onhan tanssiminen kivaa ja puvut kauniita (ja valmistajalle haasteita täynnä). Olen itse tanssinut tuossa porukassa monta vuotta, siitä tosin on aikaa jo useita vuosia. Kummasti kuitenkin tuntui osa tansseista ihan tutuilta, pitänee mennä joskus reeneihin verestämään vanhoja muistoja.
Metsäntyttö – Juu se oli tämä sama mikä vilahti siellä takin alla. Malli on todella kiva, mutta on aika paksu, eli on viileämmän kelin vaate. Matkalle lähteissä oli sää vielä sen verran kalsea että ei ollut yhtään liikaa takinkaan alla.
Hehkuvainen – Vintagessa yleensä silloin puhutaan reprosta, eli uudesta mutta vanhan mallin mukaan tehdystä. Sen verran osaan sanoa että vaate on ollut varastossa käyttämättömänä vähintään sen 30 vuotta. Eli ihan tuoreesta tuotannosta ei kumminkaan ole kyse, mutta on ihan mahdollista että se on tehty vaikka 80-luvun alussa 50-luvun (tai vanhemman) mallin mukaan. Historian elävöittämisessä on siinä mielessä helpompi, että kukaan tuskin uskoo että vaate olisi oikeasti vaikka 1500-luvulta vaan automaattisesti oletetaan että puvut ovat vanhan mallin mukaan tehtyjä uusia. Vintagessa sen sijaan molemmat skenaariot ovat mahdollisia ja tosiharrastajat arvostavat aitoa vanhaa enemmän kuin reproa, vaikka ei reprossa sinällään mitään vikaa ole jos se on hyvin tehty.