Pyhät paketissa / That’s a wrap

Joulu on sitten pistetty pakettiin ja siirrytään tästä pikkuhiljaa normirutiineihin. Hirveästi ei tullut pyhinä valokuvattua koska oli A) liikaa tekemistä tai B) kivempaa laiskotella tekemättä mitään. Mikä ei varmasti sekään ollut yhtään pahitteeksi. Pyhät sujuivat siis sillä normaalilla kaavalla: aattona maalle jossa ruokien loppuvalmistelua yhdessä äidin kanssa, saunan lämmitys ja saunomista, sitten syömistä, lahjojen jako, yhdessä oloa ja alkuyöstä nukkumasan hoiviin. Joulupäivänä aamiainen äidillä ja sen jälkeen kotiin valmistamaan englantilainen jouluateria isännän kanssa, sitten ateriasta nauttiminen, toisen kerran lahjojen jako (kyllä, ostamme joka vuosi toisillemme kaksi lahjaa, pienemmän aattona annettavaksi ja varsinaisen lahjan joulupäiväksi, koska englantilaiset juhlivat joulua vasta joulupäivänä), sitten vähän töllöttimen tuijotusta ja petiin. Tämän jälkeen kohtia “ateriasta nauttiminen” ja “töllöttimen tuijotus” on jatkettu vapaavalintaisessa järjestyksessä. Ja jatketaan edelleen.

inenglish

Christmas has now been wrapped up and we are slowly moving on to normal routines. I didn’t really take much photos during the holidays because there was A) too much to do or B) ’twas more fun to be lazy. Which wasn’t really bad thing at all. So holidays went through with normal style: on Christmas eve we drove to the country side where we finished the cooking with mum, then warmed the sauna and went to the sauna, ate all the good food, opened gifts, spent time together and then went to bed. On Christmas day we had breakfast at Mum’s and after that we drove back home to prepare the English Christmas meal. Then we just enjoyed the meal, opened second set of gifts (yes, we buy two set of gifts every Christmas, secondary ones for Eve and the actual gifts for Christmas Day), then some tv and off to bed. And after this we have  enjoyed the parts “meal” and “tv” in optional order. And still are.

joulu14_3

joulu14_2

joulu14_1

joulu14_4

Joulupyhien asu ja nasu
Tartaanihame, baskeri, käsilaukku ja vintageturkki – kirppis
Pusero (alempi kuva) – itse tehty
Säärystimet – en muista
Talvisaapikkaat – Clarks, Englanti

Christmas outfit
Tartan skirt, beret, handbag and vintage fur – thrifted
Shirt (lower photo) – selfmade
Legwarmers – can’t remember
Winter boots – Clarks, England

joulu14_5

joulu14_6

joulu14_7

Taku leikkii joululahjaksi saamallaan lammasturkishiireellä. /
Taku is playing with her new sheep fur toy.

Paukkukarkin posaus / Popping a christmas cracker

5 people like this post.

8 Comments Add yours

  1. Hehkuvainen says:

    En ole koskaan nähnyt livenä noita paukkukarkkeja. Onko niissä sisällä joku poksahtava juttu?

    Taku on selvästi ymmärtänyt joulun oleellisimmat osat: kannattaa olla vaakatasossa, myös leikkiessä :).

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Joo niissä on semmoinen pieni nalli jonka pitäisi paukahtaa kun karkki vedetään päistä rikki. Aina se tosin ei paukahda jos ote on huono karkin päästä. Karkin sisällä on paperinen hattu (partyhat), älyttömän huono vitsi paperisuikaleelle painettuna ja joku pieni muovilelu. Tänä vuonna saatiin hyrrä ja jääkaappimagneetti. Ainiin, unohdin kokonaan että mähän kuvasin tuon paukkukarkin paukahtamisesta pienen videon. Mun piti laittaa se tähän postaukseen. Ehkä lisään sen vielä.
      EDIT: Unohdin sanoa että Taku tekee kaiken vaakatasossa (paitsi ehkä syö). Se on jopa bongattu raapimassa raapimispuuta makuultaan :D

  2. Asukuvat on aina niitä kiinnostavimpia! Mites tuo turkki, onko se painava? Äidillä aikanaan ollut lammasturkki oli kovin painavan tuntuinen, mutta painoa lisäsi vielä turkin pituus. Tuo kissa näyttää kyllä niin nauttivan lahjastaan:)

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Itseasiassa tämä turkki ei ole kovin painava. Turkis on aika ohutnahkaista, varmaankin jotakin pikkueläintä. En tunne turkiseläimiä kovin hyvin. Minullakin on lammasturkki, pituus polven alle. Se on niin painava etten voi sitä enää noiden niska- ja hartiakipujen takia käyttää. Lampaannahka on paksumpaa ja varmaan siksi myös painavampaa vaikka olisi lyhyempikin. Lisäksi tämä vaalea turkki tuntuu olevan hiukan kevytrakenteisempi, siellä ei vuorin ja nahan välissä ole lainkaan mitään lämmittävää kangaskerrosta, kuten esim villavatiinia, mitä niissä monesti on. Siksi käytän alla neuletakkia lämpöä tuomaan. Olen myös huomannut että vanhat turkit ovat usein painavampia kuin modernit (sen vähän mitä niitä olen päässyt joskus testaamaan, modernia turkkia en itse omista).

      Juu, Taku tosiaan pitää tuosta uudesta hiirestä. Sillä on tapana intohimoisesti nuoleskella noita suosikkileluja missä on karvaa tai höyheniä.

  3. Hehkuvainen says:

    Hih, kiitos videosta! :D

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Eipä kestä ;)

  4. Kävinpä tänään paikallisella kirpparilla ja kas, siellä osui silmiini vähän samantapainen turkki kuin tuo sinun. Sekin oli kevyt. Katsoin mukamas valmistajan nimenkin, mutta en tietenkään enää kotimatkalla sitä muistanut… Lähes 30 km ehtii hävittää jo muistista paljon:) Se ei kylläkään tainnut olla oikeaa turkista edes, koska siinä oli varovainen käsinpesu kuitenkin sallittu ja olin huomaavinani että turkis oli hiukan hihansuussa mennyt semmoiseksi kuin tekoturkis kuluessaan menee. Ensin kyllä luulin sitä ihan oikeaksi. Näkyi siellä vintagetakkeja olevan enemmänkin; jokunen turkki ja villakangastakkeja myös. Miten tuommoisten kirpparilta hankittujen turkkien kanssa menetellään? Siis jos jos joskus sattuisin sellaiseen innostumaan. Olen tottunut pesemään kaiken ostamani. Jopa villakangastakkeja olen varovasti koneessa pessyt ja ok ovat olleet käsittelyni jälkeen, vaikka eihän sellaista kellekään voi suositella. Ja turkikset nyt ovat ihan oma lukunsa.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Joo asiat unohtuu yllättävän helposti. Siksi mä nykyään otan aina valokuvan kun törmään johonkin kiinnostavaan, siitä voi sitten jälkeenpäin tarkistaa. Tuossa omassa turkissani ei edes ole valmistajan merkkiä, mutta se saattaa johtua esim siitä että siihen on vaihdettu uusi vuori kuluneen tilalle. En siis tiedä onko, mutta voi olla että on. Eihän kaikissa vanhoissa turkeissa edes alunperinkään ollut valmistajan merkkiä.
      Tekoturkkejakin on käsittääkseni valmistettu jo 40-50-luvuilla, mutta myöhemmin toki paljon enemmän ja mitä mielikuvituksellisimmissa väriessä ja tyyleissä. Jos hihansuut olivat vähän vanuttuneet niin sitten luultavasti oli kyse tekoturkista. Oikea turkis ei sillä tavalla vanutu, mutta siinä voi hihansuista ja kauluksesta karva kulua pois jolloin alta paljastuu tietty pelkkä nahka. Ennen ostamista kannattaa turkkia hiukan tukistella sieltä täältä kevyesti. Jos käteen jää paljon karvoja nahka on päässyt kuivahtamaan ja turkki on pilalla ja kaljuuntuu käytössä pikkuhiljaa. “Terve” turkis ei varista karvoja kevyesti tukistamalla.
      Turkista voi kyllä pestä, mutta ei kokonaisena vaatteena mielellään. Tuon aiemmin esittelemäni talvitakin kaulukseen käyttämäni lammasturkiksen olen purkanut vanhasta turkista ja pessyt ennen leikkuuta ja ompelua. Se onnistuu kun käyttää paljon marseillesaippuaa jossa on reilusti rasvaa, käyttää kylmää vettä ja antaa turkiksen kuivua viileässä itsekseen. Mutta valmiissa vaatteessa on niin paljon muitakin osia jotka voivat mennä pesussa pilalle että ei kannata kokeilla muuta kuin paikallista tahranpoistoa vuoriin jos siinä on kovasti likaa. Tai käyttää se turkisliikkeessä huollossa. Itse pistän kaikki vaatteet joita ei voi pestä ensin pariksi viikoksi pakastimeen ennen käyttöönottoa koska turkiskuoriaiset leviävät niin helposti niiden mukana jos ei muista varotoimia.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.