Linkkaanpa teille yhden kiinnostavan jutun ennenkuin unohdan. Artikkeli käsittelee näyttelyä jossa esitellään antiikkivaatteita ja niiden valmistukseen käytettyjä myrkkyjä. Nykyään puhutaan paljon modernista massatuotannosta ja sen vaaroista. Itselläni ei toden puhuakseni pälkähtänyt pieneen mieleenikään että toden totta niitä myrkkyjä on käytetty yhtälailla myös ennen. Etenkin monien muodikkaiden väriaineiden valmistamiseen on käytetty kovia myrkkyjä joiden käsittelystä on ollut vakavia seurauksia etenkin vaatteiden valmistajille. Myrkkyjäämät vaatteissa ovat voineet aiheuttaa terveysongelmia myös käyttäjille, mutta niitä on käytetty siitäkin huolimatta.
Teitä saattaa mm. kiinnostaa että kun vihreä vihreä väriaine keksittiin 1700-luvun lopulla, se valmistettiin arsenikkia ja kuparia sekoittamalla ja oli erittäin myrkyllistä. 1800-luvulla siitä tuli erittäin suosittu, mutta aiheutti sitä käyttäneiden käsityöläisten sairastumisia ja kuolemia. Elokuvan Arsenikkia ja vanhoja pitsejä nimi alkaa saada ihan uusia merkityksiä. Odotan myös kiinnostuksella ensi vuotta, sillä toiselta näyttelyn kuraattoreista, Alison Matthews Davidilta ilmestyy myrkkyvaatteista kertova kirja.
Näyttely on Torontossa, jos satutte huudeille niin menkään ihmeessä katsomaan : Fashion victims – The pleasures and peril of dress in 19th century
I’m linking to one very interesting article before I forget. Article is about an exhibition held in Toronto which displays antique clothes and poisons used in the making. Mass production and it’s dangers are now talk of the town, so to speak. But it never even occurred to me that hey, there were poisons used in old clothes too. Especially many fashionable fabric dyes have been made with poisonous incredients, which have caused severe results on workers. Poisonous residue on the garment might have caused health issues to the user aswell, but they used them anyway.
You might be interested to know for example that when green dye was invented in the end of 18th century, it was made by mixing arsenic and copper and it was highly poisonous. It became very popular in the 19th century, but caused illness and deaths of the workers who used it. Movie title Arsenic and old lace is getting whole new meanings. I’m also expecting next year with great interest because one of the curators of this exhibition, Alison Matthews David is publishing a book about poisonous clothes.
Exhibition is Fashion victims – The pleasures and peril of dress in 19th century
Smaragdinvihreä puku, väriaineessa käytetty arsenikkia, (n. 1860–1865),
Glennis Murhpyn kokoelmista, valokuva Arnold Matthews /
“Emerald Green” dress colored with arsenic (c. 1860–1865),
Collection of Glennis Murphy, photograph Arnold Matthews
Myrkkyjen käyttö vaatteiden värjäykseen ja käsittelyyn on ollut kyllä todella moninaista. Ja kuinka turhamaisia ihmiset onkaan, kun on väen väkisin käytetty kenkiä, jotka aiheuttaa “pikkuisia ongelmia”. Mutta tyyli ennen kaikkea ja kauneuden eteen kuuluu vähän kärsiä ;)
geez, who knew? Hatters went mad from mercury, I had no idea about poison dresses!!!
Whipped Violet – Näinhän se on, monet väriaineet on alunperin olleet myrkyllisiä ennenkuin on saatu enemmän tietoa ja pystytty valmistamaan myrkyttömiä vaihtoehtoja. Kiinalaisista lotus-jaloista olisi pari sanaa sanottavana, mutta kyllä ihmiset nykyäänkin tekee kaikenlaista “ei niin terveellistä” vastatakseen oman kulttuurinsa kauneuskäsitystä. Muistaakseni joku afrikkalainen alkuasukasheimo teroittaa hampaat teräviksi piikeiksi ja Burmassa naiset venyttää kaulojaan metallirenkailla lapsesta asti joita ei sitten koko elämän aikana poisteta koska kaulanikamat irtoavat toisistaan ja näin ollen lakkaavat tukemasta päätä. Ja länsimaisessa kulttuurissa kroppaan istutetaan ylimääräisiä “kauneutta korostavia” implantteja. Onhan näitä esimerkkejä menneisyydestä ja nykyisyydestä. Ennen tietysti seuraukset olivat usein vakavat siksi että lääketiede oli niin lapsenkengissään eikä ollut tietoakaan asioista samalla tavalla. Nykyään monet ongelmat voidaan poistaa tai sairaudet parantaa aivan eri kaliiperin asein kuin ennen. Pieni kärsimys (kohtalainen epämukavuus) kauneuden eteen on toki ihan jees. Toisaalta, jos en tietäisi että vaatteissani on myrkkyä niin varmaan kyllä niitä edelleen käyttäisin. Tuoko tieto tuskaa, siitäkin voidaan olla montaa mieltä :D
thorne garnet – Well, it is quite obvious when you think about it. But I didn’t really think about it, until now. It is still very interesting and brings whole new aspect on fashion history. I might have to buy that book which is coming next year. And yeah, that really puts the phrase “mad as a hatter” to a whole new level.
“Burmassa naiset venyttää kaulojaan metallirenkailla lapsesta asti joita ei sitten koko elämän aikana poisteta koska kaulanikamat irtoavat toisistaan ja näin ollen lakkaavat tukemasta päätä.”
Käsittääkseni kaulanikamat eivät irtoa toisistaan vaan solisluu, ja rintakehäkin, painuvat alaspäin saaden kaulan näyttämään pidemmältä. Kaulan lihakset ovat heikentyneet ja iho mustelmainen/värjääntynyt, mutta on mahdollista poistaa renkaat.
Jotain? – Totta, nytpä pääsi melkoinen aivopieru. Näin se muisti tekee tepposia kun väsyneenä tarinoi. Mulla on jopa kirja jossa on röntgenkuva metallirenkailla venytetystä kaulasta ja nyt kun tarkistin siitä niin kyllä ne nikamat ovat kiinni toisissaan. Halvaantuminen siinä varmaankin olisi seurauksena jos irtoaisivat :D Hyvä kun huomasit etten enempää viljele sekopäisiä vääriä käsityksiä. Ja renkaat on toki mahdollista poistaa, sitä en väittänytkään, mutta harvoin ne kai poistetaan ainakaan kovin pitkiksi ajoiksi, eli ei ihan sama juttu kuin riisuisi jonkun korun ja vaihtaisi sen toiseen. Linkin takaa instagram-kuva kirjassa olevasta röntgenkuvasta.
Mahdammekohan seurata samoja fb-ryhmiä :) Näin nimittäin jossain niistä tämän saman näyttelyn teaserin ja pinnasin sen pinterestiin jotta muistaisin joskus kirjoittaa siitä.
Vihreästä väriaineesta minun on pitänyt ennenkin kirjoittaa mutta en ollut tullut ajatelleeksi että muutkin värit ovat olleet myrkyllisiä. Varsinkin malva hämmästytti. Miten paljon työntekijät ja värjärit ovatkaan aineelle altistuneet :/
Entisaikaan on kannattanut olla köyhä: sekä fiini kosmetiikka että kalliit värjätyt kankaat ovat olleet melkoisia myrkkypommeja, terveempää elämää ovat eläneet ne jotka ovat rahattomina värjäilleet naamansa hiilellä ja jättäneet pukunsa värjäämättä… :) Onneksi tietämys kemikaaleista on entisajoista lisääntynyt ja väriaineitakin voidaan käyttää turvallisesti. Harmi, että kaikilla tekstiilibisneksessä mukana olevilla ei ole tarvittavaa tietoa tai resursseja noudattaa tietojen mukaisia turvajärjestelyjä, vaan edelleen myrkytetään sekä ihmisiä että luontoa vain värin takia. :/
Taika – En kyllä yhtään muista mistä tämän bongasin vaikka ei siitä montaa päivää olekaan. Mulla on jonkin verran ulkomaisia pukuhistoriaa ja vintagea harrastavia FB-kavereita ja seurailen useampaa vintage- ja historiallisten pukujen FB-sivua sekä olen muutamissa ryhmissäkin, mutta en kyllä enää löytänyt että mistä olisin mahdollisesti voinut tämän nähdä. Hyvät linkit tahtovat kiertää kehää :D Kyllä mä veikkaisin että lähes kaikissa väriaineissa on ollut myrkkyjä, ainakin puretteena jos ei muuten. Väriaineethan eivät tartu jos niissä ei ole pureteainetta joka ne kiinnittää. Kasvivärjäyksessäkin käytetään joitakin myrkyllisiä aineita kiinnittimenä.
Hehkuvainen – Myrkkyjen kannalta ehkä terveempää elämää, mutta toisaalta ruoka oli huonoa eikä sitä aina ollut riittävästi. Sairaudetkin vaivasivat köyhiä yhtälailla kuin rikkaita. Että ei se köyhänkään elämä herkkua ollut, joskin ehkä vähemmän myrkyille altistavaa. Paitsi jos satuit työskentelemään siellä tekstiilinvärjäämössä tai suutarina. Se mitä nykyään tuolla halpatuotantomaissa tapahtuu on kyllä aikamoista välinpitämättömyyttä. Ennen ehkä voitiin syyttää tietämättömyyttä ja alkeellista teknologiaa, mutta nykyään ei sekään enää kelpaa tekosyyksi.
Totta puhut: köyhyys ei kyllä kokonaisuutena ole mitenkään kannatettava olotila. Ja useinhan ne köyhimmät juuri joutuvat niihin myrkkytöihin, kun ei ole varaa niistä kieltäytyäkään. Se on muuten hyvä ja tärkeä pointti, ettei kasvivärjäys ole välttämättä mitenkään ekologista ja myrkytöntä puuhaa, vaan aikamoisia myrkkyjä siinäkin usein käytetään.
Hehkuvainen – Arvelisin että monet, ennen ja nykyäänkin värjäyksessä ja tekstiiliteollisuudessa käytettävät kemikaalit ja aineet ovat sellaista tavaraa että satunnainen kerta-altistus ei vielä ole kovin vakavaa. Sitten kun saman aineen kanssa on tekemisissä joka päivä tai joka viikko pitkiä aikoja kerrallaan, alkaa haitalliset vaikutukset näkyä. Näinhän se käy monessa muussakin ammatissa että vasta pitkäaikainen altistus jollekin tekijälle aiheuttaa ongelmia.
Jokin aika sitten tuli TV:stä (Yle?) dokumentti viktoriaanisen ajan kotitaloudesta, ja esim. tapetteihin käytetyistä myrkyistä. Valitettavasti se on jo tainnut poistua Areenasta. Ennen käytettiin myös maaleissa esim. lyijyä, jonka johdosta maali ei homehtunut.
Elina – Kiitos vinkistä! Olen missannut tuon dokkarin ikävä kyllä, mutta löysin Ylen sivuilta jutun siitä. Katson jos se löytyisi netistä jostakin katsottavaksi, kuulostaa nimittäin aika kiinnostavalta. Itse katson tässä juuri erästä antiikkiohjelmaa BBC:ltä jossa esiteltiin antiikkista versiota nykyajan hanalla varustetuista vesisäiliöistä joita näkee virastoissa ja yrityksissä asiakastiloissa. Tämä antiikkinen esine oli upea koristeellinen uurna joka oli vuorattu lyijyllä. Hana oli tehty pronssista ja telineen alareunassa oli vetolaatikko jossa säilytettiin juomalaseja. En tiedä miten kauan veden pitää säiliössä maata että siihen irtoaa lyijyä mutta kai siitäkin on jotakin hiukkasia veteen on aikaa myöden irronnut. Ja kuulemma vesiputketkin ovat aiemmin olleet lyijyä. Nami!