Kesäherkku / Summer treat

Ennen juhannusta vihjailin hieman, että voisin postata jotain ruokaan liittyvää juhannuksen jälkeen. Sanotaanko nyt niin, että kokeilevan keittiöni tuotokset ovat joskus jokseenkin mielenkiintoisia. Tilanne vaatii siis lisäkokeita ja kyseinen projekti jää tällä erää vielä hautumaan sillä raaka-aineiden sesonki meni jo ohi. Sen sijaan pistänkin nyt jakoon maanmainion raparperipiirakan reseptin, koskapa tuo raparperikausi vielä juuri ja juuri on päällänsä.

Tähän väliin totean myös että kokkailujen tyylikkäitä ja taiteellisia työvaihekuvia meikäläisen blogista on jokseenkin turha etsiskellä. Tuo meidän ahdas ja epäkäytännöllinen keittiö on niin pimeä nurkkaus että siellä ei luonnon valolla näe mitään (pieni ja korkealla oleva ikkunakin näyttää näppärästi suoraan kerroskäytävään, wtf ???). Jouduimme lisäämään keittiöön työpöydän yläpuolelle spottivalon koska jopa keittiön omat kiinteät valot ovat liian heikot ja väärissä paikoissa. Hyvin suunniteltu asunto, vai mitä! Keinovalaistuksessa otetuista ruokakuvista olettekin aiempien kokkauksieni yhteydessä saaneet jo sen verran käsitystä että jätetäänpä suosista ne ihan minimiin. Mutta tästä lähtee:

Herkkutorttu
eli raparperi-marenkipiirakka

Pohja:
100 g voita
100 g sokeria
200 g (karkeita) vehnäjauhoja
3-4 tl leivinjauhetta
3 munan keltuaista

Täyte:
400 g pilkottua raparperia
1 dl sokeria
2 rl vettä

Kuorrutus:
3 munan valkuaista
2 dl sokeria

Keitetään täyte (ei täysin soseeksi) ja jäähdytetään. Voi ja sokeri hierotaan vaahdoksi. Keltuaiset lisätään voivaahtoon yksitellen hyvin vatkaten. Viimeiseksi lisätään jauhot joihin leivinjauhe on sekoitettu. Taikina levitetään voideltuun piirakkavuokaan. Keskelle jätetään syvennystä. Paistetaan 200 asteessa 15-17 minuuttia.

Vatkataan valkuaisista ja sokerista kova vaahto. Täytetään kypsennetty torttupohja raparperiseoksella ja kuorrutetaan valkuaisvaahdolla. Paistetaan torttua vielä kunnes valkuaisvaahto on vaaleanruskeaa.

 inenglish

Before Juhannus I hinted that I might post food related stuff after Juhannus. Well, let’s put it this way. My experimental cooking is sometimes quite interesting. Situation demands more experiments so I leave that project for now, because the season for ingredients is now over. However I was thinking of sharing wonderful rhubarb recipe instead, since the rhubarb season is still on here in Finland, just.

At this point I have to notify that you probably won’t find any stylish and artistic in-process photos of my cooking here. Our kitchen is small and impractical and so dark that with natural light you see nothing there. (The window is small and quite high and handily views directly to the corridor, wtf???) We even had to add a separate spotlight above the kitchen counter because other lights are not bright enough and they are wrongly placed. Nicely designed apartment huh?! Anyways, you have already seen what the food photos taken in artificial light look like, on my previous cooking posts, so lets leave those to minimum. But here we go:

Delicious tarte
aka rhubarb mereng pie

Base:
100 g butter
100 g sugar
200 g wheat flour
3-4 tea spoons of baking powder
3 egg yolks

Filling:
400 g chopped rhubarb
1 dl sugar
2 table spoons of water

Topping:
3 egg whites
2 dl sugar

Boil filling quickly (not so long it turns into pure) and cool it. Whip butter and sugar into airy mix. Add egg  yolks one by one, whisking properly. Lastly add flour, mixed with baking powder. Spread base on buttered tarte dish creating also edges on it. Bake in the oven in 200 Celcius for about 15-17 minutes.

Whisk egg whites with sugar into hard mix. Fill the baked base with rhubarb filling and spread egg white mix on top. Bake in the oven untill egg white mix is light brown.

rhubarbtarte

Täytteeksi sopinevat myös muut happamahkot marjat ja hedelmät
kuten karviainen, punainen viinimarja tai omena. /
I assume that also other sour berries or fruit will suit for this filling,
like redcurrant, gooseberries or apples. 

Be the first to like.

7 Comments Add yours

  1. Kylläpä tuo maistuisi meilläkin!

  2. Hehkuvainen says:

    Keskityn taas olennaiseen: siis rappukäytävästä näkee teidän keittiöönne?!? (Jos käyttää tikkaita.) Kuulostaa melkoisen… öm… erikoiselta ratkaisulta.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Ei sitten muuta kuin leipomaan. On aika helppo resepti (vaikeitahan mä en teekään).

      Hehkuvainen – No ei tarvitse käyttää edes tikkaita. Kaikki käytävässä liikkuvat, tuon ikkunan ohi kulkevat näkevät siitä sisään ihan vain päätä kääntämällä. Ikkunan alareuna on suunnilleen hartioiden tasolla. Eivätkä pelkästään näe keittiöömme, vaan lähes koko asuntoomme koska tässä on ns. avokeittiö eli ikkunasta on näköala koko meidän olkkariimme. Onneksi ikkunan ohi ei sentään kulje koko kerroksen asujaimisto, ainoastaan me ja yksi seinänaapuri (ja heidän vieraansa). Eihän tuo nyt paljoa eroa esim siitä jos asuisi vaikka ekassa kerroksessa tai omakotitalossa, näkeehän niissäkin ohikulkijat ikkunoista sisään, tosin eivät ehkä ihan noin intiimisti. Mut onhan tuo nyt ihan hiton typerä ratkaisu. Pimentää asuntoa todella paljon kun keittiön ikkunassa joutuu pitämään jatkuvasti kaihtimia suljettuna.

  3. Hehkuvainen says:

    Pistäkää siihen ikkunaan “huurrekontaktimuovia” (saattaa sillä olla joku oikea nimikin mutta en tiedä sitä) niin valo pääsee läpi mutta yksityiskohtia ei näy. Tai tee siitä valosarjan, huurremuovin ja kehysten avulla sellainen “valolaatikko” niin tulee lisää valoa ja peittyy näkymä.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Oon työhuoneelle laittanu sitä huurremuovia yhteen ikkunaan ja sen vetäminen oli niin perseestä että en kyllä halua sitä pistää mihinkään. Se on siis semmosta missä ei ole liimaa ollenkaan vaan tarraa vaan itekseen tuohon lasin sileään pintaan ja se menee tosi helposti ryppyyn. Samanlaista kun jos ostat vaikka uuden telkkarin niin siinä ruudussa on suojakalvona. Plus että mä kyllä ite haluisin nähdä siitä ikkunasta ulos :D Toi ikkuna on oikeesti niin perseestä. Se on semmonen kiinteä ikkuna mitä ei saa auki ollenkaan ja siinä on sisäpuolella se kaihdin jota pitäs pystyä liikuttelemaan kuitenkin (kaihdin ei siis ole lasien välissä). Kaihdinta ei myöskään voi ottaa pois (esim jos haluis pistää ikkunaan vaikka jouluvalot) kun se on pakko sulkea iltaisin koska käytävän valosensori on rikki ja käytävän valo syttyy puolen minuutin välein vaikka käytävässä ei kukaan kulkisikaan. Ja se valohan on tietty just ton ikkunan kohdalla :D Jostain syystä huoltofirma ei tykkää tulla sitä sensoria korjaamaan. Mähän tilasin jo viime vuonna huoltomiehet tukkimaan parvekkeen reiän josta tulee lintuja syksyisin parvekkeelle kun ne ettii talveksi lämmintä pesäpaikkaa. No eipä oo näkyny ja kohta on taas se aika. Keväällä täällä oli asuntojen kuntotarkistus jossa ilmoitettiin parista viasta. Meni useampi kuukausi ennenkuin tulivat vaihtamaan kylppäriin toimivan kattovalaisimen (sähkäri kävi toissapäivänä siis). Ja silloin kun muutettiin tähän niin makkarin ikkunasta oli salpa rikki. Huoltomies tuli vaihtamaan uutta salpaa mut jostain syystä se ei tehnyt sitä hommaa loppuun vaan jätti sen kesken eikä koskaan tullut takas tekemään hommaa loppuun joten isäntä joutu laittaan sen kuntoon. Näin hyvin täällä hoidellaan hommat :D Voisin kertoa monta muutakin ratkiriemukasta tarinaa tämän talon rakenneratkaisuista.

  4. Hehkuvainen says:

    Horror! O_o Itsellä ei siitä huurremuovista kokemusta ole, niin uskoin tietysti mainosmiesten puheita että “helppo laittaa”. Ei sitten ehkä olekaan. Näin sitä voi ihminen olla väärässä (kun ei tiedä mistä puhuu). Teillä on siis keittiössä oikein diskovalo. :D Okei, ei naurata. Ikkuna perseestä. *tirsk* No ehkä pikkuisen naurattaa. Teilläpä onkin oikein jännä talo. Arkkitehti on ollut kännissä…? Ni, eikä sitten kehdannut sanoa että tuli väärät piirustukset.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – No onhan se nyt aika naurettava tarina tälleen kerrottuna :D Ikkuna joka antaa suoraan käytävään ja jonka ulkopuolella on välkkyvä valo. Joo luulen että sekä arkkitehti että rakennusmiehet on olleet kännissä. Hienoja ideoita kyllä, jotka ei sitten käytännössä toimi. Niinkuin esim just toi käytävien automaattinen valosensosri. Ei tarvitse valokatkasijoita ollenkaan, mut ois se silti ihan kiva että ne sensorit toimisivat niinkuin niiden kuuluu. Parkkihallissakin saa kävellä puoliväliin hallia pilkkopimeässä ennenkuin sensori tunnistaa että haa siellähän on joku! Lisäksihän täällä on ilmastointi ihan päin sanonko mitä. Naapurin katetun ja lasitetun parvekkeen seinä valuu valtoimenaan vettä sateella. Ei siis niin että se sadevesi valuisi siinä, vaan se seinä hikoilee niin paljon kostealla ilmalla. Jotainhan on oltava päin peetä jos parvekkeen seinä hikoilee vettä oikein noroiksi asti. Ja kaikki porraskäytävät on kesällä on kuin saunat. Kämpässäkin on viileämpi helteellä, vaikka täälläkin on ihan riittävän kuuma. Nyt päätän ranttini tähän :D

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.