Viime maanantainen Tallinnan reisu oli aika rankka, sisältäen 8 tuntia pelkkää matkustamista. Mutta oli se silti kaiken vaivan väärti. Kävimme siis isännän kanssa Tallinnan Lentosatama-museossa jossa oli viimeistä päivää näytteillä kansainvälinen Titanic-näyttely. Tutustuimme samalla myös museon muuhun osaan johon kuului mm. erittäin mielenkiintoinen, maailman pisimpään käytössä ollut, virolainen sukellusvene Lembit. 

1930-luvulla rakennettu ja vuonna 2011 käytöstä poistettu sukellusvene on yksi Lentosataman vetonauloista. Museovieraat pääsevät kiipeämään sisään museon sisätiloihin siirrettyyn sukellusveneeseen. Tämä oli minulle ehkä jopa Titanic-näyttelyä hienompi kokemus, sillä en ole koskaan aiemmin päässyt käymään sukellusveneessä. Ja toki sisäistä steampunkkariani viehättivät messinkiset mittaristot, vivut ja putkistot. Museo-opas kertoi että sukellusveneessä oli vakituinen 32 hengen miehistö ja pisin miehistön jäsen oli peräti 192 cm pitkä. Siis minua 20 cm pidempi. Kuvista se ei ehkä niin selvästi välity, mutta voinette kuvitella että minäkin jouduin kumartumaan mahtuakseni kulkemaan sukellusveneen laidoilla. 

Sukellusvene Lembit / Submarine Lembit

Kaksi muuta seikkaa kiinnittivät erityisesti huomioni. Makuulaverit olivat todella pienet ja erittäin lähellä toisiaan. Niille ei saanut kiivetä, mutta voin vain kuvitella sitä klaustrofobista tunnetta mikä syntyy kun yläpuolella roikkuva punkka on vain noin 30 sentin etäisyydellä kasvoistasi. Lisäksi osa miehistöstä joutui nukkumaan samassa tilassa kuin torpedoputket ja niistä ammuttavat torpedot. Torbedojen säilytystelineet olivat kirjaimellisesti makuulaverien vierustovereina. Aika pelottava ajatus nukkua pommin vieressä. Tosin jos torpedo jostain syystä olisi päässyt räjähtämään niin sillä tuskin olisi ollut suurta merkitystä missä kohtaa sukellusvenettä sillä hetkellä olisit sijainnut.

Torpedoputki no 1 / Torpedo tube number 1

Titanic-näyttelyn jokainen kävijä sai oman lipun, johon oli painettu lyhyesti jonkun todellisen Titanicilla matkustaneen henkilön tiedot.  Näyttely koostui laivan alkuperäisen sisustuksen rekonstruktioista joihin kuuluivat mm. ensimmäisen ja kolmannen luokan hytit sekä pääportaikko, hylystä nostetusta esineistöstä sekä infotauluista joissa kerrottiin laivan rakentamiseen, neitsytmatkaan ja uppoamiseen liittyvää faktatietoa sekä matkustajien henkilöhistoriaa. Minä olen ollut aina kiinnostunut Titanicin murheellisesta tarinasta ja perehtynytkin siihen aika tarkkaan joten tiesin pääpiirteittäin miten tapahtumat seurasivat toisiaan. Aika paljon huonoa onneakin oli matkassa.

Itselleni kiinnostavinta näyttelyssä olivat nimenomaan yksittäiset matkustajien tarinat. Karmealla tavalla kiehtovaa on se miten monen perheen ja suvun elämä muuttui totaalisesti aivan pienen sattuman johdosta. Esim haitilaissyntyinen mies perheineen oli aikonut muuttaa asumaan Haitiin ja oli saanut matkaliput äidiltään, joka asui Haitissa. Liput olivat alunperin toiseen laivaan, mutta muistaakseni laivassa sattuneen laiterikon johdosta heidät siirrettiin Titanicille. Koko perhe menehtyi. Näyttelyn viimeisessä salissa oli matkustajaluettelo nimineen jaoteltuna ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan matkustajiin, sekä miehistöön. Lisäksi nimiluettelo oli jaettu kahteen osaan sen mukaan ketkä selvisivät ja ketkä menehtyivät. Täällä saattoi tarkistaa selvisikö omassa lipussa mainittu henkilö haverista vai ei. Minä selvisin, isäntä ei.

 Our trip to Tallinn last Monday was tiring, including whole 8 hours of pure travelling. But it was definitely worth it. We went to the Seaplane Harbour, which is a museum in Tallinn, that was holding the Titanic Artifact exhibition. We also saw the other exhibitions in the museum, which included most interesting estonian submarine Lembit.

Sub was built in the 30’s being the longest used submarine in the world. It was removed from active use in 2011. Now it is inside the museum hall and people can go inside. This was perhaps even more exciting to me than the actual Titanic exhibition, since I’ve never been inside submarine before. And my inner steampunk lover was of course fascinated by all the brass knobs and levers and meters. Museum guide told us that there used to be crew with 32 members and the longest of them was 192 cm tall. So 20 cm more than I am. Perhaps it’s not that clear on the photos, but you can imagine. Even I had to bend when standing on the sides of the sub.

Punkat / Bunk beds

Two other things caught my attention especially. The bunk beds were very small and very close to each other. We weren’t allowed to climb on them, but I can imagine what it feels like to lie on one of them when the next bunk bed is just about 30 cm away from your face. Also some of the crew had to sleep in the same space with the torpedo tubes and torpedos. Racks for the torpedos were literally right next to the beds. Quite scary thought to sleep next to a bomb. All though if torpedo would go off inside the sub, I don’t think it much mattered where in the sub you located at the time.

Steampunk-faneille hieman messinkiä /
Little brass for steampunk fans

All visitors for the Titanic exhibition received ticket, with printed information about real random passenger on Titanic. Exhibition included reconstructions of original interiors like first and second class cabins and Grand staircase, items from the wreck and info boards about the construction, voyage and sinking of Titanic and stories of several passengers on board. I have always been fascinated about the story of Titanic and I’ve learned quite a lot about the events and what lead to the sad result. There was quite a lot just bad luck involved too.

Most interesting things to me at the exhibition were the stories of individual passengers. It is intriguing in a grim way, how lives of many families changed just on a streak of bad luck. For example a man originally from Haiti, was planning on moving to Haiti with his family. He received travel tickets from his mother, who was still living in Haiti. The tickets were originally for another ship, but because of a malfunction on the ship, they were transferred to Titanic. They all perished. On the last hall of the exhibition had a passenger manifest divided on first, second and third class passengers and crew. Lists were also divided in two, based on who survived and who didn’t. Here you could check if the passenger on your ticket survived or not. Mine did, hubby’s didn’t.

Osastojen välillä olevat luukut eivät ole kovin suuria. Tässä hieman mittakaavaa. /
Hatches between sections aren’t that big. You can get the idea of the size here.

Periskooppi ja taustalla ruori. / Periscope and subs wheel at the background.

Hame ei ole sukellusveneessä hirveän käytännöllinen. /
Skirt is not very practical in the submarine.

Yksityiskohtainen Titanic-pienoismalli / Detailed miniature of Titanic

Koristeelliset lasiovet, replika. / Decorative glass doors, replica.

Ensimmäisen luokan hyteissä oli juokseva vesi. Hylystä
nostettua esineistöä, vesihana. /
First class cabins had running water. Water tap, salvage from the wreck. 

Titanicin varustamo, White Star Line käytti laivoissaan nimikoituja esineitä.
Rahavaikeuksien myötä White Star Line yhdistyi 30-luvulla kilpailevan
varustamon, Cunardin kanssa, muodostaen Cunard-White Star Limitedin.
Titanicin uppoaminen teki White Star Linen esineistöstä keräilyharvinaisuuksia. /
The owner of Titanic, shipping company White Star Line, used lots of items with
their logo in their ships. Due to financial difficulties it merged in the 30’s with
the biggest competitor, Cunard, to form the Cunard-White Star Limited.
Sinking of Titanic made White Star Line-items desired collectors items. 

Laivan pääportaikosta tehdyssä jäljennöksessä saattoi valokuvata itsensä. /
You could take photos of yourself on the replica of the Grand Staircase.

Isännän lipun matkustaja, ruotsalainen Paul Andreasson oli matkalla veljensä luo
Chicagoon, yhdessä neljän ystävänsä kanssa. Laivalla oli yhteensä 108 ruotsalaista.
Paul ei selvinnyt. Minun lippuni matkustaja, suomalainen rouva Elin Hakkarainen,
oli matkalla Pennsylvaniaan,  vastavihityn miehensä Pekan kanssa. He olivat
lähteneet  pakoon Suomessa tuolloin vallinnutta poliittista kuohuntaa. Laivalla
oli matkustajina 63 suomalaista, joista selviytyi vain kolmannes.
Elin oli yksi heistä. /

Passenger on hubby’s ticket, Paul Andreasson was travelling to his brother
to Chicago, with his four friends. There was 108 Swedes onboard. Paul did not 
make it. Passenger on my ticket, finnish mrs Elin Hakkarainen, was travelling
to Pennsylvania with her newly wed husband Pekka. They were escaping
the political commotion in Finland. There were 63 finns onboard and only one
third survived. Elin was one of them.