Jos olette sattuneet näkemään blogissa kuvia kampauspöydästäni niin tiedätte että korukokoelmani on aika suuri. Silti en osaa käyttää koruja samaan tapaan iloisesti sikinsokin kuin vaikkapa Desiree. Koruja on kertynyt paljon koska joitakin vuosia sitten harrastin hopeakorujen valmistusta ja niitä syntyi korupajalla varsin rivakkaa tahtia. Niistäkin olen tehnyt postauksen joitakin vuosia sitten. Tänään kuitenkin kurkistetaan sinne vintage-korulaatikkoon.
En keräile mitään tiettyä aikakautta, vaan nappaan talteen aina kun näen edullisesti korun joka miellyttää silmääni. Siksi näitä löytyykin sekä uudempaa että vanhempaa ja monia eri tyylejä. Tässä lähikuvassa muutamia tämänhetkisistä suosikeistani. Osan muista koruistani voit nähdä vanhemmassa postauksessa, tosin täytyy tunnustaa että määrä on tuon postauksen jälkeen kasvanut…
If you have seen photos of my vanity table, you know that I have rather large jewelry collection. Even so, I am not very skillfull jewelry wearer, not in a cheerful and colourful way like Desiree. I have loads of jewelry because couple years back I had silver jewelry making as a hobby. I made them faster than I had a chance to wear them. I have made a post about those aswell, couple years ago. But today I’m showing you some of my vintage jewelry instead.
I’m not too picky about my jewelry and not limiting myself to one particular time frame. I pick any jewelry that pleases my eye, old or new. Here couple of my current favourites in spotlight. Some of my other jewelry you can see on one of my older posts, but I have to admit, the amount has grown after that…
Hopeinen riikinkukko on löytö rompepäiviltä jostakin romulaatikosta. Alunperin varmaankin
korvakoru jonka pari on kadonnut. Hopeaketjuun ripustettuna se on kaunis kaulakoru jota
käytän eniten juuri nyt.
Silver peacock is a find from swap meet event, I dug it out from a junk box. I think it’s originally
an earring which lost it’s pair. Hanging on a silver chain it makes a pretty necklace, which
I wear a lot right now.
Hopeinen agaatti-riipus on erikoinen löytö. Se maksoi kirpputorilla vain 3,50 € mutta sen arvo
on parikymmenkertainen. Kultasepän mukaan se on kotimaista designia 60- tai 70-luvulta.
Pidän sen erikoisesta koristeellisuudesta, siinä on hieman renesanssin koukeroisuutta.
Pikkuruinen viinirypäleterttu on rihkamaa, mutta kaulassa kaunis ja siro.
Silver agate pendant is unusual find. It was only 3,50 € on a flea market, but the value is about
20 times more. Goldsmith told me it is Finnish design from 60’s or 70’s. I like the unique
decorations, it has a bit renaissaince feeling to it. Little grape-pendant is basically
worthless, but it looks pretty.
Musta rintakoru on vanhin koruni. Se on tyypillinen 1800-luvun lopun suru-koru. Identtisiä
koruja löytyy nettikaupoistakin varsin helposti. Kukkakimppua pitelevä käsi on tavallinen
aihe viktoriaanisissa surukoruissa. Se on valmistettu joko vulkaniitista tai gagaatista,
mutta en osaa sanoa kummasta.
Hopeinen M-kirjain on Martta-yhdistyksen jäsenmerkki. Ostin sen ystävältä, mutta en ole
voinut vielä käyttää sitä koska siitä puuttuu neula. Oikeasti rintamerkkiä saisivat käyttää
vain Marttojen jäsenet, mutta en ajatellut antaa sen häiritä.
Black brooch is my oldest jewelry. It is typical end of the 1800’s mourning brooch. You can
easily find identical jewelry from online shops. Hand holding the bouguet is quite usual
feature in Victorian mourning jewelry. It is made of either vulcanite or jet, but I don’t
know which.
Silver M is membership pin of Martta Association. They are sort of the Finnish
equivalent for British Women’s Institute. I bought the pin from my friend but I haven’t
been able to use it because the actual pin is missing. According to their rules, only
members are allowed to use these, but I don’t let that bother me.
Tämän kaulakorun ostin toiselta ystävältä. Hänen mukaansa se olisi 20- tai 30-lukua.
Koru on varsinkookas ja näyttävä joten se ei ihan kaikkien pukujen kanssa toimi. Tämä
on rihkamaa mutta tyylitellyt roikkuvat pisarat tekevät siihen hieman luksuksen tuntua.
This necklace I got from another friend of mine. She thinks this might be from 20’s or 30’s.
Necklace is quite large so it doesn’t work with all dresses. It’s only made of cheap
metal, but those styled teardrops give a bit of a luxury feel to it.
Jos jostain syystä päätät luopua tosta vihreestä jonain päivänä, ota muuhun yhteyttä, se on nimittäin super ihanan näköinen <3
Miss Magpie – Hihii, en usko että olen siitä ihan äkkiä luopumassa, mutta jos tällainen outo ajatus joskus putkahtaisi niin pidän sut mielessä :D
Minunkin suosikkini on tuo vihreä, vaikken voi kuvitella sitä ylläni. Tuosta korusta tulee mieleen ne ilotulitteet, joissa kullanväristen vanojen päähän syttyy kirkkaan vihreät pallot.
Suruvaatteet ja -korut ja niiden käytön etiketti ovat minulle todella vieraita. Kuinka kauan tuollaista korua on ollut tapana pitää?
Hehkuvainen – Totta, vihreäkivisestä korusta tulee hieman mieleen ne ilotulitteet. En ihan tarkkaan tiedä miten pitkään surukoruja on ollut tapana käyttää, mutta vuosi on kai yleisesti ollut viktoriaanisena aikana virallinen suruaika kun esim ei saanut mennä naimisiin eikä kaiketi erityisesti edes juhlia. Kuningatar Victoria piti suruaikaa tosin omaan kuolemaansa asti, eli sellaiset 40 vuotta. Tämä tietysti aiheutti sen että suremisesta tuli muotia ja ihmisiä alkoivat muutoinkin kiehtoa kuolemaan liittyvät asiat. Voisin kuvitella että surukorua ja surupukua on pidetty ainakin se vuosi, joissakin tapauksissa varmaan pidempäänkin. Ilmeisesti tästä oli säädetty monenlaisia sääntöjä riippuen siitä miten läheinen henkilö oli kyseessä ja ihmiset konsultoivat erilaisia oppaita selvittääkseen miten tuli surra oikein. Suruetiketistä löytyy lyhyesti tuolta ja tuolta.
Antamasi linkit vievät samaan paikkaan, ehkä oli tarkoitus että toinen olisi joku eri sivu…? Aika kalliiksi on voinut tulla sureminen, kun ei saa samoja vaatteita säästää ja pitää vaan pitää aina ostaa uudet O_o.
Hehkuvainen – Oho, vahingossa tuli sama linkki molempiin. Jälkimmäinen on nyt päivitetty ja sen pitäisi johtaa eri sivulle :D Joo, kallista taisi olla tuo sureminen ylipäätään. Tuolta kun luin vähän tarkemmin vielä niin sitten vielä piti ajan kuluessa muuttaa vaatteiden väriä asteittain vaaleampaan, niin että ensin mustaa, sitten harmaata, ruskeaa ja lopulta valkoista. Vaikka tuskinpa tavallisella väellä semmosieen oli varaa.