Käsityö-ihmisenä tulee harrasteltua jos jonkinlaista väkerrystä ja nykerrystä. Tänä kesänä olen ollut hieman laiskana ja uusia projekteja on tullut aloiteltua harvakseltaan. Jouduttekin nyt tyytymään näihin vanhoihin projekteihin joita aion esitellä satunnaisesti uusien projektien ja höpötyksen väleissä.

Hopeakorujen valmistus on ollut yksi rakkaimmista harrastuksistani jo pitkään. Haaveilin korujenvalmistuksesta jo vuosia sitten opiskeluaikana, mutta vasta myöhemmässä vaiheessa pääsin sitä kokeilemaan. Ja jäin heti koukkuun. Korulipasto alkaa pursuta jo laidoista yli, mutta silti vaan uutta korua pitää vääntää =). Yhden asian olen huomannut harrastuksen edetessä: mitä pienempää ja tarkempaa hommaa, sen kivemmalta se minun mielestä näyttää. Tämä johtaakin toisinaan dilemmaan: tehdäkö koru nopeasti valmiiksi että saa sen pian käyttöön, vai tehdäkö pientä ja sievää ja kuluttaa aikaa kauemmin kuin laki sallii?

Erilaisia ketjuja, vasemmalta oikealle: Oili, Retro-Oili, pyöreä Ruori,
Roosa, Kuningasketju, Kuningatarketju eli Roundmaille ja palaketju.

Suosikkikoruni, sudenkorento. Ketjuna muinaisketju.
Tehty hiellä ja sormet verillä, kirjaimellisesti.

Helysetti johon kuuluu korvakorut ja riipus. Hely-koruihin
ovat innoittaneet saamelaisten perinteiset helisevät korut.

Kaikki kuvissa olevat korut on siis tehty käsityönä hopealangasta ja hopealevystä ja ovat 925-hopeaa. Ainoastaan ketjuissa käytetyt lukot ovat valmiina hankittuja.

Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä… Miksi kaikki kivat harrastukset on aina niin hemmetin kalliita!