Kajalin ja huulipunan lisäksi puuteri on varmaankin niitä aivan ensimmäisiä keksittyjä meikkituotteita. Joidenkin lähteiden mukaan puuterin keksimistä pitää jäljittää kauas aina muinaiseen Egyptiin saakka jossa naiset levittivät kasvoilleen kalkista tai savesta tehtyä seosta. Alunperin tarkoitus ei ollut niinkään kaunistautua vaan suojautua pahoilta hengiltä, mutta myöhemmin seoksella haluttiin peittää ruskettunutta ihonsävyä. Seoksen myrkyllisyys ja iholle aiheuttamat vauriot eivät lopettaneet sen käyttöä. Kauneudestaan kuulun kuningatar Kleopatran kerrotaan käyttäneen krokotiilin jätöksistä tehtyä puuteria. Vähävaraisemmat naiset käyttivät vehnäjauhosta valmistettua.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa ilmeisesti käytettiin kasvoilla mineraaleista ja kivistä jauhettuja värikkäitä puutereita. Olisivatko olleet ne ihan ensimmäiset mineraalimeikit? Japanissa geishat värjäsivät kasvojaan valkoiseksi riisistä tehdyllä puuterilla jo 1500-luvulta lähtien. Riisipuuteria valmistetaan edelleenkin ja aion tehdä siitä ihan oman postauksensa. Keskiajalla länsimaissa tuli muotiin kalpea iho. Tuohon aikaan vain huonomaineiset naiset maalasivat huulensa ja käyttivät kajalia. Keskiajalta lähtien, vuosisatojen ajan ylhäiset naiset ja miehet levittivät kasvoilleen lyijystä ja etikasta valmistettua seosta nimeltä lyijyvalkoinen, huolimatta sen aiheuttamista kuolemantapauksista. Lyijyvalkoisen käytöstä aiheutunut lyijymyrkytys aiheutti myös hiustenlähtöä ja muita oireita. Englannin kuningatar Elizabeth I on luultavasti jokaiselle tuttu valkoisista kasvoistaan ja korkeasta otsastaan.

Ennen 40-lukua puutereilla ei yritettykään tavoitella omaa ihonsävyä vaan puuterisävyt valittiin sen mukaan millainen ihonsävy oli muodissa, siksi puuteri saattoi olla vaikka vaaleanpunaista, vaaleanvihreää tai lilaa. Värejä saatettiin myös sekoitella keskenään toivotun lopputuloksen saamiseksi. 10- ja 20-luvuilla puuteri oli usein riisipuuteria. Sitä sai myös ns. puuteripapereina joita oli helppo käyttää myös julkisesti. Tosin joissakin piireissä vielä 20-luvullakin meikin lisääminen julkisesti oli vulgääriä. Samoihin aikoihin puuterinkäytön yleistyessä myös puuterirasiat alkoivat yleistyä. Kotona kampauspöydällä puuteri säilytettiin isossa koristeellisessa pahvirasiassa tai vaikkapa vartavasten valmistetussa bakeliittirasiassa, käsilaukkuun laitettiin kaunis metallinen peilirasia.

Kauneudenhoito-ohjeet, muoti ja muu naisille suunnattu markkinoitiin 1900-luvun alkupuoliskolla yleensä filmitähtien kautta. Kauneuden kirja vuodelta 1950 neuvoo miten ihojauhetta eli puuteria tulee käyttää. Kuten MGM-tähti Arlene Dahl’kin tekee, puuterointi tulee aloittaa leuasta ja sitten kiertää poskille, nenään ja otsaan.  Puuteria painellaan iholle runsaasti puuterihuiskulla, eikä sitä saa missään tapauksessa hieroa kasvoihin. Ylimääräinen puuteri harjataan pois pehmeällä kasvoharjalla. Puuteri ei saisi olla omaa ihonsävyä vaaleampaa ja toivottu sävy saadaan sekoittamalla esim. valkoista ja “lihanväristä” puuteria. Iltamenoissa suositellaan välttämään kellertäviä ihojauheita koska keinovalo antaa iholle aina kellertävän värisävyn. Puuterin valinnasta Kauneuden kirja neuvoo seuraavaa:

Kannattaa aina ostaa todella hyvää ja siis myös kallista puuteria. Ensiksikin on ajateltava ihon hyvinvointia ja toiseksi kallis puuteri kestää kauemmin kuin halpa ja huono. Hyvä puuteri on hyvin hienorakeista. Sen kelpoisuuden näkee parhaiten kun esim. käsivarren sisäpintaan hieroo sitä hiukkasen. Jos se ikäänkuin sulautuu ihoon jättämättä minkäänlaisia rakeita tai kokkareita, se on todella hyvää.

Daily Mailin kauneuspalstalla 30-luvulta kerrotaan mikä voi mennä pieleen. Iltamenoihin neitonen oli tehnyt itselleen 30-luvulla muodikkaan nk. rusketusmeikin tummalla puuterilla. Illan aikana puuteri oli paakkuuntunut tummiksi raidoiksi juonteisiin ja iho kiilsi ikävästi. Häntä neuvottiin sävytetyn nestemäisen puuterin levityksen jälkeen puuteroimaan kasvot ensin vaalealla puuterilla ja sen jälkeen vielä rusketuspuuterilla. Hänen tuli lisäksi tehdä pieni määrä puuterisekoitusta näistä kahdesta sävystä meikin korjailua varten. Samalla palstalla neuvotaan myös että rusketuspuuterin ei koskaan tulisi olla yhtä tumma kuin rusketusmeikkivoide.

PIENI KAUNEUSSANASTO
Lyijyvalkoinen – lyijystä ja etikasta valmistettu myrkyllinen väriaine jota käytettiin myös meikkinä. Sen käyttö on monissa maissa nykyään kielletty myös maaleissa ja korvattu muilla vaihtoehdoilla kuten titaanivalkoisella.
Mineraalipuuteri – Mineraalimeikki, mineraaleista jauhettua hienojakoista puuteria joka käyttäytyy iholla meikkivoiteen tapaan. Kosmetiikkavalmistajilla on mineraalipuuterista erilaisia versioita joista osa sisältää yksinomaan mineraaleja, osa vain noin 10%. Tarkista sisällysluettelo (Inci) varmistuaksesi siitä mitä tuote oikeasti sisältää.
Puuteripaperi – Paperiliuskalle prässättyä puuteria (papier poudre) jolla taputellaan kiilto pois kasvoilta. Myydään edelleen pienissä vihkosissa.
Riisipuuteri – Riisin tärkkelyksestä valmistettu hienojakoinen puuteri (riisijauho). Säilyttää kosteutta, tasoittaa pintaa. 100% riisijauhoa voidaan käyttää kosmetiikan tapaan mutta myös ruuanvalmistukseen. Riisipuuterikosmetiikkaan saatetaan lisätä muita aineita, kuten väriaineita.
Rusketuspuuteri – Rusketuksen tultua muotiin, tuli markkinoille uusi meikkituote, rusketuspuuteri (tan powder, bronze powder) jonka tarkoitus oli saada iho näyttämään terveen ruskettuneelta. Vastannee hieman nykyistä aurinkopuuteria.
Nestemäinen puuteri – Ilmeisesti modernin nestemäisen meikkipohjan edeltäjä, sävytetty, kevyesti peittävä neste. Voitiin levittää myös vartalolle.

Together with kohl and lipstick, powder is probably the very first make up product ever existed. According to some sources, you have to track the invention of face powder all the way back to the Ancient Egypt, where women used to spread on their faces a mixture of chalk or clay. Originally it was not for beauty but for protection of evil spirits. Later on it turned into a way to cover tanned complexion. Toxic mixture caused skin problems, but that didn’t stop them using it. Story says that Queen Cleopatra, well-known of her beauty, used to spread powder made of crocodile excrements on her face. Women with less wealth used powder made of wheat flour.

Ancient Greeks and Romans apparently used colourful powders made of ground minerals and stones, perhaps the very first mineral make up. In Japan geisha’s have used rice powder to paint their faces white since the 16th century. Rice powder is still manufactured and I’m going to make separate post about that. In Middle Ages pale complexion became very desirable. At that time only women with questionable reputation used kohl and rouge to colour their lips or cheeks. Starting from Middle Ages, noble women and men used mixture of lead and vinegar called ceruse, to paint their faces white. Despite of the lead poisoning, loss of hair, other symptoms and even cases of death, ceruse was popular make up for hundreds of years. Probably most of you know Queen Elizabeth I by her white face and high forehead.

Before the 1940’s people didn’t try to match the make up foundation to their complexion. Powder shades were selected to match the fashionable idea of skin colour, so they might have been light pink, light green or even lilac. It was also possible to mix different shades to receive the desired result. During 1910 and 20’s powder was quite often ricepowder and you could also get it in powder papers, which were easy to use in public. All though in some circles still in the 20’s it was vulgar to add make up in public. At the same time when use of powder became really popular, also the powder cases increased popularity. At home on the vanity table powder was kept in large cardbord box or perhaps bakelite jar, in handbag powder was in pretty, mirrored metal case.

In the earlier half of 1900’s beauty tips, fashion and other things for women were usually marketed via movie stars. The Book of Beauty from 1950 gives tips how to use powder. Like MGM-star Arlene Dahl does, powdering should be started from chin, then continued to cheeks, nose and forehead. Powder should be plentifully pressed on the skin with powder puff, and not in any case to rub it on. Excess powder should be brushed off with soft face brush. Powder should not be lighter than your own skin tone. Desired shade can be recieved by mixing for example white and fleshcoloured powder. For evening it is not recommended to use yellowish shades because artificial light always gives skin yellowish hue. Book of Beauty gives tips how to choose the powder:

It is worth of always buying really good and expensive powder. First you have to think about the well being of your skin and secondly the expensive powder lasts longer than cheap, lowquality powder. Good powder is very finely ground. You can easily test the quality of the powder by rubbing it on the inner side of your wrist. If it blends on your skin without any grains or lumps, it is really good powder.

On 30’s Daily Mails beauty section had article about when make up goes wrong. Pretty lady had done for the evening party so called tan make up, fashionable at 1930’s. During the evening dark tan powder created ugly dark lines and skin was shiny in places. Instructions to correct this was following: after spreading liquid powder, powder the face with fair shade of powder and on top of that apply the tan powder. Also small amount of powder mix with both shades would be reserved in to the handbag, for repairing the make up during the evening. Same beauty section also recommended that tan powder should never be as dark as your tan liquid powder.

SMALL BEAUTY DICTIONARY
Lead white, ceruse – toxic pigment, made of lead and vinegar, used also as make up. Using lead white is forbidden in many countries and it’s been replaced by other pigments.
Mineral powder – Mineral make up, finely ground powder, made of minerals. Used in similar way than other foundations. Cosmetic manufacturers have different versions of mineral powders, some of them are completely made of minerals, some only have as little as 10% of minerals. Check the inci of the product to make sure what the product actually consists.
Powder paper – Powder pressed on small sheets of thin paper (blotting paper, papier poudre). For removing shine from your face. Still available.
Rice powder – Fine powder (rice flour) made of rice starch. Evens out surfaces, has moisture-retaining properties. 100% rice powder is being used as cosmetics but also as food. Rice powder cosmetics can also be added other materials, like colourings .
Tan powder – When tan became popular, new product came out, tan powder (or bronze powder). It was supposed to create healthy looking, glowing tan. Probably equivalent for modern bronzers.
Liquid powder – Apparently the predecessor of liquid foundation, tinted, medium coverage. Could be also applied to body.

Kerään vanhoja puuterirasioita, tässä niistä muutamia. Osan metallisista
puuterirasioista näet tuolla. /
I collect old powder cases and boxes, here some of them. some of my metal
powder cases you can see over there.

DuBarry (vaalea rasia etualalla), Le Narcisse Bleu (sinikukallinen),
Princess Pat (kolme identtiistä punamustaa), Turkoosi Puuteri ja Mystikum
(korkeampi kellertävä rasia). /
DuBarry (light box in front), Le Narcisse Bleu (blue with flowers),
Princess Pat (three identical black and red ones), Turquoise Powder and
Mystikum (higher yellowish box).