Blogeissa ja muuallakin juhlitaan tänään isää. Koska oma isäni on jo muuttanut tähtien tuolle puolen, isänpäivä on minulle aina hieman haikea. Viiden vuoden jälkeenkin sitä on vaikea ajatella ilman että silmät kostuvat ja kurkkua alkaa kuristaa. Terveisiä sinulle isä, olet aina ajatuksissani!
IN ENGLISH
In blogosphere and everywhere else (atleast here in Finland) people celebrate fathers today. Because my dad has gone beyond the stars, Fathers Day is always a bit sad for me. Even after five years it’s difficult to think about it without my eyes getting wet and feeling a lump in my throat. Greetings to you dad, you are always in my thoughts!
Isä 2,5 vuotiaana. Katsokaa nyt miten söötti! /
My dad 2,5 years old. Look how cute!
Onpa komea nuori mies! :)
Isänpäivä ei ole minullekaan mitenkään riemullinen päivä. Oma isäni on edelleen elossa ja voi hyvin, mutta välimme eivät ole sillä tapaa lämpimät että olisin edes soittanut hänelle tänään.
Katselen hiukan kateellisena bloggaajien isämuisteloita ja oodeja isille. Jotkut postaukset ovat ehkä vähän teennäisiä, mutta monesta näkyy aito ilo, ystävyys, lämminhenkisyys, kaipaus ja välittäminen puolin ja toisin. Se saa mieleni vähän haikeaksi, sillä vaikka minulla on ollut kasvattaja, minulla ei koskaan ole ollut Isää.
Ei sellaista isää jonka kanssa olisi voinut painia, puhua kipeistä asioista tai jakaa tärkeitä juttuja. Oma isäni on ollut elämässäni läsnä vain fyysisesti, ei juurikaan henkisesti. Hän ei halannut minua edes ylioppilaspäivänäni. Lämpö ja läheisyys on puuttunut täysin, ja siitä kärsin edelleen. Se miten minut on lapsena torjuttu, tekee edelleen kipeää ja saa minut kyyneliin.
Anteeksi vuodatus.
Hehkuvainen – Juu, isä oli tuollainen vaalea viikinki, pituuttakin enemmän kuin laki sallii. Saa vuodattaa jos siltä tuntuu. Kurja kuulla että välit isääsi ovat niin huonolla tolalla. Aina ei voi tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta ikävintä se on silloin kun se henkilö on läheinen sukulainen :/
Isänpäivä meni vähän samoissa fiiliksissä. Minun isäni kuolemasta on jo melkein kaksikymmentä vuotta aikaa. Olin itse silloin vielä aika nuori, kauemmin olen jo elänyt isättömänä kuin isän kanssa. Mielenkiintoista on joskus aistia, mitä muut ihmiset ajattelevat isän kuoleman minulle merkitsevän, tai mitä sen heidän mielestään pitäisi merkitä. Nykyään isänpäivä merkityksellistyy kyllä enemmän omien lasten kuin muistojen kautta, ja hyvä niin. Vaikkei tietynlaisesta ikävästä pääse ikinä. Ja hyvä myös niin.
Minna – Kaipa niihin kaikkiin perheen yhteisiin juhliin tulee tiettyä haikeutta kun vanhempi tai muu lähisukulainen kuolee. Itsellä kun ei lapsia ole niin mitään uusia perinteitä ja uusia muistoja ole sitä kautta päässyt muodostumaan. Aikaa myöden varmasti vahvat tunteet tasaantuvat, itselläni ei vielä niin ole ehtinyt käymään ja ajoittain ikävä iskee päälle vahvemmin.
Voi että Rhia, sulla on ihan isäsi hymy! <3
Karakali – Haha, no niin taitaa olla :D (ja samanlainen leuka, mulla vaan on pyöreemmät posket kuin isällä nuorena)