Kumma että koskaan en opi että viimetingassa ei kannata alkaa ompeluhommiin. Siinä menee vain omat hermot, aikataulu tiukille ja valmista ei kumminkaan tule. Eilen kävi juuri näin. Edellisessä postauksessa näittekin jo uusimman puseroni. Puseron ongelma on että piparireunainen kaulus vähän hukkuu kankaan printtiin. No mitäpä kätevä emäntä sitten keksii? Leikkasin yksivärisestä vintagekankaasta vinokanttia jonka aioin ommella käsin kauluksen reunaan korostamaan kauluksen muotoa. Ajatuksena oli pukea pusero päälle perjantaina kun olin menossa pikavisiitille Poriin.
Aloitin käsinompelun torstai-iltana. Eihän se tietenkään valmistunut ajoissa joten jatkoin hommaa perjantai-aamuna. Aika meni niin tiukille että jatkoin ompelua vielä 5 minuuttia ennen lähtöä. Siinä kohtaa homma alkoi lipsua katastrofin puolelle. Lanka meni jatkuvasti solmuun, kangas ei enää tahtonut pysyä käsissä, neula hapuili miten sattuu, kädet tärisivät ja koko säätö muutenkin alkoi tuntua mahdottomalta. Niinpä pienen itku-potku-raivarin saattelemana heitin paidan lattialle ja kaivoin hätsynpikaa kaapista jotain korvaavaa kampetta. Mitä taas opin tästä? En varmaan mitään. Muuta kuin että näytän taas joltain sihteeriltä tai opettajalta.
IN ENGLISH
It’s a funny thing that I never seem to learn that it is not worth starting sewing if you got just short amount of time. It only wrecks your nerves, stretches your schedule and you don’t even get the job done. Yesterday was exactly like that to me. You saw my new blouse in the previous post. Problem with the blouse is that the cute scalloped collar doesn’t really show against the print. So what to do? I decided to use solid colour fabric to cut bias tape for the edge of the collar, to make it stand out more. I was going to wear the blouse Friday on my trip to Pori.
I started hand stitching the bias trim on Thursday evening. It didn’t finish so I continued on Friday morning. I was still sewing it about 5 mins before leaving. At that point all started to go tits up. Thread started forming knots all the time, I started dropping the fabric, needle was all over the place, my hands were shaking and the whole thing as becoming quite impossible. So after little meltdown I threw the blouse on the floor and ran to my wardrobe for replacements. And what do I learn from this? Probably nothing. Except that again I look like secretary or teacher.
Kaunis asu, minä tykkään kovasti!
Jotkut asiat vain jäävät viimetinkaan. Koska tiedän että huonosti siinä minullekin aina käy, yritän välttää viimetinkailua. Kiireessä sössii satavarmasti, ja kiireessä se sössiminenkin harmittaa tavallista enemmän. Katastrofit kasautuvat ja kulminoituvat paniikinomaiseen raivoon. Tämä näkyy joskus töissä, kun perjantaina varttia vaille neljä päätät tehdä vielä tämän yhden homman, jonka niukin naukin saattaisit ehtiä. Satavarmana menee jotain pieleen etkä todellakaan ehdi.
Mutta asusi on kaunis. :)
Elise – Kiitos! Tuosta neulehameesta on tainnut tulla tämän syksyn suosikki. Se tuntuu sopivan melkein minkä tahansa yläosan kanssa.
Hehkuvainen – Mulla taitaa olla paha ajanhallintaongelma. Olen aina viimetingassa ja usein myös vähän myöhässä. Ja todellakin, kiireessä sössii aina, tää ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun ompelen jotain vain hetkeä ennen lähtöä enkä saa sitä kuntoon… Olen myös ommellut vaatteita autossa matkalla, jopa senkin uhalla että tulen huonovointiseksi autossa. Yritän kuitenkin opetella tästä pahasta tavasta eroon, se säästää hermoja. Ja kiitos!