Historia on ollut minusta aina hirmuisen kiinnostavaa. Jo peruskoulussa siis. Vaikka ilmoitin lempiaineekseni kuvaamataidon niin salaa pidin vähän myös historiasta. Toki se oli aineena hirmu vaikea kun piti opetella ulkoa tärkeitä päivämääriä ja vuosilukuja ja tankata Suomen presidenttejä. Nykyisin kiinnostun yleishistorian sijaan paikallishistoriasta, henkilöhistoriasta ja esineiden historiasta. Samalla kun historia on hirmuisen jännittävää, se saa myös hieman surulliseksi. Kun harrastaa ja kunnioittaa vanhoja asioita alkaa samalla myös hieman suututtaa se että ihmisillä on jatkuva tarve tuhota ja hävittää myös sellaista mikä olisi säilyttämisen arvoista.

Koska lukijoita tuntuvat kiinnostavan tarinat niin tällä kertaa kerron tositarinaa Tampereelta. Geokätköily tutustutti minut tamperelaiseen huvilarannikkoon joka nykyisin on enää muisto vain. Härmälässä ja Rantaperkiössä, lähes Tampereen keskustan kupeessa, sijaitsi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa 12 huvilan rivistö. Huvilat olivat paikallisen jetsetin rakennuttamia kesäasuntoja. Maa-alue kuului Hatanpään kartanoon, jolta merkkimiehet vuokrasivat huvilatonttejaan. Tuohon aikaan Härmälä oli takametsiä, eli aivan maalla, vaikka alueen etäisyys ydinkeskustasta on vain parisen kilometriä. Äveriäät perheet rakennuttivat siis itselleen kesähuvilat “maalle”. Perheet muuttivat villoihinsa kesäkuun alussa. Tiet olivat vielä huonoja niin että miehet kulkivat kaupunkiin töihin ja liikeasioilleen höyrylaivalla, joka noukki heidät kyytiin huviloiden pitkiltä laitureilta aamuisin ja palautti kotiin iltapäivällä. Huviloiden omat laiturit saattoivat olla jopa 100 metriä pitkiä järven mataluuden vuoksi. Laiturin päässä oli toisinaan ns. uimahuone joka oli tarkoitettu vaatteiden vaihtamista varten. Takaisin kaupunkiin perhe muutti vasta syksyn tullen.

Huvilat kuuluivat mm. sellaisille merkkimiehille kuin varatuomari G.V. Cajanus, teollisuusneuvos K. Hiekka ja kauppaneuvos R. Haarla. Yksi huviloista, Lepola, ei ollut vuokratontilla. Se oli omalla lohkotulla tontillaan ja kuului kartanon omistajan sisarelle Agnesille ja hänen puolisolleen senaattori Wuorenheimolle. Huviloiden omistajat olivat kaikki silmäätekeviä, joten huviloilla vierailikin tuon ajan kuuluisuuksia näyttelijätär Ida Aalbergista lähtien.  Osa huviloista vaihtoi omistajaa jo heti valmistuttuaan. Suuren takaiskun huvilarannikko koki jo hyvin varhain sillä Hatanpään kartano joutui takausten vuoksi rahavaikeuksiin ja omistaja Fedi Idman joutui myymään sen Tampereen kaupungille vuonna 1913. Samalla huviloiden vuokrasopimukset menivät kaupungin haltuun. Kaupunki pyrki päättämään vuokrasopimukset mahdollisimman pian ja osassa onnistuikin. Kaupunki osti Lepolan vuonna 1923. Kaksi huvilaa pakkolunastettiin kaupungille vuonna 1932 ja niiden paikalle rakennettiin Valtion lentokonetehdas. Viimeiset huvilat tulivat kaupungin haltuun 40-luvulla. Tämän jälkeen huviloissa on toiminut kouluja, lastenkoti, neuvola ja vuokra-asuntoja. Rakennusten kuitenkin annettiin rapistua ja ne purettiin 50-60-lukujen aikana. Kuusela, teollisuusneuvos Hiekan rakennuttama huvila kuitenkin purettiin vasta 80-luvulla sen jälkeen kun siellä oli riehunut tulipalo. Huviloista vain yksi, Lepola on enää jäljellä. Siinä toimii nykyisin päiväkoti.

 Metsolan rakennutti 1880-luvulla tehtailija Arthur Sommer. Jäljellä on
rakennusta ympäröineen aidan betonisia pylväitä. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto /
Metsola was built by factory owner Arthur Sommer in the 1880’s. Some concrete
poles of the fence surrounding the house are only things left. Photo: Vapriikki Photo archive

Huviloista on jäljellä enää pieniä jäänteitä, kuten lipputangon jalka, suihkulähteen perustus, pitkien laitureiden kivipohjia jotka näkyvät matalan veden aikaan. Metsän siimeksestä voi löytää huviloiden piha-alueille istutettuja puita ja puutarhoista karanneita kasveja kuten sinikukkaisen akilleijan. Mielikuvitukseni siivin voin nähdä rannassa kaarnapurtta uittavat lapset, aurinkovarjon alla jääteetä nauttivat hienostorouvat ja höyrypurrella liikeasioilta palaavat teollisuuspamput, kauppiaat ja apteekkarit. On surullista ajatella että palanen kaupungin historiaa on iäksi menetetty. Huvilarannikosta voi lukea lisää täältä. Huvilarannikosta on kirjoitettu myös kirja jota voi ostaa Härmälä-seurasta.

HUOM! Koska näitä rakennuksia ei enää ole olemassa, enkä näin ollen voi käyttää jutun kuvituksena omia valokuviani, olen poikkeuksellisesti lainannut postauksen kuvat Tampereen kaupungin Huvilarannikko-esitteestä. Näin ollen omia valokuviani koskeva Creative Commons-käyttöoikeuslisenssi ei koske tämän jutun kuvia. Alkuperäiset kuvat löytyvät Härmälän Huvilarannikko-esitteestä.

History has always been interesting to me. Already in school I mean. Even though I always said my favourite in school was drawing, I secretly also liked history. Even though it was quite hard, you had to learn imporant dates and years and know the Finnish presidents by heart. Nowadays I’m more interested in local history, personal history and item history, than general history. At the same time when history is exciting, it’s also quite sad. When you have respect for old stuff and have vintage as a hobby, you also become a little mad because people have the constant need to destroy even the stuff that would be worth saving.

Because my readers seem to be interested in stories, I will tell you a true story from my hometown Tampere. Geocaching got me familiar with story of villa coast of Tampere, which does not exist anymore. In Härmälä and Rantaperkiö areas, quite near to the town center, was this row of summer villa’s, at the end of 1800’s and early 1900’s. These villa’s were built by the local jetset. Land belonged to Hatanpää Mansion, which was renting the land to these rich families. At that time, Härmälä was considered the countryside, even though it was only couple kilometers from the town center. So basically the rich families had their summer villa’s at countryside. They moved there in the beginning for June. Roads were bad so men travelled to town on steamboat that picked them up from their own piers, and returned them in the afternoon. Piers might have been even 100 meters long because the lake shore was rather shallow. At the end of the pier might have been little bathing hut, which was meant for changing clothes. Families moved back to town in the Autumn.

Enqvistin huvilan rakennutti J.V. Blom, mutta sen myöhempi omistaja oli Matti Enqvist.
Huvilan pitkä laituri oli purkukunnossa 50-luvulla, huvilasta on jäljellä sementistä
valettu vesisäiliö josta johdetiin vesi päärakennukseen, kasvihuoneelle ja
suihkukaivoon. Kuva: Uolevi Itkonen /
Enqvist Villa was built by J.V. Blom, but it’s known by the name of later owner
Matti Enqvist. Long pier was quite sad look and waiting to be demolished in 50’s.
Only thing left of the villa is now cement water basin, where the main building,
green house and fountain got their water from.
Photo: Uolevi Itkonen

These villa’s belonged to such important men like Magistrate G.V. Cajanus, Counselor of industry K. Hiekka and Counselor of commerce R. Haarla (all very important people in the history of our town). Lepola, one of the villa’s was not on rental land, it belonged to the Mansion owners sister Agnes and her husband senator Wuorenheimo. All of the villa owners were important people and were socializing with the celebrities of the time. This meant that there was celebrities like actress Ida Aalberg, visiting the villa’s from time to time. Some of the villa’s changed owners in time. Big setback was already in 1913 when the Hatanpää Mansion ended up in financial issues due some bad loan guarantees and the owner Fedi Idman was forced to sell the mansion to the Town of Tampere. Rental agreements of the villa owners also changed hands on that deal. Town was trying to end the rental agreements as soon as possible and partially succeeded. Town bought Lepola in 1923. Two other villa’s were expropriated in 1932 and were torn down and replaced with State airplane factory. Town finally managed to get last villa’s in the 40’s. After that there has been schools, children’s home, children’s healthcare facilities and rental homes. Town allowed the buildings to deteriorate and they were mostly torn down in 50’s or 60’s. Except the one, built by Counselor Hiekka, which was torn down in the 80’s after it was destroyed by fire. Nowadays there is only one of these villa’s left, Lepola, which works as a daycare.

Remnants of these villa’s are mainly very small, like the base of the flag pole, base of the fountain, base stones of long piers (which can be seen during low waterlevel). Inside the forest you can find threes that used to belong to the villa’s or flowers that have escaped form their gardens, like blue aquilegia. I can imagine the kids on the beach, floating their little sail boats, ladies sitting under the parasols sipping icetea and husbands returning from their business with the steam boat. It is sad to think that fabulous piece of town history is lost forever.

NOTICE! Because these buildings don’t excist anymore, I could not use my own photos for this post. Pictures are borrowed from the Villa coast-leaflet by the City of Tampere. Creative Commons-licence which applies to my own photos, does not apply to these photos! Original photos are in the Härmälä Villa Coast-leaflet. 

Kultaseppä Kustaa Hiekan rakennuttama Kuusela tuhoutui tulipalossa 80-luvulla.
Sen tilalle rakennettiin Kuuselan palvelukoti. Kuva: Helvi Karimaa /
Goldsmith and Councelor of industry, Kustaa Hiekka built Kuusela. It was destroyed
by fire in the 1980’s. Kuusela service & retirement home was later build
on the same spot. Photo: Helvi Karimaa

 Huvilat kartalla / Villa’s on the map
1. Metsola
2. Jensen
3. Hagberg
4. Enqvist
5. Kuusela
6. Pakkala
7. Lepola