Minua alkaa välillä aina naurattaa kun mietiskelen noita pukeutumisasioita. Sitä tulee joskus laukoneeksi toteamuksia tai päätöksiä jotka joutuu sitten myöhemmin puolinolosti pyörtämään. Vähän niinkuin ekan blogipostauksen “en ikinä ala kirjoittaa blogia” tai “ikinä en liity facebookiin”. Onhan se tietysti sallittua muuttaa omaa mieltään, joskus se vaan pistää itseä hymyilyttämään. Viimeisin takinkääntö sattui tässä männäviikolla Uffin tarjouspäivillä kun löysin kivan hameen (olen nimittäin tullut huomaamaan ihan yllättäen että kaapistani uupuu vintage-henkisiä hamosia). Mullahan on jokseenkin vahvat traumat neonväreistä (ja resorilahkeisista farkuista) 80-luvun lopulta. Kiintiö tuli silloin täyteen ja vannoin että neonvärejä ei minun päälläni enää nähdä vaikka aseella uhattaisiin. Mutta oho miten kävi…! Ostin neonvärisen hameen. Enkä edes tajunut että siinä on neonväriä ennenkuin kotona! Minun puolustukseni on että tää hame on malliltaan varsin 40-lukuinen.

IN ENGLISH
Sometimes I laugh when I think about my wardrobe-stuff. Sometimes I might have said something I have to take back. Little bit like the ones I mentioned on my first blog post “I will never start a blog” or “I will never join facebook”. It is allowed to change mind of course,but it makes me smile to myself. Latest change of heart was just last week when I found reasonably priced skirt (I have surprisingly found out that my wardrobe is lacking vintage-styled skirts). I was quite traumatised by the neon colours (and jeans with ribbing on the hem) in the late 80’s. I swore I’d never ever wore neon colours again, not even at gunpoint. But oh look…! I bought skirt with neon colours. And I didn’t even realize that until back at home! My excuse is that it is pretty much 40’s style.

 
Pusero – itse tehty
Hame – Uff
Virkattu kassi – kirppis
Tennarit – H&M

Blouse – made by me
Skirt – Uff, local charity shop
Crochet bag – thrifted
Shoes – H&M