Story of a silver purse

Neiti Lily Perkins istui puiston penkillä nautittuaan juuri eväsvoileipänsä ja odotti ystäväänsä Neiti Alice Hollisteria joka oli myöhässä. Aurinko lämmitti mukavasti tuona kesäisenä aamupäivänä. Elettiin vuotta 1926 ja elämä oli ihanaa. Lily oli jokin aika sitten tutustunut Neiti Hollisterin serkkuun Peteriin ja odotti nyt kiihkeästi uutisia joita ystävän piti toimittaman. Ja tuoltahan Neiti Hollister jo saapuikin, hattu vinossa ja sukat hieman makkaralla kuten tavallista.

Alice lysähti penkille hengästyneenä ja ojensi Lilylle silkkipaperiin käärittyä pientä pakettia. Neiti Perkinsin silmät loistivat sillä tänään oli hänen 21-vuotis-syntymäpäivänsä. “Peter ei päässyt tulemaan, mutta hän lähetti sinulle lahjan” sanoi Alice ja otti hatun päästään löyhytelläkseen sillä kasvojaan. Kädet hieman vapisten Lily avasi varovasti silkkipaperin ja hänen silmänsä kirjaimellisesti häikäistyivät sillä paketista paljastui tuhansin pienin kimaltavin helmin kirjailtu iltalaukku. Tiedättehän, sellainen muodikas joita käyttävät hieman paheelliset naiset jotka käärivät sukkansa rullalle, tanssivat juhlissa aamu-viiteen, polttavat silloin tällöin tupakan pitkässä holkissa ja oikein hurjiksi yltyessään nappaavat naukun viskiä. Lily punastui hiukan.

Alice tarttui Lilyn käteen ja sanoi hymy kasvoillaan: “Tiedätkös, minä luulen että Peter aikoo kosia!” Neiti Hollister avasi eväsrasiansa ja ahmi kiireesti omat voileipänsä ja hörppäsi pullosta vähän maitoa. Lounastauko ei kestäisi pitkään. Hän jatkoi: “Kentit järjestävät isot juhlat huomenna ja Peter haluaa että sinäkin tulet sinne.” Neiti Perkins huokaisi onnesta ja puristi laukkua rintaansa vasten: “Minä tulen, tietenkin. Mihin aikaan ja mitä minä puen päälle?” Neiti Hollister nielaisi viimeisen palan ja vastasi: “No laita se malvan värinen mekko jossa on helmikirjailtu vyö, se sopii tuon laukun kanssa hyvin. Minä tuon naapurin puutarhasta sinulle kukkia hiuksiin. Minä tulen hakemaan sinua puoli seitsemän, tapaamme Peterin Kenteillä.”

Lounastauko päättyi mutta se perjantai tuntui kuluvan tuskastuttavan hitaasti. Lauantaina töistä päästyään Lily oli jo kuin tulisilla hiilillä. Hänelle jäi vain tunnin verran syödä, kylpeä ja valmistautua juhliin. Ja kun Alice koputti oveen hän oli juuri tarkistamassa hiuslaineidensa tilaa peilistä. Neiti Hollister lörpötteli iloisesti koko matkan Kenteille mutta Lily ei tuntunut hermostuksissaan saavan sanaa suustaan. Juhlat olivat jo alkaneet ja iloinen jazzmusiikki ja ihmisten lörpöttely kantautui Kenteiltä avoimista ikkunoista kadulle asti.

Talo oli tupaten täynnä, Peteriä ei vain näkynyt missään. Lily ja Alice kyselivät tutuilta missä Peter viipyi mutta kukaan ei tuntunut tietävän hänestä mitään. Eivät olleet nähneet sitten eilisen. Juhlat jatkuivat perinteiseen tapaansa pikkutunneille mutta Peter ei koskaan tullut. Lily oli kertakaikkiaan typertynyt. Hän ei voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Kolmen aikaan Lily luovutti ja pyysi Alicea saattamaan hänet kotiin. Alice oli raivoissaan. Miten Peter oli saattanutkaan tehdä moisen tempun hänen parhaalle ystävälleen! Kotiin päästyään Lily oli kertakaikkiaan turta. Hän vain istahti huoneensa sohvalle ja tuijotti helmikirjailtua laukkua. Ja siinä hän istui vielä aamulla kymmeneltä helmilaukkua tuijottaen kun Neiti Hollister saapui tarkistamaan miten ystävä voi. Hetken aikaa Lily itki ystävänsä olkaa vasten, sitten Alice auttoi häntä riisuutumaan ja peitteli hänet itsekin kyynelsilmin vuoteeseen. Sitten hän kääri helmilaukun silkkipaperiin ja vei sen talon ullakkovarastoon jossa pulut asuivat. Siellä hän piilotti sen puiseen arkkuun joka oli paksun pölykerroksen peitossa.

Miss Lily Perkins ei enää koskaan tavannut Peteriä, eikä Alice osannut kertoa mitä Peterille oli tapahtunut. Helmilaukku unohtui arkkuun vuosikymmeniksi. Minä sain laukun isännän siskolta parisen vuotta sitten. Hän oli saanut laukun ystävältään. Onko tarina tosi? Kukapa tietää! ;)

IN ENGLISH
Miss Lily Perkins was sitting on the park bench after eating her lunch sandwitches. She was waiting for her friend Miss Alice Hollister, who was late. Sun was warming nicely on this summery morning. The year was 1926 and life was wonderful. Some time ago Lily met Miss Hollister’s cousin Peter and now she was waiting to hear some news from her friend. And there was Miss Hollister, hat tilted and droopy stockings, as usual.

Alice sat down on the bench and passed a little parcel to Lily. With shiny eyes Miss Perkins looked at the parcel, because today was her 21st birthday. “Peter couldn’t come, but he sent you a gift” said Alice and took her hat off to fan her face with it. Hands shaking Lily opened the silk paper parcel and it literally made her eyes almost blind. It was little evening purse, embroidered with thousands of little shiny beads. You know, one of those fashionable bags, used by little bit outrageous, rebellious women who roll their stockings down, dance untill five in the morning, occasionally smoke cigarrette or two and if they go really wild they have a glass of whisky. That made Lily blush a bit.

Alice reached to catch Lily’s hand and said with a smile: “You know, I think Peter is going to propose to you!” Miss Hollister opened her lunch box and quickly stuffed her face with her sandwitches and sipped some milk from the bottle. Lunch break didn’t last very long. She continued: ” Kent’s are having a huge party tomorrow and Peter wants you to come.” Miss Perkins made a little sigh of happiness and squeezed the purse against her chest: “I will come, of course. What time and what am I going to wear?” Miss Hollister swallowed last bit of bread and said: “Well, you can wear that mauve dress with beaded belt. That goes nicely with the purse. I will bring some flowers from our neighbours garden for your hair. I will pick you up at 6.30. We will meet Peter at Kents.”

Lunch break went but that friday seemed to last ages. On Saturday after she got off work, Lily was like walking on hot coals. She only had one hour to eat, have a bath and get ready for the party. And when Alice knocked on her door she was just checking her fingerwaves. Miss Hollister was chatting cheerfully the whole trip to the Kent house but Lily was so nervous she could barely speak. Party had already started and open windows of the Kent house allowed the loud jazz music and peoples voices float to the streets nearby.

House was full but Peter could not be found. Lily and Alice were trying to find out from friends if they knew something about Peter. No-one seemed to know anything. They hadn’t seen him since yesterday. Party continued to the early morning hours as usual, but Peter never showed up. Lily was absolutely stunned. She could not understand what had happened. Around three o’clock she gave up and asked Alice to walk her home. Alice was furious. How on earth could Peter do such thing to her best friend! When Lily got home she was completely numb. She just sat down on her sofa and stared at the beaded silver purse. And there she was still sitting and staring at the bag around ten in the morning when Miss Hollister came to check how her friend was doing. For a moment Lily cried against her best friends shoulder, then Alice helped her change into night gown and tucked her to bed. Then she wrapped the beaded purse back into the silk paper and took it to the attic storage where the pigeons live. There she hid it into the wooden trunk that was covered with layers and layers of dust.

Miss Lily Perkins never saw Peter again, and even Alice didn’t knew what happened to him. Beaded shiny purse was forgotten into the trunk for decades. I got the bag from my hubbies sister couple years ago. She got if from her friend. Is the story true? Who knows! ;)

silverpurse5

 

silverpurse1

 

silverpurse2

 

silverpurse3

 

silverpurse4

Ainiin, hyvää Aprillipäivää! /
Oh yes, Happy April Fools!

8 people like this post.

7 Comments

  1. haha…..the purse is beautiful

  2. Nina says:

    Oi mikä viehättävä tarina!! Nykypäivänä suurin osa tarinoista menee seuraavasti: “Tämän laukun ostin neljä vuotta sitten kun se oli alennuksessa. Myyn sen nyt pois, sillä minulla on lähes samanlainen laukku käytössä enkä tarvitse kahta samanlaista.” Laukkuja tämän päivän maailmassa riittää, kauniita tarinoita on vähemmän. ;)

    1. Rhia says:

      thorne garnet – Indeed it is, allthough a bit in bad condition. It got wet at one point and the bottom and front are a bit crooked, some beads are missing and most of the silver beads have gone very dark during the decades, but all in all, it’s a lovely little bag.

      Nina – Totta, viehättäviä tarinoita on aivan liian vähän, ei niin väliä ovatko tositarinoita vai keksittyjä. Ajattelin että tämä sopisi Aprillipäivän teemaan ;)

  3. Hehkuvainen says:

    Hieno tarina, oli tosi tai ei :). Surullinen kyllä, minä kun tykkään onnellisista lopuista. Tuossa laukussa täytyy olla ainakin ziljoona helmeä, menee ihan silmät sekaisin katsellessa!

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Tarinaniskijä kiittää ;) Hieman surulliset tarinat jättävät monesti enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle kuin täysin onnelliset tarinat. Siksi ehkä tästä tuli nyt vähän surumielinen. Ja kyllä tosiaan silmät menevät ihan sekaisin tätä laukkua katsellessa. Pikkiriikkisiä helmiä niin paljon!

  4. Taika says:

    Ole ystävällinen ja kirjoita tämänkaltaisia tarinoita useammin! En malttaisi odottaa uuteen aprillipäivään ja sinulla on varmasti esineistöä joiden menneisyyttä voisit arvuutella uusissa kertomuksissa?

    1. Rhia says:

      Taika – Mä arvasin että sä tykkäät tästä ;) Ja itseasiassa mietin että voisin samaan tapaan esitellä muitakin esineitä mitä tuolta kaapeista löytyy. Jotta kukapa tietää, ehkä samanlaisia tarinoita tulee myöhemminkin, jo ennen ensi-aprillipäivää…

Comments are closed.