En myönnä enkä tunnusta, mutta saattaa olla että uusi keräilykohde on vaivihkaa hiipinyt kotiimme. Olen pistänyt merkille että vanhoja postikortteja on käytetty hurmaavasti sisustuselementteinä mm. kahviloissa tai ihmisten kotona. Ja kun sitten näin vanhoja postikortteja kirpputorilla en voinut muuta kuin napata ne matkaan. Ja tokihan jaan muutaman myös teidän iloksenne. Satavuotiasta postia sil vuu pleee!
IN ENGLISH
I don’t admit nor confess, but it might be the case that there is new variety of collectibles gathering in our home. I have noticed that old postcards have been charmingly utilized as decoration in cafe’s or in peoples homes. And when I saw some really old post cards in flea market I just had to grab them. And of course I can share some with you. Hundred year old mail for your pleasure!
To: Mr Elmer Rantanen
Gebo, Wyoming
U.S of America
” Savonlinna, Syyskuun 10 päivä 1913
terve meiltä täältä pohjolasta no niin nyt
sitä ollaan täällä kauvan
puhutussa synnynmaassa en oiken
tietä mitä sanoa viellä täällä olostani
näin vähällä ajalla Kyllä minä
tunnen paremmin voivani täällä
se vaikkei minua muutoin
huvita täällä oloni vaikka kyllä
täällä aika …. kaikkein
kansa osaa puhua onhan sekin
hauskaa
Minä en ole saanu laitettua sitä
kuvaa Annalle vielä, L K “
Language is old and complicated and there is one word
I’m not able to read at all, but basically this is what it says:
“Savonlinna, September 10th 1913
hello from us in here up north so here we
are in our long talked birth country i don’t
know what to say about me being here yet
after this short stay I do feel
better here
all though I’m not much bothered
about staying here
it is … that I’m able to talk
to everyone it is fun
aswell
I still haven’t sent that photo
to Anna, L K!“
To: Herra Ilmari Rantanen
Längelmäki
“Toivotan tämän
kautta onnea nimi-
päivällesi 1911″
Lähettäjän nimestä en saa selvää
“With this
I wish happiness
to your name day 1911″
Can’t figure out who the sender is
Keräilijä on aina keräilijä.Aina löytyy uusia kohteita,liiankin kanssa =) Hyvä tietää tästä uusimmasta..
Mia – Joo, ikävä kyllä, sukuvika varmaan tai lapsena joku tartuttanu ;) kyllä vähän vähempikin riittäis. Kerrostaloasuntoon vaan ei mahdu samalla tavalla roinaa kuin omakotitaloon… Siitä tulikin mieleeni että jokos me muisteltiin yhteisiä “kuvienhakureissuja” paikallisille kaatopaikoille?
I like to pick up old postcards from places I’ve been. I like them much better than new ones
thorne garnet – That’s a really good idea! The trick is to find them from those places ;)
Ihania kortteja! Varsinkin tuon alemman kuvan nainen on kaunis.
Ah, ihania kortteja ! Itselläni on joitain isovanhempieni vanhoja ( 1920-luvulta ), mutta kirppiksiltä en ole koskaan löytänyt yht… siis itse asiassa yhden, kyllä vain ! Mutta se onkin ainoa.
Kyllä ne reissut on usein mieleeni palannut.
Teinimussukka meinasi saada paskahalvauksen kun kerroin sille joskus vuosia sitten.Oli jotain puhetta pyörällä ajamisesta yleensä,kun tuntui ettei pikkuneiti ois jaksanu paria kilsaa polkea.Ja kerroin sitten millasia reissuja me tehtiin.Ihan jo toisen luo kyläilemään meno tehtiin fillaroiden kun vaan keli antoi myöden.Saati ne kaatiskeikat..Ja saaliit oli ajoittain ihan mahtavia!
Joskus kun selailen omia keräilykansioita niin tulee mieleen reissut,muistan joidenkin kuvien olevan nimenomaan näiden reissujen löytöjä.
Omakotitaloonkaan ei mahdu määräänsä enempää kun on kaikkea ihan tarpeellistakin (muka).Niinkun lasten tarvikkeet ja härpäkkeet..Ja tilaa ei mitenkään hirmuisasti.
Mutta keräily on kivaa,iästä riippumatta.
Kaikkein parasta on aina se löytämisen riemu.
Sanna – Niin on, siksi valitsin tähän postaukseen juuri nämä kortit kun olivat niin kauniita. Vanha painojälki on jotenkin niin kaunista. Luulen, mutta en ole varma, että tuo alempi kortti on valokuvaprintti joka on väritetty. Mustavalkovalokuvien värittämistä harrastettiin aika paljon ja siksi esim silmät voivat näyttää valokuvassakin jälkeenpäin piirretylle, niinkuin tässä.
Petriina – Aika jännä juttu että et ole löytänyt. En ole aiemmin hirveästi ollut vanhoista postikorteista kiinnostunut mutta kyllä niitä ajoittain on tullut kirppiksillä vastaan, harvemmin tosin ihan näin vanhoja. Yleensä ovat olleet sota-aikaa tai sitä tuoreempaa. Olen kyllä kuullut että vanhat postikortit ovat myös suosittu keräilyaihe, ehkä niitä löytyisi sitten paremmin ihan antiikki-liikkeistä tai antikvaareista. Tosin antikvaaritkin taitavat jo nykyään olla katoavaa kansanperinnettä :D
Mia – Hehee, nyt pitää todeta että kyllä on nykyajan nuorilla helppoa :D ihan kuten omat vanhemmat ja isovanhemmat totesivat aikanaan. Kun niitä omia pyörälenkkejä muistelee niin ei se matka meiltä kylälle tuntunut oikein miltään. Mutta muistan että isä kulki lapsena sen saman matkan kouluun joka päivä kävellen, ja talvella suksilla. Se kyllä hirvitti. Mutta ehkä siinä pyöräilyssä oli hauskaa just se että se oli täysin vapaaehtoista. Jos olisin joutunut joka päivä kouluun pyöräilemään sen 6 kilsaa ja toiset 6 takasin kotiin niin olis se kyllä aika kurjaa ollut. Ja puhut asiaa, kaikkein parasta on kyllä löytämisen riemu. Oli silloin lapsena ja on edelleen.