Olen saattanut mainita että meillä on ollut pieniä ongelmia koko alkuvuoden punaisen paholaisen kanssa, jota VW Poloksikin kutsutaan. Kylmällä ja kostealla säällä auto ei tahdo käynnistyä ja ennenkuin moottori lämpiää ei tahdo pysyä käynnissäkään. Pitkillä matkoilla moottorin kuumentuessa alkaa nykiminen jota ilmenee kun tasaisesta nopeudesta vähennetään nopeutta ja sen jälkeen yritetään taas palata aiempaan nopeuteen. Uusi akku auttoin vähän, uudet sytytystulpat vähän, mutta eivät poistaneet ongelmaa.

Noh, toissapäivänä sattui sitten niin että kotoa töihin lähtiessä en päässyt kolmea sataa metriä kauemmas kotiportilta kun auto sammui keskelle katua. Hätävilkut päälle ja soitto isännälle että viitsitkö tulla tönäämään minut ja auton tuohon lähimmälle bussipysäkille. Ja lähes välittömästi puhelun päätyttyä huomaan että vastaan ajaa paloauto (matkalla viereiselle paloasemalle). Hätävilkkuni nähtyään paloauto pistää sinivilkut päälle, tekee liikennevaloissa uukkarin ja pysäköi autoni perään. Neljä riuskaa palomiestä nousee autosta ja tiedustelee että mikäs on hätänä. Soperran jotain muka-vitsikästä siitä että auto ei tykkää kosteasta kelistä.

Palomiehet tekevät nopean toimintasuunnitelman jossa yksi ohjaa paloauton kanssa liikennettä toiselle kaistalle samalla kun kolme muuta työntävät (ei tuo Polo nyt niin painava auto ole työntää kun minäkin jaksan työntää sitä) auton sadan metrin päässä olevalle bussipysäkille. Ja näin toimittiin. Isäntä oli juuri parahiksi päässyt näkemään tämän työntöoperaation ja miettinyt että pitäisikö tuosta ottaa valokuva. Ei kuitenkaan ollut ottanut, josta saatan ehkä olla katkera ainakin ensiviikkoon asti (siksi jutussa kuvituksena random-kuvia palomiesten sijaan).

Pysäkillä auto vihdoin saatiin startattua ja pidettyä käynnissä kunnes moottori ehtii lämmetä. Palomiehet jatkoivat matkaa ja isäntä päätti että käymmepä samantien ostamassa vähän varaosia autoon. Äkkinäinen luulisi että tarina päättyy tähän. Mutta ehei. Eilen isäntä aikoi vaihtaa parit sytytystulppien letkut, virranjakajan kannen ja pyörijän. Ja vaihtoikin, ainakin ne osat jotka autoon sopivat. Myyjä oli nimittäin antanut meille epäsopivat osat. Joten palasimme liikkeeseen josta meille kerrottiin että mikäli nämä osat eivät sopineet ei heillä sitten ole mitään muuta tarjota tilalle. Menimme toiseen liikkeeseen, ja kolmanteen. Saimme uudet vähän erilaiset osat. Ja guess what! Nämäkään osat eivät sopineet. Joten tänään taas sama uusiksi.

Sanonta väittää että ei se käy niinkuin elokuvissa, mutta meidän elämä kyllä on hyvin usein kuin elokuvaa. Sellaista tragi-koomista elokuvaa. Tai vaihtoehtoisesti farssia.

PS. Saimme vaihteeksi oikean osan, mutta merkki-liikkeessä hinta tuplaantui.

IN ENGLISH
I might have mentioned before but we’ve had problems whole this year with the red evil, also known as VW Polo. In cold and moist weather it doesn’t start properly and running is very uneven, barely stays running before the engine warms up. On long trips engine starts to cough, especially when you reduce speed and then try to go back to the original speed. New battery helped a little and new spark plugs a little, but neither removed the whole problem.

Well, day before yesterday was the worst. I barely make good 300 meters from home when the car stalled in the middle of the road. I put the emergency indicators on and called to my hubby to come over and push me to the nearest buss stop. But as soon as the phone call is over I see fire engine coming past (on their way to the firestation next to our home), putting their blue flashy lights on as soon as they see me and turn around and stop behind me. Four rather well-built firemen get out of the car and want to know what seems to be the problem. I manage to sputter something supposedly funny about the car not liking the moist weather.

Firemen make a quick plan including one guiding the traffic with the fire engine and three others pushing my little Polo (it is not that heavy to push, even I can do it) to the nearest buss stop, about 100 meters away. And this is what we did. My hubby arrived just to see the firemen pushing our car. He even thought should he take a photo of that. But he didn’t and I might be a bit bitter about that he didn’t, atleast till next week (and that’s why you don’t get to see any firemen but some random photos instead).

At the buss stop we finally managed to start the car and keep it running until the engine is warm enough. Firemen went on their way and hubby decided we are going straight to the carpart shop to get some spare parts. Someone might think story ends here. But nooo. Yesterday boyfriend was going to replace the spark plugs, distributor cap and rotor arm inside it. And he did, atleast those parts that actualy fit in the car. Salesperson in the shop gave us parts that don’t fit. So we returned to the shop where they told us that if these don’t fit then they don’t have anything for us. So we went to another shop. And to another. We got similar, but little bit different looking parts. And guess what! These don’t fit either. Today we are doing it all over again.

They say things don’t happen like in the movies, but our life is quite often like a movie. Tragic comedy kind of movie. Or optionally farce.

PS. For a change we got the correct part, but in the brand-repair shop the price doubled.