Vintage travelling

Olenko kertonut teille että pidän vanhoista junista? Olen tainnut jossakin ohimennen mainita. Sisäinen steampunkkarini rakastaa erityisesti höyryjunia ja sametilla kuorrutettuja salonkivaunuja. Hohtavaksi kiillotetut lakatut puupanelit ja kullanloistavat messinkiosat saavat sydämeni läpättämään innostuksissaan. Ja se höyryveturin tuoksu, ah miten ihanaa.

Viikonloppuna Tampereella oli tarjolla harvinaista herkkua. Kaupungissa vieraili nimittäin VR:n 150-vuotis juhlan kunniaksi alkuvuodesta valmistunut, entisöity Perinnejuna Valtteri. Lauantaina juna ajelutti kaupunkilaisia rautatieasemalta Lielahteen ja takaisin. Minä ja isäntä pääsimme koeajelulle jo perjantaina henkilökunnan ajeluvuorolla. Täytyy sanoa että hienoa työtä ovat entisöijät tehneet. Junaan kuuluu kolmannen luokan vaunu nahkapäällysteisine puupenkkeineen, yhdistetty konduktööri- & 2. luokan vaunu, yhdistetty kahvila- & 2. luokan vaunu sekä hulppea vuonna 1927 valmistunut yksityinen salonkivaunu. Olen aina haaveillut vanhassa junassa matkustamisesta ja nyt se vihdoin toteutui. Seuraavaksi se pitää toteuttaa vintage-vaatteisiin puettuna. Valtterista löytyy juttu uusimmasta Glorian Antiikista. Itse kirjoitin vanhoista junista viimeksi täällä.

Vanhaan tyyliin matkustaminen on nyt muodissa kuten kaikki muukin vintage. Sitten kun tulen vähän rikkaammaksi haluan matkustaa Orient Expressillä Lontoosta Venetsiaan. Tai ehkä Istanbulista Pariisiin kuten Hercule Poirot legendaarisessa Idän Pikajunan arvoituksessa. Tai ehkä varaankin huoneen entiseltä Cunard Linen loistoristeilijältä, Queen Maryltä ja leikin Titanicia. Queen Mary valmistui 30-luvulla Englannissa ja on nyttemmin entisöity vanhaan loistoonsa vaikka on ehtinyt tässä välissä palvella jopa sodassa. Ja mikä jännittävintä, laivalla kerrotaan kummittelevan, siellä on hyttejä joissa ei koskaan yövytä. Lue myös juttuni aiheesta Tamperelaisessa (18.7.)

inenglish

Have I told you that I like old trains? I might have in some other occasion. My inner steampunk-lover has a soft spot for steam engines and saloon carriages covered with velvet. Polished varnished wood panels and shiny brass parts make my heart jump. And the smell of the steam engine, oh how lovely that is.

Last weekend there was rare opportunity in Tampere to see one of those treasures. VR (engl. State Railroads) has 150 years anniversary this year and they had couple old carriages renovated for the occasion. Traditional train Valtteri took citicens to a ride from the trainstation to old trainstop nearby and back. Me and my hubby got to do the ride already on friday when VR had reserved the train for their staff. I have to say that preservation was done very nicely, everything looked very posh. Train includes 3rd class carriage with wooden benches (from 1947), combined conductors & 2nd class carriage (from 50’s), combined cafe & 2nd class carriage (from 50’s) and private saloon carriage, made in 1927. I have always dreamt of travelling in old train and now it finally happened. Next I have to do it wearing vintage. Last time I wrote about old trains here.

Travelling old style is in fashion now, just like anything else vintage. When I become rich I want to travel on Orient Express from London to Venice. Or perhaps from Istanbul to Paris, just like Hercule Poirot in the legendary murder mystery. Or perhaps I reserve room from the old Cunar Line cruiser, Queen Mary and play Titanic. Queen Mary was made in 1930’s in England and is now restored to the old luxury, even though it has even served in the war between now and then. But the most exciting thing is the ship is haunted, there are cabins there that never get any visitors. I also wrote about old style travelling in my article in local newspaper.


Lähdössä Lielahteen / Going to Lielahti


3. luokan vaunu. Puiset penkit olivat muotoilunsa
ansiosta yllättävän mukavat. /
3rd class carriage. Wooden benches were surprisingly
comfy to sit, because of the shape.


Emergency brake


2. luokan vaunu / 2nd class carriage


Salonkivaunun käytävä / Saloon carriage corridor


Messingin kiiltoa / Brass detail


Salonkivaunun konferenssihuone /
Conference room in saloon carriage

3 Comments

  1. Sanna says:

    Wau miten mahtavan näköistä :)

  2. Elise says:

    Vanhoissa kulkuneuvoissa on minustakin jotain kovin viehättävää :) Olen aina haaveillut omasta Mummo Ankan autosta, ja matkustamisesta Titanic-laivoilla. Odotan innolla, että saavatko ne rakennetuksi sen Titanic kakkosen, vaikka ei uusi vanhaa kyllä mitenkään korvaa. Olisi se silti hienoa nähdä…

    1. Rhia says:

      Sanna – Kyllä vaan :D

      Elise – Niin on, todella viehättävää. Ehkä se on siinä muotoilussa: pehmeitä linjoja, messinkiä, puuta, jopa narua. Muovi ja kylmä teräs eivät niin hirveästi itseä viehätä. Itse taas haaveilen sellaisista kaksivärisistä 30-luvun pitkänokkaisista autoista joissa on pitkä astinlauta sivulla ja muhkeat pyöreät lokasuojat. Mä olen vähän taipuvainen ajattelemaan että jätetään Titanic jo rauhaan ja suunnataan katse näihin muihin vielä jäljellä oleviin aluksiin :D kuten tuohon Queen Maryyn. Ikävä kyllä se ei enää seilaa, mutta olen varma että tunnelma on tallella.

Comments are closed.