Tänä aamuna vein isännän ihan normaalisti töihin, mutta jo puolen tunnin päästä (kesken blogi-surffailujen) sain soiton tulla hakemaan. Hain siis hänet saman tien ja kärräsin työpaikkalääkärille saamaan diagnoosia. Repivää yskää ja flunssanpoikasta. Se ei ulkotöissä käy joten saikkua tuli. Kotimatkalla droppia apteekista ja sitten isäntä vällyjen alle kotiin. Siinä meni se suunnitelma mukavasta shoppailupäivästä kirppiksillä. Sen sijaan passaan isäntää kotona. Jostain syystä myös tietokone on irtisanonut YYA-sopimuksemme ja takkuilee. Jokin siellä raksuttaa, mutta mikä…. Kovalevyjen Woogie-man vai Muistikortti-mörkö?
Se siitä ja sitten asiaan. Halusin kertoa oikeastaan eilisestä päivästä. Aamulla yritin siivota eteisen kenkävarastoa. Täysin tapojeni vastaisesti olin aikonut puhdistaa, deodoroida ja suojakäsitellä kengät sekä pakata silkkipapereihin käärittynä laatikoihin, mutta se tyssäsi alkuunsa sillä tajusin omistavani aivan liian vähän kenkälaatikoita. Tavoitteeni oli saada yksi kenkäpari per laatikko. Noh, löysin viisi vapaata laatikkoa, joten vain murto-osa varsinaisista kesäkengistä mahtui niihin. Taas yksi tehtävä loputtomassa tehtävien listassa, joka jää kesken puutteellisten tarvikkeiden vuoksi. Pitänee siis mennä hamstraamaan kenkälaatikoita kenkäkaupasta =) Toinen vaihtoehto olisi pistää osa kengistä myyntiin, sillä osaa niistä en tänäkään kesänä käyttänyt kertaakaan. Ainakin noista platform-pohjaisista sandaaleista voisin luopua jos niille uusi omistaja löytyisi. Ne on hyvin pidetty, ei juuri kulumisen jälkiä, väri vaan ei enää innosta. Beiget sandaalitkin lähtevät miellellään uuteen kotiin, puoli-ilmaiseksi tietenkin. Ne ovat jo enemmän elämää nähneet, mutta vielä käyttökelpoiset.
Huonosti päättyneen Operaatio Kesäkengän jälkeen pitikin jo lähteä sovittuun tapaamiseen sillä aioin hankkiutua eroon rakennekynsineitsyydestäni. Sain aiemmin loppukesästä lahjakortin rakennekynsiä varten. En ollut sellaisia koskaan harkinnut tai suunnitellut ottavani, mutta yllätys-lahjakortin myötä aukesi tilaisuus testata millaiset ne olisivat. Miellyttävä nuori nainen Tullintorin Hairlekiinissä viilasi ja pensselöi LCN-geelikynnet vaivaisessa kolmessa tunnissa. Siinä kynsienlaiton ohjessa jutustelimme niitä näitä. Hän kertoi tehneensä rakennekynsiä vasta keväästä asti. Minullahan ei siis ollut minkäänlaista kokemusta kynsihommeleista ennen tätä, joten en oikein tiedä millaista laatua tulisi odottaa. Ovathan ne nyt paksummat kuin omat kynnet mutta eivät mitkään lapiot sentään sormenpäissä. Kovin epätasaista laatua kuitenkin kynnet ovat. Päät ovat eri muotoiset, geelin paksuus vaihtelee kynnestä toiseen ja joissakin kynsissä on paksumpi kärki kuin toisissa. Joskin sormenpäissä olevat tipit tuovat lisää paksuutta kynteen jokatapauksessa. Ihmettelin myös kynnen alapuolen sottaisuutta. Osaan jäi muhkeat liimakökkäreet tippien liimauksesta, sekä viilauspurua kynsien ja tippien viilauksesta. Voi tietysti olla että olen vaan tapojeni orjana edelleen perfektionisti tässäkin asiassa. Lahjakorttini sisälsi aivan peruskynnet, mutta ostin itse strassit laitettavaksi muutamaan kynteen.
Mukaani tarttui myös geelikynsien kotihoitopaketti joka sisältää asetoonittoman kynsilakanpoistoaineen, kovan päällyslakan, kynsinauhaöljyn, desinfiointiaineen, kynsiliiman ja kaksipuoleisen viilan. Mukaani sain myös karkeamman viilan jota neitonen käytti kynsieni tekemiseen. Paketin hinta oli hivenen suolainen 35€, mutta toisaalta hyvät kynsienhoitovälineet eivät koskaan mene hukkaan. Ja kynsinauhaöljy on jotain mitä olen kipeästi tarvinnut jo vuosia, en vain ole saanut änttiin ostaa. Kynnet ovat ompelutyössä kovilla. Kankaat kuivattavat sekä kynsiä että käsien ihoa vaikka rasvaan käsiäni päivittäin. Nyt totuttelen kynsiin toista päivää ja tuntuu kuin sorminäppäryyteni olisi kadonnut Mikä-mikä-maahan. Olen kuitenkin tottunut pitkiin kynsiin eli sen suhteen ei pitäisi olla ongelmaa, se on se kynnen paksuus mikä tuntuu oudolle. Raportoin edistymisestäni seuraavissa postauksissa.
Koska tietokone edelleen kieltäytyy toimimasta samalla nopeudella minun kanssani päätän bloggailun tältä erää tähän ja siirryn siivoamaan työhuonetta *kauhistunut parkaisu* sillä 65 kappaletta ulkoilutakkeja odottaa merkkien ompelua ja huone on siivottava ennen kuin voin purkaa takit laatikoista. Ihka ensimmäinen työni sitten työttömäksi yrittäjäksi alkamiseni =)
Sillä välin kun odottelet uutta postaustani voit vastata kysymykseeni: mikä on mielestäsi paras kynsilakka-merkki ja suosikkivärisi?
