Mitä on tyyli? Mitä on uniikkius? Millainen on uniikki tyyli? Onko uniikkia tyyliä olemassa? Mikä on matkimista? Miten otetaan vaikutteita?
Kiperiä kysymyksiä, mutta onko niihin vastauksia? Päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä mielipidepostauksen tiitin kaikenkattavilla ohjeilla.

Muotiblogien maailmassa törmää toisinaan siihen miten lukija(t) syyttävät blogin kirjoittajaa matkimisesta. Matkitaan vallalla olevaa muotisuuntausta. Matkitaan suositumpaa muotibloggaajaa. Matkitaan julkkista. Matkitaan naapurin Mirkkua. Bloggaria siis syytetään siitä että hänen tyylinsä ei ole riittävän uniikki vaan on menty sortumaan kopioimiseen. Eivätkä sanakäänteet aina ole kovin kohteliaita.

Kuvitellaanpa hiukan. Mielikuvitellaan että maailmassa on täsmälleen 280 000 muotiblogia. Luku varmasti heittää alakanttiin aika roimasti mutta koittakaa nyt muistaa että kyseessä on kuvitelma. Muotityylejä kuitenkin on vain rajallinen määrä (rokkari, punkkari, emo, ernu, gootti, lolita, poikamainen, graafinen, tyttömäinen, mummomainen, trashionista, fashionista, erilaiset vintage-tyylit, neo-viktoriaaninen, psychobilly, tavis, sarjakuva-tyyli, hevari jne jne kaikkine mahdollisine alatyyleineen). Ihan oikeastikin siis. Tämä kohta ei ole kuvitelmaa. Vaikka laskisi kaikki tyylit erilaisine alatyyleineen miten tarkkaan hyvänsä niistä tuskin kertyy 280 000 erilaista tyyliä. Jos joku on sitä mieltä että erilaisia tyylejä voisi olla enemmänkin niin listan voi laittaa mun sähköpostiin. (Lupaan että teen postauksen jossa mainitsen ne kaikki jos joku vaivautuu listan tekemään.) Hyvällä tuurilla saadaan ehkä juuri ja juuri noin puolet tuosta määrästä eli 140 000 erilaista tyyliä joka ainakin minun mielestä on huikea määrä. Palaamme kuvitelmaan. Tästä seuraa väistämättä että vähintään kahdella kuvitelmamme bloggarilla on samanlainen tyyli. Kumpi siis oli se ensimmäinen ja alkuperäinen? Entä jos he (niin typerältä ja mahdottomalta kuin se kuulostaakin) keksivät/kehittivät omat tyylinsä yhtäaikaa täysin riippumatta toisistaan? Ooh, voisiko niin todella tapahtua tässä satunnaisten sattumien maailmassa? Uskokaa pois, sitä on tapahtunut ennenkin. Jos kaksi ihmistä voi keksiä maailmaa mullistavan keksinnön täysin yhtä aikaa, jopa toisistaan täysin tietämättöminä, niin en pitäisi sitä lainkaan mahdottomana että kaksi ihmistä kehittää itselleen samanlaisen tyylin. Seuraavaksi voitte suhteuttaa nuo kuvitelman arvioluvut oletettuun todellisuuteen ja miettiä että miten paljon bloggareita oikeasti mahtaakaan omata samanlaisen tyylin. Varmaan enemmän kuin kaksi.

Voidaanko määrittää kuka keksi punk-tyylin? Pystytäänkö nimeämään henkilö joka keksi gootti-tyylin? Tuskin. On todennäköisempää että myös tämä idolisoitu ja oletetusti matkittu bloggarikin otti vaikutteita jonkun toisen tyylistä. Harva ihminen nykyaikana pystyy kehittämään täysin uutta ja uniikkia tyyliä ottamatta vaikutteita yhtään mistään. Nykyinen maailmamme kun on vuorovaikutuksen ja vaikutteiden valtaväylä. Imemme vaikutteita lähes päivän jokaisena sekunttina, joskin suurin osa siitä tapahtuu meidän sitä itse tiedostamatta. On siis joltisenkin tarpeetonta syytellä matkimisesta ja kopioimista kun ei voida edes osoittaa kuka alunalkaen keksi minkäkin tyylin. En edes näe siinä mitään järkeä. Okei, maailmasta löytyy erilaisia ihmisiä ja erilaisia tyylejä mutta maailmasta löytyy tuhansittain myös ihmisiä joilla on samanlaisia tai jopa täysin identtisiä tyylejä. So what? He tuntevat olonsa kotoisaksi tietyssä tyylissä joten se heille suotakoon. Ja vaikka he olisivatkin “matkineet” tai ottaneet vaikutteita jostain Iitin Tiltusta, niin mitä sitten? Sitä muoti, tyyli ja elämä nyt vain on. Vaikutteiden ottamista. Sitä samaa tekevät myös muotisuunnittelijat ja muotitalot. Ei kukaan voi tosissaan olettaa että jokainen maailman sadoista tuhansista muotibloggareista olisi jotenkin uniikki tyylinsä kanssa. Wake up people! Minusta uniikki ja kopioimaton tyyli vain on aivan mahdoton käsite.

Toisinaan sitten törmää niihin lukijoihin jotka päinvastoin haluavat muuttaa muotibloggaajan tyyliä enemmän omaan makuunsa sopivaksi. Kommenttilaatikoissa törmää kysymyksiin kuten: “Voitko joskus laittaa päälle hameen? Voitko joskus pukea päälle housut? Voisitko joskus pitää tukkaa ponnarilla? Voisitko joskus pitää tukan auki? Meikkaisit joskus? Meikkaisit joskus vähän eri tavalla? ” jne jne. Ehdotuksia tulee loputtomasti. Jos bloggari kieltäytyy ehdotuksesta saatetaan palataan nenäkkäästi kommentoimaan että bloggari ei kestä kritiikkiä, ompas paska bloggari. Ehkä olen vain vähän yksinkertainen mutta selittäkää pliis että mitä “kritiikkiä” on se että halutaan bloggarin muuttavan tyyliään siksi että joku lukija haluaa mieluummin katsella jonkun naamaa ilman meikkiä kuin meikattuna? Blogin lukeminen ei ole sama juttu kuin se kun seisoit marketin leluosastolla äidin kanssa ja poljit jalkaa lattiaan itkien ja kirkuen samalla hysteerisellä äänellä “mut-kummä-tahon-sen-my-ass-little-pony-juo-ja-pissii-baby-bornin” niin kauan kunnes äitisi osti sen sinulle. Bloggari ei ole Barbie-nukke jota lukijat voivat pukea ja kammata oman makunsa mukaan. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt tämän ihan väärin mutta muotiblogien tarkoituksena ei ole se että lukijat saavat stailata bloggarin joka päivä omien mieltymystensä perusteella. Muoti- ja tyylibloggareilla on jo selkeät omat tyylinsä jossa he viihtyvät. Useimmiten muotiblogeissa esitellään juuri sen tietyn bloggaajan omaa tyyliä ja sitä mistä hän saa vaikutteensa ja löytää vaatteensa. Käsi ylös joka bloggaa siksi että voi tänään pukeutua kuten Kumia-nahkaa-ja-ruoskanjälkiä-Marketta tahtoo ja heti huomenna vaihtaa tyyliksi Seijan toivomana Kuselta-haisevat-mummokalsarit-ja-reikäinen-akryylineule. Ja ensi viikolla sitten Lettejä-tikkareita-ja-skottiruutu-uniformu ala Elina.

Muotibloggaaminen on taitolaji. Toiset tekevät sitä paremmin kuin toiset mutta jokainen tyylillään. Blogien lukeminenkin ja etenkin niihin kommentoiminen on taitolaji. Välillä pistää kommentteja lukiessa mietimään että A) henkilöllä on liikaa vapaa-aikaa B) henkilöllä ei ole elämää C) henkilöltä puuttuu päästä se harmaaksi massaksi kutsuttu aine D) henkilön suhde interwebbiin on perverssi E) henkilön suhde muihin henkilöihin on perverssi F) henkilö ei saa riittävästi seksiä tai G) henkilö ei saa lainkaan seksiä. Miksi muuten vaivautua lukemaan ja katkerana kommentoimaan blogia jonka tyyli ei miellytä tai jonka kirjoittajan tyyliä haluaa muokata erilaiseksi. Kun se lukeminen kuitenkin on ihan vapaavalintaista. Jos ei miellytä ei tarvitse lukea. Kannattaa ihan vaikka sulkea koko tietokone niin ei ala suotta harmittaa että miksi se Raappahousu-blogin Ruusa käyttää harmaita raappahousuja kun en yhtään tykkää siitä väristä. Ei mulla ainakaan ole aikaa eikä viitseliäisyyttä alkaa kommentoimaan sellaisia blogeja joista en pidä, enhän mä sitten ehtisi lukea ollenkaan niitä joista pidän. Mun vapaa-aika on rajallinen ja käytän mieluummin sen kivojen blogien lukemiseen, niihin asiallisesti kommaillen kuin kitisemällä jonkun vääränmallisesta silmänrajauksesta tai huonosti istuvista housuista. En myöskään näe mitään syytä pyytää tai vaatia jotain bloggaria muuttamaan omaa tyyliään. Erityylisiä blogeja seuraamalla pysyy hyvin kiinni siinä mikä on in juuri sillä hetkellä ja saattaa saada jopa ideoita ja vaikutteita omaan tyyliinsä.

Disclaimer: Jutussa nimeltä mainitut henkilöt (paitsi tiiti) ovat täysin kuvitteellisia eikä niillä ole yhteyttä todellisiin henkilöihin . Barbie-nukkeja, My Little Ponyja ja Baby Borneja ei vahingoitettu tätä juttua kirjoittaessa.

IN ENGLISH
This post is about comments that fashion and style bloggers sometimes get. People wanting them to change their style or accusing them for copying style from someone else. I’m going to add full translation later. Thanks for your patience!