Mulle kävi taannoin pieni haaveri. Siispä jouduin taas parsintahommiin. Seuraavana Parsima-sarjassa siis kirkkosilkin huoltotoimenpiteet. Kirkkosilkiksi tai kirkkohuiviksi kutsutaan yleensä mustaa silkkistä huivia jota rouvat käyttivät sunnuntaisin kirkkoon mennessä. Huivit saattoivat olla myös monivärisiä mutta useimmin törmää nimenomaan mustiin. Oman huivini ikää en osaa arvailla mutta ystävä totesi että se saattaisi olla jopa 20-luvulta. Hankkiessani sen kirpputorilta kolmella eurolla oli kunto erinomainen vaan eipä ole enää. Silkki on materiaalina jo itsessään kohtalaisen haurasta mutta vanha silkki erityisesti. Tämä ei tietenkään tullut ajoissa mieleeni koska huivi on varsin paksua kangasta. Silkkihuivissa erityisen arka on hulpioreuna joka repeää helposti. Oman huivini repeämät aiheuttivat hulpion reunasta repeytyneet hapsut jotka irrotessaan tekivät reunaan pienet lovet. Isompi repeämä pääsi niistä sitten alkamaan. Mutta käydäänpä paikkuuseen.
I had a little accident recently. That’s why I needed to do some mending again. So our next episode of Mending-series is silk scarf. In the old times women (atleast here in Finland) used to wear silk scarfs for church on sunday. They were literarly called church silks or church scarfs. Sometimes scarfs might have been multicoloured but mostly they were black. I don’t know how old my scarf is but friend said it could even be from 20’s. When I got it from flea market with three euro’s it was in great condition, but not anymore. Silk is rather weak as it is, but old silk especially. I didn’t remember this because the scarf is pretty thick fabric. Especially delicate is the selvages of the silk, it tears very easily. Tears on my scarf were caused by fringes that came of and left little cuts on the edge. Those helped the large tear to occure more easily. But let’s get to the mending.
Tukikankaita tms ei voi käyttää koska huivin molemmat puolet näkyvät käytössä.
Jos kangas on kovin haurasta voi nurjalle puolelle (mattaisempi puoli) harsia kiinni
koko huivin kokoisen palan mustaa silkkiorganzaa. Tässä tapauksessa tyydyin vain
paikkaamaan repeämän pienin etupistoin. Jos mahdollista käytä silkkilankaa,
muukin kiiltäväpintainen lanka käy hätätapauksessa. Langan päähän ei tehdä
solmua vaan ainoastaan pujotellaan kankaan sisään. /
You can’t use any interfacings to support the fabric since both sides are visible.
If material is very fragile you can use scarf size piece of black silk organza to
support the whole scarf on the reverse side. In this case I only mended the tears
with tiny running stitches. If possible, use silk thread. Other silky finish threads
will do for emergency repairs. No knots at the end of the thread, just pull it
inside the fabric.
Katkoviiva osoittaa pistorivien muodostumisen ja suunnan. Kannattaa aloittaa
repeämän tyvestä. Jatketaan nuolensuuntaan, tärkeää on jatkaa pistoja jonkin matkaa
repeämän yli kummallakin puolella. Ommelta kiristetään jotta revenneet reunat
kohtaavat mahdollisimman tiiviisti. Tarkista valoa vasten sopiva tiukkuus.
Pidä huoli että kangas ei silti joudu kuprulle. /
Red line shows forming of the stitch rows and direction. It’s best to start at the base
of the tear. Continue to follow the arrow direction, it is important to continue
stitching a bit further from the tear on both sides. Tighten the stitches so that
edges will match snuggly. Check towards the light if there’s any gaps. Make sure
still that the fabric stays flat and stiches aren’t pulling it.
Valmis paikkaus. Oikealla puolella pistot näkyvät hyvin vähän ja
hukkuvat kiiltävään pintaan. Tarvittaessa pistoja voi vielä vahvistaa parilla
repeämän suuntaisella pistorivillä. /
Finished mending. On the right side you don’t really see the stitches properly.
They camouflage pretty well on the shining surface of the silk. If needed
you can also reinfoce the torn area with couple rows of stitches on
opposite direction, along the tear.
Nurja puoli. Pistot näkyvät enemmän koska huivin nurjapuoli on mattapintaisempi.
Käytössä paikkaus kuitenkin erottuu aika vähän sillä pistot ovat todella pieniä.
Paikattu kohta kannattaa vielä lopuksi varovasti silittää tasaiseksi. /
Reverse side. Stitches show more because the reverse side is not so shiny.
In use it is still pretty invisible since the stitches are tiny. When stitching is done,
carefully iron out flat.
Tarkista hulpioreuna muiden pikkurepeämien varalta ja korjaa ne samaan tapaan.
Vasen nuoli osoittaa pikkurepeämän, kaksi nuolta oikealla irronneiden hapsujen kohdat
joissa pikkiriikkiset repeämät. Koko hulpioreunan voi vahvistaa pienin etupistoin
vastaavien vahinkojen välttämiseksi. Vahvistuspistot kannattaa pujottaa
myös hapsujen solmujen läpi. /
Check the whole selvage for small tears and missing fringes (if any, not all scarfs
have fringes of course). Fix them the same way. Left arrow shows small tear.
Two arrows on right shows places for missing fringes with tiny tears. It’s also a
good idea to reinforce the whole selvage with small running stitches to prevent
future damages. Stitch also through the fringe knots to keep them tightly
on their spots.
Kun repeämät on korjattu, selvitä takkuiset hapsut. Jos hapsut ovat aitoa silkkilankaa
niiden pitäisi selvittyä suhteellisen helposti. Ole varovainen ettet revi hapsuja irti
tai katko niitä. Reunasta irronneet hapsut luultavasti ovat sotkeutuneet muiden
hapsujen sekaan. Poista ne. Jos irronneet hapsut ovat vain yksittäisiä sieltä täältä,
ei niitä kannata ommella takaisin koska paikattu kohta on aina heikompi kuin ehjä. /
When all tears are fixed, untangle messy fringes. If they are made of real
silk thread, they should untangle pretty easily. Be careful not to pull any more fringes
off and not to snap threads shorter. Fringes that came off are probably mixed with
the mess. Remove them. If there is only couple of fringes missing here and there, there
is no point in sewing them back, repaired spot is always weaker than intact area.
Säilytä antiikki-silkkihuivia aina rullattuna, ei koskaan taitettuna. Silkki on erikoinen
materiaali joka syö itse itseään. Taitteiden kohdat kuluvat aikaa myöden ja niihin voi
tulla reikiä. Sen sijaan aseta silkkihuivi happovapaalle paperille ja rullaa se pahviputken
ympärille. Silkkitekstiilit säilytetään aina valolta suojattuna sillä aurinko haalistaa värin
nopeasti ja haurastuttaa kankaan. /
Store your antique silk scarf always rolled, never folded. Silk is unusual material
which eats itself. Folds will start wearing and develope holes more easily. Place
silk scarf on acid free paper and roll it around cardboard tube. Silk textiles should
always be stored protected from light. Sunlight fades the colours fast and
deteriorates the fabric.
No mutta sehän näytti oikein mallikkaalta parsinnalta. Täytyy pitää tämä tekniikka mielessä jos vaikka jokin muukin kuin silkki repiää.
Sanski – No eikös ollutkin ;) Tuollainen jaquard-kuvioinen kangas on siitä kätevää että parsitut kohdat sulautuvat siistimmin kuvioihin. Täysin kuviottomassa ja sileässä kankaassa näkyy tietenkin selkeämmin. Ja tietysti sitten semmoinen vaate jonka nurja puoli ei jää näkyviin kannattaa vahvistaa vielä tukikankaalla. Huivin nyt ei kuitenkaan pitäisi joutua niin kovalle kulutukselle (paitsi jos sattuu olemaan Evil Dressmakerin huivi) että parsinta ilman tukikangastakin pitäisi kestää ihan hyvin.
Kitoksia kovasti tästä postauksesta, on niin ihana seurata taitavan osaajan työskentelyä kankaiden parissa. Minusta Muodin huipullekin olisi paljon parempi ohjelma, jos siitä karsittaisiin turhat pölinät pois ja vain suunniteltaisiin ja leikattaisiin ja ommeltaisiin :)
Suvi – Kiitos kiittämästä. Luulen että ompeluhommat ja kankaat on mulle semmoinen intohimo että siksi myöskin taidot kasvavat jatkuvasti tehdessä. En ole katsonut tätä uutta kotimaista Muodin huipulle-kautta, mutta olen kuullut muilta että varsinainen suunnittelu ja ompelutyö on jäänyt siinä nyt jo sivuosaan. Nykyinen trendihän on että kaikki kilpailut ja reality-sarjat pitää Amerikan tyyliin kyllästää draamalla ja ihmissuhteilla, muuten ei ole tarpeeksi kiinnostava ohjelma. Tosin jos taas mentäisiin ääripäähän ja vain ommeltaisiin niin ehkä se ohjelma muuttuisi aika tylsäksi, raaka työnteko kun aika harvoin on kiinnostavaa muille kuin saman alan ammattilaiselle :) Olisi kiva silti löytää siihen joku hyvä keskitie.
Mitä paperia olet tuohon käyttänyt ja mistä se on hankittu?
On kyllä todella upea huivi, sä se aina löydät kaikkea mielenkiintoista :)
Cherise – haha, no tää on taas niitä “Tehkää kuten minä sanon, älkää tehkö kuten minä teen”-juttuja. Oon säilyttänyt tuota huivia löyhästi viikattuna, täysin tietoisena siihen liittyvistä riskeistä. Kuvassa oleva paperi on ihan tota plain kaavapaperia demonstroimaan rullaamista. Sen hapottomuudesta en osaa sanoa. Huhu kertoo että esim Tiimarin silkkipaperi olisi hapotonta mutta en ole itse asiaa tarkistanut. Ja nopealla googlauksella sain selville että esim Tempera myy hapottomia japaninpapereita jotka sopivat mm. konservointiin. Ongelmana noissa on arkkien pieni koko enkä osaa sanoa että mistä löytyisi hapotonta silkkipaperia rullatavarana.
Huivi on ostettu pari vuotta sitten mut en muista enää mistä. En voinut uskoa hyvää tuuriani kun sen hinta oli vain 3€. Ehkä myyjä ei tiennyt sen arvoa. Syksyllä törmäsin Pirkkalan kirppiksellä upeaan värilliseen kirkkosilkkiin mutta hinta oli sen hetkiseen rahatilanteeseen hivenen kallis joten se jäi ostamatta. Äidilläni on todella kaunis monivärinen hääsilkki joka on kuulunut eräälle sukumme esiäidille. Silkkiä on säilytetty vuosia rullalla sanomalehtipaperiin käärittynä ja se on 160-vuotiaaksi huiviksi hämmästyttävän hyväkuntoinen, mutta ei sitä kyllä kukaan käyttää uskalla :D
Hitsi, lapsuudenkodissani maalla on vintillä näitä huiveja. Muistan kun niillä lapsena leikittiin, äitini ei ole ollut erityisen tarkka tavaroista… Mutta tämän arvokkaan käsittelyn jälkeen alkoi kiinnostaa! Seuraavan kerran kun olen kotona käymässä aion mennä tarkastamaan missä kunnossa huivit ovat ja josko ne voisi vielä pelastaa.
Jenni – Käy ihmeessä tutkimassa tilanne. Jos huivit eivät enää ole käyttökuntoisia niin ainahan niistä voi tehdä taulun seinälle tms. Nykyään käsittääkseni saa jo uv-säteilyltä suojaavia laseja arvokkaampien paperituotteiden kehyksiin, miksei siis myös vaikka silkkihuiville.
This is such a helpful tutorial for me. I bought a silk scarf on Etsy along with a few other items and the seller found it had a rip, she she gave it to me free. I would love to repair it but haven’t been sure how. Now I think I’ll get myself some silk thread and try this out. :)
Tasha – Good to hear that this is helpfull :) I have also seen antique scarfs that have been conservated by museum staff. If the rips were massive or fabric was worn out very thin they added silk organza on the other side, like I mentioned on the post. But ordinary supporting stitches should be enough for smaller rips. That larger rip on mine was about 2 inches long.
PS. I love your blog and hopefully you’re able to fix your scarf :D