En ole vuosiin käynyt käsityömessuilla, kun olen kokenut ettei sieltä löydy paljon mitään minulle. Välttelen turhan tavaran ostamista ja muodikkaan käsityötekniikat ovat harvoin sellaisia joita itse olen kiinnostunut kokeilemaan (tai osaan jo). Nyt kun bongasin mainoksia Porin käsityömessuista, päätin että no kaipa siellä voisi piipahtaa poikkeamassa kun ryysis pikkukaupungin messuilla on varmasti maltillisempi kuin Tampereen isossa hallissa. Houkuttelin myös kaverini mukaan, koska kaksin aina hauskempaa ja tiedän ettei tuo isäntä juurikaan innostu näistä reissuista.

Minulla oli ostoslista tapahtumaa varten ja se oli hyvin lyhyt: lämpökynä kultaukseen ja villalankaa värjäykseen. Lämpökynää en löytänyt, mutta villalankaa löysin ja voi pojat mutta millaiselta osastolta. Huomioni kiinnittivät Tilkkutytön osastolla erikoiset kehräykseen tarkoitetut kuidut, sellaiset kuin maito, jakki, silkki, kashmir, kameli jne. En ole ehtinyt hetkeen kehrätä mitään, mutta en voinut vastustaa ottaa testiin muutamaa erikoisempaa kuitua. Sain Tilkkutytöltä tietopläjäyksen näistä kuiduista. Maito ja kameli olivat ennestään hiukan tuttuja, mutta en tiennyt niidenkään tuotannosta näin kattavasti mitä Tilkkutyttö kertoili.

Jakki
Jakki elää Keski-Aasian vuoristoalueilla, sen suurimpia tuotantomaita ovat Mongolia, Kiina, Nepal, Intia (pohjoisimmat osat) ja Tiibet. Perinteisillä seuduillaan jakit elävät usein puolivapaina paimentolaisoloissa ja tuotanto on pienimuotoista. Niitä käytetään juhtina ja maataloustöissä, mutta Tilkkutytöllä ei ollut tiedossa, onko villantuotantoon erikoistuneita kasvattajia vai tuleeko karva siinä työkäytön ja maidontuotannon ohessa. Jakki vaihtaa karvansa keväällä, jolloin kuitu voidaan kerätä kampaamalla ja käsin poimien. Hieno alusvilla ja karkea päällyskarva erotellaan, lajitellaan ja puhdistetaan kehruuta varten.

Maito
Maitokuidun suurimpia tuottajamaita ovat Saksa, Kiina ja Italia. Menetelmä on patentoitu joskus 1930-luvulla, mutta on nykyisin käytössä oleva menetelmä on alkuperäistä ympäristöystävällisempi. Raaka-aineena on saatavuuden ja hinnankin takia pääasiassa lehmänmaito, nimenomaan elintarvikkeeksi kelpaamattomat erät, sekä tuotannon sivuvirrat, kuten juustonvalmistuksen ylijäämät. Lampaan- ja vuohenmaitoa voidaan myös käyttää, mutta se lienee vähäistä.
Maidosta erotetaan kaseiini saostamalla jonkin entsyymin tai hapon avulla. Kaseiini kuivataan jauheeksi, joka sitten liuotetaan massaksi. Massa puristetaan suuttimien läpi kuiduksi ja kovetetaan. Jossakin em. märkäkehruun vaiheessa voidaan kuituun tehdä hieman kiharaa joustavuuden lisäämiseksi.  Lopuksi kuitu pestään, kuivataan ja viimeistellään, esimerkiksi pätkimällä haluttuun pituuteen.

Kameli
Kamelinkarva on kaksikyttyräisen kamelin alusvillaa. Tavallisia tuotantomaita ovat Mongolia, Kiina, Iran, Afganistan. Kuten jakit, kamelitkin elävät ainakin osin paimentolaistyyppistä elämää, juhtina, maidon- ja kuiduntuottajina. Kamelikin pudottaa talvikarvansa keväällä, jolloin se kammataan tai kerätään talteen. Karkea päällyskarva erotellaan muuhun käyttöön, hieno alusvilla sopii kehräämiseen.
Baby-nimitys ei ole virallinen. Se voi viitata nuoren eläimen ensimmäisestä karvanvaihdosta saatavaan karvaan tai tarkoittaa laajemmin alle vuoden ikäisen kamelin karvaa. Olennaista on kuidun hienous, jonka tulisi baby-laadussa olla n. 16-19 mikronia. (=yksittäisen kuidun paksuus) Aikuisella kamelilla se on tyypillisesti n. 20-24 mikronia. Baby-nimitystä voidaan käyttää myös vuotta vanhemman eläimen kaikkein hienoimmasta alusvillasta, jos se on paksuudeltaan sopivaa.

En malta odottaa että pääsen näitä testaamaan kehräyksessä. tilkkutytöllä olisi ollut paljon muutakin mielenkiintoista, mutta tällä kertaa tyydyin nyt näihin. Jos harrastat kehräystä niin mitä kuituja sinä haluaisit kokeilla?

I haven’t been to a craft fair in years, since I’ve found that there isn’t much there for me. I try to avoid buying unnecessary things, and trendy craft techniques are rarely the kind I’m interested in trying (or already know how to do). Now that I spotted ads for the Pori Craft Fair, I decided I might as well pop in for a visit, since the crowd at a small-town fair is surely more manageable than at the big hall in Tampere. I also convinced my friend to come along, because it’s always more fun with two people, and I know my husband isn’t exactly thrilled about these kinds of trips.

I had a shopping list for the event, and it was very short: a heat pen for gilding and wool yarn for dyeing. I couldn’t find the heat pen, but I did find wool yarn—and boy, what a stall it was in. My attention was drawn to the special fibers intended for spinning at the Tilkkutyttö’s stall — fibers like milk, yak, silk, cashmere, camel and so on. I haven’t had time to spin anything in a while, but I couldn’t resist buying some of the more unusual fibers for testin. Tilkkutyttö gave me a lot of information about these fibers. I was already somewhat familiar with milk and camel hair, but I didn’t know as much about their production as Tilkkutyttö explained.

Yak
The yak lives in the mountain regions of Central Asia; the main countries where it is raised are Mongolia, China, Nepal, India (northern parts), and Tibet. In their traditional habitats, yaks are often kept in semi-free-range conditions by nomadic herders, and production is small-scale. They are used as draft animals and for agricultural work, but Tilkkutyttö didn’t know if there are breeders specializing in wool production or if the wool is obtained only alongside working and milk production. The yak sheds its coat in the spring, at which time the fiber can be collected by combing and hand-picking. The fine undercoat and coarse outer coat are separated, sorted, and cleaned for spinning.

Milk
The largest producers of milk fiber are Germany, China, and Italy. The method was patented sometime in the 1930s, but the method currently in use is more environmentally friendly than the original. Due to availability and cost, the raw material is primarily cow’s milk, specifically batches unfit for human consumption, as well as production byproducts, such as cheese-making residues. Sheep’s and goat’s milk can also be used, but this is likely minimal.
Casein is separated from the milk by coagulation using an enzyme or acid. The casein is then dried into a powder, which is then dissolved into a pulp. The pulp is extruded through nozzles into fibers and hardened. At some stage of the wet spinning process, the fiber may be slightly crimped to increase its elasticity. Finally, the fiber is washed, dried, and finished, for example by cutting it to the desired length.

Camel
Camel hair is the undercoat of the two-humped camel. Major producing countries include Mongolia, China, Iran, and Afghanistan. Like yaks, camels also lead at least a partially nomadic lifestyle, serving as pack animals and producers of milk and fiber. Camels shed their winter coat in the spring, at which time it is combed or collected. The coarse outer coat is set aside for other uses, while the fine undercoat is suitable for spinning.
The term “baby” is not official. It may refer to the hair obtained from a young animal’s first shedding or, more broadly, to the hair of a camel under one year of age. What matters is the fineness of the fiber, which should be approximately 16–19 microns in “baby” quality. (=the thickness of a single fiber) In adult camels, it is typically about 20–24 microns. The term “baby” can also be used for the finest undercoat of an animal over a year old, provided it is of suitable thickness.

I can’t wait to try these out while spinning. There were plenty of other interesting fiberss at the Tilkkutyttö stall, but this time I settled for these. If you spin, what kinds of fibers would you like to try?