Osana vintage-kapselivaatekaappiprojektia päätin tehdä ryhtiliikkeen tuolla korjausosastolla. Korjausosastolla tarkoitan sitä alati kasvavaa korjattavien vaatteiden pinoa, joka ompelutilaani nykyään hallitsee. Ompeluhuoneeni on nimittäin aivan käsittämättömässä kaaoksen tilassa ja siihen asiaan on tultava muutos. Niinpä päätin haastaa itseni korjaamaan vähintään yhden vaatteen joka viikko. Mitä luulette, pitääkö haaste jos postaan tuloksista blogiin? Toivon ainakin niin.

Korjauspinossa on ihan kaikenlaista reikäisistä villavaatteista liian pieneksi käyneisiin tai vuorin korjausta odottaviin tai tuunauksen valmistumista odottaviin. Saattaapa siellä olla keskeneräisiä muitakin ompelutöitä. Osa on ollut jonossa jo niin pitkään että aika on ajanut niistä ohi. Osa on ehtinyt odottaa vain viikon tai pari. Ajatelkaas, jos saisin korjattua edes sen yhden vaatteen per viikko, niin ensi vuonna tähän aikaan mulla olisi 52 ehjää korjattua vaatetta. Toki ne eivät kaikki olisi minulle, sillä pinossa on myös isännän vaatteita. Ja sellaisesta myös aloitin tämän haasteeni. Korjasin nimittäin isännän revenneet farkut ja neulepuseron.

Farkkuja olen korjannut paljon, etenkin vielä silloin kun itse käytin farkkuja. Niitä tuli paikattua niin paljon että isäni alkoi jo vitsailla että niissä on enemmän paikkoja kuin ehjää, eikä se kyllä kovin kaukana ollut totuudesta. Farkkujen paikkauksessa korvasin siksakin suoralla tikillä jo parikymmentä vuotta sitten. Se maastoutui kuluneeseen farkkupintaan erinomaisesti, etenkin jos käyttää ompelulankana siniharmaata. Neulepuserosta paikkasin muutaman pienemmän reiän ja ompelin ohueksi hiutuneisiin kyynärpäihin paikat sashiko boro-tekniikalla. Yleensä sashiko-pistot ommellaan viivottimen tarkkaan säntilliseen kuvioon, mutta itse pidän myös tällaisesta epäsäännöllisemmästä, käsivaralta ommellusta kuviosta. Pidän erityisesti liukuvärjätyn helmilangan luomasta efektistä pistoissa.

Tässä kuussa täytyisi korjata vielä ainakin kaksi vaatetta. Katsotaan kesäkuussa miten kävi ja sainko mitään muuta paikattua. Vai haukkasinko liian ison palan ja homma levähti käsiin heti alussa.

As part of a vintage capsule wardrobe project, I decided to do push myself a bit on the mending department. By the mending department, I mean the ever-growing pile of mending clothes that currently piles up in my sewing space. M sewing room is in a state of unimaginable chaos and that needs to change. So I decided to challenge myself to mend at least one garment every week. What do you think, will the challenge hold if I post the results on the blog? I hope so.

The mending pile has everything from wool clothes with holes to garments that are too small or waiting for a lining to be repaired or a revamp to be completed. There may be other unfinished sewing work in there too. Some have been in the queue for so long that time has passed them by. Some have only waited a week or two. Just think, if I could get even one garment mended per week, by this time next year I would have 52 garments repaired. Of course, they wouldn’t all be for me, because there are also some of hubby’s clothes in the pile. And that’s also where I started this challenge. I repaired hubby’s torn jeans and sweater.

I’ve mended a lot of jeans, especially back when I was still wearing them myself. So much of them were mended that my dad started joking that they had more patches in them than good fabric, which wasn’t far from the truth. I swapped the zigzag with straight stitches about twenty years ago. It camouflages itself into worn denim surface perfectly, especially if you use a blue-grey thread for the stitching. I patched a few smaller holes in the sweater and mended the wornout elbows with sashiko boro style. Usually sashiko stitches are sewn in the very precise straight lines, but I personally like this kind of more irregular, free-hand pattern too. I particularly like the ombre effect on the thread in the stitches.

So this month I still have atleast two garments to mend. Let’s see in June how did I do and did I manage to mend anything else. Or did I take too large of a bite and failed miserably before it properly even started.