Rakastan marjoja ja hedelmiä. Omenatuoremehu, tyrnimehu, mustaherukkamehu, kuivatut omenasiivut ja aamupalapuuron päälle ripotellut tuoreet marjat ovat lähes parasta mitä tiedän. Olenkin mehujen, marjojen ja hedelmien suurkuluttaja. Valitettavasti edellinen asukas on hävittänyt talomme puutarhasta marja- ja hedelmäpensaat. Toukokuun #suuntanaomavaraisuus aiheena on hedelmä- ja marjatarha osana omavaraisuutta. Bloggaajia luotsaavat Sari (Tsajut-blogi) ja Heikki (Korkeala-blogi). Linkit muiden postauksiin löytyvät heti tästä alta, pitkän pitkä postaus jatkuu linkkien jälkeen.

Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/05/marjoja-ja-hedelmia-hyotytarhasta.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/05/pihan-siistimista.html

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-5/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/puutarhan-parhaat-omavaraisemman-el%C3%A4m%C3%A4n-kulmakivi

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/05/04/touko-25-marjat-hedelmat/

Oikeastaan ei pidä ihan täysin paikkaansa, etteikö meillä olisi yhtään hedelmäpuita ja marjapensaita. Omenapuut täältä on kaadettu ja on vaikea uskoa että isossa maalaistalossa ei olisi ollut kuin pari marjapensasta. Mutta talon nurkalla on kuitenkin melko nuori, huonosti hoidettu kelta-kriikunapuu ja sen vieressä toinen vielä pienempi, vähän runneltu punainen kriikunapuu. Ne tuottivat viime syksynä jo melko mukavasti satoa. Kriikunat ovat parhaimmillaan tuoreena, sellaisenaan syötynä, mutta niistä saa myös herkullisia rommiluumuja ja toki muitakin säilykkeitä. Onhan meillä tosiaan myös kirsikkapuita, peräti 15 kappaletta. Ne ovat edellisen asukkaan kaadattaman koristekirsikan (?) juurivesoja ja suuri osa niistä on niin pieniä etteivät edes kuki vielä. Tuottavat hedelmää minimaalisesti kukkamäärään nähden ja kirsikat ovat pieniä ja pahan makuisia. Niistä aion hankkiutua eroon tänä keväänä, sillä ne kasvavat kaiken lisäksi liian liki talon seinää.

Muuttaessamme Havumäkeen, toimme mukanamme kaksi marjapensasta: mustaherukan ja karviaisen, jotka molemmat saimme kavereilta edellisen asuntomme pihaa varten. Luulimme nimittäin, että talon pihassa ei ollut lainkaan marjapensaita. Tarkempi tutkiskelu on kuitenkin osoittanut että kyllä täällä marjapensaita on. Nimittäin alkuperäisten marjapensaiden jälkeläisiä. Ne ovat luultavasti lintujen kylvämiä, sillä kasvavat omituisissa paikoissa: orapihlaja-aidan tyvessä, talon kivijalan juuressa, liiterin kulmalla, ison kiven juurella. No totta puhuakseni on täällä ihan oikeita istutettujakin marjapensaita. Talon pohjoisen puoleisella sivulla on ainakin ollut kolme mustaherukkapensasta. Kaksi niistä oli leikattu maata myöden alas ja vain toinen alasleikatuista oli enää hengissä. Tosin siinäkin oli vain pientä elonmerkkiä. Kolmas elää ja voi melko hyvin, mutta varjossa pohjoisen puolella taloa se ei tuota satoa kovin hyvin. Talon ja tien väliin jäävällä pienellä kaistaleella, kirsikkapuiden varjossa ja liian lähellä talon seinää kasvaa yksi punaviinimarjapensas. Kirvat syövät sen lehdet joka vuosi ja rastaat syövät kaikki marjat puoliraakoina. Paikkakaan ei ole sille paras mahdollinen ja muutenkin pidän itse enemmän mustaherukoista. En ole vielä päättänyt mikä sen kohtalo on, toki tarvitsevathan linnutkin ruokaa.

Pidän kovasti siitä ajatuksesta että pärjäämme itse tehdyillä mehuilla lähes koko vuoden. Se vähentää kaupasta rahdattavan tavaran määrää ja pienentää ruokalaskua. Viimeinen mehupullo on jo menossa, mutta pakastimessa on vielä tyrniä, josta aion tehdä vielä tyrnimehua, sillä raparperimehukausi ei ole vielä avattu. Hassua sinänsä, että lehdet ovat mainostaneet jo raparperisima-reseptejä vapuksi pari viikkoa sitten. No kai sitä voi pakastetuista paloistakin tehdä. Ovathan kaupankin mehut toki hyviä, etenkin tuoremehut. Niistä kuitenkin tulee valtavasti pakkausjätettä, sillä juon tosiaan paljon mehua. Litran tuoremehupurkki voi tyhjentyä 1-2 päivässä. En ole rahamäärissä laskenut, mutta uskoisin myös säästäväni melko mukavasti rahaa kun teen mehut itse ja uusiokäytän samat lasipullot joka vuosi. Paitsi omenatuoremehun. Sen olen puristuttanut paikallisella mehuasemalla. Pastöroituna sille tulee hintaa noin 2,90€ litra, mutta äitini omenapuista saatava omenatuoremehu hakee vertaistaan. Vahvasti kanelilta maistuva, kaneliomenista puristettu mehu on sellaista luksusherkkua, jota ei kaupasta saa, että maksan mieluusti siitä vähän ekstraa. Olen kyllä harkinnut oman mehupuristimen ja murskaimen hankintaa, mutta koko laitteisto pastörointilaitteineen tulee melko kalliiksi. Laskin nopeasti että jos joisin omenamehua kaksi litraa viikossa laitteet maksaisivat itsensä takaisin kuitenkin noin kahdessa vuodessa, mikäli ostaisin halvimmat mahdolliset saatavissa olevat laitteet. Toki omenamehun säilytystä varten pitäisi lisäksi ostaa vakuumeja hanapusseja. jotka maksavat noin euron kappale.

EDIT- julkaisun jälkeen päätin lisätä vielä tähän pienen kappaleen sillä unohdin tyystin että kasvaahan meillä tosiaan pienet aronia-pensaat. Nekin, kuten kaikki muukin tällä tontilla, ovat edellisen asukkaan alas leikkaamia, joten ovat vielä melko vaatimattomia. Kasvupaikkakin on vähän huono ja varjoinen. Viime vuonna niistä olisi tullut ensimmäinen kunnollinen sato, mutta en jaksanut sitä kerätä, sillä en oikein osaa tehdä sille mitään. Marjana se on makuuni liian kuivan karvas eikä äitini tekemä aronia-mehu ja -hillokaan olleet mitään hääppöisiä maultaan. Joten pitänee vielä tutkia paremmin miten ne saisi hyötykäyttöön. Mutta saivatpa linnut ainakin syyssapuskaa. Olen myös haaveillut syötäviä hedelmiä tuottavasta laikkuköynnöksestä, mutta sekin on vielä suunnitteluasteella.

Suunnitelmat: monesti olen jo sen maininnut, haaveilen kauttaaltaan hehkuvan punaisesta Baya Marisa-omenasta, päärynäpuusta, kirsikkapuusta ja muutamasta mustaherukkapensaasta. Minulla on jo omena- ja päärynäpuille paikka katsottuna, mutta se vaatii jonkin verran raivausta, sillä nyt siinä kasvaa koivuja ja vaahteroita sekä villiintynyttä orapihlajaa. Voi siis olla että hedelmäpuita joudun vielä muutaman vuoden odottelemaan. Marjapensaiden osalta minulla kuitenkin on homma jo työn alla. Parisen vuotta sitten nimittäin laitoin pohjoispuolen vanhasta mustaherukasta pari taivukasta maahan juurtumaan. Se ei ollut erityisen monimutkaista, sillä vanhat mustaherukkalajikkeet ovat luontaisesti hyvin lamoavia. Oksat kulkivat maata myöden jo ihan omin avuin. Minä vain lisäsin päälle vähän multaa ja kivet pitämään oksia paikoillaan. Viinimarjapensaat ovat siitä kiitollisia kasvatettavia, että niiden lisäys taivukkaista on ainakin teoriassa helppoa. Lisäksi ostin paikalliselta rouvalta kaksi hyvän kokoista mustaherukan astiatainta viime syksynä. Talvetin ne kyljellään lavakauluksessa ja niissä on jo lehdet tuloillaan. Pian pitää etsiä niille ja taivukkaille lopullinen istutuspaikka. Pitäisi kuitenkin vähän skarpata ja muistaa myös lannoittaa pensaita, jotta ne tuottaisivat paremmin. Syksyisin ja kevättalvella levitän pihaan puutuhkaa, jota meillä talvella kertyy enemmän kuin tarpeeksi. Marjapensaiden kattamiseen olen käyttänyt kutterinpurua, ruohosilppua ja lampaanvillaa jota olen saanut ilmaiseksi remontista, ruohonleikkuusta ja naapurista. Silti tarvittaisiin vielä lisäksi lannoitetta. Bokashistahan meillä tulee lannoitteeksi soveltuvaa nestettä, pitäisi vaan muistaa ja jaksaa toimittaa se keittiöstä tuonne puutarhan puolelle.

Oma hedelmätarha on minulle paitsi tärkeä mehujen ja helppojen välipalojen ja pikkuherkkujen lähde, myös unelmien täyttymys ja henkinen voimavara. Onko mitään ihanampaa kuin istua kukkivien omenapuiden alla kahvilla, lukemassa tai ihan vain haaveilemassa? Siitä vielä himpun verran ihanampaa on juoda oman omenapuun tuottamaa mehua ja herkutella omista kirsikoista tehdyllä kirsikkahillolla. Omat, yksityiset luomuhedelmätarhat lisäävät osaltaan myös koko yhteisön ja maan omavaraisuutta, antavat hyönteisille ravintoa, lisäävät rakennetun kultuuriympäristön monimuotoisuutta ja toimivat melko pienellä vaivalla lähes ehtymättömänä lahjavarastona kun naapurille pitää keksiä synttärilahjaa tai ystävälle joululahja.

I love berries and fruit. Apple juice, buckthorn juice, blackcurrant juice, dried apple slices and fresh berries sprinkled over breakfast porridge are about the best I know. I’m a big consumer of juices, berries and fruit. Unfortunately, the previous tenant has cut down almost all the berry bushes and fruit trees in the garden of our house. May’s #selfsufficiency theme is fruit and berry garden as part of self-sufficiency. The bloggers are chaperoned, as usual, by Sari (Tsajut blog) and Heikki (Korkeala blog). Links to the other posts can be found right below, my long post continues after the links.

Finnish grow zone 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/05/marjoja-ja-hedelmia-hyotytarhasta.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/05/pihan-siistimista.html

Finnish grow zone 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-5/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/puutarhan-parhaat-omavaraisemman-el%C3%A4m%C3%A4n-kulmakivi

Finnish grow zone 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/05/04/touko-25-marjat-hedelmat/

Actually, it’s not entirely true that we don’t have any fruit trees and berry bushes. The apple trees here have been cut down and it’s hard to believe that a big farmhouse wouldn’t have had more than a few berry bushes. However, there is a rather young, poorly cared for yellow damson tree on the corner of the house and another even smaller, somewhat battered red damson next to it. They already produced a fairly nice crop last Autumn. They are at their best fresh, eaten as they are, but they also make delicious rum plums and, of course, other preserves. We also have cherry trees, all 15 of them. They are the root sprouts of a decorative cherry plant (?) cut down by a previous tenant and many of them are so small they don’t even blossom yet. They produce very little fruit for the number of flowers and the cherries are very small and bad-tasting. I am going to get rid of them this spring as they are growing too close to the wall of the house.

When we moved to Pinehill, we brought two berry bushes with us: a blackcurrant and a gooseberry, both of which we got from friends for the garden of our previous apartment. We thought there were no berry bushes in the yard of the house at all. However, further investigation has shown that there are berry bushes. The descendants of the original berry bushes, that is. They were probably sown by birds, because they grow in strange places: at the bottom of the hawthorn hedge row, by the stone base of the house, at the corner of the wood shed, by a large stone. Well, to be honest, there are some real planted berry bushes too. There were at least three blackcurrant bushes on the north side of the house. Two of them had been cut down to the ground and only one of the cut ones was still alive. And that was alive just barely and showed only a small sign of life. The third is alive and doing quite well, but in the shade on the north side of the house it is not giving very good harvest. There is also one red wine berry bush on a small strip of land between the house and the road, in the shade of the cherry trees and too close to the wall of the house. The aphids eat its leaves every year and the thrushes eat all the berries raw. It’s not the best place for it either and I prefer blackcurrants myself anyway. I haven’t decided what to do with it yet, but of course the birds need food too.

I really like the idea that we can make do with homemade juices for most of the year. The last bottle of juice is almost gone. There’s still some sea buckthorn in the freezer, which I’m going to make more sea buckthorn juice from, as rhubarb juice season hasn’t opened yet. Funny enough, the magazines have already been advertising rhubarb mead recipes for the Mayday a couple of weeks ago. Well, I guess you can make it from frozen chunks too. Shop-bought juices are good too, especially fresh ones. However, they do produce a lot of packaging waste, as I do drink a lot of juice. A litre carton of fresh juice can be empty in 1-2 days. I haven’t done the maths, but I think I also save quite a bit of money by making my own juice and reusing the same glass bottles every year. Except for the apple juice. I have that pressed at a local juice station. It costs about €2.90 a litre when pasteurised, but the apple juice from my mother’s apple trees is something else. With a strong cinnamon flavour, pressed from cinnamon apples, it’s the kind of luxury juice you can’t get in the shops. I’m happy to pay a little extra for it. I have considered buying my own juicer and crusher, but the whole set-up, including the pasteuriser, is quite expensive. I quickly calculated that if I drank two litres of apple juice a week the equipment would pay for itself in about two years though, if I bought the cheapest equipment available. Of course, to store the apple juice, you would also have to buy vacuum tap bags.

EDIT- after the publishing the post I decided to add a small paragraph here because I completely forgot that we do have small aronia bushes growing. Like everything else on this garden, they were cut down by the previous tenant, so they are still quite small. The growing area is a bit poor and somewhat shady. Last year they produced their first decent crop, but I didn’t have the energy to harvest them and I don’t really know what to do with them. As a berry, it’s too dry and bitter for my taste, and the chokeberry juice and jam my mother used to make were nothing to write home about. So I’ll have to do more research on how to make use of them. But at least the birds got some autumnal food. I’ve also been dreaming of an edible fruit producing actinidia vines but that’s still in the planning stages.

Plans: I have said it many times, I am dreaming of a vibrantly red Baya Marisa apple tree, a pear tree, a cherry tree and a few blackcurrant bushes. I already have a place for the apple and pear trees in mind, but it will require some clearing as it is now overgrown with birch and maple trees and hawthorn. So I may have to wait a few more years for fruit trees. But for the berry bushes, I already have work in progress. Two years ago I put a couple of blackcurrant branches from an old blackcurrant bush, on the northern side of the house, into the ground to take root. It wasn’t particularly complicated, as the old blackcurrant varieties naturally bend towards the ground anyway. I just added some soil and stones to keep the branches in place. What makes currant bushes so rewarding to grow is that they are easy to propagate from the branches, at least in theory. I also bought two good-sized blackcurrants from a local lady last fall. I wintered them on their sides in a grow box and they already have leaves. Soon I’ll have to find a final planting place for them and the other branches. However, I should pull myself together a bit and also remember to fertilize the bushes so that they produce better. In Autumn and early Spring I spread wood ash in the garden, which we get more than enough over the Winter. On the base of the berry bushes I have used woodchip, grass and sheep’s wool, which I got free of charge from our house renovation, mowing the lawn and from our neighbour. In addition to those, fertilizer is needed. We have bokashi, which gives liquid that can be used as fertilizer, however I just have to remember to take it from the kitchen to the garden.

My own fruit garden is very important to me, not just for getting delicious juices, snacks and delicacies, but it’s also the fulfillment of my dreams and important to my mental health. Is there anything better than sit under the blooming apple tree, reading, drinking coffee or just dreaming? And even more wonderful is to be drinking your own apple juice or have that delicious cherry jam you made yourself. Our own private fruit gardens are improving the self-sufficiency of our community and whole country, give insects more food, add to the diversity of build cultural environment and work with very little effort as almost bottomless source of gifts when you have to figure out what to give to your neighbour a birthday gift or Christmas gift to your best friend.