Pääsiäispuhteiksi ajattelin kirjoitella vähän erilaisesta aiheesta. Melko tarkkaan kaksi vuotta sitten kerroin ohimennen blogissa vesistönsuojelu-projektista joka jäi minun ja veljeni hoidettavaksi äitimme poismenon jälkeen. Tai no, meille maanomistajille jäi oikeastaan vain asioista päättäminen, sekä muutamat käytännön toimet kosteikolla rakennusvaiheessa, sillä Aito Suvi-projekti hoiti kaiken rahoituksen hakemisesta ja suunnittelusta urakoitsijan valintaan. Kosteikkoa päästiin rakentamaan viime syksynä ja nyt se on valmis. Tänä keväänä kosteikolla suoritetaan mittauksia, jotka kertonevat veden laadusta ja korkeudesta.

Hankkeeseen rahoitusta ovat myöntäneet Leader-rahoitus ja ELY. Luopioisten säästöpankkisäätiöltä ja Metsä Groupilta saadut avustukset sekä WWF:n Panda-palkinto ovat olleet myös merkittävin osuuksin mukana rahoituksessa. Näiden ansiosta meille maanomistajille ei jäänyt lainkaan maksettavaa, joka tietysti on hyvä asia, sillä kosteikon rakentaminen ei ole halpaa puuhaa.

Kotitilamme pellot ovat olleet vuokrattuna paikalliselle viljelijälle jo vuosia, mutta kosteikon rakentaminen on sekä meidän, viljelijän, että luonnon etu. Se vähentää merkittävästi pelloilta järveen kulkeutuvia ravinteita ja maa-ainesta, vähentää peltojen tulvimista ja edistää sekä kasvien että eläinten monimuotoisuutta alueella. Kosteikoiksi muutetut peltoalat eivät ole olleet viljeltävissä vuosikausiin. Keväisin vesi on noussut pellolle ja pitänyt sen jatkuvasti melko pehmeänä ja kosteana, joten viljekykasvit siinä eivät oikein menesty. Moderneilla maatalouskoneilla pellolle meneminen on ollut välillä melko hasardia hommaa ja viljelijä onkin tainnut juuttua peltoon koneineen kerran tai pari.

Aika näyttää millaiseksi kosteikko ulkonäöllisesti muodostuu, sillä siellä ei talven jäljiltä vielä oikein kasva mitään, mutta tulevaisuudessa siitä toivottavasti muodostuu rehevä, monia kasveja, lintulajeja ja hyönteisiä kuhiseva keidas. Tämän viikonlopun sateet ovat toivottavasti nopeuttaneet kosteikolle kylvettyjen kasvien nousemista maasta. Kosteikosta nostettu maa-aines puolestaan on levitetty viereisille pelloille, nostamaan maanpintaa ylöspäin ja siten osaltaan vähentämään peltojen märkyyttä. Kosteikkoja rakennettiin tässä tapauksessa kaksi. Tämä kuvissa näkyvä tienvarren isompi kosteikko, sekä valtaojan yläjuoksulle pienempi kosteikko, jolle en nyt tällä kertaa jaksanut rämpiä peltojen läpi.

Aito Suvi ry teettää vesistöjenkunnostushankkeita Pälkäneellä, mutta ympäri Suomen löytyy useita muita vastaavia hankkeita. Hankesuunnitelmat tehdään maanomistajan aloitteesta, joten maanomistajat ovat avainasemassa vesiensuojelussa. Mikäli vesistöjen kunnostus kiinnostaa, suosittelen tutustumaan aiheeseen Aito Suvi ry:n verkkosivuilla. Sieltä löytyy tarkempaa tietoa vesistöjen kunnostuksesta ja voit tutkia kaikki Pälkäneen kunnostuskohteet. Meidän kosteikko-suunnitelmaan voit tutustua täällä ja meidän kosteikon viimeistelystä löytyy artikkeli täältä. Lisäksi suosittelen lukaisemaan jutun vesistöhankkeiden tutustumiskierroksesta, jossa on hieno ilma-kuva kosteikostamme.

We have long weekend here in Finland due to Easter holidays, so I thought to write about not-so-usual theme. Pretty much exactly two years ago I shortly mentioned about a water conservation project that was left to me and my brother after our mother passed away. Well, we landowners were really only left with the decision making, and some small hands-on work on the wetland during the construction phase. Aito Suvi project took care of everything from applying for funding and design to choosing a contractor. Construction of the wetland started last autumn and is now complete. This spring some tests will be taken at the wetland to determine the quality and level of the water.

The project has been funded by Leader Suomi and ELY. Grants from the Luopioinen Savings Bank Foundation, Metsä Group and The WWF Panda Award have also made a significant contribution to the funding. Thanks to these, we landowners didn’t have to pay anything, which is of course a good thing, as building a wetland is not cheap.

The fields on our farm have been leased to a local farmer for years, but it is beneficial to all, us, the farmer, and nature that the wetland was built. It significantly reduces nutrients and soil run-off from the fields into the lake, reduces flooding on the fields and promotes both plant and animal diversity in the area. The area has not been possible to cultivate for many years. In spring, water rises and keeps the field fairly soft and wet, so crops do not thrive in it. Going into the field with modern agricultural machinery has sometimes been a rather hazardous job and the farmer has been stuck in the field with his machinery once or twice.

Time will tell what the wetland will look like, as nothing is growing there yet after the winter, but hopefully in the future it will become a lush oasis full with plants, birds and insects. The soil from the wetland has been spread over the fields to raise the ground level and thus help to reduce the wetness of the fields. In this case two wetlands were built. The larger roadside wetland, which you can see on the photos, and another smaller one, upstream of the trench. This time I could not be bothered to walk up there through the fields.

Aito Suvi Association commissions waters restoration projects in Pälkäne, but there are many other similar projects around Finland. Projects are initiated by the landowner, so landowners are key to water protection. If you are interested in waters restoration, I recommend that you visit the website of Aito Suvi ry (unfortunately only in Finnish). There you will find more detailed information on waters restoration and you can explore all the restoration sites in Pälkäne. Our wetland plan can be found here and an article about finishing our wetland can be found here. I also recommend to read the article about the tour of our wetland projects, which has a great aerial view of our wetland.