Nypläys on yksi kiehtovimpia käsityötekniikoita joita tiedän. Taitavat nyplääjät ovat niin nopeita, että silmä tuskin erottaa nypylöiden liikettä käsissä kun ne vaihtavat salaman nopeasti paikkaa ja pitsiä muodostuu neulojen väliin. Itse olen hidas nyplääjä, vähän sellainen nautiskelija. Nypylöiden hipelöinti on melko meditatiivista, sellaista mihin pitää keskittyä ettei tule virheitä. Olen jonkin verran nyplännyt tv:tä katsellessa, mutta kyllä siinä syntyy enemmän virheitä kuin kunnollista pitsiä. Parasta onkin käydä kerran viikossa nypläämässä kansalaisopiston kurssilla. Se on vähän sellaista omaa aikaa, jossa käyn oikeastaan enemmän rentoutumassa kuin saamassa aikaiseksi mitään.

Aloin nyplätä Mäntsälän kansallispuvun pitsiä syksyllä 2019. Se valmistui keväällä 2024. Tosin siinä välissä oli korona-tauko, jolloin en oikeastaan nyplännyt ollenkaan. Lisäksi pidin oma-aloitteisen tauon Mäntsälän pitsistä tekemällä välityönä kaitaliinaa. Vaikka kansallispuvun päähineeseen tuli pitsiä ainoastaan 90 cm niin pakko sanoa että oli se aikamoinen rutistus kaiken kaikkiaan. Loppuvaiheessa aloin jo työlästyä koko hommaan, mutta sitkeästi rutistin sen loppuun. Leveämmän pitsin vastapainoksi halusin ottaa seuraavaksi työksi kapeaa koristepitsiä. Tavoilleni uskollisena en kuitenkaan tässäkään mennyt siitä mistä aita on matalin. Langaksi valitsin hopealangan joka on älyttömän liukasta ja niinpä eniten aikaa kuluukin valuvien nypylöiden takaisinpuolaamiseen. Haaveilen nyplääväni hopeapitsiä niin paljon että siitä riittää jonkin historiallisen puvun koristeeksi. Eli vähintään 10 metriä. Saapa nähdä miten käy, loppuuko innostus ennenkuin viisi metriä on täynnä. Vaikka pitsi on näin kapea ja simppeli, niin tässäkin opin taas uusia asioita eli nirkon nypläämisen sekä jamikan.

Ei tuo joululiinaksi aikomani kaitaliinakaan ole vielä valmis, mutta jos täksi jouluksi saisi sen viimeisteltyä. Normaalista tyylistäni poiketen halusin tehdä mahdollisimman paksusta ja epätasaisesta pellavalangasta melko rustiikkisen pitsiliinan. Hankin tämän toisen nypläystyynyn siksi että voisin tehdä vuorotellen kahta erilaista työtä, jos kyllästys iskee toiseen. Ja äidin jäämistöistä löytyi vielä yksi tyyny, joten voisin vaihdella kolmen eri työn välillä. Ehkä se vaihdon mahdollisuus tulee tarpeeseen siinä vaiheessa kun kyllästyn tuohon hopeapitsiin.

Bobbin lace is one of the most fascinating handcrafting technique I know. Skilled makers can do it so fast that you can barely see bobbins on their hands. Bobbins swap places really fast. I am slow maker of bobbin lace. The kind of holiday lacemaker. Fiddling the bobbins on your hands is kind of meditative thing, the kind of job you really have to concentrate on. I have done some lace while watching telly, but that usually results more mistakes than proper lace. So I’d rather go to lace course once a week than do it at home, but to be honest it’s more to relax than actually achieve anything.

I started making Mäntsälä region lace in the Autumn 2019. I finished it in spring 2024. Allthough there was also covid-break, when I didn’t really do any bobbin lace at all. I also took some time off, to make linen table cloth. Even though the national costume of Mäntsälä only has 90 cm of lace, boy oh boy, did that take some doing. At the end I was starting to get quite fed up with it, but I didn’t give up. So now I am doing quite the opposite, very narrow trimming lace. However, being true to my habbits, I didn’t chose the easiest path this time either. My yarn is silver yarn, which is actually rather slippy on the bobbins. So most of my time is wasted on re-spooling the yarn onto the bobbins. I am dreaming of making enough lace for historical costume. atleast 10 meters, hopefully more than that. But we will see how it goes. Do you loos the interest after 5 meters? Even though the lace is very simple, it has already given me new things to learn, like how to make knotted picot and reverse half stitch.

The table runner I was planning for Christmas past is not ready yet, but perhaps I manage to finish it for this Christmas. Against my usual style, I wanted it to be as thick and uneven yarn as possible. I like the rough look of it. I bought this second bobbin pillow so that I could do two different laces at the same time. So when ever I get bored of one, I can swap for another. And I found third pillow from mums handcrafting stuff, so now I can have three works at the same time. Perhaps the option for swapping to different lace comes in handy when I get fed up with the silver lace.