Itsenäisyyspäivän kunniaksi tänään vähän kansallispuku-juttuja. Taisin mainita jo aiemmassa Mäntsälä-postauksessa että olen tänä syksynä aloittanut pitsinnypläys-kurssin. Kurssi on nyt joulutauolla. Tavoitteeni on saada valmiiksi ennen kevättä molemmat Mäntsälän kansallispukuun kuuluvat päähinepitsit. Saattaa olla että se on hiukan turhan kunnianhimoinen tavoite, sillä kapeasta pitsistä on valmiina vasta kolmannes, mutta yritys hyvä.

Tämä kapea pitsi josta aloitin, on ehkä näistä lopulta se hiukan työläämpi. Siinä on monta sellaista kohtaa, jotka vaativat tarkkaa keskittymistä, jotta ei tee väärin. Leveämmässä pitsissä on yksinkertaista verkkopohjaa enemmän ja monimutkaisia kuvioita vähemmän.

Vaikka nypläys on omaan makuuni aivan hirveän hidasta hommaa (olen luonteeltani sellainen, että pitää saada äkkiä valmista), olen aivan myyty tämän tekniikan edessä. Nypylöiden heittely on melko rentouttavaa puuhaa ja se vaatii aivan eri tavalla keskittymistä kuin muut kokeilemani käsityötekniikat. Silloin kun malli on yksinkertainen on ihan helppo katsoa samalla tv:tä, mutta kinkkisemmän kohdan tullessa eteen, on parempi pitää tauko ja keskittyä nypläämiseen ihan ajan kanssa. Nypläys kehittää siis kärsivällisyyttä. Itse oman pitsin nyplääminen auttaa myös arvostamaan tämän taidon mestareita aivan uudella tavalla. Se ei ole kiireisen hommaa, joskin kun oikein innostuu niin tekisi jokaisena vapaana hetkenä mieli ihan vaikka vain minuutiksikin istua nypläyksen ääreen tekemään muutamat lyönnit.

Kesällä eräällä lomareisullamme osuimme kierrätyskeskukseen josta löysin hauskan sivupöydän. Se on kaksikerroksinen malli, jonka molemmat pöytätasot taittuvat pystyyn jotta se menee pienempään tilaan ja voidaan nostaa sivuun. Nypläystyynyni sopii sen alemmalle puolipyöreälle tasolle juuri kuin nakutettu. Pöydästä ei nyt tähän hätään tullut kuvaa, mutta tämä kätevä taso palvelee nyt nypläyskeskuksena. Isäntä viritteli siihen vielä pienen spottivalon jonka avulla näkee tarkasti nyplätä kaikki kinkkisemmätkin kohdat.

To celebrate Finnish independence day, let’s have some national costume stuff. I think I mentioned earlier in my post about my new Mäntsälä region costume, that I have started bobbin lace course this Autumn. Course is now on Christmas leave. My goal is to finish both Mäntsälä costume hat laces before Summer. It might be a bit too ambitious goal, because I only have about one third finished of the narrow lace, but I will try atleast.

Now when thinking about it, I think this narrow lace is actually more tricky to make. It has many bits which require quite a lot of concentration. Wider lace has more basic weaves and less tricky patterns.

Even though I think bobbin lace is really slow to me (my nature is to get everything done fast), I am pretty sold for it. Throwing the bobbins around is quite relaxing and it requires totally different level of concentration than any of my other handcrafting hobbies. When the pattern is simple, I can do it while watching tv, but when there is more difficult bits, I have to take a break and really think about it properly. So bobbin lace is also developing my patience. Trying it also makes you value the masters more. It is not a job for hasty person, even though when I get excited about it, I would love to sit there every free minute, doing couple of rows.

Last Summer on one of our holiday trips we ended up in recycling center and found small side table. It is sort of double decker model, with both table surfaces folding, for easier storing. My bobbin pillow fits the lower half circle table top perfectly. I didn’t realize to take photo of it for this post, but it is now serving as my bobbin lace center. Hubby also installed small spotlight for me on it, so that I can see every little detail on my lace.