Olen venyttänyt tämän postauksen julkaisua toukokuusta asti. En halunnut julkaista makkarirempan lopputulosta ennenkuin se olisi ihan viimeistä piirtoa myöden valmis. Mutta totuus on että pienet yksityiskohdat eivät taitane valmistua ennen joulua. Enkä edes tiedä, että minkä vuoden joulusta puhutaan. Käykö teille muille niin? Remontti tai muu projekti on pääpiirteittäin valmis, mutta sitten se viime silaus ei tahdo ottaa valmistuakseen sitten millään.
En tiedä milloin nämä viimesilaukset tulevat valmistumaan, joten ajattelin että no eipä siinä mitään, julkaistaan se mitä julkaistavissa on. Onhan se kuitenkin jo ihan käytettävissä oleva makuuhuone. Ja ajatelkaas, me on tehty tämä isännän kanssa kaksin! Ainoa mihin saimme ulkopuolista apua olivat tietysti nuo sähköt, kun niitä ei täällä Suomessa isännän harmiksi saa asentaa muut kuin pätevöityneet sähköasentajat. Saimme myös konsultaatioapua rakenteiden sisäisen lahovaurion korjaamiseen, mutta itse fyysinen työ on isännän omin käsin toimittamaa. Minä vastasin lähinnä suunnittelusta, tapetoinnista ja sisustuksesta.
Makuuhuoneesta on siis purettu epäkäytännöllinen, pimeä ja hankalan mallinen komero ja sen tilalle on tehty pieni syvennys ja pikkukomero henkarivaatteille. Lisäksi komeron rakenteiden takaa löytynyt lahovaurio on korjattu. Lahovaurion kohdalla lämpötila laski talvella miinukselle. Seinän sisällä oli linnunpesä. Aiemmat päivitykset keskeneräisestä makkarista voi käydä lukaisemassa täältä ja täältä. Lopputulos on juuri sellainen kuin ajattelinkin, viihtyisä ja kodikas. Kuten kuvista selkeästi käy ilmi, komerosta puuttuu vielä ovi ja puun väriset osat odottavat pintakäsittelyä. Helmiponttipaneli on maalattu pohjamaalilla, mutta väri saattaa vielä muuttua myöhemmin kun muut puuosat on pintakäsitelty. Komeron ovi tehdään sormipaneelista jonka ostimme erään paikallisen perheen remppajäämistönä.
Huoneesta puuttuu vielä vaatekaappi, joka odottaa uusia jalkoja ja hyllylevyjä, sekä kattolamppu joka vaatii kunnostusta. Molemmat odottavat toimenpiteitä kuistilla, jonne projektit menevät kuolemaan. Minulla on myös keskeneräisenä lankarullahylly, joka tulee peilin kulmaukseen. Makuuhuoneen keskimmäinen ovi johtaa kylmään yläaulaan, joten etsinnässä on villainen tai samettinen oviverho joka vähentäisi talvella vedontunnetta huoneessa. Huoneesta ovelle katsoen vasemman puoleinen ovi johtaa remppatyöhuoneeseen josta tulee lähiaikoina yläkerran oleskelu- ja työtila. Oikeanpuoleinen ovi taas johtaa yläkerran keittiöön josta tulee väliaikainen remppatyöhuone.
EDIT – Katselin tuota tekemääni videota ja tuli vielä mieleeni yksi seikka, jonka haluan mainita erikseen. Tämä on nyt varmaankin se kuuluisa “epäsuosittu mielipide”. Monissa somen remppatileissä näkee miten remontissa puretaan kaikki pintamateriaalit runkoon saakka. Poistetaan koko talon historia ja kaikki eri aikakausien kerrostumat. Meillä on kuitenkin päädytty erilaiseen ratkaisuun. Korjaamme ja poistamme vain sen mikä on pakko. Tapetti-hulluna minua kiinnostavat eri huoneista löytyvät tapettikerrokset, mutta emme me niitä kokonaan poista. Sen verran vain että voimme nähdä mitä alta löytyy. Ruokailuhuoneessa hirret on otettu esiin yhdellä seinällä. Hopeainkiillotushuoneessa samoin tehtiin vain osittain ja yksi seinä jäi täysin koskemattomaksi. Makuuhuoneessakin niin tehtiin vain yhdellä seinällä, joka purettiin osittain pois. Ja samasta syystä makuuhuoneeseen myöskin päätettiin jättää hyväkuntoinen muovimatto ja katon haltexit paikoilleen. Vaikka korjaamme taloa, emme halua poistaa siitä sen persoonallisuutta, eikä jokaisen pinnan tarvitse olla uutta, täydellisen ehjää ja ehkä jopa persoonatonta. Kodissamme saa talon historia ja elämä näkyä kuluneinakin pintoina.
I have been postponing publishing this post since May. I did not want to publish the final result of the renovation until it was completely finished, down to the last detail. But the truth is that the small details will probably not be finished before Christmas. And I don’t even know which Christmas we are talking about. Is it the same for you? The renovation or other project is mostly complete, but then the finishing touches just won’t get done.
I don’t know when these final touches will be completed, so I thought, well, never mind, let’s publish what we have. After all, the bedroom is already usable. And just think, we did this together with the hubby! The only thing we needed outside help with was the electrical work, of course, because here in Finland, to hubby’s annoyment, only qualified electricians are allowed to do that kind of work. We also got some consulting help with repairing internal structural rot, but the actual physical work was done by hubby. I was mainly responsible of planning, wallpapering and decorating.
The impractical, dark, and awkwardly shaped closet in the bedroom has been removed and replaced with a small alcove and a small closet for hanging clothes. In addition, rot damage found behind the closet structures has been repaired. The temperature at the area of the rot dropped below freezing in winter. There was a bird’s nest inside the wall. Previous posts about the unfinished bedroom can be found here and here. The end result is exactly what I had in mind: cozy and homely. As you can clearly see from the pictures, the closet still needs a door, and the wood-colored parts are waiting finishing coat. The paneling has been primed, but the color may change later when the other wooden parts have been tinted. The closet door will be made from leftover “fingerpanel” that we bought from a local family who was renovating their home.
The room still needs a wardrobe, which is waiting for new legs and shelves, and a ceiling lamp that needs repairing. Both are waiting for repairs in the lobby, which I call the graveyard of projects. I also have an unfinished shelf that will go in the corner by the mirror. The middle door in the bedroom leads to a unheated upstairs lobby, so I am looking for a wool or velvet door curtain that would reduce the draft in the room during the winter. Viewing towards the main doo, the door on the left leads to the renovation workspace, which will soon become an upstairs study room. The door on the right leads to the upstairs kitchen, which will become a temporary renovation workspace.
EDIT – I watched the video I made and remembered one more thing I want to mention. This is probably the famous “unpopular opinion”. In many social media renovation accounts, you can see how all surface materials are stripped down to the frame during renovation. The entire history of the house and all the layers from different eras are removed. However, we have decided to go different way. We only repair and remove what is necessary. As a wallpaper enthusiast, I am interested in all of the layers of wallpaper found in different rooms, but we are not removing them completely. Just enough so that we can see what is underneath. In the dining room, the logs have been exposed only on one wall. In the silver polishing room, the same was done only partially, and one wall was left completely untouched. In the bedroom, the same was done on only one wall, which was partially demolished. For the same reason, we decided to leave the vintage lino and ceiling haltex-boards in the bedroom in place, as they are in good condition. Even though we are renovating the house, we do not want to remove it’s personality. Every surface doesn’t need to be new, perfectly intact, and perhaps even slightly impersonal. In our home, the history and life of the house can be seen in the worn surfaces.
Mirror has been seen in the blog before, in our previous home. Here in Pinehill, it’s been waiting for the bedroom reno to finish.
My bike photo collection made it to the wall finally, allthough not all fit on this corner. Flower stand is from my childhood home, probably 1930’s. Mum painted it, earlier it was stained and varnished dark brown.
Wooden trims are going to be treated later. White bead paneling is quite nice as it is, but probably will be painted at some point with light colour, matching with the wallpaper.
Because the previous family of the house was quite artistic, I have started to collect art here. Storm painted by one of the original family member has now got company with Ilja Repin, Kaisa Känä and van Gogh-copy, painted by my mum.
In time this little drawer is replaced by wardrobe and drawer will be moved to the other side of the room.
Näyttääpä jo nyt hyvältä! Ihana tuo ilmaus, että kuistille projektit menevät kuolemaan. Meillä kaikilla taitaa olla jokin tällainen projektien tapattamispaikka, mutta kuisti itsessään kuulostaa siihen hyvin proosalliselta.
Koska en itse remppaa, enkä tiedä siitä mitään, olen samaa mieltä “epäsuositun mielipiteesi” kanssa. Eri aikakausien kerrokset ovat rikkaus ja ne kertovat eletystä elämästä hyvin konkreettisesti.
Murmur – kiitos! Kuistista on muodostunut projektien kuolinvuode koska se on iso. Kenkeneräiset hommat tuppaavat kerääntymään sinne ja sitten ne eivät koskaan valmistu. Vaatekaappi on odottanut kuistilla jalkoja vissiin jo pari vuotta. Omenat odottivat toissavuonna kuistilla kuivaamista kunnes olivat pilalla. Värjätyt villalangat odottivat lajittelua ja kunnolliseen varastolaatikkoon siirtoa niin kauan että hiiri teki niihin pesänsä Jne. On se myös vähän tuollainen välitila jossa tavarat odottavat jatkokäsittelyä. Roskat viemistä roskiin, remppamateriaalit ja työkalut odottavat käyttöä jne.
Nimenomaan, kerrokset kertovat eletystä elämästä ja ovat juuri se mikä pitkälti minua vanhassa talossa viehättää. Kun alkuperäiset kerrostumat ja patina on poistettu, ei sitä enää saa takaisin. Siinä helposti häviää koko talon persoonallisuus.
Sievä huone, tuo tapetti on kyllä herkkä ja kaunis! Minä olen kanssasi samaa mieltä siitä, että historia ja kerrokset saavat talossa näkyä. Oikein harmittaa, että meillä on joku edellinen remontoija tehnyt seinään haitallisen rakenteen, ja joudumme sen jossain kohtaa purkamaan runkoon asti. Samalla tietysti menetämme juuri ne jännittävät kerrokset. Mutta pääsääntö meillä on, että ehjää ei korjata ja vanhaa ei poisteta vain sen vuoksi että se on vanha.
Hehkuvainen – Kiitos! Samoin täällä on tehty tyhmiä ratkaisuja joita pitää korjailla, mutta onneksi ihan kaikkea sentään ei.