Upea messinkinen kynttelikkö on blogissa nähty ennenkin, mutta ei se koskaan ole varsinaisesti ollut postauksen pääosassa. Olen saanut sen vuosia sitten ystävältä. Luulen että se kuului hänen taiteilijaisoäidilleen. Se on yksi kauneimpia esineitäni ja se on aina esillä, talviaikaan myös käytössä jonkin verran. Kynttelikkö muodostuu yhteen ruuvattavista osista. Kerran tein sen virheen että irrotin kaikki osat pistäessäni sen säilytykseen. Sen jälkeen osat eivät enää ihan mätsänneet yhteen vaikka niitä miten sovitteli. Muuton jälkeen huomasin että kynttelikkö on hiukan vino. Täytyy katsoa josko sitä saisi jotenkin varovasti suoristettua. Eilisistä Aamulehden joulumyyjäisistä löysin kynttelikköön upeat käsinvaletut kynttilät. Raskiiko niitä edes polttaa?
Kynttelikön takana seinällä roikkuu 40-luvun peili. Ostin peilin eräältä rouvalta facebookin vaihtoryhmän kautta. Hänen mielestään peilin tuli päästä kotiin jossa arvostetaan vanhoja esineitä. Sellaiseen se pääsikin. Peili kuului rouvan vanhemmille. He saivat peilin häälahjaksi vuonna 1944, mennessään naimisiin sodan melskeissä Karjalassa. He olivat yksi viimeisiä hääpareja, jotka vihittiin Sakkolassa, Käkisalmella, ennen alueen luovutusta Venäjälle. Tämän tiedon olen kirjannut peilin taustavaneriin jotta tieto säilyy vielä minun jälkeenikin.
This magnificent brass candelabra has been in blog before, but never the main issue in the post. I got it from a friend years ago. I think it belonged to her artist grandmother. It is one of my most beautiful items and I always keep it on display. In the Winter time I also use it occasionally. It is made of screw-on parts and can be taken apart. Once I made a mistake on taking it apart for storing. After that the parts never really matched together perfectly anymore. After our recent moving, I noticed it’s a bit wonky and bends to one side. I wonder if it’s possible to straighten it somehow, very carefully. Yesterday from the Aamulehti Christmas market I managed to find perfect handmade candles. Do I even dare to lit them, they’re so pretty!
Mirror behind the candelabra is from the 1940’s. I bought it from elderly lady via Facebook group. She thought mirror ought to go to someone who values old things. And it did. Mirror belonged to this elderly lady’s parents who got married in 1944. It was their wedding gift. They got married in old Carelia, which was part of Finland before WWII. They were one of the last couples married in Sakkola, Käkisalmi area, before area was given to Russia. I have written this information on the backside of the mirror, so the history of it will be available even after me.
Edellisessä kodissa peilille ei oikein löytynyt paikkaa. Nyt se pääsi
vihdoin seinälle. /
In our previous home there was no place for the mirror. Now we
found perfect spot on the wall.
Pakko todeta että näin koukeroisen esineen pitäminen puhtaana
pölystä ei ole ihan helppoa. Olen tainnut olla vähän laiska siivooja. /
Have to say that keeping this decorative item dust-free is quite
a task. I think I have been a bit lazy.
Noi on vähn semmoisia epätasaisia kyntilänjalkoja, vähän huono valujälki. Uskoakseni ton rinkulan johon kyntilän valumat osuu kuuluisi olla toisinpäin.
Nadja – Mä luulen että se on vaan käsityötä ja siksi osat sopivat huonosti toisiinsa kun se on kertaalleen purettu. Tuo suora runko-osa siis menee yhteensä yhdeksään osaan kun sen purkaa. Plus sakarat. Pyöreiden rinkuloiden alapuoli on “huolittelematon”, en usko että sen rumemman puolen kuuluu jäädä näkyviin. Näin päin ne ovat alunperin kynttilänjalassa olleet kun olen sen saanut joskus 90-luvulla. En pysty varmaksi sanomaan, mutta olen ollut siinä käsityksessä että kynttilänjalka olisi 50-lukua, mahdollisesti vanhempikin.
Ovat kauniit ja muutakin kaunista lipaston päällä näkyy olevan, kuten tuo kynttilänjalan alla oleva liinakin. Ja nahkalaukussa lienee kamera kenties? Hyvä kun laitoit peilin taakse vähän tietoa sen historiasta. Se vielä lisää esineen kiinnostavuutta.
Metsäntyttö – Kiitos! Vuosien saatossa on tullut kaikenlaista pientä roinaa kerättyä. Laukussa on tosiaankin laatikkokamera. En ole koskaan sillä kuvannut mitään vaikka valokuvauksen harrastajana ajatuksena alunperin olikin että ostaisin siihen ihan filmiä ja kuvaisin muutaman rullan kokeeksi. Ja sekin on tosiaan kulkenut mukana jo 90-luvulta asti, eli aikaa olisi ollut kyllä, mutta suunnitelman asteelle on jäänyt se. Kynttelikön takana oleva munanmuotoinen astia on muuten eteläamerikkalainen, pullokurpitsasta valmistettu mate-teelle tarkoitettu astia ja pilli.
Ei liity tähän, mutta oletko vieraillut helanderin huutokaupan sivuilla? Heillä on myös blogi missä kertovat heidän kauttaan kulkevista tavaroista. Arvelin että saattaisi kiinnostaa sinua. http://www.helander.com/fi/blog
Elli – En ole vieraillut. Kiitos linkkivinkistä. Ainakin tuo joulukuinen nukkekoti vaikuttaa tosi kiinnostavalta!
This mirror is simply stunning! What a find!
xoxo
-Janey
Janey – Thank you, it is very lovely.