Seurailen instagramissa erästä käsityö-yrittäjää, joka myy vaatekaavoja jotka perustuvat korealaisiin hanbok-kansallispukuihin. Sara Kim ammentaa designissaan omasta korealaisesta taustastaan. Minua viehättävät hanbokien värikkyys ja monikerroksellisuus ja toisaalta Saran vaatteissa yksinkertaisuus ja huolellisesti harkittu muotoilu. Useissa kaukoidän kulttuureissa kuten Japanissa ja Etelä-Koreassa osataan yhdistää erilaisia värejä ja kuoseja näennäisen ennakkoluulottomasti ja raikkaasti. Todellisuudessa ne voivat kuitenkin olla loppuun asti harkittuja harmonisia yhdistelmiä, jotka täydentävät toisiaan. Ihailen sitä suuresti sillä se on taito, joka minulta tuntuu puuttuvan lähes täysin. Useinmiten valitsen hyvin turvallisia ja hillittyjä yhdistelmiä tai pitäydyn täysin yksivärisessä tai yhden kuvion ratkaisussa. Toisaalta upeat kuosiyhdistelmät eivät ole niin helppoja toteuttaa, sillä suomalainen ja länsimainen kuviovalikoima on melko tylsä verrattuna vaikkapa Japanissa olevaan kangastarjontaan. Aikuisille kankaan kuoseissa on tarjolla lähinnä raitaa, ruutua, pilkkua ja pikkukukkia ripauksella satunnaisia digiprinttejä. Loput kuviolliset kankaat ovatkin sitten lähes pelkästään lastenkuvioita kuten nalleja, autoja ja piirroshahmoja. Ei niissäkään vikaa ole, mutta meitäkin on jotka eivät niistä välitä omissa vaatteissaan.
Hanbokeista ja Saran tyylistä inspiroituneena halusin ommella uuden talvihameen, jossa yhdistyisi sekä kierrätys, hanbok-henkinen tyyli että pohjoismainenkin kansallispukuperinne. Niinpä kaivelin kangasvarastojani ja löysin kankaat jotka halusin yhdistää. Yritin tehdä valinnan ennakkoluulottomasti, mutta toki siihen vaikutti myöskin tekstiilien soveltuvuus tarkoitukseen. Tein kietaisuhameesta käännettävän, jolloin kummallakin puolella on omanlaisensa ilme. Kaikki kankaat ovat secondhand-ostoksia. Raidallinen hamekangas taitaa olla uusin hankinta ja vyötärökaitaleen harmaa liituraita vanhinta varastoa. Hame on etuosasta kaksinkertainen kuten kietaisuhameet yleensä ovat. Laskostus on takapainotteinen, eteen en laittanut laskoksia. Vyötärökaitale on leveämpi kuin mitä yleensä suosin ja siinä on keskellä takana aukko solmimisnauhalle. Hameesta tuli hauska, mutta vaatii alleen liukkaan, sähköistymättömän alushameen.
I follow this entrepreneur on instagram, who sells clothing patterns based on Korean hanbok. Sara Kim draws inspiration for her designs from her korean background. I am fascinated by the colours and layers of hanboks and also the simplicity and carefull designs of Sara’s garments. Many oriental cultures like Japan and South Korea, know how to combine colours and patterns, in fresh and candid way. In reality they might be very thoughtfully put together in a way which compliment each other brilliantly. I admire that skill enormously, because I seem to lack that skill completely. Mostly I choose very safe and modest combinations or keep with just single colour of pattern all together. On the other hand, it’s not easy to make fabulous pattern combinations here, because Finnish and western pattern selection is pretty boring compared to for example what fabrics are available in Japan. Fabrics to adults are mostly stripes, plaids, polkadot and small florals with hint of digital prints. Rest of the patterns tend to be just for kids, like teddy bears, cars and cartoon characters. Not that there is anything wrong with them, some of us just don’t want to use those for our own clothing.
Inspired by hanboks and Sara’s style, I wanted to create new winter skirt, which would combine recycling, spirit of hanbok-style and nordic folk costume traditions. So I digged deep into my fabric stash and found fabrics I would like to combine. I tried to be candid with my choises, but also the suitability of the material affected my choises. I made this wrap skirt reversible, so each side have it’s own look. All fabrics used are second hand. Gray striped skirt fabric is probably the newest purchase and dark gray pinstripe is the oldest stash. Skirt is double layers in front, like most wrap skirts are. Pleating is mostly at the back, I didn’t want them in front. Waistband is wider than I usually like and it’s got opening at the center back for the ribbon. It turned out fun garment, but it requires non-static slip underneath.
Bottom is viscose satin, middle strips are checkered and skirt is striped wool mix. Waistband and ribbon are thin pinstripe wool.
Hieno idea! Jostain syystä hameet ja mekot on alkaneet iän myötä kiinnostamaan. Tuo voisi olla toteutukseltaan (kun yksinkertaistaa yhteen kankaaseen:)) mulle ihan passeli harjoitus. Olisi ehkä kylmään aikaan mukava päälle laitettava, kun lähtee kipasemaan pihalla.
Kotivaaraska – eikö vain olekin! Kietaisuhame on helppo valmistaa, kaavaa ei tarvita, kaikki osat ovat suorakaiteen muotoisia. Helmapalan leveys on noin 3m ja korkeus oman maun mukaan, vyötärökaitaleen leveys on puolitoista kertaa vyötärön ympäryys ja se on kaksinkerroin 5cm korkea (plus saumanvarat). Lisäksi tarvitaan 2 solmimisnauhaa, kumpikin pituudeltaan 1,5m. Tukevaa valmisnauhaakin voi käyttää. Helman voi rypyttää tai laskostaa vyötärökaitaleeseen. Muut helman sivut päärmätään oman maun mukaan. Vyötärökaitaleen puoliväliin keskelle tehdään napinläpi josta solmimisnauha mahtuu läpi.
Itse tykkään käyttää hameita ympäri vuoden, mutta etenkin talvella ne on tosi lämpimiä ja niitä on helppo kerrostaa kelin mukaan. Pakkasella puen hameen alle usein villaisen neuloshameen ja villakalsarit lisälämpöä tuomaan.
Näin hajuttomaan, värittömään ja mauttomaan tottuneelle hame kieltämättä tuntuu ennakkoluulottomalta yhdistelmältä kuoseja ja värejä. Kuviin tulee valkoisesta paidasta mukavan maalaismainen vaikutelma.
Aiheesta kukkaruukkuun, löysin isoäitini kuolinpesästä mielenkiintoisen puuvillaisen pikkuisen myssyn. Vauvan myssyksi se on liian iso, sillä korvalta korvalle pään yli sen mitta on 37 cm ja pään takaa 30 cm, joten veikkaukseni olisi kansallispuvun kanssa käytettävä myssy. Wikipedia sanoo, että tykkimyssyn alla voidaan käyttää alusmyssyä, johon pitsit ommellaan kiinni. Tämän myssyn etureuna on kuitenkin täysin suora, joten epäilen sen sopivuutta tykkimyssyn alle sellaisenaan. Samasta paketista tosin löytyi myös konetekoisia pitsejä, jotka ehkä oli tarkoitus ommella myssyyn kiinni. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että isoäidillä oli vain erittäin pienikokoinen 18-vuotiaana hänelle hankittu Härmän kansallispuku, johon ei sisältynyt tykkimyssyä, eikä hän tiettävästi enää vanhempana haikaillut kansallispukujen perään. Näkemättä on varmaan vaikea antaa suoraa vastausta, mutta osaisitko auttaa pähkäilemään, mikä se mahdollisesti voisi olla?
Murmur – Olen käyttänyt hametta nyt sekä mustan että valkoisen paidan kanssa. Molemmat olivat aika hauskan näköisiä.
Alusmyssy johon wikipedia viittaa, tarkoittaa luultavasti tykkimyssyn edeltäjän alla käytettäviä myssyjä, puhutaan siis ajasta joskus ennen 1700-luvun puoliväliä. Kansallispukujen esikuvien aikaan alusmyssyt olivat jo muuttuneet enemmänkin leveiksi pitsikaitaleiksi jotka kiinnitettiin hiuksiin myssyn alle. Sana “tykki” tulee ruotsin sanasta stycke joka tarkoittaa pitsiä. Modernina kansallispukujen aikana (1940-luvusta nykyaikaan) tykkimyssyn alla ei ymmärtääkseni ole varsinaisia alusmyssyjä käytetty vaan ainoastaan pellavasuikaleeseen ommeltua pitsiä.
Muita kansallispukujen päähineitä ovat hunnut ja tanut. Hunnut voivat olla mitä hyvänsä pikkuruisesta, isohkon kolikon kokoisesta pellavapyörylästä jättisuureen, lakanamaiseen, pliseerattuun huntuun. Tanuissakin on vaihtelua, mutta pääosin ne muistuttavat paperista grillimakkarataskua. Tanu ommellaan pellavasta ja sen reunaan kiinnitetään koristeellinen pitsi. Useinmiten tanun kankainen “pesä” ei peitä koko päätä ilman pitsiä. Näiden lisäksi on harvinaisempia liinalakkeja, korvamyssyjä, tryytteröitä, sorokoita jne. Näkemättä en tosiaan voi tämän tarkemmin sanoa. Voisihan kyse kai olla vaikka unimyssystä. Olen joskus kuullut sellaista suositeltavan esim heille joilla on hyvin hieno hiuslaatu joka kuluu kun pää hankautuu yöllä tyynyä vasten. Tai miksei vaikka auringolta suojaamaan.
Kiitän tästä. Epäilinkin, että tykkimyssyn pitsit ommellaan suoraan tykkimyssyyn kiinni. Selvittelen asiaa, jäi tuo myssy nimittäin sen verran vaivaamaan.
Murmur – Pitsit on ommeltu myssyyn kiinni aiemmin. Vanhoissa kansallispuvuissa 30-80-luvuilta siis voi edelleen olla niin. Nykyisin kuitenkin tieto on karttunut ja suositellaan tekemään kuten kansallispukujen esikuvien aikaan on tehty, eli pitsi ommellaan kangaspalaan, jota kutsutaan luuksi. Pitsi tärkätään pään muotoon ja kiinnitetään luusta hiuksiin. Tykkimyssy painetaan päähän pitsin päälle niin että luu jää kokonaan sen alle piiloon.