Täällä blogissa yritän pysyä yleensä positiivisen puolella, mutta pakko todeta että tämä vuosi ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. Äidin hautajaisten ja perintö-asioiden hoito on ottanut veronsa, sekä henkisesti että fyysisesti. Lisäksi on tietysti ollut monta muuta asiaa joiden järjestely jäi äidiltä meille perinnöksi. Nämä kaikki ovat olleet omien töiden, oman kodin ja remontin päälle melko uuvuttavia.
Kevät ja kesä menivät vähän kuin sumussa ja syksy saapui ennen kuin kesä ehti edes kunnolla alkaa. Puutarhahommat jäivät vähän puolitiehen, osittain myös pihassa pesineiden lintujen takia. Syksyn tullenkaan en saanut kaikkea tehtyä ja syyskylvöt jäivät täysin tekemättä. Remontitkaan eivät edistyneet kovin paljoa eivätkä haaveet opiskelusta toteutuneet. Etenkin jälkimmäinen vähän harmittaa.
Talvi on onneksi tuonut kaivatun rauhoittumisen ja pysähtymisen ajan. Olen nauttinut tästä talvesta. Lunta ja pakkasta on ollut maltillisesti. Lumitöitä ei ole joutunut tekemään jatkuvalla syötöllä, kun päivittäin on vain hiljakseen leijaillut enintään sentti kevyttä pakkaslunta. Uusi saunamme on myös auttanut rentoutumaan.
En tiedä johtuiko se saunasta vai mistä, mutta pitkästä aikaa onnistuin tekemään jouluvalmistelut ilman stressiä ja ajallaan. Ja se mikä jäi tekemättä, ei lopulta ollut kovin tärkeää. Ehdin askarrella lisää joulukoristeita ja tehdä muutaman pienen tutoriaalin blogiin. Ja kaiken lisäksi minulla oli pitkästä aikaa työn alla yksi mittatilausjakkukin, jonka toimitin asiakkaalle parisen viikkoa ennen joulua. Juuri nyt tuntuu että elämä voittaa sittenkin. Toivon että ensi vuosi on kevyempi, energisempi ja tuotteliaampi. Toivon että pääsen vihdoin rakentamaan Kuistiputiikin tuotevalikoimaa ja suunnittelemaan uusia tuulia. Kaikesta huolimatta elämä näyttää juuri nyt melko valoisalta ja toiveikkaalta.
Blogin lukijoille toivotan onnea ja iloa vuodelle 2024. Toivottavasti tapaamme jälleen täällä blogissa.
I try to keep the blog positive, but I have to say, this year has not been the easiest. Taking care of mums funeral and inheritance papers has taken it’s toll, both physically and mentally. There has also been lot of other things to organise, things which were left us to handle after she passed away. All of these things have been extra, in addition to my own work, house chores and renovation, so things have been quite exhausting.
Spring and Summer went by in a bit of a mental fog and Autumn arrived before Summer even properly started. I didn’t manage to finish all the gardenwork I wanted to. Partially because little birdies were nesting on our yard. I didn’t get everything done in the garden in the Autumn either and I missed all Autumn seedings too. Also the renovation hasn’t been advancing as we planned. And my plans of studying weren’t successful. That especially makes me a bit upset.
Thankfully Winter has brought the long awaited peace and calmness into our lives. I have enjoyed the winter. There’s been moderate amounts of snow and cold weather. We haven’t had to do lot of snow plowing this year. Mostly it’s been daily small amounts of light snow, so there hasn’t really been need for plowing. Our new sauna has also been very helpful with relaxation.
I don’t know if it is the sauna or what, but after a long time I finally managed to make all Christmas preparations without stress and on time. And what ever I didn’t have time to do, wasn’t really that important after all. I had time to make some decorations and even couple tutorials to the blog. And I even had one customer for made-to-measure jacket, which I delivered couple weeks before Christmas. Right now it feels like life will conquer after all. I hope that next year will be lighter, more energetic and more productive. I hope that finally I can expand the new selection for my little boutique and plan new ideas. What ever may it be, at the moment it looks like life is pretty nice and full of hope.
To my readers I hope lots of happiness and joy to the year 2024. I hope we meet again here in the blog.
In January scraping some paint off.
In February admiring winter light.
In March some wallpapering.
In April the Eucharis amazonica was blooming.
In May cutting the hawthorn hedgerow.
In June we admired the results of a long wait, this deep red peony flower.
In July we made thrift finds, like this house number which is more suitable for the style.
In August we met friends and visited museums.
In September we made kitchen reno.
In October we wrapped ourselves in blankets and snuggle with our cats.
In December we embraced the holiday season, gave and received presents. I got this trad. style wood container for national costume hat.
Happy Holidays Rhia! Sorry I have not responded but I noticed I have not been receiving your blog messages. Maybe I need to subscribe again? My condolences to you on your mother’s passing. My own mother passed last August, 2022, but my 3 sisters (younger) took care of the planning because it was what she wanted. I saw that you are still running your boutique? I am starting an online business selling bridal purses/accessories from used bridal dresses! I have been busy getting my sewing room in order and finally finished so now I can start creating. I also like your old sewing machine. Take care and enjoy your New Year’s Day. Sincerely, Lamar from Texas, USA
Lamar Mendiola – Sorry to hear that you have not received notifications from the blog. Unfortunately the only thing I can advice you to do is to subscribe again. Perhaps that helps on the problem. Unfortunately this blog has some old fashioned code and it is not up to all modern standards, so it might not work properly at all times.
Thank you and my deepest condolences on your mother’s passing too. It is hard to loose a mother, but even harder when it’s unexpected and sudden. But we will survive.
Yes I still have boutique, but I am trying to rebrand and restock with new range of items. Good luck you your new enterprise with bridal accessories. It sounds really fun! Hopefully new year brings good things to your way! Take care!
Ihana kuulla, että elämä näyttää valoisalta vastoinkäymisistä huolimatta. Puutarhan osalta voin lohduttaa, että sinulta ei jäänyt tänä vuonna tekemättä mitään, mitä et voisi tehdä ensi vuonna (tai olla tekemättä). Ja mieti, miten hyvää teit luonnon monimuotoisuudelle, kun jätit linnuillesi tilaa.
Itse olen miettinyt, malttaisinko nyt keväällä vihdoin olla heti porhaltamatta pihaa kuopsuttamaan. Että jos yhden kesän malttaisi katsella vain, mikä kasvi missäkin viihtyy ja millaista elämää pihaan uskaltautuu, kun en ole heti häätämässä kirvoja, etanoita ja muita omaan silmään pistäviä “epäkohtia” sieltä.
Kiitos vielä tästä blogista. Nyt joulutohinan hiljettyä aion rauhoittua ihan oman joulujuhlan viettoon kokeilemalla tehdä niitä täällä näyttämiäsi paperitähtiä glögin ja pipareiden voimalla Perry Comon tahtiin.
Jonna – Totta, kaiken puutarhassa ehtii tehdä aina seuraavana vuonna, eikä mitään maata kaatavaa tapahdu vaikka ei ehtisikään. Sitä vain aina jälkeenpäin harmittelee että olisi voinut saada noin ja noin paljon satoa jos olisi kylvänyt ja istuttanut ja kastellut. Pidän toki myös koristekasveista, mutta ne ovat pääosin perinteisiä perennoja jotka pärjäävät omillaan. Ja jos eivät pärjää niin tilalle saa helposti jonkun toisen perinneperennan. Meillä ei onneksi ole vielä lehtokotiloita eikä espanjansiruetanoita, ne kai ne kaikkein pahimmat. Itselleni tuottaa eniten vaivaa varjoliljoja vaivaavat liljakukot, herukkapensaita vaivaavat kirvat sekä joku tuholainen joka syö joka kesä vanhan humalan. Liljakukoista pääsee parhaiten eroon ihan raa’alla voimalla aina tavatessa, mutta tuota humalan tuholaista en ole kertaakaan onnistunut vielä yhyttämään itseteosta. Yritän välttää kaikkia torjunta-aineita joten herkukoiden kirvojakin pyrin torjumaan ihan käsin putsaamalla, mutta koska muurahaiset hyysää niitä siellä pensaassa niin en ehdi niitä putsata samaa tahtia kuin muurahaiset niitä sinne kuljettaa.
Ja kiitos itsellesi, blogia on kiva kirjoittaa kun tietää että joku viihtyy sitä lukiessa :)
Kirvoja olemme joskus torjuneet koristepensaista ja omenapuista ennen sadon kehittymistä raparperinlehdistä tehdyllä “myrkyllä”. Pätevämmän ohjeen saat varmasti googlaamalla, mutta tässä perusajatus: kiehuvaa vettä kaadetaan raparperinlehtien päälle, annetaan seistä tietyn aikaa ja lopulta ruiskutetaan. En tiedä, kuinka hyvin tämä toimii herukoihin ja haluatko tällaista edes käyttää, mutta ainakin vähemmän syötäviin pensaisiin ja puihin on tepsinyt kohtuullisesti.
Murmur – Pitää varmaan kokeilla ainakin noihin neilikkaruusuihin kun raparperia meillä on ihan reilusti. Herukoihinkin voi varmaan testata ennen kuin marjat alkaa kehittyä. Muurahaiset kirvalehmineen löytää niihin kyllä jo heti kun lehdet puhkeaa.
Lumitöiden vähyydestä olen minäkin kiitollinen. Lisäksi on ihan kiva, että on kunnon pakkastalvi, koska loskaa ei millään jaksaisi katsella. Minusta kissankuvat piristävät päivää aina, kiitos niistä. Samoin, oikein hyvää uutta vuotta sinullekin!
Murmur – Joo, loska on ihan vihon viimeistä. Ehkä se kaikkein kurjin keli mitä kuvitella saattaa. Tavallisen sateenkin vielä kestää, mutta loskaa ei. Kissakuvia blogissa nähdään jatkossakin, satunnaisissa määrin.
Liljakukot nypin heti pois, kun niitä ilmestyy. Kirvat ja muut tuhohyönteiset sekä niiden munat puolestaan suihkutan suihkepullolla ja samaan aikaan toisella kädellä pyyhin pois kasvista.
Suihkuttelua tosin olen vähentänyt ja teen sen nykyään vasta harkinnan jälkeen – ja vain näkyvimmillä paikoilla oleville ruusuille ja kesäkukille, jos niissä on isompia määriä kirvoja, sillä pari vuotta sitten heräsin huomaamaan, etten ollut nähnyt leppäkertun leppäkerttua koko kesänä. Monty Donin ohjelmista opin, että eihän niitä voi ollakaan, jos niiden munat ja ravinto oikein huolella poistetaan.
Suihkeet teen itse ja olen kokeillut kaikenlaisia sekoituksia: nokkosvettä, mäntysuopaa, mustasaippuaa, laventeliöljyä… Vaikuttaa siltä, että on olennaista paitsi poistaa nakertajat myös “maustaa” kasvi pahanmakuiseksi (ja -hajuiseksi).
Kirvojen pilaamat oksat, lehdet, nuput ja kukat olen saksinut suoraan pussiin ihan rankalla kädellä. Ruusut ovat vain tykänneet siitä. Vähän aikaa ovat näyttäneet karuilta, mutta kukkivat sitten kirvojen kaikottua entistä paremmin.
Mahtaisiko siihen humalaasi auttaa “maustaminen”? Myös tilanteessa, että humalan haukkaa jokin isompi pomppija? Olen häätänyt jäniksiä taimista kevättalvella ripottamalla kasvin varrelle ja juurelle reippaalla kädellä kanelia ja chiliä. Kokeilu toimi, mutta oli lumisessa pihassa esteettisesti arveluttava …sellaista halloweenosastoa :)
Jos aiot tutkia ja kokeilla kasveillasi erilaisia “vanhan kansan” luomukasvinsuojeluaineita ja -keinoja, olisi mielenkiintoista nähdä täällä blogissa testi, mikä konsti tepsii parhaiten.
Jonna – Liljakukot tosiaan kannattaa napata heti tuoreeltaan kiinni. Ovat kyllä selkeästi vähentyneet kun joka kesä niitä ahkerasti metsästän. Leppäkerttujen määrässäkinnon luontaista vaihtelua. Toissakesänä oli tosi paljon niiden toukkia, viimekesänä vähemmän. Ja linnuillekin on vähemmän ruokaa jos ne kaikki myrkytetään pois.
Humalaa vaivaa ilmeisesti humalayökkönen jonka toukat syövät lehdet pitsimäiseksi. Suihkutus kylmällä vedellä aamuin illoin pitäisi auttaa, mutta en ole jaksanut nähdä vaivaa. Humala on vähän huonossa paikassakin, piharakennuksen seinustalla. Pitäisi ehkä löytää parempi, multava, puolivarjoisa paikka.
Jännä juttu mutta meillä ei ole ollut jäniksistä vaivaa vaikka niitä pihassa pyöriikin.
Olen ollut laiska tekemään mitään torjunta-aineitakaan. Nokkosia ei täällä oikein kasva riittävää määrää että niistä saisi tarpeeksi nokkosvettä, mutta raparperi rehottaa niin että ehkä sen lehdistä voisi jotain kokeilla. Pitänee ostaa lisää saaveja tai isompia ämpäreitä ensi kesäksi. Katsotaan!