Keikyän kotiseutumuseo mainosti taannoin perinnepäivää, joten päätin lähteä katsomaan mitä mielenkiintoista löytäisin. En ole aiemmin vieraillut Keikyän kotiseutumuseossa, vaikka monia muita Sastamalan museoita olenkin jo kiertänyt. Perinnepäivän teemana oli kehräys ja pihapiirissä nähtiinkin mm. keritsemisnäytös, pellavan käsittelyä ja kehräystä. Museon tuvasta sai vapaaehtoisella maksulla kahvia, mehua ja aivan erinomaisia sämpylöitä joissa oli päällä kutunjuustoa. Saliin oli saapunut paikallishistorian tuntija Mika Susi pitämään luennon Äetsän kehruutehtaan historiasta.

Nykyinen Sastamalan alue, jossa mekin olemme asuneet jo vuodesta 2016 lähtien, on ollut aikanaan hyvin tunnettu erilaisista käsityöteollisista tuotteistaan. Kiikassa on valmistettu rukkeja jo 1800-luvun puolivälin tienoilta lähtien. Tyrvää on ollut tunnettu tallukasmestareistaan. Sekä Mouhijärvellä että Äetsässä on ollut puuvilla- ja villatehtaita. Erityisen aktiivista käsityöläisyyttä on kuitenkin harrastettu Keikyässä. Siellä on nimittäin valmistettu monenmoista sarvikammoista ja laukuista lähtien. Nykyään tiedetään että juuri sarvikammat ovat olleet alkusysäys sille että Keikyästä on tullut aikanaan niin monipuolinen käsityöpitäjä.

Vaikka tietoa erilaisten käsitöiden historiasta on vuosien varrella kertynyt omaankin päähän melkoisen paljon, aina oppii lisää. Tällä kertaa sain kuulla että Keikyässä on aikanaan valmistettu perinteisiä lankanappeja myyntiin. Moni nainen on ansainnut vähän lisätienestiä ja onpa muutama nainen elättänytkin itsensä aivan tyystin lankanappien ompelulla. Täytyy sanoa että on kyllä oltava valtavan nopea ja näppärä jotta nappien ompelulla on voinut itsensä elättää.

Olen itse ommellut opiskeluaikana pari lankanappia (en löytänyt niitä tähän hätään vaikka tiedän että ne ovat jossakin tallessa) ja tiedän että aikamoista värkkäämistä se on. Tosin nämä keikyäläiset naiset käyttivät apuna tuollaista nappipulikkaa jonka ympärille nappi ommeltiin. Entisinä aikoina oltiin huomattavan paljon säästeliäämpiä kuin nykyisin. Lankanappien sisäosa kieputettiin jostakin jämälangan pätkistä. Nappipulikoiden tallat valmistettiin sarvikampojen jämäpaloista. Mitään ei siis mennyt hukkaan. Lankanappien valmistus hiipui vähitellen 40-luvun jälkeen kun vaatteiden keittopesu ja mankelointi alkoivat jäädä unholaan. Muoviset napit syrjäyttivät helppoudellaan hidas-töiset lankanapit.

Keikyän kotiseutumuseo on siitä erikoislaatuinen museo, että siellä on esineistöä varsin laajalta skaalalta. Kun kotiseutumuseot tyypillisesti keskittyvät pitkälti maatalouteen, Keikyästä löytyy paljon nimenomaan erilaisiin käsityöammatteihin liittyvää esineistöä ja hiukan erikoisempiakin esineitä kuten puhelinkeskus. Museon pihapiiriin kuuluu myös kiinnostava, käräjätupana, postina ja kestikievarinakin toiminut ylistupa, jossa kivisen kellarin yläpuolelle on rakennettu tupa jonne kuljetaan portaita. Ylistuvassa on upeat savilaastirappaukset ja sabloonein maalatut “tapetit” jotka on konservoitu 1980-luvun alussa.

Kotimaanmatkailua harrastavalle suosittelen ehdottomasti Keikyän kotiseutumuseota retkikohteeksi. Syyskuussa museo on vielä avoinna ryhmille, suljettuna lokakuusta huhtikuun loppuun. Ja samalla jos ja kun suuntaa tänne Sastamalan nurkille, kannattaa poiketa myöskin Sastamalan seudun museossa, Pukstaavissa, Kinnalan Koukun suojeluskunta- ja lottamuseossa ja Kotajärven auto- ja traktorimuseossa.

Keikyä local museum advertised recently their heritage day, so I decided to visit them and have a look. I have never been to that museum before, even though I have visited most museums in the area. Theme of the day was spinning and they were showcasing sheering and spinning and even scutching and hackling flax. They were serving coffee and juice and splendidly delicious rolls, topped with goats cheese. In the main hall was held a lecture about local yarn and fabric factory.

Current Sastamala area, where we have also now lived since 2016, has been very well known for it’s hand and crafts products. Kiikka has been well know for the spinning wheels, since mid 1800’s. Tyrvää has been the best place to buy soft fabric shoes. There’s been yarn and fabric factories in both Mouhijärvi and Äetsä. However the most active handcrafting area has been in Keikyä municipality. There’s been all sorts from horn combs to bags and all in between. These days we know that it was pretty much the horn combs which were the launch for such huge variety of handcrafters in Keikyä.

Even though I already have lot of knowledge of history of handcrafting, I always learn more. This time I heard that Keikyä has been very productive area for yarn buttons. Many women have been earling little bit of extra by sewing yarn buttons by hand. There have even been some women who have earned their whole income just by making buttons. I have to say that you had to be very fast and handy to do so.

I have made couple yarn buttons during my studies (I could not find them for this post, even though I know they are somewhere safe) and for that reason I know it is little bit fiddly. Allthough these Keikyä women used a special tool for sewing them. In the old times, people were much more economic. Nothing was thrown away and even the leftovers were used. So women used leftover yars for insides of the buttons and used the better yarn only to cover the insides. Also the too they used for sewing utilised leftovers. Washer, which was used to push the button off the tool, was made of leftover horn. Horns were used in Keikyä area to make special horn combs. So nothing was wasted back then. Manufacturing the yarn buttons slowly faded around 1940’s when boilwash and mangling were also becoming obsolete. Plastic buttons took over because they were more practical and faster to make.

Local museum of Keikyä is a bit special, because they have wide variety of things on display. Usually local musems are concentrated on farming items, but Keikyä has extremely lot of handcraft items and also some more unsual things, like phone central. There’s also interesting building, “ylistupa” on the yard. Ylistupa means a house which is built ontop rock cellar and you have to climb stairs to get to the house. It’s been used atlast for countryside court, post office and inn. There’s quite remarkable clay plaster on the inside walls and template painted “wallpapers”. Those were conservated in the beginning of 1980’s.

For those who are traveling here in Finland and Sastamala area I highly recommend Keikyä local museum for a visit. In September the museum is open only for groups by appointment and it will close for winter season October-April. And while you are in the region, you should also pop up in Sastamala region museum, Pukstaavi, Kinnalan Koukku civil guard and Finnish women’s auxiliary corps “Lotta”-museum and Kotajärvi car and tractor museum.