Törmäsin Instagramissa surffatessani postaukseen modernin ajan noituudesta. Päädyin lueskelemaan luonnonnoidista, vihreistä noidista, keittiönoidista jne. Olen toki lukenut niistä jo monesti ennenkin, mutta tällä kertaa asia vihdoin jysähti tajuntaani. Kerrottakoon se nyt teillekin: olen noita. Olen ollut jo yli kolmekymmentä vuotta kiinnostunut noituudesta ja wiccoista, mutta en oikein ikinä kokenut wiccalaisuuden säntillisiä rituaaleja, juhlapyhiä ja coveneita omakseni. Ne tuntuivat liian rajoittavilta ja ehkä teennäisiltäkin, joten asia ei edennyt sitä kautta mitenkään. Siihen aikaan ei Suomessa oikeastaan vielä puhuttukaan muunlaisesta noituudesta.
Luonto sen sijaan on minun elementtini. Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut luonnosta, kasveista, eläimistä, tähtitieteestä, luonnonilmiöistä, säästä, puutarhakasveista ja kasvien ja luonnonantimien hyödyntämisestä. Mummuni opetti sienestystä ja marjastusta ja luonnonyrttejä. Vaarini tutustutti lintuihin ja muihin villieläimiin, kuten oraviin, joista hän piti erityisesti.
Niin että onko se nyt yhtään ihme että rakastan puutarhanhoitoa, kerään villiyrttejä, sieniä ja marjoja ja innostun yrttilääkinnästä. Muutto takaisin maalle on teini-ikäisestä asti ollut eräänlainen intuitiivinen tavoitteeni ja vasta nyt oikeastaan ymmärrän miksi. Asuttuani kaupungissa kymmenisen vuotta, ympäristö alkoi sairastuttaa minua ja vuonna 2000 sain diagnoosin kroonisesta migreenistä. Takaisin maalle muutettuani migreenit ovat helpottaneet huikeasti ja vähentyneet huomattavasti. Entiset, pahimmillaan kolmipäiväiset, lamauttavat ja erittäin kivuliaat migreenit ovat nyt lähes kokonaan poissa. Nyt migreenit menevät ohi yleensä päivässä ja lääkitykseksi riittää useimmiten energiajuoma tai tauriinipore. Joskus myös raitis ilma auttaa.
Metsään meneminen rauhoittaa ja rentouttaa minua. Oman puutarhan vaaliminen ja sen kanssa puuhastelu nollaa päätä ja maadoittaa. Luonnon ja oman pihan syleilyssä asuminen on auttanut elämään hetkessä. Olen pystynyt lopettamaan asioiden alituisen murehtimisen. Olen myös jo vuosien ajan opiskellut villiyrttejä, hortaa ja viimeisimpänä yrttien lääkinnällisiä vaikutuksia ja kotikosmetiikkaa. Vanhanaikaiset yrttilääkintään perustuvat apteekit ovat kiinnostaneet minua vuosia. En ole koskaan tietoisesti ajatellut itseäni modernin ajan noitana, mutta nyt kun asia ikäänkuin lyötiin päin kasvoja niin toden totta: olen ollut lapsuudesta saakka intuitiivisesti yrttinoita. Lisäksi minussa on ripaus keittiö-, koti- ja vihreää tai luonnonnoitaa. Keittiö on minulle myös tärkeä paikka kodissa ja huono, epäkäytännöllinen keittiö ja koti aiheuttavat minulle ahdistusta ja epämukavuutta.
En lue loitsuja, enkä tietoisesti harjoita taikuutta. Uskon kuitenkin yrttien ja luonnon parantaviin vaikutuksiin. Ajattelen että asioiden itse tekeminen on riittävän vahva taika toimiakseen. Tunnen vahvasti myös esineiden olemuksen, olkoon se sitten energiaa tai mitä hyvänsä. Historian tietämys, perinteiden jatkaminen ja vanhat esineet liittävät minut sukupolvien ketjuun, johonkin suurempaan kokonaisuuteen, jonka koen merkityksellisenä. Tänne Havumäkeen muutettuamme tunsin vahvasti tulleeni kotiin ja sen myötä palaset alkavat loksahdella paikoilleen.
I was browsing the Instagram when I bumped into a post about modern witchcraft. I ended up reading more about nature witches, green witches, kitchen witches and so on. I have read about witches before, but this time it finally hit me. So I tell you now: I’m a witch. I have been interested in witches and wicca for about 30 years, but I never felt it to be my thing. You know, the precise rituals, celebrations and covens and all that shabam. They felt too limiting and perhaps even a little pretentious to me, so things never really got anywhere with it. And back in those days, they didn’t really talk about any other kind of witches in Finland than that.
Nature however, that’s my element. Since childhood I have been interested in nature, plants, animals, astronomy, natures phenomenons, weather, gardening and utilising wild herbs, berries and mushrooms. My granny taught me about mushrooming and berrypickin and wild herbs. My grand dad educated me about birds and other wildlife, like squirrels, which he especially loved.
So is it no wonder that I love gardening, forage for wild herbs, mushrooms and berries and get excited about herbal medicine. Moving back to country side has been my intuitive goal since teen-age years and only now I truly understand why. After living 10 years in a city, the environment started to make me ill and in 2000 I was diagnosed for chronic migrain. After we moved to the country side, my migrains have eased up significantly and there is a lot less of them. Migrain attacs, which used to last up to three days and make me suffer from severe, almost paralyzing headaches are now almost completely gone. These days my migrains pass usually within a day and most often energy drink or taurine drink are enough for “painkiller”. Sometimes fresh air outside helps too.
Going into forest calms me and relaxes me. Tending my own garden allowes me to leaves my worries behind and grounds me. Living right next to the nature and to our own garden has helped me a lot. I have been able to stop stressing about things constantly. I have also for years studied wild herbs, horta, and more recently herbal medication and home cosmetics. Even oldfashioned herbal medicine cabinets and apothecaries fascinate me. I have never really thought myself as modern day witch, but when it was sort of slammed on my face just now, it makes sence: since childhood I have intuitively been herb witch. I also have a dash of kitchen, home, green and nature witch in me. Kitchen is very important place to me. Poor and impractical kitchen or home cause anxiety and discomfort to me.
I don’t do spells or incantations and I don’t knowingly practice magic. However I do believe that herbs and nature have healing powers. I think that making things yourself gives them enough magick or power so that they work. Knowing history, continuing traditions, and old things connect me into the the chain of generations, to something greater, which I feel is significant. After we moved to Pinehill, I strongly felt I have arrived home and with that realization pieces are finally falling into place.
Soap wort, natures own soap.
Many seem to hate willows and hawthorns because they either make lot of mess (shedding leaves and branches) or are difficult to maintain. I (and birds) love them both. Just look how magical this top of our willow tree is!
I often drink coffee outside and just wander around. Sometimes I can just get lost in watching the plants and flowers.
Many flowers are edible and can be used to make vibrantly colourfull soft drinks.
I’m the looney who plants wild plants (weeds to most people) into the flower beds. Lady’s mantle doesn’t grow on our yard for a reason or another, so I planted that into one flower bed. I have brought other wild plants here, like scented Solomons seal, spottet St. Johnswort and ostrich fern. I like to combine wild and garden plants, but some of them are chosen for a purpose. Lady’s mantle is so called women’s herb and recommended to be used as tea during periods and for menopause.
Common yarrow, the jack-of-all-trades of the wild herbs. There’s a saying that if nothing else helps, try common yarrow. Leafs and flowers can be dried and pulverised. You can use it fresh into salads or stews, dried as tea, green powder, or even sprinkle on cleaned would which is then sealed with plaster or bandage. Common yarrow is antiflammatory and heals wounds. It is good idea to shake the flowers couple times before drying because tiny black insects absolutely love them and are hiding in the little flowers.
Beginning of a herbal apothecary
In addition of eating mushrooms, I’d love to learn how to dye with mushrooms.
Most people think dying flowers are ugly. I often leave flowers into the vase long after they have withered. Then you get to see a whole another kind of beauty when seedpods come visible. Look how pretty these are. I’m not sure what they are anymore, perhaps Michaelmas daisies.
Pharmacy museum is one of my favourite places.
Hei, jotenkin ihana postaus! <3 Noita olen minäkin. Yleensä en lisää etuliitteitä, mutta yrtti-, kyökki- ja keittiönoita sanoisin olevani jos jotain pitäisi sanoa. Tunnistan itseni useasta kohtaa tekstiäsi, ja ehkä siksi se niin hymyilyttää. :)
Aivan mahtavaa kuulla että migreenisi ovat helpottaneet suuresti maalle muuton myötä. Minä olen kroonisen migreenini kanssa aika epätoivoisessa tilanteessa, mutta en ole vielä luovuttanut – ehkä joskus tilanne kääntyy parempaan päin.
Ihanaa kesää! <3
Hehkuvainen– noituus lienee asia josta ei niin hirveästi haluta puhua, ellei se nyt oleellisesti liity omaan ammattiin. Moderni yhteiskunta pitää helposti tällaista hullunhommina. Itsekin mietin kyllä hiukan uskallanko tämän jakaa.
Harmi että et ole vieläkään saanut apua migreeneihin. On uskomatonta miten paljon erilaisia migreenityyppejä ja oireita migreeneihin mahtuu. Todella kompleksinen sairaus. Pidän peukkuja että saisit avun ja migreenit helpottaisivat. Hyvää kesää myös sinulle!