Siitä on jo parisen vuotta kun olen viimeksi postannut materiaalien ominaisuuksista ja tunnistamisesta joten lienee paikallaan ottaa tähän väliin yksi sellainen. Tällä kertaa ajattelin kertoa hiukan yhdestä lempimateriaaleistani, villasta. Villaa saadaan erilaisista lammasroduista: suomenlammas, kainuunharmas, merinolammas, oxford down, suffolk jne. Suomessa villa ja lammasturkis ovat yleensä lampaanlihan sivutuote. On hyvä että lampaasta käytetään hyödyksi kaikki osat eikä niitä heitetä hukkaan, mutta villan keritseminen on lampaiden hyvinvoinninkin kannalta tärkeää. Villa jatkaa kasvuaan jatkuvasti. Lampaat on kerittävä pari kertaa vuodessa, jotta turkista ei kasva liian paksua. Ylipitkä kerimätön turkki huopuu lampaan ylle ja alkaa painaa. Se kerää likaa ja loishyönteisiä ja pahimmillaan voi myös kiristää eläimen ihoa ja voi aiheuttaa iho-ongelmia. Jokaisella lammasrodulla on omanlaisensa villa ja siksi niillä on erilaisia ominaisuuksia.

Villa koostuu yleensä aluskarvasta ja päällyskarvasta. Aluskarva on hienompaa ja lyhyempää, päällyskarva on pidempää ja karkeampaa. Eri roduilla alus- ja päällyskarva saattavat erota ominaisuuksiltaan. Lisäksi karitsojen karva on yleensä kiharampaa ja pehmeämpää kuin täysikasvuisten lampaiden. Villan luontainen kiharuus ja suomuinen pintarakenne tekee siitä lämmittävää. Villassa on paljon lanoliinia, villarasvaa, joka on voimakas allergeeni. Se on erinomainen pehmittäjä, joten sitä käytetään paljon kosmetiikassa, joskin sen käyttö on vähenemään päin allergisoivuutensa vuoksi. Jos saat villasta ihottumaa, syynä voi olla juuri lanoliini.

Villan tekstiiliominaisuuksiin kuuluu hyvä värjäytyvyys, lämmittävyys, hengittävyys ja lämpömuovautuvuus. Villa on joustavaa ja pehmeää, se myös oikenee rypyistä helposti. Lämpömuovautuvuuden ansiosta siitä on mahdollista höyryttää ja prässätä erinomaisesti istuvia vaatteita ja huovuttaa tiiviitä tekstiilipintoja. Se ei likaannu kovin helposti ja puhdistuukin helposti. Villassa on luontaisesti paloturvallisia ominaisuuksia, sillä se ei syty kovin helposti ja liekki yleensä tukahtuu itsestään. Villalla on myöskin erinomainen kosteudensitomiskyky ja toisaalta se on taas lanoliinin ansiosta hiukan kosteutta hylkivääkin. Lisäksi se tuntuu hiukan kosteanakin melko lämpimältä, toisin kuin esim puuvilla.

Lukuisista hyvistä ominaisuuksista huolimatta villallakin on huonot puolensa. Villa ei ole kovin kulutusta kestävää, siksi villasukat kuluvat helposti puhki kantapäistä. Allergisoivuutensa lisäksi sen karkeammat laadut ja karkeat kuidunpäät voivat ärsyttää ihoa. Joustavuus aiheuttaa vaatteisiin polvi- ja kyynärpääpusseja, olille henkarinvenymiä ja liian kuumat pesulämpötilat kutistavat ja huovuttavat villan piloille. Se myös kellastuu helposti joka vaikuttaa väreihin.

Valmistus
Villan valmistus on melko yksinkertaista. Lyhykäisyydessään villa keritään, lajitellaan laatujen mukaan, pestään, karstataan, kehrätään langaksi ja kudotaan kankaaksi. Käytännössä valmistukseen kuitenkin kuuluu muitakin työvaiheita joista tyypillisin on värjäys. Villaa voi ostaa lähestulkoon kaikissa sateenkaaren väreissä, sillä sen värjäytyvyysominaisuudet ovat erinomaiset. Villaa on helppo värjätä myös kotona. Toki villaa saa myöskin luonnollisissa väreissä joihin kuuluvat erilaiset valkoiset, harmaat, ruskeat, mustanruskeat ja mustat sävyt. Lisäksi villalle voidaan antaa mm. superwash-käsittely jonka jälkeen se kestää konepesua.

Huolto
Villaa pidetään usein hankalana materiaalina huoltaa, mutta se ei pidä lainkaan paikkaansa. Villa on likaahylkivää ja puhdistuu helposti. Usein pelkkä tuuletus riittää. Villan herkkä huopuvuus tekee siitä ihmisten mielissä hankalan. Siitä kuitenkin selviää kun muistaa että huopuakseen villa vaatii lämpöä, emäksistä pesuainetta ja mekaanista rasitusta. Villa kestää kovaakin kuumennusta huopumatta (esim värjäyksessä) kunhan lämpötilan muutokset tapahtuvat hitaasti, eikä villaa kovasti käsitellä, esim hangata tai vatkata rajusti. Parhaiten villan pesu onnistuukin villan pesuun tarkoitetulla pesuaineella käsin, tai pesukoneen villanpesuohjelmalla. Villa kannattaa pestä ja huuhdella mieluiten noin 30 asteen lämpötilassa, etenkin jos ei ole aikaa nostaa ja laskea pesulämpötilaa hitaasti. Villa ei kuitenkaan tarvitse vesipesuja kovin usein. Villa oikenee rypyistä itsekseen aikaa myöden, mutta sitä voi myös silittää miedolla lämmöllä tai kevyesti höyryttämällä. Villaan tulee kuitenkin helposti silityskiiltoa joten villavaate kannattaa silittää nurjalta tai silitysliinan läpi. Usein tosin pelkkä höyrytyskin riittää joten raudalla ei tarvitse välttämättä koskea tekstiiliin. Villan voi raikastaa talvella pakkassäällä lumipesulla, joka on vesipesua hellävaraisempi. Ohjeet lumipesuun löytyvät blogistani täältä.

EDIT -Meinasin vallan unohtaa tärkeän asian. Nimittäin sen että eläinkuituna villan eräs huono puoli on että se on arka tuholaisille. Säilytyksessä villaan saattavat iskeä kodin tuhohyönteiset vaatekoi, vyöihrakuoriainen ja turkiskuoriainen. Tästä syystä villavaatteet kannattaa tuulettaa ja tarkistaa säännöllisesti. Punaseetripalikoilla ja laventelituoksupusseilla voi myös suojata villavaatteita tai säilyttää niitä tiiviissä muovilastikossa.

Tunnistus
Villasta saadaan erilaisia villalaatuja, sekä lammasrodun, eläimen iän, että sen mukaan missä kohtaa eläimessä villa sijaitsee. Keritty villa lajitellaan puhtauden ja hienouden mukaan. Kaikkein likaisimmista villoista ei valmisteta tekstiilejä vaan ne käytetään esim maanparannukseen. Hienoimmista kampavilloista valmistetaan ohuita kesälaatuisia, sileitä villoja jotka ovat pehmeitä iholla. Tällaiset erityisen hienot villat voivat näyttää ja tuntua iholle jopa hiukan silkkimäisiltä ja niitä voi olla erityisen vaikea tunnistaa. Kaikkein hienoimmat villat ovat kuitenkin erittäin kalliita, eniten niitä käytetään kalliimmissa miesten puvuissa, joten yleisimmin kaupoissa ja kirppiksillä törmää karkeampiin karstavilloihin. Karstavilloissakin on toki eroja, hienompia ja karkeampia. Esim merinovilla on jopa karstavillana pehmeää. Jos sinulla on taipumusta saada ihosi kutiamaan villasta, helpoimmin pystyt tunnistamaan villan, laittamalla tekstiilin hetkeksi kaulallesi. Itselleni tämä on takuuvarma keino tunnistaa villa. En ole villalle allerginen, mutta herkkäihoisena villan karheat kuidunpäät kutittavat ihoani. Herkkä kaulan iho tunnistaa ne heti. Villa tuntuu usein karhealta myös kädellä tunnustellen. Paras keino tunnistaa villa kuitenkin on polttokoe. Eläinkuidut, kuten villa, palavat kytemällä. Niistä jää palojäänteeksi tuhkaa ja tulee samanlainen käry kuin palavasta hiuksesta. Villaan sekoitetaan usein tekokuituja kuten polyesteriä tai akryyliä jotka jäljittelevät villan ulkonäköä ja ominaisuuksia. Polttokokeessa villasekoitteet tunnistaa yleensä siitä että palojätteenä on muovinen kökkäre ja vähän tuhkaa.

Muut karvat ja villaimitaatiot
Villaa jäljitteleviä synteettisiä materiaaleja valmistetaan paljon. Yleisimmin villan korvaajana käytetään polyakryylia, polyesteriä ja polyamidia. Akryyli muistuttaa ulkoisesti eniten villaa, mutta se ei voita villaa lämpimyydessä eikä oikein muiltakaan ominaisuuksiltaan. Koska villa ei ole kovin hyvin kulutusta kestävää, siihen lisätään polyamidia kulutuksenkestoa lisäämään. Villaa löytyykin useimmin sekoitteita joissa on erilaisina yhdistelminä villaa, tekokuituja, sekä muita luonnonkuituja kuten silkkiä, puuvillaa tai viskoosia.

Yleensä vain lampaista saatavaa kuitua kutsutaan villaksi. Muita villantyyppisiä luonnonkuituja ovat kaikki muut eläinten karvat: angora, mohair, alpakka, vikunja, kashmir ja kameli. Angora-kuitua saadaan angorakaneista, mohair-kuitua taas angoravuohista. Angora on erittäin pehmeää ja siksi vanuttuu helposti, mikä tekee siitä vaikean kehrätä. Mohair taas erittäin pitkäkuituista ja kiiltävää. Alpakka, vikunja, guanako ja laama ovat laamaeläimiä ja niistä saadaan hienompia karvalaatuja. Alpakka on lienee suurimmalle osalle tuttu ainakin nimenä, sillä sen suosio neulelankana on kasvanut viimevuosina huimasti. Guanakon merkitys tekstiilintuotannossa on melko vähäpätöinen. Villi vikunja on rauhoitettu, mutta sitä kasvatetaan jonkin verran kotieläimenä. Vikunjasta saadaan maailman hienointa ja kalleinta karvaa. Kashmiria saadaan kashmirvuohista. Olet ehkä kuullut tarinan erityisen hienosta shaalista joka oli niin ohutta ja hienoa villaa että sen saattoi pujottaa sormuksen läpi. Tämän Ranskan keisarinna Eugenian kudottaman, ns. sormusshaalin, kerrotaan olleen kashmiria.

Harvinaisempien ja hienompien karvalaatujen tunnistaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ilman materiaalilappuja. Mohair on näistä ehkä helpoin tunnistaa langan voimakkaasta pörröisyydestä ja kuohkeudesta. Mohairia käytetään yleensä vain sekoitteena villan ja tekokuitujen kanssa. Nykyisin viskoosisekoitteet ja sekä yleistynyt alpakka vaikeuttavat olennaisesti muiden tunnistusta. Pääsääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä että kalliita ja harvinaisia karvalaatuja kuten vikunjaa ja kashmiria tuskin tulee vastaan. Laamankarva on tekstiileissä harvinaisempaa ja kamelinkarvaakaan ei usein nykyään löydy kuin korkeintaan vanhemmista villakangastakeista sekoitteena. Niissä kamelin värisissä.

Muut materiaalioppaan osat löydät täältä:
Pellava
Silkki
Yleiskatsaus

Notice! GiveAway will be closed today around 12.00 Eastern European time. So there is still little bit time to join in by commenting the post *click* in here *click*.

It was about couple years ago when I last posted about textile materials and identifying them. So I think it’s about time to do another one. This time I will talk about one of my favourite material, wool. Wool comes from all sorts of sheep breeds: finnsheep, kainuunharmas (rare Finnish breed), merino, oxford down, suffolk etc. Wool and sheep fur are usually by-product from meat production. It is good to use everything from the animal, so that nothing goes to waste, but shearing wool is also important to sheep’s health. Wool keeps growing the whole time. Sheep need to be sheared about twice a year so that fur doesn’t grow too thick. Overgrown fur turns felt on sheep and becomes heavy. It gets dirty and also lures parasites. At it’s worst it can pull and stretch skin and cause irritation and skin problems. Every sheep breeds’ got their own kind of wool with different qualities.

Wool consists of undercoat and upper coat. Undercoat is finer and shorter, when upper coat is longer and coarser. different breeds of sheep can have different qualities on upper and under coats. Usually also the lamb fur is softer and more curly than adult sheep. Natural curlyness of the wool fiber makes it good at keeping body warm. Wool has lot of lanonil, natural grease, which is strong allergen. It is excellent emollient, so it’s commonly used in cosmetics. Allthough the use is slowly dropping due to growing numbers of allergy cases. If you get rash from wool, the reason could be lanolin.

Textile properties of wool are warmth, breathability, good colour absorption and thermoplasticity. Wool is flexible and soft, it also has natural ability to smooth creases. Thermoplasticity makes it easy to steam and press and create well-fitting garments and dense felt garments. It doesn’t attract dirt very easily and it’s also easy to clean. Wool doesn’t catch fire very easily and flame also tends to go out on it’s own, so it’s safer near fire than most synthetic fibers. Wool also absorbs moisture and due to lanolin it also is slightly water-repellent. It also feels warm when damp, unlike cotton.

Despite of many excellent features, wool also has it’s downfall. It is not very durable, and therefor woolsocks quickly develope holes on the heels. Due to allergens and coarse fibers and sharp fiber ends it irritates the skin. Natural stretch on the fibers creates sagging on knees and elbows and too hot washing temperatures will shrink and felt the wool. It also doesn’t like sunlight, which turns it yellow and affects the colours.

Manufacturing
Making wool yarn is pretty simple. In all it’s simplicity wool is sheared, sorted according to quality, washed, carded, spun into yarn and woven into fabric. In practice, however, there are other phases, like dyeing. You can buy wool in pretty much any colour of the rainbow, because it is easy to dye. Even home dying is easy. Wool is also sold in natural shades like variety of whites, grays, browns, blackish browns and blacks. Wool can also be treated with Superwash-treatment which then allows you to wash it by machine.

Maintenance
Wool is often considered tricky material to maintain, but that is not really true. Wool is dirt-repellent and dirt comes off easy. Often airing it outside on hanger is enough. Wool is prone to felting, which probably makes people to think it’s tricky. However you can avoid that by remembering that felting requires warmth, alkali detergent and mechanical work. Wool can handle even quite hot temperatures without felting (for example when dying), as long as it’s done slowly and wool is not heavily worked mechanically. Wool is best to wash with special wool detergent by hand, or in machine with wool program. It is best to wash and rinse wool in 30 degrees of Celcius, especially if you don’t have time for slow temperature rise and cool down period. Wool does not require washing very often though. Wool has the ability to smoothen out itself, but ironing with low temperature and with steam is also ok. However wool does easily get shine from ironing, so it’s best done either through ironing cloth or on reverse side. Often steaming is enough so iron doesn’t even have to touch the material. Wool can also be refreshened with snow wash. It is a bit more gentle on the material than regular wash. You can find instructions for snow wash in my blog, here.

EDIT – I almost forgot one important thing. One downside for wool, it being animal fiber, is that it’s prone to pest damage. While storing, wool might get eaten by common house pests like moth, larder beetle or fur beetle (attagenus woodroffei, beetles that eat fur and wool). For this reason, wool clothes and textiles should be aired and checked regularly. You can also protect garments woth red cedar blocks and lavender scent pouches or store them in tight plastic boxes.

Identification
There are available different wool qualities, based on breed, animal age, location of the wool on the animal. Sheared wool is sorted by finess and cleanliness. The dirtiest and most felted wool is not made into textiles, but used as fertiliser and stuff like that. Finests of wools are made into thin summer quality wool fabric, which feel also soft on the skin. These kind of fine wools can look and feel quite silky and it might be very tricky to identify them. However the finests of wools are very expensive, mostly used in fancy men’s suits, so usually you don’t really see them in thrift stores. Most commonly you can thrift coarser wools. There are different qualities in carded wool too. For example merino wool is soft, even the coarser qualities. If you have tendency to get itchy from wool, you have better abilities on identifying wool, just by placing it on your neck for moment. This is my guaranteed method of knowing if there is wool on something. My sensitive skin will figure it out quickly. However the best way to identifying wool is the burn test. Animal fibers will burn with small languishing flame. It smells similar to burning hair and leaves ash. Wool is often mixed with synthetic fibers, which you will identify from plasticy lump and little bit of ash.

Other fur and wool imitations
There are lot of synthetic fibers which imitate wool. Most general replacements are polyacryl, polyester and polyamide. Acryl looks closes to wool, but does not beat the warmth of wool or any other properties for that matter. Because wool is not very durable, polyamide is added to improve the durability. Wool can be most frequently found as all sort of mixes, rather than pure wool. Wool is commonly mixed with synthetic fibers, silk, cotton or viscose.

Usually just the sheep fur is called wool. Other fibers similar to wool are all other animal hair like angora, mohair, alpaca, vicuña, cashmere and camel. Angora comes from angora rabbits, mohair comes from angora goats. Angora is very soft and felts very easily, which makes it difficult to spin. Mohair is very long and shiny fibers. Alpaca, vicuña, guanaco and llama are of same family. They give the finest fur in the world. Alpaca is probably familiar to most people, because it has become quite popular as knitting yarn. Guanaco is not very significant to textile industry. Wild vicuña are endangered, conservated species, but it is also domesticated in small numbers. Vicuña wool is the finest and most expensive wool there is. Cashmere comes from cashmere goats. Perhaps you have heard the story of a fine shawl, which was so thin and fine wool, it was possible to draw the shawl through a ring. This so called ring shawl was assigned by the French empress Eugenia and is said to been made of cashmere.

It is very tricky, perhaps even impossible to identify the finer and rarer qualities of wool and fur. Mohair is probably the easiest of these due to very fuzzy look. MOhair is usually only used in mixes. Viscose mixes and popularity of alpaca are making it quite difficult to identify wools these days. Main rule could be that what ever it is, it’s never vicuña or cashmere. Llama is rare on textiles and camel is not very common these days either, except perhaps on older wool coats, you know, those camel-coloured.

Other material guide editions you can find here:
Linen
Silk
Overview