12/12-19 Materiaalit: pellava / Materials: linen

Aloitan vaatteiden materiaali-oppaan helpommin tunnistettavista luonnonmateriaaleista ja etenen sitten niistä vaikeampiin tekokuituihin. Materiaaleja oppii tunnistamaan vain tutkimalla. Joten kannattaa aloittaa perehtymällä tekstiiliin, jonka materiaali on jo tunnistettu. Tunnustele kangasta, katso sitä läheltä ja tutki pintaa ulkonäöllisesti, onko se kevyttä vai painavaa, miten se laskeutuu. Viimeisenä keinona materiaalille voi tehdä polttokokeen. Jos mahdollista, leikkaa saumanvarasta pienehkö pala kangasta. Yleensä jo 2 cm pituinen, muutaman millin levyinen pikkupala riittää. Jos et voi leikata mitään, vedä varovasti materiaalista kuituja tai yksittäisiä lankoja huomaamattomasta paikasta. Mitä enemmän saat irrotettua, sitä helpompi polttokoe on tehdä.

Pellava on todennäköisesti kaikkein helpoin tunnistaa pelkästään ulkonäön ja käsituntuman perusteella. Se on jäykähköä mutta raskaasti laskeutuvaa, siksi siitä valmistetut pöytäliinat laskeutuvat juhlallisesti. Se on periaatteessa melko mattapintaista, mutta siihen saadaan hieno himmeä kiilto esim mankeloimalla ja silittämällä. Pellava on selluloosaa joten se hengittää, eikä sähköisty, siksi se on miellyttävä käyttää myös talvella. Toisaalta se ei myöskään juurikaan lämmitä sillä kuidut ovat suoria ja tiiviitä eikä niiden väleihin jää lämmittävää ilmakerrosta. Se imee paljon kosteutta ja kuivuu hitaasti. Herkkäihoisesta pellavan pinta saattaa tuntua karkealta, mutta se riippuu jonkin verran myös pellavan laadusta. Halvemmat pellavakankaat voivat olla melko karkeita ja tikkuisia, mutta ohuita erittäin sileitä pellavalaatujakin valmistetaan ja ne ovat ihoa vasten ihanan sileitä. Pellavaa valmistetaan myös sekoitekankaina. Yleisin niistä on ns. puolipellava jossa pellavalangalla kudotaan puuvillaloimeen.

Mielestäni pellavan ihanin ominaisuus on se miten se käyttäytyy kuluessaan. Jos löydät kirppikseltä vanhan valkoisen pellavapyyhkeen, se ei välttämättä ole pyyhkeen alkuperäinen väri. Värjäämätön, käsittelemätön pellavalanka on väriltään ruskeaa, eli “pellavanväristä”. Se on pellavakuidun luontainen väri. Käytössä pellavakuidut ajanoloon valkaistuvat itsekseen. Kaikki valkoiset pellavat on siis joko valkaistu tai ne ovat luonnollisesti käytössä vaalenneet. Tämä saattaa tulla esiin pellavavaatteita pestessä. Niihin tulee helposti pesuhaalistumia, eli väri kuluu epätasaisesti pois taitteiden, ryppyjen ja saumojen kohdilta. Pellavan värinkesto, edes värjättynä ei ole kovin hyvä, joten kaikki pellavakankaat, myös värjätyt, haalistuvat ajanoloon. Pellava myös pehmenee käytössä. Siksi pari vuotta ahkerassa käytössä ollut pellavaliina tuntuu ihoa vasten täysin erilaiselta kuin upouusi. Siinä piilee myös pellavan heikkous. Se kuluu helposti etenkin taitteiden kohdista. Siksi esim pellavapyyhkeet ja pöytäliinat tulisi taitella kaappiin aina vähän eri tavoin. Jos taitokset tulevat aina täsmälleen samoihin kohtiin, niihin voi aikaa myöden ilmestyä kulumia.

Valmistus
Pellava valmistetaan pelto- eli kuitupellavasta (linun usitatissimum) ja kuitua saadaan kasvin varresta. Siemenet voidaan käyttää ravinnoksi. Kasvin varsi liotetaan jolloin se pehmenee. Liotuksessa kuidut alkavat irrota ja puumaiset osat mädäntyä. Pehmennyt, kuivattu pellavanvarsi loukutetaan (eli murskataan puupalikoiden tai metallitelojen välissä), jolloin kovat puumaiset osat eli päistäreet irtoavat. Tämän jälkeen varret lihdataan jossa poistuvat loput päistäreet. Kun päistäreet on poistettu jäljellä on pellavakuitua. Raakakuitu häkilöidään jolloin saadaan erotettua hienommat aivinat ja karkeammat rohtimet. Lopuksi aivinat voidaan vielä kammata ja saada erotettua loputkin karkeammat kuidut. Saadut kuidut kehrätään viimeisenä langaksi. Aivinoita eli hienoja pellavakuituja käytetään ohuisiin hienoihin pellavakankaisiin ja karkeita rohtimia käytetään karkeampiin vaatekankaisiin, säkkikankaisiin, naruihin, pellavaeristeisiin jne. Pellava on perinteinen suomalainen tekstiiliraaka-aine, jota on voitu kasvattaa kotitarpeina. Sen käsittely perinteisin menetelmin oli hidasta ja työlästä käsityötä ja käsitti kymmenkunta työvaihetta . Kotikonstein sen värjääminen oli vaikeaa. Nykyisin pellavaa voidaan käsitellä nopeammin tehtaissa koneellisesti.

Huolto
Mankelointi ja silitys kiillottavat ja tiivistävät pellavan pintaa. Silitys on siis pellavatekstiileille erittäin suositeltavaa, jopa pakollista. Pellava rypistyy helposti, etenkin pesussa. Se puhdistuu hyvin jo alhaisissakin lämpötiloissa (40 astetta), mutta toisaalta kestää kuumempaakin pesua. Keittopesua (90-100 astetta) tulisi silti välttää, sillä se kutistaa pellavaa enemmän ja saattaa vaurioittaa kuituja. Pellavan tyypillinen ominaisuus on nukkaaminen. Pellavatekstiili saattaa päästää nukkaa melko paljonkin etenkin ensimmäisissä pesuissa, se kannattaa siis aina pestä erillään. Ompelin joskus vuosia sitten itselleni pellavafroteepyyhkeen ja siitä irtosi hirveästi nukkaa ensimmäisten parin vuoden ajan vaikka pesin sitä ahkerasti. Nukkaavuus ei siis välttämättä kerro heikosta laadusta, mutta kyllä siinäkin voi olla eroja pellavalaatujen välillä. Kun peset pellavavaatteita, täytä kone vain puolilleen ja vältä pitkää kovaa linkousta, se ehkäisee rypistymistä ja pesukulumia. Käytä mietoa pesuainetta. Vältä paikallisessa tahranpoistossa vahvoja pesuaineita ja kovaa hankausta, ne saattavat kuluttaa tahran kohdalta myöskin värin pois. Pellavatekstiilit oiotaan muotoonsa kuivumaan ripustettaessa ja silitetään/mankeloinaan hivenen kosteina. Pellava on kosteana lujempaa kuin kuivana joten kostean vaatteen voi huoletta venyttää muotoonsa. Täysin kuiva pellava siliää ja palautu mittoihinsa heikommin kuin hiukan kostea. Kuivunutta ryppyistä pellavatekstiiliä voi kostuttaa suihkuttamalla silityksen yhteydessä. Rumpukuivaus ei ole suositeltavaa, sillä se rypistää ja kuluttaa pellavaa.

Tunnistus
Kun tutkit pellavakangasta, katso sitä hyvin läheltä. Luonnonkuiduille on ominaista että langassa on ohuempia ja paksumpia kohtia sillä luonnon raaka-aine ei voi koskaan olla täysin tasalaatuista. Yksitäisten kuitujen pituus vaihtelee ja vaikka kampaamalla pitkät ja lyhyet kuidut on erotettu toisistaan, vaihtelua silti on. Pellavan tyypillinen ominaisuus on että siinä on selkeästi paksumpia ja ohuempia kohtia, joskus jopa oikein isohkoja möttejä tai jopa tikkuja. Vaikka se jäykkyytensä ansiosta tuntuu hivenen karkealta, se on samaan aikaan melko sileää, etenkin jos se on juuri silitetty tai mankeloitu. Se on painavaa ja laskeutuu raskaasti, mutta jäykähkösti. Polttokokeessa pellava palaa suurehkolla keltaisella liekillä kuten paperi. Se tuoksuu palaessaan samalle kuin paperi ja palojätteenä tulee paperimaista tuhkaa. Muutkin selluloosakuidut kuten puuvilla, rami, hamppu ja viskoosi käyttäytyvät polttokokeessa samoin, joten polttokokeella voi erottaa vain ettei kyse ole tekokuidusta eikä eläinkuidusta.

Imitaatiot
Kaikkein hienoimmat pellavakankaat saattaa sekottaa sileään tiiviiseen puuvillaan. Pellavan tapainen himmeä kiilto saadaan aikaan myös puuvillaan erilaisin menetelmin. Esim puuvilla sintsi voi näyttää melko samalta. Pellavan voi toisinaan sekoittaa paksuhkoon viskoosiin josta sen voi erottaa pehmeyden ja laskeutuvuuden avulla. Viskoosi on aina pehmeämpää tunnultaan ja laskeutuvuudeltaan ja pellava on aina jäykkää. Hamppu on tunnultaan samanlaista kuin pellava, mutta sitä se on myös muilta ominaisuuksiltaan, paitsi että se on hivenen karkeampaa. Hamppu ei ole kovin yleinen vaatetuskankaiden materiaali, joten pellava on aina todennäköisempi vastaus. Rami eli kiinanruoho on myös melko harvinainen vaatetusmateriaaleissa, mutta siitä on valmistettu samantyyppisiä kesävaatteita kuin pellavastakin. Sekin on ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen pellavan kanssa joten ne on helppo sekoittaa keskenään. Rami on kuitenkin paljon kalliimpi kuitu, joten siihenkin törmääminen pellavan sijaan on harvinaista. Mielestäni sillä on korkeampi kiilto kuin pellavalla. Lisäksi pellavan näköisiä sisustustekstiilejä valmistetaan tekokuiduista, mutta ne erottaa pellavasta aina tunnusta. Tekokuituiset pellava-imitaatiot joutuvat aina matkimaan pellavan epätasaista laatua joten ne eivät näytä yhtä luonnollisilta kuin pellava. Lisäksi niistä puuttuu pellavan hieno kiilto ja ne erottaa aina karkeammasta muovimaisesta tunnusta.

I will start my clothing material series with the natural fibers which are easier to identify and then move onwards to more difficult artificial materials. Easiest way to learn is to study those materials which are already identified and have the labels attached. Feel the material, look at it very closely and study the surface details, is it very light or heavy, how does it drape. Last method is to make a burn test. If possible, cut tiny piece of fabric from the seam allowance. Usually 2 cm long, couple millimeter wide strip is enough. If you can’t cut anything, pull gently some fibers or yarns off of the place where it doesn’t show. The more you can pull out, the easier the burn test is to make.

Linen is probably the easiest to identify, from just the way it looks and feels. It is quite stiff, but at the same time, drapes heavily. That’s why the linen table cloths drape beautifully. Basically it’s not very shiny or glossy, but it’s possible to give it a quite charming sheen by ironing or mangling it. Linen is cellulose so it breathes and doesn’t get static, so it’s also comfortable in the Winter. On the other hand, it’s not very warm material, because the fibers are quite straight and tightly against each other. There is no insulating layer of air between them. It can absorb lots of moisture and dries slowly. For sensitive skin linen might feel too rough, allthough that also depends on the quality of the fabric. Cheaper linen can be quite rough and coars, but there are also very fine and soft qualities. Linen also comes as mixed fabrics. Most common is so called half-linen, which has cotton warp and linen weft.

In my opinion, the loveliest feature of linen is how it wears off. If you find white tea towel from thrift shop, that might not be the original colour of the towel. Natural colour of linen is grayish beige, “linen colour”. So all white linen fabrics you see, are either naturally worn off into white or bleached. This you may notice when you wash linen fabrics. Creases, seams and folds might come out of the wash looking paler than other areas. Linen is not very colour fast by nature, so all linen, also dyed, will fade over time. Linen also gets softer in use. That’s why used linen garment feels very different to skin than new. That is also the weakness of linen. Especially the folds will wear fast. This is why you should fold the linen differently every time when storing it. That prevents the folds from wearing thin.

Manufacturing
Linen is made of flax (linum usitassimum) and fiber comes from the stalk. Seeds can be used as food. Stalks are first soaked untill they are soft, this is called retting. That makes the fibers loose and wooden bits start to rot. Soft, dried flax stems are then scutched, which removes the wooden bits from the stems by crushing them between wooden blocks or metal rolls. Traditional methods have coarse and fine scuthers, first coarser scutching removes most woody bits, then finer scutching softens the fibers and removes the rest of the hard bits. After that comes heckling which separates long and short fibers from each other with heckle comb. The longer the heckling process, the better quality linen is result. After that, fibers are ready for spinning into yarns. Fine combed linen is used fabrics for clothing, bedlinen, table cloths etc. Rough linen is used for sack cloths, ropes and strings, insulation material etc. Linen is traditional Finnish material, which was possible to produce in every house that had some land. Turning the plant into yarn and again into fabric was very long process and required about dozen phases. Dyeing at home was difficult. These modern times all of this is possible to do faster in factories.

Care
Mangling and ironing polish and tighten the linen surface. Ironing is recommended, if not even mandatory. Linen wrinkles easily, especially in wash. It’s easy to clean because it washes well in lower temperatures (40 degrees Celcius) but can also handle warmer temperatures. However boil wash (90-100 Celcius) should be avoided, it shrinks linen more and might damage the fibers. Typical feature for linen is shedding fluff. Linen should be always wash separately, because it can shed lots of fluff, especially in the first washes. Several years back I made linen terrycloth towel and it shed fluff horribly for first two years. So shedding doesn’t always mean bad quality, even though there might be differences between linen qualities too. When machine washing linen garments, always do only half loads. This prevents wrinkes and wearing off. Use mild detergent. Avoid strong stain removers and hard rubbing on stains. That might remove the colour around the stain. When handing linen garments to dry, always reshape and stretch them back to size. This helps the ironing afterwards, and linen is harder when it’s wet, so it can take it. Dry linen fabric is tricky to iron, so always iron and mangle them damp. Spray with clean water if needed. Dryer is not recommended.

Identification
When you look at linen material, look closely. It is natural to all natural fibers to be uneven in thickness. Natural fibers also vary in length, even though short and long fibers have been separated by combing. Typical feature for linen is to have thinner and thicker areas on the yarn, sometimes even lumps and splinters. Even though stiffness makes it feel a bit rough at times, it also feels quite smooth, especially if it’s been ironed or mangled recently. Linen is heavy comparing to the thickness and drapes very “round” and stiff. If you burn test linen it burns like paper, with big yellow flame. It smells like burning paper and gives paper-like ash. Also other cellulose fibers like cotton, ramie, hemp fiber and viscose act the same. This is why the burning test only tells you that it’s one of the cellulose fibers, not animal fiber or plastic.

Imitations
It is possible to confuse the finest linen fabrics to cotton. For example the cotton chintz has very similar feel and sheen to it. Sometimes linen can be confused with rough viscose, but check the softness and drape. Viscose is always softer, both on the feel and drape. Linen is always stiffer. Hemp fibers also feel the same than linen, but they is also very similar otherwise. It is not very common to find hemp fabrics so linen is always more likely answer. Ramie is still quite rare in clothing materials, but similar style than linen summer clothes has been seen also from ramie. It is very similar to linen on other aspects too, but it is much more expensive. I think it has more sheen than linen. Also linen imitation fabrics have been made of artificial fibers. But they only imitate, it is easy to spot them by unnatural unevenness and coarse, plastic-y feel. They also lack the real linen sheen.

Ohutta, tiivistä, hyvälaatuista vaatetuspellavaa. Jopa tässä erottuu paksumpia möykkyjä ja raitoja. /
Fine, tightly woven, good quality clothing linen. Even here can be seen lumps and thicker stripes.
Päällä käsin kehrätty ja kangaspuissa itse kudottu perinnepellavateskstiili. /
Alla tehdasvalmisteinen ohut ja tiivis mankeliliinapellava.
Ohut ja tiivis valkoinen vaatetuspellava, pitkänukkainen harvahko pellavafrotee ja tiivis mankeliliina. /
Fine white clothing linen, linen terrycloth and tightly woven mangle cloth.
Kun pellava on oikein ohutta ja tiivistä, se muistuttaa puuvillaa. Tämä ruskea kangas hohtaa
himmeästi ja tuntuu jäykältä kuten pellava. Se on kuitenkin niin tasalaatuista, että on vaikea tietää
onko se pellavaa vai puuvillaa. Mielestäni se on pellavaa mutta 100% varma en voi olla. /
When linen is very fine and tightly woven, it looks very much like cotton. This brown fabric has similar
sheen and stiff drape than linen. However it’s so even quality, it’s impossible to say which one it is.
I think it’s linen, but I can’t be 100% sure.

3 people like this post.

4 Comments Add yours

  1. Metsäntyttö says:

    Olipa tässä tietopaketti pellavasta. Nyt tuli selväksi ne rohdinpellavat ja aivinapaidatkin, jotka välillä jossain vanhoissa kirjoissa saattaa tulla vastaan.
    Muistan joskus nuorena ihmetelleeni tuota ramia. Liekö ollut 80- tai 90-lukua kun tilasin ehkä Ellokselta juuri kesäisen valkoisen hameen ja saattoi olla jakkukin siihen. Niiden sanottiin olevan ramia ja ihmettelin silloin, että mitä se oikein on. Taisin sitten jostain saada ongittua sen tiedon, ,että joku luonnonkuitu kuitenkin.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Juu, rami taisi olla muodissa juuri tuohon aikaan. Silloin sitä näkyi vähän enemmän, nykyisin taas ei juuri lainkaan.

  2. Hehkuvainen says:

    Rakastan pellavaa, se on suosikkini! Tuon nukkaamisen olen havainnut sekä pyykkiä pestessä että makuuhuonetta imuroidessa; pellavaiset vuodevaatteemme “pölisevät” selkeästi enemmän kuin puuvillaiset. Hiukan harmittaa, että minulla ei ole mankelia jolla voisin pellaviamme helliä (silitysraudalla en jaksa työstää), mutta kyllä ne hyviltä näyttävät ja tuntuvat ilmankin.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Mankeli olisi tosiaan kätevä olemassa, muillekin kuin pellavaisille. Meillä ei ole semmoiselle edes tilaa. En itsekään ikinä silitä vuodevaatteita, olen siihen aivan liian laiska. Niistä tulee aika sileitä kun ripustaa ne siististi taiteltuna kuivumaan ja ravauttaa auki ennen ripustusta.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.