Kaikenmaailman typerien ruokapostausten ja jouluvalojen jälkeen seuraa se jota kaikki ovat hermostuneesti jo odottaneet: shoppailupostaus. Jei! Voitte unohtaa Primarkit ja Topshopit sillä niistä en aio kertoa, en edes käynyt niissä. Ainoastaan hieman harmittaa se etten käynyt myöskään All Saintsissä vaikka kävelin ainakin kaksi kertaa AS:n liikkeen ohi.

Belfry and Santas Grotto elikäs paikallinen ostari ja Pukin kolo.

Näin joulunaikaan kaikki kaupat ovat täpösen täynnä ihmisiä, erityisesti Lontoossa. Siksi shoppailukierrokselle voi aivan hyvin lähteä vähän pidemmällekin jotta pääsee edes vähän väljemmille vesille (en tunnetusti pidä yhtään väkijoukoista, alkaa ahdistaa). Crawleyssä on jättikokoinen ostoskeskus, County Mall, josta löytyy liikkeitä jokaiseen makuun. Vaateliikkeistä mm. Warehouse ja Miss Selfridge, kenkäkaupoista Clarks, Shoezone  ja Barrats, asusteista Accessorize ja Claire’s jne jne. Täällä saa kulumaan tunnin jos toisenkin, etenkin kun muistaa välillä tankata lukuisissa välitankkauspisteissä. Eikä Crawley olisi kunnollinen englantilainen kaupunki ellei sieltä löytyisi Dorothy Perkinsiä tai TK Maxxia. Että kyllä tässäkin pikkukaupungissa ihan tehokkaasti pääsee rahoistaan eroon. (Tunnustan, kävin ihan vähän penkomassa TK Maxxin rekkejä ja siellä oli yksi aika taivaallinen vintage-henkinen iltapuku, mutta sinne sekin jäi…) Ostareita on toki muuallakin, kuten Belfry, Crawleyn naapurikaupungissa Redhillissä. Nuo jättikokoiset lumihiutaleet kyllä ovat hieman spookyä kamaa.

Irregular Choisen ikkunan takana /
Behind the windows of Irregular Choise

Lontoossa shoppailukohteisiini kuuluivat lähinnä vintage-putiikit joita näyttäisi olevan kahtaa laatua: niitä joissa hinnat ovat kohtuulliset mutta tavara on etupäässä 70-lukua, kasariretkuja ja norjalaisia villapaitoja ja niitä joissa huippulaadukas valikoima ulottuu aina viktoriaaniselta ajalta 70-lukuun mutta joissa hinnat ovatkin sitten ihan toisissa sfääreissä. Rokit kuuluu näistä lähinnä siihen ensinmainittuun, tosin ainakin Brick Lanella olevista kahdesta liikkeestä toinen oli sentään hiukan kallellaan jälkimmäiseen kategoriaan.

Erityismaininnan ansaitsee The Vintage Emporium & Tee rooms Bacon Streetillä. Alakerran vintageputiikki on pullollaan jopa lähes historiallisia pikkuasusteita ja vaatteita erittäin korkeaan hintaan. Muumeja rakastava, vintage-tyyliin puettu hurmaava myyjä tosin oli jo yksistään tutustumisen arvoinen. Ikävä kyllä tämä ansaikosmaisen kaunis neiti ei halunnut kuvaansa julkaistavan blogissa joten se jää nyt teiltä näkemättä. Yläkerrassa sen sijaan voi nauttia varsin kohtuulliseen hintaan pieniä herkkuja ja teehuoneen viehättävä myyjä mielellään keskustelee kanssasi vaikka mistä. Meidän tapauksessamme tietysti Suomesta. Asiakaspalvelu siis ensiluokkaista ja ilmapiiri varsin tunnelmallinen. Lontoossa vintageputiikkeja etsivän kannattaa muutenkin suunnata Brick Lanelle, siellä niitä on melkein vierivieressä useita, tosin mitään superhalpoja löytöjä täältä on turha etsiä. Ainoa uuden tavaran liike (sen All Saintsin lisäksi) jossa olisin ehkä halunnut Lontoossa poiketa oli Irregular Choisen liike Carnaby Streetillä, mutta siinä vaiheessa kun kävelimme sen ohi olin jo hieman väsähtänyt ja tyydyin lammasmaisesti kuolaamaan ikkunan takana.

Valitettavasti ainoa kuva Vintage Emporiumista /
Unfortunately the only photo of Vintage Emporium is this.

Länsi-Sussexissa sijaitsee pieni ja tunnelmallinen Lindfieldin kylä, josta kerron myöhemmin lisää jos olette kilttejä. Ollakseen niinkin pieni kylä kuin Lindfield, hassua kyllä, sieltäkin löytyy vintage-kauppa, Toll House. Putiikki sijaitsee erittäin vanhassa mutta sitäkin persoonallisemmassa rakennuksessa jonka jokainen huone oli hyödynnetty putiikin käyttöön varsin idearikkaasti. Huonojalkaiselle tämä kauppa ei kyllä sovi sillä suuri osa liikkeestä on jyrkkien ja kapeiden rappusten yläpäässä. Täälläkin tyylikkäästi esille aseteltu valikoima oli selkeästi huippuluokkaa ja hinnat sen mukaiset. Eräs käärmeennahkalaukku jäi hieman kaivelemaan, mutta hinta oli kyllä sen verran suolainen ettei pystynyt venymään.  Tämänkin putiikin yhteydestä löytyy kahvila jossa palvelu tosin oli vähän niin ja näin. Tampio-turisteina emme tienneet että americano tarkoittaa ihan tavallista kahvia ja epäselvästi mumisevan myyjän jankutus americanosta alkoi käydä hermoille sen verran että melkein kävelin ulos odottamatta kahvia pöytään tulevaksi.

Upea 50-luvun juhlapuku /
Beautiful 50’s dress

Toll House

Niinkuin kerroin aiemmin, viimeisenä varsinaisena matkapäivänä lähdimme käymään vielä Brightonissa joka ei alunperin kuulunut matkasuunnitelmaamme. Kenkäjahdin jälkeen meillä oli aikaa kierrellä ympäriinsä joten hakeuduimme alueelle jota kutsutaan nimellä Lanes. Pienet kujat ovat täynnä monenlaisia pieniä ja vähän isompia putiikkeja. Itse tietysti ensimmäisenä törmäsin kangaskauppaan joiden isäntä väitti kuolleen sukupuuttoon jo vuosia sitten (eipäs ole kuolleet!). Ensimmäisestä kangaskaupasta ostin hieman hattutylliä ja jäin harmittelemaan kun en tajunnut ostaa pieniä paperikukkanippuja jotka huomasin liikkeen täpötäydessä ikkunassa poistuessamme kaupasta. Vain muutaman askelen päässä oli toinen kangaskauppa, Ditto Fabrics, jonka ikkuna oli hienostuneen tyylikäs. Edellisen täpötäyteen ahdetun tilan jälkeen hillitysti aseteltu kangaspakkavalikoima sai minut haltioihini ja ostin useamman metrin kahta kukallista puuvillaa. Sanoin myyjälle etten osannut päättää kumpaa joten otan molempia. Myyjä kysyi mitä ajattelin siitä tehdä ja sanoin etten tiedä vielä. Ja jostain kumman syystä keskustelu ajautui taas Suomeen, toinen myyjistä kun oli käynyt kiertämässä Suomea kymmenisen vuotta sitten.

Me … want … badly!
Tophat & beaded handbag available at Pretty Eccentric

Erityismaininta Brightonissa menee tällä kertaa vintage- & steampunk-henkiselle pienelle liikkeelle, Pretty Eccentric, jossa myydään paikallisten käsityöammattilaisten upeita tuotteita. Hivelevän kaunis valikoima hurmasti ainakin meikäläisen kympillä. Valitettavasti olin tässä kohtaa jo ehtinyt käyttää lähes koko lomabudjettini ihan muihin juttuihin ja upeat esineet jäivät muiden löydettäväksi. Mutta ainahan tulee uusia Englannin-matkoja. Ehkä tuo helmikoristeinen pallolaukku ja kakkulasilinteri odottavat mua siellä ensi kerralla (toivoahan aina saa…).

Lopuksi haluan ilahduttaa teitä hauskalla pikkutapauksella kirjakaupassa. Aikomuksenamme ei ollut ostaa matkalta kirjoja mutta sattumalta pistäydyimme Waterstones-kirjakauppaan Haywards Heath’ssa. Siellä oli tietyistä kirjoista tarjous kolme kahden hinnalla. Yllättäen löysimmekin mielenkiintoista luettavaa ja kolmen kasa oli nopeasti valittuna. Kassalla ystävällinen myyjäneiti onnitteli hyvistä valinnoista ja kysyi olinko lukenut muita Alexia Tarabotti-kirjoja. Vastasin kieltävästi. Myyjä vallan innostui ja kysyi saisiko hän vaihtaa valitsemani Tarabotti-kirjan sarjan ensimmäiseen sillä ne täytyy ehdottomasti lukea järjestyksessä. Huvittuneena annoin hänelle luvan. Myyjä kertoi itse rakastavansa tätä kirjasarjaa eikä malta odottaa että seuraava osa ilmestyy. Erityiskiitokset siis loistavasta palvelusta sille nuorelle naismyyjälle Haywards Heathing Waterstone’sissa. Kiinnostuneille tiedoksi: Gail Carrigerin luoma hahmo Alexia Tarabotti seikkailee vampyyrien ja ihmissusien maailmassa kuningatar Victorian aikaan. Kirjasarjan ensimmäisessä osassa Soulless tutustutaan sieluttomaan ihmiseen, Alexiaan kun hän vahingossa tappaa vampyyrin hiusneulallaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lämmintä joulunaikaa teille kaikille ihanat lukijani!

IN ENGLISH
After all those stupid food and christmas light posts finally the post that everyone has been anxiously waiting for: shopping post! Yay! But you can forget about Primark and Topshop, I didn’t even peek in. Only thing I am a bit sad I didn’t do was to visit All Saints, since I walked past atleast two of their shops.

During the Xmas season every shop is packed with people, especially in London so have a little effort and try travelling a bit further away for shopping. Crawley has a large shopping center, County Mall, filled with all sorts of shops to go to. Miss Selfridge, Boots, Barrats and Claire’s to mention few. You can easily spend several hours just browsing, especially if you remember to refill every now and then in various refillstations (aka cafes). Crawley wouldn’t be a proper english town without Dorothy Perkins and TK Maxx, which you can find outside Mall. So, it is very easy to get rid of your money in this town. (I have to admit that I might have investicated TK Maxx’s clothing racks a bit and had to leave beautiful vintage-style evening gown behind.)

Lanes, Brighton

In London my main target was vintage shops, which they seem to have two of a kind: those with more reasonable pricing but selection only on 70’s & 80’s stuff and norwegian knits or those with high quality selection from victorian era to 70’s but sky high prices. Rokit was the first mentioned variety, even though one of the Brick Lane shops was leaning a bit more towards the latter.

Special award goes to Vintage Emporium and Tea rooms in Bacon Street. Boutique downstairs had lovely historical items for sale and very pretty dresses. And vintage-dressed and very charming young lady with platinum blond hair behind the counter was worth meeting alone. She told us she loves Moomin and was so excited to hear that we are visiting from Finland. Unfortunately she didn’t want her photo being published in blog so you won’t get to see it. Upstairs you can sit down for a moment and enjoy some refreshments for quite reasonable price and have a nice chat with another lovely lady who’s attending the cafe. Customer service was excellent and athmosphere was very pleasant. There is practically a cluster of vintage shops in Brick Lane, but any supercheap finds you won’t make here. Only shop in London that sells new items and that I might have wanted to pop in (in addition to All Saints) might have been Irregular Choise in Carnaby St, but by the time we got there I was a bit tired and was happy only drool on the windows.

Upeita kenkiä, laukkuja ja koruja Toll Housessa /
Magnificent shoes, handbags and jewelry in Toll House.

In West Sussex there is a small town of Lindfield, of which I will tell you more later if you’re nice. To be that small as Lindfield is, it was  a bit surprising to find a vintage shop there. It’s called Toll House and is located in very rustic old building. All of the tiny rooms in that house have been decorated nicely and shop goes even upstairs. Staircase is very narrow and steep so this is not a place for people with bad legs. Everything is displayed very nicely and range is top quality and accordingly high priced. I was left to dream about one particular snake skin handbag, but it was a bit pricey for me. There was also cafe in this charming shop, but service leaves something to hope for. As stupid tourists we didn’t realize that americano means ordinary coffee and mumbling waitress repeating americano over and over again started to annoy me so much that I almost walked out of the door without my coffee.

Yksi Brightonin useista vintage-liikkeistä, Tramp /
One of Brighton’s several vintage shops, Tramp

Like I told earlier, on our second to last day we made a trip to Brighton, which wasn’t originally on our schedule. After the shoe hunt we had time to wander around and we headed to the area called Lanes. Small lanes are filled with interesting little shops and boutiques. Of course I ended up finding a small fabric shop first, although boyfriend claimed those died out long time ago (no they didn’t!). I got some tulle and after we came out there was only couple steps to another fabric shop, Ditto Fabrics. It had stylish window and after the first cramped one the spacey little shop with good selection seemed very tempting. I couldn’t decide so I got two different fabrics. Nice lady behind the counter asked what I was making of them. I said I dont know yet. And surprise surprise, we started talking about Finland, again. Lady had been travelling around Finland about ten years ago.

Special award in Brighton goes to little vintage- & steampunk styled shop Pretty Eccentric. They sell items from local producers and craftsmen. I was astonished with all the pretty things. Unfortunately at this point I had already used all my travelling budjet so I had to leave lovely things behind. But there will be other trips to England. Who knows, perhaps that beaded purse and goggle tophat will be waiting for me then (one can always dream, don’t you think).

And finally I like to share with you a funny incident in a bookshop. We weren’t planning on buying any  books on this trip but we happened to go to Waterstone’s in Haywards Heath and suddenly started finding good books to read. They also had a three for price of two-deal going on. It didn’t take long to choose our pile of three. At the till lovely young lady congratulated me on my good selection and wanted to know if I had read any other Alexia Tarabotti-books. I denied. She got absolutely hyped about it and asked if she could replace my Tarabotti-book with the first episode of the series, because they need to be read in order. I said yes with a little grin on my face. She told me that she absolutely loves those books and can’t wait the next one to come out. So special thanks to that sweet lady in Haywards Heath Waterstone’s for brilliant service! For those who are interested: Alexia Tarabotti, character created by Gail Carriger, adventures in the world of werewolfs and vampires, at the time of Queen Victoria. On the first book, Soulless, you get to know Alexia, the soulless human, when she happens to kill vampire by accident with her hairpin.

That’s for now, enjoy my photos and have a warm and Merry Christmas-time!