Hortaa ja kevätsieniä / Wild herbs and spring mushrooms

Jatketaan tälläkin viikolla ruoka-teemalla. Kevään pyörähtäessä käyntiin, käynnistyy myös vuoden hortoilu-, marjastus- ja sienestys-sesonki. Aloitin oman hortoilukauteni jo huhtikuussa koivunmahlalla. Tämä postaus on osa Omavarais-bloggaajien #suuntanaomavaraisuus yhteispostaussarjaa. Näitä postauksia luotsaavat tuttuun tapaan Tsajut-blogin Sari ja Korkealan Heikki. Linkit kaikkiin muihin kesäkuun postauksiin löydät tästä alta. Jos joku linkki ei toimi, raportoithan siitä kommenteissa. Juttu jatkuu linkkien jälkeen.

Kasvuvyöhyke 1
Jovel

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa
Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut 
Villa Varmo 
Pilkkeitä Pilpalasta 
Rakkautta ja maanantimia 
Metsäläisten elämää 
Varmuusvara 

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhaheti 
Korkeala

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 

Kuten mainittu, aloitin vuoden luonnon antimien keräilyn huhtikuussa koivumahlalla. Mahla on luonnon oma energiapommi, jonka keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Se ei siis kuulu jokamiehenoikeuksiin, mutta meillä on omalla tontilla runsaasti koivuja. Lapsuudessani mummuni keräsi koivumahlaa simppelisti sitomalla pullon suoraan katkaistuun koivunoksaan. Modernit ohjeet suosittelevat poraamaan puunrunkoon reiän ja valuttamaan mahlan siitä letkun avulla astiaan, joten näin päätin tehdä. Kun reikä oli porattu, mahla alkoi valua heti melkoisella vauhdilla. Letku ja keräysastia on syytä varata viereen jo ennen poraamista. Valutuksen jälkeen tukin reiän tiukasti puutikulla, tosin kuulemma vahatulppa olisi vielä parempi.

Valutin itse mahlaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Sen maku on hyvin vesimäinen, kevyesti makeahko. Mikään erikoinen makuelämys se ei siis sinällään ole, mutta kyllä siinä voi maistaa häivähdyksen xylitolia. Jos meillä kasvaisi kanadalainen sokerivaahtera, siitä saisi paljon makeampaa mahlaa. Vaahterasiirappi valmistetaan nimittäin sokerivaahteran mahlasta. Vuorokaudessa yhdestä koivusta sain mahlaa noin viisi litraa. Osan pakastin, osan join tuoreena ja osan käytin vappusiman valmistukseen. Mielestäni se antoi simalle hiukan uudenlaisen makuvivahteen. Mahla on käytettävä tai pakastettava melko nopeasti keräämisen jälkeen sillä se ei säily kovin pitkään. Jääkaapin kylmimmällä hyllyllä se säilyi noin parisen viikkoa. Tältä keväältä mahla-kausi on valitettavasti jo ohi.

Blogin vakituiset seuraajat tietävät että olen innokas sienestäjä. Joka vuosi yritän opetella uusia sieniä laajentaakseni valikoimaa. Sienestys mielletään yleensä syksyiseksi harrastukseksi, mutta näin keväälläkin voi löytää ruokasieniä. Korvasienistä en innostu niiden hankalan käsittelyn vuoksi ja olen muutenkin myrkkysienien suhteen vähän hermoheikko, mutta itseäni kiinnostavat muut keväiset ja kesäiset sienet kuten huhtasienet, kuusenkäpynahikas ja kevätkaunolakki. Huhtasientä olen päässytkin jo maistamaan, mutta sen oikukas ja harva ilmaantuminen tekee siitä vaikean löytää. Kuusenkäpynahikkaan sesonki on juuri päättymässä ja kevätkaunolakin alkamassa. Kuusenkäpynahikkaita en tänä keväänä ehtinyt etsiä, mutta ehkä ehdin vielä katsoa löytäisinkö kevätkaunolakkia. Poimukellomörsky olisi myös yksi kiinnostava erikoisuus kokeilla. Se muistuttaa ulkonäöltään hiukan kartiohuhtasientä, mutta on myös melko harvinainen. En ole siihenkään vielä törmännyt, tosin keväisin käyn metsässä harvemmin.

Vaikka kokeilen uutta ja erikoista mielelläni, eniten meillä kuitenkin kulutetaan ihan niitä perusjuttuja. Villiyrteistä nokkonen ja maitohorsman versot ovat suosikkini. Lisäksi kesän must-juttu on ruususiirappi jota käytän jäätelössä ja juomana kivennäisveteen sekoitettuna. Ruusut eivät varsinaisesti ole villivihanneksia, mutta ruususiirappi kannattaa mieluiten tehdä villiruusujen, perinne- tai maatiaisruusujen tuoksuvista terälehdistä. Jalostetut modernit puutarharuusut eivät oikein sovellut siihen. Kun teet siirappia ja siivilöit terälehdet, älä heitä niitä pois. Makeat terälehdet ovat ihana lisuke jugurtin päällä tai jäätelön kanssa. Ne narskuvat hiukan hampaissa samalla tavalla kuin leipäjuusto. Isäntä ei välitä villivihanneksista, mutta syö mielellään sieniä. Sienistä meillä menee eniten kantarellia, vaaleaorakasta, herkkutattia ja suppilovahveroita. Isäntä ei syö marjoja, mutta itse pidän erityisesti puolukasta ja mustikasta. Puolukkapiirakka ja puolukkainen ruismarjapuuro ovat syksyisin herkkuani.

Koska kesä on vasta aluillaan nyt ehtii vielä hyvin mukaan villivihanneksia keräämään. Jos sinulla on tiedossa joku erityisen herkullinen villivihannes tai sieni, vinkkaa siitä toki kommenteissa, tai kysy mitä vain villivihanneksiin liittyvää niin koitan vastata.

Let’s continue with food theme this week. Spring is almost turning into Summer, which means that the wild herb, berry and mushroom season has started. I already started my natures larder season with birch sap in April. This post is part of SelfSufficiency bloggers group post series. It’s hosted by Sari in Tsajut-blog and Heikki in Korkeala-blog. Links to all other posts below, unfortunately posts are in finnish. My post continues after the links.

Kasvuvyöhyke 1
Jovel

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa
Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut 
Villa Varmo 
Pilkkeitä Pilpalasta 
Rakkautta ja maanantimia 
Metsäläisten elämää 
Varmuusvara 

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhaheti 

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 

Like mentioned, I started collecting natures free food in April by draining birch sap. Sap is natures own energy shot. But, you need permission from the land owner to harvest it, even here in Finland. We have so called “Every persons rights” which allow you to go to any forest and harvest berries, mushrooms and wild herbs. This does not include pinecones, acorns, nuts, branches from trees nor draining sap. Thankfully we got lots of birches on our yard. In my childhood granny used to drain sap simply by snapping a branch and hanging bottle to it. Modern instructions recommend drilling small hole to the tree and draining sap with flexible tube into container. So that’s what I decided to do. When hole was drilled, sap started running quite fast. So I recommend having all your equipment ready at hand. After draining we plugged the hole tightly with a stick. All though these days they recommend wax plug for better result.

This was my first time draining sap. Flavour is quite watery, slightly sweet. It is not very flavoursome or exciting taste, but you might be able to get the hint of xylitol flavour in it. Xylitol is Finnish invention and it’s made of birch trees. If we would have Canadian sugar maples growing here, we would be able to get really sweet sap, because maple syrup is made of sugar maple sap. I was able to drain five liters of sap in 24 hours. Some of it I drank fresh, some I froze and some I used for making mead. I think sap gave slightly different flavour to the mead. Sap must be used of frozen quite soon after harvesting. We kept it on the coldest shelf in our fridge and it lasted about couple weeks. This year the sap season here in Finland is now over.

Regular followers of my blog already know that I love mushrooming. Every year I try to learn new mushrooms to widen my repertoire. People most often think mushrooming is only Autumn activity. However there are also edible spring mushrooms here in Finland. Please check your local information about mushrooms in your area. I don’t really get excited about false morels, Gyromitra esculenta, which are considered delicious mushrooms here in Finland. They are deadly poisonous and must be boiled two times for five minutes to get rid of the poison. I am way too nervous about the poison and that’s why I don’t pick them at all. However there is lots of other much easier mushrooms to pick like morels (Morchella conica), spruce cone mushroom (Strobilurus esculentus) and St. Georges mushroom (Calocybe gambosa). I have already tasted morels, but it is very tricky and rare to find, which makes it very difficult to get. Season for spruce cone mushroom is already finishing on our area, but season for St. Georges mushroom is just starting. Perhaps I have time to search for that this year. One interesting mushroom to try might be Verpa bohemica, early morel. It is related to morels, but looks slightly different. Unfortunately it is also quite rare to find. I don’t go that much into forest in spring so it is still yet to be found.

Even though I like to try new things, we most often harvest regular stuff. My wild herb favourites are stinging nettle and willoherb/fireweed. My summers high point is to make rose syrup for ice cream and drinks. Even though rose isn’t really wild herb, it’s best to make rose syrup from fragrant wild roses or traditional old roses. Modern garden roses are not really suitable for it. When making rose syrup, don’t throw the petals away after sieving them. They are sweet delicacy for on top of ice cream or yoghurt. They make funny scrunching sound between your teeth. Hubby doesn’t really care about wild herbs. However mushrooms he does enjoy a lot. Our most common ones are chanterelles, hedgehog mushrooms, boletus and yellowfoot/funnel chanterelle. Hubby doesn’t eat berries either but my favourites are lingonberries and blueberries. Lingonberry pie and rye porridge with lingonberries are my autumn favourites.

Because Summer is just starting you got still time to prepare yourself to the wild herb harvest and foraging. If you know delicious wild herb or mushroom, please leave a message below. Or if you want to know anything about wild herbs, leave a question, I try to answer if I can.

Mahlaa letkulla suoraan astiaan. Astian suu on suljettu tiiviisti muovilla ja teipillä etteivät hyönteiset pääse sinne mahla-apajille. /
Sap flows directly from tree to the container. Container is sealed with plastic and tape, to prevent insects going in there.
Nokkosenversot sopivat pinaatin tapaan sämpylöihin, lättyihin, viherpirtelöihin ja kuivattuna viherjauheeksi. Itse pakastan niitä tuoreena talven varalle, pidän niistä eniten sämpylöissä. /
Nettle sprouts can be used like spinatch for rolls, pancakes, smoothies and dried green powder for any use. I like to freeze them fresh for winter, my favourite is to use them in rolls.
Varhain keväällä nousevat maitohorsman versot ovat maukkaita vaikka paistettuna parsan tapaan. /
Sprouting in early spring fireweed is tasty, perhaps fried like asparagus.

Luonnonvaraista pimpinellaruusua muistuttavasta perinneruususta, juhannusruususta, saa myös herkullista ruususiirappia. Siitä tosin puuttuu upea punainen väri joka ruususiirappiin yleensä yhdistetään. Keittämällä siirappia yli, saat rusehtavaa ruususokeria, jota tässä lasipurnukassa./
Traditional Finnish white rose, which reminds of wild pimpinella rose, you can use to make delicious rose syrup. Allthough it doesn’t have the red colour, which usually is distictive to rose syrup. If you boil the syrup over, you will get golden brown rose sugar, which is in this jar.

4 Comments Add yours

  1. Ruususiirappia! Kaikelnaisten siirappien innokkaana keittelijänä ruususiirappi on vielä kokeilematta, mutta annas olla kun meidän orjanruusut puhkeavat kukkaan, olen vasuni kanssa valmiina testaamaan myös tuota ;)

    1. Rhia says:

      Jovelan Johanna – Ruususiirappi on kyllä siirappien aatelia! Olemme äitini kanssa tehneet sitä juhannusruususta, valamonruususta ja jostakin tarhakurtturuususta. Resepti löytynee jostain täältä blogini uumenista. Olisi pitänyt linkata se tähän postaukseen.

  2. Maija says:

    Korvasieniä en minäkään jaksa ryhtyä käsittelemään. Enkä usko että kaikki myrkky edes lähtee useammallakaan yrityksellä. Toinen siskoni sairastuu joka kerta korvasienistä. Minä kyllä syön niitä, jos niitä jossain on tarjolla enkä voi huonosti.

    1. Rhia says:

      Maija – Ihmiset on erilaisia ja sienetkin on erilaisia. Sienet sisältävät monia yhdisteitä eikä läheskään kaikkia niitä vielä ole tutkittu läpikotaisin, paljon on tuntematonta tietoa sillä saralla. Sienistä opitaan koko ajan uutta, siksi sienikirjatkin vanhenee niin nopsaan. Nykyään tiedetään että jotkut ovat herkempiä trehaloosille, eli sienisokerille. Samoin kuin jotkut eivät kestä laktoosia tai gluteenia. Facebookin sieniryhmissä ihmiset ovat kertoneet että eivät esim voi syödä lainkaan suppilovahveroita, mutta jostakin toisesta sienestä ei tule mitään vaivoja. Voi siis olla että siskosi on herkempi korvasienien sisältämille yhdisteille tai hyvin pienillekin myrkkypitoisuuksille.

Leave a Reply to Jovelan JohannaCancel reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.